• TT kirjoitti uuden julkaisun, Australia, sivulla TT:n matkablogi 1 kuukausi, 1 viikko sitten

    Australian matkakertomus                             Tuomo ja Arja 2017

    Ti 19.09.   Melkein syytön

    Nettirakkaus on vienyt Arjan nuorimman tyttären Australiaan, jossa hänet on määrä vihkiä avioliitt[…]

  • TT kirjoitti uuden julkaisun, Lontoo 2017, sivulla TT:n matkablogi 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten

    Ke 3.5.   Buckingham Palace

    Herätys on aamulla klo 4:30 ja viiden jälkeen kiipeämme lentokenttäbussiin: Edessä on kaupunkiloma Lontoossa. Lentokentällä turvatarkastuksessa minut valitaan pyyhkäis[…]

  • TT kirjoitti uuden julkaisun, Dubain matkakertomus 2017, sivulla TT:n matkablogi 10 kuukautta sitten

    Pe 13.1.     Lähtö

    Perjantai ja 13. päivä . Emme ole taikauskoisia, vaan nousemme Finnairin koneeseen, edessä viikon aurinkoloma Dubaissa. Reilu kuuden tunnin lentoaika ei tunnu liian pitkältä. Dubain lentokentä[…]

  • Etelä-Afrikan matkakertomus 2016                                   Tuomo ja Arja

    Ti 22.11.   Lähtö

    Karkasimme Suomen marraskuun pimeydestä Albatrossin järjestämälle Etelä-Afrikan kiertomatkalle. Helsinki-Van[…]

  • PikkukuvaKansallispuistoretki  Lemmenjoki – Rokua                                               Arja + Tuomo   5. – 10.9.2016

    5.9. Korpikartano

    Olimme jo edellisenä iltana lastanneet auton junaan Pasilassa. Auton[…]

  • Pikkukuva

    Su 27.3. Jerisjärvelle

    Finnairin pisteitä oli sattuneesta syystä kertynyt; niillä saimme edestakaiset lennot Kittilään. Kittilän lentokentältä jatkoimme 60 km bussilla Muonioon Jerishotelliin. Bussi meni[…]

  • WP_20160309_14_38_01_Pro

    Ti  08.03.   Junailua

     Meidät on kutsuttu syntymäpäiville Sveitsiin. Koska emme ole siellä ennen käyneet, kannattaa katsella maata vähän enemmänkin, Zurichia ja Alppeja ainakin. Ensimmäiseksi tulee mieleen St.Moritz, jossa on pidetty kahdet talviolympialaiset, mutta hyviä Alppeja on myös pienessä naapurimaassa Liechtensteinissa. Sieltä korkealta paikalta näkyvät samalla kertaa myös Itävallan ja Sveitsin Alpit, ja tulemme bonganneeksi taas uuden valtion. Lennämme Finnairin puolityhjällä aamukoneella Zurichiin.

    Sveitsissä kannattaa liikkua junalla. Rautatieverkko on kattava ja junia kulkee tiheään. Liechtensteinin ruhtinaskunnassa ei ole lentokenttää. Parhaat yhteydet sinne Sveitsistä on bussilla Sargans’in rautatieasemalta. Olemme ostaneet sinne jo netistä halvat supersaver-junaliput. Sellainen käy vain tiettyyn junavuoroon tiettynä ajankohtana.

    Nousemme siis junaan jo lentoasemalla; Zurichissa vaihdamme Sargansin junaan. Sargansissa meillä on neljä minuuttia aikaa löytää bussi 12E, jolla pääsemme Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin. Ehdimme! Vaduz on 5000 asukkaan viehättävä kaupunki Reinin yläjuoksun varrella. Mitään erityisiä nähtävyyksiä siellä ei ole; ruhtinaan linnaakaan emme käy katsomassa, vaan jatkamme bussilla nro 21 maan ainoaan hiihtokeskukseen Malbun’iin. Se on pieni ja sopii paremmin sunnuntai-alamäkihiihtäjille ja lapsiperheille kuin huippu-urheilijoille.

    Emme ole ottaneet suksia mukaan. Maan ainoa murtomaahiihtolatu ei sijaitse Malbunissa, ja viivymme maassa vain pari yötä, joten voimme katsella Alppeja patikoidenkin. Kesällä Liechtenstein on patikoijan paratiisi, ja talvellakin muutama polku pidetään koneellisesti auki. Majoitumme perheyrityksen hoitamaan Turna-hotelliin. Monivaiheinen matka Zurichin lentoasemalta kesti vaihtoineen vain kaksi ja puoli tuntia.

    Liechtensteinia voidaan sanoa postimerkkivaltioksi, sillä se on tunnettu kauniista postimerkeistään, jotka tuottavat 15% maan kansantulosta. Lisäksi maa on suunnilleen postimerkin kokoinen, pinta-ala on Helsinkiä pienempi, asukkaita on 36000. Se ei kuitenkaan ole mikään ajan unohtama ja luojan hylkäämä vuoristolaakso, vaan nykyaikainen ja ehkä maailman rikkain valtio, kun katsotaan kansantuloa henkeä kohti. On huipputeknologiaan keskittyvää vientiteollisuutta ja pankkisektori kukoistaa, sillä pankit ovat huonokuuloisia talousrikollisten varoja etsivien viranomaisten kyselyille. Vaduzissa on yliopisto ja pari muuta korkeakoulua. Maassa ei ole armeijaa; viimeinen Liechtensteinin armeijassa palvellut sotilas kuoli 95-vuotiaana vanhuuteen vuonna 1939.

    Maassa käytetään valuuttana Sveitsin frangia. Kieli on saksa; englantia ymmärretään huonosti. Maa ei kuulu Euroopan unioniin, mutta Schengen-alueeseen se kuuluu, joten rajoilla ei kysellä passia. Työttömyysprosentti on 1,5. Maan noin kaksi vankia on ulkoistettu Itävallan vankiloihin.

    IMG_2332

    WP_20160309_15_13_19_Pro

    Ke 09.03.   Malbun

    Keskiviikkona suuntaamme jo aamupäivällä vuorten rinteitä kiertelevälle patikkapolulle. Taivas on sininen ja alppiaurinko paistaa täydeltä terältä; valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta kuin Suomessa. Lumi on häikäisevän valkoista ja sitä on riittävästi; vuorenharjanteella Malbunin kylän yläpuolella on mitattu 170 cm. Polku on tampattu jollain koneella, emmekä tarvitse lumikenkiä. Majesteettiset vuorenhuiput hohtavat ympärillä valkoisina. Huomautan Arjalle, ettei hän todellakaan lapsena arvannut, minkälaisiin paikkoihin vielä minun kanssani joutuu.

    Palaamme hotellille lepäämään. Iltapäivällä olemme aikoneet nousta tuolihissillä kylän yläpuolella olevalla Sareis’in vuorenharjanteelle, missä sijaitsee näköalaravintola, mutta vaikka taivas on edelleen sininen, on noussut myrskyinen tuuli, eikä hissi ole toiminnassa. Kun tuuli illemmalla vähän tyyntyy, nousemme kävellen kelkkailijoille tarkoitettua näköalapolkua laakson rinteelle kylän yläpuolelle. Illalla kirjoitamme postikortteja.

    WP_20160310_09_35_56_Pro

    IMG_2336

    To 10.03.   Sareis

    Aamulla taivas on jälleen kirkkaan sininen ja koska sää on aivan tyyni, pääsemme nyt hissillä Sareisin vuorenharjanteelle. Sieltä avautuvat huikeat näköalat joka suuntaan: itäisen laakson takana kohoavat vuoret ovat Itävallan puolella, kauempana lännessä näkyvät Sveitsin vuorenhuiput.

    Otamme paljon valokuvia. Sitten saamme ajatuksen kävellä takaisin alas kylään. Kartan mukaan sinne menee tiekin, mutta sitä ei ole aurattu vaan tampattu rinnekoneella. Missään ei kuitenkaan näy kieltomerkkiä, etteikö sinne saisi mennä kävellen. Saavuttuamme kylään sukat märkinä tajuamme, ettei kieltomerkkiä tarvita, koska kenenkään muun mieleen ei juolahda kahlailla noin neljää kilometriä lasketteluväylien reunoja alamäkihiihtäjiä väistellen.

    Lepäilemme vielä hotellin aurinkoisella terassilla lipitellen tuoremehua ja katsellen alamäkihiihtoa opettelevia lapsia.           Sitten nousemme taas Vaduzin bussiin. Vaduzissa on sopivasti postibussi lähdössä Sargansiin, ja hyppäämme sen kyytiin. Sargansista junia Zurichiin kulkee vähän väliä. Nyt meillä on normaalihintaiset liput, jotka käyvät mihin junaan tahansa.

    Zurichissa majoitumme aivan keskusrautatieaseman lähellä sijaitsevaan hotelli Montanaan, joten emme tarvitse täälläkään taksia. Rautatieasema on valtava rakennuskompleksi, liikekeskus ja hyvä maamerkki. Kiertelemme kävellen keskustassa ja katselemme kaupunkia. Kesällä se on varmaan vielä kauniimpi kun puissa on lehdet.

    Lindt

    Pe 11.03.   Zurich

    Zurich on Sveitsin suurin kaupunki, kuitenkin vähän Helsinkiä pienempi.

    Täksi päiväksi olemme varanneet neljän tunnin opastetun kiertoajelun . Sää on pilvipoutainen, eikä ilma ole erityisen kirkas; niinpä kaupunkia ympäröiviä vuoria ei näy.     Kiertoajelulla meille esitellään keskustan huomattavat rakennukset ja viedään rinnejunalla mäelle rikkaiden asuinalueelle, jota mainostetaan Zurichin Beverly Hills’iksi. Opas näyttää, minne Tina Turner on vetäytynyt viettämään vanhuudenpäiviään. Retkeen kuuluu myös lauttamatka Zurichin järven yli, ja näemme kaupungin siitäkin suunnasta. Käymme myös Lindt’in suklaatehtaan myymälässä, josta ostamme ison suklaisen pääsiäispupun edulliseen hintaan.      Saamme nähdä paljon vaivaa pakataksemme sen niin, että se saadaan ehjänä Suomeen.

    Hotellimme hississä huomaamme keski-ikäisen pariskunnan puhuvan suomea.  Erikoisempi sattuma on, että kun olemme illallisella parin kilometrin päässä hotellilta, he ilmestyvät lapsineen samaan ravintolaan. Toivotamme heille hyvää illanjatkoa.

    WP_20160311_11_38_23_Pro

    La 12.03.   Schaffhausen

    Tänään junailemme Schaffhausenin pikkukaupunkiin, joka on noin 50 km Zurichista pohjoiseen.    Tällä kertaa meillä on vyöhykeliput, jotka pitää muistaa leimata asemalaiturilla ennen junaan nousemista. Majoitumme hotelli Ruden’iin , ja lähdemme kävelemään kaupungille.

    Illalla osallistumme sitten syntymäpäiväjuhliin kyseisen hotellin tiloissa. Väkeä oli 60 henkeä, joista puolet suomalaisia. Nuoremmat osallistujat olivat pukeutuneet juhlan teeman mukaisesti muinaisiksi roomalaisiksi.

    WP_20160313_10_58_18_Pro

    Su 13.03.   Reinin putoukset

    Kirjaudumme ulos hotellista, mutta emme vielä jätä Schaffhausenia, vaan kävelemme neljän kilometrin päässä oleville Reinin putouksille. Alkuasukkaiden mielestä ne ovat Euroopan suurimmat ja kauneimmat, hieno nähtävyys joka tapauksessa. Kiipeämme myös kosken luona rantakukkulalla kohoavaan linnaan. Kävelemme Reinin vartta takaisin keskustaan ja juomme päiväkahvit ennen kuin haemme matkatavaramme hotellista ja junailemme Zurichin lentoasemalle. Samaan junaan sattuu eilisen päivänsankarin eno puolisoineen.

    Tällä kertaa Finnairin kone on täpötäynnä, huhun mukaan jopa ylibuukattu.

    Matkamme oli hyvinkin onnistunut, sää olisi voinut olla paljonkin huonompi;  edellisenä lauantaina vuorilla oli satanut puoli metriä lunta. Edullisesta matkakohteesta haaveilevan kannattaa kuitenkin suunnata jonnekin aivan muualle; Zurich on juuri valittu maailman toiseksi kalleimmaksi kaupungiksi.

  • Näkymä_hotellin_parvekkeelta_s

    Ke 13.01.   Lähtö

    Taistelussa tammikuun pimeyttä ja pakkasia vastaan liityimme käpykaartiin ja karkasimme viikoksi Gran Canarialle. Aurinkomatkat lentää Finnairilla ja on ainoa isompi suomalaisomistuksessa oleva matkatoimisto, joten käytämme sitä . Lentoaika Gran Canarialle on vähän yli 6 tuntia.

    Vuodenaikaan nähden korkea +25 oC lämpötila ja aurinko ovat matkaoppaiden lisäksi meitä lentokentällä vastassa. Siirrymme bussilla Green Field-hotelliin Playa del Inglesiin. Meillä on huone kahdeksannessa kerroksessa. Se on muuten asiallinen, mutta television kaukosäädintä ei löydy eikä internet-yhteys lähde käyntiin. Receptionista saamme kaukosäätimen, kun pulitamme siitä 5 euron takuumaksun, ja internet-yhteydestä viikoksi saamme maksaa 20 euroa.

    Näillä kulmilla Suomi on suurvalta. On useita suomalaisia ravintoloita ja pubeja, ja muissakin ravintoloissa on suomenkielinen ruokalista. Alkuasukkaat ovat oppineet enemmän tai vähemmän suomen sanoja . Kaikissa lehtikioskeissa myydään Iltalehteä, jota ei tuoda Suomesta vaan painetaan saarella. Hotellimme lähellä oleva tori on lisänimeltään Kontulan aukio.

    Maspalomas_4_s

    To 14.01.   Maspalomasin dyynit

    Playa del Inglesin kupeessa oleva kilometrin levyinen Maspalomasin hiekkadyynialue kutsuu. Vaellamme rantabulevardia länteen ja kuljemme sitten jonkun matkaa hiekkadyynien keskellä, kunnes valtaamme hyvällä merinäköalalla varustetun hiekkakinoksen ja jäämme sen päälle ottamaan aurinkoa ja lukemaan viihdekirjallisuutta. Muutamia alastomia auringonottajia näkyy lähettyvillä. Myöhemmin tutustumme kävellen kaupunkiin. Illemmalla osallistumme matkanjärjestäjän tervetuliaistilaisuuteen ravintola Apilaniityssä.

    Teide_taustalla_s

    Pe 15.01.   Santa Lucia

    Olemme internetissä varanneet patikkaretken ruotsalaistaustaiselta Rocky Adventure – retkenjärjestäjältä. He keräävät osallistujat bussilla hotelleilta ja kuljettavat retken lähtöpaikalle, ja vastaavasti hakevat illalla porukan retken päätepisteestä . Tänään olemme ainoat ulkomaalaiset ruotsalaisten joukossa. Retken kieli on ruotsi, mutta tarvittaessa opas selittää tärkeimmät juttunsa myös englanniksi. Saaren sisäosissa on upeita vuoristomaisemia ja 800 km hyviä retkeilypolkuja.

    Ajamme nyt bussilla Santa Lucian vuoristokylään ja lähdemme sieltä kävelemään. Retkellä on kaksi opasta ja kaksi eripituista reittivaihtoehtoa: 7 tai 13 km.  Järjestäjillä on epäilemättä ongelma osanottajien suhteen, jotka luulevat jaksavansa yhtä hyvin kuin 10 vuotta tai 30 kg sitten, ja kuolevat matkan varrelle. Niinpä koko porukka vedetään hyvää vauhtia muutama minuutti jyrkkään ylämäkeen ottaen näin turhat luulot pois. Sitten näytetään 600 m yläpuolella kohoavaa vuorenharjannetta ja ilmoitetaan, että pidemmän reitin kävelijät lähtevät tuohon suuntaan. Näin muut ikäihmiset paitsi me älyävät ilmoittautua 7 kilometrille.

    Porukkaamme jää nuoria ja keski-ikäisiä ammattikuntoilijoita. Yleensä pilkkaamme hitaita ruotsalaisia, jotka pyörivät jaloissamme, mutta tällä kertaa ei ole mitään jakoa haastaa naapureita, että kuka on ekana mäen päällä. Joudumme panemaan parastamme, että edes pysymme joukon mukana. Sää on epätavallisen lämmin ja kaunis; liikumme shortseissa ja T-paidassa, vaikka tähän aikaan vuodesta huipuilla saattaisi olla luntakin. Harjanteen päällä nautitun lounaan ajaksi sentään vedämme pitkähihaista vaatetta ylle. Sieltä laskeudumme vähitellen harjanteen toiselle puolelle jylhään Guayadeque’n laaksoon. Se on tunnettu luola-asumuksistaan, jotka eivät välttämättä ole karuja ja vaatimattomia. Sadat mantelipuut kukkivat laakson rinteillä valkoisina kuin morsiuspukuun sonnustautuneina. Arja ostaa tuliaisiksi kaktushunajaa luolassa sijaitsevasta matkamuistomyymälästä. Retki päättyy vuoren seinämään koverrettuun hulppeaan luolaravintolaan, jonka luota bussi meidät löytää ja tuo hotellille.

    Playa_del_Ingles_2_s

     

    La 16.01.   Rantaelämää

    Tänään menemme suorinta tietä Playa del Inglesin rantaan ja majoitumme aallonmurtajan luo tuulensuojaan lukemaan ja ottamaan aurinkoa. Uimme meressä. Vesi on viileää – kuin suomalaista keskikesän järvivettä. Illalla käymme syömässä suomalaisessa Kuparipannu-nimisessä ravintolassa parin kilometrin päässä hotellilta.

    Playa_de_las_Canteras_s

    Su 17.01.   Las Palmas

    Tänään on vuorossa omatoiminen retki Las Palmasiin, saaren pääkaupunkiin, missä on lähes 400 000 asukasta. Olemme perehtyneet bussilinjoihin ja aikatauluihin. Nousemme pikavuorobussiin nro 50 ja ajamme San Telmon linja-autoasemalle Las Palmasin vanhan kaupungin kupeeseen. Emme tiedä kaupungista juuri mitään, ja San Telmon turisti-infosta on harmittavasti kaupungin kartat lopussa. Trianan kauppakadulta löydämme toisen turisti-infon ja saamme hyvän kartan.                       Sen opastuksella kävelemme 5 km kaupungin uudempaan osaan Sta Catalinan puistoaukiolle ja nautimme päiväkahvit. Kaupunki on siisti ja matkalla näemme viihtyisiä puistoja; kirkot ja museot kierrämme vastoin tapojamme kaukaa. Käymme vielä kävelemässä kaupungin hiekkarannan Playa de las Canterasin rantabulevardilla, kunnes palaamme Sta Catalinan linja-autoasemalta kotiin Playa del Inglesiin bussilla 30. Illalla kävelemme vielä syömään parin kilometrin päähän Mummola-ravintolaan.

    Roque_Nublo

    Ma 18.01.   Roque Nublo

    Rocky Adventuren opas ilahtuu nähdessään meidät näin pian uudelleen. Tällä kertaa retkiporukassa on meidän lisäksemme peräti viisi suomalaista, yksi norjalainen ja yksi sveitsiläinen. Ajamme saaren keskustaan San Bartolomen kautta ja lähdemme patikoimaan Timagada-nimisen pikkukylän luota. Tällä kertaa reittivaihtoehtoja on kolme: 7, 10 ja 13 km. Yksi pariskunta ei selviä alkunoususta ja palautetaan bussille. Valitsemme tällä kertaa 10 km reitin, jolla on vähemmän nousua ja leppoisampi tahti kuin perjantaina. Reitti kiertelee upeissa Roque Nublon maisemissa. Se on vuoren huipulla kohoava alkuasukkaille pyhä kallionjärkäle.  Naapurisaarelta Teneriffalta siintää pilvien yläpuolella Teide-vuoren huippu.

    Illalla ruokailemme suomalaisessa ruokaravintolassa nimeltä Bistro Pepper , aivan Pub Ryysyrannan naapurissa. Tarjoilijana on tomera ikänainen, joka pahoittaa mielensä, kun jätän kasvikset koskemattomina lautaselle. Minulla on hänelle vastaus valmiina: ”Palataan asiaan seuraavassa elämässäni, jos satun syntymään uudelleen kaniinina.”

    Faro_de_Maspalomas_X

     

    Ti 19.01.   Faro de Maspalomas

    Suosittu kävelyreitti on 7 km Playa del Inglesistä pitkin hiekkarantaa länteen Maspalomasin majakalle. Kuljemme tällä kertaa sen edestakaisin. Lähempänä Maspalomasia on erityisesti nudisteille osoitettu aurinkotuolialue. Sen lähistöllä heitä liikkui pokkana meidän arvokkaasti pukeutuneiden joukossa. Nudistit ovat enimmäkseen ikäihmisiä, jotka eivät enää murehdi, mitä muut heistä ajattelevat; tosin muutamia nuoria parejakin on joukossa.

    Nautimme päiväkahvit majakan luona ja palattuamme Playa del Inglesin rannalle majoitumme aurinkotuoleihin loppupäiväksi.

    Illalla menemme italialaiseen ravintolaan. Tarjoilijamme puhuu hyvää suomea.

    Greenfield_s

    Ke 20.01.   Kotiinpaluu

    Lento kotimaahan lähtee klo 15:40 . Menemme vielä aamupäiväksi hotellin uima-altaalle, minne emme ole aikaisemmin juuri ehtineetkään.

    Lentomme on myöhässä, ja Finnairin tiedottaminen huvittaa. Ensin stuertti selittää pokkana, että kone oli kyllä Helsingissä lähtökunnossa, mutta Ranskan ilmatilassa oli ruuhkaa, eikä lähtölupaa saatu ennen kuin tunnin myöhässä.

    Kun ollaan jo ilmassa, kapteeni kertoo totuuden: Koneen apumoottori oli hajonnut Suomessa ja viivästys johtui siitä. Sen vuoksi ilmastointi ei Gran Canarian kentällä toiminut ja suihkumoottoritkin jouduttiin käynnistämään ulkoisen paineilman avulla. Katsomme Arjan kanssa asian valoisaa puolta: Meillä on vielä toistaiseksi kaksi toimivaa moottoria, eikä paljon haittaa, jos ne pettävät loppumatkasta, kun maastossa on runsaasti pehmeää lunta.

    Laskeudumme klo 00:30 pehmeästi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, missä meitä tervehtii raikas lähes 50 oC lähtöpaikkaa viileämpi ilma.

  • TT kirjoitti uuden julkaisun, Etelä-Amerikka 2015, sivulla TT:n matkablogi 2 vuotta sitten

    Ma 26.10.     Lähtö

    Olemme varanneet Albatrossilta parin viikon matkan Argentiinaan ja Brasiliaan saadaksemme valoa marraskuun alun hämärään. Tämä on ensimmäinen Albatrossin suomalaisille tähän kohteeseen järjestämä matka. Meillä on kokenut suomalainen matkanjohtaja, joka tulee liittymään seuraamme Buenos Airesissa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla selviää, että joukkoomme kuuluu 21 henkeä, hyväkuntoisia eläkeläisiä ja muutama työikäinen yrittäjä, kokeneita maailmanmatkaajia kaikki. Aluksi lennetään Frankfurtiin. Lentoyhtiö on Lufthansa. Sieltä on lähes 14 tunnin suora yölento Buenos Airesiin . Sinne meidät kantaa suurin amerikkalaisten rakentama lentokone, Boeing 747-8; ei maailman suurin matkustajakone, mutta pisin kylläkin, 76 m. Yö on pitkä, kun siirrytään 5 aikavyöhykettä länteen. Katson matkalla kolme väkivaltaelokuvaa ja nukun huonosti.

    s_BuenosAires_Hotelli

    Ti 27.10.   Buenos Aires

    Lentokentällä tapaamme oppaamme Irman ja alkuasukasopas Chanelin. Majoitumme Imperial Park –hotelliin aivan Buenos Airesin keskustassa. Pian lähdemme koko porukalla kaupunkikierrokselle bussilla ja välillä kävellen. Buenos Aires ei ole mikään turha kaupunki: asukkaita on kantakaupungissa 3 miljoonaa ja metropolialueella 15 miljoonaa. Kaupungin rakentajat ovat ihailleet Pariisia ja pariisilaistyylisiä rakennuksia on runsaasti. On paljon patsaita ja hienoja puistoja. Argentiinassa on kevät , on aurinkoista ja lämmintä; Palermon kaupunginosassa laaja ruusutarha on parhaassa kukoistuksessaan. Yksi tutustumiskohde on Recoletan hautausmaa. Se ei kuulosta hilpeältä vierailukohteelta, mutta tällaista hautausmaata emme ole ennen nähneet. Ei ole lainkaan tavallisia hautoja, vaan sukujen hallussa olevia patsain koristeltuja mausoleumeja. Myös Eva Peron on haudattu tänne. Hän oli monien rakastama, mutta ilmeisesti ei kaikkien, sillä hänet on haudattu 6 metrin syvyyteen. Alue on täyteen rakennettu ja hautapaikat hyvin kalliita. Täältä ei siis kannata katsella ikuista leposijaa, vaikka moni meistä on kuolemanväsynyt pitkän yölennon jälkeen.         Argentiinan talous on kuralla ja inflaatio ainakin 20 %. Rahanvaihto pankeissa on tehty vaikeaksi ja kävelykaduilla onkin pimeitä rahanvaihtajia 10 metrin välein. He himoitsevat euroja ja dollareita, joiden arvo on pysyväisempää kuin peson. Alkuasukasoppaamme johdattaa meidät erään kaupan takahuoneeseen, jossa saamme pesoja 50% virallista kurssia paremmalla vaihtosuhteella.          Kesken vaihto-operaation tulee sähkökatko ja hämärä liiketoiminta muuttuu suorastaan pimeäksi.

    Illalla hotellimme haluaa tarjota koko porukalle illallisen. Jotkut meistä menevät sen jälkeen vielä ulos hotellin edustalle katsomaan iltavalaistua kaupunkia. Yksin matkustava Anja kohottaa kaksin käsin matkapuhelimensa pään yläpuolelle ottaakseen kuvan läheisestä rakennuksesta. Ohi ajava epärehellinen polkupyöräilijä sieppaa kännykän ja häviää sujuvasti katuvilinään.  Muutaman sekunnin vallitsee koominen tilanne: Anjan kädet ovat edelleen kohotettuina pään päälle, mutta niiden välissä ei ole enää kännykkäkameraa. Hän ei tiedä, mitä on tapahtunut; lähellä olevat muut suomalaiset kertovat, että polkupyöräilijä sen vei. Pyöräilijää ja kännykkää ei tietenkään sen koommin nähdä ja Anja joutuu ostamaan uuden.

    s_Ruusutarha

    Ke 28.10   Tango

    Taas aurinkoinen päivä ja uusi yhteinen kaupunkikierros. Katselemme keskusaukiolla vaaleanpunaista presidentinlinnaa. Vanha satama-alue Puerto Madero on rakennettu komeaksi ja sitä ihailemme . Seuraavaksi näemme La Bocan värikkään kaupunginosan. Sieltä on kotoisin Argentiinan maineikkain potkupalloseura Boca Juniors, jonka stadionin näemme ulkoa päin. Valitettavasti niillä ei ole ottelua näinä päivinä, muuten minä ja Arja olisimme menneet katsomaan. Kaupungilla huomiotamme kiinnittää myös ammattikunta, jota ei ole Suomessa: ammattimaiset koirankävelyttäjät. Varakkaat koiranomistajat eivät viitsi ulkoiluttaa lemmikkejään, vaan ulkoistavat tehtävän ammattilaiselle, jolla on sitten vyyhti talutusnuoria ja kymmenkunta koiraa mukanaan. Jos olisin argentiinalainen kulkukissa, juoksisin muutaman kierroksen tällaisen ammattilaisen ympäri ja katsoisin, mitä tapahtuu. Vielä ennen hotelliin paluuta tutustumme Santelmon kaupunginosaan, joka oli muinoin rikkaiden suosiossa. Suosio sittemmin romahti keltakuume-epidemian myötä.    Illalla on ohjelmassa yhteinen ravintolaillallinen, jonka yhteydessä meille pidetään esitelmä argentiinalaisista viineistä, joita saamme myös maistella.            Aterian jälkeen on tangoshow, jossa käydään läpi argentiinalaisen tangon historia paikallisten laulajien ja tanssijoiden elävöittämänä.

    s_Boca

    To 29.10   Vapaapäivä

    Vapaapäivä, ei mitään järjestettyä ohjelmaa. Sää on tihkusateinen; ainoa sadepäivä erinomaisen sään suosimalla matkallamme. Kävelemme Arjan kanssa kuitenkin kymmenkunta kilometriä kaupungilla. Ensin suuntaamme Galerias Pasifico –kauppakeskukseen, jossa Arja onnistuu ostamaan kauniin punaisen paidan. Yksi kaupungin nähtävyyksiä on obeliski, jonka alla olevasta postitoimistosta ostamme postimerkkejä. Niitä tarvitaan Suomeen lähtevään postikorttiin viisi kappaletta. Sitten suuntaamme kansalliseen taidemuseoon, jossa tapaamme muitakin suomalaisia. Sieltä kävelemme vielä hotellille. Lähes hotellin edessä kaupunkibulevardin viheralueella on guarani-intiaanien telttaleiri. He ovat tulleet maan pohjoisosista pyrkimään presidentin puheille ja vaatimaan oikeutta. Valtio on ottanut omakseen heidän ikiaikaisesti nauttimansa maan ja jakanut sen suuryhtiöille ja korruptoituneille poliitikoille.  Illalla paistaa taas aurinko.

    s_Teräs

    Pe 30.10   Pampas

    Tänään teemme retken pampalle, joka on täkäläinen nimitys ruohotasangolle. Matkaamme 115 kilometriä Buenos Airesista luoteeseen tarkoituksena vierailla perinteikkäällä 600 hehtaarin maatilalla. Seudulla on satanut kolme päivää yhteen menoon. Neljä kilometriä pitkä tilustie on mutavellinä, eikä bussillamme ole sille menemistä. Tilalta lähetetään 60 vuotta vanha jeepin tapainen liikenneväline päätien varteen meitä noutamaan. Hyvä onnemme sään suhteen jatkuu, nyt paistaa aurinko.

    Tilalla näemme tavallisten kotieläinten lisäksi strutsia muistuttavan nandu-linnun ja iguaani-liskon. Halukkaat pääsevät ratsastamaan. Ikivanhojen mahtavien puiden joukosta mieleemme jää ombu-puu ja 1820 –luvulla istutettu Libanonin setri. Se on kaukana kotoa kuten mekin. Gaucho , Argentiinan vastine cowboylle, esittelee meille perinteisiä varusteitaan. Lopuksi meille tarjotaan ulos katettu ateria ja saamme nauttia tilan nuoren väen musiikki- ja tanssiesityksistä.

    Talon isäntä vakuuttaa, että tuuli ja aurinko ovat kuivanneet mutaisen tilustien, joten minä ja Arja sekä muuan toinen pariskunta päätämme kävellä päätielle. Siihen on aikaa, koska jeeppiin ei mahdu koko porukka kerralla, vaan se joutuu tekemään kaksi matkaa.

    Jeeppi ohittaakin kävelijät, mutta pysähtyy sitten pitkäksi aikaa . He ovat löytäneet tiellä makaavan humalaisen ja itkuisen tytön, ja jääneet selvittämään tämän mahdollista terveysongelmaa. He päättelevät, että kyseessä lienee särkynyt sydän. Tyttö nouseekin jatkamaan kävelyä. Mekin ohitamme tytön hetken päästä ja hän vastaa moikkaukseemme.

    s_Jeep

    La 31.10   Iguassu

    Siirrymme aamulla Argentiinan sisäisellä lennolla lähelle Brasilian rajaa Iguassun kansallispuiston tuntumaan. Vastassa piti olla uusi alkuasukasopas, Eduardo, mutta häntä ei löydy. Irma ryhtyy soittelemaan paikalliselle yhteistyökumppanille, mutta on kansallinen vapaapäivä, eikä ketään tahdo saada kiinni, joten Irma on nesteessä, vaikka ei vielä olla lähelläkään putouksia. Lopulta Eduardo ilmaantuu, liekö nukkunut pommiin. Iguassun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla ovat yksi maailman hienoimmista luonnonnähtävyyksistä. Ne ovat lähes kolmen kilometrin levyiset, 40 – 90 metriä korkeat ja koostuvat noin 275 eri putouksesta. Vettä niissä virtaa keskimäärin 1,5 miljoonaa litraa sekunnissa.

    Pienet junat kuljettavat turisteja kansallispuistossa lähelle putouksia. Argentiina on ansiokkaasti rakentanut jalankulkusiltoja ja kulkuväyliä putousten partaalle. Nenäkarhut kerjäävät turisteilta suuhunpantavaa, iso kissakala vaanii sillan alla. Siellä nyt kuljemme ja otamme runsaasti valokuvia. Paholaisen kita on runsasvetisimmän osaputouksen nimi. Sieltä nousevassa usvassa on pysyvä sateenkaari.

    Illalla ajamme bussilla Brasilian puolelle. Rajamuodollisuudet ottavat aikansa. Eduardo kerää kaikkien passit ja hoitaa ne puolestamme. Majoitumme suureen ja hienoon Recanto Cataratas –hotelliin. Oppaat varoittavat lähtemästä pimeässä kävelemään kaupungille.

    s_Iguassu

    Su 1.11  Brasilia

    Suuntaamme aamulla Brasilian puoleiseen Iguassun kansallispuistoon. Kuljemme aluksi kilometrin mittaisen kävelypolun kosken partaalla ja näemme putoukset uudesta suunnasta. Näemme polun varrella kapusiiniapinan ja tukaanilinnun. Minä ja neljä muuta olemme ilmoittautuneet lisämaksulliselle veneretkelle putousten alle. Lähdemme järeillä perämoottoreilla varustetulla kumiveneellä vastavirtaan kohti putouksia. Retkeilijät uitetaan kunnolla; vene ajetaan paikkaan, missä vesi ryöppyää niskaan 50 metrin korkeudesta.

    Lisämaksulliselle helikopterilennolle putousten yläpuolelle ilmoittautuvat vain Arja ja Päivi. Muut menevät lintupuistoon katsomaan papukaijoja. Putoukset ovat vaikuttavia myös ilmasta nähtyinä.

    Sääonnemme jatkuu; tämäkin päivä on aurinkoinen. Iltapäivällä ehdimme grillaamaan itseämme monta tuntia hotellin uima-altaalla, joka laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan on pikemminkin vesistö kuin allas.

    s_Iguassu2

    Ma 2.11   Rio De Janeiro

    Matkaohjelman mukaan oli tarkoitus siirtyä aamulennolla Rio De Janeiroon ja tehdä majoittumisen jälkeen kävelykierros Copacabanalla. Hotellimme Golden Tulip on aivan tämän ehkä maailman kuuluisimman uimarannan tuntumassa.

    Albatros kuitenkin ryssi ja unohti varata meille lennon. Saimme lentoliput reilua viikkoa ennen lähtöä ja valitimme heti tämän matkaosuuden puuttumisesta. Ilmeisesti ei ollut enää mahdollista saada lippuja suoralle lennolle näin isolle porukalle, vaan lento lähti vasta 13:15 ja teki välilaskun Sao Paulon lähelle. Näin koko arvokas lomapäivä meni lentokentillä odotteluun. Riossa saimme taas uuden alkuasukasoppaan, Naslin. Hotelliin saavuttiin vasta illan pimettyä. Käveltiin tihkusateessa lähimmän korttelin ympäri. Oppaat pelottelivat meitä seudulla vaanivilla ryöstäjillä, erityisesti lähellä sijaitsevasta tunnelista varoitettiin.

    s_RecantoCataratas

    Ti 3.11   Cristo Redentor

    Aamu valkenee harmaana ja sateen uhkaisena. Ohjelmassa on retki Corcovado-vuorelle, jolla sijaitsee 38-metrinen Cristo Redentor –patsas. Vuonna 2007 valitsi matkailuväki uudet maailman seitsemän ihmettä, ja tämä oli yksi niistä. Vuorelle noustaan rinnejunalla. Patsas ei onneksi ole pilvien peitossa, vaan sen juurelta avautuva mahtava maisema yli kaupungin näkyy selkeästi, vaikka aurinko ei paistakaan. Jeesusta esittävä patsas levittää kätensä suojelevasti kaupungin ylle. Brasiliassa Rio De Janeiro ja Sao Paulo ovat kuin Rauma ja Pori Suomessa. Sao paulolaiset pitävät riolaisia laiskureina , jotka keskittyvät vain bilettämiseen ja vartalonsa trimmaamiseen. Sao paulolaiset sanovatkin, että sinä päivänä, kun riolaiset ryhtyvät tekemään työtä, Kristus-patsas taputtaa käsiään. Iltapäivällä osa porukasta tekee favela-retken katsomaan Rion slummeja. Yleensä favelat ovat rikollisjärjestöjen hallussa, eikä poliiseillakaan ole sinne menemistä, mutta retkeläiset viedään isoon favelaan, jonka armeija ja poliisi ovat yhteisvoimin valloittaneet rikollisilta ja joka nyt on tiukassa poliisivalvonnassa.

    Minä ja Arja lähdemme sen sijaan kaksin kävelemään, sillä meillä on erinomainen Helsingistä ostettu Rion kartta. Kuljemme ensiksi Copacabanan lähes päästä päähän ja jatkamme sitten Ipanemalle. Siellä käymme kastautumassa meren aalloissa. Uimaan ei ole asiaa, aallot ovat sen verran korkeita. Jatkamme vielä eteenpäin ylelliseen ostoskeskukseen, jossa Arja tekee joitakin tarpeellisia tekstiilihankintoja. Paluumatkalla käymme katsomassa Ipaneman tyttö –kahvilaa, jossa tämän maailmankuulun kappaleen säveltäjät saivat innoituksensa katsellessaan päivittäin ohi kulkevaa nuorta kaunotarta. Alkuperäinen Ipaneman tyttö on nyt 70-vuotias, ikäisekseen hyvin säilynyt, mutta säveltäjät ovat jo kuolleet. Kävelyretkelle tulee mittaa yli 13 km.

    s_Ipanema

    Ke 4.11   Sokeritoppavuori

    Tällä kertaa retkikohteena on kaupungin ehkä kuuluisin maamerkki, Sokeritoppavuori.  Sinne noustaan kaksivaiheisella vaijerihissillä. Kyseisessä vaijerihississä on James Bond aikanaan ottanut yhteen rautahammas Richard Kielin kanssa elokuvassa Kuuraketti. Välitasanteelta on taas hienot näkymät kaupunkiin vähän uudesta kulmasta. Sen sijaan vuoren huippu on pilven sisällä, näkyvyys siellä on 10 metriä, mutta tulipahan käytyä.

    Sitten retki jatkuu ydinkeskustaan, jossa käydään uudessa San Sebastianin katedraalissa. Se on iso, sinne mahtuu 5000 asiakasta, seisomapaikoiksi muutettuna 20000, mutta kyllä se on ruma. Käydään katsomassa ulkoapäin Maracana-stadionia, jolla olympialaisten avajaiset ensi vuonna pidetään. Sen virallinen yleisöennätys on 183 000 katsojaa, mutta uskotaan, että jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa vuonna 1950 katsojia olisi ollut lähes 200 000. Nykyään seisomapaikat on poistettu eikä yli 100 000 katsojalukemiin enää päästä. Täälläkään ei meidän oleskelupäivinämme valitettavasti pelata mitään ottelua.

    Käydään myös Sambadromella, Rion karnevaalien päänäyttämöllä. Se on leveä ja 800 m pitkä katu, jonka molemmin puolin on kiinteät katsomot. Joukkueen tanssin sen päästä päähän tulee kestää tasan tunti ja kaksikymmentä minuuttia.

    Käymme vielä kävelemässä Kasvitieteellisessä puutarhassa. Aurinko paistaa ja on 31 astetta lämmintä, vaikka on ennustettu sadepäivää.

    Iltapäivällä ehdimme Arjan kanssa vielä Copacabanan rannalle. Aallot ovat edelleen korkeita, uimisen kieltävät punaiset liput liehuvat. Kahlailen varovaisesti rantavedessä.

    Illalla klo 22 alkaen on ylimääräinen retki sambashow’hun, mutta minä ja Arja jätämme sen väliin.

    s_Sokeritoppa

    To 5.11   Samba

    Guanabaran lahden yli naapurikaupunki Niteroihin johtaa 13 km pitkä 8-kaistainen moottoritiesilta. Sinne nyt ajellaan bussilla katsomaan Rion siluettia uudesta näkökulmasta. Puolen päivän jälkeen palataan samaa reittiä Rioon ja vierailulle sambakouluun. Rion sambakarnevaali on huippukouluille totinen kilpailu. kaksitoista parasta niistä kuuluu ykkösliigaan . Niillä kaikilla on varikkotilat samassa korttelissa lähellä sambadromea. Siellä muun muassa rakennetaan bussin tai kuorma-auton alustalle karnevaaliajoneuvot. Valmistautuminen seuraavaan karnevaaliin vie koko vuoden. Huippujoukkueen vuosibudjetti on 3 – 5 miljoonaa dollaria. Joka vuosi joku voittaa ja huonoin näistä 12 joukkueesta putoaa ykkösliigasta. Se joutuu katkerasti jättämään koulutilansa alemman divisioonan voittajalle. Meille esitteli koulua yksi parhaista joukkueista: Grande Rio . Sillä on 3500 tanssijaa, mukana useita paikallisia julkkiksia.

    Meitä ei päästetä koulusta helpolla. Meidät puetaan karnevaaliasuihin ja pannaan ankariin sambaharjoituksiin. Vähäpukeinen sambakaunotar näyttää mallia.

    Arja vielä ostaa pois lähdettäessä Grande Rio –joukkueen paidan käytettäväksi kuntosalilla.

    Illalla syödään koko porukalla ravintolassa, jossa kannetaan koko illan vartaissa erilaista lihaa pöytiin . Sitä saa syödä niin paljon kuin jaksaa.

    s_Sambakoulu

    Pe 6.11   Kotiinlähtö

    Kotiinlähtö on vasta iltapäivällä. Luovutamme Arjan kanssa huoneemme hyvissä ajoin ja ajamme metrolla ydinkeskustaan. Teemme siellä viimeisen kävelykierroksen katsellen komeita rakennuksia ja kauniita puistoja. Aurinko paistaa edelleen , vaikka viime päivien oli ennustettu olevan sateisia. Lentokentälle lähdetään hyvissä ajoin varautuen Rion liikenteeseen, joka saattaa ennalta arvaamatta muuttua painajaismaiseksi ruuhkaksi.

    Lähtöselvityksessä matka mutkistuu: Lufthansan lentoemäntien lakko ampuu alas jatkolentomme Frankfurtista Helsinkiin. Meidät reititetään Frankfurtista Muncheniin ja sieltä Helsinkiin, mutta pahaenteisesti emme saa numeroituja paikkoja noille jatkolennoille. Meille vannotaan , että paikat ovat olemassa ja vahvistetut, niitä ei vain teknisistä syistä voida tulostaa lippuihimme.

    Meidän käsketään ilmoittautua Munchenin lennon lähtöportilla ja kaikki hoituu.

    s_Puisto

    La 7.11   Frankfurt

    Lento Riosta Frankfurtiin on pari tuntia lyhyempi kuin menomatka Buenos Airesiin.   Kone saapuukin Frankfurtiin aikataulustaan edellä, ja marssimme lähtöportille A11 .

    Henkilökuntaa vaan ei näy. Kun sitä vihdoin ilmestyy, meille sanotaan, että täällä on turha norkoilla, paikkoja Munchenin lennoille ei ole nyt eikä myöhemminkään. Meidät ohjataan läheiselle Lufthansan palvelupisteelle. Sieltä meidät yritetään lähettää takaisin lähtöportille, mutta kieltäydymme. Sitten meidät neuvotaan päähalliin, josko vaikka Finnair voisi auttaa meitä.           Suunnistamme päähalliin ja marssimme Lufthansan ykkösluokan matkustajien palvelutiskille.   Siellä virkailija löytää meille illan Finnairin lennolle 9 vapaata paikkaa. Meitä on tässä vaiheessa 12 . Hävikki ei ole brasilialaisten alligaattorien syytä, vaan osa meistä on jäänyt Brasiliaan viettämään rantalomaa. Otamme nuo 9 paikkaa, vaikka muutama meistä jääkin jonotuslistalle. Jonkin ajan kuluttua heidänkin mukaan pääsynsä varmistuu. Matkatavaroiden mukaan saamiseen emme vielä usko, mutta myöhemmin Finnairin tiskillä sekin onnistuu, ja kaikki on hyvin.

    Illalla klo 23 laskeudumme marraskuisen Suomen kamaralle.

    s_Samba

     

  • Pikkukuva 

     

    Ennen matkaa

    Olimme lähdössä viettämään pitkää viikonloppua Pariisiin, mukana Arjan tyttäret Mirva ja Mari.
    Vuokrasimme läheltä Riemukaarta huoneiston 3h + k , 75 m2 . Varasimme Finnarin lennot[…]

  •  

    ???????????????????????????????

    To 05.02. – Pe 06.02. Lähteminen

    Tanskalaistaustaisen Albatros-matkatoimiston järjestämä Uuden Seelannin kiertomatka vastasi toiveitamme . Nyt oli aika lähteä, kun eläkkeellä on aikaa ja terveys on vielä hyvä, niin että jaksaa.
    Uusi Seelanti on outo ja kiehtova paikka. Asukkaita  on hieman vähemmän kuin Suomessa, mutta lampaita on 40 miljoonaa . Sää kesällä muistuttaa paljon Suomen kesäsäätä. Talvisin vuoriseuduilla on hyvät hiihtomahdollisuudet. Matkamme ajankohta vastaa siellä elokuun alkua Suomessa. Matkailu Uuteen Seelantiin on lisääntynyt räjähdysmäisesti, kun ihmiset haluavat nähdä elokuvien ”Taru Sormusten Herrasta” ja ”Hobitti” kuvauspaikkoja.
    Uusi Seelanti on vastakkaisella puolella maapalloa, kauempana kuin mikään muu maa Suomesta katsottuna. Maan liikenne on vasemmanpuoleinen, sähköpistorasiat outoja , aurinko on keskipäivällä pohjoisessa, Amerikka sijaitsee idässä eikä tähtitaivaskaan näytä tutulta.
    Helsinki-Vantaan lentoasemalla tapasimme matkatoverimme ja Albatrossin edustajan.
    Hän ei lähtenyt mukaamme, vaan Albatros luotti, että tokihan me tuommoisen matkan osaamme
    itsekin mennä, ja varsinainen oppaamme odottaisi meitä Aucklandissa.
    Ryhmäämme kuului 29 henkeä. He olivat viimeisen päälle kokeneita maailmanmatkaajia, jotka olivat käyneet kaikissa muissa paikoissa paitsi Uudessa Seelannissa. Useimmat olivat meidän ikäisiämme; kolme matkusti yksin, muilla oli huonekaverina puoliso tai tytär tai muu ystävä.
    Erikoinen sattuma oli , ettei yhtään tupakoitsijaa ollut joukossa.
    Menomatka kestäisi 35 tuntia. Ensimmäinen välietappi oli Lontoo, jonne lensimme Finnairilla. Lontoon Heathrow’sta Qantas-yhtiön Airbus A380 –kone lennättäisi meidät Australian Sydney’hin tehden Dubaissa tankkausvälilaskun. Kyseinen konetyyppi on maailman suurin lentokone.
    Matkustamossa on kahdessa kerroksessa kymmenen istuinta rinnakkain , ja matkustajia mahtuu jopa 850. Neljä Rolls Roycen Trent-suihkumoottoria nostivat jättiläisen taivaalle.
    Lähtö tapahtui Lontoosta torstai-iltana ja Sydney’hin laskeuduttiin aamulla . Kyseessä ei tosin
    ollut perjantai- vaan lauantai-aamu. Etenkin naiset käyttivät viisaasti matkalla lentosukkia; monilla miehillä oli vaikeuksia saada kenkiä mahtumaan turvonneisiin jalkoihinsa.
    Sydneystä oli vielä parin tuhannen kilometrin lento Uuden Seelannin suurimpaan kaupunkiin Aucklandiin. Uuden Seelannin aika on Lontoon aikaa edellä 13 tuntia, koska siellä on nyt kesäaika.

    La 07.02. Auckland

    ???????????????????????????????

    Pohjoissaarella sijaitsevassa Aucklandissa on 1,5 miljoonaa asukasta eli kolmasosa maan asukasluvusta, mutta pääkaupunki se ei ole. Tämä ”Purjeiden kaupunki” sijaitsee Tasmanian meren ja Tyynen valtameren välisellä kannaksella. Aucklandin lentoasemalla oli meitä vastassa oppaamme Sirpa Jukarainen ja bussikuskimme Mike. Yhden matkustajan matkalaukku oli hävinnyt , ja asian selvittely viivytti etenemistämme. Aurinko kuitenkin paistoi.
    Majoituttuamme hotelliin Aucklandin keskustassa minä ja Arja ehdimme vielä läheiseen Sky Tower
    -näkötorniin katsomaan maisemia. Tornin näköalatasanteella oli lasilattia 186 metrin korkeudella . Uusiseelantilaiset ovat huolellisesti rakentaneet sen hieman korkeammaksi kuin Sydneyn vastaava torni. Uusi Seelanti ja Australia ovat rakkaita vihollisia kuten Suomi ja Ruotsi tai Pori ja Rauma ja niin edelleen.

    Su 08.02. Tauranga

    WP_20150208_015

    Aamu valkeni pilvisenä. Vuorossa oli kiertoajelu Aucklandissa. Kaupungin alueella on 63 sammunutta tulivuorta, ja niistä yhdelle Mount Eden’ille kiipesimme katsomaan maisemia.
    Sitten bussimme suuntasi kohti Taurangan satamakaupunkia Bay of Plenty’n rannalla.
    Aurinko paistoi taas ja uimarannalla oli sunnuntaista johtuen paljon väkeä.
    Minä ja Arja kävimme uimassa, mutta vesi oli aika kylmää. Olemme tottuneet siihen, että jos rannalla kasvaa palmuja, vesi on lämpimämpää. Illalla saavuimme Whakataneen, jossa viettäisimme kaksi yötä. Kävimme Arjan kanssa iltakävelyllä meren rannalla.
    Whakatane on se paikka, jossa ensimmäiset Uuden Seelannin alkuasukkaat maorit tarujen mukaan astuivat maihin.

    Ma 09.02. White Island

    White_Island_s

    Löytöretkeilijä James Cook ei koskaan käynyt White Island’illa , mutta aina kun hän purjehti saaren ohi, se oli valkoisen pilven peitossa, siitä nimi. Tämä pieni tulivuorisaari sijaitsee Whakatanen edustalla 49 km päässä rannasta. Retki sinne on lisämaksullinen, 199 dollaria / nenä.
    Venematka sinne kesti puolitoista tuntia. Perillä meille jaettiin kypärä ja kaasunaamari.
    Arvelin niiden olevan joutavaa hössötystä, ja muiden laittaessa kypärän kiltisti päähän ja harjoitellessa kaasunaamarin käyttöä minä sijoitin ne reppuuni. Jonkin ajan kuluttua alkuasukasopas huomasi sen ja kiukkuisena teki minulle kurinpalautuksen. Kypärä päähän, sääntöjä on noudatettava. Tämä tulivuori ei ole sammunut vaan hyvinkin toimiva, ja puskee sen verran sakeasti rikkihöyryjä, jotka kirvelevät silmiä ja yskittävät, että jouduin kiireesti kaivamaan kaasunaamarin repusta. Se valkoinen pilvi koostuu juuri rikkihöyryistä.
    Kraatterin pohjalla on lampi jotain vihreää selvästikin kuumaa nestettä.
    Aikoinaan tulivuorisaarelle yritettiin perustaa kaivosta ja tehdasta, mutta rikkihöyryt tuhosivat betonin ja ruostuttivat metallin, ja tulivuori tappoi työntekijät viimeiseen mieheen.
    Kerran laivan tullessa saarelle elossa tavattiin ainoastaan kissa.
    Paluumatkalla tavattiin useiden kymmenien delfiinien parvi. Veneen kapteeni jäi ajelemaan kahdeksikkoa niiden luo ja delfiinit leikkivät pinnassa.

    Illalla oli vielä maorialkuasukkaiden järjestämää ohjelmaa.
    He esittelivät erikoisia esineitään ja tapojaan ja pyhiä paikkojaan, ja valmistivat maahan haudattujen kuumien kivien päällä rosvopaistin tapaista liharuokaa.
    Musiikkia ja tanssiakin he esittivät.
    Poistuessamme henkilökunta asettui riviin ja meidän piti hieroa neniä vastakkain heistä jokaisen kanssa.

    Ti 10.02. Vulkaaninen ihmemaa

    Waiotapu_s

    Whakatanesta ajoimme Rotoruaan, joka on turistikeskus saman nimisen järven rannalla ja keskellä kuumia rikkilähteitä. Siellä maalämpö saa vähän erilaisen merkityksen kuin Suomessa, ja sitä käytetäänkin energiatuotantoon.
    Jatkoimme matkaa Waiotapu-nimiseen paikkaan, jossa on varsinainen luonnon muodostama vulkaaninen huvipuisto. Ensin mentiin katsomaan geysir’iä eli kuumaa suihkulähdettä , jonka tiedettiin purkautuvan joka päivä klo 10:15. Pilvinen päivä kääntyi sateiseksi kun odottelimme purkausta, ja sadetakin matkalaukkuun unohtanut Arja kastui. Geysir ei oikeastaan luonnostaan olisi noin täsmällinen, vaan se saadaan ärsytettyä purkautumaan kaatamalla siihen hieman pesuainetta.
    Pieni vilppi on aina paikallaan, sanoi painin olympiavoittaja Pertti Ukkolakin.
    Sitten teimme muutaman kilometrin kävelykierroksen ihmetellen maassa olevia kraattereita ja eri värisiä kuumia lammikoita. Niillä oli nimiäkin: Paholaisen mustepullo , Helvetin kraatteri, Samppanja-allas …
    Huvipuiston kaupasta Arja osti neljällä dollarilla sadeviitan. Sitä ei koskaan otettu pois pakkauksesta, sillä se osoittautui taikaviitaksi.
    Sade lakkasi , ja loppuloman ajan reitillemme sadetta ennustavat säätiedotukset joutuivat kerran toisensa jälkeen häpeään. Pilvet haihtuivat edestämme ja aurinkoiset päivät seurasivat toistaan.
    Pian pysähdyimme katsomaan ja kuvaamaan Huka-nimistä vesiputousta, joka muistutti Imatrankoskea. Sitten tulimme Taupo-järvelle ja saman nimiseen kaupunkiin. Taupo on Uuden Seelannin suurin järvi.
    Sitten tullaankin jo Tongariron kansallispuistoon. Lähellä tietä on yhden neliökilometrin kokoinen Rotopounamu –järvi , jonne tekisimme kävelyretken. Sirpa-opas antoi puolitoista tuntia aikaa ja päästi meidät omaan tahtiimme polulle, jonka hän uskoi johtavan suoraan järven rantaan; ei mitään mahdollisuutta eksyä. Polku alkaa vajaan kilometrin ylämäellä , ja Sirpa ristii mielessään minut ja Arjan vuoristokauriiksi katsoessaan meidän katoavan tuota pikaa horisonttiin.
    Mäen päällä tulemme polun risteykseen, järveä ei näy ja ymmärrämme, että polku ei johda rantaan vaan kiertää järven ympäri. Emme tiedä muista , mutta minä ja Arja ehtisimme annetussa ajassa helposti kiertää järven, ja lähdemmekin matkaan. Järven takana on täydellinen hiekkaranta, aurinko paistaa ja vesi on lämmintä. Uskon ehtiväni käydä uimassa , ennen kuin muut mahdolliset järven kiertäjät saapuisivat paikalle. Joudun kuitenkin kahlaamaan kauas päästäkseni uimasyvyydelle ja
    olen vasta nousemassa alasti järvestä, kun matkakumppanimme Irma pyyhältää paikalle.
    Hän on sosiaalinen eikä mikään mielensäpahoittaja, eikä pahastu nytkään.
    Ehdin verhoutua ennen seuraavien tuloa.
    Illalla majoitumme hotelliin Tongariron kansallispuistoon suurten tulivuorten maisemaan.
    Hotellin johtaja on tuskin eläissään nähnyt montaa suomalaista, ja vetää nyt Suomen lipun salkoon kolmenkymmenen suomalaisvieraan kunniaksi. Ihmettelemme, mistä hän sen Suomen lipun sai.

    Ke 11.02. Tongariro

    ???????????????????????????????

    Teemme koko porukalla aamukävelyn hotellilta ylämäkeen, nousua kertyy yli sata metriä.
    Hotelli on 1142 metrin korkeudella merenpinnasta.
    Kuskimme Mike oli käynyt Tongarirossa jo kolme kertaa tänä kesänä, ja joka kerta oli satanut lunta. Meillekin oli ennustettu sadetta, mutta nyt aurinko paistaa ja on lämmintä.
    Tänään ajamme kuusi tuntia saaren eteläpäähän Wellingtoniin, joka on Uuden Seelannin pääkaupunki. Asukkaita siellä on ”vain” vajaat 200 000. Aurinkoinen sää jatkuu. Wellingtonissa tuulee melkein aina kovaa, mutta nyt on tyyntä. Käymme katsomassa maisemia Victorian mäellä, jonka korkeus on 196 m.

    Majoitumme ahtaaseen hotellihuoneeseen aivan kaupungin keskustaan.
    Meille on kerrottu, että Wellingtonissa tapahtuu maanjäristyksiä keskimäärin joka toinen sekunti.
    Melkein kaikki ovat niin pieniä, ettei niitä huomaa, mutta joka paikassa on kyllä toimintaohjeita ison maanjäristyksen varalta. Itse olen ajatellut livahtaa kylpyammeeseen rakennuksen sortuessa.
    Kurkistan kylpyhuoneeseemme. Siellä ei ole ammetta. Olen pulassa.

    Porukassamme Anja osoittautuu Arjan sisaren entiseksi esimieheksi ja lähettää tälle terveisiä.

    To 12.02. Wellington

    Wellington_s

    Lähdemme bussilla kaupunkikierrokselle. Kaupunki on merellinen, mutta myös mäkinen. Bussi jättää meidät vaijerivaunun ala-asemalle. Vaijerivaunu nousee sitten kiskoja pitkin jyrkkää rinnettä mäelle. Kävelemme sieltä alamäkeen läpi kasvitieteellisen puutarhan alhaalla odottavaan ruusutarhaan. Parlamenttitalo on kaupungin tunnusomainen rakennus, katselemme sitä ulkoa päin. Kirkot ovat Uudessa Seelannissa harvassa. Väki ei ole kovin uskonnollista; alle puolet on kristittyjä,
    kolmasosa ei tunnusta mitään uskontoa.
    Loppupäiväksi hajaannumme katselemaan kaupunkia omaan tahtiin. Minä ja Arja vierailemme
    Te Papa – museossa , joka esittelee maorien historiaa. Museon aulaa tosin hallitsee Taru Sormusten Herrasta –kirjoista tuttu isokokoinen örkki-soturi. Käymme myös City Galleryssä arvellen sitä taidemuseoksi, mutta se tuottaa pettymyksen.
    Ajattelemme ostaa illaksi hotellihuoneeseen kotimaisia kiivi-hedelmiä, mutta jätämme koko jutun kun huomaamme, että ne on tuotu Italiasta.

    Pe 13.02. Eteläsaarelle

    WP_20150213_004

    Tänään on aika siirtyä Cookin salmen yli Uuden Seelannin eteläsaarelle. Kuskimme Mike jää
    Pohjoissaarelle kohtuullisten juomarahojen kera ja pääsee pitkästä aikaa nukkumaan omaan sänkyynsä. Salmi ylitetään lautalla, joka on lähes ruotsinlaivan kokoinen. Ennustetut sateet väistyvät ja saamme tehdä yhden maailman kauneimmista merimatkoista aurinkoisessa säässä.
    Matka Wellingtonista Eteläsaaren Pictoniin on 92 km ja kestää kolme tuntia.
    Sieltä jatkamme uuden bussikuskimme Daven kyydissä kohti itärannikon Kaikouraa.
    Ajaessamme meren rantaa näemme kymmenittäin turkishylkeitä. Vanhat yksilöt löhöilevät kivien päällä, poikaset leikkivät.
    Illalla Kaikourassa minä ja Arja halusimme taas patikoida. Patikkapolku lähtee Point Kean –nimisestä paikasta 5 km päästä hotellistamme. Kylässä ei ollut taksia, mutta paikallinen pikkubussiyrittäjä suostui viemään meidät polun alkupäähän . Sovimme hänen kanssaan myös paluukuljetuksesta. Teimme 7 km:n lenkin erittäin hyvin hoidetulla polulla, josta oli komeat näkymät meren rantaan.

    La 14.02. Tekapo –järvi

    Tekapo_4

    Kaikourassa piti olla aamulla valaiden ja albatrossien katseluretkiä , mutta ne peruuntuivat liian kovan tuulen takia. Kymmeneltä lähdimme matkaan kohti Tekapo-järveä. Sää oli kolea ja pilvinen.
    Arjan olkapää oli kipeä, mutta Anja paransi sen healing-käsittelyllä bussimatkan aikana, vaikka Arja ei etukäteen tippaakaan uskonut sellaisesta voivan olla apua.
    Ajoimme kautta Canterburyn tasangon . Näimme lukemattomia lampaita. Yritinhän minä kyllä laskea niitä, mutta siitä ei tullut mitään, kun nukahdin aina heti kättelyssä.
    Oppaamme Sirpa kertoi Maorien keskinäisistä taisteluista näillä seuduilla 1800-luvulla .
    Jollain pissatauolla katselin taukopaikan myymälässä huoneentaulua, johon oli koottu Murphyn lain pykälät. Luin sen läpi katsoakseni, olisiko niissä jotain uutta. Yksi oli minulle uusi: ”Älä pelehdi rouva Murphyn kanssa”.
    Päivän kohokohta oli saapuminen Tekapo –järvelle. Olimme yrittäneet ehtiä rannalla olevalle Hyvän Paimenen kirkolle ennen sen sulkemista klo 17, mutta emme aivan onnistuneet.
    Kirkko toisaalta näytti aika rupuiselta, enkä ymmärtänyt, miksi joku haluaisi käydä sen sisällä.
    Järvi sen sijaan oli hieno ilta-auringossa. Sen vesi oli vaalean turkoosinväristä.
    Taustan muodostivat kuivuuden kellastamat kukkulat ja tummanvihreä metsä, taempana harmaat vuoret ja sininen taivas. Kirkossa ei ollut alttaritaulua , vaan sen tilalla oli iso ikkuna järvelle päin.

    Yöksi majoituimme Twizel –nimiseen pikkukaupunkiin McKenzien piirikunnassa.
    Koko piirikunta oli saanut nimensä James McKenzie –nimisen lammasvarkaan mukaan.

    Su 15.02. Arrowtown

    Arrowtown_3

    Aamulla ajettiin Mt Cookin kansallispuistoon. Mount Cook on Uuden Seelannin korkein vuori,
    3734 metriä. Nyt pilvet olivat alhaalla , eikä vuoria näkynyt.
    Ajettiin sitten kohti Queenstown’ia . Lindisin solassa aurinko alkoi taas paistaa ja maisemat olivat mahtavat. Pysähdyttiin katsomaan benji-hyppääjiä Kawarau-joen vanhalla sillalla.
    Seuraava etappi oli vanha kullankaivajien kaupunki Arrowtown.
    Siellä oli kullankaivuun museo. Museossa oli myös vanha koululuokka liitutauluineen. Kirjoitin taululle sanan ”Ilomantsi”. Kukaan ei uskalla pyyhkiä sitä pois, koska ei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Ja jos Arrowtowniin tulee joskus joku ilomantsilainen, hän menettää mielenrauhansa lopullisesti.
    ”Kuinka he tiesivät, että minä olen tulossa ?”
    Iltapäivällä saavuimme Queenstowniin, jossa tulisimme viettämään kolme seuraavaa yötä.
    Queenstown on uusiseelantilaisten kesäkaupunki suuren Wakatipu –järven rannalla.
    Siellä on valtavasti erilaisia aktiviteettivaihtoehtoja . Nyt huippukaudella se oli täynnä turisteja.
    Ihmiset viihtyivät uimarannalla, tunnelma oli iloinen. Ihmettelimme puistossa jättipaksuja puita, ilmeisesti Kaliforniasta tuotuja punapuita. Tätä lajia ovat maapallon suurimmat elolliset olennot.

    Ma 16.02. Millford Sound

    Millford_Sound_12

    Aamulla oli aikainen lähtö klo 7:15 . Meillä oli varattuna vuonoristeily Millford Sound’illa .
    Ajoimme kiertäen Wakatipu-järven rantoja. Nouseva aurinko väritti Remarkable Mountains –vuorten huippuja, mutta laaksot olivat vielä usvan peitossa. Ajomatka Uuden Seelannin eteläisten alppien välistä oli maisemiltaan unohtumaton, 280 km yhteen suuntaan. Risteily Millford Sound –vuonolla oli mahtava. Joku Norjassa käynyt sanoi, että ovathan Norjankin vuonot kivoja, mutta kalpenevat tämän rinnalla. Aamulla lähdettäessä Sirpa sanoi, että määränpäähän oli ennustettu sadetta, mutta luotimme Arjan taikaviittaan, ja sää olikin lämmin ja aurinkoinen. Se oli kuulemma vasta kolmas aurinkoinen päivä täällä tänä vuonna, eikä Sirpakaan ollut eläissään nähnyt täällä sateetonta päivää. Eteläsaaren länsirannikolla vuotuinen sademäärä on 6 metriä, paitsi jos sattuu sateinen vuosi, jolloin se on 7,5 metriä.

    Ti 17.02. Queenstown

    ???????????????????????????????

    Kokonainen vapaapäivä Queenstownissa: jokainen sai tehdä, mitä halusi.
    Minä ja Arja ajoimme gondolihissillä 600 metriä ylämäkeen, ja aloimme sieltä patikoinnin kohti kaupungin takana kohoavaa 1748 m korkeaa Ben Lomond –vuorta. Kävelimme kaksi ja puoli tuntia ylämäkeen. Loppumatkasta vuori näytti korkeammalta ja jyrkemmältä kuin kaukaa. Oli kuin torniin olisi kiivennyt, vähän väliä piti pysähtyä levähtämään. Muut kiipeäjät olivat enimmäkseen parikymppisiä nuoria; vain japanilaisten porukassa oli muita vanhuksia.
    Lähellä huippua näimme uljaan elukan. Himalajalta tänne istutettu vuorivuohi tari oli ottanut seudun reviirikseen ja mäkätti paheksuen sinne tunkeville turisteille. Se ei kuitenkaan tullut niin lähelle, että olisi kannattanut yrittää valokuvausta.
    Huippu on lähiseudun korkein, ja sinne päästyä maisemat olivat sangen palkitsevia.
    Paluumatka sujui nopeammin, vaikka jalkoja joutui jännittämään jyrkässä rinteessä paikoitellen olleen irtosoran takia.
    Myöhemmin iltapäivällä Arja pesi pyykkiä ja kirjoitettiin postikortteja.

    Irma ja Kaija järkyttivät liitovarjohyppyjen järjestäjiä ilmoittautumalla halukkaiksi hyppäämään ja maksamalla osallistumismaksun. Hyppyä ei lopulta voitu toteuttaa epäedullisten tuuliolosuhteiden vuoksi, mutta hatunnoston arvoinen rohkeuden osoitus 65-vuotiailta rouvilta.

    Neljän hengen porukka ajoi gondolihissillä yläasemalle ja patikoi sieltä alas kylään.
    Yksi pariskunta kävi pelaamassa golfia. Maija-Liisa ajoi alamäkiautolla gondolihissin yläaseman luona olevalla radalla.

    Ke 18.02. Fox Glacier

    WP_20150219_006

     

    Lähtö Queenstownista oli klo 8 , sää oli taas aurinkoinen. Ajettiin Hawea- ja Wanaka-järvien ohi. Mahtavat maisemat jatkuivat Ahuriri- ja Mount Aspiring –kansallispuistojen läpi ajettaessa. Haast’in solassa pysähdyttiin katsomaan, kuinka Thunder Creek ryöppysi 28 metriä korkeana vesiputouksena Haast-jokeen. Sitten saavuttiin Tasmanian meren rantaan. Sieltä otettiin bussin kyytiin hollantilainen polkupyöräilijä, jonka polvi oli kipeytynyt.
    Iltapäivällä saavuttiin Fox Glacier’in kylään, ja käytiin katsomassa saman nimistä jäätikköä. Siitä nähtiin likainen alaosa, jota kasvihuoneilmiö huolestuttavasti sulatti. Hotelli oli selvästi huonompi kuin muut majoituspaikkamme ja retkeläisten naisväki sitä kovin moitiskeli.

    To 19.02. Sademetsä ja jäätikkö

    Fox_Glacier_s

    Aamupäivällä käytiin koko porukalla tekemässä Mathison –järven ympärikävely: 4,4 km.
    Järvestä saattaa kauniilla säällä heijastua Uuden Seelannin korkein vuorenhuippu Mount Cook.
    Tällä kertaa pinnasta heijastuivat vain sadepisarat. Tämä oli ainoa kerta , kun Arjan sadeviitan taika vuoti. Kylän info-putiikin olisi pitänyt auttaa matkailijoita, mutta kun kysyimme patikointimahdollisuuksia, naisvirkailijaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja saamamme kartta oli kelvoton. Minä ja Arja läksimme kuitenkin kävelemään karttaan merkittyä reilun kilometrin polkua. Sen takaa löytyi lisää erinomaisesti hoidettuja kävelyreittejä, joita ei ollut kartassa.
    Kuljimme läpi vaikuttavan sademetsän, riippusiltaa kuohuvan joen yli ja kiipesimme näköalapaikalle, josta Fox Glacierin jäätikkö näkyi kokonaisuudessaan taustanaan Uuden Seelannin toiseksi korkein vuori Mount Tasman. Aurinkokin paistoi taas. Päivälle kertyikin kävelyä noin 15 km. Olimme ilmoittautuneet myös järjestetylle jäätikkökävelylle, mutta se oli buukattu täyteen , emmekä sinne päässeet. Illan pimettyä kävimme vielä Sirpan johdolla sademetsässä ihmettelemässä kiiltomatoja.

    Pe 20.02. Christchurch

    WP_20150220_017

    Aamu on aurinkoinen. Mount Cookin metsästys saa onnellisen lopun, kun käymme Mathison –järven parkkipaikalla ihailemassa ja valokuvaamassa sitä. Ajamme pitkin Tasmanian meren rantaa. Ohitamme kiireesti Hari Hari –nimisen paikan. Pysähdymme huuhtomaan kultaa Ross-nimiseen paikkaan, jossa on aikoinaan oikeasti huuhdottu kultaa. Jokainen turisti sai soralla täytetyn vaskoolin, johon oli istutettu muutama hengetön kultahippu. Hokitika –nimisessä paikassa Arja onnistuu ostaman neulepaidan kotimiehelle tuliaisiksi. Käännymme sisämaahan ajaaksemme saaren poikki Arthur’s Pass –nimisen solan kautta. Siellä nautimme maisemien lisäksi suklaakakkua ja kuohuviiniä erään matkalaisen 65-vuotispäivän kunniaksi. Illalla saavumme Tyynen valtameren rantaan Eteläsaaren suurimpaan kaupunkiin Christchurch’iin. Sen keskustan jälleenrakennus on edelleen vaiheessa vuonna 2011 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen jäljiltä. Kuskimme Dave on täältä kotoisin ja hänenkin kotinsa tuhoutui järistyksessä.

    La 21.02. Australiaan

    WP_20150221_007

    Herätys on klo 3:30 . Hotellin pihalla katselemme tähtitaivaalla loistavaa Etelän ristiä.
    Emme ole heränneet katsomaan tähtiä, vaan siirrymme bussilla lentokentälle Sydney’n aamulentoa varten. Sirpan arvion mukaan olemme tähän mennessä ajaneet bussilla 3725 km.
    Sydneyssä on lämmintä mutta pilvistä. Teemme Sirpan johdolla tutustumiskävelyn hotellin lähiseudulle. Arja on jättänyt taikaviitan pois repustaan ja sade kastelee meidät. Illemmalla teemme Arjan kanssa kierroksen huvittelualueeksi muutetussa vanhassa Darlingin satamassa ja käymme Sealife-akvaariotalossa katsomassa isoja ja outoja merieläimiä. Aurinko paistaa taas.

    Su 22.02. Sydney

    WP_20150222_028

    Aamulla lähdemme kiertoajelulle klo 8:30 . Ajamme yli Harbour Bridgen, joka on kaupungin ikoni oopperatalon ohella. Tutustumme kuuluisaan Bondi Beach –rantaan.
    Olen sitä mieltä, että jos tulee näin pitkän matkan uimarannalle , tarttee uida kanssa.
    Vesi on lämmintä, mutta Tyynen meren aallot ovat isoja, ja on vaikeaa päästä kahlaamaan uimasyvyydelle. Ehdin uida muutaman vedon, kunnes muita suurempi aalto tulee. Se nostaa minut jalat kohti taivasta ja junttaa pää edellä pohjaan. Vielä illallakin tyhjennän hiekkaa korvista ja suolavettä poskionteloista.
    Meillä on opastettu tutustumiskierros Oopperatalon sisätiloihin. Se on oikeastaan monitoimitalo, viidestä konserttisalista oopperalle on varattu toiseksi isoin. Ulkoa talo on päällystetty yli miljoonalla keraamisella laatalla, jotka on käsitelty likaa hylkiviksi. Niinpä taloa ei tarvitse koskaan pestä, vaan seuraava rankkasade hoitaa homman. Samaan perustuu perheemme auton puhdistus.
    Sitten meille on varattu kahden tunnin risteily kaupungin monihaaraisella satamalahdella. Aurinko paistaa, ja näemme Harbour Bridgen ja kaupungin silhuetin uudesta näkökulmasta.

    Nyt on kiinalaisten uusi vuosi , ja huomattava osa heistä on matkustanut Sydney’hin juhlimaan sitä.
    Illalla asetumme hyvissä ajoin kadun varteen , ja seuraamme siinä tunnin kestävää juhlaparaatin ohimarssia.

    Ma 23.02. Kotiinlähtö

    WP_20150223_001

    Luovutamme hotellihuoneen pois aamiaisen jälkeen. Minä ja Arja lähdemme kaupungille.
    Kävelemme kasvitieteelliseen puutarhaan. Istuskelemme lähellä rantaa ja oopperataloa , katselemme ihmisiä ja nautimme auringosta. Kokoonnumme vielä hotellille, jossa oppaallemme Sirpalle luovutetaan lähtiäislahja. Hänelle pidetään puhe ja runokin lausutaan. Puheen pitäjä on tottunut työssään puhumaan myönteisessä valossa leivättömän pöydän ääreen joutuneista asiakkaistaan, ja nyt hänen tehtävänsä on helpompi. Sirpa on osannut asiansa ja käyttänyt vähäisen vapaa-aikansa lisätietojen kaivamiseen netistä. Vielä parempi on ollut hänen asenteensa , ja hän on ollut aina valmis tukemaan täysillä porukkaansa.
    Runoilijan mieleen oli erityisesti jäänyt Sirpan ohimennen porukasta käyttämä ilmaisu ”Ryhmä Rämä” . Sillä hän ei lainkaan viitannut ikääntyneen joukkionsa mahdolliseen raihnaisuuteen.

    Lentokentällä asiat eivät sujuneet onnellisten tähtien alla. Albatros oli laatinut kuolemaa halveksivan paluuaikataulun, jossa oli jätetty reilu tunti koneen vaihtoaikaa Lontoon Heathrow’ssa.
    Heathrow’ssa käyneen pitäisi ymmärtää, että sellaisen onnistuminen vaatisi kosolti onnea.
    Ehdoton edellytys on , että Sydneystä saadaan valmiiksi maihinnousukortit Finnairin koneelle Lontooseen, mutta aluksi näyttää, ettei niitä saada, ja se onnistuu vasta kovan riitelyn jälkeen.
    Lisäksi kone pääsee lähtemään yli puoli tuntia myöhässä.
    Vielä on toivoa , mutta toivo kuolee, kun Dubain lennonjohto määrää meidät kiertelemään ilmassa puoli tuntia ennen lupaa välilaskulle. Kolmen ”sakkokierroksen” jälkeen koneen kapteeni , joka oli haaveillut aikataulun kiinni ottamisesta, varmaan tietää, miltä Kaisa Mäkäräisestä tuntuu.

    Ti 24.02. Pitkä yö

    Lähdimme Sydneystä illalla ja laskeuduimme Lontooseen seuraavana aamuna.
    Matka siis hoitui yhdessä yössä, mutta koska siirryimme 11 aikavyöhykkeen yli maapallon pyörimissuuntaan, yö kesti 23 tuntia.
    Lontooseen ja Finnairille oli ajoissa tiedotettu koneemme olevan myöhässä. Finnair ei voinut odottaa meitä, vaan lentokenttävirkailija oli ryhmäämme vastassa Heathrow’ssa ja ohjasi sen tiskille, jossa meille varattiin paikat toiseen klo 16:10 Helsinkiin lähtevään koneeseen.
    Viettäisimme siis päivän Lontoossa. Saimme Qantas-yhtiöltä maksulaput, joilla saisimme lentoterminaalista riittävästi syötävää . Arja lähetti kotimiehellemme Marille viestin kotiinpaluun myöhentymisestä.
    Mari kysyy ”Mitä te teette siellä Lontoossa ?”
    Arja vastaa: ”Vietämme kevytmielistä elämää 3-terminaalissa.”
    Kolmen tunnin lento Lontoosta Helsinkiin tuntuu sattuneesta syystä vain pikku hypähdykseltä. Ihme kyllä matkatavaramme tulevat perille samalla koneella.

    Vastaavaa matkaa suunnittelevalle jotain hintatietoja:

    Matkan hinta kahdelta hengeltä: 2 x 4500   = 9000 euroa

    Syöminen, pääsyliput, ostokset, taksit         =     1870 euroa

    Yhteensä                                                                             10870 euroa

    Olympia –matkatoimiston vastaava matka olisi ollut pari tonnia kalliimpi / nenä , joten oikeastaan säästimme neljä tonnia.

    Tällaiseen säästämiseen meillä ei kyllä ole varaa montaa kertaa vuodessa.

     

  • Pikkukuva

    Pe   05.09.   Rethymnon

    Aiomme jatkaa hellekesää viikolla Kreetan saarella. Herätys on klo 04:10 . Finnairin lento Kreetalle kestää vajaat neljä tuntia. Majoitumme viiden tähden hotelliin Creta Palace. Se[…]

  • PikkukuvaAmerikan itärannikon kiertomatka 4.5. – 12.5.2014  Tuomo Toikka

    Su 04.05. Heathrow
    Olemme ilmoittautuneet tanskalaistaustaisen Albatross-matkatoimiston järjestämälle  Amerikan Itärannikon kiertomatkalle.[…]

  • TT muutti profiilikuvansa 3 vuotta, 8 kuukautta sitten

  • Pikkukuva

    Ma  10.02.   Valinta

    Etelä-Suomen hiihtokelit menivät läskiksi; lunta ja pakkasta ei ole luvassakaan.Huomenna pääsisi 500 eurolla/nenä Kap Verdelle viikoksi. Kap Verde on pari tuhatta kilometriä Kanarian[…]

  • Ma  01.07.   Exodus

    Tarkoituksemme oli viettää viikko Vancouverissa Kanadan Tyynen meren puoleisella rannikolla Arjan serkun ja hänen puolisonsa vieraina. Arjan serkku lähti Kanadaan vuonna 1957 mukanaan 100[…]

  • La  07.12.   Esipuhe

    Arjakin on päässyt eläkkeelle, ja nyt matkustellaan, kun vielä ollaan terveitä. Suunnitteilla on yhdistelmämatka Thaimaahan :    4 päivää Bangkokissa ja viikko umpirauhallisessa[…]

  • TT rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 11 kuukautta sitten