Selaat arkistoa kohteelle #visitvietnam.

Viimeinen päivä Hoi An 10.3.

10.3.2019 Yleinen

Niin alkoi viimeinen koko päivä Hoi An:ssa.

Pienelle lenkille lähdettiin.

Meidän lähirannalta pikkaisen etelään, kohti niemenkärkeä, rujon näköistä. Ovat tuoneet hiekkasäkkejä, ettein myrskyt veisi kaikkia hiekkoja, mutta kun nuo säkit ovat hajonneet ja nyt ympäristö kuin kaatopaikka.

Tarttis tehä jotain.

Vai miten meni niinku omasta mielestä.

 

 

Tuosta pikkaisen matkaa etiä päin, niin resortilla oli makeita kulkupelejä vuokrattavana.

Yritin ehdottaa Madamelle moisen välineen käyttöönottoa, mutta en saanut kannatusta.

 

Vielä parisataa metriä ja löytyi todella siisti ranta.

Olin kyllä lukenut tästä, mutta unohtanut.

Ei roskan häivää.

Tämä sijaitsee kahden kivikkorannan välissä, joten ilmeisesti nuo kivet ovat suojanneet myrskyiltä, eikä ole tarvinnut noita typeriä hiekkasäkkejä tänne raahata.

 

 

Iltapäivällä lähdettiin taas Cityyn, eli vanhaan kaupunkiin.

Oli pari muutakin turistia päättänyt tehdä samoin.

Ja nyt poikkeuksellisen paljon japanilaisia.

Ei oikeesti meinannut sekaan mahtua.

 

 

Vielä kuvia parista hienosta talosta.

 

 

Vasemman puoleinen on etelän puoleiselta saarelta, jossa on ilta/yötori.

Sielläkin oli ihan riittävästi tunkua. Löydettiin yksi pikku juttu veneeseen ja mulle uusi kesähattu, jota olin jo haikaillut pitempään.

 

Jos olisi halunnut katuravintoloissa ruokailla, tarjolla oli niin sammakkoa kuin linnunpoikia.

Ja paljon muutakin, niin uivia kuin maalla vilistäviä. Näähän syö ihan mitä kiinni vaan saavat. Me ei ehkä ihan kaikkea.

Sitten tuli pimee ja joki täyttyi valaistuilla veneillä. Ja veneet oli täytetty turisteilla.

Pikkasen menee kuvat pikselimössöksi, mutta pakko pienentää, kun tää ei hyväksi parempilaatuisia.

Illallinen nautittiin ja kokeiltiin paikallista herkkua,

WhiteRose tai jotain sellaista.

 

Siisti ja paikallisittain vähän kalliimpi, mutta mutta. Ei se nyt niin kallista ollut.

Ankan fileen nää oli kyllä kärtsännyt melko kuivaksi, muuten ihan ok.

 

Matkalla jo ”perinteiseksi” muodostuneeksi  kakkukahvilaksi, piti vielä tämmönen selfie napata.

Niin sai Old City Hoi An jäädä.

 

 

 

 

Huilipäivä

9.3.2019 Yleinen

Tälle päivälle ei oltu sovittu mitään ihmeellistä, joten tuli huilipäivä.

Netin ihmeellisessä maailmassa hotelleita tutkailtiin. Piti varata Nha Trangiin kämppä, maanantaina jo sinne pyyhälletään.

Ja sellainen löytyi, valinnanvaraa kun on enempi ku viitsii kahlata läpi.

Kolmenkympin pintaa per yö ja kaksi yötä ollaan. Ei paha.

 

Vlillä parsilla lämmittelemässä, niin samalla huomasin, kuinka meidän hotellin päätyseinä saa uutta väriä lisää.

 

Maalari oli näin lauantainakin töissä, kuten näkyy olevan kaikki muutkin, kuten oli Huessakin.

 

Löydettiin kiva pieni ruokapaikka, vajaan kilometrin päässä hotelliltamme.

 

Ruoka edullista, hyvä palvelu ja erityisen siisti.

Omistaja todella miellyttävä.

Annoin täydet ***** tripadviseriin.

 

Sieltä palattuamme, huomattiin, että taas oli bileet allas-alueellamme.

Häät näyttäis olevan tulossa.

Hotellilla on tapana laittaa kirje siivoojan mukana illalla tulevista tilaisuuksista, joten saatiin jo toinen ruskea kirjekuori.

Ei jääty odottelemaan häävieraita, vaan tilettiin taxi ja suhattiin vanhaan kaupunkiin.

 

Näin illalla valaistus on kohillaan melekinpä kaikkialla.

 

 

 

 

Täälläkin on häät jossain, kun hääpari oli veneilemään lähtenyt.

Meitäkin kyseltiin kyytiin, tosin eri veneeseen.

 

 

 

 

Madam meinas, että mekin hommaamme tommosia paperivaloja veneeseen ensikesäksi. Mitähän mahtain kotisuomessa viranomaiset merellä tuumata moisesta ”joulukuusi”koristelusta???

 

Syötiin täällä joenvarsiravintolassa ja se oli virhe.

Huonointa mitä koko reissulla saatu.

Täysin mautonta, katkikset normikokoisia, herkkusienet purkista.

Ja kaiken lisäksi 30-40 % kallimpaa kuin ”kotikadullamme”

Sen sijaan vähän ylempänä kaupungilla, kakkupalat, joita ei saa ”kotikadulla”, olivat jälleen hyviä.

Thom tarkoittaa, todennäköisesti, ananasta.

Tekivät myöskin pizzaa.

Ja oikeessa tuliuunissa.

Näytti ainakin hyvältä.

 

Siinäpä tärkeimmät tapahtumat tälle päivälle.

 

Näitä räätäleitä riittä tuolla vanhassa kaupungissa.

Tämä oli ihan jokivarressa, todella siistissä kunnossa olevassa talossa.

 

 

Laiskotellen Hoi An 7.3.

7.3.2019 Yleinen

Välipäivä. Ei erityistä ohjelmaa.

Respasta tilattiin huomiselle auringonlaskun retki, Sunset My Son Holly Land. Saas nähä mitä pitää sisällään.

Vastapäisestä kaupasta/spasta Madame oli tilannut käsin tehdyt sandaalit , joten niitä noutamaan ja samalla jäin hierottavaksi.

Siistit tilat, aivan uuden karheat.

Samalla paikan emäntä ehdotti kantapäiden silottamista johon suostuin. Se oli virhe. Hieronta oli ok mutta kun daami alkoi jalkojani hioskella ja samalla höpötti naapurihoitsun kanssa, siis ei keskittynyt tekemäänsä, sutaisi kerran ohi ja jalkaterän ulkoreunasta nahat kurttuun. Ei raasu saanutkaan tippiä. Eikä jo puoliksi sovittu Madamen hieronta toteutunut. ”Kallis” hutaisu. Madame meni vähän matkan päähän toiseen paikkaan: käsien hieronta ja manikyyriin.

Minä tein pienen kävelyretken aikani kuluksi.

 

Sillalta, joka vie vanhaan kaupunkiin, molemmin puolin kasvattamoja. Onko sitten kaloja vai rapuja ??

Yllättävän siisti poikkikatukin löytyi.

Sekä ravintoloita.

 

 

 

Oli hienojakin taloja, pikkaisen tämän pääkadun poikkikadun varrella.

Eivät varmaankaan kovin vanhoja.

 

Altaalla löhoilyn jäkeen illalliselle tuon sillan viereiseen ravintolaan, River Front – nimiseen.

Paikalla oli neljän hengen seurue, jotka lähtivät melkeinpä meidän saavuttua pois.

 

Heti tuli nuorehko mies meitä vastaan, ohjasi pöytään ja ruokaa valkkaamaan.

Pieni tuulenvire kävi, niin että vaihdettiin pöytää tuohon baaritiskin eteen.

 

Madan oli päivällä tutkaillut paikallisia erikoisuuksia, siis ruokia, joten tilattiin alkuruuaksi semmoinen, Cripsy Wonton.

Jonkonlaista taikinaa, pikkasen sisällä ja paljon päällä maukasta ”törkyä”. Hyvää.

Kana hapanimelässä sekä Cripsy prawnit, erinomaisia myös.

Jälkiruuaksi otimme paikan omistajan suositteleman Banana pancake jädellä, joka oli suussasulavaa. Erilaista, mihin aikaisemmin totuttu.

Koko hoito 480 000 dongia eli vähän alle 20.- €.

Siis pikkaisen kalliimpaa kuin hotellimme viereiset, mutta huomattavasti parempaa.

Parasta ruokaa mitä tällä reissulla saatu.

Joten annamme täydet *****.

 

Otatimme vielä yhteiskuvan.

Kaksi sukupolvea ravintoloitsijoita ja perustaja, grand-mama ei ollut paikalla.

Meidän välissä oleva tytär hoiti tarjoilut ja puhui aika sujuvaa englantia. Annoin myös Tripadviserissa *****.

 

 

 

Lähtö Hoi An’iin

4.3.2019 Yleinen

Aamupalalle päästiin holennin kolmannen kerroksen ravintolaan, joka toimii ala’carte-ravintolana normisti.

 

Syy moiseen mahdollisuuteen, on tulevat häät.

Eilisessä postauksessa kuvat.

Täälläkin näkyy entisaikojen loistokkuus.

 

Ja näköala ”kohtuullinen”.

Sekä tietenkin kokki paikalla, joka paistaa haluamallasi tavalla munat.

Nyt sitten uloskirjaus ja bussin odottelua, pitäisi tulla n klo 13:00 hakemaan.

Kerettiin näkemään se hääparikin.

Ja häävieraita oli varmaankin n 250 pax.

Pienellä lenkilläkin käpästiin, bussissa kun saa istua jonkin aikaa.

Auto tulikin lähes ajallaan ja me hypättiin kyytiin.

Normipenkkejä ei tässä kulkimessa ollut, vaan maattavia vain. Sai pienellä selkänojan nostolla puoli-istuvaksi, joten kyllä kelpasi reissata.

 

 

Muutamankin joen yli mentiin. Osassa oli kyliä näkyvissä ja tietenkin kalastuveneitä.

Samoin monesti näkyi joko kalan- tai rapujen kasvattamoita.

 

 

Pääsääntöisesti aika tasankoa, mutta lähestyttäessä Da Nangia, näkyi vuoristoakin.

Se häämöttää tuolla kaukana usvan takana.

Tuolta kun laskeuduttiin alas, ja vähän kaupungin keskustan ohi, oli rakennustöitä sitten pikkasen paljon.

Ulko- ja väliseunät näköjään muurataan paikallaan, joten muurareilla on kysyntää.

 

Voi vain kuvitella, miltä tämä rannikkoalue näyttää kymmenen-viidentoista vuoden päästä.

Työmaiden takana on nimittäin välittömästi hiekkaranta.

Hoi An’ia lähestyttäessä, alava maisema oli taas vallitseva maastotyyppi.

Ja turistit vuokrapyörineen ihmettelemässä riisipellolla.

Matka kesti nelisen tuntia, yhden pysähdyksen taktiikalla.(onneksi oli kusitauko puolessa välissä matkaa)

Kun bussi saapui Hoi An cityyn, oli paikalliset kyytiä tarjoamassa hotellille. Mutta… tarjolla oli vain mopokyytiä. Olis pitänyt kuskin taakse istua ja roikottaa kädessä liki 20 kg matkalaukkua. Ei päästy poikien kanssa kauppoihin. Ei kuulemma taxeja saanut. Me käveltiin seuraavaan risteykseen ja siitä lennosta taxi saatiin. Muut jäi pyörimään sen bussin lähelle ja ihmettelemään tilannetta.

 

Tämän niminen resortti on meidän viikon majapaikka.

Ympäristöstä ei vielä voi hirveästi sanoa, mutta eiköhän se viikossa selviä.

 

 

Heti vastapäätä hotelliamme on lukuisa joukko pieniä ravintoloita, joista yksi valikoitua ja hyväksi havaittiin. Kolmen lajin illallinen Madamen viineineen n 17.-€.

Meinasvatten mogata mun jälkkäritilauksen kanssa. Tilasin cafe Americanoa mutta toivat American Cafen. Ero on siinä, että jälkimmäinen on sama kuin Irish coffee jenkki viskillä. Joutui palauttamaan, kun Madamekaan ei tykännyt siitä, kun oli hyvä viina kahvilla pilattu.

Huomiseen.

 

Toinen päivä Huessa

1.3.2019 Yleinen

Aamupala oli runsas. Buffasta sai valita melkein mitä vaan, äyriässalaatista nuudelisoppaan. Ja tietenkin kokki kyselee munakkaan tai paistetun munan määrää. Ainut puutos: jugurtti. Ehkä me kestämme sen.

Ravintolasta upeat näkymät joelle.

Kalusto sekoitus rotinkia ja entisajan loistoa.

 

 

 

 

Huomiselle ostettiin ohjattu koko päivän kestävä kiertomatka oppaan kera. Saa ehkä enempi kun itekseen kiertelisi.

Mahat täynnä tutustumaan kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

Katosta riippuvia japanilais-kiinalais-vaikkutteisia koristeita, ilmeisesti diskon katosta.

Katukuva hyvin sekalaista arkkitehtuuria?

Kävimme kuitenkin kääntymässä huomisen kohteen ulkopuolella, kun ei viitsitty maksaa sisään pääsymaksua, se kun sisältyy siihen reissuun.

On vesiestettä ja tykkiä. Kyllä on vihulaisen ollut vaikea yrittää tänne tulla.

En hajuakaan, mitä tämä puussa oleva koristus tarkoitti, mutta tulipahan otettua kuva kuitenkin.

Joella oli oikeen merimerkit.

On siina helppo ajella, kun ei tarvitse kuin punaisen ja vihreän välistä puikahtaa. Vois pojilla mennä pasmat sekaisin, jos meitin saaristoon keppihelvettiin tuotaisiin.

Tämmösillä vehkeillä nää ajelee.

Oikeanpuoleinen on ”turistibussi” ja toi toinen tais olla ihan perhejahti??

Paikallisen ravintelin tiskinurkkaus ei herättänyt meissä hirveetä luottamusta astioiden puhtaudesta. Onneksi ei joka ravintolan vastaavaa tilaa pääse näkemään, vois jäädä pöperöt syömättä.

Semmoset 5-6 km lenkki ja sit altaalle löhöilemään.

Altaalla löhöilyn jälkeen, kävimme pienellä välipalalla, aivan periferiamme vieressä pienessä ravintolassa.

Tällaiset maukkaat kasvisruuat maksoivat pari € kappaleelta.

 

Palattuamme, vaihdoimme respassa rahaa, melkeimpä samaan kurssiin kuin kentällä, eli ihan ok.

Samalla varattiin bussiliput maanantaiksi Hoi An’iin. Matkaa on n 60 km ja maksaa karvan alle 4 € per nuppi. Hakevat hotellilta ja tod näk vievät hotellille, Hoi An’issa.

Nyt pieni huili, ennen illalliselle menoa.

Illalla liikenne rauhoittuu, mutta jotakin poikkeavaa omaamme nähden:

Perjantai-illan kunniaksi, olivat sulkeneet joitakin katuja liikenteeltä, joten sai rauhassa kävellä ja etsiä ruokapaikkaa. Sellainen löydettiinkin, aika läheltäkin.

Osoittautui varsin hyväksi valinnaksi.

Tosin ehkäpä pikkaisen hinnakkaaksi, paikallisittain ajateltuna.

Mutta olihan pöydissä oikeat liinatkin.

Kolmen lajin ja minun yhden ylimääräisen annoksen ja Madamen viinilasillisen kera, lasku oli huikeat 775 000.- Dongia eli n 30.- €. Ei ole paikallisilla tällaiseen useinkaan mahdollisuutta, keskiansio kun on 250-300 €/kk.

Seinillä vilisteli pieniä geggoja, tai mitä lie. Jättivät meidät kuitenkin rauhaan.

 

 

 

 

 

 

 

Naapurikuppilassa oli bussi hilattu yläkerran terassille. Kiva yksityiskohta.

Masut täynnä kämpille ja pehkuihin. Aamulla pitää nousta jo seiskalta palalle, tulevat hakemaan kasilta sille turneelle.

Pysykää kanavalla.

”Lomalle” Vietnamiin

28.2.2019 Yleinen

Olimme jo muutaman vuoden haikailleet matkaa Vietnamiin ja nyt se sitten vihdoin tapahtui.

Finnairin suoralla lennolla Saigoniin, tai nykyisin Ho Chi Min. Tosin kenttä on edelleen vanhalla nimellä.

Vähän reilut 650.- € per nenä, joten ei ihan kauheen paha hinta.

Lähtö viivästyi kahdella tunnilla, koska Pakistanin ilmatila oli ”suljettu” ja tämä meitin kone oli tulossa juurikin sieltä päin, eli joutui kiertämään kyseisen maan.

Intia ja Pakistan kalisuttelevat muitakin kuin miekkoja. Ovat ampuneet toistensa koneita alas, onneksi toistaiseksi sotilaskoneita vain.

Kuva kännykällä länsiväylästä.

Kone oli loppuun myyty, paitsi että meidän riville ei tullutkaan kolmatta henkilöä, joten saatiin levittää tavaramme ja itsemme paremmin. Paikat oltiin otettu takimmaisesta rivistä. Lyhyt matka vessaan sekä pientä jaloittelua oli helpompi tehdä.

Onneksemme emme olleet jatkolentolippuja ostaneet netistä, koska nythän olisimme myöhästyneet moiselta lennolta.

Saigonin kentällä henkilökunta tyhjenteli hihnalta laukut tuollaiseen järjestykseen. Oli ”kiva” ettiä omiaan.

Naapuriterminaalista lähtee sisäiset lennot, joten sinne ja lippuluukulle pilettien ostoon.

Emme saaneet ihan niin halvalla lentoa Hue:en, kuin olin etukäteen tutkaillut asiaa, mutta pakkohan ne oli ostaa, koska hotelli oli jo tilattu. Hintaa tuli 200.- € matkalaukkumaksuineen.

Vähän yllätyttiin, koska tämä kone oli melkeinpä loppuun myyty.

Huế (ransk. Hué, Chu Nom: 化, kiinalaisilla merkeillä: 順化) on entinen Vietnamin pääkaupunki Sông Hương -joen (myös Hán nôm tai Perfume) varrella muutaman kilometrin päässä Etelä-Kiinan merestä Vietnamin läpi kulkevan rautatien varrella. Se on Thừa Thiên-Huến maakunnan pääkaupunki. Asukasluku on 303 000 asukasta (2009). Kaupungista on noin 660 kilometriä Hanoihin ja 1 100 kilometriä Hồ Chí Minhin kaupunkiin.

Huế oli 1600-luvulta 1800-luvulle hallinneen Nguyễn-dynastian pääkaupunki. Keisari Gia Long (Nguyễn Phúc Ánh) yhdisti maan 1802, jolloin kaupunki oli koko maan pääkaupunki aina vuoteen 1945, jolloin keisari Bảo Đại luopui vallasta ja kommunistihallitus siirsi pääkaupungin Hanoihin.

Vietnamin sodan aikana kaupunki sijaitsi Etelä-Vietnamin puolella, lähellä Pohjois-Vietnamin rajaa, mistä syystä se kärsi merkittäviä vaurioita etenkin vuoden 1968 Tết-hyökkäyksen aikaisen Huến taistelun ja verilöylyn aikana.

Huến tärkeimmät muistomerkit ovat vielä ehjiä, ja ne kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupungissa on 18 000 opiskelijan yliopisto.

Tuossapa sytä tulla tänne. Ja jotta päästäisiin ”fiilikseen”, hotellimme on Ranskalaisten rakennuttama ja ollut aikoinaan viiden tähden talo.

Ajan patina näkyy, mutta ei pahasti. Tasoonsa nähden halpa, 35.- € vrk.

Käytiin sitten syömässä ihan hotellin lähellä, pikkuisessa ravintolassa.

Hinta ”pöyristytti”.

Kolmen lajin setti, n 10.- € yhteensä.

Ilallakin lämpöä piisaa, karvan alle 30.

 

Huomenissa sitten uusin voimin tutustumaan ympäristöön tarkemmin.