Selaat arkistoa kohteelle #visitinkoo.

Stora Halsö Inkoo

8.8.2018 Yleinen

Yö oli viileä. Siksipä nukuttiinkin pitkään.

Eikä aurinkokaan ollut kallion takaa päässyt cabiinia lämmittämään vielä tuossa vaiheessa liikaa.

Mutta ei hätää, tilanne korjaantui nopsaan.

 

Tosin, olimme jo tuossa vaiheessa olleet liki pari tuntia kiinni Stora Halsön laiturissa.

Pääsin pitkästä aikaa grillaamaan. Joko paikkoja, missä grilliä ei ole ollut, tai suurin syyllinen on ollut kuivuus, eli metsäpalovaroitus.

Puita oli tuotu lisää sitten viimekäynnin.

 

Naudan jauhelihasta pihvit tirautin ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Keli oli parin muka koleamman päivän jälkeen tullut taas helteiseksi.

Kun kavuttiin kallioita ylös kuvatakseni Mavicilla saarta toiselta puolen, hiki meinas tulla.

 

Saunan varasin myöskin.

nii, puita oli seinustatkin täys.

Kätevät nuo sadeveden kerääjät, tai siis suojat. Joku lyijypitoinen, tai raskas kuitenkin, nauha harson reunoissa. Eipä tuuli vie mennessään eikä havunneulaset tai ökit täytä saaveja.

Saunalle vievä polku oli kuin suoraan ”mummolasta”, varsinkin tämä loppuosa.

Ihan lapsuus tulee mieleen.

Löylyt on ihan mahtavat saunassa, yksi parhaista.

Eikä saunasta näköalakaan hassumpi ole, näin veneilijän vinkkelistä katsottuna.

 

 

 

Sunnuntai ja liikehdintää satamassa

2.7.2018 Yleinen

Aamu pilvetön mutta tuulinen, navakkaa ja puuskaista koillisesta. Sen verran kova oli tuuli, että isohko moottorivene yritti useimman kerran poijuun osua siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen sijaan onnistuivat saamaan liinan sotkettua , ilmeisesti peräsimeensä, koska akselivetoinen oli. Jos ois perävetolaite ollut, ois todennäköisesti matka tyssännyt. Nyt pääsivät jatkamaan matkaa. Toivottavasti hyvin heillä loppujen lopuksi kävi, koska hävisivät näköpiiristämme Inkoon suuntaan.

Saunarannasta katsottuna vahingossa keksin aika vänkän näkymän.

 

Keltainen sammal oli kasvanut ”suomen” mittoihin.

Kun pikkasen mielikuvitusta käyttää ja sitähän ainakin minulla riittää.

Sen sijaan muito ”häviää” veneestä katsottuna.

Sattuipa hassusti juuri auringon laskun aikaan ottaneeksi tämän kuvan.

 

Tämä herra jaksoi vartiota pitää, milloin tässä ja joskus aidallakin. Tosin, pääskyset eivät tykänneet, jos lokki iadalla istui.

Hyökkäilivät aika rajusti lokkia kohden.

 

 

 

Yksi toisensa jälkeen lähti, mutta oikealla vieressämme, se ”aallonmutaja” ja me jäätiin. Lisäksi illemmalla tuli meidän vasemmalle puolen 28 jalkainen moottorivene.

Kävi yksi perhe Busterilla, pojat kovia kalastelemaan ja saivatkin isohkoja ahvenia. Sama vene kävi myös eilen.

Kun huomasin heidän varaavan saunaa, hyökkäsin paikalle tarkistamaan kellon aikaa. Me kerettiin juuri ennen heitä löylyt ottamassa.

Iltaa istuttiin laiturilla naapureiden kanssa turisten.

Huomiseksi luvattu aika kurjaa keliä, navakkaa pohjois tuulta ja sadetta.

Tuuli kerkesikin jo laantua aika lailla, mutta nyt puolen yön aikaan, alkoi taas puhkumaan.

 

Kaunis oli ilta Stora Halsö:ssä.

 

Vielä jäätiin tänne

1.7.2018 Yleinen

Hyvin nukutun yön jälkeen aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Onneksemme tuuli oli pikkaisen kääntynyt pohjoisesta koilliseen päin. Ei tosin paljon, mutta sekin auttoi, että ei ihan suoraan kylkeen puske. Toki, naapurimme suojaavat meitä kiitettävän hyvin.

 

Vähän murua rinnan alle ja pienelle lenkille. Tällä kertaa kiersimme saunan ”takana” olevan niemen, joka nyt hyvin blogaa tuulen. Ei ollut tuolla suunnalla saarta käynytkään, vaikka monesti muuten täällä oleillut.

 

Konkeloita, tai oikeammin keloja, on tälläkin puolen saarta.

 

Vieläkään en lakkaa ihastelemasta tätä sammalta vai mitä lie, jota en ole mantereella tavannut.

Jättää kanervatkin ”siipiensä”suojaan kasvaessaan.

 

 

 

 

Sitähän en tiedä, kuinka sitten ajan kanssa valloittaa elintilaa muilta?  Enkä sitä nyt sen enempää aio pohtiakkaan.

 

 

Eroosiota on, totta kai.

On siinä kallio kolahdellut, kun on tommosen palan irroittanut.

Ei ois mahtunut Hiacen sisään tuo murikka.

Ihmettelen myöskin tätä värimaailma näissä kallioissa.

Toisella lenkillä ihailimme saaren halkaisevaa rotkoa. Varmaankin olleet kaksi eri saarta joskus tuhat vuotta sitten.

Tämä saari on aikoinaan, -70-luvulla ollut Imatran Voiman henkilökunna virkistyalue. Voimalla oli tarkoitus rakentaa tuonne mantereelle, Koppanäsiin ydinvoimala. Sitähän ei sinne tullut, mutta sen sijaan 1986-2003 Fortumin koealueena. Tutkivat eri energiamuitoja, mm tuulivoimala, joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja siihen aikaan maailman pohjoisin, teholtaan 0,3 MW.

Sittemmin virkistysyhdistys osti tämän saaren ja on nyt sitten meidän nautittavissa. Kiitos heille siitä.

Sitten ois pläjäys koirien ystäville. Tää osoitta aika hyvin, että luontokappaleet eivät ymmärrä eivätkä tykkää meidän ihmisten kotkotuksista.

ja toinen

 

Muut lähtee

29.6.2018 Yleinen

Kun minä sain silmäni auki ja kurkattua ulos, oli enää laiturissa meidän lisäksi kaksi venetä, viereinen isohko moottrorivene sekä purkkari, joka eilen tuli viimeiseksi, näiden tuttu.

Siinä meidän aamupalan jälkeen lähtivät nämäkin pois.

 

 

 

 

 

Laitoinpa plotterin kuvan, jos ja kun ei tiedä, missä saaressa ollaan. Inkoosta muutama maili itään.

Tmmat pilvet pyöri vielä yön sateen jäljiltä. mutta uskaltauduimme kuitenkin saarilenkille, liikuntaa tarvitaan.

Kyllä sadetta nää tarviikin. Ja mieluimmin useimmin kuin harvemmin. En tiedä, pelastaako tän kesän kasvua enää, mutta josko ens kesän?

Jopa mustikat ja puolukan varvut kärsineet pahasti.

Onneksi suurin osa marjavarvikoista ihan ok, mutta marjoja ei näkynyt.

 

 

Porkkalan selällä näkyi sateita vielä olevan.

 

Taas sai ihailla kallioittemme moninaisuutta sekä eroosion aikaa saamaa muutosta.

On siinä graniitti heikoilla veden jäätymisen edessä, vai oliko se välissä ?

 

 

 

 

 

 

 

 

Väriäkin näissä kivissä on jos jonnii moista muodoista puhumattakaan. Sitä välillä ihan häkeltyy, kuinka upesti luonto muovaakaan mitä vaan.

Tuuli jatkuu edelleen kohtuullisena, 10 – 12 m/s, mutta koska suunta on

lännen ja pohjoisen välistä, ei aalto pääse kasvamaan kauhian isoksi.

Oisko vähän toista metriä tuo tuossa.

Puuskat tekevät hankalaksi kelin, jos joutuisi tuolla nyt ajelemaan.

 

 

 

Linjataulujen kiinnityksiä on näemmä uusittu, hyvä niin.

Kuvassa tarkkasilmäinen tietenkin huomaa kauimmaisen linjataulun. Nuo sitten pitäisi kohilleen saada, kun ulkoa tulee tänne päin. 

Mäkiluodolta tulee 5,5 metrin väylä, joka yhtyy sitten Kantvikin laivaväylään ja nämä taulut ovat sitä pätkää varten.

Aika hyvin tämä aurinkopanelit toimivat. Otin pilvisen jakson kohdalla kuva varaustilanteesta.

Siis pilvien läpikin työntää 4,1 ampperia virtaa.

Oikealla oleva lukema, 1,2 A tarkoittaa, että reititin vie ton verran.

Verraton peli. Siinä vanhemmassa mallissa kun ei ollut mittaria, joka olisi osoittanut, tuleeko taivaalta muutakin kuin aika ajoin vettä.

Lisäksi tässä on hyvät ubs-laturit sekä pari muuta 12v ulostuloa.

On tällä kiva myöskin luonnon omia asukkeja seurailla ja vieläpä aitiopaikalta.

 

 

Takaisin merelle

29.6.2018 Yleinen

Kun nyt Juhannus ”lusittu” ja päästy takaisin arkeen, tarkoittaa se samalla mahdollisuutta ulkoiluttaa Sarza2:sta. Samalla pääsee miehistökin mielipuuhaansa, merelle.

Tällä kertaa emme menneetkään Bylandetiin vaan tulevia tuulia ajatellen etukäteen, Stora Halsö:hön.

 

 

Arvattiin kyllä, että emme yksin saa olla, on sen verta suojainen poukama ja saunakin saaresta löytyy. Josko huomenna saunaan?

Maisematkin on kohillaan, kun toiselle puolelle saarta könyää.

Tämän saaren itäpuolella, muutama maili, on meidän puolusvoimiemme sotalaivasatama.

Empä ottanut tarkempaa kuvaa, tarkoituksella.

 

Konkeloita on tässäkin saaressa. Olosuhteet kun täällä saaristossa ovat sanoisinko, aika kovat.

Varsinkin tänä vuonna, kun on ollut kuivaa. Iso osa pienemmistä koivuista, jotka kallioden koloissa yrittää sinnitellä, ovat lehdiltään ruskeina. Siispä ”hyviä” konkelokokeleita.

Tuolla itäpuolella saarta löytyy myös pieni hiekkaranta.

 

Kohtuulisen leveä polku johdattelee kulkijan melkeinpä suoraan täältä laiturilta. Me nyt satuttiin vain tulemaan laiturille päin.

Kyllä tuolla junnujen on hyvä pulikoida.

Sattui olemaan oikeen klassikkovenekin laiturissa, Storbåt.

Tämä yksilö on valmistunut ”vain” 18 vuotta sitten, mutta alkuperäisien piirustusten mukaan rakennettu.

Näitä on käytetty talonpoikais-kalastajien kulkupeleinä jo 1700-luvulta lähtien. Oikeestaan vasta moottoreiden tulon myötä tämän malliset veneet jäivät liian kömpelöinä pois saaristolaisten käytöstä.

Pieniä upeita yksityiskohtia pullollaan tämä 10-metrinen tervattu kaunotar.

Päästiin omistajien toimesta sisällekin.

Ei ollut webastoja ennen, eikä tällaisessa ole nytkään, vaan kunnon kamina hoitaa kosteuden ja kylmän  poiston. Kaikki oli mietitty vimosen päälle tarkkaan, kyllä vanha kansa oli viisasta.

Jo tämän värimaailma sai melkein mielen liukumaan sinne jonnekin, kauas taakse päin.

 

Jopa nuo takakannella olevat tynnyrit ,,,,,

Ehkäpä ainut joka rikkoi tuon tunnelman, oli retkituoli??

Se suotakoon kipparille, täytyyhän sitä jossakin saada pientä nykyaikaista nautintoa.

 

Mitähän se huominen tuokaan tullessaan ?