Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Helle sekoittaa pään

23.7.2018 Yleinen

Rannalle!!!

Nyt me suomalaisetkin sen todella tiedämme: helle pistää pään ihan sekaisin! Ihanalla tavalla sekaisin! Moni muu on varmasti huomannut saman asian, minkä minäkin. Yhtäkkiä meillä suomalaisillakaan ei ole kiire minnekään, ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse etsiä deittikumppania, ei elämänkumppania, ei unelmien duunia tai poikamiestä… Kun aurinko paistaa tarpeeksi kuumasti, kaikki on tässä, hetkessä. Mitään muuta ei tarvita!

Eikö ole ihanaa?! Olen nauttinut helteistä täysin siemauksin, siitä, miten aurinko kuumottaa iholla ja miten viileä merivesi huuhtelee hellehien syvyyksiin. Mutta kaikkein parasta on silti ollut katsoa kanssaihmisiä. Kuinka onnellisia ja iloisia ihmiset ovatkaan! Terassit täyttyvät kaikenikäisistä, kavereita ja treffituttuja ei tarvitse patistella ihmisten ilmoille, vaan he ilmaantuvat sinne ihan itsestään.

Entä sitten tapailu ja deittailu? En ole tänä kesänä montaakaan kertaa selaillut treffisivuja, mutta mielestäni olen tavannut enemmän uusia ihmisiä kuin koko talvena yhteensä! Ja silloin sentään aktiivisesti deittailin ja järjestin matcheja. Suomenkin kokoisessa pikkumaassa tuntuu olevan porukkaa heti, kun aurinko paistaa. Ihmiset kaivautuvat koloistaan ja tapaavat toisiaan, pitävät yhdessä hauskaa. Terassi on ihana ja rento paikka tavata kesäiltana uusia ihmisiä.

Merenranta on mielestäni ihan paras paikka kyllä näillä helteillä. Merituuli taittaa auringolta terävimmän terän, se viilentää leppeästi ja saa ihon hehkumaan. Ihmiset kokoontuvat rannoille kuin etelänmaissa konsanaan. Paksumahaiset miehet ja naiset nauttivat koko päivän uima-asuissa rannoilla, heittelevät toisilleen rantapalloja ja innostuvat leikkimään kuin lapset. Kyllä aurinko tekee ihmeitä! Nyt en halua puhua valittajista mitään. Aina niitä löytyy mutta mitäpä siitä.

Otin itselleni deittitaukoa kesäksi, koska keväällä väsyin treffien järjestämiseen ja niillä kulkemiseen. Treffailusta tuli vähän niinkuin pakko, suoritus, joka viikko piti käydä ainakin yksillä treffeillä. Se alkoi olla tosi kuluttavaa, eikä siitä enää nauttinut. Ehkä siksi tämä kesä on ollut ihana. Töiden jälkeen on pitkät valoisat illat aikaa nauttia ystävistä ja yhdessäolosta ja siinä sivussa tapailla uusia ihmisiä naapuripöydissä eri terasseilla. Kuten sanoin, olen tauon aikana tavannut enemmän uusia ihmisiä kuin talven aikana, ihan itsestään. Ehkä se helle sekoittaa maailman näinkin!

Muuten, ehkä ihanin terassi tänä kesänä on ollut Helsingissä vapaa-ajan viettoon Löylyn terassi! Siellä on tosi ihanan rento meininki, voi välillä pulahtaa uimaan, todella hyvää ruokaa on saatavilla ja ihmiset ihanan hyväntuulisia aina! Kivaa ohjelmaa, joogat ja muut, sekä ilmaiskeikat! Vitsit se on upea paikka, kokeilkaa!

PS. Suosittelen deittitaukoa muillekin, kenellä treffailu meinaa karata suoritukseksi!

Itään ja samalla lähemmäksi Maijan saarta

22.7.2018 Yleinen

Herättiin tavanomaista aikaisemmin. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta, kuten olin epäillyt sen sekevän, mutta en sen voimakkuutta. Siispä pikainen aamupala ja liikkeelle.

Pohjoisimmassa päässä väylän ohittaessa viimeiset luodot, on molemmin puolin kummelit, joissa on keskellä aukko. Varmaankin aikoinaan niihin on tuotu myrskylyhdyt, koska aukot ovat aivan pohjois-etelälinjassa, kuten väyläkin. Toimi majakkana hyvin, jos näin oli menetelty. Hienoja joka tapauksessa.

Kalliot täällä päin hyvin hioituneita, liekö tuuli ja allot, vai jo jääkausi vaiko kaikki yhdessä. Mitäpä minä sitä murehtimaan, hienoja ovat.

Mökki oli rakennettu enempi kuin paljaalle kalliolle, eikä oltu , ainakaan silmin nähden, vaijereille kiinni, kuten oli Lofoteille.

On tuossa kuitenkin meren selkää, mistä puhkua. Kun viivaimen vetää, niin taitaapi osua Uumajaan.

 

 

Tällaisia kallion muotoja en ole ennen nähnyt, siis näin paljon.

Tuntuu, että vois mennä silittelemään, niin sileitä ovat.

Tuostä pikkaisen matkaa eteen päin, oli melkoinen mökkikylä, ja niiden vieressä niin vierasvenesatama kuin hotellikin.

Hamnsundenits Gästhamn, nro 1140.

Jännästi taloissa savupiiput ulkopuolella nurkassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei tarvinnut ajaa tästä kapaikosta kuin pari mailia, ja saavuttiin vinkkinä saatuun Silverskäriin.

Pikkasen joutui hakemaan rantautumispaikkaa, mutta löydettiin kumminkin.

Tuuli tuli etelästä, joten tuo pikku luoto suojasi hyvin.

 

Täällä ei sitten joka paikassa enää ollutkaan ”posken”pehmeää kalliota.

Portaita sen sijaan oli.

Tiedettiin, että alkupäivästä voi olla ohiajajia, mutta mitäs sitten.

Laitoin sen verta huolellisesti kiinni, että ohiajaien allot kestetään, ainakin kiinnitykset kestää.

 

 

 

 

 

Niitä sitten riittikin. Onneksemme kaikki eivät olleet ihan yhtä aikaa liikkeellä.

Tämä (alla) taitaa olla paikallisen yrittäjän paatti, joka kuskaa turisteja ulkomerelle, ainakin näytti vähän siltä. Tässä saaressa on matkailutila, joka järjestää yrityksille ja miksi ei tava-ihmisillekin, ihan mitä vaan, mitä täällä voi tehdä: sukelluksia, kongressia, kokousta, metsästystä, kalastusta jne. Paikan erikoisuus on mm että ovat ”haudanneet” shamppanjapuolloja mereen. Innoituksen moiseen olivat saaneet Vrow Maria-hylystä. Siellä kun kuohujuoma, Veuve Clicquot, oli säilynyt melkein 200 vuotta juomakelpoisena. Vuonna 2011 he upottivat ensimmäiset shampanjat 4 asteiseen veteen. Pitäisi kuulemma olla vuoden ympäri tuo lämpötila. Syvälle pitää laittaa, koska esim Utössä oli mitattu 11 metrin syvyydessä 11 asteen lämpöjä muutama vuosi sitten. Voisin veikata menestystä tuolle kuohuvalle. Aina löytyy niitä hulluja, jotka ovat valmiita maksamaan tuollaisestakin erikoistuotteesta. Tiettävästi missään muualla ei, vielä, moista tehdä. He ovatkin nimenneet tuotteen – Havets Champagne! –

Pienen lenkin ja tirsojen jälkeen heräsin ja ihmettelin, aaltoja eri suunnasta. Oli tuossa vaiheessa vielä punkassa ja samalla kuulin vaimean töms…

Pomppasin ylös ja keulaan. Tuuli oli uhmannut kaikkia ennusteita jä kääntynyt 180 astettä, pohjoiseen. Meillä veneen etelän puolella laakea kivi, johon keula oli sivusta pehmeästi ottanut. Ei auttanut, kuin kiinnitykset irti ja paikan vaihto. Jäi käymättä tuolla tilalla, joka on saaren etelän puolella.

Pikainen vilkaisu karttaa ja viisi mailia lähemmäksi huomista kohdetta, löytyi saari, johon ekalla yrittämällä saatiin ankkuroitua. Skabbholm.

 

Kun päästiin tänne, täällä tuulen suunto oli etelästä, kuten pitikin.

Pikähän peijuuni sai aikaan edellisessä tuon ihmeellisen eron tuulen suunnassa.

Ei ollut edes mitään matalapainetta tai vastaavaa????

Josko saan viellä illan kuvia ??

 

iltakuvaa ja lintui

22.7.2018 Yleinen

Samaisessa saaressa, iltakuvauksen aikaan, lintuja okulaariin.

 

Ahvenanmaan saariston pohjoiskärkeen

21.7.2018 Yleinen

Löydettiin upea rantautumispaikka, Rankoskär.

Ennen kuin tultiin tähän paikkaan, käytiin kokeilemassa useampaakin saaren rantaa, vaan ei päästu maihin. Tämä on sen sijaan vimosen päälle.

 

Piti ottaa päivällä vallutseva tuulen suunta, joka nyt on pohjoinen. Tuo niemen kärki suojasi tällä kertaa hyvin meidät ja lisäksi nuo luodot blokkas mainingin myös, jota ensin pikkasen pelkäsin.

Ja tosiaankin, tämä on melekinpä pohjoisin paikka, mihin voitiin ankkuroitua.

Ja tarkoitan nyt ”emosaarta” ja sen välittömässä läheisyydessä olevia saaria.

 

 

Jos pikkasen palataan taaksepäin, niin aamulla satoi vettä, pitkästä aikaa, vai oliko peräti tämän reissun ekat sateet?

Lämpötila ensimmäistä kertaa lähellä kahtakymmentä. Ois luullut, että virkisti!!! Eipä käynyt niin. Heti kun hellitti, tuli painostava kostea lämpö.

Matkalla tänne, kun hissukseen köröteltiin, nähtiin harvinaisen hyvin säilynyt, tai entisöity?, kummeli.

Näitä soisi näkevän enemmänkin, sopivat niin hyvin saaristoon.

Kun keli pikkaisen ”hellitti”, eli viileni, käytiin saaren toisella puolella.

 

Hienot jäkälät saarella, ja sen ovat huomanneet myös peurat, ainakin jälkiä on paljon, vaikka emme täällä ole, vielä, nähneetkään.

Naapurisaaressa nähtiin useampakin, kun etsittiin rantautumispaikkaa.

Takaisin kun tultiin, Madam meni mereen.

Syvää vähän yli pari metriä uintipaikalla, joten ei ihan ylettänyt jalat pohjaan. Minä passasin tän kierroksen.

 

 

 

Vähän huonosti erottuu, mutta herra (tai rouva) meriharakka oli kalastelemassa aivan veneemme vieressä.

Kuva ikkunan läpi otettuna. Heti kun menin takaosaan, missä pressun liepeet oli ylhäällä, tämä veijari pyyhälsi pois.

 

Hetken päästä tuosta episodista, nähtiin kun käärme ui ehkäpä 50 metrin päästä meistä. Eipä erottanut kameran näytöltä, joten enpä tiedä, onnistuinko ikuistamaan.

Jos pilvet kaikkoavat illalla, mennään auringon laskua ihailemaan toiselle puolelle saarta.

Joten, pysy kanavalla.

Pois hulinoista

20.7.2018 Yleinen

Paikallinen Varboden oli vähän hujan hajan. Käytiin eilen illalla jo ”vakoilemassa” ja parannusta ei ollut yön/aamun aikana tapahtunut. Lisäksi palautuspullo/tölkki automaatti oli rikki ja ohjasivat läheiseen K-kauppaan. Aika erikoista, kilpailijalle piti mennä. Saattaapi olla, että ei ollut henkilöä irroittaa vastaan ottamaan pulloja. Vilaukselta näin takahuoneeseen ja se oli täynnä purkamattomia häkkejä tavaraa, joka me huomattiin paikoin tyhjistä hyllyistä. Varsinkin juomahyllyt, oisko ollut neljättä osaa myytävänä normi valikoimista.

Saatiin kuitenkin jonkin moiset hankinnat tehtyä ja päästiin takaisin merelle.

 

Vastaan tulijoita oli niin että riitti. Mihinköhän noi kaikki mahtuu, kun osa laitureista varattu niille Pokemoneille, vai olikohan se Poker Run.

Sellainen kiulu tuli vastaan, mutta en kerennyt kameraa kaivaa, kun oli jo ohi.

Keli oli kohillaan, kuten kuvasta näkyy.

Eteläkärjestä käännyttiin länteen ja pienen tovin jälkeen pohjoiseen. Tavoitteena Örsundetin kapeikko ja sen ylittävä silta, jonka vieressä on nro 1270 satama. Siellä on seutukunnan halvin nafta, 1.459 €/lt. Pahimmillaan ollaan maksettu 1.88/lt. Septikin saatiin tyhjennetty ja olis saatu vettäkin, mutta sen olin jo tehnyt Marianhaminassa. Paikka on Eckerön ja Hammarlandin välissä, eli yhdistää ne.

On jopa muutama vieraspaikka, mutta sosiaaliset tilat eivät houkutele. Kävin veskissä, joka ois kaivannut ”pientä” pintapuhdistusta.

 

 

Paikalline asuntovaunualue, joka vaikutti oikein upealta, omalla hiekkarannalla, näin kauempaa katsottuna.

 

Mökkejä täällä on aika tiheään.

 

Toinen toistaan hienompia. Ei mitään pers aukisten aluetta.

 

 

Siitä muutama maili vielä pohjoiseen ja koilliseen johtavaa väylää hetken.

Koska ilma on enempi kuin kostean lämmin, parkkeerasimme pieneen saareen, Östra Algrundetiin, heti väylän itäpuolella. Hyvä paikka rantautua.

 

Yllätys oli melkoinen, kun minä kerkesin mereen ennen Madamea. Olin ihan hikimärkä. Levätön, viileä merivesi virkistää, ainakin hetkeksi.

Ranta oli loppupeleissä todella hyvä. Suorastaan portaat luonto tehnyt veneilijöille.

 

Tuota keltaista jäkälä/sammalkasvustoa oli aikas reilusti.

 

 

Maarianhaminassa

19.7.2018 Yleinen

Saunan jälkeen, uskokaa pois, käytiin saunassa, lähdettiin syömään.

Yritettiin netistä tutkailla, mihinkä, mutta yllättävän monelta ravintolalta puuttuu omat sivut, joten ruokalistojakaan ei voi ennakkoon tutustua. Outoa tänä päivänä.

Löydettiin kuitenkin tällainen, Dinos bar&grill.

Ruokalista ei nyt heti oikein sytyttänyt, mutta paikan päällä tilanne muuttui.

Tuli Mestaritallin kesät mieleen, kun katseli henkilökunnan singahtelua. Tämä toimi ilmiselvästi päällepäsmärinä, jo tuo lippis kertoi sen, muilla kun ei päähineitä ollut.

Jono oli jonkin verran meidän tuonne saapuessa, mutta kaveri todella ammattitaitoisesti sujuvalla englannilla pyyti hetken odottamaan. Pari pöytää on juuri maksamassa, joten lupasi pikaisesti meille paikan ruokailla.

Ja niin myös tapahtui. Alkuruuaksi otettiin savustetut katkaravut aliolilla ja juurileipää, vaaleata. Kun saatiin päytään, ensivaikutelma ei vakuuttanut, mutta antaas olla kun maistoit. Elämäni toiseksi parhaat katkaravut mitä olen syönyt. Parhaat saanut Norjassa jäämeren rannalla (saattoi paikka vaikuttaa).

Pääruokana hampurilaiset. Nekin super hyviä. Naudan ulkofileestä kunnon kokolihapihvi, joku erikoissämpylä joka ei maistunut ”pullalle” yhtään.

Kaiken tämän kruunasi kaksi pikkutyttöä, jotka menivät pariinkin otteeseen stagelle laulamaan ja me plus muut asiakkaat taputettiin. Tuiki tuiki tähtönen pariinkin otteeseen ja jänis istui maassa. Hellyyttävää, ihanaa. Välillä tirskahdellen, mutta se into, se paistoi läpi.

Tähän ravintolaan tullaan taatusti, jos vielä tänne tullaan. Ja suosittelen muillekin.

Kävelykatu, joka oli nurkan takana, oli entisenlainen, siisti, kulttuuri suorastaan huokuu täällä.

 

 

 

 

Onhan täällä Ruotsin vaikutus ollut paljon suurempi muinoin kuin me vielä metsäläisiä oltiin. Ollaan määrätyssä mielessä vieläkin.

Pysy kanavalla, niin tiedät paljon enemmän …….

Kohti isoo kaupunkii

19.7.2018 Yleinen

Vaikka yö olikin aika lämmin, se ei aamulla hirveesti mieltä lämmittänyt. Ei voinut kastautua mereen. Illalla alkanut sinilevän leviäminen veneemme ympärille, ei ollut poistunut, joten,,,,, nyyh ,,

Tämä siis muistoksi eiliseltä illalta.

Murua rinnan alle ja suorinta tietä kohti Mariahamn.

Kiire siksi, että ollaan vain yksi yö. Huomenna tulee muskeliveneet, ja valloittaa parikin laituria. Poker Run.

Tämä semmoinen leppoinen matkavauhti meidän Sarzalle.

Emme halua jäädä pitelemään aamulla kupeistamme kiinni, kun muutama kymmenen v8 jyrähtää käyntiin lauantai aamuna.

 

Mummot ja papat lähtee karkuun.

 

Lämmöt on kohillaan, vähän yli 30 koko ajan, joten saapi nähä, tarviiko saunassa käydä ollenkaan. Onhan se tietysti niin, että nyt puuttuu se löylyn aiheuttama sihinä. Kumpikaan kun ei sihauttele ees tölkkejä.

Välipalaksi pienet kuppikuumakeitot ja minä saaristolaisleivän kanssa Utöstä saadulla, graavatulla siialla höystettynä.

On pikkasen hyvää.

 

 

 

Pari naakkaa liihotteli ohi.

 

 

Ilta-aurinkoa, lintuja sekä Sarza2

19.7.2018 Yleinen

Linnut sulassa sovussa Mavicin kanssa.

 

Matka jatkuu Kråkskäriin, Föglön lähelle

18.7.2018 Yleinen

Herättiin jo niin tuttuun lämpöön, hellettä piisaa.

Ajeltiin suorilta (Lilla) Kråkskäriin, vain yhdessä saaressa käytiin rantautumista tutkailemassa, joka epäonnistui. Tai siis ei menty edes ihan rantaan asti, kun näki rannan täydeltä pään kokoisia kiviä.

Mukava pikku saari, joka heti sitten hellettä uhmaten kierrettiin, jonka jälkeen oltiinkin valmiita mereen. Onneksemme ei ollut sinilevää, jota alkoi sitten ilmaantua kolmen jälkeen iltapäivällä, nyyh.

Matalat ovat vedet näillä main. Väylien ulkopuolella saapi olla tarkkana.

Videossakin näkyvä isohko fiskari yritti lähestyä tätä saarta, mutta kääntyivät pois, kun tähystäjä huuteli kipparille veden mataluudesta. Se saattaa yllättää, nimittäin näkee jopa kolmen metrin syvyyteen, eli loppupeleissä ei oli edes kovin matalaa.

Kiva pikku saari.

Vesi on kirkasta, kuten näkyy.

Pientä limamaista kasvustoa, mutta suurin osa kuuluu asiaan.

 

Tämmöisiä tiilen punaisia kiviä en ole ennen nähnytkään, siis meressä.

 

Enkä jäkälä kasvavan jonossa. Ilmeisesti halkeamaa pitki ovat kasvamassa. Oli pariakin lajiketta, tarkemmin tuntematta alaa??

 

Ja sitten tämä kuusenoksa. Tuolta katajikon alta pukkaa 3-4 metrin matkan käpyistä oksaansa, saakohan paremmin sitten uutta kasvustoaan levitettyä?? mene ja tiedä.

 

Pysykää kanavalla, että tiedätte, missä Sarza huomenna luuraa.

 

Utön aamu ja sitten Källskäret

18.7.2018 Yleinen

Illalla oltiin sovittu Timpan kanssa kalalle lähdöstä ja jo klo 07:00. Mulle ehkäpä pikkaisen aikaista, mutta jos tuollaisen tarjouksen saa, ei siitä voi kieltäytyä.

GoPron kuvaa heiluu ja vapisee, mutta maisemat, ne ei muutu.

 

Tuolla kivikkoisella matkalla verkoille, ois jääny multa ajamatta.

Videolla näkyvä hylky, oli Virolaisten ”brainidee”.

Lastasivat puuta proomun täyteen koivua, leppä yms ja matkalla Ruotsiin myytäväksi. Kaippari ei vaan tajunnut/osannut puikkelehtia matalissa vesissämme ja niin se puukin uppoaa. Tapahtui -90-luvulla. Kuulemma saarelaisilla ei ole ikinä poota ollut ennen eikä sen jälkeen niin paljon.

 

 

Saalis oli melkoinen, kymmenen siikaa.

Verkot olivat olleet yön yli vedessä. Timppa oli vaimonsa kanssa ne eilen sinne vienyt.

 

 

Perkuupaikka ja itse maiestro.

 

Minäkin sain yhden, fileroituna ja samalla käskyn heti mennä graavaamaan. 

Tein työtä käskettyä.

 

 

Paikallinen kauppakori pyörässä ja omistajina Timppa porukoineen. Magee oivallus.

 

 

Luotsitko lähdössä?? En ollut aivan varma, mutta kuvaajia riitti, minä heidän seassa.

Näytti, että siinä oli pari ammattikuvaajaakin, sen verran kalusto oli järeetä.

Käytiin viel kerran kaupassa ja sit matkamme jatkui.

Saatiin vinkki saaresta, Källskäret. Sinne.

 

Tänne saaren oli tulossa muitakin ja oli jo.

 

 

 

 

 

Tonne lahdukkaan ois pitänyt Sarza ängetä, niin ei aängetty.

Ollaan vissiin liikaa rauhaa rakastavia, vanhempi pariskunta, joka ei jaksa kuunnella kirkuvia kakaroita, jotka pulikoi piskuisessa hiekkarannassa.

Toki, jos ne pulikoivat kakarat ois olleet omia lapsen lapsia, tilanne ois ollut ihan toinen. Silloin ei ki

 

rkuminen ja ilakointi ois yhtään haitannut.

 

Päädyttiin ihan itse löytämäämme paikkaan ankkuriin. Tää oli kyl pikkasen haasteellista löytää, mihin pystyi rantautumaan. Oisko ollut viides vai kuudes paikka johon onnistutiin kiinnittymään.

 

 

Tämmönenkin meni ohitsemme. On porukalla ollut pitkä reissu, ainakin perälipun mukaan, venäjän lippu.

 

 

 

Kaikki kunnia soutajille.

Keli oli jo muutenkin tukalan kuuma, saatikan sitten pitäis soutaa. Koska suunta oli veneillä etelä, oiskohan kotiin menossa……

Kaiken näköisiä oli ohi menijöitä, mutta tää oli eka kerta, kun avomerellä, vaikkakin saaren sisäpuolella, näin uimarit, ilman minkäänlaista saattovenettä.

 

 

 

Ei tämmöisiäkään usein nää.

Oikea ruotsalainen klassikko.

Merkkiä en tiedä, mutta melkein näen sielujeni silmissä Kaarle Kustaan tuolla sisällä hoveineen.

Tämän saaren toinen nimi on Kreivin saari.

http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari

En sen enempää kertoile, jokainen saa ihan itse linkistä lukea, mitä täällä on joku touhunnut, vähän erikoinen on ollut persoona???

 

Ja jotta ei kyllästyttäisi, oli jotkut kiertäneet saaren suppilaudalla, aikamoinen urakka. En lähtis, varsinkaan tällä kelillä.

Tässäpä muutama erikoisuus saaresta.

 

 

Vesi täällä on, tai oli ainakin meidän siellä ollessa, kiskasta. Uimassa käytiin.