Selaat arkistoa kohteelle #visitsaaristomeri.

Nauvon eteläpuolelle

2.8.2018 Yleinen

Putputtelimme hissukseen etelään päin.

Nättejä, kalastajien venevajoja siellä täällä saarten välissä.

Tämä väylä kulki aivan Pensarin sataman, nro 628, vierestä, ja tämä kuvauspaikka n puoli mailia etelään satamasta.

Meidän tämän kertaiseen saareen tuosta matkaa muutana maili. Etelään.

 

Olin ensin ajatellut isompaa, stora Klobbskäriä, mutta tästä nyt löydettiin mielestämme parempi paikka. No, ei kyllä hirveesti etittykkään.

Sinilevää valitettavasti on, joten uinti saa nyt odottaa.

Ois kyl ollut tarpeen.

 

Tais tulla meidän mittaus-asemalla kesän lämpöennätys. Ulkomittari on tutkan alla, varjossa. Mut 36.6 alkaa jo pikkasen olla riitävästi.

Muuten vesi oli aika puhdasta ja rakkoleväkin näkyy voivan hyvin.

 

Mutta tää sinilevä, ei ole kivaa.

 

 

Tässä me nyt kuitenkin lillutaan tää päivä.

 

 

 

Naantali sai jäädä

1.8.2018 Yleinen

Eilisen päivän saatiin viettää Laitisilla ja mahat täyteen sitä maan mainiota, parasta, kaalilaatikkoa. Madam sai muistella nuoruuttaan Mamin kanssa.

Käytiin vielä kaupassa ja Enin autokyydillä satamaan. Oiskin ollut aikamoinen raahaaminen ostoksissa tässä helteessä.

Tänäänkään ei tarvinnut hosua, koska päätettiin syödä ennen lähtöä, ja oikeen ravintolassa. Merisalissa on edelleen noutopöytä, joka on loistava. Runsaasti erilaisia kaloja ja salaatteja, lämpöisiäkin sen viittä sorttia. Minä arvatenkin keskityin kaloihin. Kyllä kumpainenkin sai mahansa enempi kuin täyteen. Hyvä valinta.

Naantalissa vai oliko Raisiossa, oli sattunut putkirikko, joten emme voineet ottaa vettä veneemme vesitankkiin. Siispä piti ajella Turkusen puolelle, kun on eri runkolinja vesissä.

Olin katsonut kartoista, että Ruissalossa on satama, jossa saadaan vettä ja septitankki tyhjäksi.

Matkalla kapeikossa on sitten pikkasen hienompia taloja.

 

Nämä siis vain pari mailia ennen sitä satamaa. Ja tästä ”rännistä” ajavat myöskin Ruotsin laivat. Onneksemme ei tullut sellaista vastaan, on sen verta kaposta väylää.

Satamassa todettiin, palvelualttiin pojan hyvän myyntipuheen johdosta, että otamme myös dieseliä. Se olikin halvinta, mitä olemme saaneet koko kesän aikana, halvempaa jopa kuin Inkoossa. Tänne tullaan toistekin.

Nyt Sarza oli saanut sisuksensa täyteen meille tuiki tarpeellisia nesteitä, joten etelään päin Airistoa pitkin, kevyessä vastatuulessa, sekä aikamoisessa helteessä.

Eilisen illan esityö kannatti jälleen. Granholm, jonka olin ykkösvaihtoehdoksi valinnut, osoittautui hyväksi.

Ilmeisesti muutkin ovat havainneet tämän mainioksi paikaksi, koska joku oli jättänyt kalliokiilansa, ihan kuin meitä varten!!! juurikin oikeaan paikkaan.

Nauvon lossi näkyy hyvin tähän paikkaa.

Ja syvyyskin riittäisi vaikka purkkarille.

 

Tässä on muutama kivi suojana, jotka hyvin murtaa väylältä tulevat ohimenevien aallot, sekä korkea kallio, jos tuuli olisi navakampi.

Joku nainen tuli tuolta vastaikkaiselta rannalta suppilaudallaan ja niin vain meloskeli takaisinkin.

Huomenissa matka jatkuu etelään päin.

Naantaliin

31.7.2018 Yleinen

Herätiin helteeseen, joka sinänsä ei yllättänyt. Mutta mutta, kun tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon….

Lähdettiin heti ammupalan ja Muistojen bulevardin jälkeen.

Tuuli oli kevyt, 3-4 m/s S joten ei sen suhteenkaan ongelmia.

Taas yllätti matkalla nopeusrajoituskyltin puuttuminen tai että se on jossain pusikossa piilossa. Vasta kun se päättyy, merkki on hienosti näkyvillä. En muistanut tätä, vaikka viime kerralla samassa paikassa ihmettelin samaa asiaa.

Anteeksi nyt vaan, jos aiheutin jollekin mielipahaa, mutta sanoisinko, että paikalliset, korjatkaa asia.

Jonkun matkaa ennen Naantaliin tuloa, on tää sama ukko onkinut aika monta vuotta, toivottavasti ei suotta.

Kauempaa kun katsoo, niin äkikseltää on aika aidon näköinen.

Oli tuolla aikaisemmin venepoliisikin, mutta en nyt siitä kuvaa ottanut.

Satamassa meitä vastaan otti taas kumivene, ja ohjasi Sarzan piltuuseen sekä avusti peräköysien kanssa.

Tätä voipi kutsua palveluksi.

 

 

Suurin piirtein samoilla paikoilla oltiin viimevuonna, joten Sarzankaan ei tarvinnut ujostella.

 

Muumimaailman silta on tuossa ahterin puolella ja ainakin tänään tuuli tuli keulan puolelta. Osittain siksi halusin tälle puolen laituria.

 

Melkeinpä ensi töikseen lähdettiin suihkuun, saunomisaika alkaa vasta klo 17:00.

Kyllä täällä kelpaa saunoa ja meidän tapauksessa, suihkutella. On nää upeet tilat.

Ruuhkaa täällä ei ole, enkä tarkoita pelkästään saunatiloja. Tilaa on satamassa enempi, kuin kertaakaan aikaisemmin täällä vieraillessamme. Epäilykseni vahvisti nuorehko mies, joka satamatiketin meille möi. Maksettiin kaksi yöpimystä saman tein.

Pienen huilin jälkeen syömään. Parinkin ravintolan listoja tutkailtiin ja päädyttiin lopulta Uusi Kilta-nimiseen, vastapäätä ensimmäistä laituria, etelästä jos tulee.

 

Oli hienosti kunnostettu vaiko entisöity.

Tästäkin kabinetista upeet näköalat.

Mutta vessassa meinas leuat loksahtaa.

Tuli melkeinpä Soul Koreasta mieleen.

Suomalasittain todella upea.

Se, että sopiiko tällainen sisusta vanhan talon imageen, voidaan olla montaa mieltä, mutta hieno on vessa joka tapauksessa.

 

Tuosta portaikosta oikealta pääsee tätä komeutta ihmettelemään.

Baaritiskillä oli sitten, ehkäpä rekvisiitaksi, jätetty vanhemman sorttisia tarjoiluastioita.

Nuorempi väki ei ole tommosia nähnyt kuin korkeintaa vanhoissa leffoissa.

Minä olen jopa tuollaisia 70-luvulla käyttänyt viedessäni asiakkaille kaffetta.

 

Ravintolan viereinen katu ja sen varrella olevat vanhat puutalot, ne nyt vaan vieläkin saa sanattomaksi, niin ovat hienoja.

Toivottavasti tulevat sukupolvetkin saavat näistä nauttia, ettei joku arkkitehdin planttu keksi näitä hävittää. Liian monta tapausta Suomessa kun on näin käynyt.

Vähän ennen kuin Laitisille iltaa lähdettiin viettämään, saapui pikkasen isompi paatti.

Ton vois jo melekin laivaksi luokitella, ainakin ulkonäön perusteella.

 

Mielestäni tällainen klassinen muotoilu on paljon hienompi kuin nuo nykyajan jahdit. Ehkäpä siksi meilläkin klassiset muodot omaava Sarza.

Jahdin edessä on juurikin samainen kumivene ja sen kippari, joka opasti meidätkin omalle paikallemme, kuten tuon jahdinkin.

Ilta sujui leppoisasti nauttien hyvästä seurasta ja pienestä purtavasta.

Saatiinpa vielä autokyytikin satamaan.

Huomiseen.

Jäätin vielä yöksi

29.7.2018 Yleinen

Koska matkalla Naantaliin, ei ole oikein mielenkiintoisia luonnonsatamia, minun mielestä, jäätiin toiseksi yöksi tähän mainioon Vuori-Kattilaan.

Sen piti illalla sadella, vaan ei saatu virkistystä.

 

Mutta tänään sitten pikkasen saatiin.

Kauempana jyrähtelikin, jossain Nauvon tuntumassa, mutta ei jaksanut tänne asti tuoda kuin rippeet.

Ois kyl saanut.

Vielä näin alkuillastakin tarkenee.

 

 

Tutkakuvan mukaan tänäiltana pitäis sit kunnolla sataa, mut en usko, ennen ku nään.

 

Paistoin ruuaksemme ne ylämaan karjasta jauhetut lihat. Täytyypi todeta, että peijakkaan hyvää.

Pienellä lenkillä käydessäni, hokasin tälläkin puolen saarta kiinnityslenkkejä kalliossa.

 

 

Isommassa kuvassa näkyypi meitin piskuinen Sarza oikeessa yläkulmassa, joten siitäpä voipi paikantaa, missä päin nuo kalliolenkit sijaitsee.

Pienemmässä taasen näkyy, kuinka ”hattuhylly” helpottaa siirtymista pitkin rantakalliota, ei tarvi aina kiivetä huipulle, ja siellähän aina tuulee, päästäkseen vaikkapa paremmille uintipaikoille. Jos siis on kiinnittyneenä noitten koukkujen kohille.

Kyllä jos tänne nurkille joskus tulaan, koteemme on varmastikin tämä saari.

Huomenna sitten Naantali.

Jos Luoja suo….

Helle jatkuu ja Maijan saari jää muistoihin

24.7.2018 Yleinen

Pilvetön aamu, mutta tuulinen noin 6 m/s kaakosta. Tarkoituksemme mennä koilliseen päin, joten sivula toi kohtuullista aallokkoa. Loppumatkasta piti oikein hiljentää 19 solmuun ja samalla painaa keula alas, jotta paremmin halkaisisi sivuvastaiset aallot. Isommat alkoi jo olla yli metristä.

Matkalla tuli vastaan peräti yksi purjevene, tuloreittimme kun ei ollut mikään väylä. Loppumatkasta nähtiin kaukana peräti kaksi purkkaria.

Olin tutkaillut karttoja eilen, ja löytänyt tällaisen saaren, Norrskärin länsipuolella, Röören.

Vesi on täällä tosi kirkasta.

 

 

Oltais ehkäpä tuonne lahdukan perälle haluttu, mutta siellä olikin yksi purjevene jo.

Oli siellä yksi talokin.

Hetken päästä huomattiin, että olikin kaksi, toista vielä rakennettiin.

Tämän huomion tekeminen oli mahdollista, kun purkkari lähti pois ja me tietenkin samantien sinne sen tilalle.

 

Keulan kohdilla kalliossa olikin valmiina ikivanhat kalliokiilat, joten on ollut jo pitkään muidenkin tiedossa, että hyvä satamapaikka. Tähän kun ei oikeestaan käy mikään tuuli pahasti, vaikka merellä kuinka möyryäisi. No, ehkäpä jos pohjoisesta oikeen puhaltaisi, mutta silloinkaan ei kerkeis kovin isoja aaltoja kehittämään.

Kuten tuossa videossakin näkee, lokkeja on paljon. Välillä ne hullun lailla kierteli ilmassa, ja ilmi selvästi joitain lentäviä örkkejä söivät siellä yläilmoissa.

Vilahtaapi siinä yhdessä vaiheessa petolintukin, oletettavasti kalasääksi. 1 min 17 sek kohdalla, oikealta vasemmalle.

Näimme sen vielä toistamiseen. Lokit eivät välittäneet siitä hitustakaan, niillä kun oli kiire täyttää mahaansa lentävillä örkeillä.

Tässäpä vaan nautiskellaan ja katsellaan lintujen touhuja.

Huomenna ois tarkoitus mennä Jurmoon. Siis tänne pohjoisen Jurmoon, Isokarista kymmenisen mailia etelään.

Jos auringon lasku on hieno, tulee kuvia.

 

Väderskär, Myrkyluodon Maija

23.7.2018 Yleinen

Niinpä, aapulan jälkeen suorilta Väderskäriin.

 

 

Oli melkeinpä ”ruuhkaa”, vastaantulijoina vain pujeveneitä.

Ne harvat moottoriveneet, jos näkee, on paikallisten, ulkopuolella väylien.

”Myrskyluodon Maijan esikuva on Anni Blomqvistin isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter. Kalastajanvaimo Maria Mickelsdotter syntyi 1824 ja kuoli 1903. Hän eli elämänsä Väderskärin luodolla. Jannen esikuva on Johan Eriksson, joka kuoli vatsavaivoihin 59-vuotiaana”.

Todennäköisesti se oli tämä talo, jossa Maria oli elänyt. Saunarakennus taustalla.

 

 

Tuossa musiikkiviedossakin näkyy, kuinka Maija ja Janne asettuu ensimmäisenä yönä nukkumaan tähän.

 

Tein myös oman videon, mutta en saanut oikeaa musiikkia, anteeksi.

Saaren sisääntuloon oli kallioon laitettu valkoiseksi maalatut kivet merkiksi, koska ois muuten konstikas tulla.

Vettä jäi veneen alle pahimmillaan 1.3 metriä. Vesi on kyllä kirkasta, mutta se tuo myös haasteen, näkee liiankin selvästi, jolloin on vaikeampi arvioida, kuinka syvää oikeasti on.

Jotenkin mieli olisi tehnyt ajaa tuonne taustalla näkyvälle vanhalle venevajalle, mutta kaukaa jo näki, että tällä veneellä sinne ei ole asiaa. Muinaiset saaristolaisten käyttämät veneet kun eivät tarvinneet vettä alleen kuin pari-kolmekymmentä senttiä, me metrin verran, mieluimmin puoltoista.

Tämä antaa viitteitä meidän kiinnitymispisteestä. Filmissä vene kiinnittyi melkeinpä meidän perän puolelle

Päästäksemme lahdukan, Hemhamniksi kutsutun, toiselle puolelle, oli pikkaisen haasteita paikka paikoin löytää polku. Tuossa kaislikossa varsinkin.

Päästiin kuitenkin, kahveja ei keitetty, eikä talon tarpeita ollut odottamassa, joten me päästiin paljon vähemmällä kuin aikoimaan Maija ja Janne.

Mut hiki oli meilläkin.

 

Oli vähän huonolla hapellä tämä venetarvikevaja..

Jossain vaiheessä muovia laitettu katoksi, mutta ajan patina oli senkin haurastuttanut. Sisälle ei uskaltanut astua. Lahoja suurin osa lankuista. Vahinko.

Seuraava rakennus olikin sauna, savu-sellainen. Melko hyvässä kunnossa.

Voisin jopa kuvitella, että ihan lämmitettävissä. En kokeillut.

Oletettavasti navetan virkaa suorittanut rakennus, sekin aika ok, katto oli uusittu joskus kivi ja miekka.

Oli jotain mineriittin tapaista??

 

 

Itse päärakennus oli ajan saatossa myös ”pikkaisen” kärsinyt.

Takaseinä ”vähän” pullahtanut, mutta muuten ois vielä pelastettavissa.

Lattialankut ihan terveitä, noin äkikseltää katottuna. Eikä hellassakaan mielestäni mitään vikaa.

 

 

Jopa vanha silakkatynnyri, ehjä, niin kuin kerrossänky.

Kävimme myös saaren toisella puolen, melkein. 

Polku vei haapametsikön läpi. Luonto oli tätäkin kohdellut kaltoin. Toisaalta, ompahan örkeille syötävää ja koteja.

Huipulle matkalle oltiin törmätä merikotkaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt kameralla ottamaan kuvaa, sitä vaan ihaili sen nousua. Matkaa oisko ollut 20 metriä, mistä nuosi, lensi vartakkaiselle saarelle, ja laskeutui.

 Tämä on jäljellä ja merkkejä oli entisistä linja- tai joistain muista merkkien kiinnityksistä.

Nähtiin merikotka vielä uudemman kerran, kun oltiin takaisin tultu veneelle. Siksi en oikein uskaltanut kuvata dronella niin paljon kuin olisin halunnut. Olen nähnyt liian monta videota siitä, kuinka kotka vie dronen.

Kalliossa, missa vene oli kiinnittyneenä tuossa musavideossa, oli kivistä tehty risti, sekä kulmissa hyvin vanhat sepän tekemät taokset.

Takaisin kun kahlasimme heinikon läpi, jossa ei sitten punkitkaan viihdy, (ainakaan emme löytäneet), käytiin kurkkaamassa vielä yhtä rakennusta. Oisko ollut jokinmoinen varustevaja?

 

 

 

Ehkäpä nuo pullot eivät olleet vielä Maijan aikaan, 1800-luvulla. Eipä tainnut styrox-laatikoitakaan olla tuolloin.

Kalan perkuupöytään jalat oli otettu metsästä. Oli leppä päässyt uuteen tehtävään.

Reistireivuut tehty sen verran tukeviksi, ettei varmana hutkunut.

 

Kyllä ei mennyt tämä päivä hukkaan.

Jäi oikeesti jälkipolville kertomista.

 

Ilta-aurinkoa, lintuja sekä Sarza2

19.7.2018 Yleinen

Linnut sulassa sovussa Mavicin kanssa.

 

Matka jatkuu Kråkskäriin, Föglön lähelle

18.7.2018 Yleinen

Herättiin jo niin tuttuun lämpöön, hellettä piisaa.

Ajeltiin suorilta (Lilla) Kråkskäriin, vain yhdessä saaressa käytiin rantautumista tutkailemassa, joka epäonnistui. Tai siis ei menty edes ihan rantaan asti, kun näki rannan täydeltä pään kokoisia kiviä.

Mukava pikku saari, joka heti sitten hellettä uhmaten kierrettiin, jonka jälkeen oltiinkin valmiita mereen. Onneksemme ei ollut sinilevää, jota alkoi sitten ilmaantua kolmen jälkeen iltapäivällä, nyyh.

Matalat ovat vedet näillä main. Väylien ulkopuolella saapi olla tarkkana.

Videossakin näkyvä isohko fiskari yritti lähestyä tätä saarta, mutta kääntyivät pois, kun tähystäjä huuteli kipparille veden mataluudesta. Se saattaa yllättää, nimittäin näkee jopa kolmen metrin syvyyteen, eli loppupeleissä ei oli edes kovin matalaa.

Kiva pikku saari.

Vesi on kirkasta, kuten näkyy.

Pientä limamaista kasvustoa, mutta suurin osa kuuluu asiaan.

 

Tämmöisiä tiilen punaisia kiviä en ole ennen nähnytkään, siis meressä.

 

Enkä jäkälä kasvavan jonossa. Ilmeisesti halkeamaa pitki ovat kasvamassa. Oli pariakin lajiketta, tarkemmin tuntematta alaa??

 

Ja sitten tämä kuusenoksa. Tuolta katajikon alta pukkaa 3-4 metrin matkan käpyistä oksaansa, saakohan paremmin sitten uutta kasvustoaan levitettyä?? mene ja tiedä.

 

Pysykää kanavalla, että tiedätte, missä Sarza huomenna luuraa.

 

Västerlandet ja illan otokset

16.7.2018 Yleinen

Aurinkoa kuvasin ja yllätyksekseni, linuja ”eksyi” kuviin.

Vahinko, että ei enempää, noista kun saa aika upeita kun pikkasen hidastaa.

Pysykää kanavalla.