Selaat arkistoa kohteelle visittammisaari.

Toinen päivä Tammisaaressa

6.8.2018 Yleinen

Herätiin tuuliseen ja jo selkeesti viileämpään päivään. Ei ollutkaan heti aamusta 25 tai yli asteita, nippa nappa 20.

Muutenhan tälle päivälle ei ollut mitään erikoista, joten eipä tuo keli haitannut. Lenkillä käydessä saatin päänahka putsattua, sen verran hulmusi hiukset.

Sataman vieressä olevassa puistikossa hopeapapajutkin kaikki samaan suuntaan lintallaan, kun arviolta 10-12 m/s tuuli pääsi puhaltelemaan suoraan rantaan.

Tuolta alkaa myöskin vanhakaupunki, kuvaajan selän takaa.

Kadut ovat nimetty melkeinpä kaikki ammattikunnittain.

Ilmeisesti oli saman henkiset majoittuneet lähelle toisiaan??

Jos tarvitsi pesupalveluita, oli ne kadunpätkältä helppo löytää.

Oli venemaakarin-, hatuntekijän-, målaren- jne katuja ja kujia.

Mutta kaikkein ylimpänä tietysti, kirkko.

Ja tietysti keskellä kylää, siis silloista.

Portaat kirkkoon sen verta kovasti kiinnitetty, ettei kiveä tarvitsevien ihan helpolla pääse, jos nuo mukaansa meinaa ottaa.

Ja koska meren äärellä ollaan, on tässäkin kirkossa kirkkolaiva.

Mitähän sisämaan kirkoissa katosta roikkuu??

 

Ja jos ei osannut lukea, auttoi kyltit kadun alkupäässä.

Varsinkin yläluokka teetti hattunsa tietysti näillä ammattilaisilla.

 

Lyhtypylväät ovat eri yritysten tuen turvin joko entisöity tai kokonaan uusia, saman näköisiä, koko vanhan kaupungin alueella. Tosin pieni muutos, ei enää kynttilät pala.

Oli siellä puistossa kylttikin, missä nämä lahjoittaja-yritykset oli mainuttu, mutta kun kuvan siitä otin, ei näkyny tässä formaatissa tekstistä fonttia.

Kujan päässä häämöttää paikallisten veneranta sekä kalastajien satama. 

 

Aallonmurtaja oli tehty tolpista, jonka ajan patina oli kaltoin kohdellut.

Ei estänyt harvat tolpat enää aaltojen etenemistä.

Vaan ei ole enää paljon paikallisten veneitäkään. Oisko ollut kymmenettä osaa, mitä ois mahtunut noihin laitureihin.

Ajat muuttuvat ja sen mukana ihmisten

tarpeet.

Mutta asua pitää, oli talo sitten uusi tai ”vähän” vanhempi.

Tuulen osoittimen (ei tota viiriksikään voi kutsu, kun rautaa on) alla oli talon rakennusvuosi, muistaakseni 1815.

Hyvässä kunnossa pääosin kaikki, ainakin päältä päin.

 

 

 

Useamman perheen entisajan rivari ja se piha. Kadun puolella ei ole ovia, joten kaikki kulkevat pihojen kautta. Mutta tämänhän lukija tietääkin, jos on vanhoja Suomi-filmejä katsonut. Ja jos ei ole, niin nyt sitten tietää.

 

Siitä sitten kaupoille torin poikki.

Torin eteläreunalla olevaa rakennusta restauroitiin. Se on ollut aikaisemmin kauppakeskus. Pikkukaupungin kauppakeskukseksi ollut iso aoikoinaan. Toivottavasti tulee uudelleen putiikkeja täyteen.

Mihinkäs se koira karvoistaan pääsee, on sanonta, joka aina silloin tällöin tulee mieleeni.

Kirppikselle on Madamen melkein aina päästävä, jos sellaisen jossain näkee. Nyt ei löytynyt mitään, tälläkään kerralla.

Pihakirppiksen lähellä on kaupungin paras konditorio.

 

 

 

 

Meidän kaksi kakkupalaa, kahvi ja limppari kympin pintaa, joten ei ihan hirveän kallista.

Kaikki ihanat kakkupalat 3.30 € kpl.

 

Olis ollut leipää ja sämpylää, pullaa ja keksii, mutta sinne saivat tällä kertaa jäädä.

Paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos tänne asti tulee.

 

Satamassa on metsähallituksen ylläpitämä infopiste, jossa pysyvä näyttely.

Nämä ostoskärryt on merestä noukittu, ihan kuin sen sisältökin. Ollaan me ihmiset viisaita !!!!

Ei riitä, että valumien kautta saastutetaan meri, sinne on viskottava kaikkea, mitä nyt sattuu sillä kertaa käsissä olemaan.

 

Merikotka oli pitkään erittäin uhanalainen. Ei pelkästään ihmisten suoran tappamisen vuoksi, vaan ollessaan ravintoketjun huipulla, oli menettää lisääntymiskyvyn. Munista joita ne muni, ei kehittynyt poikasia. Onneksi tilanne on tältä osin korjaantunut ja saamme ihailla tämän uljaan linnut lennoista saaristossa. Mekin olemme havainnoineet useamman yksilön lentoa  tämän kesän reissun aikana.

 

Ihailtiin myöskin Knipan-ravintolan sisustusta sekä näköaloja pöydistä.

Tuolla tuli 70-luvulla istuttua toisenkin kerran, mutta nyt emme jääneet sinne, vaan valitsimme toisen rannalla olevan ravintolan.

Albatros oli sitä paitsi ihan veneemme vieressä, joten täydellä mahalla oli helpompi kömpiä ”kotiin”.

 

Ei ollut tässäkään ruokalan sisustuksessa valittamista, puhumattakaan näköalasta päydästämme.

Sehän oli meidän Sarza, joka oli melkein ikkunan alla.

Ruoka oli ehkäpä keskivertoravintolan hintoihin verrattuna kalliimpaa, mutta oli kyllä hintansa väärti.

 

Kampasimpukat alkuu, Madam otti Skagenin, ja erinomaista.

Molemmille pitkään haudutettua lampaan potkaa. Ei paljon veistä tarvittu.

Hyvä valinta ruokapaikaksi.

Illemmalla käytiin vielä kaupassa, ettei aamulla tarvitse muuta kuin köydet irroittaa ja menoksi.

 

Sarza Tammisaaressa

5.8.2018 Yleinen

Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, kun iltapäivästä lupasivat voimistuvaa tuulta. Ilalla onkin jo melkein myrskylukemia, jos ennusteet pitävät paikkansa.

Ulkokautta ajettiin ohi Hangon ja olimme Tammisaaressa vähän ennen puolta päivää, vaikka ajomatkaa kertyi 35 mailia.

Satamassa oli tultaessa tilaa runsaasti. Taitaa sesonki olla ohi.

Vieraslaituri, tai yksi niistä, on tuon videon aloitusikkunassa vasemman puoleinen.

Kun olimme kotiutuneet ja suihkutelleet, läksimme kylille.

Kukat kävelykadun varrella olivat aika upeita ja hyvin hoidettuja.

Tämä Kuninkaankatu on Suomen vanhin kävelykatu. vuodelta 1966.

Niemen nokassa ravintola Knipan, Hjalmar Åberg 1908, on rakennettu kokonaan paaluille, jotta voitiin tuolloin kiertää päätös, jonka mukaan uusia ravintoloita ei saanut rakentaa kaupungin maille. Nyt se alkaa vajota mereen, joten on ”hiukan” kaareva.

 

Stadshus, kaupungintalo,

Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546

Kysymys on siis aika vanhasta kaupungista, ja hienohan tämä on, vanhoine taloineen.

Onneksi suurin osa on suojeltu.

Huomenna varmaankin menemme vanhaan kaupungin osaan, tässäpä ”maistiaisia” tulevasta.

Syömässä käytiin kiinalaisessa, China Ho Wah. Se oli saanut ristiriitaisia arvosteluita, mutta me uhmasimme krijoituksia, ja onneksi. Ruoka oli todella hintansa väärtti. Madam otti ”neljä pientä” menun ja minä saeisivasta pöydästä jos vaikka mitä. Koko lysti karvan alle 30.- €. Suosittelen, jos täällä päin liikutte.

Sijaitsee torin kupeessa, vasta päätä Stadshusetia.

Pysy kanavalla, niin tiedät meistä enemmän.

Viereiseen saareen, Grytskär

11.7.2018 Yleinen

Koska tuuli eilen osui ikävästi Sarzan kylkeen, päätettiin vaihtaa lahdukan toiselle puolen ja samalla vaihtyi saari, Grytskäriin siispä päädyttiin.

 

Itseasiassa, tätä ensin katsottiin, mutta täällä oli silloin vene, joka tosin lähti pois, mutta emme silloin viitsineet vaihtaa paikkaa.

 

 

 

Nyt viitsittiin.

Oikein mukava saari tämäkin. Puolet jo heti kierrettiin, jo toinen puoli sit illemmalla, ettei ihan urakkahommiksi mene.

Videossakin näkee tän leväongelman.

 

 

Nyt tää on vähän niinku sinivihreätä ja näkyvyyttä puolisen metriä, kun vois olla liki parimetriä ilman levää.

 

Sarzan keulan puolella kallion toisella puolella oleva lahdenpohja on aika lohdutonta katsottavaa.

Puuroa.

 

 

Tuossa lahdukan rannalla oli parikin pääkallon puolikasta. En vain tunnista, minkä eläimen.

 

Kala tuo ei ainakaan ole ollut kun ei hampaita ole, siispä ilmeisesti joku lintu ?

 

 

 

 

 

Pysykää kanavalla, illemmalla kuvia lisää.

Fladalandet, kansallispuitossa Tammisaaren edustalla

10.7.2018 Yleinen

Aamun kuvausta ennen kuin tuli vaihtelua. Mielestäni paras video mitä olen kuvannut, valotus osunut kerrankin kohilleen.

Pientä vaihtelua. Isompaan saareen. Vieressä oleva Fladalandet, jota on kehuttu paljon. Siispä pitihän se mennä tarkistamaan.

Eka rantautumispaikka ei miellyttänyt, mutta toinen jo parempi. Tosin iltapäivällä itätuuli pikkasen aiheutti toimenpiteitä.

Katotaan nyt, pitääkö ankkuria siirtää??

 

 

 

 

 

 

Pieni saarikierros tehtiin ja kyllä kehuihin saaren suhteen on yhtyminen, magee paikka.

 

Pieni järvi, entinen meren lahdukka, nykyinen lampi, alkaa jo olla kasvillisuuden peittämä. Samoin alkaa nää muutkin olla lahdukat olla jo niin matalia, ettei meidän veneellä ainakaan uskalla keulaansa niihin työntää.

 

Täällähän maa nousee eteläsuomalaiseen olosuhteisiin nähden aika paljon per vuosi, joten maisema muuttuu.

 

 

Ja sinileväkukintoja, niitä on parissa päivässä tullut ihan hitokseen. Ei päässyt Madam tänä aamuna uimaan, kuten eilen teki pariinkin otteeseen.

Kivasti täällä polveilee kalliot ja metsiköt vuorotellen, joten lenkkeily on mielenkiintoista.

Konkeloita, näitä minun ”mielitiettyjä”, on joka metsikössä, niin täälläkin.

Ja on mustikkaakin.

 

 

 

 

 

 

Sitäpä ei näissä saarissa ole paljon näkynyt.

Toki, ei näitäkään nyt ihan sinisenä ollut, mutta kuitenkin. Ja vielä pikkasen pieniä, mutta maku oli jo kohillaan. Meitin selät vaan ei kestä noukkia, ees puimurilla, ja sekin on tallessa kellarissa kotona.

Tässäkin saarten keskivaiheilla, notkelma-metikössä varmaankin muutama sata vuotta sitte vesi lillui.