Sadetta ja aurinkoa

26.5.2019 Yleinen

Niin sitä sadepäivä ”lusittiin” veneessä. Tosin, päästiin pienelle lenkille, kun pieni tauko tuli ja kalliot kuivuivat sen verran, että uskallettiin lähteä pelkäämättä liukastumista.

Aamu ei sitten lauantaina lupaillut alkuun mitään ihan hyvää, mutta kyllä se aurinko kuitenkin tuli meidänkin näkösälle.

 

Näitähän riittä ja mikä ettei, kivahan näitä on katsella, haahkoja.

 

Nyt tehtiin parikin saarikierrosta, kun eilinen jäi pikkasen vajaaksi.

Näkymiä oli tälläkin reissulla.

 

Itse asiassa, nähtiin kaksikin. Siitä toisesta en vaan kerennyt ottamaan kuvaa. Liki oli tämänkin kanssa, tuonne kivikkoon katosi aika vikkelään.

Nämä ovat meille vaarattomia rantakäärmeitä. Pitävät hiiret kurissa. Ne taas levittävät punkkeja, jotka puoletaan ovat sitten meille vaarallisia. Vaikka rokotukset onkin kunnossa, niin ei se suojaa borrelioosilta.

 

Uusi grilli/uuni pääsi nyt todelliseen testiin, kun tein hirvenlihasta muunnellun gulashin.

 

Onnistui yli odotusten. Vielä käyttö on opettelua, mutta en onnistunut pilaamaan tätä. Kun jätti vain toisen polttimon päälle pienimmilleen ja kannen raolleen, oli mittarin mukaan n 180 astetta lämpöä. Kun vielä aikaa annoin puolitoista tuntia, oli vuoka valmis. Ja hitsin hyvää.

 

Ja koska nyt on MM-kiekkoa, oli pakko katsoa. Toki toissailtana katsottiin Suomi-Ruotsi matsi, jota saikin jännittää todella. Eikä ollut helppoa katsoa tämänkään päiväistä, Suomi-Venäjä ottelua.

Onneksemme Suomi-pojat selvittivät tiensä finaaliin. Joten, huomeniltana vaikea arvata, mitä tehdään.

Vaikka onkin ulkona tuulista ja kylmää, sisällä tarkenee.

 

Kuudelta aamulla otettu.

Ja älkää kuvitelkokaan, että jäin ”jalkeille”. Nukuin ton jälkeen vielä kymmeneen.

Se on kuin rahaa panis pankkiin, kun nuori mies nukkuu ………

Pimeetä on vielä muutama tunti, joten tällaisilla on välillä tarvetta.

Otsalamput alk. 2,95€

 

Varusteentarkistusretkelle

24.5.2019 Yleinen

Päätettiin lähteä muutaman päivän reissulle käydäksemme läpi, että meillä on kaikkea tarpeellista mukana, sitten kun oikeille pitemmille reissuille lähdetään.

Kaksi huomaa puutteet paremmin, kuin jos yksin pähkäilisi.

Keli oli hieno, kun lähdettiin, mitä nyt tuuli aika rivakasti, 7-8 m/s E eli idästä.

Ensin kurvattiin Stora Härrööseen, mutta tuo tuuli tuo mainingit ikävästi poiju/laituripaikoille. Olis varmaan koko yön keikuttanut aikas paljon.

Joten, tuttuun turvalliseen Kapareniin päädyttiin.

Haahat sattuivat kuviin, kun pärskeitä kuvasin.

Näitä vesilintuja täällä riittää.

Onneksi veneilykausi ei ole vielä kunnolla alkanut, joten saavat pesueensa vähän isommiksi.

 

Pieni lenkkin tuulta uhmaten kuitenkin tehtiin.

Samalla nähtiin useimpikin hanhiparvi lentämässä kohti Helsinkiä. Niin että puistossa tavataan, tana kele. Nythän Espoo ja Helsinki ovat jo tehneet päätöksen, että yrittävät häätä nuo puistoistaan pois, koirien avustuksella, niin etteivät kerkeis pesiä. Kannatan ideaa, jos kerran metsäsätää ei saa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Enpä muista näin paljon villiorvokke ihan heti nähneeni yhdessä mättäässä.

Nänä ovat länsi-pohjoipuolella saarta, pienen metsikön suojassa.

Ja sitten nämä ruohosipulit ovat toisella puolen saarta. Toki, on näitä ympäri saarta ja paljon. Kuten kaikissa saarissa täällä merellä.

 

Sinällään kiva, voi vain poimia ja lisätä ruokiin.

Näitä palleroita oli kiva seurata. Parhaimmillaan oli pesueessa 19 kpl.

Heti kun merilokki lähestyi, komentivat emot kaikki kasaan vierelleen.

Ja kyllä oli tottelevaista porukkaa. Ilmeiseti niskurit oli jo poistettu laskennasta.

Luonto on raakaa.

Olin vaihtanut reitittimeeni uuden operaattorin, DNA:n entisen Telian tilalle.

 

Ainakin nyt toimii moitteettomasti.

Toki, masto näkyy. Eipä silti, kännykkä pelkällä datasiirrolla ei yllä kuin puoleen tuosta, joten on tuosta apua. Eipä näitä kuvia viitsisi hitaalla yhteydellä lataillakaan tänne pilvimaailmaan.

 

 

Eilinen kaunis päivä vaihtuikin sitten sateeksi ja tuuleksi.

Huomenna pitäis olla parempi keli.

Lähteelään yksin

22.5.2019 Yleinen

Lauantaina iltapäivällä läksin Lähteelään, kun oli käynyt selville, että tuttuni Tero on osallisena kyseisen sataman isännyydessä.

Ulkokautta kevyttä matkavauhtia melkeinpä tyvenessä kelissä.

Kyllä kulkee hyvin.

 

Perille päästyäni, oli nuori herrasmies vastaanottamassa Sarzaa.

Positiivistä toimintaa näillä leveysasteilla.

Veineitä oli tuolloin kymmen kunta, mutta myöhemmin tuli koko joukko lisää.

 

Olin kiinnittyneenä vasemman puoleisessa laiturissa, joten ei ihan mahtunut kuvaan.

 

 

Koska keli oli mitä mainioin, kaivoin Mavicin esille ja ilmoille.

 

 

Hyvin näkyy matalikot ilmasta käsin.

Uusien isäntien mukaan tulo parantaa palveluita oleellisesti.

Nyt kioski on aina auki. Samoin saunat, sekä sähkö- että puusaunat, lämpävat aina, jos kysyntää on.

Ja kuten mainitsin, jos henkilökunnalla on aikaa, ovat vastaanottamassa veneitä laiturilla.

Paikkahan on mitä mainioin. Luonnon keskellä, ilman asfalliviidakkoa.

onhan meillä tietty saaria lähistöllä vaikka millä mitalla, mutta ilman palveluita.

Ainut mitä täältä puuttuu, on yleinen, ilman lisämaksua oleva suihku. Tai ainakaan en havainnut sellaisen olemassa oloa.

Grillikatoksia on useita, tiskipaikkakin löytyy aivan laitureiden välittömässä läheisyydessä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Tänne pitää tulla uudemman kerran.

 

Sain tuolla ollessani näperrettyä cabiinin lattiankin valmiiksi.

Nyt ei luista jalka enää. Se matto nimittäin luisti välillä liukkaan vanerin päällä.

Tero kävi ihailemassa materiaalivalintaani. Olivat kaverinsa, Jukan kanssa miettineet vastaavaa omaan veneeseensä. Nyt oli ehkäpä helpompi tehdä ratkaisu?

Sitä en tiedä, kumpaan suuntaan….

 

Palataan, kun ilmaantuu asiaa.

Kotiin

21.5.2019 Yleinen

Paluumatka aamupalan jälkeen katkesi taas neljän mailin jälkeen summerin huutoon, lämmöt nousi.

Ankkuri alas ja tutkimaan, mistäs moinen. Vettä ei ollut pilssissä, joten syy oli jossain muualla.

Lisäilin glygooli-vesiseosta, jota meni lopulta kolmisen litraa ???. Järkeilin syyksi koneremontin. Lauhdutin oli ihan kylmä, vaikka sen olisi kuulunut olla kuuma. Eli remontin yhteydessä tyjennettiin kaikki paikat vedestä, joten nyt vasta alkoi temppuilemaan kunnolla. Ilmeisesti jonkin asteinen ilmalukko oli estänyt aikaisemmin veden keirron, jolloin sitä olisi pitänyt jo lisätä aikoja sitten.

Lisäksi. pilssiin, siis keskiosaan venettä, oli tullut glygoolivettä, jonka huomasin myöhemmin. Sitä kun aloin tutkimaan, selvisi syylinenkin. Tuon defrosterin, eli lämppärin tuloletkun liitin vuoti glygoolit pihalle, mutta miksi.

Olin telakalla vaihtanut o-renkaan hanaan, joka sulkee tuon järjestelmän, seurauksella, että olin asentanut sen väärinpäin toimivaksi. Nyt kun luulin sen olevan auki, se olikin kiinni, joten kone työnsi paineella vettä lämppäriin, mutta se ei päässyt sieltä kiertoon takaisin. Siispä liitos alkoi falskata, ettei kokko keksintö olisi ”räjähtänyt”.

Hyvä että selvisi.

Pelkäsin jo, että olimme tehneet jonkin perustavaa laatua olevan mogan kansiremontin yhteydessä.

Pilssin kuivatus ja uusille laineille.

 

 

Toinen päivä Stora Svartö:ssä

16.5.2019 Yleinen

Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta helottavaan aurinkoon. Tuulikin oli heikkoa, joten upea päivä tulossa.

Koska keli oli kohillaan ajatellen myös lentämistä, kaivoin Mavicin esille ja pistin sen töihin. Siis kuvamaan.

Ulkomeren puolella ei pilvenhattaraa, mutta laiva oli.

 

Saarikierrokselle otin gimbaalin mukaan, josta sitten värkkäsin jonkinmoisen videon.

Eli ne, jotka eivät ole käyneet täällä, näkevät edes pienen osan siitä, mikä meille on jo perin tuttua.

Lenkin jälkeen lokit ja tiirat poukkoilivat kiivaasti veden pinnalla. Huomasin, että syömässähän ne ovat. siitä pieni klippi.

Alkuillasta ui peura saareen, ja kuivatteli itseään pienen tovin, jote kerkesin ottaa jopa kuvan.

Upeita elikoita.

Ja tuossa videossa onkin mainintaa näiden jätöksista.

 

 

 

Kiva on täällä seurailla luonon monimuotoista eläimistöä. Onneksemme minkkiä emme nähneet. Toivottavasti se on päässyt hengestään.

 

 

 

 

Letut paistettiin iltapalaksi. Kyllä meidän kelpaa.Varsinkin, kun juomana oli kuohuvaa.

Eikä tuo maisema illallakaan pöllömpi ollut.

 

 

Tämmöisiä näpsin useampiakin.

Ei siis jäänyt pelkästään muistikuviksi.

 

 

Vielä myöhemmin sisinen sävy tuli kuviin.

 

 

Joku kysyi minulta, että eikös siellä ole kylmä?

On täällä kylmä, jos ulkona joutuis nukkumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Onneksemme meillä on Webasto.

Kuvan ottohetki ylinnä.

Sisälämpötila ja ulkona oli kylmä. Johtuu pitkälti meren kylmyydestä.

Palaillaan.

 

 

 

Tämän kesän ensimmäinen reissu

13.5.2019 Yleinen

Ennen ensimmäistä reissua, sain nykerrettyä valmiiksi keinoteakin asennuksen.

Puuttui tuo uimatason ylimmäinen pala, jolloin mielestäni tuli paljon viimeistellymmän näköinen.

Sitten olikin edessä uuden grillin pöydän teko.

Sain Keijolta pari kiinnikettä, joita sitten hyödynsin omassa versiossani.

 

Kiinnikkeistä näkyy vain pienet osat, toimii kuten kaiteeseen kiinnitettävät kukkalaatikot.

Ja kuten näkyy, hyvin mahtuu kahden hengen grillattavat kerralla.

Ensivaikutelma oli todella positiivinen.

 

Ja uljaasti liehuu Merihenkisten seuralippu.

Eikä tuo tuuli näyttänyt yhtään häiritsevän ruokien valmistumista, joka oli myös yllätys.

 

Paikkahan on tutun turvallinen Stora Svartö. Olisimme ehkä menneet joko Kapareniin tai Bylandetiin, mutta tuuli oli sen verran rivakkaa ja suunnaltaan huonosti sopiva edellämainittuihin ankkurointipaikkoihin. Ja sitä paitsi, täällä on kunnon laituri. Täysin meidän omassa käytössä.

 

Alkumatka ei alkanut oikein hyvissä merkeissä. Heti Svinön kanavan jälkeen alkoi summeri huutamaan lämpövaroitustaan. Kone kävi liian kuumana. Ankkiri veteen, melkein väylälle, vain noin kymmenen metriä sivuun, kun en uskaltanut pidemmälle ajaa. Aikani tutkailtuani, päädyin hapettuneeseen johdon liitokseen. Rasvaa väliin ja putsausta, vika loppui. Ainakaan ei enää koko loppumatkalla rääkynyt, ja mittarikin näytti ihan oikeita lukemia. Pitää tutkailla kotipuolessa tarkemmin, josko se oli oikea diaknoosi?

Lintuja jonkin verran keväisissä puuhissa.

Välillä veden pinnalla runsaasti jotakin pientä lentävää lajia, joita tiirat mieluusti poimi.

Ne muistutti kooltaan lentomuurahaista mutta kroppa sirompi. Niitä oli jossain vaiheessa veneen kannellakin, en vaan hoksannutottaa kuvaa.

Haahkoilla ei ihan vielä selvillä, kuka kenenkin kanssa on, tai sitten nuoremmat uroot vaan yrittää vielä päästä jaolle??

Kuten kuvasta näkee, aurinkoinen lähtöpäivä on muuttunut pilviseen toiseen päivään ja tuuli pikkaisen hellittänyt tehden samalla suunnan muutoksen, nyt pohjoiseen. Huomiseksi lupaavat aurinkoista keliä, mutta me joudumme poistumaan alkuillasta kotipuoleen.

Tänään kävi uusi satamaisäntä maksua perimässä. 15.- € / vrk, joten maksoin suorilta kaksi yötä.

Kertoili parantavansa edellisiin verrattuna palveluja. Puita lupaili olevan koko kesän, tällä kun viime kesänä ei ollut. Toivotin hänelle sydemmestäni onnistumista tehtävässään. Ainakin ensivaikutelma oli miellyttävä. Lähteelä, väylän toisella puolella on se heidän palveluilla varustettu paikka. Nytkin tarjosi saunaa illemmalla. Oli tulossa joku porukka, joille lämmittävät, joten luonnollisesti olisivat mieluusti nähneet meidät siellä, samoilla lämmityksillä kun olisivat sitten saaneet yhden ylimääräisen maksun. Kieltäydyin tarjouksesta tällä kertaa.

 

Mutta sitten tuli eteen homma, josta en voinut kieltäytyä. Meidän viimekesän hyvin palvellut sähköinen vessanpönttö sanoi sopimuksensa irti. Tai ei suoranaisesti irti sanonut, ei vain poistanut septitankkiin meidän sinne laittamia luonnontarpeitamme. Jouduin siis purkamaan koko kapistuksen, jotta saisin tietää vian. Se oli aika simppeli. Murskain oli mennyt tukkoon. Paperin  ja tukevamman ulosteen mössöä täys. Siispä kaivoin tavaran pois ja putsasin sen minkä osasin. Oli sitten pikkasen sottasta hommaa. Meni meinaan lattiallekin 4-5 litraa tavaraa. Tulipahan pestyä vähän paremmin vessa. Toimenpiteen jälkeen alkoi tavara liikkua sille tarkoitettuun kohteeseen, septitankkiin.

Mitähän vielä ylläreitä tuleekaan, ennen kuin pidemmät reissut alkavat.

Toisaalta, nythän ne on parempi saadakin kuntoon, ettei sitten tarvitsisi tuhrata.

Palaillaan.

Pientä parantelua Sarzaan

7.5.2019 Yleinen

Olen jo pari vuotta ”kuolannut” takakannelle ja uimatasolle joko aitoa tai jäljitelmää teak’istä.

Edellisessä jutussahan jo pikkasen valotin, mutta tässä lisää.

Tuo kamsi kun on peijakkaan liukas, varsinkin, jos on vähänkin märkä.

No viime syksynä oli Aliexpressillä joku ale , joten tartuin täkyyn ja tilasin Eva-teak mattoa neljä rullaa, 60 x 240.

Tuohon hintaa piti lisätä tulli ja alv, jotka tekivät pyöreesti 40.-€ lisää hintaa.

Suomessahan on useampikin yritys, jotka myy keinotiikkiä, mutta ovat niin peijakkaan hintasta. Hintaero kylläkin johtuu myös laadusta. Eli myyvät huomattavasti laadukkaampaa tuotetta. Tiesin tämän tilatessa, mutta en tuotteen saatuani silti katunut päätöstä ostaa ”halpista”.

Ne on rullatavarra ja 3M liima valmiina pohjassa, joten alku oli ainakin lupaava.

Tuo vanha luukun ”kahva” ei lähtenyt sitten millän irti, joten jouduin ostamaan uuden. Olin sen vanhan sikaflexillä laittanut kiinni, joten siinä on ja pysyy, jääköön sinne maton alle.

Uudelle jouduin pikkasen koloa tekemään, ois muuten jäänyt liian ylös.

Sitten tietenkin piti pestä pinta asetonilla, että tarttuis kiinni paremmin.

Ja tietenkin sapluunat. Pahvista askartelin.

 

Jotta ei tulisi liikaa saumoja, joutui ensin leikkaamaan sapluunoiden avulla täydestä rullasta sopivan palan ja sitten luukun kanteen vielä leikkaamaan siitä oman kappaleen. Hidasta ja aika tarkkaa puuhaa.

 

Tuossa alkaa jo pikkasen hahmottumaan, mitä tuleman pitää.

Ja alkoi myöskin päästä ”kärryille”, miten kannattaa tehdä.

Tuo ensimmäinen luukun kansi ei oikein onnistunut. No, hullu ei huomaa ja viisas ei virka, sillee lapsena mulle opetettiin. Ja todennäköisesti vain tekijä huomaa ne virheet.

Siinäpä koko kkomeus sitten on ihailavana.

Tai ainakin minä itse ihailen sitä.

 

 

 

 

Venehommia

30.4.2019 Yleinen

Hyvin oli Sarza talvehtinut. Masi tuli jeesaamaan, kun yksin vähän hankala saada pressua pois.

Varsinkin sen pressun taittelussa säilytystä varten, tarvitsee apuja.

Kehikkokin oli pysynyt ehjänä, kun olin alkusyksystä kerran käynyt korjailemassa.

Vuodenaikaan nähden lämmin huhtikuu auttoi aikaistamaan pesua ja vahausta, johon sain apuja vanhimmalat pojaltani.

Puhdistusta helpotti edellisen vuoden hyvä vahaus.

Ja hyväksi havaittu, halpa Bilteman vaha, joka pärjäsi muutama vuosi sitten venelehdenkin testissä hyvin.

Näitä on sitten kahta melkein samanlaista, joten jos meinaa hommata, kannattaa olla tarkkana, kumpaa ottaa hyllystä. Tuo viimeinen numero on kakkonen. Se toinen ei ole läheskään yhtä hyvää.

Pitihän se pilssikin puhdistaa remontin jäljiltä.

Tuolla olikin melkoisesti niin öljyä kuin glygoolin sekaista vettä.

Samalla tuli noitten hanohen tihkuvuoto korjattua vaseniililla. Tivisteethän niihin uusin muutama vuosi takaperin.

Pientä parantelua tein myöskin, lähinnä aluksi uimatasolle.

 

Tuo on Eva-teak-mattoa. Jonkinmoista liuottimiakin kestävää ”muovi”mattoa, jossa on 3M liima puhjassa. Pahvista sapluunat, leikkaus ja liimaus. Toki alusta eli liimattava pinta piti putsata huolella. Nyt ei enää ole liukas edes märkänä, niin kuin aikaisemmin oli.

Ja on vielä aika hyvännäköinen, ainakin omasta mielestä.

Varsinaisen kannen pesun ja yläosien vahauksen jätän laiturihommiksi. Täällä kentällä kun nokipöly on hirveä. Lämpövoimala on vuosien saatossa päästellyt nokea aika paljon. Lisäksi rekat, jotka toivat hiiltä poltettavaksi, päästelivät pölynsä tielle , joka siirtyi osittain sitten meidän veneilijöiden iloksi ja riesksi.

 

Jotenkin hermo meni tuohon pölyyn, joten kiirehdin vesillelaskua. Alun perin olin sopinut, että joko Vapun päivänä tai sitten seuraavana maanantaina, mutta käyttämäni kuski soittikin nyt Vapun aattona, eli tänään, sopisiko laskea vene. Pikkasen töpinäksi meni, mutta sain kuin sainkin hommat siihen malliin, että se onnistui. Tosin, kauhea kaaos sisällä.

Niinpä auringon paisteessa Sarza pääsi veteen.

 

Pieni koeajolenkki ja kaikki toimi kuten pitikin.

Uuden J5-potkirit tosin eivät ihan nostaneet nopeutta viimekesäiselle tasolle, jäi solmun verran, mutta sittenhän se paremmin näkee, kun tankit ovat täydet ja kaikki retkivarusteet veneessä.

En ole ikinä ennen saanut venettä huhtikuun puolella veteen.

Tämä oli siis eräänlaista historiaa minun veneilyssä.

 

 

 

Videokooste Vietnamista

27.3.2019 Yleinen

Sain tehtyä koosteen koko reissusta.

Hajosiko Applen laitteesi?
Macpisteen huolto korjaa! 

Summa Summaarum .. Vietnam analyysi

26.3.2019 Yleinen

Nyt kun muutaman yön kotona ollut, voi jo ehkä alkaa analysoimaan reissua kokonaisuutena.

Kun saavuimme Ho Chi Mihn’in kentälle ja siirryttiin paikalliselle kotimaan kentän puolelle, tehtiin ensimmäinen virhe.

Menimme ensimmäiselle tiskille, joka möi lentolippuja, joka sattui olemaan halpalentoyhtiö VietJet. Liput halpoja mutta matkalaukuista veloitettiin erikseen, joten liput olivat n 30.- € kalliimmat per hlö, kuin jos olisimme lentäneet Vietnam Airlines’illa.

Olin tutkaillut tilannetta jo ennen lähtöämme, mutta unohdin sen.

Valuuttaa ei kannata vaihtaa Suomessa, koska kurssi lentokentällä oli sama kuin pankeissa ”maissa”, eli kun saavuimme Hue:hen ja vaihdettiin lisää, kurssi oli sama. Suomessa kurssi  todella huono.

 

 

Kuten Thaimaassa, täälläkin kannataa hyödyntää nuo pienet ”matkatoimistot”, jotka myyvät erilaisia retkiä sekä matkalippuja. Ja niitä on paljon melkein jokapaikassa.  Ainakaan meillä ei ollut kokemuksia huijauksista kyseisiä palveluita käytettyämme, joten ne on turvallisia käyttää.

Bussilla matkustettiin Hue:sta Hoi An:iin ja se oli kokemuksena ihan hyvä.

Nuo pitkän matkan bussit on ilmastoituja ja tuohon puolimakaavaan asentoon tottuu aika nopeasti. Ainut miinus niissä on vessan puute. Tosin, taukoa pitävät sitä varten noin parin tunnin välein.

Koska taxit ovat halpoja käyttää, ainakaan me ei sen vuoksi ns paikallibusseilla alettu kulkemaan.

Olisimmehan päässeet Hoi An:ista bussilla Da Nangin kentälle, mutta valittiin taxi, hinta kun oli parinkymmenen kilometrin matkasta kolmisen euroa.

Nyt sitten lennettiin Vietnam Air:illa ja se kyllä toimi.

Ja sitten kentältä itse kaupunkiin taas se parikymmentä kilometriä, niin se mentiin kimppataxilla, joka sekään ei ole hullumpi juttu.

Kentällä oli ”oppaita”, jotka ohjaavat tällaisia turiteja, jotka ”haahuilee”, oikeeseen suuntaan, tässä tapauksessa oikeeseen pikkubussiin, joka vie hotellin eteen, ainakin suurin piirtein lähelle sitä, edullisesti.

Juna on siinä mielessä hyvä kulkuneuvo täälläkin, että asema on yleensä lähellä keskustaa.

Ja junassa on kyllä kivempi matkustaa kuin bussilla, näitä pidempiä siirtymiä ainakin.

Vessaan pääsee silloin kuin haluaa, jotka kuitenkin suht siistejä.

Lisäksi liikkuminen junassa muutenkin helpompaa, jos pientä veryttelyä välillä kaipaa.

Meidän valintana oli, että vasta paikan päällä mietitään, mihin seuraavaksi mennään, osoittautui hyväksi.

Vaikka etukäteen olimmekin päättäneet paikkakunnat, missä käydään, olisi jäänyt mahdollisuus muuttaa suunnitelmaa. Tosin mehän ei muutettu kuin yhden päivän osalta, silloinkin vain samassa paikassa yksi yö enempi kuin alun perin suunniteltu.

Nyt muuttaisin toisenkin kohdan. Hoi An:issa ei olisi tarvinnut olla viikkoa. pari päivää olisin voinut vaihtaa johonkin uuteen kohteeseen. Mihin, en osaa sanoa.

Kaiken kaikkiaan Vietnam on hyvä maa, ainakin vielä, turistin olla. Ei huijata, ihmiset ystävällisiä ja avuliaita. Pääsääntoisesti siistiä, ainakin paikoissa, missä me liikuttiin. Ilmeisesti valtio on oivaltanut, että turismi on hyvä rahan lähde. Ja että eivät tekisi samanlaisia virheitä, mitä Thaimaa on tehnyt. Lähinnähän se koskettaa juurikin tuota siisteyttä. Siinä on paljon opeteltevaa, tarkoitan lähinnä roskaamista. Vähänkin sivummalla kun on jätekasoja siellä sun täällä.

Kyllä Vietnamiin voi uudelleen meikäläinen matkustaa, sen verran positiivinen kuva jäi maasta.