#vihdoinvihillä valmistelut

21.8.2018 Kiinan matka 1976, Yleinen

Otsikko kertoo, mitä on odotettavissa.
Menimme jo perjantai-iltana pelipaikalle. Sari oli toivonut minusta backuppia, josko hän, kaasot sekä bestmanit tarvitsivat viimehetken mielipiteitäni. Ja sanoisin omani, tarvitsivat tai eivät ; – )
Hääpaikaksi nuoripari oli valinnut Ilkon kurssikeskuksen.

http://www.ilkko.fi/sivustot/ilkko/historia

Sulhanan, Mikko, on ollut täällä töissä, tekemässä ympäritötutkimusta, tai jotain sellaista, joyen hänelle paikka on tuttu ja sen perusteella hän halusikin tämän paikan.

Eipä siellä hirveesti meikeläitä olis tarvittu. Olivat nuoret tehneet hyvin kotiläksynsä.

Oli väkerretty lippuu ja lappuu jos jonnii moista.

 

 

 

 

Kaikille tuntui löytyvän paikkansa. Tais olla Sarzalla, siis Sarilla, sormet pelissä näissä suunnitelmissa eniten. Mutta ilman lukuisaa joukkoja apukäsiä ei ois tullut mitään. Kiitos siitä kaikille osallistujille. Ja välillä pitää tuumata, mitäkö puutuu vielä.

 

 

 

 

 

Tais saada Madam toimia ”varamummona”. halus kuulemma ite sylkkyyn. Ihmeen hyvin melkeen viimesillään olevat sulhon siskot jaksoivat touhuta, hatun noston arvoinen suoritus.

Floristi tais saada lisäohjeita? en tosin kuunnellut.

Ymmärtääkseni noi auringonkukat oli Tuija-Riitta ite kasvattanut.

Olipa ne kuka hyvänsä kastellut, oli niissäkin kova homma saada ne aseteltua morsiamen haluamalla tavalla.

Zoomailin kauempaa ”johtoryhmän” viimeitä palaveria ja ohjeiden antoa. Kun lähemmäksi tulin, irtos pientä hymyäkin. Onhan siinä varmaankin monta liikkuvaa osaa, joita pitää huomioida seuraavana päivänä. Mut näähän on jo konkareita, olleet jo monissa häissä, kuka enempi kuka vähempi, mukana järkkäämässä kaasoina ja bestmanninä.

Majoitusvastaava piirtelee nimiä majoitustilojen pohjapiirrustukseen. Meni pikkaisen uusiksi, koska me oltiinkin kaksi yötä ja muut yhden. Me tullessamme olimme saaneet samanlaisen ja valinneet jo yhden huoneen, tietämättä, että se oli ajateltu jo joillekin muille. No, meidän ei tarvinnut siirtää tavaroitamme jo valitusta huoneesta mihinkään, koska vielä tulematta olevat eivät tienneet, että olimme ottaneet heidän majapaikan. Saivat sen, joka oli meille alun alkaen varattu. Ja sitähän ko henkilöt eivät tiedä, että nukkuivat ”väärässä” huoneessa.

Koska paikka sijaitsee melkeimpä omakotitaloalueella, laitteli sulho bestmanin kanssa opasteita tuleville vieraille. Saattaisivat pian eksyä jonkun pihaan.

 

Meille jäi aikaa nuorison poistuttua tutustua ympäristöön. Sehän on aivan fantastinen.

Päärakennus, tämä vanhempi osa on noin sata vuotias.

 

Puistikon ikää en tiedä, mutta melkein kuin satukirjaa ois selaillu, kun siellä käyskentelee.

 

 

 

 

 

 

Tekolampi siltoineen ja makkaranpaistopaikkoinenn, kyllä noissa puitteissa kelpaa sanaa kuunnella.

 

 

 

 

 

Joskus lapissa käydessäni olen Vuontispirtillä vähän saman tyyppisen törmännyt. mutta ei se nyt näin hienolla paikalla ollut.

Tämän ovellisen ”kivikasan” merkitys ei auennut minulle, niitä kun oli muutama täällä puistikossa. Ja unohdin asiaa kysellä talon väeltä.

Alas järvelle ois päässyt portaita pitkin. Eikä oliskaan ollut kuin 164 porrasta, jätettiin väliin näin ilta tuimaan.

Järvellä kyllä käytiin, mutta vasta seuraavana päivänä, siitä lisää seuraavassa tarinassa.

 

 

 

Kotiin

14.8.2018 Yleinen

pikkaisen ripotteli sunnuntaiaamuna ja säätilakin kertoili, että ripotteluja voipi tulla pitkin päivää, peräjälkeen usseimpia.

Siistpä päätettiin lähteä jo hyvissä ajoin hurruuttelemaan kotisatamaan.

Klo 12:15 lähdettiin kevyessä tuulessa. Sivumyötäinen vanha maininki saatteli matkaamme ja vanha rouva, Sarza siis, nyökytteli rauhallisesti.

Kotisatamassa lastauslaiturille, jossa voitiin septi myöskin tyhjentää seuraavaa reissua silmällä pitäen.

Tavarat autoon ja klo 12:44 omassa piltuussa.

Kuten tuherruksistni voi lukea, ajeltiin tällä reissulla 521 mailia ja kone kävi 49 h.

Auringonlaskuja nähtiin, jos nähtiin, 37 kertaa.

Onnellisesti meni kuitenkin pääoson reissu, joten uutta suunnitelmaa kehiin.

Bylandet ja suojaa

11.8.2018 Yleinen

Näpsäisin ensimmäisenä yönä kohti Helsinkiä ja sen valoja kännykällä kuvan.

Yllättävän valovoimainen on Samsungin kamera.

Säätieteilijät olivat luvanneet jo perjantai-illaksi navakoituvaa tuulta ja sen olivat noteeranneet myös muut veneilijät.

Normaalisti niin rauhallinen pohjoispuoleinen ranta alkoi täyttyä veneistä.

 

Tämä oli siis lähtötilanne torstai-illalla.

Näiden jo kiinnittyneiden lisäksi pari muutakin kauempaa ”tiiraili” mahdollisuutta rantautua tänne, mutta luopuivat todettuaan loivan ja liukkaan kallion olevan heille epämiellyttävä riskitekijä. Siinä helposti joutuu kallion ja veneen väliin tahtomattaan. Lisäksi yrittäjät omasivat sen verran syväyttä, että ois jäänyt keula parin metrin päähän rannasta.

Meitä eivät haitanneet muut, me elettiin ihan omaa elämää.

Ensimmäisen kerran näen moisen asian. Joku oli tehnyt ”autiokämpät”, eli laittanut valmiiksi pilkkeet, ei muuta kuin rikkitikkua siihen. Mahtavaa, tämmöistä lisää.

 

Tietenkin saari piti kiertää, pariinkin otteeseen.

 

Meinasin saada aalloista hienoja kuvia, vaan tuulen suunta oli pikkaisen liikaa lännen puolelta, että pursiseurojen ”valtaamat” saaret plokkasivat aallot pois, joten vähän tynkäaaltoi tuli.

Vaikka monesti tätä saarta ollaan kierretty, en muista tämmöistä kallion väriä nähneeni.

Näytti vähän kuin ois ollut lahonnutta puuta kallion sisällä.

Rapautunutta kiveä se kuitenkin on.

 

Oli joltain vissiin ruuan tähteitä pudonnut pöydän alle. Vahingossa huomasin, kuinka kärpäset innokkaina pyöri sen kimpussa.

Yksi oli vissiinkin pyhäkamppeisiin sonnustautunut, kun noin värikäs oli.

Se ei paljon muista noteerannut, vaikka ne sen yli välillä käveli. 

Siinä istuessani lenteli perhonen ympärilläni. tarpeeksi kauan kun maltoin kytätä, sain siitä kuvankin.

Lajia en tunne, mutta hieno se on.

Nokkosperhonen se ei mielestäni ole??

Googlen ihmeellinen maailma kertoi tuon olevan Neitoperhonen.

Ennen oli kuulemma harvinainen Suomessa.

 

Vähän ennen auringon laskua ihmettelin Espooseen päin olevaa ”pilveä”.

Sanoinkin purkkarin kipparille, että palaakohan tuolla jotain.

Todettiin vaan, että varmaankin matalla oleva sadepilvi.

Ei ollut sadepilvi.

Siellä oli vene syttynyt tuleen keskellä selkää. Kippari oli kuulemma hypännyt mereen ja uinut läheiselle luodollo, josta hänet oli noukittu pois. Vene tuhoutui täysin. Oudoksi tämän tekee asia, että oli uudehko perämoottorilla varustettu vene.

Kuva ei ole minun ottama, joten toivottavasti sen ottaja ei vedä tästä hernettä nenään.

Mistähän saanut kipinän, kun noin kävi ???

 

Tässä sitten pieni kuva-arvoitus.

Kuvaa ei siis ole manipuloitu mitenkään, vaan on ihan kännykällä otettu.

Saapi kommentoida ja ehdotella näkemystään, kuin tämä on otettu.

 

Tarkoitus oli alun alkaen lähteä kotiin maanantaina tai viimeistään tiistaine, mutta nyt tuulet kääntyvät pohjoisen puolelle, ja tämä paikka ei ole turvallinen silloin, joten todennäköisesti kotuidumme jo sunnuntai-iltana.

Se jääpi nähtäväksi.

 

Siirrytiin plägässä Bylandetiin

10.8.2018 Yleinen

Ooteltiin iltaan, kun tiedettiin, että tyyntyy. Päästiinkin ajamaan plägässä, paitsi, että vanha maininki nyökytti sen verran, että hiljennettiin 22:een solmuun.

Kohde oli Bylandet, joten aika ripeaästi päästiin paikalle.

Pohjoikärki, meidän lempparipaikka, oliki ”valloitettu”. Viisi nuorehkoa miestä makkaran paistossa ja mahansa täytettyään, lähtivät vähän ennen illan hämärtymistä pois. Ekassa videossa ns ”perävalot” näkyy, jos luodon läheisyydestä erottaa?

Yön yli nukutta ja tässä tulos.

 

Stora Halsö Inkoo

8.8.2018 Yleinen

Yö oli viileä. Siksipä nukuttiinkin pitkään.

Eikä aurinkokaan ollut kallion takaa päässyt cabiinia lämmittämään vielä tuossa vaiheessa liikaa.

Mutta ei hätää, tilanne korjaantui nopsaan.

 

Tosin, olimme jo tuossa vaiheessa olleet liki pari tuntia kiinni Stora Halsön laiturissa.

Pääsin pitkästä aikaa grillaamaan. Joko paikkoja, missä grilliä ei ole ollut, tai suurin syyllinen on ollut kuivuus, eli metsäpalovaroitus.

Puita oli tuotu lisää sitten viimekäynnin.

 

Naudan jauhelihasta pihvit tirautin ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Keli oli parin muka koleamman päivän jälkeen tullut taas helteiseksi.

Kun kavuttiin kallioita ylös kuvatakseni Mavicilla saarta toiselta puolen, hiki meinas tulla.

 

Saunan varasin myöskin.

nii, puita oli seinustatkin täys.

Kätevät nuo sadeveden kerääjät, tai siis suojat. Joku lyijypitoinen, tai raskas kuitenkin, nauha harson reunoissa. Eipä tuuli vie mennessään eikä havunneulaset tai ökit täytä saaveja.

Saunalle vievä polku oli kuin suoraan ”mummolasta”, varsinkin tämä loppuosa.

Ihan lapsuus tulee mieleen.

Löylyt on ihan mahtavat saunassa, yksi parhaista.

Eikä saunasta näköalakaan hassumpi ole, näin veneilijän vinkkelistä katsottuna.

 

 

 

Hidastettua kuvaa

8.8.2018 Yleinen

Tein kokeita hidastetusta videosta.

Kuvattu Mavic Prolla HD 96 kuvaa / sek. ja miksattu hidastus ensin 0.5 ja sit 0.25. Peräaalloissa en itse tehnyt hidastusta, vaan sen teki Mavic ??? en vain tiedä miten ?

Täytyy harjoitella lisää.

Modermaganiin

7.8.2018 Yleinen

Ammupalan jälkeen, puolipilvisellä kevyen tuulen kelillä lähdimme ajamaan kohti Modermagania.

Noin puolessa välissä matkaa sattui minulle todellinen amatöörimainen moga. Räpläsin plotteria ja zoomailin, katsomatta eteeni tarkemmin. Danskogin saaren länsipäässä on yksi länsiviitta, kohdassa, jossa pienveneväylä tekee sellaisen ysikymppisen mutkan, laivaväylä loivemman. Olin ajamassa 24 solmua viitan väärältä puolen. Jotenkin menin tilanteesta niin solmuun, että vedin vain vauhdin pois, vaikka oikeesti olis pitänyt käätää kaikki oikealle. Onneksi vene kerkes putoamaan liusta pois, kun matalikko näkyi jo selvästi. Tein toisen virheen. Olisi pitänyt viimeistään tuossa vaiheessa vetää täysillä pakilla, mutta minä vain jäin toljottamaan ympärillämme olevaa matalikkoa. Tuuli kuljetti meidät vielä pahempaan paikkaan tuloksena, että kallio allamme osui jo veneeseemme. Onneksemme tulosuunta oli jyrkempi, joten pikaisen juoksun takakannelle ja havainto, että vettä riittää vetolaitteelle, ja pakki päälle. Uusi juoksu taakse, ja takaisin vääntämään pakki päälle. Vasta kolmannen jälkeen totesin selvinneeni töppäyksestä. Pakitin jonkin matkaa, ennen kuin uskalsin vaihtaa kulkusuunnan eteen ja kääntää väylälle. Kyllähän tilanne herätti. Ei pidä räplätä mitään laitteita, vaan ajaa tarkkaillen karttaa sekä muita apuvälineitä. Vieläkään ei meinaa tajuta tuota lapsosta, joka oli tuhota veneemme, tai ainakin perävetolaitteen.

Elämäni ensimmäinen todellinen vaaratilanne vesillä. Enhän minä ole veneillytkään kuin kuutisenkymmentä vuotta.

Päästiin kuitentin säikädyksellä ja Modermaganissa Gopro-kameralla totesin, ettei potkurit olleet saaneet kosketusta.

Illalla jatketaan.

 

Toinen päivä Tammisaaressa

6.8.2018 Yleinen

Herätiin tuuliseen ja jo selkeesti viileämpään päivään. Ei ollutkaan heti aamusta 25 tai yli asteita, nippa nappa 20.

Muutenhan tälle päivälle ei ollut mitään erikoista, joten eipä tuo keli haitannut. Lenkillä käydessä saatin päänahka putsattua, sen verran hulmusi hiukset.

Sataman vieressä olevassa puistikossa hopeapapajutkin kaikki samaan suuntaan lintallaan, kun arviolta 10-12 m/s tuuli pääsi puhaltelemaan suoraan rantaan.

Tuolta alkaa myöskin vanhakaupunki, kuvaajan selän takaa.

Kadut ovat nimetty melkeinpä kaikki ammattikunnittain.

Ilmeisesti oli saman henkiset majoittuneet lähelle toisiaan??

Jos tarvitsi pesupalveluita, oli ne kadunpätkältä helppo löytää.

Oli venemaakarin-, hatuntekijän-, målaren- jne katuja ja kujia.

Mutta kaikkein ylimpänä tietysti, kirkko.

Ja tietysti keskellä kylää, siis silloista.

Portaat kirkkoon sen verta kovasti kiinnitetty, ettei kiveä tarvitsevien ihan helpolla pääse, jos nuo mukaansa meinaa ottaa.

Ja koska meren äärellä ollaan, on tässäkin kirkossa kirkkolaiva.

Mitähän sisämaan kirkoissa katosta roikkuu??

 

Ja jos ei osannut lukea, auttoi kyltit kadun alkupäässä.

Varsinkin yläluokka teetti hattunsa tietysti näillä ammattilaisilla.

 

Lyhtypylväät ovat eri yritysten tuen turvin joko entisöity tai kokonaan uusia, saman näköisiä, koko vanhan kaupungin alueella. Tosin pieni muutos, ei enää kynttilät pala.

Oli siellä puistossa kylttikin, missä nämä lahjoittaja-yritykset oli mainuttu, mutta kun kuvan siitä otin, ei näkyny tässä formaatissa tekstistä fonttia.

Kujan päässä häämöttää paikallisten veneranta sekä kalastajien satama. 

 

Aallonmurtaja oli tehty tolpista, jonka ajan patina oli kaltoin kohdellut.

Ei estänyt harvat tolpat enää aaltojen etenemistä.

Vaan ei ole enää paljon paikallisten veneitäkään. Oisko ollut kymmenettä osaa, mitä ois mahtunut noihin laitureihin.

Ajat muuttuvat ja sen mukana ihmisten

tarpeet.

Mutta asua pitää, oli talo sitten uusi tai ”vähän” vanhempi.

Tuulen osoittimen (ei tota viiriksikään voi kutsu, kun rautaa on) alla oli talon rakennusvuosi, muistaakseni 1815.

Hyvässä kunnossa pääosin kaikki, ainakin päältä päin.

 

 

 

Useamman perheen entisajan rivari ja se piha. Kadun puolella ei ole ovia, joten kaikki kulkevat pihojen kautta. Mutta tämänhän lukija tietääkin, jos on vanhoja Suomi-filmejä katsonut. Ja jos ei ole, niin nyt sitten tietää.

 

Siitä sitten kaupoille torin poikki.

Torin eteläreunalla olevaa rakennusta restauroitiin. Se on ollut aikaisemmin kauppakeskus. Pikkukaupungin kauppakeskukseksi ollut iso aoikoinaan. Toivottavasti tulee uudelleen putiikkeja täyteen.

Mihinkäs se koira karvoistaan pääsee, on sanonta, joka aina silloin tällöin tulee mieleeni.

Kirppikselle on Madamen melkein aina päästävä, jos sellaisen jossain näkee. Nyt ei löytynyt mitään, tälläkään kerralla.

Pihakirppiksen lähellä on kaupungin paras konditorio.

 

 

 

 

Meidän kaksi kakkupalaa, kahvi ja limppari kympin pintaa, joten ei ihan hirveän kallista.

Kaikki ihanat kakkupalat 3.30 € kpl.

 

Olis ollut leipää ja sämpylää, pullaa ja keksii, mutta sinne saivat tällä kertaa jäädä.

Paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos tänne asti tulee.

 

Satamassa on metsähallituksen ylläpitämä infopiste, jossa pysyvä näyttely.

Nämä ostoskärryt on merestä noukittu, ihan kuin sen sisältökin. Ollaan me ihmiset viisaita !!!!

Ei riitä, että valumien kautta saastutetaan meri, sinne on viskottava kaikkea, mitä nyt sattuu sillä kertaa käsissä olemaan.

 

Merikotka oli pitkään erittäin uhanalainen. Ei pelkästään ihmisten suoran tappamisen vuoksi, vaan ollessaan ravintoketjun huipulla, oli menettää lisääntymiskyvyn. Munista joita ne muni, ei kehittynyt poikasia. Onneksi tilanne on tältä osin korjaantunut ja saamme ihailla tämän uljaan linnut lennoista saaristossa. Mekin olemme havainnoineet useamman yksilön lentoa  tämän kesän reissun aikana.

 

Ihailtiin myöskin Knipan-ravintolan sisustusta sekä näköaloja pöydistä.

Tuolla tuli 70-luvulla istuttua toisenkin kerran, mutta nyt emme jääneet sinne, vaan valitsimme toisen rannalla olevan ravintolan.

Albatros oli sitä paitsi ihan veneemme vieressä, joten täydellä mahalla oli helpompi kömpiä ”kotiin”.

 

Ei ollut tässäkään ruokalan sisustuksessa valittamista, puhumattakaan näköalasta päydästämme.

Sehän oli meidän Sarza, joka oli melkein ikkunan alla.

Ruoka oli ehkäpä keskivertoravintolan hintoihin verrattuna kalliimpaa, mutta oli kyllä hintansa väärti.

 

Kampasimpukat alkuu, Madam otti Skagenin, ja erinomaista.

Molemmille pitkään haudutettua lampaan potkaa. Ei paljon veistä tarvittu.

Hyvä valinta ruokapaikaksi.

Illemmalla käytiin vielä kaupassa, ettei aamulla tarvitse muuta kuin köydet irroittaa ja menoksi.

 

Sarza Tammisaaressa

5.8.2018 Yleinen

Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, kun iltapäivästä lupasivat voimistuvaa tuulta. Ilalla onkin jo melkein myrskylukemia, jos ennusteet pitävät paikkansa.

Ulkokautta ajettiin ohi Hangon ja olimme Tammisaaressa vähän ennen puolta päivää, vaikka ajomatkaa kertyi 35 mailia.

Satamassa oli tultaessa tilaa runsaasti. Taitaa sesonki olla ohi.

Vieraslaituri, tai yksi niistä, on tuon videon aloitusikkunassa vasemman puoleinen.

Kun olimme kotiutuneet ja suihkutelleet, läksimme kylille.

Kukat kävelykadun varrella olivat aika upeita ja hyvin hoidettuja.

Tämä Kuninkaankatu on Suomen vanhin kävelykatu. vuodelta 1966.

Niemen nokassa ravintola Knipan, Hjalmar Åberg 1908, on rakennettu kokonaan paaluille, jotta voitiin tuolloin kiertää päätös, jonka mukaan uusia ravintoloita ei saanut rakentaa kaupungin maille. Nyt se alkaa vajota mereen, joten on ”hiukan” kaareva.

 

Stadshus, kaupungintalo,

Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546

Kysymys on siis aika vanhasta kaupungista, ja hienohan tämä on, vanhoine taloineen.

Onneksi suurin osa on suojeltu.

Huomenna varmaankin menemme vanhaan kaupungin osaan, tässäpä ”maistiaisia” tulevasta.

Syömässä käytiin kiinalaisessa, China Ho Wah. Se oli saanut ristiriitaisia arvosteluita, mutta me uhmasimme krijoituksia, ja onneksi. Ruoka oli todella hintansa väärtti. Madam otti ”neljä pientä” menun ja minä saeisivasta pöydästä jos vaikka mitä. Koko lysti karvan alle 30.- €. Suosittelen, jos täällä päin liikutte.

Sijaitsee torin kupeessa, vasta päätä Stadshusetia.

Pysy kanavalla, niin tiedät meistä enemmän.

Kotiin päin, nyt Hanko-läntisen päähän, Langoskäret

4.8.2018 Yleinen

Aamu tyyni mutta pilvinen. Olivat luvanneet alueelle, jossa oleilemme, sadetta, joten lähdettiin saman tien liikenteeseen, välttääksemme sateessa ajelu.

 

Vielä ei näyttänyt pahalta, kun kaarroimme etelään päin.

 

Mutta. kun niemen ohi päästiin, näkyi lännestä lähenevä matalapaine tummanpuhuvine pilvineen.

 

 

 

Niinpä ”pulikkapohjaan” ja melkeinpä aalloton keli salli pehmeän kulun.

 

Tämä saari sijaitsee Hangon läntisen luoteiskolkassa, joten tästä on huominesissa hyvä huokaista ohi Hangon. Siellä kun sattuu tänä viikon loppuna olemaan Poker Run. Saavat muskeliveneet ihan rauhassa ”möyriä” siellä. Jo Maarianhaminasta evakkoon moisten keksintöjen alta lähdettiin.

 

Loisto-karttaohjelmaa käytän tukemaan navikoinnissa, siinä on niin helppo zoomata kuvan kokoa. Nuo punaiset pallukat kuvan alareinassa ovat samaisen paikan ohi ajettuja merkkejämme. Länteen päin mennessä yövyttiin missä nuo pallukat loppuvat.

Hanko häämöttää noiden kalliokielekkeiden takana.

Kun saatiin keula rantaan, alkoi kahdenkymmenen minuutin päästä sataa ja jyristää.

Ajoitus oli melkeinpä täydellinen.

Heti sateen loputtua, kävin ilmasta katsastamassa ”paikkoja”