• 27.6.2016

    Heräilin hyvissä ajoin ja painelin suihkuun. Se suihkutila oli tarkemmin tutkaillessani aivan kuin teurastamo josta on teurasvälineet poistettu ja paikka yritetty pestä kunnolla. Jotenkin vain tun[…]

  • 24.6.2016

    Perjantai, viimeinen päivä Nha Trangissa. Heräilin hyvissä ajoin ja lähin painelemaan rannalle. Chicagolaiset tulivat vastaan ja kertoivat veden olevan täynnä roskaa viime yön myrskyn jäljiltä joten[…]

  • 18.6.2016

    Frendi herätti mut ja heräsin pelon sekaisin tuntein. Avasin silmät ja ensimmäinen mitä näin oli sellainen 90 senttiä pitkä pikkupoika joka tapitti mua suurilla ruskeilla silmillä mun sumuisten polttimoiden läpi takaraivoon. Missä helvetissä mä olen? Oonko mä kännissä menny nukkumaan jonnekkin helvetin lastentarhan sohvalle? Frendi esitteli naapurinsa ja pari pikku skidii siinä vieressä samalla tarjoten aamupalaa nenän eteen. Oli vähän erikoinen herätys. Tervehdin ja rupesin nauttimaan aamiaista. Munaa, nuudelia ja suolaista possua(kunnolla paistettuna). Mies tietää selvästi millä suomipojan saa hereille. Kämpässä ei ollut ilmastointia ja kuten arvata saattaa, mulla oli jääkarhun kokoinen hikivaahtopallo perseessä. Safka naamaan ja vielä tunnin verran unta kuulaan, ennen kaupunkiin paluuta. Reilun tunnin levon jälkeen lähdettiin takas kaupunkiin. Reitti näytti hassulla tavalla erilaiselta edellisenä yönä. Frendi paineli töihin ja mä jäin istuu Connectiin. Tää suomalainen on kyl joku grandmaster pahanolon sietämisessä nimittäin en itse olisi ikinä pääsyt duuniin tollasen illan jälkeen. Tai olisin mutta sen jälkeen ei olisi tarvinnut mennä. Ajattelin ottaa ”yhden”. Istuin siinä sitten yhdestä ilta kymmeneen. Vedin siinä päivän aikana parit burgerit naapuri katuraflasta. 2 euroa burgerista ei ollut paha ja ne on aivan törkeen hyviä ja isoja verrattuna McDonaldsin saman hintaisiin. Vaikka lattialla juoksi isompia torakoita mitä meillä on sammakot, se ei haitannut. Kai se jollain tavalla on iskostunut päähän, että täällä asiat on eri tavalla mut silti ihan helvetin okei verrattuna suomeen. Vedin joka toisen bissee ja joka toisen vettä. Ramppasin kusella burger mestan vessassa kokoajan. Siinä istui yks länkkäri pihalla ja ehdotti virne naamallaan, että ehkä mun kannattais tilata bisset sinne vessaan. Vastasin, että mielummin käyn usein vessassa, ettei se neste nouse päähän ja iskin silmää. Se tajusi samointein, etten heittänyt sitä läpällä vaan vittuilin. Katsoin koko päivän rubgyä ja en päässyt millään tavalla kärryille säännöistä. Sen mä älysin, ettei musta itsestä olisi koskaan siihen. Veri lensi jä äijät repi toisiaan, kuin gladiaattorit konsanaan. Illalla siihen tuli porukkaa ja he pyysivät mua mukaan sky baariin josta näkisi koko Nha Trangin ylle. Se oli night club mesta ja mulla ei ole, kuin shortseja messissä ja adidaksen kolleget. Enkä muutenkaan ole enää 25 vuotias joten skippasin mestan. Kävin hakee nuudelia lehmällä ja valkoisen tobleronen ja painelin hotellille safkaamaan ja nukkumaan.

     

    19.6.2016

    Heräsin aikaisin ja painuin suihkuun ja pakkasin kamani. Kävin aamiasella ja laitoin viestiä chigagon pariskunnalle, kun he lupasivat auttaa mua uuden hotellin löytämisessä. Uusi löytyi aivan kulman takaa ja halvemmalla hinnalla. Perus huone mut kaikki tarpeellinen löytyi. Kamat sinne ja ulos. Päätettiin tän chigagolaisen pariskunnan kanssa vetää päiväkännit. Ensin mentiin syömään hyvin tähän venäläisomisteiseen mestaan. Siitä pelaamaan pöytäfutista Booze Cruiseen ja ottamaan parit. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Ei päivää aloiteta kaljalla vaan jägerpommilla. Pöytäfutis on mun uus suosikki peli. Muutamat pelit ja connectiin ottamaan parit ja siitä Waveen. Wavessa kuuntelutin tällä chigagolaisella uudella frendilläni mun bändin musaa ja se katto mua, kuin mykkä ”sitä”. ”Whoa, wau! What the fuck?!?! You didn’t tell me that you play this kind of music! Awesome!” Se sanoi, et kiva twisti Bad Companyä ja vähän AC/DC:tä ja kitaristi selvästi tietää tonttinsa ja miten sitä kuuluu hoitaa. Mulla on kuulemma tajua rock’n’roll riffeille? Sit se laittoi oman bändin musaa ja siinä me jamiteltiin toistemme biisien tahdissa. Mikä voi olla siistimpää? Pelattiin bilistä ja otettiin parit vodkat myyjän ilmoittaessa baarissa olevan happyhour koko illan, osta mitä tahansa niin saat vodkan kaupan päälle. Ei paska diili. Tilasin vähän myöhemmin meille ”bucketit”, kurkkupurkillinen melulientä. Kysyin vielä Vii:ltä paikan isokokoiselta naismyyjältä jolla on kaksi numeroa liian iso t-paita ja stringit alla, josko saisimme vähän lisää tiukkaa meidän mukeihin. En tiedä mitä se sinne laittoi mut se meni päähän, kuin lekalla löisi. Edes savon reissulla joskus saamani kotipolttoinen ei mennyt päähän yhtä lujaa. Pariskunta lähti himaan levein ristiaskelin ja mä jäin miettimään, josko vielä yhdet. Olin aikuinen ja jätin ottamatta. Lähdin hotellille ja kääntyessäni kujalle toisesta suunnasta tuli aivan helvetin iso torakka. Pysähdyin ihmettelemään sitä ja se pysähtyi mun eteen tekemään samaa. Molemmat mietittiin, että mitähän toinen kelaa? Lähin kävelee kujaa pitkin ja torakka kipitti mun vierellä. Siinä tuli risteys ja sanoin torakalle ääneen, et mä meen vasuriin niin aivan, kuin se olis älynnyt. Se tuli ihan viereen ja koski yhdellä sen jaloista mun kenkää, aivan kuin olisi vetänyt ylävitoset ja lähti menee. Samalla tajusin yhden paikallisen seuraavan toimintaa vähän matkan päässä kasvoillaan just sellanen ilme millä katotaan idioottia, kun se ylittää itsenä. Painelin uudelle hotellille ja kauhukseni huomasin, isojen teräsporttien olevan kiinni. Aidan päällä oli vielä piikkejä estämässä kiipeämistä sisäpuolelle. Koitin kolistella, huudella ja koputtaa mut ei mitään. Monen kirkkaan iloisen päivän jälkeen mua rupes vituttamaan taas aivan sairaasti, sekunnissa. Kelasin, että jos kiipee ja tippuu niin kuinka käy? No miten siinä käy jos 92kg tippuu kolmesta ja puolesta metristä päissään. Ei hyvin käy. Unohdetaan se suunnitelma. Päätin potkaista täysiä siihen porttiin siinä toivossa, että joku heräis. Kerkesin ottaa jo ensimmäisen askeleen, kun portti aukesi. Joku ukko ihan unenpöpperöissän viittoi mut kumarassa sisään. Jos se olis aukaissut portin 2-3 sekuntia myöhemmin, olisin potkaissut sitä täysiä keskelle kellotaulua, siinä olis ollu selittämistä jälkikäteen. Huoneeseen ja nukkumaan. Hypätessäni sänkyyn, ajattelin, että hyppäsinkö pimeässä vahingossa ohi sängystä. Kivikova valkoinen elementti oli naamaani vasten. Ensimmäisenä tarkistin aukesiko nokka, nimittäin sellainen rutina siitä lähti, että ainakin jotain meni sisällä pois tiloiltaan. Kyllä se sänky on, helvetin kova sellainen. Valot päälle ja tutkimaan. Täälläpäin maailmaa petauspatja ei ole vielä saapunut nähtävästi markkinoille. Runkopatja jossa jouset pinnassa ja siinä lakana… Onneksi kehon puudutustila on ok niin ei selkää särje aamulla…

     

    20.6.2016

    Olin väärässä sängyn suhteen, selkä on kuin rautakanki. Ei taivu milliäkään mutta ei se kyllä anna periksikään. Katkokävelyä vessaan ja joka askeleella miehekäs ”ai saatana!” joka kaikuu kivasti tällaisessa korkeassa huoneessa ja varmasti myös naapurin huoneessa. Kello oli 08.00 ja hermo kireellä, kuin viulunkieli. Samassa kerroksessa on neljä huonetta ja pieni käytävä. Naapurin kiinalaiset äidin pikku höpönassut paukuttaa ovea täysiä kiinni ja auki. Mä mietin, josko sielläpäin opetetaan käytöstapoja ollenkaan. Sitten ne apinat rupes kiikkumaan mun oven kahvassa kiljuen joka oli mulle viimeinen naula arkkuun. Huusin vessasta sujuvalla suomella, ”anna nyt saatana jo olla!”, meteli loppui kuin seinään. Oletettavasti äitinsä älysi sen verran äänenpainosta, että sai kakarat kuriin. Kakarat sisälle ja kauheen läiskeen tuudittamana se lujaan ääneen kertoi oletettavasti käytöstavoista. Juha Bergin sanoja lainatakseni, ”mulle ei vittuilla”. Vedin uimashortsit jalkaan ja aattelin josko uiminen meressä auttaisi. Selän palovauriot on jo sen verran hyvät, että arskan ottaminen ei tuota tuskaa. Kyselin chicagon pariskuntaa mukaan ja lähdettiin kimpassa paistaa nahkaa. Ajattelin, että en laita aurinkorasvaa ja otan silleen sopivasti aurinkoa etupuolelle, niinkuin tasoittaakseni palanutta selkää. Uitiin hyvä tovi ja otin arskaa pelkästään seljällään tunnin verran. Alkoi olla keskipäivän aurinko kuumimmillaan ja lähdettiin etsimään apteekkia, josta saisi jotain selkäkipuihin. Toivottavasti ilman reseptiä. Uiminen auttoi vähän muttei suuremmin. Nopea suihku ja lääkkeiden metsästykseen. Apteekin löydyttyä kyselin josko saisi kipulääkkeitä selkään? Mimmi hymyili ilosesti ja löi sellaisen määrän sellaisia myrkkyjä pöytään joiden hallussapidosta suomessa pääsis vierailemaan Pasilan konttorilla. Otin tramalin ja parasetamolin yhdistelmä nappeja, niitä ainakin uskaltaa syödä. Ryynit naamaan ja syömään. Mentiin erääseen katuravintolaan joka oli kuulemma loisto paikka ja edullinen. Kattelin pajatsokuppi auki paikkaa lattiasta kattoon. En ollut ikinä nähnyt niin paskaista paikkaa jossa joku vielä tekee ruokaa? Chicagolaiset kertoivat käyneensä siellä useasti saamatta vuosisadan paskatautia. Ruoka oli kyllä hyvää, jopa chiliäkin löytyi ensimmäistä kertaa. Pillerit rupes jytää suonissa ja taas pysty kävelemään ilman, että muiden tarttee miettiä onko mulla ollut edellisiltana jotain poistokanavaa suurempaa pakosarjassa. Päätettiin lähteä torille, hetken kävely matkan päähän. Se oli sellainen alkeellinen, paikallinen katumarketti. Onneksi mä en ole herkkä nenäisempiä ihmisiä. Se haju oli aivan sanoinkuvaamattoman kauhea. Hissi koputteli kurkussa muutamaan otteeseen mut sain hymyssä suin nieleskeltyä sen aikaa, jotta päästiin sisätiloihin. Siellä oli samanlainen kalatiski, joita pihalla oli kymmenen jotka dunkkas aivan helvetin pahalle. Syvemmältä markettia löytyi vaateliikkeitä josta nappasin pari paitaa ja tyttärelle muutaman tuliaisen. Lähdettiin samointein menemään sieltä, ei siellä hajussa pystynyt olemaan. Takas hotellille vähän lepäämään ja suihkuun. Outoa käydä suihkussa 2-4 kertaa päivässä. Painelin Connectiin ja lähdettiin parin frendin kanssa pelaa biljardia. Loisto ilta, paljon safkaa ja pari olutta. Kävin automaatilla sellaisessa ovellisessa lasikopissa. Ovi aukes kesken toimituksen ja joku paikallinen ituhippi, pipo päässä 152cm oli käsi ojossa vailla jotain. Tönäsin ukkelin pihalle ja sanoin suomeksi, ”oota vuoroos”. Rahat taskuun ja pihalle, ei näkynyt ukkoa enää. Jos mä itse menisin ryöstää suhteessa omaan kokooni esimerkiksi Dwayne Johnson:ia niin kyllä mä jonkun astalon hommaisin tai kuusi kaveria. Vielä aamuyöstä etsittiin pieni katukeittiö josta sai täytettyjä patonkeja. En uskaltanut kysyä sisällöstä mutta maku oli täydellinen. Päivät menee ihan pirun nopeesti, taas pitäs mennä nukkumaan? Tuntuu, että olisi herännyt vasta.

     

    21.6.2016

    Herätys oli taas, kuin keskitysleiriltä. Vitunmoinen meteli käytävästä ja joka ikistä paikkaa kolottaa. Mun reidet ja rinta oli palanut pahemmin, kuin selkä.. Mä näytin munasilleen joltain saatanan Trio jäätelöpaketilta ysäriltä, ainakin värin perusteella, ruskee-punainen-valkoinen. Painelin katkokävelyä ovelle ja tukka sekaisin repäsin oven auki ja kysyin suomeksi, ”mikä helvetti teillä on hätänä?”. Niiden lasten ilmeet oli korvaamattomat, ne ei varmasti nuku hyvin ainakaan viikkoon. Molemmilla tuli itku samointein ja suunta omaan huoneeseen. Hetken päästä tuttu selkäsaunan ääni täytti kerroksen. Pilleri naamaan ja pihalle. Aamupalan kautta ihmettelemään pikku katuja ja kujia. Kävin monessa vaateliikkeessä mutta sopivat koot oli vähän kortilla. Hämmästyin, kun huomasin, että valtaosa laadukkaista vaatteista oli thaimaasta. Mä oon luullu, että sieltä ei saa, kuin sukupuolitauteja ja halpoja kopioita. Siinä päivä meni pyöriessä ympyrää. Illalla pari olutta kulmakuppilassa ja unta kuulaan. Tai niin mä suunnittelin. Menin Connectiin ja tutustuin taas pariin erinomaiseen ihmiseen. Siinä päätettiin porukalla lähtee rantaan nauttimaan merestä. Pari juomaa mukaan ja menoksi. Rannalla ei ollut muita ihmisiä juurikaan. Siinä lätistiin asiasta ja asian vierestä monta tuntia. Siinä pari kaverusta päättii näyttää vähän taitojaan rantahiekalla. Siinä oli vastakkain russian spetsnats ja newcastlen katuninja. Se näytti aika hauskalta, kun kaksi tyyppiä ympäri päissään harrastaa jotain joka etäisesti muistuttaa capoeiran ja tanhun risteytystä. Siinä hetken päästä joku venäläinen muija paineli stringeissä treenatut pakarat heiluen uimaan, äijänsä seuratessa perässä, huutaen meille, että mitä helvettiä oikeen kyttäätte? Vastattiin yhteenääneen, että sun muijas persettä. Siitähän se innostu, meidän kertoessa, ettei kannata pitää tollasia stringejä jos ei halua, että joku sitä kattelee. Se äijä rupes räyhää sille ämmälleen venäjäksi, että mitä helvettiä sä tollasia pidät ja näytti siltä, että se käy sen päälle. Muija tuli vedestä ja ukko meinas käydä siihen käsiksi. Kerrottiin sille, että jos kosket muijaan niin me vedetään sua pataan ja sen jälkeen viedään sun muijas drinkille. Meidän porukassa oli kaksi venäläistä, joten meillä ei ollut kielimuuria. Se venäläinen ymmärsi yskän ja rauhottui. Ihme hörhö, jos mun muijalla olis hyvä perse ja joku sitä katsois niin en mä muijaa siitä hyvästä pieksäisi.. Lähdettiin takaisin katsomaan josko Connect olisi vielä auki. Kuulin jo korttelia ennen, että Jeffery on aukaisemassa ääntänsä siellä ja aukihan se oli ja ilo ylimmillään. Siinä eräs mimmi johon tutustuin aikaisemmin oli aika perus pohjoismaisessa kännissä. Saatoin sen himaan korttelin päähän. Takaisin tullessani paikan oli vallannut viisi venäläistä vapaaottelijaa. Ne katteli mua kulmien alta ja pölisi omalla kielellään. Hetken päästä yksi keräsi rohkeutta tulla juttelemaan. Kysyi mistä olen kotoisin ja kertoi, että mä näytän viikingiltä. Mä mietin, että mitähän viinaa pojat on ottanut? Musta ei saa viikinkiä edes meikkaamalla joten pojat oli tosi sekasin. Ne oli vähän sillämielin, että haluaisivat painia. Mä ehdotin, että väännetään kättä, jos mä häviän, mä lähden menemään. Mutta, jos ne häviää, ne tarjoo mulle kaljan ja pitävät päänsä kiinni. Ne neuvotteli hetken ja hyväksyivät tarjouksen. Kolme oli aktiivisesti vapaaottelua harrastavia ja kaksi ei niin aktiivisesti harrastavaa. Ei ne ainakaan kättä osaa vääntää vaikka lyödä osaisivatkin. Lopputuloksena Suomi 5, Venäjä 0. Ostivat mulle kaljan ja totesivat, etten mä ihan paskaukko olekaan. Mentiin siitä oluiden jälkeen naapuriin aamupalalle. Kellokin oli jo seitsemän.. Kolmella niistä piti lähtee lentokentälle joten käteltiin herrasmiesmäisesti ja otettiin yhteiskuva. Loisto tyyppejä vaikkakin aluksi hankalia. Go Russia. Lähdin ottamaan lepoa hotellille.

     

    22.6.2016

    Heräsin aikasin ja painelin ”aamupalalle” Booze Cruiseen. Kello oli puoli kolme iltapäivällä. Mulla oli tarkoitus mennä pelaamaan Connect Pub:in omistajan kanssa biljardia hänen kyydillä jonnekkin, missä on hyvät pöydät. Miestä ei näkynyt sovittuun aikaan missään. Edellisenä iltana himaan taluttamani mimmi vaappui myös myöhäiselle aamupalalle. Ne oli lähdössä porukalla katsomaan jotain leffaa Nha Trang Centeriin, paikalliseen ostoskeskukseen ja pyysivät mua mukaan. Mikä jottei, kun biljardista ei tullut mitään. Taksi alle ja menoksi. Päästiin perille ja paikka oli todella siisti. Suunnilleen kannelmäen Kaaren kokoinen. Kävin hakee limun ja popkornia tietenkin. Täällä on erikoista, että paikalliset laittaa sokeria popkornin sekaan? Onneksi sain perus suolaisia. Leffan Conjuring 2, valkkasi engelsmanni joka itse ei edes tullut paikalle, se oli väärässä ostoskeskussa odottamassa meitä. Mä vihaan kauhuleffoja mut enpä kehtaa asiasta numeroa tehdä. Teatteri oli pieni mutta tarpeeksi iso aiheuttamaan mulle ikuiset traumat. Ensimmäisen 5 minuutin aikana tajusin, etten tule nukkumaan tulevana yönä kunnolla jos ollenkaan. Jos maailmassa on henkiolentoja niin antakaa niiden saatana olla elkääkä tehkö niistä leffoja.. Porukan nuorin, ruotsalainen mimmi jolla oli karmea kanuuna päällä huusi mut kuuroksi pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla meinasin refleksin omaisesti lyödä sitä vasemmalla kyynärpäällä suuhun mutta onneksi se tajusi väistää. Vaikka se olisi ollut vahinko niin silti olisi ollut vähän noloa tipauttaa toinen kesken leffan. Leffa tuntui kestävän ikuisuuden kunnes lopulta päästiin ulos sieltä. Siellä oli valtava peliluola samassa kerroksessa mutta meidän joukkueen kapteeni, vajaa nelikymppinen luja ääninen kanukki mimmi kertoi mun olevan liian vanha sellaiseen. Kukaan ei saatana tule sanomaan mulle, että oon liian vanha johonkin. Jumalauta mä välillä tappelen leluista mun seitsemän vuotiaan tyttärenkin kanssa. Lähdettiin porukalla syömään sushia. Paikan löydyttyä me ei sovittu syömään joten kapteenimme kysyi voisiko tarjoilija soittaa lähellä sijaitsevaan toiseen ravintolaan? Meille luvattiin, että naapurissa on tilaa joten lähdimme sinne. Paikalle päästyämme yrittivät työntää meitä viittä neljän hengen pöytään. Onneksi meillä oli kanadalainen joukkueen johtaja jota ei uskaltaisi vastustaa edes koko pohjoisen euroopan roller derby joukkueet yhteensä. Katsoivat parhaimmaksi antaa meille ravintolan isoimman pöydän. Vietnamia en ymmärrä ja englantia ei ole joten ruoan tilaaminen oli, kuin Pictionaryn pelaamista. Puhelinluettelon paksuinen menu kaikkea mahdollista joista piti kuvan perusteella tilata jos meinasi syödä. Tilasin pari erilaista hyvän näköistä annosta ja toivoin parasta. Nautittiin sushit naamaan ja jauhettiin kannibalismista ja kauhu elokuvista, juuri sopiva aihe päivälliselle. Lähdettiin suihkuun ja sovittiin treffit myöhemmäksi illalle. Suihkuun ja takaisin illan rientoihin. Olen miettinyt monesti, miten täällä jaksaa olla niin virkeä. Vaikka joka ilta onkin jossain, ei silti tule ryypättyä niinkuin suomessa mutta unet jää vähiin. Kai sitä suomessa pitää nukkua palatessä neljä päivää. Otettiin parit porukalla Connectissa ja sovittiin, että mentäisiin chicagolaisten kanssa takaisin ostarille seuraavana päivänä tarkastamaan peliluola. Lähdin aika ajoissa nukkumaan, edes kerran lomallani.

     

    23.6.2016

    Nähtiin chicagolaisten kanssa hotellin edessä ja lähdettiin Nha Trang Centeriin. Mentiin suoraan peliluolaan ja voi pojat, mä olin kuin pikkupoika lelukaupassa. Ajettiin rallia, pelattiin ilmakiekkoa, heitettiin korista yms. Siellä oli keilaradat ja kaksi isoa robottia joihin pääsi istumaan sisälle, kuin Alien 2 konsanaan ja kaikkea muuta mahtavaa mutta siistein juttu oli mestan ulkopuolella, käytävällä. Virtuaalilasit päähän, kuulokkeet korville ja valkkaamaan mitä haluaa kokea. Siellä oli kaksintaistelua, sotasimulaattoria, avaruuslentoa yms. Ohjaaja neuvoi kokeilemaan vuoristorataa. Mä en oikein muutenkaan diggaa niistä mutta antaa mennä. Se oli päräyttävin kokemus ikinä mitä kehollani oon tuntenut. Onneksi siinä oli pari tyyppiä pitämässä mua pystyssä nimittäin oisin kaatunut todella monta kertaa. Ei mitään tajua mitenpäin on tai mihin suuntaan meinaa kaatua, tunnen vain käsiä ympärillä tukemassa etten kaadu. Yleensä odotan huvipuistolaitteessa, että kestäisipä edes vähän pidempään, nyt mä odotin joka sekunti ajon päättymistä. Kärry seilas pitkin raiteita ja mä yritin pysyä kyydissä. Kun tulee jyrkkä mutka niin silloin kallistetaan mutkan myötäisesti, eikä samalla mitään tajua siitä, että mä seison paikallani enkä missään kärryssä. Sillä laitteella oli outo tapa saada pää sekaisin. Pulssi oli jossain 170 korvilla korkeimmillaan ja vielä 45 minuutin päästä yli 120. Mutta kuten sanoin, päräyttävä kokemus. Mentiin sieltä toiseen pienempään ostariin katselemaan päivän kuumimpia tarjouksia. Käytiin syömässä chicagolaisen pariskunnan tuttavan kanssa jossain paikallisessa ei niin hienossa ravintolassa. Istuttiin alas ja taas mua hämäs, että tehdäänkö näin paskaisessa mestassa ruokaa? Eteen tuli kulhollinen riisinuudelia jossa on sikaa ja kanaa, kana oli nahkoineen. Ilmoitin kohteliaasti, että tuota mä en vedä johon vierustoveri sanoi, että anna tänne jos ei maistu. Onneksi on frendejä jotka pelastaa noloista tilanteista. Lähdin pariskunnan miehen kanssa edeltä etsimään mulle jotain vaatteita. Lähdettiin itsevarmasti kävelemään hotellia kohti, kunnes kilometrin jälkeen loppui asutus, kuten se loppuu Asikkalan jälkeen isolla tiellä. Kyseltiin neuvoa ja oltiin taas suunnistettu kuten eestiläiset kännissä, aivan päin helvettiä. Ilma alkoi näyttää siltä, että saattaa pieni kuuro vettä tulla hetken päästä. Lähdettiin takasin ja löydettiin pitkän hamuilun jälkeen Crazy Kim niminen mesta, vaateliike laatu pukimille jossa on baari ja pari biljardi pöytää sisällä. Mitäpä mies voisi enempää toivoa? Paitoja sovitellessa ja mojitoja siemaillessa mä aloin diggailee shoppailusta, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kledjut pussiin ja baarin nauttimaan vielä hetki seesteisestä tunnelmasta. Kun drinkit oli juotu niin sillä samalla seisomalla vettä rupesi tulemaan, kuin Esterin perseestä. Suomessa ei ole koskaan satanut edes puolia siitä määrästä mitä sitä tuli. Se vitutus mistä oli aiemmin puhetta, nosti taas päätään. Tilanteen pelasti ihana paikallinen tarjoilija joka oli ihmeissään meidän lähtö aikeista, olihan kuitenkin happy hour? Kaatoi samanlaiset ja viinasta täällä ei kyllä säästetä. Jos olisi amalkaamia suussa niin ne olisi sulanut samointein näillä drinkeillä. Lähinnä tuntui, että drinkkejä oli voimistettu kerosiinillä, ei alkoholilla. Sade lakkasi suomi tasolle hetkeksi, ja ei, en liioittele, ei meinannut kadun toiselle puolelle nähdä. Päätettiin ottaa riski ja lähteä etenemään kohti hotellia. Matkaa oli kuitenkin taitettavana n. 350 metriä. Päästiin 50 metriä ja taivas repesi tavalla jota en ole koskaan kokenut. Sitä märkää tuli aivan helvetisti ja joka ikisestä suunnasta. Yhtäkkiä mulla oli vettä polviin asti. Mä rupesin ymmärtämään miksi täällä on hyvä osata sukeltaa ja uida. Noin 20 minuutissa vettä oli joka paikassa, aivan joka paikassa. Mulla on läppöset jalassa ja vettä polviin asti, rupes tuntumaan aivan helvetin ikävältä. Mitä kaikkee paskaa vedessä on ja mitä kaikkee paskaa veden alla on mistä voi saada jonkun helvetin vietnamilaisen sukupuuttotaudin. Skoottereita levisi siellä täällä vedenpaisumuksen myötä. Mua rupes kuvottamaan aikalailla, kun näin rottien uiskentelevan kohti. Ajattelin, että jos tulevat metriä lähemmäksi niin nämä paikalliset näkee sellasta suomalaista motherfucking kungfu liikehdintää, että ottavat mut uudeksi senseiksi Steven Segalin tilalle. Päästiin baarin ja mä ajattelin, että pääsen suojaan edes hetkeksi. Paskanmarjat, ei paljoa kangaslippa auttanut. Istuin siellä, kuin lastenaltaassa kalja kourssa.. Siihen oli pakko jäädä odottelemaan sateen lakkaamista. Otettiin muutamat juomat siinä ja tuli puheeksi kokemukset, erilaiset sellaiset. Mä halusin koittaa jotain erilaista, mutten mitään missä laitetaan mun perseeseen jotain vaan ruoan puolelta. Otin puheeksi, että sellaiset munat mitä saa Kambodzasta, joissa on jo pieni kana sisällä olisi kokemuksen arvoinen. Eräs pöydässä olija tiesi, että niitä saa läheltä ja läksi samointein hakemaan niintä. Mut valtasi ihan kauhee paniikki ja itseinho, että enkö joskus voisi pitää turpaani kiinni. Mä en tiennyt niitä saatavan vietnamista. Mietin salaman nopeasti josko luikkisin hotellille aikaisen herätyksen yms. verukkeella mutta myöhästyin, munat tipahti pöytään. Teki mieli vetää itseä avokkaalla naamaan mutta vanhemmat frendit jo nuorena opetti, ettei pakitella jos jotain luvataan. Houkuttelin englesmannin nauttimaan herkusta myös, samalla kertoen, ettei ole pakko jos pelottaa tai ei pysty. Sain sarkastisen vittuilu ryöpyn osakseni sellaisella Newcastlen aksentilla, etten ennen ole kuullutkaan. Meillä oli kokenut munan syöjä seurueessa. Muna kouraan ja rikkomaan kuorta. Muna oli niin helvetin kuuma, että ellei sikiö ole saunomisen VM-mestari niin se on varmasti kuollut. Aloitettiin koputtelemalla kuori varovasti rikki, jotta voimme nauttia nesteen munasta ensin. Tämä oli se hetki, kun mun toimimaton hissi heräsi taas henkiin. Kalja jumppas edestakaisin pitkin kitusia. Mun mielessä vilisi miljoonia asioita yhtäaikaa, mä olin tavallaan jossain transsissa. Maha huutaa, että mä varmasti meen kaikkiin mahdollisiin toimimattomuus lakkoihin yhtäaikaa mutta järki sanoi, ettei ole vara passata nyt, kun itse ehdotin. Lusikalla munakalvo rikki ja nesteet suuhun. Kädet ja koko keho tärisi, kuin mun vanha El camino käydessä 5 pytyllä. Mun suureksi yllätykseksi, se neste oli itseasiassa ihan ok. Lisää kuorta auki jotta lusikka mahtuu pilkkomaan sikiötä jolla on.. Hyi helvetti.. Sillä on pienenpieni pää ja silmät ja verisuonet. Otin keltuaisen varovasti lusikkaan, pää jäi myös siihen. Hissi laittoi pienempää silmään ja tuntui, että jos suu pysyy kiinni niin laatta lentää nenästä ja kyynelkanavista. Kourasi kaksi kertaa niin pahasti, että taisi ohutsuolikin käydä kurkussa. Mun pitäs oppia pitämään turpani kiinni ja tästä edespäin en yllytä ketään yhtään mihinkään jos joudun itse osallistumaan. Käsi vatkasi, kuin venäläisellä ammatti alkoholistilla neljän vuoden rännin jälkeen krapulassa. Onneksi tipu oli sen verran limalla höystetty, että se pysyi lusikassa eikä lentänyt pitkin Connectin seiniä. Lusikka kitusiin ja yritin varovasti pehmentää hampailla mutta kuitenkaan purematta kertaakaan. Sen sikiön pää jäi mun hampaiden väliin ja tunsin, kuinka sen pikku silmät poksahti ja taas… Helvetinmoinen neljän ruuhka kiduksissa. Mä sain sen nielaistua kolme kertaa, onneksi viimeinen jäi alas. Kiitin kohteliaasti ja ilmoitin, että enempää en vedä. Vodkalla huuhtelin imusarjan ja toivoin parasta. Se maku ei lähtenyt suusta edes viskillä, sen verran autenttinen se oli. Kysyin apua viestillä suomesta mun omalta kotilääkäriltä, että voiko Imodiumia ja maitohappobakteereja vetää nokkaan tai hihaan, että toimisi nopeammin? Ihan niinkuin ”just in case”, ettei tuu mitään suoliston huuhtelu viikkoa. Vastauksesta pystyi päättelemään, että se piti mua vähän idioottina. Jatkettiin iltaa muutaman drinkin verran ja mentiin pelaamaan suomifrendin kanssa biljardia naapuriin. Vii joka omistaa naapurin Wave baarin on nainen jolla on suuri sydän ja sen verran hartiaa, ettei portsareita tarvitse. Otettiin parit matsit ja hävisin muutaman euron parissa matsissa. Kilpakumppanin piti lähteä himaan, sillä alko duunit samaan aikaan mihin yleensä itse menen nukkumaan. Vii kysyi josko pelattais muutamat, kaljan peli? Mikä jottei, tiesin häviäväni mutta ei näy missään näillä hinnoilla ja varsinkin, kun on loistavaa peli seuraa. Vii meinasi kiivetä pitkin seiniä hävitessään pari kasi ja pari ysipalloa. Se varmaan anto mun voittaa nimittäin se on todella kova pelaamaan. Nautin oluet ja painelin hotellille nukkumaan. Koska tää päivä meni näin niin mua vähän pelottaa mitä huominen tuo tullessaan.

  • 12.6.2016
    Aamupalan metsästykseen ja rannalle. Olin ajoissa liikkeellä, 9.30 ulkona hotellista. Rannalla vuokrasin rantatuolin ja aurinkovarjon vajaalla parilla eurolla. Siinä lokoillessa kelailin, et täähän alkaa tuntua lomalta ihan tosissaan. Auringossa 43c lämmintä, rupee tää läski vaihtaa väriä. Siihen viereen tuli aika elähtäneen näköinen heebo pummaa kessua. Tarjosin kessun ja kyselin josko kaverilla olisi kaikki okei? Kertoi olleensa edellisenä iltana samoissa beach partyissä missä itsekkin. Se oli löytönyt jonkun mimmin uudesta seelannista ja kyntäny sitä jossain pusikossa jonka jälkeen sammunu sinne. Varmaan aika rapee herätys, kun aurinko paistanu naamaan pari tuntia rannan tuntumassa. Siinä tutustuttiin vähän paremmin ja jäbä kertoi olevansa Mick, ranskasta. Se poltteli mun kessuja ja tarjos mulle bisset siitä hyvästä siinä rannalla. Pari kolme tuntia parannettiin maailmaa ja nautittiin lämmöstä. Se kertoi, että se on ammatiltaan kokki jolla on mennyt hermo ranskan verotukseen. Kertoi myyneensä raflansa ja koko omaisuutensa, pois lukien bassokamoja ja prätkää. Jumalauta, äijä on basisti! Millä todennäköisyydellä kaksi eri maalaista basson soittajaa tapaa vietnamin rannalla. Se oli se, mikä loi meistä uudet, hyvät frendit. Siinä venäläisten turistien perseitä tiirailessamme päätettiin lähteä johinkin sisätiloihin ottaamaan virvoikkeita. Päädyttiin mun hotellia vastapäätä olevaan ”Booze Cruise” ravintolaan. Nimi oli osuva, jenkki omisteinen nasta rafla jossa meno oli ylimmillään. Joka ruudusta tuli jotain aussifutista jota seurailessani hoksasin, että on olemassa vieläkin tyhmempi laji, kuin meidän tuntema potkupallo. Sovittiin, että nähdään tunnin päästä kyseisessä ravitsemusliikkeessä ja lähdetään syömään jotain erilaista. Hän lupautui mulle ruokaoppaaksi merenelävien suhteen. Painelin suihkuun ja täytyy sanoa, että ei hetkeen ole suihku niin hyvältä tuntunut. Palasin raflaan ja siellähän Mr. Mick jo mua venailikin. Se ei ollut muistanut mihin hotelliin se oli edellisenä päivänä päissään ittensä buukannut niin se oli käyttänyt tunnin hyödyksi, opettelemalla vietnaminkielisiä kohteliaisuuksia tarjoilijan avustuksella. Olet kaunis, hyvä perse, paljonko maksaa perse, ovatkin tärkeimmät kohteliaisuudet täälläpäin. Lähdettiin etsimään merenelävistä ruokaa valmistavia ravintoloita. Tietenkin elävistä sellaisista. Ulostauduttaessamme tarjoilijat olivat ryhmässä oven suussa ja yksi kysyi olenko naimaton. Vastasin myöntävästi ja hän innostui, kuin koiranpentu uudesta lelusta. Hyppiessään tasajalkaa, hakatessan käsiä yhteen mä vähän menin hämilleen, että mitähän helvettiä tästäkin seuraa… Hän osoitti yhtä tytöistä ja sanoi hänenkin olevan ”vapailla markkinoilla”. ”Very good couple!”, se hihkui samaan aikaan kolmannen sanoessa ivallisesti, ”good couple,much of problems”. Hymyilin ja lähdin menee. Heti seuraavan rakennuksen edessä oli ”nainen” jonka jopa tällainen avarakatseinen hetero suomipoika huomas mieheksi. Sanoin Mickille, et käys testaa niitä sun kohteliaisuuksia tolle, ajatellen, että kyllähän sekin saman huomas. Ei huomannu. Mimmi vai miksi sitä nyt voi sanoa hehkui, kuin 1500 wattinen työmaavalaisin synkässä aamussa tapiolan metrotyömaalla. Se näytti siltä, että se on valmis ottaa suuhun kohta jotain siinä kadulla niin vetäisin Mickiä kädestä ja vinkkasin, et mennään. Mick kysyi multa, ” what the fuck man, I was surely getting lucky”. Kysyin siltä millaisesta onnesta se diggaa, vittumainen virne naamalla, pilke silmäkulmassa. Se meni vähän hämilleen mun kysymyksestä. Kysyin, että oletko sä nyt jumalauta sokee? Sehän oli äijä. Se kattoi hetken taakseen sitä mimmimiestä jolla oli sellainen ilme, et sillä oli hameen alla puoli jäykkänä jokin juttu ja sit se katto mua, ”Why the fuck you didn’t tell me right away?” Mä repesin nauraa ja sanoin, et luulin sulla olevan silmät päässä. Se hävetys sen naamalla oli priceless. Se sanoi, et jos se toista kertaa tänää menee sanoo jollekkin tekniikanvaihtoemännälle jotain niin potki perseelle. Tultiin jonkun raflan eteen jonka pihalla oli sen verran liikkuvia ötököitä kymmenissä altaissa, että olis tarvinnut Kessin, mun ylä-asteen biologian opettajan kertoo mitä lajia mikäkin edustaa.
    Elävät näyttä hyvältä joten mentiin sisään ja mulla oli jo valmiiksi pakki vähän outona. Sitä jännitti yhtä paljon kuin mua, mitä sinne ollaan laittamassa. Ruokalistaa tutkiessa oli kuin meribiologian tunnilla. Päädyttiin Mickin kanssa molemmat sammakkoon. Tällaiselle vasta vanhemmalla iällä avoimin suin ajatteluun tutustuneena, normi suomiruokaa syöneenä meinas jännittää. Saku tuli seljällään rehujen kanssa. Vietnamilaiset ei nähtävästi syö ranskalaisia sammakoiden kanssa. Reisiliha haarukkaan ja naamaan. Ihan hämmästyin miten hyvää se oli. Se sammakko haihtui kuin ilmaan muutamassa minuutissa. Tätä pitää saada toistekkin.
    Voikohan suomalaisia sammakoita syödä? Tarttee muistaa selvittää suomessa. Mick kertoi maksavansa koska minut sinne vei? Mielestäni mun ideahan se alunperin oli. Siitä mentiin Mickin tutun viiniravintolaan. Tuntui, kuin olisi ollut jokin hienompikin herra, kun sai maistella monien satojen eurojen samppakaljoja. Domppa mistä kaikki aivottomat pissikset aina selittävät ja luulevat olevansa jotain helvetin ”wannabe Georgie shore” vajakkien kaltaisia, oli aivan kauheeta kiljua. Bollinger olikin sit jo sen makuista, että siitä mielellään maksasikin pullosta satasen. Otettiin siinä lasit viiniä ja mietittiin, miksi joka paikassa soi joku helvetin aasian Einö Grön? Hirveetä paskaa ja kukaan ei dikkaa. Omistaja oli ranskalainen ja Mick tiedusteli ranskaksi josko musiikille voisi tehdä jotain? Äijä sanoi, et siellä on kone nurkassa, laittakaa sieltä. Siinä oli sellaset pienehköt PA-laitteet samassa nurkassa. Mick laittoi AC/DC: n thunderstruckin soimaan ja ennen intron alkua siirsi master volumen liukua aika reilusti. Kun biisi paukkas aivan saatanan lujaa niistä kaijuttimista niin eräs työntekijä tiputti tiskit käsistään tiskialtaaseen. Sillä oli sellanen ilme, että sen pitää tiskata lautasten lisäksi myös perseensä. Omistaja vähän säikähti mutta oikean volyymin löydyttyä se kehui meidän musiikkimakua. Kysyin miksi se soittaa sellasta vietnamilaista munkinraiskaus musiikkia niin se räjähti täyteen nauruun ja siinä menikin hetki. Se hetken nauroi niin ettei ole varmaan ikinä nauranut, osuikohan kysymykseni oikeaan suuntaan? Itsensä kasattuaan kehui mua herrasmieheksi jolla korkealaatuinen huumorintaju. Sitten kertoi, että kun musiikki kuuluu myös ulkoterassilla niin tällainen musa houkuttelisi asiakkaita. Sillä hetkellä älysin mistä ihmisten pelonsekaiset, täysin ennalta arvaamattomat liikket ulkona hetkeä aiemmin johtuivat. Kyllä, siellä oli saman kokoiset PA:t ulkonakin. Kuului varmasti ja kauas nimittäin volyymi oli samaa luokkaa, kuin se millä itse vedetään treeniksellä tulpat korvissa. Kysyin, että onko paskan musan ulkona soittaminen houkutellut asiakkaita tänne? Että onko joku tullut juomaan tänne helvetin kallista viiniä, vain tollasen musiikin houkuttelemana?
    Omistaja vastasi vähän hämillään oleva ilme naamalla, että ei…kai.. Naurettiin Mickin kanssa ja kysyin sarkastisesti, että missähän vika? Thunderstruck loppui ja Back in black rupes jauhaa kaijuttimista. Samalla tuli 5 länkkäriä sisään päissään ja ensimmäinen mitä he yhteen ääneen mölisivät oli ” Hey fucking awesome music!” Yks kattoi viini listaa ja sano, että ”Price is higher but music compensates it”. Omistaja oli ihan ihmeissään ja katto mua kiittäen. Hymyilin ja iskin silmää. Oltiin lähössä niin omistaja tuli vielä kiittää musa vinkistä. Porukkaa lappas sisään ihan mukavasti meidän poistuessa, samalla jammaillen Claptonin tahdissa. Lähettiin ettii jotain hotellin kattoterassia missä Mick oli edellisenä iltana vieraillut. Hetken pyörittyämme mesta löytyi. Aivan tajuton paikka! Koko katon kokoinen, vastakkaiset seinät avoinna. Vanha nahistunut bilispöytä joka on nähnyt parhaat vuotensa jo 80 luvun alkupuolella. Himmeä valaistus ja intiimi tunnelma, just täydellinen. Kauniit kanukki mimmit töissä ja musa, kuin omalta soitto listalta. Nasta pelata bilistä, kun luonto muokkaa peliä hellästi puhallellen just silloin, kun ei tarvisi. Mick alko oleen aivan loppu ja päätti lähtee parin biliksen jälkeen ottaa vaakaa. Mick teki lähtöä ja mä tilasin juustopekoni burgerin. Mick vielä lähtiessään paineli avokeittiöön ja kertoi miten se pihvi sitten paistetaan. ”Se on mun kaveri, mä en halua, että sä pilaat sen ruokaa”, Mick tylyttää kokkia ja siitähän se, kuten arvata saattaa, riemastui aivan helvetisti. Jäin odottelee safkaa ja nautin luonnon omasta 4K ruudusta täysin sysimustaa taivasta joka alkoi salamoimaan. Mursky kiersi meidät mutta näky oli aivan tajuttoman upea. Vielä kun olisi tullut päälle niin olisin juossut rannalle siitä nauttimaan, se olisi ollut mun yhden unelman täyttymys. Salamoinnin erittäin runsaasta määrästä päätellen Zeus on aivan helvetin pahalla tuulella. Tollasta möykkää ei imuroimatta jättämisestä himassa synny. Ruoka pöytään ja kyllä se kokki oli parastaan laittanut. Oli hyvää. Claptonin jo soidessa toista tuntia, kysyin pitkä sääriseltä, mikro shortseihin ja paria numeroa liian isoon t-paitaan pynttäytyneeltä mimmiltä josko täällä on joku Clapton fani. Hän kertoi rakastavansa Claptonia. Näytin käsivarttani jota komistaa Mr. Slow handin kuva ja mimmin haukkoi henkeään ja huusi isoon ääneen, ”fuck you!” Kerroin hänelle tekeväni sitä aika-ajoin. Se repes nauramaan ja siitä hetkestä alkaen musta tuli V.I.P asiakas. Aivan täydellistä. Pari drinkkiä ja hotellille koisaa. Pääsin hotellille ja meinasin saada paskahalvauksen huomatessani respan olevan kiinni. Missähän mä nukun? Siinä oli joku vanha äijä nukkumassa pihalla ja rauhoitteli, et tossa on sun avain ja hymyili. Se oli hotellin vartija. Pääsin kuin pääsinkin nukkumaan.
    13.6.2016

    Maanantai, mitäs sitä keksis. Ensitöikseni kävin respassa varaamassa itelleni snorklausretken huomiselle. 14€, ei kauhean paha hinta. Vedin simmarit jalkaan ja painelin aamupalalle naapuri raflaan. Australialaista lihaa sisältävä burgeri naamaan ja beachille. Olin siellä auringonlaskuun asti. Hotellille suihkuun ja iltaelämään. Siinä tutustuin chicagolaiseen mieheen ja hänen kiinalaiseen vaimoonsa jotka ovat kielen opettajina täällä. Samoin englantilaiseen nuoreen kundiin joka myös asuu täällä englanninkielen opettajana. Siinä alkoi olla hyvä porukka ja siihen tuli vielä Sarah, kanadalainen kielen opettaja. Jospa sitä yhdet? Naurettiin ja vietettiin ikimuistoinen ilta pienessä kulmakuppilassa kadulla. Siinä oli läppäri jolta sai laittaa mieleistään musaa. Illantullen eräs nuori venäläinen mimmi humaltui, kuin heikäläiset miehet. Kaksin käsin ja vauhdilla. Se ei ymmärtänyt, että musikkia sai laittaa kukatahansa, ei vain hän. Siitä voi kuvitella seuraamukset, kun yksi laittaa pelkkää venäläistä reggae musaa, täysillä josta kukaan muu ei diggaa pätkääkään. Huuto oli loppuillasta samaa tasoa, kuin somalialaisessa huutokaupassa. Sarahin edustaessa isompaa naiskokoa ja olevan eniten pinna kireällä venäläisestä musasta ehdotin muille josko laittaisimme pienen toton pystyyn. Kumpi jää pystyyn jos siinä tulee vuosisadan kissatappelu? Kukaan ei innostunut tietäessään, että Sarah olisi vienyt matsin suvereenisti vasemmalla kädellä. Mukava mimmi, hänellä oli oma drinkkikin listalla, ”bucket” joka oli vajaa puolilitrainen kurkkupurkki rommilla tai vodkalla ja mikserillä täytetty humaltumisluomus. Se toimi ja hyvin. Edellisesta illasta oli aika pahat univelat joten päätin painella nukkumaan.

    14.6.2016

    Kerkesin nukkua neljä tuntia ja olo oli, kuin olisi vetänyt kolme maratonia yöllä nukkuessani. Aivan paskana jokapaikka. Eikun respan eteen ootteelee noutoa snorklausreissuun. Hieace saapui ja mä mietin jo, että mahtaa olla ahdas reissu. Päässäni soi Jope Ruonansuun, ”kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen” biisi repeatilla. Onneksi automatka kesti vain 10 minuuttia. Satamaan saapuessani meidät ohjattiin laivaan joka saattoi helposti olla itseäni vanhempi kuntonsa puolesta. Meidän snorklauksen vetäjä Mr. Thi kehoitti laittamaan pelastusliivit, ei tarvinnut miettiä miksi. Taas rupes jännittämään, kun kone räjäytettiin käyntiin. Aivan tajuttoman kuuma ja huomasin kirjaa repusta etsiessäni, että olin kiireessä unohtanut aurinkovoidesprayn hotellille. Saksalainen mimmi rupes laattaa aivan samointein liikkeelle päästyämme ja teki sitä koko matkan. Aah, mitkä maisemat ryyditettynä ehdan saksalaisen sappinesteen tuoksulla. Rupes oksettamaan itteäkin aivan helvetisti. Päästiin perille n. 30 minuutin päästä ja saimme räpylät ja snorkkelin maskeineen. Snorkkeli näytti siltä, että se oli aikasemmin ollut jonkun perseessä ja saman huomasivat muut. En kerennyt edes kysyä asiasta, kun muut jo kyseenalaistivat näiden vehkeiden puhtauden. Mr. Thi kertoi, että he desifioivat laitteet erittäin hyvin aina käytön jälkeen, koska se olisi huonoa bisnestä jos porukka sairastuisi laitteiden bakteereista. Nykäsin shortsit tonttiin ja paidan pois. Ihmettelin mikä huvittaa ihmisiä ja tiirailin selkäni taakse haukan lailla. Ei mitään. Huomasin heidän nauravan mulle, mitä helvettiä nyt taas? Tajusin, että mulla on uimashortsit ylösalaisin jalassa ja se saatanan täyshävetys iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kysin missä vessa sijaitsee ja katsoin nopeasti kaikkia silmiin. Nauru loppui, kuin veitsellä leikaten ja vaihtui nieleskelyyn. Luultavasti kasvoiltani paistanut ylimalkainen vitutus ja hullunkiilto silmissä sai ihmiset tajuamaan, etten nauttinut heiltä saamastaan huomiosta. Menin ”vessaan” joka näytti siltä, että suomessa sen kuntoinen paikka olisi laitettu terveystarkastajan toimesta välittömästi sammutusharjoitus kohteeksi palokunnan erittäinmyrkyllisten kaasujen yksikölle. En tiedä onko sellaista mutta tuon kohteen syttyessä, sellainen välittömästi luotaisiin. Hyi saatana miten saastainen luukku mutta sain oksennusta hampaat irvessä pidäteltyä sen aikaa, että sain housut oikein päin. Räpylät jalkaan ja veteen. Se oli hassu tilanne nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni en edes tajunnut kelata veden lämpötilaa sinne hypätessäni. En voi sietää kylmää vettä. Maski päähän ja ihmettelemään vedenalaista maailmaa. Johtuen erittäin suuresta pelostani vettä kohtaan minulta kesti noin puolituntia saada pulssi ja hengitys tasaantumaan. Aluksi tuntui, etten saa tarpeeksi happea kulkemaan ohuen snorkkelin läpi. Sain itteni kasattua ja pääsin nauttimaan asioista joiden olemassaolosta tiesin hyvin vähän. En ollut tiennyt, että jokin elävä voi omistaa sellaisia värejä mitä siellä oli. Riutat oli aivan tajuttoman huikeilla väreillä varustettu. Ei löydy sanoja kuvaamaan niitä tunteita, ne pitää jokaisella kokea itse. Miljoonia pieniä sähkön sinisiä kaloja jotka oli minusta yhtä ihmeissään, kuin minä heistä. Riutoissa oli aikalailla kaikki maailman väriskaalat. Ja kaloissa myös. Meidät huudettiin laivalle. Mr. Thi kertoi, että siirrymme vähän ja jatkamme snorklausta. Mä olin niin innoissaan, etten tajunnut laivan vielä ankkuroineen, kun painelin mereen. Mr. Thi:n huutaessa, että ettekö te kuuntele, odotetaan laivan pysähtymistä? Nostelin sille käsiäni vedestä ja se vain hymyili ja näytti kädellä, että anna palaa poika. Tällä paikalla riutat oli vain puoli metriä vedenpinnan alla. Siinä snorklatessa riuttojen hipoessa mahaani, tajusin sen olevan kauneinta mitä olen nähnyt luonnossa ja siisteintä mitä mä ikinä olen tehnyt. 45 minuuttia siinä sukeltelin ja nautin meren tarjoamasta värien ilotulituksesta, kunnes piti palata laivalle. Meille oli lounas. Keskimmäiset jakkarat nurin ja meillä oli melkein koko laivan mittainen pöytä. Ruoka pöytään ja taas sai pajatsokuppi auki ihmetellä, että mistä nuo ruuat tuli? Näky oli silmiä hivelevä. Sellaista ruokalajia ruokalajin perään, joita en ollut nähnyt edes elokuvissa. Mustekalaa monessa eri muodossa ja meren kasvillisuutta monessa eri muodossa. Possua, kanaa, kevätkääryleitä, munaa, nautaa, rapua ja loppuja en edes tunnistanut. Ajattelin, että turha kysellä, suuhun vaan. Possua nämä paikalliset ei kyllä osaa kokata mutta kaikki muu olikin syötävää. Todella hyvää. Mun vieressä istui nuori venäläinen joka ei ollut nähnyt ruokaa oletettavasti pariin viikkoon. Äijällä kuola valu poskea pitkin sen katsellessa lautasilla olevia herkkuja. Meillä oli jokaisella oma nuudelia ja kasviksia sisältävä lautanen ja muut olivat pöydän keskellä, yhteiseksi tarkoitettuna. Sai pitää vauhtia puikoilla, että kerkes maistaa kaikkea. Tämä venäläinen oletettavasti luuli, että meillä on minuutti aikaa syödä, sellaisella tahdilla se imi pöydän antimia naamaan.

    Saatiin syötyä ja siirryimme kolmanteen spottiin sukeltaa. Kaksi kolmenvartin sukellusta riitti mulle, voimat aivat loppu. Tollanen snorklaus äkkiseltään vetää voimat tosi tehokkaasti. Menin laivan katolle ottaa aurinkoa. Olin selälleen minuutin ja oli pakko mennä takas alas. Se oli kuin leivinuunissa olis maannut, ei pysty niin ei pysty. En tiedä paljon oli auringossa mutta varjossa laivan mittari näytti 37c. Luin raamattuani ja hirnuin itsekseni. Vajaan tunnin päästä lähdimme takaisin. Nojasin kaiteeseen ja luin kirjaa koko paluumatkan. Satamaan päästyämme takaisin ahtauduimme ahtaaseen hiaceen ja hotellille. Taas se saatanan Jope rupesi soimaan päässä. Kävin suihkussa ja huomasin totuuden, olin palanut todella pahasti. Selkä oli punaisempi, kuin Marilyn Monroen huulipuna ja oikeassa kädessäni valkoinen paksu raita koko käsivarren matkalla. Se saatanan putki johon nojasin koko paluumatkan, oli ikuistunut käteeni. Rauhoittavaa litkua ihoon ja ulos. Menin syömään tuttuun, Lantern nimiseen paikkan. Suht ok hinta ja ruoka hyvää. Tulista ruokaa täältä ei saa pyytämälläkään. Menin tuttuun kulmakuppilaan yhdelle, kirjoittamaan blogiani mutta siihen tuli samantien pari uutta frendiäni ja tietohan tuosta oli, että miten siinä käy. Pidettiin hauskaa ja naurettiin vedet silmissä pitkin iltaa. Tutustuin siinä suomalaiseen tyyppiin joka on sukelluksenopettajana täällä ja hänen sveitsiläiseen kaveriin joka myös oli samanalan ammattilaisia. Jätkät oli parasta mahdollista seuraa mitä yksin matkaaja voi saada. Sain tarvitsemiani vinkkejä matkan varrelle ja paljon uusia, hyviä neuvoja missä käydä. Osa porukkaa lähti puolen yön korvilla himaan mutta me päätettiin painella sveitsiläisen ja yhden venäläisen kanssa rooftop:iin vielä oluelle, paikkaan josta aiemmin mainitsin hotellin katolla. Siellä oli eräs n. kuusissakymmenissä oleva typpi joka oli sekaisin, kuin seinäkello. Ei tarvinnut olla huumepoliisi, että huomasi ukon nauttineen ekstaasia määrän joka olisi riittänyt pienelle opiskelijaporulle koko viikonlopuksi. Se kertoi olevansa Jeff ,scotlannista. Silmät olivat, kuin satelliittivastaanottimen lautaset. Pelkkää mustaa. Se hikosi kuin sika, ei edes voinut verrata mun hikolutasoon. Aivansama mikä biisi kaiuttimista soi, äijä lauloi päälle improna. Se oli varmaan laulaja nimittäin sillä oli ihokarvat pystyyn nostattavan hyvä blues ääni ja pysyi biitissä täydellisesti. Se ei pystynyt olemaan hiljaa edes 5 sekuntia mitä baari henkilökunta pyysi vähän väliä. Paikallan pysyminen oli vielä vaikeampaa. Käskin sitä juomaan vettä useaan kertaan, ettei pökräis kesken bileiden. Sit se joi pullollisen ja se näytti tulevan läpi samointein. Siinä kateltiin sen menoa hetken aikaa nauraen silmät märkänä ja vatsalihakset mäsänä. Vissiin kovin nousu meni ohi, kun se pysähtyi, kuin stop-napista ja huusi olisiko kellään sitä vastaan, että se tarjois koko baarille parit kierrokset? Yhtään ”ei” ääntä ei kuulunut. Vedettiin parit jägermeisterit ja baarin sulkeuduttua paineltiin kaikki nukkumaan. Se oli outoa mennä ulos sieltä, koska alakerrassa oli ruokaravintola ja jouduimme kulkemaan hissiltä ulos ravintolan läpi. Ravintolan henkilökunta nukkui siellätäällä lattialla ja oli jotenkin kiusallista kulkea läpi. Sovittiin vielä sveitsiläisen tyypin kanssa, että huomenna järkätään kunnon bileet, koska on viimeinen päiväni Nha Trangissa.
    Hotellille ja aah, kylläpä sänky tuntui hyvälle.

    15.6.2016

    Heräsin yöllä n. kolmekymmentä kertaa selän huutaessa hoosiannaa. Nousin ylös kolmen aikoihin päivällä ja menin vessaan tutkimaan tuhoja selässäni. Ei saatana, oli ensimmäinen ajatukseni, en ollut ikinä nähnyt kenenkään tai itse palanut noin pahoin mitä selkäni nyt. Menin suihkuun ja ajattelin kylmän veden rauhoittavan selkää. Laitoin suihkun kylmälle ja menin alle, samointein aivan kuin joku olisi vetänyt sokat polvistani, olin turvallani siinä lattialla. Voi vittu, että voi selkä olla arka, aivan kuin siitä olisi yöllä joku intiaani käynyt skalpeeraamassa nahan pois. Keräsin itteni ja pesin varovasti. Toi tee thee saippuan viilentävä vaikutus vain pahensi asiaa, sattui entistä enemmän. Kuivasin itteänä ja heitin pyyhkeen selkääni kuivatakseni sen ja taas, taas mä olin polvillani vedet silmissä. Ei tarvi ottaa aurinkoa selkään enää loppu reissun aikana.
    Menin edellisenä päivänä tutustumaani suomalaisen suosittelemaan venäläis omisteiseen paikkaa syömään. Tämä kyseinen suomalainen sattui olemaan paikalla ja liittyi seuraani. Siinä rauhassa paremmin tutustuessamme puhuimme josko hän saisi vapaaksi seuraavan päivän, että voisimme juhlia illalla. Söimme ja nauroimme yhdessä, miten hienosti asiat on ja toimii vietnamissa, suomen samalla ajaessa lujaa vauhtia kohti tuhoaan. Otimme muutamat oluet viereisessä ravitsemusliikkeessä ja lähdimme molemmat suihkuun ja sovimme näkevämme myöhemmin. Kävin uudelleen suihkussa ja painelin kulmabaariin. Siellä koko orkesteri oli jo hymyssä suin, selvästi bilefiiliksellä odottelelmassa. Sveisiläinen liittyi seuraamme ja eikun nauttimaan joka hetkestä tässä loistavassa seurassa. Lähdettiin jossain vaiheessa roof toppiin katselee illan menoa. Keskiviikkona täällä ei ole yhtään mitään. Parit bilikset ja takas kulma baariin. Illan mittaan suomisukeltaja päätti lähteä himaan, hänellä oli ollut aikainen herätys ja rankka päivä alla joten nukkumatti kolkutteli ovella.
    Sveitsiläinen kysyi, olenko nähnyt auringon nousua täällä, että se täytyy nähdä edes kerran. Päätettiin lähteä katsomaan, kun mollukka nousee ja otimme yhdet oluet baarista mukaan. Päästiin rannalle ja tajutessani miten hienolta se voi näyttää, kun aurinko rupeaa värjäämään taivaanrantaa miljoonilla eri oranssin sävyillä, mä mykistyin ja ehkä vähän herkistyin. Taas jotain mitä en ollut koskaan tajunnut olevan olemassa. Istuttiin vaalealla rantahiekalla ja nautittiin näystä, kun aurinko kiipesi huimaa vauhtia kohti yläilmoja. Me ei oltu yksin, kuten arvata saattaa. Siellä oli ihmisiä sadoittain ripoteltuna pitkin rantaviivaa mutta se ei haitannut. Siellä kuitenkin sai olla omassa rauhassa. Tutustuttiin rannalla pariin skottiin jotka oli, kuten arvata saattaa, loisto tyyppejä. Auringon noususta ei ollut, kuin 30 minuuttia ja mä hikosin kuin ekstaasissa joraava skottilainen konsanaan. Päätettiin lähteä etsimään jotain syötävää. Otettiin virkistävät kylmät juomat matkalta ja päädyttiin paikalliseen kaksi kerroksiseen ravintolaan. Täällä on outoa, koska voi mennä omien juomien kanssa raflaan, kenenkään siitä välittämättä. Suomessa samaa koittaessa ravintolan portieeri, 30 vuotta hormooneja perseeseen pikittänyt, pähkinän kokoisilla aivoilla varustettu apina ottaisi kysymättä niskasta kiinni ja tekisi kaikkensa rikkoakseen kaikki luut mutta viemättä henkeä, ulos heittäessään. Ravintolassa soi sama saatanan vietnamilainen ulvonta mikä melkein joka paikassa muuallakin. Kysyimme josko saisi vaihtaa musiikkia johon myyjä hieman epäillen suostui. Skotit kysyi musiikkimauistamme keskustellessa, onko meillä suomessa mitään rock bändiä jonka hekin ehkä tietäisivät. Laitoin Santa Cruzin soimaan. Myyjät katsoivat meitä, kuin mafian hitman:ja joilla on paska musiikkimaku. Ruoka oli loistavaa. Syötiin ja lähettiin etsimään jotain paikallista juottolaa. Kyselimme kadulta ja porukka neuvoi Booze Cruizeen. Paikalle päästyämme huomasimme paikan olevan 24/7 baari. Skotit halusi käydä suihkussa joten sovimme näkevämme baarissa hetken päästä. Löydettiin sveitsin kaverin kanssa pöytäfutis, siitä se riemu sit repesi. Henkilökunta ei selvästi digannut siitä, että pari ylienergistä länkkäriä nauraa isoon ääneen vedet silmissä ja paukuttaa pöytäfutista pienen lapsen innolla. Pelattiin parit pelit ja mentiin kadun laitaan istumaan. Myyjä toi meille pyytämättä laskun ja ilme kertoi, että sillä oli rekallinen hiekkaa perseessä. Ihmeteltiin, että mitäs helvettiä ja maksettiin lasku samalla kertoen, ettei olla lähdössä mihinkään. Mistä lie loukkaantunut, sillä me ei tehty muutakuin pelattiin ja naurettiin. Yritettiin löytää kiertäviä tupakinmyyjiä mutta ainoat kiertävät möivät aurinkolaseja. Aitoustodistuksella tietenkin. Sovittiin, että kokeillaan leikillä, kumpi on kovempi tinkaamaan laseista. Niin ne hinnat muuttuu, kun kaksi yön valvonutta kaveria kilpaa tinkaa. 80% pois niin ollaan kipurajoilla, myyjälle. Kello läheni kymmentä ja sveitsin kaverilla työ alkoi 13.00 joten lähettiin ettii aamupalaa jonka jälkeen nukkumaan. Onneksi hänellä oli myymälä päivä tulossa. Jos olisi ollut sukellus niin hän olisi poistunut nukkumaan jo alkuillasta. Käytiin siellä venäläisomistuksessa olevassa mestassa vetää aamiainen ja hotellille nukkumaan. Mä en oo nauranut noin paljoa varmaan ikinä mitä edellisen päivän aikana. Pääsin nukkumaan 10.30.

     

    16.6.2016

    ……

     

    17.6.2016

    Heräsin klo. 09.30. Tuli sitten vedettyä unta kuuppaan 23 tuntia. Siitä hirveellä kiirellä aamupalalle venäläis omisteiseen mestaan syömään länsimaalaisittain. Selkää pakotti aivan helvetisti vieläkin. Tarjoilijat kattoivat mua ihmeissään, mikä lie hätänä.. Kävin kesken aamiaisen tarkistamassa vessassa olisiko mulla jotain jäämiä edelliseltä reissulta naamassa. Säikähdin aivan helvetisti, kun peilistä katsoi etäisesti mua muistuttava tarhapöllö. En tajunnut laittaa vissiin hiuksia kiinni mennessäni nukkumaan, enkä lähtiessäni aamupalalle. Muistutin Rabea Massaadia, miestä jolla on puoli metrinen afro. Väänsin ne väkisin vedellä alas, ei ollut ponnaria. Nyt näytin pitkä hiuksiselta uuno turhapurolta vesikampaukseni kanssa. Voi vittu, että taas hävettää. Vedin aamupalan naamaan ja äkkiä suihkuun. Kävelin hotellille saman hierontalaitoksen ohi jossa oli se miesnainen. Ilmeisesti näytin liian hintiltä kampaukseni kanssa, että tällä kertaa se shemale kattoi peloissaan silmät suurena, kun hoipuin ohi. Ajatteli varmaan, että edes se ei kestäisi näköistäni äijää sen niskassa puolta tuntia. Puistatti koko ajatus. Pääsin suihkuun ja takaisin ulos ihmettelemään maailman menoa. Näin chigagon frendini ja hänen vaimon ollessa kampaajalla lähdimme tutustumaan katujen liikkeisiin. Löysin paljon uusia halpoja ruoka paikkoja. Pihviä neljällä eurolla ei ole kovin paha. Hän kertoi, että ovat lähdössä yhden tutun englesmannin kanssa vuorille patikoimaan ja kysyivät josko haluaisin liittyä seuraan, mikä jottei ! Lähdin ottamaan lepiä hetkeksi ja painelin baariin odottelemaan heitä. Englesmanni saapui ja nauroi, et elä hyvä mies läppösillä lähde. Kävin vaihtamassa repaleiset converset jalkaa ja menoks. Se nauroi, että ei noi paljoa ero läppösistä mut enivei. Taksilla vuoren juurelle ja innoissani odottelin jo mahtavia näkymiä Nha Trangin ylle. Polku oli kohtuullinen mutta kivet olivat, kuin kirveenteriä. Yhdet pannut ja lihat olis ollu levällään mutta oon mä nyt sen verran metsässä rypenyt, että osaan olla itseäni särkemättä. En tiennyt ihmisen voivan hiota taas kerran näin paljoa. Silloin tietää hikoavansa paljon, kun hiki tippuu kämmenistä pisaroina. Päästiin ylös noin tunnin tarpomisen jälkeen ja voi pojat mitkä näkymät. Ei voi sanoin kuvailla Fairy Mountainsin näkymiä. Päätettiin pistää tulet pystyyn, koska aurinko laski ja pimeä tulee hetkessä. Se oli ihan tajuton mesta, sinne jonkun mimmin kans telttailee yöksi niin olis ikimuistoista. Oli nasta fiilis tuntea, kun se vuori heräsi henkiin pimeän tullessa, joka puolella rapisi ja surisi. Lepakoita ja ihan kohtuu isojakin siellä oli. Chillailtiin hyvä tovi ja ruvettiin tekemään lähtöä. Nuotio piti sammuttaa mutta ei siihen kaikkea juomavettä kehdannut lotrata joten… Se on hassu miten kolmen eri kaverin kusi voi haistakkin niin erilaiselle. Onneksi rakas tyttäreni lainasi mulle hänelle ostamaani taktista käsivalaisinta, eli taskulamppua. Siellä oli pimeää, kuin mustan tamman persiessä jouluaattona. Pikkuhiljaa varovasti laskettelimme ja pääsimme kuin pääsimmekin turvallisesti alas. Takas hotellille ja siitä suihkuun freesaantumaan ja ulos. Baarissa oli kaikki paikalla ja päätettiin vetää lärvit. Suomalaisen uuden frendini kanssa käytiin pelaamassa parissakin paikassa biljardia. Yhdessä paikassa kasi puuttui pakasta mutta palloja oli oikea määrä joten sovittiin kympin toimittavan kasin virkaa. Mitä siitä tulee, kun kaksi häiskää päissään yrittää muistaa kympin olevan kasi? Ei sitten yhtään mitään. Siinä pelin ohessa jouduin toimimaan parisuhde terapeuttina eräälle venäläiselle jonka muijalla oli passi hukassa moskovassa. Se puhui yhtä hyvää englantia mitä minä venäjää. Pelistä ei tullut yhtään mitään joten vaihdettiin mestaa. Mentiin Wave baariin ja jos sen paikan pöytää vertaa aikaisempiin niin ei voi verrata. Jopa kajaanin Jussilassa oli aikoinaan parempi pöytä vaikka se oli aivan paska. 100 kiloiset pubiruusut korkokengissään, tanssimassa pöydällä oli myös siellä ainut pöydän hoito keino. Piti lyödä, kuin pesäpalloa, että pallo meni edes 20 senttiä suoraan. Siinä oli pari irkkua jotka halus pelata nelin peliä. Mikä jottei, kyllä kaks suomalaista aina pari irkku pesee, millon tahansa. Oltiin jo niin kuosissa, että piti joka lyöntiä ennen tarkistaa kumpia tulee lyödä. Silti pelattiin vuoronperään toistemme palloilla. Päätettiin keskittyä olennaiseen ja mentiin valmiiksi hyväksi havaittuun Connect baariin. Sillä mestalla on kyllä osuva nimi, nimittäin se kirjaimellisesti yhdistää eri ihmisiä. Siellä meitä odotti Jeffery from Scotland. Mittailin äijää varpaista korviin ja tulin siihen päätöksen, että se ei ollut nauttinut ekstaasia tänään. Ainakaan kourallista. Se hoksasi mut ja taas alkoi ilmestyä ilmaista viinaa pöytään. Gin tonicia ilmestyi, kuin tyhjästä. Aikamme niitä imailtuamme päätettiin lähtee tän suomalaisen kundin kämpille jatkaa. Se etti meille iltapalaa ja mulle luottokuskin ja kypärän. Käskin kertoa kuskille, että jos se kaatuu niin siihen sattuu sen jälkeen paljon enemmän. Siinä vielä parit gt:t naamaan ja menoks. Ei enää pelottanut, lähinnä oli aivan helvetin siistiä istua kyydissä ja nauttia maisemista. En ole istunut pyörän kyydissä, kuin viimeksi joskus 16 vuotiaana niin en ole paras mahdollinen kyydittävä. Kuski oli puolet minun koosta ja nopeita mutkitteluja tehdessään se älys, että ei toi goljatti pysy messissä. Suomikundi oli jo sen verran päissään, et se jäi venailee meitä tien poskeen vaikka oltiin jo edellä. Luultiin kuskin kanssa, että se on vetänyt kolarin, kun ei kuulu ja lähettiin takas ettii sitä. Siellä se venaili silmät ristissä. Päästiin sen kämpille ja maksoin kuskille kiittäen, että oltiin elossa. Siinä joku nainen aukoi juuri porttia jonne olimme työntämässä scootteria jemmaan. Työnnettiin scootteri sisään ja se muija jäi kyttäämään mitä me touhutaan. Just silloin tää mun frendi vetää loisto pannut jääden skootterin alle makaa ihan vitunmoisen metelin saattelemana. Voi vittu että taas hävetti mut nauratti aivan helvetisti yhtäaikaa. Akka puisteli päätään ja näytti tosi iloiselta, kun kaks känni ääliötä metelöi skootterin säestämänä porttikongissa. Vedin skootterin ja ukon ylös ja päästiin sisälle. Vedettiin täytetyt sämpylät naamaan ja nukkumatti rupesikin pieksämään gin tonicin ryydittämänä unta palloon. Frendi tipahti samointein ja mä laitoin vielä poliisin pojan pyörimään youtubesta toimittamaan tuutulaulun virkaa.

     

  • 5.6.2016 klo.17.55 Helsinki-Vantaan lentokenttä.
    Ensinmäinen reissu Ho Chi Minh Cityyn eli kaikkien paremmin tuntemaan Saigoniin on alkamassa. Yksin.
    Check-in tiskille jonottaessa n.60 kymmenissä oleva pa[…]