•  

    Rion Olympian kisat ovat käynnistyneet suomalaisittain odotetusti; yksi toisensa jälkeen on urakkansa suorittanut, vaikka kilpailut ovat hädin tuskin käynnistyneet. Onkin helppo yhtyä osittain selostajien sanoihin: tällä kertaa ei nähty suomalaismenestystä, joten siirretään seuraavaksi katseet vaikka rugbyyn. Siellä nähdään Härmän värejä korkeintaan katsomossa ja huutosakissa sinivalkoiset ovat olleet aina vahvoilla.

    Tämä äijä ottaa irtioton arjesta jättäen kisastudiot vähemmälle palatakseen myös jossain vaiheessa takaisin. On nimittäin vaikea palata, jos ei lähde ensin. Tämä on matkakertomuksen episodi numero yksi.

    Episodi numero kaksi: kello on 3.30; matkakuumetta havaittavissa ja ensimmäiset aamukahvit nautittu. Takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja matkaan.

     

    Yhdentoista paikkeilla löysin itseni rautatieasemalta ja taustalla oleva torni kertoo, mistä lähdettiin liikkeelle. Matkaan oli varauduttu ikään kuin reissussa oltaisiin kauemminkin eikä syyttä, sillä kotona oli alkamassa pieni pintaremontin poikanen ja sen arvioitu kesto ainakin loppuviikkoon kestävä.
    Matkalle oli pakattu myös vaimo ja puudeli, Iines, joka piti huolta siitä, että ei karattu junasta mihinkään. Ennenkin on junassa matkustettu koiran kanssa, mutta tällä reissulla lemmikkiosastolla oli koiria enemmänkin ja moni oli palaamassa Liettuan koiranäyttelystä mitalit kaulassa ja sekös jänskätti muuten jo paljon kokenutta 5-vuotiasta  narttuamme.
    Muutaman tunnin matka Veturin kyydissä noin kolmellakympillä per nenä päättyi osaltamme Rovaniemen asemalle, sillä kauemmas se ei meitä vienyt. Siispä majoittumaan ja palasen ottoon, etenkin, kun eteläisen Suomen sortsikeli oli vaihtunut vesisateeseen.
    Kolmannen reissupäivän aamu valkeni harmaana, mutta kuitenkin valkeni. Pettyä sääennustukseen ei tarvinnut, sillä se piti paikkansa. Hotellin aamupala antoi hyvän lähdön päivälle. Koiramme Iines ei vieraassa paikassa pitänyt yksinäisyydestä aamupalamme aikana ja ulvoi surkeasti, kun palasimme huoneeseen. Tuliaiset aamiaispöydästä saivat kuitenkin hännän vispaamaan totutusti. Hotellin palvelu ei saa virallista arvosanaa eikä edes irtopisteitä.
    Sitten matkatavarat kantoon ja naapurikorttelista varatulla autolla kohti pohjoista ja Kilpisjärveä. Virallista aikataulua ei ollut, joten vähitellen eteenpäin tarkoituksena kiertää kirkot ja muistomerkit mahdollisimman kaukaa.
    Päivän kohokohta oli apteekkikäynti Pellossa: paikallinen apteekkari oli jäämässä eläkkeelle ja tarjosi läksiäisiksi pullakahvit haitariduon säestämänä. IMG-20160810-WA0017
    Yöpyminen Muoniossa leirintäalueella.

    Päivä neljä:
    Edellisen aamun koettelemuksesta johtuen Iines varmisti, että ei jätetä ja varasi paikan matkalaukusta.
    IMG-20160810-WA0001

    Päivän agendaa ei ollut oikeastaan muuta kuin se, että ollaan Kilpisjärven seudulla keskiviikon aikana. Edelleen nähtävyyksiä vältettiin; päivän parasta oli 50 senttiä maksaneet munkkikahvit teeveen uutisten keliolosuhteista tutulta Ropinsalmelta. Säätiedot eivät pitäneet paikkaansa ollenkaan, vaan koko päivä oli varsin aurinkoinen. Komeeta keliä pitää, mutta pirun kylmä on. IMG-20160810-WA0009
    Viides päivä:
    Päivä vaihtui torstain puolelle tähdenlentoja ja revontulia odotellessa. Taivas meni sopivasti pilveen ja päivänvaloa riitti sen verran, että noista ilmiöistä jäätiin paitsi. Armeijan aikaan on viimeksi tullut kesällä vierailtua Lapissa, joten päivän pituus ei ihan yllätyksenä tullut. Matka jatkui aamulla Norjan puolelle.
    Heti rajanylityksen jälkeen tiellä vilisti rullasuksihiihtäjiä enemmän kuin autoja. Liikennettä ei todellakaan ollut enempää kuin Sumiaisten kyläraitilla ja liikkujat olivat Kilpisjärvelle markettiin ja Alkoon matkaavia sekä kuljetusrekkoja.
    Tuli mieleen, että kun harjoitteluolosuhteet ovat kunnossa, menestystäkin tulee. Liikenteessä oli hyvinkin Norjan maajoukkue, joka oli pohjoisen leirillä – onhan suomalaistenkin ryhmä samoilla seuduilla treenannut. Hiihtokärpänen ei puraissut kuitenkaan, sillä oman uran aikaiset ja tarjolla olleet olympiamitalit on jo kaikki saatu, mitä on yritetty.
    Norjan puolella olen aiemmin käynyt vuonna 1973 ja mieleen jäivät mutkaiset tiet. Näinhän se on tänäänkin, mutta mukavia, hyväkuntoisia, ajettavia eikä yksitoikkoisia ainakaan. Sää oli hyvin suosiollinen ja komeat vuono- ja tunturimaisemat vaihtuivat sopivan harvakseen.
    20160811_124526_HDR
    Epävirallisessa aikataulussa ollaan ja majoitus on Tromssassa. Mukava pikkukaupunki, jossa on turisteja mukavasti liikkeellä. Ja paikallisia Pokemonin jahtaajia – niitähän on.
    Kuudes päivä ja takaisin päin suuntana jossain vaiheessa Suomi. Suunnitelma oli hahmottunut sen verran, että ihan samoja mutkia ei ajeta takaisin. Kartan mukaan vuonojen yli pääsee lautalla oikaisemaan ajallisesti huomattavasti, joten tavoitteena oli valtatie numero kuusi Kälfjordissa ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin.
    Yöpaikkaa ei oltu suunniteltu etukäteen, vaan etsittiin huonolla menestyksellä netistä ja ”jos jotain löytyy, majoitutaan”. Muutaman hakuammunnan jälkeen pysähdyttiin Sumiaisten kirkonkylää huomattavasti pienemmän kylän, Sörkjusenin, majataloon. Kelpasi hyvin, luksusta kun ei kaivannut.
    20160812_160312_HDR
    Puhutaan, että Norja on kallis maa, mutta merkittäviä eroja en ole huomannut. Kyllähän rahaa saa palamaan, jos sitä on. Persaukisen ei tarvitse näitä murehtia.
    Päivät 6 ja 7: Ihan riittävän aamiaisen, jota oli jakamassa seitsemän muuta matkaajaa, jälkeen suunta kohti Altaa. Vaikka tiet ovat paikoin hyvinkin mutkaisia, velaton Norja on pitänyt teiden päällysteen hyvässä kunnossa. Pahimpia mutkia on oiottu viimeisen käyntini jälkeen eli reilun 40 vuoden aikana rakentamalla siltoja ja tunneleita.
    Altassa oli tarkoitus viettää yö, mutta junioreiden isohko futisturnaus ja motoristien tapaaminen olivat täyttäneet majoituspaikat. Kaupunkiin jätettiin kuitenkin kruunuja täydentämällä muonavaroja: seuraavasta majapaikasta ei ollut tietoa.
    Altasta kohti Suomea suorinta tietä ja tarkoitus oli yöpyä heti, kun vapaata löytyy. Valtatie 93 kohti Enontekiötä kulki lähes asumattoman taipaleen poikki, kun Altan kanjonista päästiin eteenpäin.
    Yhden hutin jälkeen tärppäsi, kun kohdalle osui ihan ”Turist Center” Masissa. Raflaavasta nimestään huolimatta luksus oli kaukana: ulkovessa oli siistimpi kuin itse mökki. Tästä ei ole lapsille eikä jälkipolville kerrottavaa. Jos joku haluaa oikeasti askeettista elämää, tervemenoa. Onhan siellä ihan kohtuulliset kalavedet kuulemma, mutta olihan kokemus. IMG-20160813-WA0000
    Jotain positiivista jos hakee, parisuhde ei vielä kariutunut. Sen verran vähän paikka viehätti, että jatkoimme matkaa jo ennen aamukuutta. Luottoa riitti, sillä henkilökunta ilmoitti edellisenä päivänä, että avaimen voi jättää vastaanottorakennuksen takana olevaan lukottomaan postilaatikkoon.
    Elettiin siis sunnuntaiaamua ja loppulomanen vietettäisiin enemmän patikoinnin ja kulttuurin merkeissä. Kahdeksan aikaan ensimmäiset huoltoasemat availivat oviaan, joten heti rajan ylityksen jälkeen kahville.
    Enontekiön Hetassa vedettiin lupausten mukaisesti tunnin aamulenkki ja siitä suunta Pallaksen maastoon vaeltelemaan. Kulttuuriakin nautittiin, kun poikettiin vilkaisemassa yhtä Suomen seitsemästä ihmeestä, Jerisjärven kalamajat. Olo alkaa olla finaalissa tältä päivältä.
    IMG-20160814-WA0004
    8. päivä:
    Aamiainen todella pitkän yöunen jälkeen; kun on tottunut kuuden tunnin uniin, piti miettiä, onko sitä ollenkaan vanha. No on. Aamiaisella oli kuulemma samaan aikaan jotain Pallaksella  asustavaa porukkaa, joita en tunnistanut. Kuulemma Leppilampi, Vatanen ja joku Tiina Lymi, jotka ovat esiintyneet televisiossa ja nyt ilmeisesti elokuvan tai tv-sarjan teossa.
    Pitkästä aikaa oikea puuroaamiainen, joka alkoi muistuttaa siitä, että Suomesta ollaan ja matkalla kotiin. Pari päivän mittaista pientä rypistystä on edessä ja siksi ajeltiin hissukseen Kittilän kautta Sodankylään, jossa päätettiin jäädä yöpymään.  Tsekattiin maisemat, jotta oliko vielä poltettavaa vuoden 1945 jälkeen…
    IMG-20160815-WA0000
    Hiillosta oli jäänyt, joten makkaraa tulille.
    9. päivä:  Sodankylässä ei tarvinnut ihan yksin olla, sillä paikkakunnalla oli prätkien pärinää; Motoristit Koulukiusaamista Vastaan ry oli matkalla Nordkappiin ja Sodankylässä oli yksi tapahtuma tiistaiaamuna.
    Kolmas peräkkäinen päivä homeelta haiskahtavassa makuupaikassa sai orastavan astman kertomaan olemassa olostaan.Nokka kohti Rovaniemeä ja ihan hotellitason kortteeriin. Reittivalinta tehtiin Luoston ja Pyhätunturin kautta Kemijärvelle ja sieltä muistoja herättäneen Rovajärven ampuma-alueen kautta Rovaniemelle. Valinta oli hyvä, sillä nelostiellä oli Sodankylän ja Rovaniemen rajalla tapahtunut sorarekan suistuminen tieltä, mikä oli pitänyt liikenteen jumissa pari tuntia. Viimeisiä eväiden jämiä on koitettu tuhota, auto viety parkkiin ja alkaa reissun viimeinen yö. 20160817_080121[1]
    Mikäli kalenteri eli lääkedosetti pitää yhtään paikkansa, tänään on keskiviikko. Junaliput on ostettu tälle päivälle, joten parempi on, että olen kalenterin kanssa samalla kartalla.
    IMG-20160813-WA0005
    Reissun 10. ja viimeinen päivä on hyvässä vauhdissa ja saman naisen kanssa on matkattu myrskyt ja tyvenet reilut 28 vuotta.

  • Juhani Leppänen rekisteröityi sivustolle 1 vuosi, 1 kuukausi sitten