Huilipäivä

6.11.2017 Yleinen

Aamupalan jälkeen lähdettiin porukalla kävelemään kohti beachiä. Täällä olikin rannalla porukkaa. Ja jos jonniimoista tyrkyttäjää.

Lahdukassa oli myös joku isompi risteilijä, johon veivät ja toivat asiakkaitaan valkosella jahdilla. Ja tietenkin liitovarjon vetäjiä sekä halukkaita ’liitäjiä’, yrittäjien onneksi.

Eilinen opas kertoi, että hän ei suosittele uimaan tässä rannassa, vaan esim pohjoisemmassa. Näkyi tuolla kuitenkin aika paljon pulikoijia olevan. Joko eivät tienneet tai välittäneet.

Noin puolessa välissä rantaa oli muutama talo, jotka mielestäni alkais olla jo remontin tarpeessa. Mut multahan ei tällaista kysellä.

Pääsin läheltä kuvan ottamaan katukeittiön kaasuvehkeestä.

auton peltivanteeseen tehty tausta ja porattu reikiä kaasua varten. Halpa ja toimiva systeemi. Kekseliästä porukkaa.

Kekseliäisyyttä riittää sähköissäkin.

Nimittäin näiden vian etsintä voipi olla haastavaa hommaa.

Se me saatiin kokeakin.

Heti tämän kuvan oton jälkeen, meni koko kadulta sähköt. Jo tänne Suomalaiseen ravintolaan tullessamme meille omistaja manaili, kun sähköt temppuilee. Pitäis kuulemma  tulla ns kolmivaiheisena, mutta yksi on pudonnut pois, jolloin mm ilmastointi ei toiminut. Olivat jo jonkin aikaa sähkärit yrittäneet paikallistaa vikaa.

Olimme kerenneet tilata jo ruuat ennen sähköjen katoamista, joten kun ne saapuivat, saatiin nauttia kynttiläillallinen. Ei ollut hääppönen esitys. Mulla piti olla hapan imelä katkarapuja riisillä, tuli nuudelilla, eikä ollut sen enempää hapanta ku imelääkään. Ei onneks ollu kyl kallistakaan.

Eikä se henkilökuntakaan ’sävähdyttänyt’. Jotenkin aisti, että nää ei nyt puhalla samaan hiileen. Isäntä, siis omistaja, osoitti mielestäni aika ammattitaidottomuuttaan, jos ei omassa ravintolassaan tiedä mitä annokset pitää sisällään, vaan joutui aina kysymään vaimoltaan, Thaimaalainan, jonka nimissä tod näk ravintola on. Sen mä tiedän, että ulkolainen ei saa työskennellä edes omassa ravintolassaan, mutta jotenkin koko toimitus tökki. Eipähän tarvi tulla uudelleen. Tosin enhän tiedä, tuunko muutenkaa Phukettiin uudelleen.

Tää paikka on aika syrjässä, vaikka onkin ihan kylän yhden yökeskuksen vilkkaimman kadun poikkikatu. Mut on just sen 150 metrii liian kaukana siitä.

Tuolla kadulla on sit ihan mitä vaan, mitä tulee huvituksiin. Niin paljasta pintaa kuin meteliä.

Mä oon tullut vanhaksi …….

En kehdannut ottaa lähikuvia.

Yhden hyvän videon otin, mutta yhteydet pätkii sen verran, että liitän sen tänne sit kotona.

Tuk Tukilla huristeltiin hotellille.

 

Eka kokopäivä Phuketissa

5.11.2017 Yleinen


Aamupala oli jo astetta monipuolisempi edelliseen majoitupaikkaan verrattuna, joten nälän tunteen sai siirrettyä oikein hyvin iltapäivään. Kokoonnuimme altaalle vajaaksi kahdeksi tunniksi. Oli tarkoitus lähteä retkelle, jonka ladyt olivat käyneet ostamassa meille. Lähtö olisi hotelliltamme klo 13:00. Eipä ollut. Kun auto viimein tuli puoli tuntia myöhässä, selvisi, että oli odottanut edellisessä noutopaikassa muutamaa leidiä, jotka ei kuitenkaan olleet ilmaantuneet paikalle. Siispä lähdimme ilman heitä, hukaten jo lähdössä aikaa ihan liikaa. Auto oli Hiacen pikkubussi, johon mahtui 12 kyytiläistä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli joku näköalapaikka.   Näkihän sieltä hienosti alas rannoille.   Oisko ollut Karon beach ja joku toinen, tuo kauimmainen oli Patong beach. Nämä jääneet tyttöset, heidän piti tulla tänne toisella taksilla, joten jäimme odottamaan. Taas meni melkein puolituntia ….. Ei tullut tyttöjä …. Jatkoimme jollekkin toiselle näköalapaikalle, melkein saaren eteläkärkeen. Nyt tyttöset liittyivät joukkoomme. Täällä ei ollut näköpiirissä taloja tai hiekkarantoja, mutta muuten maisema oli enempi kuin hieno.

Matka jatkui norsusafarille.

  Oli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen norsusafari. Meno oli varsin keikkuvaa. Koko ajan tunne, että kohta pudotaan.

No, tulipahan koettua …

Siitä suunistimme budhan patsasta äimistelemään.

Olivat rakentaneet tätä monumenttia jo viisi vuotta, ja pahasti kesken.

Toivottavasti ei ala kilpailla Iisakin kirkon kanssa.

Sitten olisikin seuraavassa kohteessa pääsyt mietiskelemään. Oli joku pienehkö temppeli. Sen verta vanha oli, että lehtikulta irtoili. Siitä raaputtamalla olis saanu rahhaa,,, tai ainakin rahan arvosta tavaraa.

Kahville päästiin korutehtaaseen, köyhät kyykkyyn paikkaan. Oli Oli siellä yksi tiski, mistä olis saanut koruja alkaen 50 000 pht. Loput oli sit ”vähän” kalliimpia.

Ei ostettu mitään.

Pähkinätehtaalla ja hunajamyymälässäkin piti piipahtaa.

Rupes olee ohjelmaa yhelle päivälle.

Kun  kulttuuria vai sivistystä, oli saatu tarpeeksi, kirjoittajan kommentti, siirryttiin ’paheden pesään’, yötorille.

Tää olikin sit astetta isompi rahan keruupaikka. Vain Soulissa nähnyt isomman. Jos täältä et löydä hilavitkutinta tai retonkii itelles, hyppää mereen. Ruvettiin ensitöikseen kyselee katukeittiöitä??? Meille viittoiltiin, että tohon suuntaan. Rupes jo usko hiipumaan kävely tohon suuntaan, ei meinannu löytyy. Mut aikamme käveltyämme kojukäytäviä pitkin tohon suuntaan, tuli padat ja grillit vastaan.

Siinä otettiin kaiken näkösiä vartaita, 25 pth kpl, eli 10 kalliimpia kuin Lantalla. Mut hyviä olivat ja maha saatiin täyteen. Ei oltu syötykään koko päivänä ku parit jädet ja kello oli jo setsemän, ku tänne tultiin.

Opas piti äänestyksen, kauanko ollaan ja tunti riitti. Ohjelmaan oli kuulemma varattu tähän kaks tuntia ja että olis pitäny jo tähän aikaan olla takas Patongbeachiĺlä.

sikspä tähän sovittuun risteykseen tultiin mahat täynnä klo 20:00.

Jengi oli koossa ja kotimatka alkoi.

Tää opas oli valinnut oikeen homman itelleen. Oli niin positiivinen, osas kertoa kohteista ja saaren elinkeinoelämästä todella hyvin ja elävästi. Ja päätti aina lauseensa : hä hää . Siitä tulikin meille loppupäivän slougan. Hä Hää.

Jopa nää viisi Malesialaista naista rupes sanomaan hä hää ja naurua riitti.

Meidän porukka antoi oppaalle 60 tippiä ja HäHää meinas seota ihan täysin. Niin oli otettu eleestämme tai sit osas ainakin näytellä pirun hyvin.

Kämpillä pikainen visiitti, synttärisankarin kortti noudettiin, ja sit mentiin nauttimaan sankarittaren skumpat.

Allasnäkymää sankarittaren partsilta.

Siitä sitten porukat halus drinksuille. Parissakin kuppilassa käytiin.

 

Tämönen patsas oli ihan hotellimme vieressä.

Ennen tämän näkemistä, oltiin otettu yöpalaksi banaanipannuohukkaat katuneittiöstä.

Varmaankin tässä ois pitänyt kiittää siitä !!!!

Ja sit ’kotiin’

Oli pakko ottaa sisään käynnistä otos, kun kerran kuunkin sai mukaan.


 

 

Phuketiin

4.11.2017 Yleinen

Aamiaiselle heti seiskalta, ei ollut muita, ei. Rauhassa saatiin tankata ja sit taxin ootteluun.

Tulikin pitempi oottelu.

Oltiin sovittu ferry-lippuja ostettaessa, että noutavat hotellilta klo 7:30 – 7:45 että keretään laivaan. Kun kello oli muutamaa minuttia vailla kahdeksa, jolloin laiva lähtee, aloin jo pikkasen hermostua ja marssin respaan. Näytin tytölle, virkailijalle, voutheriamme. Tytsy soitti heti miten siinä olevaan numeroon, sai sieltä toisen numeron. Soitti, sai uuden numeron. Nyt sain vastauksen, että taxi tulee parissa minuutissa. Tarkistin samalla ajan. Kello oli tuolloin minuuttia vailla kahdeksan. Taksi tuli noin viidessä minuutissa, hypättiin laukkuinemme lavalle, oli siis lava-auto, ja huristeltiin satamaan. Hirvee hösä, että äkkiä nyt laivaan. Siis laiva odotti meitä. Päästiin liikenteeseen varttia yli. Jonkun mogaajan takia laiva myöhästyi lähdössa vartin. Toivottavasti saapi luunapin, vähintään.

Jos oikein ymmärsin, niin hotellilla jo päivittelivät, että ei ois pitäny lippua sieltä laivalta ostaa, vaan heiltä. Tämä kun ei ollut eka kerta, kun ei noudeta asiakkaita juurikin tämän yhtiön välittämiin laivoihin. No, onneksi ei käynyt pahemmin.

Tästä brykalta alkoi paluumatka Phuketin saarelle.

Ja tuosta pienen matkaa, niin näkyi ravintola, jossa käytiin toissa iltana syömässä. Terassi on tuon nopen sinisen veneen peräpuolella.

Samoihin aikoihin lähti toinenkin laiva ja pari nopeaa venettä, jotka kääntyivät etelään.

Ei tää nyt ihan uusi keksintö ollut, mutta vauhtia piisas.

Melkeen kuin bussissa ois istuttu.

Mut se hyvä puoli näissä on, että sisätilat ovat ilmastoidut. Tuulesta huilimatta, kannella aikas lämmin.

Phi Phillä piti vaihtaa laivaa, ja tällä kertaa se vaihto tapahtui sataman edustalla, merellä. Ja koska olimme lähteneet myöhässä, joutui tämä toinen laiva odottelemaan meitä sen vartin verran. Nyt tämä tarina ei kerro, oliko odotus tapahtunut laiturissa vaiko merellä.

Onneksi laivahenklökunta hoiti matkatavaroiden siirron mutta ite mentii ’siltaa’ pitkin. Oli pojat näköjään tehneet tän aikaisemminkin, sen verran tehokasta oli toiminta.

Laukut oli koko matkan ajan kannella, mutta nyt tässä toisessa ne vietiin sisälle.

 

Sisältä nää ei kauheesti eroa toisistaan, kokonsa puolesta tietty vähän.

 

 

Oli tämä yksilö pikkasen uudempi.

Keli oli jo vähän kovempi, sivuvastaista aaltoa pukkas, oisko ollu aluks metrin puoltoista ja puolen matkan jälkeen pikkasen isompaa. Keinutti kuitenkin vähän.

Matkalla näytettin joku transformer-elokuva. Ois varmaan pitänyt olla varhaisteini-ikäinen, että ois päässy fiilikseen. Vaan eipä ollut muutakaan tekemistä.

Laivalta ostettiin vanikyyti Patongbeachille. Veivät suoraan hotellille, 500 pth. Auto oli melkein täys.

Täähän on oikee city. Kuva käytävältä,, huoneemme ovea vastapäätä.

 

Allasnäkymää. Vesi ei tässä altaassa ollut niin lämmintä kuin oli Lantalla. Vahinko. Taitaa jäädä uinnit Kipparin kohalta vähiin. Voihan siellä pulahtaa, mutta, mutta ,,,,,

Saatiin porukka kasalle, Päivänsakaritar, Madamen sisko ja miehet, joten kimpassa suunistettiin illalla syömään. Vähän matkaa kuljettiin sitä toista pääkatua, jonka varrella hotellimme on, pohjoiseen päin, kun löysivät sopivan ruokalan, minä seurailin.

Meillä onnistui tosi hyvin, thaimaalaisittain anķkaa ja toisessa possua. Soosis oli juuri sopivasti potkua.

Ja alkuun kevätkääryleet, nekin vimosen päälle.

Sieltä suunnistettiin jonkin moiselle hulinapaikalle, oli basaarityyppistä krääsää ja ennen kaikkea, näille baareja. Niitä oli muuten ihan muutama vieri vieressä. Ja meteli. Sitä riitti.

Eipähän tarvi mun tulla tänne uudelleen.

 

Ekat driksut ekoille.

 

 

 

 

 

Katotaan mihin huomenna päädytään, kun on se oikea juhlapäivä. Eli se syy, miksi täällä ollaan.

 

Koh Lantan viimeinen päivä 3.11.

3.11.2017 Yleinen

Aama valkeni pilvisenä mutta ei kuitenkaan satanut

Nukuin tosi huonosti, täysikuu lähestyy???

Aamurutiinit samat. Nyt tehtiin pilvisyydestä johtuen kuitenkin pidempi lenkki rannalla. Ei ollut ihan niin tukahduttava kuumuus, varsinkin kun tuuli kohtalaisesti pitkin rantaa.

Kun löhöilimme tarpeeksi, lounaalle mentiinkiin ”pääkadulle”.

Ja maisema ei paljon muutu toiseen suuntaan.

Tänne oli kävellen 5-600 metriä. Huh …

Eikä hirveesti menty pidemmälle, vaan melkeimpä ekaan tyrkättiin sisään.

Saalaatit ja kevytkääryleet halvempia kuin rantaravintoloissa, melkeen puolet hinnasta pois. Ja kuitenkin laatu hyvää.

Jos keli pysyy tällasena, lähetään illaksi kylille.

Ei satanut, ei.

Mutta päästiinpähän kylille.

Kierreltiin kaupois ja basaareis, rahat säästy.

Sit päästiin asiaan eli ulkona syömiseen.

Illan päätähtäin, katukeittiö.

Grillattuja tai uppopaistettija vartaita.

Kanaa, jättirapuja kalaa yms ja lsäkkeitä useempaa sorttia. Hinnoittelu oli 1 kpl 15 tai 3 kpl 40 pth. Yhdeksän varrasta, lisäkelautanen ja vesipulloo 245 pth. Hui ..

Reissun halvin eväs, ylivoimaisesti. Ja maku oli hyvä. Ellei erinomainen.

Huomen aamul lähtö, joten tämä saari saa nyt jäädä. Ois täällä voinu pitempääkin olla. Toisaalta, uusia kokemuksia saadaan paikan vaihdolla. Hyvä sekin.

Huomiseen.

Kolmas päivä

2.11.2017 Yleinen

Nyt oli jo aamupalalla sutinaa. Kun eile ei ollut kuin meetamassa pöydässä, nyt oli jo puolillaan ravinteli. Kokilta sai oikein jonottaa munakasta. Vuorotellen oli joko lautaset tai joku ruokalaji loppu. Eniten mua ihmetytti ne lautasten loppuminen. Ois ollu pöydässä tilaa laittaa tälle porukalle kaikki kerralla esille. Mitenkähän tää toimii, jos tää resortti on täys. Nyt ei ihan puolillaankaan. Eipähän nähä sitä ihmettä. 

 

Nyt sain jonkinlaisen kuvan tästä linnusta. Tällä ei oke siivessä sellasta valkoista juovaa niinku sen kaverilla.

Yläilmoissa lentelee haukkapariskunta. Se pyörähtää tässä pari kertaa päivässä.

Ja kuten kuvasta näkee, välillä on pieniä sadekuuroja. Ovat luvanneet loppupäiväksi. Onneksi aamupäivä oli upea. Kuvasin goprolla meressä, mutta kun ei oli läppäriä, en saa editoitua.

Käytiin pulikoinnin jälkeen, ennen lounasta, hierottavana. On ’kallista’. Tunnin upea käsittely 300 bth eli noin 10 €.

Kävin rannas ottamas muutaman 

Nuo saaret ei eilen juurikaan näkyneet, josko ei hirveen hyvin nytkään.

Tää alempi otettu kännyn ’teleobjektilla’.

 

Pieni sateeton tauko ja pihastamme.

Nyt näyttää semmoselta tää keli, ettei kannata lähteä iltatoreille ja turuille eli katukeittiöille, vaan pitää tyytyä ihan paikallisen rantaravintolan anteihin.

Sateet loppuivat tältä illalta, joten raahasin turhaan sateenvarjoa mukana, kun käytiin syömässä, nyt oikealle resortistamme. Oli tosi hyvät eväät.

Alempi hapanimeläkanaa ja hot plate porkia vihanneksilla. Maukkaita ja edullisia, n 150 bth kpl. ( 4,5 €).

Viereisen resortin ravinteli tyhjä mennen tullen, pari kokkia ja neljä taejoilijaa nojaili baaritiskiinsä. Voi voi.

Huomiseksi luvattu ajoittaista sadetta, saapi nähä …

 

Toinen päivä Lantalla mutta ensimmäinen marraskuuta

1.11.2017 Yleinen

Aamupala oli noutopöytänä lisättynä kokilla, joka paistoi munat haluamallasi tavalla. Valikoima oli muulta osin suppeahko, mutta kuitenkin riittävä.

Sulattelimme ruokamme puutarhassa, joka siis on melkeinpä meren äärellä. 

Ongelmaksi meinasi muodostua lepotuolit. Oli kaiķki muut jo varattu, paitsi nämä. Toisessa ei ollut patjaa. Ole siinä sitten kovalla puulla. En ollut. Marssin respaan, tempaisin kännykän esille ja näytin kuvan. Olisi voinut tulla kommunikonnin kanssa ongelmia ilman kuvaa. Nyt selvis asia nopsasti. Siivooja toi kipin kapin patjan ja minä pääsin löhöömään.

Välillä käytiin meressä pulikoimassa. 

Kuvasta vasemmalla sijaitsee uima-allas, jossa käytiin välillä, tietty.

Ennen kuin aurinko pääsi polttamaan tai vesi kurtistamaan ihomme, käytiin lounaalla viereisessä ravintolassa. Niitä on rannassa useampikin.

Otettiin salaatit ja alkuun puoliksi kevätkääryleet.

Näin päivällä ei oikeen jaksa syödä mitään raskaampaa.

Hinta-laatusuhde oli kohillaan.

Pienen huilin jälkeen lähdettiin isolle kirkolle. Saladaniin. Residenssistämme sadan metrin päässä melkeinpä pusikossa oli useampi tuktuk oottelemassa kyytiläisiä. Otettiin yksi ja satanen vaihtoi omistajaa.

Meidän kulkupeli ei ollut ihan näin tuunattu, tää taiskin olla ”pimppis” vai miks näitä nyt kutsutaamkaan.

Kaupunki muodostuu oikeestaan yhdestä T-muotoisesta kadusta, jonka varrella on sit ihan kaikkea. Mitä täältä ei saa, sitä turisti ei tarvi. 

Mekin shopattiin pikkasen, mulle läplärit ja Madamelle joku retonki.

Meren äärellä, tai oikeestaan sen päällä, on lukematon määrä favintoloita, joista umpimähkään tuli yksi valituksi.

Näytti kalusto olevan paikallisesta puusta tehtyjä, vuoren rinteet täys niitä.

Kalaa käsiteltiin käytävällä, joka johdatti saliin ja jonka vasta päätä oli wc tilat. Tällee täällä.

Onneksi oli kaide pöydän vieressä, muuten ois voinu kesken ruokailun mulskahtaa mereen.

Katukeittlöt, joita myöskin riitti joka makuun, käyttivät samaa runkoa kuin tuktukit, ja siihen oli sitten koko kyökki duunattu. Käteviä velikultia.

Koko virma mukana.

Masut täysinä tuktuk vei meidät takas residenssiimme.

Saattaapi olla, että tehään huomenna samanlainen retki …..

 

 

Kun kotipihalle tultiin, oli ”meteli” melkoinen, eikä suinkaan asiakkailta ravintolamme ulkopöydistä. Luonto hoiti tämän konsertin.

 

Koh Lanta

31.10.2017 Yleinen



 

Aikainen aamupala hotellissa ja taxin odottelua. Meinattiin jo hermostua, tuleeko se ollenkaan. Tuli kuitenkin ja hyvin kerettiin ferryyn, joka vei meidät Phi Phi saarelle.

Satamassa oli paattia jos jonnii moista.

Moottoreita riittää noiden perässä. Vähintään 150 hv kpl, osassa 300 hv/kpl.

Rungot oli n 10-11 metrisiä, syvällä V-pohjalla.

Vastassa oli oppaita, jotka ottivat laukkumme meidät huostaansa ja ohjasivat paikoillemme. Hyvi oli järjestetty koko juttu.

Phipillä ensin ihasteltiin maisemia:

Melkein olis saanu liikennevalot olla ja ei pienestä ohjeistuksestakaan kippareille varmaankaan haittaa ois ollu. Tosin, tuntuu tuo liikenne kaduilla olla yhtä kaoottinen, meikäläisen silmin. Paikallisista ei varmaankaan.

Oli pari muutakin turistia tullut paikalle.

 

Kyllä nuita maisemia katteleekin, poikkeaa sen verran paljon kotoisistamme.

 

Sitten päästiinkiin satamaan, missä piti laivaa vaihtaa. Täälläkin kulkupelejä riitti.

Vois melkeinpä kysyy, mikä ei kuulu joukkoon.

 

Oli outoa nähdä tuommoinen täällä.

 

Me vaidettiin pienempään laivaan. Lähinnä tuli Linda-linen pikkukiulut mieleen, mihin mentiin.

Kun päästiin liikenteeseen, hyökkäsi samantien nuorehko mies ”kimppuumme” kysellen , mihin majoitutaan, millä mennään jne. Kerrottiin. Lähti myymään muille, mutta palasi hetken päästä myymään paluumatkaa Phukettiin. Ostettiin. Oli puolet halvempi kuin menolippu??? Eipähän tarvi pähkäillä enää.

Itse asiassa, tää on ihan hyvä systeemi. Kaupataan jo seuraavaa kohdetta, jolloin sekin vaiva jää turistilta pois. Ja kaiken lisäksi, aina tietävät missä se turismo liikkuu ja mihin se menee seuraavaksi.

Metä odotti satamassa hotellin auto, johon hypättiin kyytiin kahden Kananalaisen pariskunnan kanssa.

Bingalovi oli sijainniltaan parempi kuin olimme odottaneet.

Tässä näkymä terassiltamme. Parisataa metriä mereen ja altaalle viiskyt.

Vesi oli meressä lämmin ja altaassa suorastaan kuuma.

Ranta on puhdas, kahlata sai tovin, jotta sai napansa uppeluksiin.

Pulikoitiinkiin aika pitkään ja kyllä täytyy todeta, että tää on paratiisi.

Pihapiirin pimentyessä, ravintolamme terassivalaistus toimii.

eikä rannankaan valaistus hassumpaa ole.

Lähdettiin iltasyöpöttelemään pikkasen ”kaummaksi”, rantaa pitkin muutama satametriä ja tällainen löydettiin.

Ruoka oli hyvää ja halpaa.

Oli jopa tuliesitys.

Kyllä meitin kelpaa.

Huomisiin !!!!!!

Thaimaa, here we come

30.10.2017 Yleinen

Sunnuntain, 31.10. piti Finnairin kone lähteä klo 17:55, vaan ei lähtenyt.

Olimme kotona juuri vaihtamassa vaatteita lähtöä varten, kun molemmat sai txt-viestin. Kone lähteekin 23:25. Voihan rähmä.

Siitä pikkasen suivaannuttiin. Tajusimme, että meiltä meni eka päivä mönkään. Olimme näet varanneet hotellin Phuket Townista. Koneen piti olla perillä jo aamulla klo 9:00, joten olisi jäänyt koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin. Nyt oltiin hotellilla karvaa vaille kuusi, jolloin tänne tulee pimeys. Kato siinä nyt sit ….

Finnair antoi kylläkin 17.-€ hyvityksen per hlö, mutta ei se paljon lämmittänyt mieltä. Aamulla näet lautta lähtee jo klo 8:30 kohti Koh Lantaa.

Koneessa en jostain syystä saanut nykytuksi, pari puolen tunnin pätkää. Osa syynä saattoi olla äänekkäät lapset, ja niitä oli monta.


Kentällä, kun sinne viimein päästiin, tällä kertaa ennakkoon ilmoitetussa ajassa, odotti taas yllätys. Hirveät passijonot. Koneessa täytetyt maahantulolaput tarkistettiin, eikä meidän kone ollut ainut tänne laskeutunut. tuli mieleen entisajat kun Viroon mentiin.

Mutta ennen tätä, meidät otti paikallinen palokunta vastaan, tai oinkeammin suihkutus tehtiin Finnairin koneelle, Airbus A350. Oli eka kerta, kun finski laskeutui tänne kysesellä konetyypillä. Olimme siis tietämättämme mukana tekemässä historiaa.

Vaihdoin 100 € paikalliseksi valuutaksi, saaden sillä 3600 rahaa. Illalla kaupungissa saatiin 3800 satasella.

Sitten otettiin taksi alle ja baanalle.

Hetken ajettuamme, kuski kurvas pihaan ja käveli johonkin kioskiin sisälle ??? Me huuli pyörällä, että mitäs nyt. Hetken päästä tuli paikallinen nainen kyselemään jatko-ohjelmastamme. Se selitettyämme, ostimme huomiselle sekä taksikyydin hotellilta satamaan että lauttaliput Koh Lantalle. Eipähän tarvinnut pähkäillä Lantalle menoa sen enempää.

Hotellilla ensi töikseen pulahdus altaaseen ja oi että teki eetvarttia.

Sit syömään ja ihan kohta unten maille .

Aamulla, näin päivänvalossa siisti hotelli

Nyt lähdetään Ko Lantalle

 

 

 

Vaaralliset vedet meillä

28.10.2017 Yleinen

Kun tuota Utö:n päivitystä tein, tuli mieleeni meidän vaaralliset vedet.

Pelkästään Utön edustalla, pienellä alueella, on todella paljon hylkyjä.

Jos tuota karttakuvaa hylyistä oli pikkasen suurentanut, ei enää olisi saanut selvää eroa pisteistä, missä hylyt sijaitsevat.

Kun toissa kesänä lähdettiin Utöstä oikaisten Jurmoon, seureten kaapelia, oli molemmin puolin matalikkoja. Väylä olisi kiertänyt yli 10 mailia pohjoisempana. Kyllä siinä sai ”kieli keskellä” ajella pysyäkseen ”selvillä” vesillä.

Ei siis ihme, että voi kolahtaa, jos vähänkin ote ruorista herpaantuu. Puhumattakaan, jos ei alueelta ole ajantasaisia karttija.

Ja jos vielä keli on huono, jolloin navigointi on hankalaa, tai jopa melkein mahdotonta, on enemmän todennäköistä, että kiville menee.

Näitä minä pohdiskelen…..

Ei makeaa mahan täydeltä, edes merellä

28.10.2017 Yleinen

Koitti maanantai ja kotiin lähtö, nyyh …

Ei siinä ihmeitä keretty päivällä muuta tekemään, kuin siivoiltiin paikat kuntoon.

Matot ulos ja lakaisu sisällä. Haikeudella lähdettiin.

Minä aikaisintaan ensi kesällä, Timppa kuulemma kenties jo ennen Joulua.

Merimaisemat saavat tältä kaudelta, Suomen osalta, päättyä arvoiseensa maisemaan videoklipin viimeiseen kuvaan.

Keväällä sitten ……