Selaat arkistoa kohteelle #visitkotka.

Saaren vaihtoa, Lehmäsaareen

13.6.2018 Yleinen

Kun oli saatu satamamaksu hoidettua, jätskit syötyä, irrottauduimme upeasta Haapasaaren suojaisesta satamasta ja suuntasimme Kotkan läheiselle, Lehmäsaarelle.

Tämä hieno hiekkalaguuni on suosittu paikallisten veneilijöiden keskuudessa, läheisen sijainnin takia, arvatenkin, vain muutama maili Kotkasta etelä-kaakkoon.

 

Yllättäv monta venettä, tähän aikaan vuodesta.

Mutta, mutta.

Eipä jäänyt montaa yöksi.

 

 

 

 

Käveltiin kartassa näkyvä luontopolku läpi.

Ihan jees, ei nyt mitään hip hei huraa huutoja saa aikaan, mutta kuitenkin kietämisen arvoinen.

On vaan niin erilainen kuin ulkosaariston saaret.

 

Hiekkaharjiunen honkien täyttämä saari.

Ois varmaankin kanttarellipaikka, mene ja tiedä.

 

 

 

 

Ekan kerran elämässäni näin, että harvennushakkuun puille tehdään tuommoiset laverit.

Taitaapi jäädä puut joksikin aikaa saarelle, liekö polttopuiksi grillipaikoille, joita täällä on useampi.

 

 

 

 

 

 

Toisella puolen saarta on pitkä hiekkaranta. Suurin osa on veden rajassa vaan aika kivikkoinen, mutta pohjoisosassa on pitkä pätkä hienoa hiekkarantaa.

 

Kyllä noilla kiinnityksillä linjataulu pysyy paikoillaan. Toki, voipi tuolla ylhäällä aikas huju käydä, varsinkin syysmyrskyjen aikaan, niin syytäkin pultata kunnolla.

Täällä oli kiva seurailla sorsien touhuja.

Yksi poikasista tuntui suurimman osan aikaa olla jossain ihan muualla kuin muu pesue. Jossain vaiheessa näytti jopa siltä, että se ajettiin pois, mutta kun ilta saapui, liittyi se muiden mukaan ja tarinamme sai onnellisen lopun. Veikkailimme laiturilla, että eipä tuo veijari huomistanää, jos yksikseen meinaa pärjäillä. Täällä pyöri isoja lokkeja sen verran, että jos niistä joku ei tuota rassukkaa koppaa, joku hauki sen tekee.

Ja sitten se ”pakollinen” video ilmasta käsin:

 

 

 

Kauniissa kelissä Ulko-Tammioon

10.6.2018 Yleinen

Kauppareissun jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ulko-Tammiota.

Jotenkin pääsi unohtumaan hyödyntää Loisto-karttaohjelmaa ja sen reittisuunnittelua. Siispä sai kippari oikeesti selailla karttalehtiä ja kierrellä kivikoita ja matalikoita. Oikaisin Kotkasta etelään menevältä vaylältä Äljyn pohjoipuolitse suorilta suuntaan 90 astetta ja sillä päästiin tänne Ulko-Tammioon turvallisesti.

Pientä kiemurteluahan tuo on, kun oikoo, mutta pitää pientä jännitystä olla matkassa …

 

Tästä saattaapi päästä pikkaisen käsitykseen, missä Ulko-Tammio on.

Se on Kotkasta kaakkoon tuossa kuvassa, keskimmäinen nuista punaisista merkeistä ja matkaa Sapokanlahdesta tänne tehtiin n 22 mailia.

 

Muutama venekunta oli jo valmiiksi, ja näiden kahden lisäksi tuli vielä isohko moottorivene.

Ja täälläkin meistä pidetään hyvää huolta:

Ilmeisesti täällä on jonkin asteinen huoltotila tai jotain, kun oikein laiturissa kävivät, omassa sellaisessa, eivät tulleet meidän laituriin.

Lähdettiin pienelle tutustumiskävelylle. Historiaahan saarella riittä. Ja riittää myös kaunista luontoa.

En muista missään saaressa nähneeni näin paljon kieloja kuin täällä. Sen sijaan niittymaisemia on muuallakin näkynyt. Aikoinaan saariston ihmiset kävivät täältä niittämässä karjalleen heinää, mutta se kiellettiin vähän ennen toista maailmansotaa. Nykyisinhän saari on suojeltu.

 

Tällaisiin kalliorantoihin ei sitten kyllästy koskaan.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä kivikko näyttää hyvin, kuinka vesi on matalalla. Veden pitäisi olla melkeinpä tuossa ruohikon reunassa, vaan eipä ole.

Se on melkein -40 cm tätä kirjoittaessani, merisään mukaan ja omat havainnot tukee virallista ilmoitusta.

 

Tämä paikka on ollut sotilaallisesti myös hyvin merkittävä. En nyt hirveesti avaa mitä kaikkea täällä on tapahtunut, jokainen tykönään kaivakoon tiedot jos kiinnostaa.

Mutta tykistä kuvan otin, samoin kivikasoista, jotka liittyneet jollain lailla sotimiseen.

Lisäksi on tallella miehistösuojia.

 

Tää puinen ollut varmaankin ammussuoja kun on noin tykin lähellä?

 

Sen sijaan tämä betoninen varmaankin miehistöä varten, vai oisko sittenkin toisin päin, ettei kallisarvoiset panoksen tuhoudu niin helpolla?? Mene ja tiedä.

 

On tuossa vihulaista kyttäävillä sotapojilla ollut hienot maisemat, tosin ehkeivät tänne maisemia tulleet uhailemaan.

 

 

Itäpäässä tätä saarta löytyi kalastajien käyttämä ”jalostamo”

Joku on taiteillut hienon tuulensuojan tulipaikalle. Tuo savustamo mielestäni aika eksoottisen näköinen. Oli siellä rosteripönttökin, mutta eihän se ole mitään verrattuna tuommoiseen ”aitoon”.

 

Ja on täällä droneharrastajiakin aateltu…….

 

Tosin meikäläisen Mavicia tuskin huomais vaikka sen asettais tuon H:n keskelle, oli sen verta iso kirjain.

Auringonlaskusta täytyypi tehdä elokuvaversio.

 

 

Näissä tunnelmissa

Hyvää yötä ja kauniita unia.

Kotkaan lähettiin 9.6.

9.6.2018 Yleinen

Aamu valkeni upeana. Olimme jo eilen päättäneet lähteä Kotkaan, koska oletettavasti kaikki työssäkäyvät ”valloittavat” lähisaaret.

Tuulikin oli lähes olematon, joten mikäs oli meidän ajellessa.

Tämän videon alkuosa on ulkoväylältä, oikealta laivaväylältä otettua. Ei niin kauhian usein meri ole näin rauhallinen.

 

Saatin melkeinpä sama paikka kuin aikaisemmillakin kerroilla täällä Sopukansatamassa ollessamme.

 

 

 

 

Satamatoimisto on edelleen ravintolassa.

Pikkaisen harmittaa edellisten vuosien tapaan, sauna on vasta 18:00. Lisäksi empivät, että lämpiää vain yksi löylyhuone, kun ei ole kuin meidän lisäksi kolme muuta vierasvenettä.

Ilmeisesti muut tässä laiturissa olevat eivät ole ”tavallisia turisteja”?

 

 

Sauna sinällään on hyvällä paikalla, lähellä vieraspaikkoja.

Ja uimaankin pääsee, jos tarkenee.

Minä en tarkene.

Pintaveden lämpö on mittaukseni mukaan

+ 12, kuitenkin plussalla, ulkolämpötila 18.

Saunan jälkeen varasin pöydän ravintola Cantiinasta, sen verran hyvät kokemukset kyseisestä ruokalasta.

Juttu jatkuu illemmalla, joten pysy kanavalla.

Käytiin ennen saunaa pienellä kävelyllä ja melkeinpä heti törmättiin lannoitekoneisiin.

 

Näitä oli usseimpi pesue.

 

Tuosta vain kiven heiton päässä oli Merenkulun ammattioppilaitoksen ”tukikohta”.

Saivat oppilaat melkein oikeesti harjoitella niin nosturin käyttöä kuin pelastuskalustonkin veteen laskua tai sit niitten ylösnostoa.

Vaikka täälä on useastikin käynyt, ensimmäisen kerran vasta tajusin nuitten tarkoituksen.

Sitä vaan mennä tohottaa eteen päin miettimättä mitä ympärillä oikeesti on.

Saunaan päästiin ajallaa, olivat laittaneet molemmat löylyhuoneet lämpiämään. Miesten puoli oli aluksi pikkasen grillimäinen, mutta sit toiset löylyt jo miellyttävät.

Olen aikaisemminkin pohtinut meidän kaupunkiemme arkkitehtuuria, eritoteen julkisivupuolta. Miksei muualla toteuteta uudisrakennuksissa tällaista ”vanhahtavaa” julkisivua. Nättejä olivat vanhan ajan hengen mukaiset puuverhoillut talot. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet oikeesti vanhojakin jo, mutta siistit oli ulkopinnat.

Kiva ja rauhallinen olo on tässä satamassa, kun tietää, että meitä valvotaan.

Viime kerrallakin näitä pyöri täällä, onneksi.

Saunapuhtaana ja pikkaisen siistimpii retonkeihin sonnustautuneina suuntasimme tuttuun ravintolaan.

Alkuun otettiin kumpaisetkin etanat. Eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Madam valitsi pääruuakseen savuporo-metsäsienikeiton ja ilmeisesti oli maukas, kun kieli meni mukana, tai ainakaan ei vähään aikaan ääntä tullut.

Minut porotäytteiset possun fileet sienisoosilla olivat myöskin maukkaat, mutta valkosipuliperunat olivat pienoinen pettymys.

Tekeville sattuu. Oli täysi torppa, joten onneksi olin varannut pöydän.

 

Huomenna jatketaan.