Kaveria moikkaamaan Utöseen

17.7.2018 Yleinen

Lähdimme kohti Nötö:tö, vaikka kohteemme tälle päivälle olikin Utö.

Tarkoitus oli tankata ja saada septi tyhjäksi, sekä vettä.

Kaksi ekaa onnistui, mutta vettä emme ottaneet tankkiin, koska on kuulemma niin humuspitoista, että voipi maistua mullalta loppukesällä kaikki vesi, mitä lisäämme sinne.

Onneksemme olimme ajoissa liikkeellä. Pois lähtiessämme, oli jo puolen kymmentä venettä jonottomassa tankille, tai ainakin laiturille pääsyä, toimi kaupan ”parkkiksena” myöskin.

Siispä Utööseen. Väylä on alkuun melekin suora ja keskellä selkää. Eli ainut mitä saattoi ihastella, oli purkkarit, joita oli mesossa tai tulossa. Emme kyselleet kumpaa kukin oli tekemässä.

Taas meitä lykästi. Oli yksi paikka kutterilaiturissa vapaana. Siispä siihen.

Loppupeleissä illalla oli redillä aika liuta veneitä.

 

Tässä ei läheskään kaikki redille jääneet.

 

 

 

 

 

 

Edellisellä kerralla oltiin melkein samassa paikassa, ehkäpä pikkasen lähempänä ”maata”.

Kauppa oli tälläkertaa pieni pettymys. Ois haluttu tehdä salaatti, mutta ei ollut sen enempää salaattia kuin kurkkuakaan, puhumattakaan tomaateista. Ei saatu salaattia, ei.

Veneen kohdalla, kuten koko satama-altaalla ei voinut uida. Ylläri. Sinilevää riitti.

Saatiin vinkki, että eteläkärjessä ei ole. Eikä ollut.

 

Jopa rakkolevä voi täällä hyvä.

 

Tämä antaa odottaa kalakannan kasvua.

 

 

Tuo vihreä ei ole sinilevää, vaan pohjassa ja kivissä olevaa tervettä, sinne oikeesti kuuluvaa levää, vai oisko kenties meren ruohoa??

Tuossa sitä käytiin kastautumassa, kun oli meinaan tosi hikinen päivä, +33, vesi n 20 asteista.

Tämä eteläkärjen matkan maasto on kuin lapissa.

 

Paitsi että en tiedä, kasvaako lapissa kellokkaat??

Täällä niitä on.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja nämä hioituneet kalliot…….

 

 

 

 

Omasta veneestä otettu mastokavalkaadi. Ilalla, auringon laskua kun ihailemaan mentiin, käveltiin kuivahtaneen Juhannussalon ohi.

Dronekuvaa ei ole, kun on armeijan takia kieltoaluetta, enkä viitsinyt lupaa anoa.

Huomiseen.

Västerlandet ja illan otokset

16.7.2018 Yleinen

Aurinkoa kuvasin ja yllätyksekseni, linuja ”eksyi” kuviin.

Vahinko, että ei enempää, noista kun saa aika upeita kun pikkasen hidastaa.

Pysykää kanavalla.

Bodön kautta Västerlandetiin

15.7.2018 Yleinen

Oikotietä pitkin hissukseen ajeltiin Bodö:hön. Lahdukka oli pikkasen matala ja kasvustoa lainehti siellä ja täällä. Ruokailu kuitenkin suoritettiin siellä. Haikailtiin molemmat, että kun ei täällä oikeesti voi uida, edes kastaa itseään.

Maisemat oli Mavicin silmin katsottuna upeat, me ei niitä ”livenä” nähty, kun ei maissa muuten käyty, kuin kiinnitykset ja niiden irroitukset.

 

Ankkurikäysikin oli sitten pikkasen limanen, kun sain sen ylös.

Tästä käynnistä ei paljon jälkipolville ole kerrottavaa.

Varmaankin toisella puolen niemeä olisi ollut ihan jees.

Sen sijaan tämä Vesterlandet on paratiisi. En ymmärrä, miksei suorilta tänne tultu.

Ollaan oltu tässä saaressa ennenkin, mutta silloin pohjoipäässä.

 

Vesi oln sen verran puhdasta, että pienen lenkin jälkeen molemmat pulahti sinne.

Kylläkin eri aikaan.

 

 

Täällä on tuommoin pieni lampi, joka ilmeisesti täyttyy enempi merenkäynnin aikaan saamisen tuloksena, kuin esim sadevedestä.

Se on noin metrin meren yläpuolella.

 

Kasvillisuus on tyypillistä ulkosaariston lajistoa.

Matalaa katajaa ja jonkin sortin kanervaa tai jotain, saman tyyppistä kuin lapissa tuntureilla.

 

Tuo pyörä ei käsittääkseni kuulu alkuperäiseen kasvustoon.

Joku oli vetänyt isommankin herneen nenäänsä.

 

 

 

Kallioissa on mita merkillisempiä muitoja ja värejä.

 

Melekin Englannin lipunkin on Luoja tänne värkänny.

Aika mageen näköinen.

 

 

 

 

Päivän upee videoo Västerlandetista

 

Hiitisten kirkon kautta Alskäriin

14.7.2018 Yleinen

Olin jo joitakin vuosia halunnut käydä Hiitisissä, ennen kaikkea kylässä, jossa se kuuluisa vanha kirkko sijaitsee. Tänään sitten pääsin sinne.

Lahdukka, joka kartankin mukaan on vierasvenesatama, nro 588, oli tuottaa meille pientä hämmennystä. Jälleen kerran huonosti merkitty, mikä laituri on varattu vierasveneille. Yhdessä luki, että privat, toinen, jossa oli oikein ”odotupenkki”, olikin yksityinen. Olimme jo kiinnittyneet siihen, kun paikallinen tuli sen meille kertomaan. Samalla saatiin tietää, että se kaupan laituri on toisella puolen. No sinne sitten.

Näki kyllä, että laituri on ollut paikoillaan jo jonkin aikaa, mutta siitä huolimatta hoiti tehtävänsä moitteettomasti.

 

Kaupalle johit sellaine oikea vanhan ajan hiekkatie, loivaa mäkeä ylös.

En ole varma, mutta jotenkin tuli mieleen, että tuo rakennus on ollut aiemmin jossain muussa käytössä.

Siisti oli kauppa sisältä. Ja hinnat, ne, mitkä oli esillä, oli kohtuulliset. Varmaankin johtuu vakituisista asukkaista, joita on peräti 150 talvellakin, puhumattakaan kesäisin, moninkertaisesti, plus mökkiläiset, jotka hakevat täydennustä.

Kaupaa vastapäinen talo näytti olevan pikkasen varakkaampaa sorttia.

 

 

Tontille ois mahtunut jalkapallokenttä tai jopa pari.

Kaupan tien tpoisella puolen oli paikallinen ravitdemusliike, johon tällä kertaa emme poikenneet.

Kaupasta sensijaa jäätelöiden lisäksi paikallista tummaa saaristolaisleipää ja heidän itse paistetut munkit, jotka sitten tätä kirjoittaessani nautimme porokahvin kera.

Johannussalko oli paraatipaikallaan, korkeimmalla kohtaa, lähellä kirkkoa, matkamme varrella.

Andreaksen kirkko on rakennettu 1686, maan toiseksi vanhin säilynyt puinen ristikirkko.

Kellotapuli onkin sitten ”paljon” nuorempi, vuodelta 1752.

 

 

Oi niitä aikoja.

 

 

 

 

 

Skepparen Eriksonin hautakivi oli hyvin hoidettu, kuten suurin osa muistakin.

Kirkko sisältä saa melkein sanattomaksi, jopa tällaosen hiljaisen karjalaispojan.

 

 

Pääovien päällä urut ja pikkasen hieno kynttelikkö katossa.

 

 

 

 

Eikä tämä saarnastuolkaan hullumman näköinen ole.

 

 

 

 

 

 

Näitä kirkkolaivoja on täällä neljä.

Tämä on ollut alunperin kiertopalkinto, jonka paikallinen merisuojelukunta voitti omakseen 1937.

 

Ja ettei tule ”arvojärjestyksestä” epäselvyyksiä, oli penkkirivit numeroituna.

 

 

Täällä sitten rahvaampaa väkeä.

 

 

 

 

 

 

Tosta pöntöstä kun pappi saarnasi, oli puntissa varmaankin vipinää, tutisi sen verran, ehkä….

 

Oli hyvä jatkaa matkaa, kun kultturipläjäystäkin saatiin tälle matkalle.

Tänää iltapäivällä jopa ulkomerellä tarkeni.

Aika harvinaista, minun näillä reissuilla ainakaan, että tällaisia lukemia nähdään. Mittasin meriveden lämmön ja n 30 cm syvyydessä lukemaksi sain 20 astetta. Ei ihme, että sinileväkukintoja on.

 

 

 

Kyllä täällä kelpaa olla.

 

 

 

 

 

 

Tuossapa sitten tarkempaa sijaintia.

Kuten jäljistä näkee, yritimme muuallekin.

Ensimmäinen, joka olisi tod näk ollut paras, oli jo miehitetty purjeveen muodossa. Toisessa oli liian matalaa, joten kolmas sit tärppäs. Ei tää luonnonrantautuminen aina niin helppoa ole.

Oli tässä paikassa ongelmiakin.

Hitoksee tämmöisiä pistiäisiä.

Ne oli jotenkin ”pöpperössä. Antoi ottaa itsensä kiinni tuollai sormien väliin.

Jos ei iltapäivän ”ratoksi” sataa tapettu, niin ei yhtään.

Madamella tuli jopa jossain vaiheessa sen verran kuuma tässä harrastuksessa, että kävi meressä vilvoittelemassa. Minä en.

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän lenkki, tietty.

Oudon vaalea kivea, kuva ei anna oikeutta tälle hienolle kivelle,,,, kalliolle.

 

 

 

 

 

 

 

Vain kaksi varjoa ……..

 

 

 

 

 

 

 

Tässäkään tapauksessa kuva ei kerro koko totuutta, tai sitä ei ainakaan heti huomaa.

Pari eri katajalajia, koivia, leppää, pihlajaa, noin niinku aluksi.

Outo kalliossa oleva putken pätkä. Lähinnä tuli mieleen tontin rajapyykki, tai jotain.

auringonlaskua ja muutakin

14.7.2018 Yleinen

Kytätessäni auringon laskua, kuului aikamoisen dieselin jyrinää lähistoltä. Hetken päästä selvisi, ja selviaa sinullekin, kun videon katsot, mikä aiheutti se jyrinän.

 

 

Hanko saa jäädä, länsi kutsuu

13.7.2018 Yleinen

Kaupassa ja pakolliset, septin tyhjennys ja veden lisäys. Olisin halunnut tankatakin, mutta kaksi kolmesta dieselpumpusta rikki ja jonossa monta venettä, joten ei jääty jonottelemaan. Päästään kyllä tällä pitkällekin tarvittaessa.

Vajaan kymmenen mailia Hangosta luoteeseen lähtevältä väylältä oikaistiin kohti Hiittistä. Matkalla ”törmättiin” valtavaan joutsenparveen.

Pakko taas tehdä tällai, kun ovat sen verran isoja, ettei muuten blogi ota vastaan.

 

 

 

 

 

Hanko 12.7.

12.7.2018 Yleinen

Nyt oltiin jo riittävän kauan oltu ilman saunaa, joten kohti Hankoa.

Tämänkin ohi vuosien varrella tullut monesti mentyä.

Siltikin se aina ihastuttaa. Kyllä ne ennen vanhaan viittii oikeesti tehdä kunnolla jopa kummelit.

GoProllakin oli nyt pitkästä aikaa käyttöä:

Toisaalta, nykyisin ehkäpä tehdään ”kunnolla” pienvenesatamat.

Ja niitä tarvitaan, mihinkäs muuten nää kaikki saatais mahtumaan.

Mekin olemme täällä.

Toisaalta, tultiin myöhössä, sinilevä kerkes ennen meitä……

Kyllä ne ennen vanhaa osasivat talotkin tehdä kunnolla.

En tiedä talojen ikiä, mutta niin vaan pystyssä ovat ja ilman hometta.

 

Kandeis nykyrakentajien käydä oppia ottamassa, mitenkä noissa teknisesti ilmanvaihto ihan luonnon menetelmillä otettu huomioon.

On rossipohjaa, on kakluunia nurkissa, on punamulta maalia, tai ainakin pellavaöljypohjaista tms luonnon väriä, jotta lauta hengittää.

Saunassa saatiin käydä ja edelleen, yksi parhaista, mitä löytyy. Pehmeät läylyt, eikä mikään grilli. Sekä tietty näköala suoraan satamaan ja merelle.

Kun ruokapaikkaa etsittiin, kiinnitin huomiota tuohon trapetsitaiteilijaan.

Ehkäpä ei ollut tarkoitus tulla näytille tänne satamaan, siis pelkästään. Saattoi olle ihan muissa töissä.

 

Huomenissa sitten lisää juttua.

 

Grytskärin seikkailut jatkuvat

11.7.2018 Yleinen

Aurinko helli meitä tänää todellakin.

Paikan vaihto ja täysin plägä, edelliseen kävi pieni tuulen vire.

Söimme itsemme aivan ähkyiksi, joten meni pikkasen henkeä vetäessä.

Lähelle pöllähti jossain vaiheessa purkkari, joka ei syystä tai toisesta pitkään viihtynyt lahdukassamme.

Läksimme kuitenkin vähän myöhemmin lenkille. Saaren länsipäässä on pieni kalliokieleke, johon oli jossain vaiheessa tullut vene ja sinne asti päästyämme, juttelimmekin heidän kanssaan aika tovin.

Olin ajatellut, että radiossa, telkkarissa sekä netissämme jotain häikkää, kun on huonot yhteydet, mutta tapaamamme naapurit valittivat aivan samoista ongelmista. Eli, aluella nyt vaan sattuu olemaan hyonot kentät.

Tässäpä pieni pläjäys heidän veneestään.

Näköalat rupattelupaikalla oli oivallinen.

 

Näitä muurahaisten valtateitä oli tässä saaressa monessa paikkaa.

Tässäpä pientä havainnointikuvaa.

 

 

On ne merkillisiä otuksia, kun oikeen valtatiet raivaa.

 

 

Tämmösen vastavalokuvan otin, kun mielestäni tuo meri välkkyy niin hienosti, mutta ei taida välittyä oikea ”tunnelma” tästä otoksesta.

 

Siitä jatkettuamme, olikin maasto pikkaisen haasteellisempaa. Lopulta kävelimme ohi kohdan, josta olisi pitänyt mennä saaren poikki välttääksemme mökit, jotka saaren itäpäässä ovat. Mutta mepä melkeinpä törmättiin ensin päärakennukseen ja myöhemmin saunaan. Saatiin sitten mustikan varpujen seassa tarpoa tovi, ennen kuin päästii paremmalle polulle, joka toi meidät sinne, minne tavoitteemme alun alkaen oli, Sarzan luo.

Pysykää kanavalla.

Tarinat eivät lopu tähän, vaan huomenna jatkuu……

Viereiseen saareen, Grytskär

11.7.2018 Yleinen

Koska tuuli eilen osui ikävästi Sarzan kylkeen, päätettiin vaihtaa lahdukan toiselle puolen ja samalla vaihtyi saari, Grytskäriin siispä päädyttiin.

 

Itseasiassa, tätä ensin katsottiin, mutta täällä oli silloin vene, joka tosin lähti pois, mutta emme silloin viitsineet vaihtaa paikkaa.

 

 

 

Nyt viitsittiin.

Oikein mukava saari tämäkin. Puolet jo heti kierrettiin, jo toinen puoli sit illemmalla, ettei ihan urakkahommiksi mene.

Videossakin näkee tän leväongelman.

 

 

Nyt tää on vähän niinku sinivihreätä ja näkyvyyttä puolisen metriä, kun vois olla liki parimetriä ilman levää.

 

Sarzan keulan puolella kallion toisella puolella oleva lahdenpohja on aika lohdutonta katsottavaa.

Puuroa.

 

 

Tuossa lahdukan rannalla oli parikin pääkallon puolikasta. En vain tunnista, minkä eläimen.

 

Kala tuo ei ainakaan ole ollut kun ei hampaita ole, siispä ilmeisesti joku lintu ?

 

 

 

 

 

Pysykää kanavalla, illemmalla kuvia lisää.

Alkuillan tarinaa Fladalandista

10.7.2018 Yleinen

Ripotteli harvakseltaa pitkin iltapäivää, mutta onneksemme loppui alkuillasta, joten saarta kiertämään.

Heti alkumetreillä tämmöseen törmättiin. Täällä on paljon, tosi paljon joutsenia, mutta pienokaisia tosi vähän, ja että vielä kolme….

Saariston karuus tulee tässäkin hyvin esiin. Vain vahvat selviävät.

 

Toisella puolen saarta, melkeinpä eri saari, oli aika jylhää ja ”erämaa”maista.

 

 

 

Tältä puolen sai näkymää järvestä, joka kohta umpeen kasvanut.

 

Aivan tuon järven ”edessä” olavan kallioon kiinnityinen veneitä.

 

 

Tällä puolen saarta aika lähellä kulkee väylä, jossa aika paljon liikennettä.

Oikeestaan suurin osa moottoriveneistä idästä kohti Hankoa, ajavat tästä ohi, joten aaltoa riittää.

Enpä tiedä, jäisinkö tuohon??

Sitten yhdessä lahdukassa oli ihan ”pikkuisen” sinilevää.

Jotenkin valo tekikin tän ihan eriväriseksi, kuin oikeesti oli.

Se oli melkoista puuroa. On sitä vähän toisella puolen saarta, missä Sarza majailee, mutta ei lähellekään näin paljon. Tuollainen matala lahdukka. johon ei oikein aallotkaan yletä, on aika otollista maaperää, vai oliko vesiperää, kasvustolle?

Päästiin kuitenkin ”kotiin” ihan ehjänä.

Paikka, jossa Sarza on, on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tähän vois vaikka kylkikiinnityksen tehdä. Ei ihan hirveen usein ole törmännyt näissä luonnon”satamissa” moiseen.

Me ollaan kuitenkin ankkurin varassa.

 

 

 

Kaiken varalta pari lepuuttajaa keulassa, jos tuuli painais kalliota vasten. Tuli pikkasen hätäsesti laskettua liian aikaisin ankkuri, eikä viitti vaihtaa sen paikkaa.

 

Iltapalaksi tällä reissulla ekat letut.