Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Lähdettiin merelle

19.9.2018 Yleinen

Päätettiin Masin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Sarzaa.

Sovittiin tapaaminen Omppuun, kas kun jäin autottomaksi. Madam lähti ”iloisten leskien” kera reissuun ja ”vei” auton. Elintarvikehankintojen jälkeen satamaan ja Sarza liikenteeseen.

Ilma oli todella lämmin ja pilvetön taivas saatteli meidät matkaan.

Kurvattiin Svinösundin kautta Kaparenin rantaan katsomaan ja jäi rantautuminen haaveeksi. Tilaa olisi ollut, mutta tuuli kävi ikävästi suoraan rantaan, joka vielä iltapäiväksi oli ennustettu kovenevaksi.

Siispä plän bee ja saaren vaihto vähän yli metrisessä aallokossa Gåsgrundetiin.

Masille tämä olikin uusi tuttavuus. Sen sijaan tuttuja hän melkeimpä ensi metreillä kohtasi.

Voitatti.

Pääsi tatti meidän mukana saarikierrokselle. Eipä olisi sieni uskonut moisen matkan mahdollisuuteen maailmaan putkahtaessaan.

Ruokahalu oli herätetty meri-ilmaa haistelle, varsinkin ulkomeren puolella, jossa kainalot kuivuivat alta aikayksikön.

Siispä pötyä pöytään, eiku tulille. Hyvät hiillokset oli perua tutuilta, jotka olivat jo ruokansa tehneet. Masi jo kieltään lipoen odotti, ja odotti. Tällaisen ruuan tekeminen ei ole hätäisen miehen hommaa, jos hyvää haluaa tehdä. Niinpä nämäkin kasvikset ja täytetyt sienet saivat ollta tunnin verran, ennen kuin lihat pistin seuraksi.

Sienistä olin kannat ottanut pois, joten ne ja se tatti, päätyivät lihojen kera hiillokselle.

Kyllä odottaminen palkittiin tälläkin kertaa.

Annoksen asetteluun en kiinnittänyt sen enempää huomiota, olisi varmaan kannattanut. Joutui/pääsi heti kuviin.

Olimme aika suosittuja vierailijoita tälläkin kertaa, tässä saaressa. Jo aikaisemmassa tarinassani on nähty nämä kaksi upeaa koiraa, jotka nytkin herkeämättä, silmä kovana, seurasivat lähes kaikkia liikkeitäni, kun esivalmisteluja tein. Kannattikin. Saivat lihasta kalvot. Lisäksi Masi heltyi ihan loppumetreillä.

Morgan, vanhempana ja itseoikeutettuna, sai ensin maistaa kypsää possua.

Ja koska Nemo malttoi odottaa kärsivällisesti, sai hänkin osansa.

 

Veijarit jäivät meidän iloksemme isäntäväen mentyä ruokaperäsille.

Kun mekin olimme saaneet mahamme täyteen, vietiin tarvikkeita veneeseen ja paluukuormaksi pakki mukaan.

Ja taas sai Masi odottaa.

Kunnon porkat ja ostetut kampaviinerit pääsivät pienen möyhennyksen jälkeen niille jätettyihin ”kolosiin” mahoihimme.

Lettuja ei nyt ”jaksettu” paistaa, vaikka koiruuksien omistaja olikin lähtiessään luvannut meille ottaa hänen tekemästä lettutaikinasta ”veron”.

Ei vaan kaivannut tällä kertaa.

Lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen pimeän tuloa.

Navakoitunut tuuli oli nostanut aallokkoa hieman, mutta ei vielä pahaksi.

Tänään myrkysi

13.9.2018 Yleinen

Tälle päivälle oli sääennusteet luvanneet melkoista tuulta, ja toden totta, tuulta riitti.

 

Tässäpä ilmatieteenlaitoksen mersääpalvelusta aallonkorkeuksista.

Päätimme Madamen kanssa lähteä Porkkalan kärkeen katsomaan, minkalaiset ne isot allot ovat.

Hän ei ole täällä tukevalla maalla rauhassa päässytkään ennen livenä niitä näkemään.

Olimme siellä silloin, kun aallot suurimmillaan olivat.

Eli noin puoli yksi oltiin paikalla ja aika vaikuttava oli luonnon näytelmä meillä katsottavana.

Tuollainen kolmisen metriä korkea aalto kun rantakallioon iskee, on jo sen aiheuttama ”kumu” aikamoinen. Suurimmat saattoivat olla yli neljän metrin. Tässä paikassa pikkaisen kauempana olevat matalikot ”söivät” aalloista pahimmat huiput, mutta kuitenkin.

 

Tuohon rantaan olisi mahdotonta rantautua ehjänä. Oli sitten veneellä tai ilman.

Nuo aallot ”kiipesivät” useita metrejä, parhaimmat kymmenkunta, ylös kalliota pitkin.

Valitettavasti ei saa oikeata käsitystä noiden suuruudesta, kun ei ole vertailukohtaa.

Tässä kännykällä otettua videota. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä, saati saada kelvollista kuvaa.

Veenneellä tuolla olisi ollut aika tuskaisaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu mukanaolijoiden mukavuuden puute. Sinälläänhän muo ”loivat” aallot, jotka siis ulompana ovat, eivät vaarallisia ole, kunhan ei ihan kylkeä tarjoa niille. Kerranhan tultiin Porkkalasta kun oli 14 m/s tuulta ja merkitsevä allonkorkeus oli tuolloin 1,8 metriä ja suurimmat oli mitattu 2,6 metrisiksi.

Emme olleet käyneetkään täällä pitkään aikaan. Ennen veneilyinnostustamme, kävimme muutaman kerran kesässä haikailemassa merta.

Olivat hienosti tehneet parkkikselta polun alkuun oikeen ”tien”. Tästä voisi kuvitella, että tuonnehan vois vaikka pyörätuolilla menne, mutta aika lyhyeksi jäisi matka. Kyllä se jatkui sadan metrin päästä ihan normaalina polkuna, ehkäpä vaan leveämpänä kuin tavallisessa metsässä. Täällä kun noita kulkijoita riittää. Keväisin ja syksyisin lintubongarit käyvät taivaalle tihrustamassa isoinkin joukoin.

Keittokatos oli entinen, siis sama, joka on ollut ties kuinka kauan.

Nytkin pari ladyä kahvitteli tulia katsellen, joten en kehdannut ihan läheltä kuvaa ottaa.

Mutta oli tänne muutakin uutta tullut kuin polun alku.

 

Puuvaja, joka oli minulle entuudestaa tuntemattomalla tavalla rakennettu. Oisko olleet 3×3″ tuumaista ja ovelasti kulmittain laitettu.

Hieno oli pytinki. Sen verran oli uusi rakennelma, että puut olivat vielä ulkosalla.

 

 

Matkan varrella on tuuli aikoinaan, ennenkin, myllännyt tätä suojelualuetta uuteen uskoon. On siinä örkeillä ruokaa ja jälkikasvuille paikkoja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on käymisen arvoinen paikka, varsinkin, jos ei ennen ole Porkkalan kärjessä käynyt.

Ei mennyt tämä päivä hukkaan.

 

 

www.top10matkatarjoukset.com

Toinen editointi ilmakuvina

12.9.2018 Yleinen

Kun asensin uudelleen uuteen Macbook Prohon Sierran, en osannutkaan asentaa takaisin pojaltani saamaa huippueditointiohjelmaa, joten imuroin Macin oman iMovien.

Siispä sillä harjotteli tän toisen clipin tekoa. Periaatteessa tämä ohjelma riittää meikeläiselle aivan loistavasti. Ne pro-ohjelmat tupaa sisältämään liikaa hilppeitä tällaselle tavikselle.

Kuten näkyy, olen hieman lisännyt sinistä alkuperäiseen ”haaleaan” mereen.

Ehkäpäjoskus vielä hallitsen tämänkin paremmin.

Parhaat matkatarjoukset löydät täältä!

ilmakuvaa Sarzasta

9.9.2018 Yleinen

Pitkällisen haaveeni sain toteuttaa lauantaina, kun nuorin poikani Riku tuli siippansa kanssa käymään Espoossa.

Oltiin monesti Rikun kanssa puhuttu, että kun päästäs yhdessä merelle ja Mavicit mukaan. Ilmakuvausta kun ei ihan kenen kanssa vaan voi liikkuvasta veneestä tehdä.

Tässä on nyt sitten eka, uudella edit-ohjelmalla ja minulle uudella läppärillä, tehty video.

Jatkoa seuraa, kunhan tulen tämän uuden editointi-ohjelman kanssa sinuiksi.

 

Stora Svartö 5-6.9.

5.9.2018 Yleinen

Vaikka keli olikin pivinen, päätettiin lähteä paremman puutteessa merelle.

Pitkästä aikaa Stora Svartö. Eikä ollut ruuhkaa.

 

Ja perille päästyämme, näytti luonto parhaat puolensa.

Voisko enää enempi toivoo ??

Sitten tapahtuikin sellaista, jota en ole eläissäni kokenut.

Minkki mennä viipotti meistä välittämättä pätkääkään.

Jotain siinä oli muutakin outoa.

Häntä oli oudon karvaton, varsinkin heti mistä lähtee ”kasvamaan”.

Saatiin seurailla veijarin touhuja enempikin.

Video on kännykällä kuvattu, joten laatu sen mukaista. Lähinnä oli kapula väärin kädessä, pystyssä!!!!

 

Ruokaa kun tein, vilisteli kaveri milloin missäkin.

Nyyttijuureksia, jotka ei meinannu tällä kertaa kypsyä lainkaan, sekä grillattua maksaa. Nyt  sain palana, joten saatoin tehdä paksumpia viipaleita.

Kun viimein juureksetkin kypsyivät, oli odottaminen palkitsevaa, ainakin mahan mielestä.

Kelpaa näissä maisemissa ruokailla.

Ja miks’ei istuskella täydellä vatsalla pidempääkin.

Ja vaikka ei vatsakaan olisi täysi, kelpaa silti.

 

 

Puoli saarta kierrettiin, joten saatiin näkymää ulkomeren puoleltakin.

Ei nääkään näkymät hullumpia ole.

 

Takaisin kun tultiin, törmättiin toiseenkin erikoisempaan näkymään. Ja ihan vahingossa.

 

Hämähäkki oli saanut jonkin moisen örkin kiinni ja yritti nyt paketoida sitä, ettei vaan päivällinen karkaisi.

Seurattiin liki tunti, mutta valmista ei tullut muuten kuin meille kipeät niskat, sen verran korkeelle jouduttiin tuijottamaan.

Hämärähän melkein kerkes tulla.

 

Räpsäsin aikani kuluksi ”peilikuvia”.

 

Oikeanpuoleinen on zoomattu aika kaukaa, joten voipi olla rakeinen, varsinkin kun pikseleitä on joutunut pienemmäksi ruuvaamaan, että huolivat tänne plokiin.

Muutaman kerran virvelin jatkeena olevaa mepsin lippaa uitin ja yllätyin, kun kalan sain.

Saalis ei ollut kovin iso. Lippa on nroa 2, joten oisko affena ollut peräti 15 senttinen.

Siitä varmaankin juontuu sana sintti ??

Pääsi kasvamaan.

 

Kun aurinko viimein lasku horisonttiin, oli ihan pakko…..

 

Alkuperäiset ovat noin viiden megan kuvia.

 

 

 

 

 

 

Huomiseen.

 

www.top10matkatarjoukset.com

Kavereiden kanssa saareen lounaalla.

30.8.2018 Yleinen

Oltiin katsottu päivä, joka sopisi kaikille, siis ketä olin pyytänyt mukaan, meriretkelle.

Olemme jo muutaman kesänä käyneet näissä lähisaarissa ja nyt saatiin matkaan vielä yksi uusi mukaan, Jussi. Itse asiassa meillä sattuu olemaan yhteisiä tuttuja kaukaa menneisyydestä. Kun kerran merellä ollaan, oli puhe veneistä, kuinkas muuten, ja siinä yhteydessä kävi ilmi nämä ”vanhat” tutut.

Nyt olemme kuitenkin Rövarenissa. Ja jotta ruoka maistuisi paremmalta, piti ”poikia” hiukan kävelyttää. Eli saaren ympäri, ei sen enempää.

Isävainaa sanoi aikoinaan, että kun on tatpeeksi nälkä ja ulkoilmassa, pienet kivetkin maistuvat hyvältä, kunhan malttaa kypsentää riitävän kauan.

Kun levitin nuo foliot jokaisen nenän eteen, tuli ilmiselvästi pieni epäilys ukkojen kasvoille.

Ja sitten kun vielä aloin kuoria selleriä, epäilys senkun lisääntyi. En nyt viitsi mainita, kuka oli ehkäpä skeptisin tällaisen ruuan suhteen.

 

Paloitellut juurekset foliolla odottaa käärimistä kasaan. Ja ilmeet edelleen paljon puhuvat.

Masi oli ylimmäinen tulentekijä.

Kun foliokääreet saatiin hiiloksille, alkoi muutkin heräilemään, sen verran vissiin kurni jo mahanpohjissa.

Tunnin kun olivat tuossa olleet, oli aika laittaa maksaviipaleet halsteriin ja tulille.

Kun maksapihvit oli paistettu ja kääreet viety pöytään, osa söi foliolta, tai kaatanut sisällön lautaselle ja näytti joku maastakin juureksia noukkivan. Vapaa maa, vapaat tavat ; – )

Vaikka nyt pikkasen kenkin, niin aika hyvää oli.

Eivät olleet ukot nyyttijuureksia ennen saaneetkaan. Varsinkaan saaressa.

 

Aika hiljaseksi meni porukka, kun evästä ääntä kohin laittoivat.

Ja näköalahan tässä kohdin on myöskin hieno. Mutta sen näkee vasta tuolla videolla.

Kun mahat saatu täytettyä, olikin kahvin vuori.

Sehän tehdään perintetä noudattaen, pakissa.

 

Masi tiesi tarkkaan, kauanko pakilliseen vettä menee aikaa kiehumiseen. Minäkään en sitä tiennyt, vaikka paljon tiedänkin 😉

Se oli tasan 13 minuuttia.

 

Tässä kohdin olin näyttänyt Ekille, kuinka säikytetään porot pohjalle.

Masille olin tempun näyttänyt jo viisi vuotta aikaisemmin.

 

Pullaa en ollut leiponut, sen oli Fazer tehnyt.

Hyvää se oli sekin.

Niin oli tämäkin rattoisa päivä vietetty raikkaassa meri-ilmassa.

Toivottavasti lähtevät uudemman kerran mukaan.

 

 

Videoo saaresta

30.8.2018 Yleinen

Olisi päivittänyt tämän jo eilen, muutta ei vaihteeksi päässyt. Serveri vissiin nurin, siis ylläpitäjän??

No, nyt kuitenkin.

Tämä toinen päivä upea. Pilvetön taivas ja lähes plägä.

Harmi, että joutuu lähtemään pois.

e-ville.com - Tuhansien tuotteiden valikoima


Gåsgrund, pitkästä aikaan

28.8.2018 Yleinen

Piti olla kaunis päivä, Ei ollut.

Lähdettiin siitä huolimatta ulkoiluttamaan Sarzaa. Tällä kertaa lähelle, Gåsgrundiin, kun tällä kaudella ei vielä olla käyty.

Läheisyydestä isoihin pienvenesatamiin johtuen, aika suosittu paikka.

Lisäksi suosioon vaikuttaa useat grillikatokset, sekä tietenkin sauna.

Ja hyvä, suojainen satama, joka on saanut uuden ”kannen”.

 

 

Ilmeisesti niin suosittu, että kaupunki on rakennettanut viimekesänä yhden uuden lisää, länsipäähän saarta.

Tännehän liikennöi kesällä yhteysalus, ennen se oli Espoo I:nen, nyt en muista tämän kesän aluksen nimeä.

Tuleva viikonloppu on viimeinen, kun alus liikennöi tällä kaudella.

 

Lisäksi puuliitereissä on kuivia koivuklapeja, riittävästi.

Tätähän ei ole mielestäni missään muualla Suomen rannikolla, siis valmiita klapeja.

Kyllä Espoo pitää meitä veneilijöistä ja saaristoretkeilijöistä hyvää huolta.

Kiitos Espoo.

Tämä retkeilijä on pakannut jo kamppeensa. Toivottavasti ei ”unohdu” talveksi tänne.

Oli täällä kuitenkin muuta teltta vielä pystyssä.

 

 

 

Tämä on lähinnä satamaa olevan keittokatokseen tehty ”tuulensuoja”.

Samainen ”taitelija” on yltänyt mielestäni aivan upeaan suoritukseen, saaren itäpäähän tehnyt kivipaasin, vai miksi noita nyt kutsutaankin.

 

 

 

 

Varsinkin tuo ylimmäinen kivi, on kuin Pääsiäissaaren pääfiguuri. Todella taidokasta ja ehkäpä pikkaisen kärsivällisyyttä vaativa tehtävä. Vois jäädä tekemättä meikeläiseltä.

 

 

 

 

Näitten tekijöitä en tiedä, liekö edellisen tekijä saanut innoituksen näistä, vai toisin päin? No, rakennustarpeista ei ole pulaa. Tosin, kuulemma osan niistä ovat joutuneet aika kaukaakin roudaamaan rakennuspaikoille. Sitkeitä sissejä.

Puolustusvoimien merkit on uusittu hiljattain. Nämä ovat nähdäkseni etelästä, Berggrundista, lähellä aluevesirajaa, tulevien laivojen lähestymistaulut. Matkalla on muutama matalikko, joten onkin ehkä syytä linjatauluilla kertoa oikea kulkusuunta. Tämä kelta-punainen on täällä Gåsgrundetissa ja tuo kauempi Knapeskärissä.

Ja pitihän se käydä katsastamassa vanha ”Juhannusgrilli”.

Vähän on ajan hammas syönyt grilliä, jota käytin minäkin joskus -70-luvulla.

Tässähän ei ole katosta, pöytä on kylläkin vieressä, yhtä ajan patinoima.

 

 

Toisaalta, jos tuo pöytä on sama, joka oli silloin, aika ”vähällä” on päässyt.

Ei täällä olot mitkään helpot ole, jos kesät talvet taivas-alla on, luulis että jo kokonaan hapantunut.

 

Aikaa vietettiin leppoisissa merkeissä katoksessa ruokaa tehden. Nämä veijarit seuras aika herpaantumatta, kun tuulensujan ja kivipaaden tekijä söi kanan siipiä ja nuijia. Saivat luut sitten syötävikseen. Mainoita koiria ja tottelivat erittäin hyvin omistajaansa. Hatun nosto siitä hänelle ja koirille.

 

Siinä syötyään luomuksen tehnyt havaitsi pienen puutteen tuulensuojassaan.

Ei nähnyt jos joku lähestyi keittokatosta satamasta päin. Niinpä värkkäsi ikkunan.

Aika veijari.

 

Bluetooth aktiivisuusrannekkeet alk. 21,95€ - Lue arvostelut!
Älykellot ja -rannekkeet e-villen verkkokaupasta. Nyt ilmainen toimitus yli 70€ tilauksille!

Muinaistulille

26.8.2018 Yleinen

Monena vuonna on pitänyt lähteä katselemaan mereltäkäsin, oisko tulia näköpiirissä. Nyt lähdettiin. Kaparen, näköala on hyvä.

Tapa on Suomessa alkujaan länsirannikolla ollut jo viikinkoajoilta lähtien kunnianosoitus merelle, sinne jääneille ja sieltä palaaville.

Pääkaupunkiseutulaiset, mökkiläiset, eivät oikein vielä ole ”omaksuneet” tapaa, koska tänä vuonna ainakaan me ei nähty notskin notskia Espoon edustalla.

Eipä ole nynyihmisillä muutoinkaan nuo perinteet kauheasti ”pinnalla”, kunhan itse tullaan toimeen, mitä muista, entisajoista puhumattakaan.

Tulikohan pojatkin katsomaan muinaisia? Vai lähtivätkö hippa livohkaan stadista, kun siellä kuulemani mukaan alkaa ilotulitus. Tää laiva voittais sen ilotulituksen, jos ottais osaa.

Saimpahan muuta kuvattavaa. Kuukin tuli pilvien takaa näkyviin.

 

Ensin saatiin ihailla väriloistoa.

 

Minusta ainakin aika upea kuva,

 

 

 

Sitten se mollukka tuli näkyviin.

-alkuilta oli tosi pilvinen, joten tämä tuli yllätyksenä, että sain ”juustopallon” nähdä.

 

 

 

 

Kokeilin kuunsillasta, tai se mitä ois voinut sanoa siksi.

Kivikkoon onneksi mainingit pikkaisen elävöittivät, muuten ei olisi näkynyt tuotakaan.

Myöhemmin yöllä, kokeilin, tai paremminkin, yritin opetella Sonylla eri valotuksia.

Ei minulle mikään helppo rasti.

Alkuperäisessä kuvassa kuitenkin 4,6 megapikseliä.

Videon lopussa on pimeetä kohtaa, jossa näkyy pikkaisen ilotulitusta Helsingistä. Mavic on tuolloin noin sadan metrin korkeudessa. Muualla ympäristössä oli korkeintaan kesämökeillä valot sisällä.

Seuraavaan kertaan.

Vihdoinvihillä päivä koittaa

23.8.2018 Yleinen

Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalalle päärakennuksen puolelle. Ihan perus eväät, mutta puuro saa kyllä erityismaininnan, oli niiiiiin pehmeää että.

Pienelle aamulenkille, kiertäen tietä pitkin järvelle.

Lenkkiä tietäpitkin sai melkeimpä parikilometriä kävellä, ensin omakotitalojen editse isompaa hiekkatietä, mutta kun se alkoi laskeutumaan alas järvelle, muuttui kuin vanhan ajan pikkutieksi. Pieni hiekkaranta lahden pohjukassa, jossa tällä kertaa ei uijia ollut, mutta mies ja poika kalalla oli.

Eipä jääty ihmettelemään kalansaaliita, josko niitä nyt olikaan, vaan jatkettiin järven rantaa pitkin eteen päin. Oletusarvona oli, että eilen nähtyjen portaiden alkupää löydettäis. Muuten tulee aikamoinen kiipeily melkeinpä pystysuoraa kalliota pitkin ylös.

Ensin tuli rantasauna ja heti osapuilleen  vastakkaisella puolen tietä helpotus, portaat.

Siis helpotusko ?? 164 porrasta ylös. Ei se nyt niin paha rasti ollut kuin äkikseltää luulis. Vai ollaankohan niin ”hyvä”kuntoisia 😉

 

Kello kävikin jo sen verran, että suihkuun ja parasta päälle, tai ainakin, parasta mitä mukana oli.

Piti mennä pikkasen aikaisemmin, kun Sari halusi minun ottavan ilmakuvaa kirkosta.

Onhan tämä kirkko kyllä hieno julkisivultaankin. Ja aikas iso. Kerrostalot näyttää aika piskuisilta vieressä.

Ja niin kuin vanha kansa sanoisi, tässäpä se ”parempi”puoli ???

Ei se häpee kyl paraatipuolelle millään lailla.

Yksi hienoimmista Suomessa olevista kirkoista, missä olen käynyt, nykyaikaisista, jos tarkennan. Sisätilat, varsinkin tuo ”saarna”puoli korkeine ikkunoineen ja koristeineen, saa maalaispojan sanattomaksi. Oiskohan tällä tilaisuudella mitään tekemistä mun sanattomuudelle 😉

Tuossa vaiheessa paremmaltakin vitsinvääntäjältä jutut on aika vähissä. Saatika sitten tällainen hiljanen karjalaispoika.

Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Kun morsiusparia ooteltiin, tuli väkeä pikkuhiljaa paikalle, jolloin yhellä jos toisella oli pikkutehtäviä. Madam mieluisessa tehtävässä, lastenvahtina.

Mummalla oli vissiin jotain muuta tuolloin.

Navakka mutta lämmin tuuli yritti sotkea jos ei kutreja, niin hiekkaa silmille.

 

Mutta hyvin me selvittiin.

Tais jänskättää muitakin……

 

Kun eturiviltä kuvan otin, ei oikein mahtunut koko seinä potrettiin.

Pääsee kuitenkin käsitykseen tuosta ikkunasta ja puuteoksesta sen edessä.

 

Eiköhän nuita kuvia muilla ole vaikka kuinka.

 

 

Jos oli mulla totiset paikat, oli bestmankin sen verta ilmeetön, etten kuunaan päivänä herraa ole moisessa ”virnistyksessä” nähty.

 

Eikö sanota että häät on ilon juhla, mutta kaikki mun mielestä aika ilottomilta vaikutti. Olin näkevinäni osan naisista oikein itkevän.

 

Onpa kauniita nuoria.

Kyllä se hymykin sieltä alkoi tulla, kun morsian oli rautaa sormeensa saanut ja pois appiukkonsa edestä pääsi.

Kun itse aikoinani tuossa tilanteessa olin, se valtava helpotus, kun ”pääsee” pois tuolta alttarilta, on huikea.

Tuossa vaiheessa jopa hääväki huokaili helpotuksesta.

Kun pikkuprinsessa oli varastaa koko shown, naurun pyrskähdyksiä oikein kuului.

Tunnelma alkoi vapautua ilmiselvästi.

Saarna oli loistava, ainakin sen mitä muistan. Pitääpä pyytää Jontelta teksti, josko antais.

Ulkopuolella, portaiden alapuolelle muodostetiin auringonkukka ”kuja” ja hääpari kulki sen alitse autolleen, toisen bestmanin toimiessa kuskina.

Hieno kyltti toivotti meidät tervetulleiks #vihdoinvihillä-juhliin.

Taas saatiin odotella hääparia.

Morsiamen äiti saa kasoisveljeltään Jussilta meriselityksiä, joita ei kamerahenkilö kuulut. Jussin vaimo, Satu, tällä kertaa lapsten vahtina. joita tarkkailee myöskin morsiamen isoveli Petri.

On se kumma, kun niillä on oikeus olla joka paikassa viimesenä paikalla.

Alkumaljankin saivat viimeisenä. Ähäskutti.

Voi sitä iloa, kun äiskä ja iskä saapuivat paikalle, ja rinsessa upeassa mekossaan pääsee vihdoin onnittelemaan heitä. Liekö onnitellut, mutta kuvitellaan, että teki niin.

Karkki kuuntelee tarkalla korvalla, mitä nuorikolla on kerrottavanaan. Nyt jo malja kädessään.

Vaan nytpä tahti muuttuu. Tästä etiä päin, he ovat ekana joka paikassa.

Saavat nauttia hetken kaikki

en huomiosta, josko eivät jo sitä huomiota tarpeeksi saaneet.

Ruoka oli todella maittavaa ja riitti kaikille.

 

Eikä pöytäseurueessakaan mitään valittamista ollut. Kaikki tunsi toisensa, ainakin tässä alkupäässä.

Minä puutun kun kuvan menin ja otin.

Suklainen kakku ei ollut liian makea, joten sitä piti santsata.

 

 

Tais olla nuorelle neidille myöskin kiva päivä, innokkaana oli auttamassa, varsinkin morsianta.

Soittajia on suvuissa paljon, melkeinpä suurin osa nuorista hallitsee jonkin sortin balalaikan, joten sitähän sitten riitti. Onhan se niin paljon ”parempaa”, kun oma väki soittaa, kun että olis ”palkka”bändi.

Tämä duo oli Mikon kavereita, joten luulen, että tulivat ihan Alekokki-palkalla.

Kun keittiöharjoilla rumpua ”hakattiin”, ei ihan heti tule mieleen, koska oisin moista nähnyt. Ehkä joskus telkkarissa?

Valitettavasti minun videoiden äänen laatu on sen verran huono, että jätin nuo musiikkiesitykset pois.

Pääsi Kaija-mummokin parketille, kunnian otti Jussi, upseerismiehiä kun on, tietää miten herrasmiehen kuuluu tehdä.

Ehkäpä innokkain parketin kuluttaja oli kuitenkin meidän Prinsessa.

Ei tainnut Mumma tuutulaulua illalla laulaa nuorelle neidolle. Näinköhän pysyi hereillä edes sitä pientä ajomatkaa yökylään.

Ilonpito jatkui aamupuolelle, jotenka kaikki eivät ”pysyneet” siinä rytäkässä mukana.

Vielä pientä koostetta, alusta loppuun.