Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Lillfjärdenin Fallholmen

7.6.2019 Yleinen

Matkamme jatkui vääjäämättä kohti itää, mutta ei kuitenkaan kiirehtien.

Kävimme Tirmossa kaupassa, pientä lisäystä keittiöön sekä tietysti jädet.

Siitä sitten lähes blägässä kelissä Lillfjärdenin Fallholmeniin, tuttuun paikkaan. Tänne sisään ajaessamme, meitä seurasi suurin piirtein saman kokoinen matkavene, mutta ei onneksemme jäänyt tähän lahdukkaan.

 

Siispä saimme ihan omaan käyttöömme koko ”vuonon”.

Tai siis ei ihan yksin, oli täällä näitä maahanmuuttajia jo ennen meitä.

Olimme talvella ostaneet Joutsassa käydessämme Vuorenkylästä paikallisen lihantuottajan jauhelihaa, sitä ylämaan karjan.

Kyllä tuli makoisat pihvit, vain suolaa ja pippuria mausteena, eikä mitään sidosaineita.

 

Entistä enempi tulen vakuuttuneeksi grillin hyvyydestä.

Nuo kesäkurpitsatkin jää niin mehukkaiksi.

Eikä tarvitse puiden ja nuotion kanssa pelehtiä.

Ei siinä, kyllä nuotioruoka hyvää, ja välillä kivaakin tehdä avotulella,  mutta tässä saaressa ei ihan paras tulentekopaikka.

 

 

Illalla sain hienoja kuvia, ainakin omasta mielestä.

 

 

Tuli kokeiltua pitkästä aikaa kalastusta. Ekana oli pikku pepsi, mutta siinä koukut sen verran ruosteetta, että nykijät eivät jääneet kiinni.

Siispä vaihdoin pieneen vaappuun, ja jo muutaman heiton jälkeen nappas hauenpulikka kiinni. Ja pysyi.

Jopa liian ahnaasti oli ottanut kitusiinsa. En ole ihan varma, jäikö henkiin, kun irti päästin. Ompahan lokeilla ruokaa.

 

Seuraavana päivänä samassa paikassa toisella heitolla isompi.

Valitettavasti en tuossa hötäkässä tajunnut kääntää kännykkää vaaka-asentoon, oli ollut ”laajakuvaa”.

 

 

Toinen päivä Kaivokarissa

6.6.2019 Yleinen

Rauhallista on.

Käytiin kävelylenkillä lahdukan toisella puolen. Löytyipä sieltä laavu.

Kovasti oli ajanhammas pääsyt puraisemaan tätäkin tulipesää.

Eikä näkynyt polttopuita, ei isoja eikä klapeja. Kyllä meillä Espoossa asiat veneilijöillä on kohillaan.

Tuosta kun vähän matkaa jatkettiin,tulituollainenkomistusvastaan.

Villi veikkaukseni, telttasauna.

Tätä kun ihmeteltiin, lähestyi lahdukkaamme vene.

Taisi olla pikkaisen meidän Sarzaa isompi?

Kaartovuorelainen?

 

 

 

 

Siihen se viereen ankkuroitui. Hyvinhän tuohon mahtuu.

Oli meitä nuorempi pariskunta, oikein miellittyvän oloisia.

Ihmetytti kulku veneeseen, kun ei ollut tikkaita kuten meillä. On meinaan sen verran korkeempi, että ois meiltä jäänyt menemättä.

Siinä sitten ruokailut ja ilta-auringon odottelua.

 

Ja kyllä oli komiaa.

Jännästi ötökät näkyi kuvassa, isommassa.

Oli ihan kiva tutustua tähän saareen. Ehkäpä vielä tulemme josku uudelleen.

Itään päin lähdettiin 4.6.

5.6.2019 Yleinen

Päästiinpä viimein lähtemään jo perinteiselle itään suuntautuvalle veneretkelle. Keli oli hyvä. sivu-myötäisessä saatiin Helsinkiin posotella.

Lauttasaarenselällä, Länsitamassa oli joku pikkasen isompi keksintö.

Kaupempaa näytti ihan kuin olisi tullinut perällään koko pohjoisimman väylän. Mutta ei ihan ollut.

Oli pakko tulla rantoja pinkin, kun Puolustusvoimat suoritti kovapanosammuntoja ulompana.

Hevossalmen kohdilla ja sen jälkeen ajeltiin pitkään parin ”turistibussin” perässä. Ei ollut meillä kiire.

Olin jo etukäteen katsastellut, että josko viimeinkin päästäis kunnolla rantautumaan Kaivokarille.

Ja päästiin kanssa.

Tuolla pohjoispohjukassa oli yksi vene, joten valitsimme omaa rauhaa pienen matkan päästä.

Aivan keulamme edessä oli jonkun örkin pesäkolo. Pelkoni minkista toteutui, kun näimme sen pikkasen illemmalla.

Täälläpä ei näykään yhtään vesilinnun poikuetta, toisin kuin Espoon vesillä. S..tanan minkit.

Oli meillä mahtavat näköalat. Kuva on kaakkon päin otettu.

Huomiseksi olikin luvattu tuulen kääntyvän juurikin tuohon suuntaan, joten päätimme vaihtaa aamupäillä paikkaa.

Nähtiinkin tuonne ajaessamme, kuin se toinen vene oli juuri lähtenyt juurikin meidän tulevasta paikasta.

Päivä on todella tyyni ja lämmin, täysin pilvetön.

Kyllä meitä nyt hemmotellaan.

 

Tuossa ahterin upolesta otetussa kuvassa häämöttää kaukana purkkari, jo varmaankin neljäs. Ei missään saa olla rauhassa,,,,, vitsi – vitsi ,,,,,

Vaikka emme vielä ulkomerellä olekaan, mittailin huvikseni Reitittimen tehokkuutta. Vaihdoin Telian DNA:han.

 

 

Vasemman puoleinen on kännykällä wifi-yhteydellä otettu nopeus ja oikenpuoleinen wifi pois eli normi känny nettyyhteys. Lähetysnopeudessa huomattava ero, joka minulle on tärkeämpi. Esimerkkinä näitten kuvien lataus tänne blogiin. Kestäisi kännykästä ilman reititintä tuskaisen kauan, minuutteja per kuva, kun nyt sekunnissa.

 

Tämä kännykän näytöltä otettu kuva oli minulle aika uusi juttu.

En aikaisemmin tiennyt sen olevan mahdollista. Oppia ikä kaikki.

Videotakin on, kunhan saan editoitua.

 

Riku, Karkki ja Samu merelle

31.5.2019 Yleinen

Riku soitteli pari päivää aikaisemmin, ja kyseli merelle pääsystä. Saatiin sovittua paivä, joka tällä kertaa osui Helatorstaille.

Rikun kaveri, Samu pääsi mukaan. Hänelle täällä meidän saaristossa käyminen olikin ensimmäinen kerta.

Onneksemme keli oli mitä parhain.

Kaupunki oli toimittanut puita, joten eikun hommiin.

Haluttiinhan me syksylläkin tehdä tulia kuivilla klapeilla.

Yllättävän nopsaan ne tuonne sisälle lenteli.

 

Karkkikin totesi homman tehtyään, että nytkö jo.

Ilmeisesti alkuun tuntui, etteiväthän nämä ikinä lopu.

Tosin, olin kyllä sanonut, ettei näitä kaikkia tarvitse saada heti sisälle liiteriin, mutta innostuivat…

Saari kierrettiin ja Samulle esiteltiin saaren ihmeitä.

Aika innoissaan oli niistä venäläisten rakennuksista.

Samoin koko alueen historiasta. Olen kertoillut kuvin jo aikaisemmissa jutuissani, joten en toista niitä nyt uudelleen.

Kuvassa oleva pariskunta oli tullut läheiseltä mökiltään päiväseltää tänne jo ennen meitä, joten hekin kokeilivat ”nuoralla taiteilua”. Sillä on joku hienompikin nimitys, mutta kun en muista sitä nyt tähän hätään, niin olkoon tuo.

Oikein miellyttävä tuttavuus tämä pariskunta.

Minä en uskaltanyt mennä yrittämään. Ajattelin, että päästään poiskin täältä paremmin, nuori kun ei välttämätt vielä handlaa tuon veneen käsittelyä riittävän hyvin.

Ruoka tehtiin ihan ulkosalla ja hyvää kuten aina nuotioruoka.

 

 

 

Tuossa videolla oleva ”nuoralla”taiteilut otin kännykällä veneestä käsin, joten siitä johtuu tuo sameus.

Matkaa oli 100-150 metriä.

Upea reissu. Syksyllä sitten nuorison kanssa uudelleen.

Tällä reissulla meni sitten ohjaustehosta ”palasiksi”.

Oli murtuneet kiinnikkeet, jotka olin tosin itse tehnyt. Ei kestäneet näköjään rasitusta, jonka osittain oli aikaan saanut hihnan löysyys, jonka olin huomannut aikaisemmin, mutta unohtanut kiristää. Oma moga. Nyt kävin sitten SUV:ilta tilaamassa oikeat alkuperäiset kiinnikkeet.

Työkaverit merelle

31.5.2019 Yleinen

Oltiin jo keväällä ”sovittu”, että järkätään yhteistä aikaa työkavereiden kanssa, ja käväistään merellä makkaran paistossa.

Näin myös tehtiin.

Miehet saapuvat etujoukoissa, naiset seurasivat hetken päästä perässä.

Olin siis siirtänyt Sarzan tähän lastauspaikalle. Siinä vieraat säästivät eväänsa, matka omalle paikalle kun on aika pitkä.

”Näin riitti minullekin vähän syötävää”.

Tuuli kävi pikkaisen ikävästi Rövaren laituriin, mutta silti se oli ainut järkevä paikka tällä porukalla rantautua.

Yksi neiti oli sen verran nuori vielä, että tarvitsi kantoapua, varsinkin ulkomeren puolella, kallioilla.

Tomerasti oli kuitenkin isänsä reppuselässä, kun oli kunnon lastenrinkkaan päässyt kyytiin.

 

Kaikkihan tietää, että ulkona ruoka maistuu ja niin maistui nuorelle neidillekin.

Me muut vielä tässä vaiheessa odottelimme hiilloksen tuloa.

Toni ja Isto olivat tuoneet oikein upeat eväät, paria lajia raakamakkaraa, valmiiksi tehtyä caesar-salaattia ja riisi-lohisalaattia. Pakkikahvin, joka oli oikeen Presidenttiä, kera oli piirakan palat raparperihillokkeen kera.

Kyllä mua nyt hemmoteltiin.

 

Nuoriherra oli pikkasen kiinnostunut kiikareilla katsomisesta, niin että piti ottaa mukaan keittokatoksellekin.

Vahinko, etten tajunnut ottaa niita saarikierrokselle.

Siellä olisi päässeet oikeuksiin, kun Tallinnan laivoja näkyi useamoikin menossa tai tulossa.

Valitettavasti en tällä reissulla ottanut enepää kuvia, mutta onhan meillä mukana olijoilla omat muistikuvamme, joihin Te ette pääse mukaan.

Tuuli yltyi meidän tuolla ollessamme aika kovaksikin, mutta kansimiehistö hoiti hommansa kiitettävästi, joten pääsimme kotimatkalle ilman ongelmia.

Toivottavasti saadaan jatkossakin järjestettyä yhteistä aikaa ja päästä ihailemaan luonnon rauhaa. Nämä kiireiset nuoremmat ehkäpä osaavat arvostaa tällaista irtiottoa arjen kiirestä.

 

Valitettavasti Saara ei kerennyt näihin karkeloihin mukaan.

 

Maanantai 27.5.2019 Gåsgrund

27.5.2019 Yleinen

Aamu oli vielä pilvinen ja työvene oli tuomassa hiekkaa uusiin kohteisiin.

Taisi olla niin, että viimevuonna oli tuomassa puita samainen keksintö.

 

Huolto pelaa, hyvä niin.

 

En tiedä, mitä rakentavat, ehkäpä jätehuollolle uutta paikkaa, vai tuleeko Petanki-rata …..

 

 

 

 

 

Ja sitten tuli aurinko esiin. Upea aurinkoinen iltapäivä.

Ja jopa lämmintä. Ulkonakin.

Paitsi, kun meni ulkomeren puolelle, varmaan ei ollut enää kuin 10-11 astetta.

Mutta vihreetä täällä on.

Melekinpä kuin keskikesällä.

Luonto tykkää sateista, me ei niinkään.

 

Lounaaksi nyyttiä ja uuniperunaa.

Kyllä meidän kelpaa.

 

 

 

 

 

 

 

Täällä on Tuomia tosi paljon ja vieläpä hienosti kukkimassa.

 

Kieloja myös jotka varmaankin viikon-parin päästä kukkii. Nyt tuossa ryppäässä vain orvokit kukassaan.

Ulkomeren puolella risteily- ja Tallinanlaivoja riitti.

Olipa tulossa Helsinkiin rannikkovartiostokin.

 

 

Huomenna sitten kotiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Saaren vaihto – Gåsgrund

27.5.2019 Yleinen

Sen verran rivakkaa tuulta lupasivat, että päätin vaihtaa saarta. Vettä tihutteli ja Madam pikkasen arvosteli: pitikö sitä vesisateessa…..

Piti. Myöhemmin olisi ollut liki puolitoistametriset aallot, ja ylitimme jonkinmoisen aukon eli selän, johon ne olisivat aika ilkeästi osuneet, saaden Sarzan keinumaan enempi kuin tarpeeksi.

Tullessamme Gåsgrundiin, oli vielä paikalla kuusi venettä, mutta ilmeisesti keli ja illan MM-ottelu sai aikaan sataman tyhjentymisen.

 

Tämäkin Finmar Family olisi lähtenyt aikaisemmin, mutta ei saanut konetta käyntiin.

Yritin antaa virtaakin, mutta kaapelit, jotka olivat olleet veessämme kesät-talvet, olivat hapettuneet sen verran pahoin, että vierta ei kulkenut läpi.

Aikansa temppuiltuaan, kaveri sai kuitenkin käyntiin koneensa ja pääsi pois saarelta.

Satoi lähes koko päivän, pieniä taukoja lukuun ottamatta.

 

Tuommoisen sain näpättyä kännykällä.

 

Tämä teltta taisi olla viimevuonnakin samaisessa paikassa.

Muita telttoja ei vielä näkynyt.

 

Täällä saatiin jänskättää finaalia ja voi pojat, kyllä riitti tapahtumia.

Etukäteen kukaan ei uskonut Suomen voittoon, paitsi päävalmentaja Jalonen ja pelaajat.

Kanada painoi päälle viimeisessä erässä oikeistaan koko erän, mutta niin vain Suomi silti voitti.

 

 

 

 

 

 

Sadetta ja aurinkoa

26.5.2019 Yleinen

Niin sitä sadepäivä ”lusittiin” veneessä. Tosin, päästiin pienelle lenkille, kun pieni tauko tuli ja kalliot kuivuivat sen verran, että uskallettiin lähteä pelkäämättä liukastumista.

Aamu ei sitten lauantaina lupaillut alkuun mitään ihan hyvää, mutta kyllä se aurinko kuitenkin tuli meidänkin näkösälle.

 

Näitähän riittä ja mikä ettei, kivahan näitä on katsella, haahkoja.

 

Nyt tehtiin parikin saarikierrosta, kun eilinen jäi pikkasen vajaaksi.

Näkymiä oli tälläkin reissulla.

 

Itse asiassa, nähtiin kaksikin. Siitä toisesta en vaan kerennyt ottamaan kuvaa. Liki oli tämänkin kanssa, tuonne kivikkoon katosi aika vikkelään.

Nämä ovat meille vaarattomia rantakäärmeitä. Pitävät hiiret kurissa. Ne taas levittävät punkkeja, jotka puoletaan ovat sitten meille vaarallisia. Vaikka rokotukset onkin kunnossa, niin ei se suojaa borrelioosilta.

 

Uusi grilli/uuni pääsi nyt todelliseen testiin, kun tein hirvenlihasta muunnellun gulashin.

 

Onnistui yli odotusten. Vielä käyttö on opettelua, mutta en onnistunut pilaamaan tätä. Kun jätti vain toisen polttimon päälle pienimmilleen ja kannen raolleen, oli mittarin mukaan n 180 astetta lämpöä. Kun vielä aikaa annoin puolitoista tuntia, oli vuoka valmis. Ja hitsin hyvää.

 

Ja koska nyt on MM-kiekkoa, oli pakko katsoa. Toki toissailtana katsottiin Suomi-Ruotsi matsi, jota saikin jännittää todella. Eikä ollut helppoa katsoa tämänkään päiväistä, Suomi-Venäjä ottelua.

Onneksemme Suomi-pojat selvittivät tiensä finaaliin. Joten, huomeniltana vaikea arvata, mitä tehdään.

Vaikka onkin ulkona tuulista ja kylmää, sisällä tarkenee.

 

Kuudelta aamulla otettu.

Ja älkää kuvitelkokaan, että jäin ”jalkeille”. Nukuin ton jälkeen vielä kymmeneen.

Se on kuin rahaa panis pankkiin, kun nuori mies nukkuu ………

Pimeetä on vielä muutama tunti, joten tällaisilla on välillä tarvetta.

Otsalamput alk. 2,95€

 

Varusteentarkistusretkelle

24.5.2019 Yleinen

Päätettiin lähteä muutaman päivän reissulle käydäksemme läpi, että meillä on kaikkea tarpeellista mukana, sitten kun oikeille pitemmille reissuille lähdetään.

Kaksi huomaa puutteet paremmin, kuin jos yksin pähkäilisi.

Keli oli hieno, kun lähdettiin, mitä nyt tuuli aika rivakasti, 7-8 m/s E eli idästä.

Ensin kurvattiin Stora Härrööseen, mutta tuo tuuli tuo mainingit ikävästi poiju/laituripaikoille. Olis varmaan koko yön keikuttanut aikas paljon.

Joten, tuttuun turvalliseen Kapareniin päädyttiin.

Haahat sattuivat kuviin, kun pärskeitä kuvasin.

Näitä vesilintuja täällä riittää.

Onneksi veneilykausi ei ole vielä kunnolla alkanut, joten saavat pesueensa vähän isommiksi.

 

Pieni lenkkin tuulta uhmaten kuitenkin tehtiin.

Samalla nähtiin useimpikin hanhiparvi lentämässä kohti Helsinkiä. Niin että puistossa tavataan, tana kele. Nythän Espoo ja Helsinki ovat jo tehneet päätöksen, että yrittävät häätä nuo puistoistaan pois, koirien avustuksella, niin etteivät kerkeis pesiä. Kannatan ideaa, jos kerran metsäsätää ei saa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Enpä muista näin paljon villiorvokke ihan heti nähneeni yhdessä mättäässä.

Nänä ovat länsi-pohjoipuolella saarta, pienen metsikön suojassa.

Ja sitten nämä ruohosipulit ovat toisella puolen saarta. Toki, on näitä ympäri saarta ja paljon. Kuten kaikissa saarissa täällä merellä.

 

Sinällään kiva, voi vain poimia ja lisätä ruokiin.

Näitä palleroita oli kiva seurata. Parhaimmillaan oli pesueessa 19 kpl.

Heti kun merilokki lähestyi, komentivat emot kaikki kasaan vierelleen.

Ja kyllä oli tottelevaista porukkaa. Ilmeiseti niskurit oli jo poistettu laskennasta.

Luonto on raakaa.

Olin vaihtanut reitittimeeni uuden operaattorin, DNA:n entisen Telian tilalle.

 

Ainakin nyt toimii moitteettomasti.

Toki, masto näkyy. Eipä silti, kännykkä pelkällä datasiirrolla ei yllä kuin puoleen tuosta, joten on tuosta apua. Eipä näitä kuvia viitsisi hitaalla yhteydellä lataillakaan tänne pilvimaailmaan.

 

 

Eilinen kaunis päivä vaihtuikin sitten sateeksi ja tuuleksi.

Huomenna pitäis olla parempi keli.

Lähteelään yksin

22.5.2019 Yleinen

Lauantaina iltapäivällä läksin Lähteelään, kun oli käynyt selville, että tuttuni Tero on osallisena kyseisen sataman isännyydessä.

Ulkokautta kevyttä matkavauhtia melkeinpä tyvenessä kelissä.

Kyllä kulkee hyvin.

 

Perille päästyäni, oli nuori herrasmies vastaanottamassa Sarzaa.

Positiivistä toimintaa näillä leveysasteilla.

Veineitä oli tuolloin kymmen kunta, mutta myöhemmin tuli koko joukko lisää.

 

Olin kiinnittyneenä vasemman puoleisessa laiturissa, joten ei ihan mahtunut kuvaan.

 

 

Koska keli oli mitä mainioin, kaivoin Mavicin esille ja ilmoille.

 

 

Hyvin näkyy matalikot ilmasta käsin.

Uusien isäntien mukaan tulo parantaa palveluita oleellisesti.

Nyt kioski on aina auki. Samoin saunat, sekä sähkö- että puusaunat, lämpävat aina, jos kysyntää on.

Ja kuten mainitsin, jos henkilökunnalla on aikaa, ovat vastaanottamassa veneitä laiturilla.

Paikkahan on mitä mainioin. Luonnon keskellä, ilman asfalliviidakkoa.

onhan meillä tietty saaria lähistöllä vaikka millä mitalla, mutta ilman palveluita.

Ainut mitä täältä puuttuu, on yleinen, ilman lisämaksua oleva suihku. Tai ainakaan en havainnut sellaisen olemassa oloa.

Grillikatoksia on useita, tiskipaikkakin löytyy aivan laitureiden välittömässä läheisyydessä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Tänne pitää tulla uudemman kerran.

 

Sain tuolla ollessani näperrettyä cabiinin lattiankin valmiiksi.

Nyt ei luista jalka enää. Se matto nimittäin luisti välillä liukkaan vanerin päällä.

Tero kävi ihailemassa materiaalivalintaani. Olivat kaverinsa, Jukan kanssa miettineet vastaavaa omaan veneeseensä. Nyt oli ehkäpä helpompi tehdä ratkaisu?

Sitä en tiedä, kumpaan suuntaan….

 

Palataan, kun ilmaantuu asiaa.