Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Nikosia kutsui

27.9.2018 Yleinen

Matkailu avartaa ja siksipä päätettiin hypätä bussiin, joka vei meidät Nikosiaan, Kyproksen pääkaupunkiin. Päivän lippu maksoi vain 7.-€ per nenä, jotenka edullista on. Bussi ei nyt ihan viimeistä huutoa ollut, mutta ilmastoitu kuitenkin. Nämä Intercity Buses käyttävät moottoriteitä, joten ei mikään perinteinen paikallisbussi. Vaikka matkaa ei ole kuin n 60 km, aikaa kului tunti ja vartti, johtuen lähtö- ja päätepisteiden sijainneista, aivan ytimessä molemmat.

Matkalla nähtiin huoltoasema. Esso, nimi joka on kadonnut meidän katukuvasta jo pitkän aikaa sitten.

Noissa risteyksissä käytetty musta-valkokivetys olisi mielestäni meilläkin hyvä ottaa käyttöön. Huomaa helpommin kuin meillä käytetty kiven luonnollinen väri. Tosin, voipi olla, että ei meidän olosuhteissa montaakaan talvea kestäisi. Oispahan maalareille töitä 😉

Nikosiassa olikin sitten nähtävillä vanhaa kaupunkia, jonka puutteesta valittelin Larnakasta. Ja tietty, osa kaduista kuin basaarit konsanaan. Kyllä turistilta yritetään rahat viedä. Se mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvita. Sivukujilla oli jopa vanhojen koneiden ja vaikka mikä härveleiden käytettyjä varaosia.

Tarttui meillekin jotain. Ei sentään varaosia, jos vaatteita ei lasketa.

Koska saari on kahtia jaettu, hallinnolisesti ja ehkäpä kansallisestikin, oli rajatarkastus eli tulli,(kuva oikealla)  jos mieli Turkkilaisten puolelle. Ja passi piti olla, ei riittänyt EU-henkkari. Onneksi kuulumme siihen valistuneeseen kansanosaan, että moinen matkustusasiakirja sattui olemaan mukana. (jos en olisi lukenut yhtä blogia, en olisi tiennyt).

Kauppakatuja oli vähemmän, mutta krääsä samaa. Rakennuksissa ei ollut hirveesti eroja, siis kauppakatujen, mutta heti sivummalla oli talot aika huonolla hapella. Aisti selkeesti tulevansa paljon köyhempään osaan saarta. Mutta Minareetteihin kyllä rahaa riittää. Niitä näkyi joka puolella, mitä toisella puolen rajaa en ole nähnyt ainuttakaan.

Käynnistä jäi todella hyvä maku, olisipahan kaduttanut, jos väliin olisi moinen matka jäänyt.

Sitten seurasikin ”huilipävä”, eli käveltiin rannalle, jossa olikin nyt hieman enemmän porukkaa, ei kuitenkaan vielä täynnä. Päivä löhöiltiin, takaisin tullessaa välipalalle. Madam sai vihdoinkin musakkaa. Emme ole moista herkkea tarjoavaa ravitsemisliikettä aikaisemmis täällä vielä nähneet. Se oli hyvää, sain maistaa. Illalla lähistöltä löydettiin hyvä, olmeisen suosittu, ruokapaikka. Todella hyvät eväät. Itsetehtyä makkaraa ja jauhelihapihvejä. Oli siinä grillattua lihaakin pitaleivän välissä salaattien kera. Alta 20.-€ juomineen.

Hyvä kokemus.

 

Lämmintä riittää

25.9.2018 Yleinen

Jatkettiin seuraavana päivänä tutustumista ympäristöömme. Löydettiin joitakin vanhoja raunioita, joita todennäköisesti vieläkin kaiveltiin? Ilmeisesti se oli vanhan kaupungin jäänteet, oli aikoinaan ollut satama-aluetta. Nyt rantaan oli matkaa puolisen kilometriä. Eipä täällä sitten muuta vanhaan kaupunkiin viittaavaa paljon näkynytkään. Rannassa pari vanhempaa taloa ja se siitä. Petyttiin jonkin verran. Jos vertaa muihin välimerellisiin kaupunkeihin, missä olen käynyt, tämä on poikkeus tässä mielessä. Tai sitten me ei olla vielä löydetty vaikka kartasta oikein tihrustettu ja omasta mielestämme käyskennelty katuja, jotka piti olla ”vanhassa kaupungissa” . Olisvat sitten maininneet, että tässä on ollut joskus vanha kaupunki.

Harvoja vanhoja rakennuksia, nykyisin Turisti-infopisteenä.

Illan ruokailu oli yksi episodi….

Paikallinen kuppila, kadun toisella puolen, ja jo parhaat päivänsä nähnyt. Niin oli tarjoilijakin. Ehkäpä omistaja. Melkein kuin Notre Damen kellonsoittaja. Selkä sökö, joten laahusti kumarassa ja selästä paita hiestä märkä. Ei oikein saatu selvää, mitä oli tarjolla, vaikka listasta katottiin. Kun yritettiin tilata jotain, alkoi kreikan ja englannin sekainen selitys, mitä olisikaan hyvä ottaa. No, otettiin sitten sitä. Saatiin sitten sitä? Jotain rullia, salaattia ja kippu ranskiksia. Melko ok. Sitten kellonsoitaja laahusti laitasen kera ja toi pyytämämme maksapihvit. Ne oli kypsäksi grillattu hiilillä ja jätetty kaikki kalvot paikoilleen. Vähän meinas purkkaa olla. Osa oli kyllä ihan syötävää, kunhan tiesi mistä piti leikata suupala. Saatiin kuitenkin mahat täytettyä. Käytiin vielä lähileipomossa ostamassa isot kakkupalat, jotka oli superhyviä, ja huoneessa nautittiin kahvin kera. Madan tais valkkaripullon hörppästä. Sellasen 18 cl:sen, ne kun ei täällä kaupassa maksa kuin 1.50€ .

No, valitus sikseen.

Käpösteltiin seuraavana aamuna uimarannalle, joka on siisti, tähän aikaa vuodesta jo väljää ja hiekkaranta jatkuu pitkälle kahluusyvyisenä lämpöisen, kirkkaan veden alla. Sai oikeesti kahlata pitkälle, ennenkuin kulkuset kastuivat. Hieno ranta. Merituulta oli onneksemme edes vähän, ettei ihan läkähdytty. Mutta kun takaisin käveltiin hotellille, läkähdyttiin, 30++ tai jotain,  on lämpöä.

Aivan majapaikkamme vieressä on Taiwanilainen kiinalaista ruokaa tarjoava ravintola, jossa illallista nautittiin. Ruoka ja palvelu superhyvää. Paikallisittain ei halpa. Pitkän kaavan ruokailu 53.-€ . Paria eri alkuruokaa, kolmea pääruokaa ja jälkkärit. Siihen nähden ihan ok.

Ja hovimestari oli kuin kala vedessä. Äänetön, huomaamaton, silti huomioi kaiken. Todellinen ammattilainen, joita harvoin näkee.

Jäi hyvä mieli.

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!

Huomenissa olis Nikosiaan tutustumista, ehkä.

Syysreissulle ilman venettä

23.9.2018 Yleinen

Nyt tarnaa ilman kuvia, kun ei saa kännykällä tehtyä pikselipienennyksiä, joten kuvat tulee viikon päästä.

Siispä lähdettiin Norweigian lennolla Kyprokselle. Täällä ei kumpikaan ole ennen käynytkään, joten menee ihan opetellessa molemmilta.

Larnakasta oltiinvarattu pienesta hotellista apartomentti, jotta aamupalan voi ite räpeltää.

Kone lähti sitten pikkasen aikaisin, 6:40, tai siis piti lähteä. Ooteltiin kun ettivät ruumasta muutaman matkailijan laukuuja. Nämä eivät olleet ilmaantunut koneeseen, joten heidän laukut piti saada koneesta pois.

Niinpä meidän herätys oli 3:30. Sehän on melkein mun normi nukkumaan menoaika. Onneksi olin mennyt jo yhdentoita maissa pehkuihin, kerkesin edes vähän torkahtaa.

Perillä oli pilvetön päivä ja lämpötila sen mukainen, 30++ tai jotain. Oltiinhan me jo Suomen suvessa saaneet lämmöstä nauttia , mutta silti…. tuli vähän yllärinä.

Majapaikka ihan ok, hinta/laatusuhteeltaan. Oli jopa oma pieni allasosasto takapihalla. Hyvälle uimarannalle kun on kilsan verran matkaa.

Pieni alkuveryttelylenkki, välipalaksi krekusalaatit, jotka oli loistavat. Vähän altaalla oloa ja illalla tutkailemaan kaupungin menoa. Ja olihan sitä. Sunnuntai-illalla näköjään ”kaikki” paikalliset ja pari turreakin, oli liikenteessä.

Sataman ja uimarannan tuntumassa olikin varsinainen markkinameininki.

Redillä oli useampi laiva odottamassa lastinsa luovuttamista. Rahtisatamana tämä on merkittävä lastauspaikka.

Laituri satamassa on ilmeisesti Brittien tekemä, joskus 1800-luvun loppupuolella. Naulat oli sepän tekemiä.

Löytyihän sieltä jopa Suomalainen vene. Tai siis Suomessa tehty. Sargo tai Targa, en ihan saanut selvää, kumpiko oli.

Ja paikallisia ”nostalgia-veneitä.

Näytti siltä, että vievät turreja merelle purjein. Hyvä niin.

 

Pieni kierros, takain kämpille päin ja syömään. Valintamme ei osunut ihan kohilleen. Ei saanut kuin välttävän arvostelun ruuasta. No, oppirahat ja sillee …

Mielenkiintoista tietoa saaren hallinnosta. On täälläkin aika tuulista ollut.

Meillä sentään ”vain” kaksi valtiota käväissyt kokeilemassa, miten uppiniskaisia metsäläisiä voisi hallita.

Täällä usseimpi käynyt ihmettelemässä ja pois ovat joutuneet.

Onneksi nyt on suurin osa saaresta palautunut, ehkäpä alkuperäisväestölle??

 

 

Veikkaan että unimattii ei nyt illalla tarvi houkutella hirveesti..

Huomiseen.

 

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!

Lähdettiin merelle

19.9.2018 Yleinen

Päätettiin Masin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Sarzaa.

Sovittiin tapaaminen Omppuun, kas kun jäin autottomaksi. Madam lähti ”iloisten leskien” kera reissuun ja ”vei” auton. Elintarvikehankintojen jälkeen satamaan ja Sarza liikenteeseen.

Ilma oli todella lämmin ja pilvetön taivas saatteli meidät matkaan.

Kurvattiin Svinösundin kautta Kaparenin rantaan katsomaan ja jäi rantautuminen haaveeksi. Tilaa olisi ollut, mutta tuuli kävi ikävästi suoraan rantaan, joka vielä iltapäiväksi oli ennustettu kovenevaksi.

Siispä plän bee ja saaren vaihto vähän yli metrisessä aallokossa Gåsgrundetiin.

Masille tämä olikin uusi tuttavuus. Sen sijaan tuttuja hän melkeimpä ensi metreillä kohtasi.

Voitatti.

Pääsi tatti meidän mukana saarikierrokselle. Eipä olisi sieni uskonut moisen matkan mahdollisuuteen maailmaan putkahtaessaan.

Ruokahalu oli herätetty meri-ilmaa haistelle, varsinkin ulkomeren puolella, jossa kainalot kuivuivat alta aikayksikön.

Siispä pötyä pöytään, eiku tulille. Hyvät hiillokset oli perua tutuilta, jotka olivat jo ruokansa tehneet. Masi jo kieltään lipoen odotti, ja odotti. Tällaisen ruuan tekeminen ei ole hätäisen miehen hommaa, jos hyvää haluaa tehdä. Niinpä nämäkin kasvikset ja täytetyt sienet saivat ollta tunnin verran, ennen kuin lihat pistin seuraksi.

Sienistä olin kannat ottanut pois, joten ne ja se tatti, päätyivät lihojen kera hiillokselle.

Kyllä odottaminen palkittiin tälläkin kertaa.

Annoksen asetteluun en kiinnittänyt sen enempää huomiota, olisi varmaan kannattanut. Joutui/pääsi heti kuviin.

Olimme aika suosittuja vierailijoita tälläkin kertaa, tässä saaressa. Jo aikaisemmassa tarinassani on nähty nämä kaksi upeaa koiraa, jotka nytkin herkeämättä, silmä kovana, seurasivat lähes kaikkia liikkeitäni, kun esivalmisteluja tein. Kannattikin. Saivat lihasta kalvot. Lisäksi Masi heltyi ihan loppumetreillä.

Morgan, vanhempana ja itseoikeutettuna, sai ensin maistaa kypsää possua.

Ja koska Nemo malttoi odottaa kärsivällisesti, sai hänkin osansa.

 

Veijarit jäivät meidän iloksemme isäntäväen mentyä ruokaperäsille.

Kun mekin olimme saaneet mahamme täyteen, vietiin tarvikkeita veneeseen ja paluukuormaksi pakki mukaan.

Ja taas sai Masi odottaa.

Kunnon porkat ja ostetut kampaviinerit pääsivät pienen möyhennyksen jälkeen niille jätettyihin ”kolosiin” mahoihimme.

Lettuja ei nyt ”jaksettu” paistaa, vaikka koiruuksien omistaja olikin lähtiessään luvannut meille ottaa hänen tekemästä lettutaikinasta ”veron”.

Ei vaan kaivannut tällä kertaa.

Lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen pimeän tuloa.

Navakoitunut tuuli oli nostanut aallokkoa hieman, mutta ei vielä pahaksi.

Tänään myrkysi

13.9.2018 Yleinen

Tälle päivälle oli sääennusteet luvanneet melkoista tuulta, ja toden totta, tuulta riitti.

 

Tässäpä ilmatieteenlaitoksen mersääpalvelusta aallonkorkeuksista.

Päätimme Madamen kanssa lähteä Porkkalan kärkeen katsomaan, minkalaiset ne isot allot ovat.

Hän ei ole täällä tukevalla maalla rauhassa päässytkään ennen livenä niitä näkemään.

Olimme siellä silloin, kun aallot suurimmillaan olivat.

Eli noin puoli yksi oltiin paikalla ja aika vaikuttava oli luonnon näytelmä meillä katsottavana.

Tuollainen kolmisen metriä korkea aalto kun rantakallioon iskee, on jo sen aiheuttama ”kumu” aikamoinen. Suurimmat saattoivat olla yli neljän metrin. Tässä paikassa pikkaisen kauempana olevat matalikot ”söivät” aalloista pahimmat huiput, mutta kuitenkin.

 

Tuohon rantaan olisi mahdotonta rantautua ehjänä. Oli sitten veneellä tai ilman.

Nuo aallot ”kiipesivät” useita metrejä, parhaimmat kymmenkunta, ylös kalliota pitkin.

Valitettavasti ei saa oikeata käsitystä noiden suuruudesta, kun ei ole vertailukohtaa.

Tässä kännykällä otettua videota. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä, saati saada kelvollista kuvaa.

Veenneellä tuolla olisi ollut aika tuskaisaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu mukanaolijoiden mukavuuden puute. Sinälläänhän muo ”loivat” aallot, jotka siis ulompana ovat, eivät vaarallisia ole, kunhan ei ihan kylkeä tarjoa niille. Kerranhan tultiin Porkkalasta kun oli 14 m/s tuulta ja merkitsevä allonkorkeus oli tuolloin 1,8 metriä ja suurimmat oli mitattu 2,6 metrisiksi.

Emme olleet käyneetkään täällä pitkään aikaan. Ennen veneilyinnostustamme, kävimme muutaman kerran kesässä haikailemassa merta.

Olivat hienosti tehneet parkkikselta polun alkuun oikeen ”tien”. Tästä voisi kuvitella, että tuonnehan vois vaikka pyörätuolilla menne, mutta aika lyhyeksi jäisi matka. Kyllä se jatkui sadan metrin päästä ihan normaalina polkuna, ehkäpä vaan leveämpänä kuin tavallisessa metsässä. Täällä kun noita kulkijoita riittää. Keväisin ja syksyisin lintubongarit käyvät taivaalle tihrustamassa isoinkin joukoin.

Keittokatos oli entinen, siis sama, joka on ollut ties kuinka kauan.

Nytkin pari ladyä kahvitteli tulia katsellen, joten en kehdannut ihan läheltä kuvaa ottaa.

Mutta oli tänne muutakin uutta tullut kuin polun alku.

 

Puuvaja, joka oli minulle entuudestaa tuntemattomalla tavalla rakennettu. Oisko olleet 3×3″ tuumaista ja ovelasti kulmittain laitettu.

Hieno oli pytinki. Sen verran oli uusi rakennelma, että puut olivat vielä ulkosalla.

 

 

Matkan varrella on tuuli aikoinaan, ennenkin, myllännyt tätä suojelualuetta uuteen uskoon. On siinä örkeillä ruokaa ja jälkikasvuille paikkoja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on käymisen arvoinen paikka, varsinkin, jos ei ennen ole Porkkalan kärjessä käynyt.

Ei mennyt tämä päivä hukkaan.

 

 

www.top10matkatarjoukset.com

Toinen editointi ilmakuvina

12.9.2018 Yleinen

Kun asensin uudelleen uuteen Macbook Prohon Sierran, en osannutkaan asentaa takaisin pojaltani saamaa huippueditointiohjelmaa, joten imuroin Macin oman iMovien.

Siispä sillä harjotteli tän toisen clipin tekoa. Periaatteessa tämä ohjelma riittää meikeläiselle aivan loistavasti. Ne pro-ohjelmat tupaa sisältämään liikaa hilppeitä tällaselle tavikselle.

Kuten näkyy, olen hieman lisännyt sinistä alkuperäiseen ”haaleaan” mereen.

Ehkäpäjoskus vielä hallitsen tämänkin paremmin.

Parhaat matkatarjoukset löydät täältä!

ilmakuvaa Sarzasta

9.9.2018 Yleinen

Pitkällisen haaveeni sain toteuttaa lauantaina, kun nuorin poikani Riku tuli siippansa kanssa käymään Espoossa.

Oltiin monesti Rikun kanssa puhuttu, että kun päästäs yhdessä merelle ja Mavicit mukaan. Ilmakuvausta kun ei ihan kenen kanssa vaan voi liikkuvasta veneestä tehdä.

Tässä on nyt sitten eka, uudella edit-ohjelmalla ja minulle uudella läppärillä, tehty video.

Jatkoa seuraa, kunhan tulen tämän uuden editointi-ohjelman kanssa sinuiksi.

 

Stora Svartö 5-6.9.

5.9.2018 Yleinen

Vaikka keli olikin pivinen, päätettiin lähteä paremman puutteessa merelle.

Pitkästä aikaa Stora Svartö. Eikä ollut ruuhkaa.

 

Ja perille päästyämme, näytti luonto parhaat puolensa.

Voisko enää enempi toivoo ??

Sitten tapahtuikin sellaista, jota en ole eläissäni kokenut.

Minkki mennä viipotti meistä välittämättä pätkääkään.

Jotain siinä oli muutakin outoa.

Häntä oli oudon karvaton, varsinkin heti mistä lähtee ”kasvamaan”.

Saatiin seurailla veijarin touhuja enempikin.

Video on kännykällä kuvattu, joten laatu sen mukaista. Lähinnä oli kapula väärin kädessä, pystyssä!!!!

 

Ruokaa kun tein, vilisteli kaveri milloin missäkin.

Nyyttijuureksia, jotka ei meinannu tällä kertaa kypsyä lainkaan, sekä grillattua maksaa. Nyt  sain palana, joten saatoin tehdä paksumpia viipaleita.

Kun viimein juureksetkin kypsyivät, oli odottaminen palkitsevaa, ainakin mahan mielestä.

Kelpaa näissä maisemissa ruokailla.

Ja miks’ei istuskella täydellä vatsalla pidempääkin.

Ja vaikka ei vatsakaan olisi täysi, kelpaa silti.

 

 

Puoli saarta kierrettiin, joten saatiin näkymää ulkomeren puoleltakin.

Ei nääkään näkymät hullumpia ole.

 

Takaisin kun tultiin, törmättiin toiseenkin erikoisempaan näkymään. Ja ihan vahingossa.

 

Hämähäkki oli saanut jonkin moisen örkin kiinni ja yritti nyt paketoida sitä, ettei vaan päivällinen karkaisi.

Seurattiin liki tunti, mutta valmista ei tullut muuten kuin meille kipeät niskat, sen verran korkeelle jouduttiin tuijottamaan.

Hämärähän melkein kerkes tulla.

 

Räpsäsin aikani kuluksi ”peilikuvia”.

 

Oikeanpuoleinen on zoomattu aika kaukaa, joten voipi olla rakeinen, varsinkin kun pikseleitä on joutunut pienemmäksi ruuvaamaan, että huolivat tänne plokiin.

Muutaman kerran virvelin jatkeena olevaa mepsin lippaa uitin ja yllätyin, kun kalan sain.

Saalis ei ollut kovin iso. Lippa on nroa 2, joten oisko affena ollut peräti 15 senttinen.

Siitä varmaankin juontuu sana sintti ??

Pääsi kasvamaan.

 

Kun aurinko viimein lasku horisonttiin, oli ihan pakko…..

 

Alkuperäiset ovat noin viiden megan kuvia.

 

 

 

 

 

 

Huomiseen.

 

www.top10matkatarjoukset.com

Kavereiden kanssa saareen lounaalla.

30.8.2018 Yleinen

Oltiin katsottu päivä, joka sopisi kaikille, siis ketä olin pyytänyt mukaan, meriretkelle.

Olemme jo muutaman kesänä käyneet näissä lähisaarissa ja nyt saatiin matkaan vielä yksi uusi mukaan, Jussi. Itse asiassa meillä sattuu olemaan yhteisiä tuttuja kaukaa menneisyydestä. Kun kerran merellä ollaan, oli puhe veneistä, kuinkas muuten, ja siinä yhteydessä kävi ilmi nämä ”vanhat” tutut.

Nyt olemme kuitenkin Rövarenissa. Ja jotta ruoka maistuisi paremmalta, piti ”poikia” hiukan kävelyttää. Eli saaren ympäri, ei sen enempää.

Isävainaa sanoi aikoinaan, että kun on tatpeeksi nälkä ja ulkoilmassa, pienet kivetkin maistuvat hyvältä, kunhan malttaa kypsentää riitävän kauan.

Kun levitin nuo foliot jokaisen nenän eteen, tuli ilmiselvästi pieni epäilys ukkojen kasvoille.

Ja sitten kun vielä aloin kuoria selleriä, epäilys senkun lisääntyi. En nyt viitsi mainita, kuka oli ehkäpä skeptisin tällaisen ruuan suhteen.

 

Paloitellut juurekset foliolla odottaa käärimistä kasaan. Ja ilmeet edelleen paljon puhuvat.

Masi oli ylimmäinen tulentekijä.

Kun foliokääreet saatiin hiiloksille, alkoi muutkin heräilemään, sen verran vissiin kurni jo mahanpohjissa.

Tunnin kun olivat tuossa olleet, oli aika laittaa maksaviipaleet halsteriin ja tulille.

Kun maksapihvit oli paistettu ja kääreet viety pöytään, osa söi foliolta, tai kaatanut sisällön lautaselle ja näytti joku maastakin juureksia noukkivan. Vapaa maa, vapaat tavat ; – )

Vaikka nyt pikkasen kenkin, niin aika hyvää oli.

Eivät olleet ukot nyyttijuureksia ennen saaneetkaan. Varsinkaan saaressa.

 

Aika hiljaseksi meni porukka, kun evästä ääntä kohin laittoivat.

Ja näköalahan tässä kohdin on myöskin hieno. Mutta sen näkee vasta tuolla videolla.

Kun mahat saatu täytettyä, olikin kahvin vuori.

Sehän tehdään perintetä noudattaen, pakissa.

 

Masi tiesi tarkkaan, kauanko pakilliseen vettä menee aikaa kiehumiseen. Minäkään en sitä tiennyt, vaikka paljon tiedänkin 😉

Se oli tasan 13 minuuttia.

 

Tässä kohdin olin näyttänyt Ekille, kuinka säikytetään porot pohjalle.

Masille olin tempun näyttänyt jo viisi vuotta aikaisemmin.

 

Pullaa en ollut leiponut, sen oli Fazer tehnyt.

Hyvää se oli sekin.

Niin oli tämäkin rattoisa päivä vietetty raikkaassa meri-ilmassa.

Toivottavasti lähtevät uudemman kerran mukaan.

 

 

Videoo saaresta

30.8.2018 Yleinen

Olisi päivittänyt tämän jo eilen, muutta ei vaihteeksi päässyt. Serveri vissiin nurin, siis ylläpitäjän??

No, nyt kuitenkin.

Tämä toinen päivä upea. Pilvetön taivas ja lähes plägä.

Harmi, että joutuu lähtemään pois.

e-ville.com - Tuhansien tuotteiden valikoima