Selaat arkistoa kohteelle #visitkirkkonummi.

Tänään myrkysi

13.9.2018 Yleinen

Tälle päivälle oli sääennusteet luvanneet melkoista tuulta, ja toden totta, tuulta riitti.

 

Tässäpä ilmatieteenlaitoksen mersääpalvelusta aallonkorkeuksista.

Päätimme Madamen kanssa lähteä Porkkalan kärkeen katsomaan, minkalaiset ne isot allot ovat.

Hän ei ole täällä tukevalla maalla rauhassa päässytkään ennen livenä niitä näkemään.

Olimme siellä silloin, kun aallot suurimmillaan olivat.

Eli noin puoli yksi oltiin paikalla ja aika vaikuttava oli luonnon näytelmä meillä katsottavana.

Tuollainen kolmisen metriä korkea aalto kun rantakallioon iskee, on jo sen aiheuttama ”kumu” aikamoinen. Suurimmat saattoivat olla yli neljän metrin. Tässä paikassa pikkaisen kauempana olevat matalikot ”söivät” aalloista pahimmat huiput, mutta kuitenkin.

 

Tuohon rantaan olisi mahdotonta rantautua ehjänä. Oli sitten veneellä tai ilman.

Nuo aallot ”kiipesivät” useita metrejä, parhaimmat kymmenkunta, ylös kalliota pitkin.

Valitettavasti ei saa oikeata käsitystä noiden suuruudesta, kun ei ole vertailukohtaa.

Tässä kännykällä otettua videota. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä, saati saada kelvollista kuvaa.

Veenneellä tuolla olisi ollut aika tuskaisaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu mukanaolijoiden mukavuuden puute. Sinälläänhän muo ”loivat” aallot, jotka siis ulompana ovat, eivät vaarallisia ole, kunhan ei ihan kylkeä tarjoa niille. Kerranhan tultiin Porkkalasta kun oli 14 m/s tuulta ja merkitsevä allonkorkeus oli tuolloin 1,8 metriä ja suurimmat oli mitattu 2,6 metrisiksi.

Emme olleet käyneetkään täällä pitkään aikaan. Ennen veneilyinnostustamme, kävimme muutaman kerran kesässä haikailemassa merta.

Olivat hienosti tehneet parkkikselta polun alkuun oikeen ”tien”. Tästä voisi kuvitella, että tuonnehan vois vaikka pyörätuolilla menne, mutta aika lyhyeksi jäisi matka. Kyllä se jatkui sadan metrin päästä ihan normaalina polkuna, ehkäpä vaan leveämpänä kuin tavallisessa metsässä. Täällä kun noita kulkijoita riittää. Keväisin ja syksyisin lintubongarit käyvät taivaalle tihrustamassa isoinkin joukoin.

Keittokatos oli entinen, siis sama, joka on ollut ties kuinka kauan.

Nytkin pari ladyä kahvitteli tulia katsellen, joten en kehdannut ihan läheltä kuvaa ottaa.

Mutta oli tänne muutakin uutta tullut kuin polun alku.

 

Puuvaja, joka oli minulle entuudestaa tuntemattomalla tavalla rakennettu. Oisko olleet 3×3″ tuumaista ja ovelasti kulmittain laitettu.

Hieno oli pytinki. Sen verran oli uusi rakennelma, että puut olivat vielä ulkosalla.

 

 

Matkan varrella on tuuli aikoinaan, ennenkin, myllännyt tätä suojelualuetta uuteen uskoon. On siinä örkeillä ruokaa ja jälkikasvuille paikkoja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on käymisen arvoinen paikka, varsinkin, jos ei ennen ole Porkkalan kärjessä käynyt.

Ei mennyt tämä päivä hukkaan.

 

 

www.top10matkatarjoukset.com

Stora Svartö 5-6.9.

5.9.2018 Yleinen

Vaikka keli olikin pivinen, päätettiin lähteä paremman puutteessa merelle.

Pitkästä aikaa Stora Svartö. Eikä ollut ruuhkaa.

 

Ja perille päästyämme, näytti luonto parhaat puolensa.

Voisko enää enempi toivoo ??

Sitten tapahtuikin sellaista, jota en ole eläissäni kokenut.

Minkki mennä viipotti meistä välittämättä pätkääkään.

Jotain siinä oli muutakin outoa.

Häntä oli oudon karvaton, varsinkin heti mistä lähtee ”kasvamaan”.

Saatiin seurailla veijarin touhuja enempikin.

Video on kännykällä kuvattu, joten laatu sen mukaista. Lähinnä oli kapula väärin kädessä, pystyssä!!!!

 

Ruokaa kun tein, vilisteli kaveri milloin missäkin.

Nyyttijuureksia, jotka ei meinannu tällä kertaa kypsyä lainkaan, sekä grillattua maksaa. Nyt  sain palana, joten saatoin tehdä paksumpia viipaleita.

Kun viimein juureksetkin kypsyivät, oli odottaminen palkitsevaa, ainakin mahan mielestä.

Kelpaa näissä maisemissa ruokailla.

Ja miks’ei istuskella täydellä vatsalla pidempääkin.

Ja vaikka ei vatsakaan olisi täysi, kelpaa silti.

 

 

Puoli saarta kierrettiin, joten saatiin näkymää ulkomeren puoleltakin.

Ei nääkään näkymät hullumpia ole.

 

Takaisin kun tultiin, törmättiin toiseenkin erikoisempaan näkymään. Ja ihan vahingossa.

 

Hämähäkki oli saanut jonkin moisen örkin kiinni ja yritti nyt paketoida sitä, ettei vaan päivällinen karkaisi.

Seurattiin liki tunti, mutta valmista ei tullut muuten kuin meille kipeät niskat, sen verran korkeelle jouduttiin tuijottamaan.

Hämärähän melkein kerkes tulla.

 

Räpsäsin aikani kuluksi ”peilikuvia”.

 

Oikeanpuoleinen on zoomattu aika kaukaa, joten voipi olla rakeinen, varsinkin kun pikseleitä on joutunut pienemmäksi ruuvaamaan, että huolivat tänne plokiin.

Muutaman kerran virvelin jatkeena olevaa mepsin lippaa uitin ja yllätyin, kun kalan sain.

Saalis ei ollut kovin iso. Lippa on nroa 2, joten oisko affena ollut peräti 15 senttinen.

Siitä varmaankin juontuu sana sintti ??

Pääsi kasvamaan.

 

Kun aurinko viimein lasku horisonttiin, oli ihan pakko…..

 

Alkuperäiset ovat noin viiden megan kuvia.

 

 

 

 

 

 

Huomiseen.

 

www.top10matkatarjoukset.com

Bylandet ja suojaa

11.8.2018 Yleinen

Näpsäisin ensimmäisenä yönä kohti Helsinkiä ja sen valoja kännykällä kuvan.

Yllättävän valovoimainen on Samsungin kamera.

Säätieteilijät olivat luvanneet jo perjantai-illaksi navakoituvaa tuulta ja sen olivat noteeranneet myös muut veneilijät.

Normaalisti niin rauhallinen pohjoispuoleinen ranta alkoi täyttyä veneistä.

 

Tämä oli siis lähtötilanne torstai-illalla.

Näiden jo kiinnittyneiden lisäksi pari muutakin kauempaa ”tiiraili” mahdollisuutta rantautua tänne, mutta luopuivat todettuaan loivan ja liukkaan kallion olevan heille epämiellyttävä riskitekijä. Siinä helposti joutuu kallion ja veneen väliin tahtomattaan. Lisäksi yrittäjät omasivat sen verran syväyttä, että ois jäänyt keula parin metrin päähän rannasta.

Meitä eivät haitanneet muut, me elettiin ihan omaa elämää.

Ensimmäisen kerran näen moisen asian. Joku oli tehnyt ”autiokämpät”, eli laittanut valmiiksi pilkkeet, ei muuta kuin rikkitikkua siihen. Mahtavaa, tämmöistä lisää.

 

Tietenkin saari piti kiertää, pariinkin otteeseen.

 

Meinasin saada aalloista hienoja kuvia, vaan tuulen suunta oli pikkaisen liikaa lännen puolelta, että pursiseurojen ”valtaamat” saaret plokkasivat aallot pois, joten vähän tynkäaaltoi tuli.

Vaikka monesti tätä saarta ollaan kierretty, en muista tämmöistä kallion väriä nähneeni.

Näytti vähän kuin ois ollut lahonnutta puuta kallion sisällä.

Rapautunutta kiveä se kuitenkin on.

 

Oli joltain vissiin ruuan tähteitä pudonnut pöydän alle. Vahingossa huomasin, kuinka kärpäset innokkaina pyöri sen kimpussa.

Yksi oli vissiinkin pyhäkamppeisiin sonnustautunut, kun noin värikäs oli.

Se ei paljon muista noteerannut, vaikka ne sen yli välillä käveli. 

Siinä istuessani lenteli perhonen ympärilläni. tarpeeksi kauan kun maltoin kytätä, sain siitä kuvankin.

Lajia en tunne, mutta hieno se on.

Nokkosperhonen se ei mielestäni ole??

Googlen ihmeellinen maailma kertoi tuon olevan Neitoperhonen.

Ennen oli kuulemma harvinainen Suomessa.

 

Vähän ennen auringon laskua ihmettelin Espooseen päin olevaa ”pilveä”.

Sanoinkin purkkarin kipparille, että palaakohan tuolla jotain.

Todettiin vaan, että varmaankin matalla oleva sadepilvi.

Ei ollut sadepilvi.

Siellä oli vene syttynyt tuleen keskellä selkää. Kippari oli kuulemma hypännyt mereen ja uinut läheiselle luodollo, josta hänet oli noukittu pois. Vene tuhoutui täysin. Oudoksi tämän tekee asia, että oli uudehko perämoottorilla varustettu vene.

Kuva ei ole minun ottama, joten toivottavasti sen ottaja ei vedä tästä hernettä nenään.

Mistähän saanut kipinän, kun noin kävi ???

 

Tässä sitten pieni kuva-arvoitus.

Kuvaa ei siis ole manipuloitu mitenkään, vaan on ihan kännykällä otettu.

Saapi kommentoida ja ehdotella näkemystään, kuin tämä on otettu.

 

Tarkoitus oli alun alkaen lähteä kotiin maanantaina tai viimeistään tiistaine, mutta nyt tuulet kääntyvät pohjoisen puolelle, ja tämä paikka ei ole turvallinen silloin, joten todennäköisesti kotuidumme jo sunnuntai-iltana.

Se jääpi nähtäväksi.

 

Siirrytiin plägässä Bylandetiin

10.8.2018 Yleinen

Ooteltiin iltaan, kun tiedettiin, että tyyntyy. Päästiinkin ajamaan plägässä, paitsi, että vanha maininki nyökytti sen verran, että hiljennettiin 22:een solmuun.

Kohde oli Bylandet, joten aika ripeaästi päästiin paikalle.

Pohjoikärki, meidän lempparipaikka, oliki ”valloitettu”. Viisi nuorehkoa miestä makkaran paistossa ja mahansa täytettyään, lähtivät vähän ennen illan hämärtymistä pois. Ekassa videossa ns ”perävalot” näkyy, jos luodon läheisyydestä erottaa?

Yön yli nukutta ja tässä tulos.