Selaat arkistoa kohteelle #visithaapasaari.

Vielä Haapasaaresta juttua

13.6.2018 Yleinen

Koska kauppa aukeasi vasta klo 15:00, jotta saisimme satamamaksun, 10.-€, hoidettua, päätimme lähteä tutustumaan saareen uudemman kerran.

Vierasvenelaiturin alapuolella olevat vakiasukkaat eivät tykänneet lainkaan meidän liikkumisesta edes takas heidän kotiensa läheisyydessä. Varsinkin lokit kiukustuivat suunnattomasti. Eivät rassukat tajunneet, että ei meillä ollut pienintäkään haluja kaapata pariskunnan ainutta karvapalloa.

Tässäpä leikkaamaton kännykällä otettu videi:

Sen sijaa uikku istui rauhallisesti katseella seuraten muniaan hautoen meidän ohittaessamme hänen residenssinsa.

Koulu oli saarella 1890-1973, ja nyt tuo koulurakennus toimii majoitustiloina sekä piharakennuksissa saaren historiasta kertova museo. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta ei ollut auki.

Kyllähän näitä kauniita rakennuksia ja hyvin hoidettuja pihoja kehtaa kuvata.

 

 

Tämän talon omistaa pariskunta jonka vaimon suku on saarelaisia.

Talo on tehty 1800-luvun puolella ja isäntä on peruskorjannut sitä aika perusteellisesti, mm hirsiä uusinut.

 

Hänellä on myöskin lohirysä, johon pääsin tutustumaan lähemminkin.

On kuulemma kiintiöt vaan ihan pe..stä, hänelläkin vähän yli 120 kalaa. Joka kerta, kun rysän vie mereen, pitää ilmoittaa Ely-keskukseen, kyllä isoveli valvoo ????

 

Nämä laatikot ovat sitten minkkejä varten. Niitä ollut saarella niin paljon, että ei ollut enää pesiviä lintuja. Nyt on kuitenkin saatu tilanne hallintaan, että pesii jos jonniin moisia lentäviä, hyvä niin. Kyllä luonnon pitää olla monimuitoista, mutta vieraslajit ei sovi siihen monimuotoisuuteen, varsinkin vapaaksi päästetyt sellaiset.

 

Tämä veijari oli se meidän laiturin alkuperäinen asukki.

 

 

Sentään viitsi päänsä kääntää.

Saarella näkyi olevan oma viiri.

Tunnuksena kolme puikkaria.

 

Kohti Haapasaarta

11.6.2018 Yleinen

Aurinkoisessa ja kevyessä tuulessa päästiin vaihtamaan maisemaa. Kohde oli tälle päivälle Haapasaari, noin 11 mailia lounaaseen Ulko-Tammiosta, oikaisten. 

Tuolta matalikoita ja kivikoita väistellen osasin kuin osasinkin tulla.

Tarkkana tietty saa olla.

Merikortti, Loistokarttaohjelma sekä tämä plotteri. Niitä kolmea seuraillessa hyvä kun ohjaamaan kerkee…..

Ja pitäs vielä maisemiakin kattoo …..

Sattumalta huomasin tuommoisen luodon nimen, Sopanen.

 

Kyllä alkoi hymyilyttää.

Sen verran paljon ollaa herra-Sopasen kanssa aikoinaan merillä pyöritty, ja vähän muuallakin.

 

 

 

 

Täälaisesta saaresta on nyt kysymys.

Täällä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien.Nykyinen rakennuskanta on syntynyt 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Vanhimmat säilyneet ovat 1700-luvulta.

Kaksi ammattikuntaa on ylitse muiden, saarelaisten keskuudessa: luotsaus ja kalastaminen.

Virolaisten kanssa käytiin aina 2.maailman sotaan saakka vilkasta seprakauppaa,

Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.

Täällä suorastaan huokuu ”vanhat ajat”. Jotenkin tuli mieleen Utö, vaikka ei näitä voi muuten verratakkaan, kuin vanhojen ammattien perusteella.

Kirkko on rakennettu vanhan, 1741 karttoihin mainitun, kirkon paikalle, 1858, eli ei ihan eilen.

Majakka keskellä korkeinta kalliota, n 20 meren pinnasta, on ”vähän” nuorempi, 1862 kasattu kivistä, 19 m korkea ja 3 m tiiltä.

Virallinen tulliasema on toiminut 1863 lähtien, nykyisin merivartioston asemana vuodesta 1931.

Tänne on ilmoittauduttava, jos aikoo Saimaan kanavan kautta järvelle mennä.

 

Seinässä on kyltti, milloin kauppa on tänne saatu.

Toimii näköjään postina, yleisenä ilmoitusten jakopaikkana yms. sen verran tuulikaappiin päästiin vilkaisemaan. Oli mennyt tuntia aikaisemmin kiinn, kun tultiin sen verran ”myöhään, vasta kuuden pintaan.

 

Näkyi olevan siellä seinällä paikallinen tonttien asemakaava. Numeroitu oli, varmaankin tietävät kuka minkäkin numeroisen tiluksen omistaa.

Kaavoitus voi olla aika vanhaa perua.

Ja veikkaisin, että muutoksia on turha hakea.

 

 

Näkemistä on vähän liiankin kanssa, ei oikein tiedä, mihin päin katseensa suuntaisi

.

 

 

 

Tuossa oikealla olevassa kuvassa, näyttäisi, että tänne on pikitie tehty, mutta onneksi näin ei ole.

 

Kyllä tämä tie on ihka oikeeta Suomalaista graniittia.

Ei tarvi pinnoittaa uudelleen, eikä routa vaikuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, muutamaan tuhanteen vuoteen.

 

 

 

 

 

Kyllä täällä silmä lepää. Ja kait sielukin, ainakin pikkuisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanha kunnantalo. Oli rakennusvuonna maksanut kunnan koko vuoden budjetin verran.

Jatketaan huomenna. Yökuvat jää nyt saamatta, kun nuo mustat pilvet peittää punertavan taivaan, yöllä sataa.