Selaat arkistoa kohteelle #visitespoonsaaristo.

Syksyistä tunnelmaa

10.10.2018 Yleinen

Lämpöaalto Saharasta asti (kuulemma) hellii meitä etelä-Suomalaisia. Eikä tuulikaan häirinnyt, kun Masin kanssa käytiin pyörähtämässä merellä. Ensin käytiin tyhjentämässä septitankki satamassa ja Svinöön kautta ulapalle.

Amiraalisatamassa, Soukanniemessä, oli vielä jokunen purkkari paikoillaan.

Ruska merenrannalla ei ole oikein päässyt alkamaan, meri on vielä lämmin. Ja tämä lämpöaalto ei auta yhtään ruskan tuloa rannikolle ja hyvä niin. Nautitaan nyt vaan lämmöstä.

Isolla selällä nähtiin sotalaiva, mutta en ottanut tällä kertaa siitä kuvia.

 

 

Muuten liikenne aika hiljaista.

Kiva kaarisilta Pieni Vasikksasaaresta Alholmeniin. Käsittääkseni tuo ei ole kauhian vanha, koska en ole sitä ennen hiffannut? Ei ainakaan kovin motaa vuotta, ei nimittäin näy kartoissa eikä Googlemapsin sateliittikuvissakaan.

Vielä on satamassamme paljon veneitä. Ja mihinkäs tässä kiire nostaa kun kelit tuntuu vaan paranevan.

 

Paitsi, että meidän on pakko nostaa viimeistään tänä viikonloppuna. Alkaa kansiremontti. VolvoPenta lirittää vettä kansipahvin ”petettyä”, onneksi ulkopuolelle. Voisi ehkä vielä ajaa parikin kesää, mutta on se varmempi vaihtaa, ettei sitten keskellä kesää sotkeudu öljyjen kanssa ja sitten maksaa. 

Tuossa yksityisessä laiturissa olevaa isohkoa venettä, melkeimpä laivaa, aina silloin tällöin ”luolaan”.

Tosin, loppupeleissä tuommoisen ylläpitäminen ois aika kallista puuhaa, eikä sillä pääsisi kaikkiin niihin hienoihin pieniin luonnossaariin, missä tänäkin kesänä ollaan käyty. Happamia ovat …..marjat, vai miten se oli…..

 

Kun kotiduin, käytiin Madamen kanssa lenkillä.

Heti evakkkodista lähdettyämme, kaduvarsiotos.

 

 

Niin, olemme evakossa. Meillä on kylppäriremontti menossa. Par’aikaa lattia on kuivatuksessa, joten menee tovi, ehkäpä pari-kolmeviikkoa, ennenkuin päästään takaisin. Remontoivat melkein kaikki kylppärit koko taloyhtiössä.

Madamen sisko lähti Tansaniaan, joten päästiin hänen asuntoon kukkienkastilejoiksi. 

Mutta palataampa syysloistoon.

 

Vastavaloon lenkkipoluiltamme, joita onneksemme on ihan tässä vieressämme. Puhumattakaan upeasta rantaraitistamme.

 

Hyvä on täällä lasten kulkea koulutietä alas varisseisten lehtien kahistessa ”töppösten” alla.

 

Meri on onneksi lähellä täälläkin, joten pääsee fiilistelemään, vaikka jalat tukevasti maalla onkin.

 

 

 

 

2 kk 1 nro Matkaopas-lehteä, arvo 11,90 €
 

 

 

 

Kävelijöita, useimmilla joku narunjatko mukana, silloin tällöin vastaan tulee. Tähän aikaa iltapäivästä ei ole vielä niin paljoo pyöräilijöitä, kuten viikonloppuisin, hyvät meille.

 

 

 

 

 

 

Jokunen vesilintukin oli vielä kyttäämässä, josko ilmavirtaukset sallisivat siivillenousun kohti lämpimämpää etelää.

Mutta puhtaana pitää reissuun lähteä, siksipä pieni kylpy paikallaan silloin tällöin.

Ja tietenkin sulat pitää sen jälkeen oikoi ja kuivattaa.

 

 

 

 

 

Näihin tunnelmiin, seuraavaan kertaan.

 

 

Kyllä meri on hieno,

Tallinnan Hotellimatkat Edullisesti!
Katso tarjoukset valitse sopivin! 

 

 

Lähdettiin merelle

19.9.2018 Yleinen

Päätettiin Masin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Sarzaa.

Sovittiin tapaaminen Omppuun, kas kun jäin autottomaksi. Madam lähti ”iloisten leskien” kera reissuun ja ”vei” auton. Elintarvikehankintojen jälkeen satamaan ja Sarza liikenteeseen.

Ilma oli todella lämmin ja pilvetön taivas saatteli meidät matkaan.

Kurvattiin Svinösundin kautta Kaparenin rantaan katsomaan ja jäi rantautuminen haaveeksi. Tilaa olisi ollut, mutta tuuli kävi ikävästi suoraan rantaan, joka vielä iltapäiväksi oli ennustettu kovenevaksi.

Siispä plän bee ja saaren vaihto vähän yli metrisessä aallokossa Gåsgrundetiin.

Masille tämä olikin uusi tuttavuus. Sen sijaan tuttuja hän melkeimpä ensi metreillä kohtasi.

Voitatti.

Pääsi tatti meidän mukana saarikierrokselle. Eipä olisi sieni uskonut moisen matkan mahdollisuuteen maailmaan putkahtaessaan.

Ruokahalu oli herätetty meri-ilmaa haistelle, varsinkin ulkomeren puolella, jossa kainalot kuivuivat alta aikayksikön.

Siispä pötyä pöytään, eiku tulille. Hyvät hiillokset oli perua tutuilta, jotka olivat jo ruokansa tehneet. Masi jo kieltään lipoen odotti, ja odotti. Tällaisen ruuan tekeminen ei ole hätäisen miehen hommaa, jos hyvää haluaa tehdä. Niinpä nämäkin kasvikset ja täytetyt sienet saivat ollta tunnin verran, ennen kuin lihat pistin seuraksi.

Sienistä olin kannat ottanut pois, joten ne ja se tatti, päätyivät lihojen kera hiillokselle.

Kyllä odottaminen palkittiin tälläkin kertaa.

Annoksen asetteluun en kiinnittänyt sen enempää huomiota, olisi varmaan kannattanut. Joutui/pääsi heti kuviin.

Olimme aika suosittuja vierailijoita tälläkin kertaa, tässä saaressa. Jo aikaisemmassa tarinassani on nähty nämä kaksi upeaa koiraa, jotka nytkin herkeämättä, silmä kovana, seurasivat lähes kaikkia liikkeitäni, kun esivalmisteluja tein. Kannattikin. Saivat lihasta kalvot. Lisäksi Masi heltyi ihan loppumetreillä.

Morgan, vanhempana ja itseoikeutettuna, sai ensin maistaa kypsää possua.

Ja koska Nemo malttoi odottaa kärsivällisesti, sai hänkin osansa.

 

Veijarit jäivät meidän iloksemme isäntäväen mentyä ruokaperäsille.

Kun mekin olimme saaneet mahamme täyteen, vietiin tarvikkeita veneeseen ja paluukuormaksi pakki mukaan.

Ja taas sai Masi odottaa.

Kunnon porkat ja ostetut kampaviinerit pääsivät pienen möyhennyksen jälkeen niille jätettyihin ”kolosiin” mahoihimme.

Lettuja ei nyt ”jaksettu” paistaa, vaikka koiruuksien omistaja olikin lähtiessään luvannut meille ottaa hänen tekemästä lettutaikinasta ”veron”.

Ei vaan kaivannut tällä kertaa.

Lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen pimeän tuloa.

Navakoitunut tuuli oli nostanut aallokkoa hieman, mutta ei vielä pahaksi.