Selaat arkistoa kohteelle #visitåland.

Brändö, Jurmo

25.7.2018 Yleinen

Matkaa jatkettiin kierrellen saaria ja luotoja ja maisemia ihaillen.

Piti päästä kauppaan ja septikin alkoi täyttymään.

Kauniit ovat maisemat täällä.

Brandön Jurmo.

Pieni tutustuminen kauppaa/kavila-ravintolaan. Vaikutti ihan positiiviselta.

Jädet vaan tällä kertaa ostettiin ja veneeseen pieni huilitauko, lämpöä kun, onneksi, piisaa. Suihkussa käytiin ja sit syömään. Sain siis vapaapäivän ; – )

Ylämaan karjan jauhelihasta tehty hampurilainen, kyllä oli hyvää.

Kaupan edessä oli nuoruusmuistoja herättävä kulkupeli.

Muistan, kuinka Lahdessa talomme alakerran maalikaupan tsuppari suhaili tällaisella.

Illemmalla pyörittiin satamassa. mm tällainen näyttely rantamakasiinissa. Upeita töitä.

 

Voit kurkata netistä, mitä kaikkea hienoa on tarjolla.

http://www.soderangs.fi/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö muutenkin huokuu vanhaa kalastajasataman tunnelmaa, mitä nyt meidän ja muidenkin kuttaperkaveneet pilaamassa sitä.

Tämäkin olisi täydellinen ilman lasten nykyaikaisia vesileluja, mutta ymmärrän, että niitäkin pitää olla.

 

 

 

 

Tämä hieno vaja oli aivan tuon hienon fiskarin takana.

Onneksi on säästetty vanhaa ”rekvisiittaa” eli aikoinaan oikeata käyttötarviketta meille kaupunkilaisille ihmeteltäväksi.

Ja jos pitäydytään erikoisuuksissa, niin tämäkin on eräänlainen.

Samaan aikaan satamassa toinen Finmar Magnum.

Jos näitä yhteensä tehty n 25 kpl, niin silti voi ”törmätä” sisar-veneeseen. Jutustelimme omistajien kanssa jonkin aikaa aiheesta, Finmar.

Heiltä kuulimme hyvän vinkin. Saattaisimme nähdä vilauksen ylämaan karjasta.

Matkalla nautoja katsomaan, oli myöskin nähtävää.

 

 

 

Kalamieheltä oli viehe hävinnyt, joten en saanut tietää, millä tuollaisia vonkaleita sais.

Fillarin kumitkin puuttui, joten en voinut sitäkään lainata, mennäkseni kyselemään kyliltä.

Perunan nostokone oli myöskin tuttu kapine, pentuna pappa käytti joka loppukesä moista vehettä.

Niin kuin niittokonetta sekä haravaa.

Kaikki olivat kauramoottorivetoisia.

Papalla se oli Tuisku.

 

Vähän on kuva suttuinen, mutta samaa henkeä, kuin muutenkin.

Oli siinä vieressä uudempi talokin, mutta enpä viitsinyt mahduttaa sitä pilaamaan maisemaa.

 

 

 

Siinä näitä mullikoita nyt sitten on.

Jostakin luin, että saattavat tykätä, jos rapsuttaa otsatukasta. Mutta sarviin ei saa koskea, silloin tulee lähtö, ja sinä et määrää koska se tapahtuu.

 

 

Yksi vasikkakin tuolla on, mutta ei nyt kuvassa oikein näy kuin pikkaisen päätä.

 

 

 

 

Aika julmetun kokoisia ovat.

Viihtyvät kesät talvet ulkosalla, aivan kuten kotimaassaan Skotlannissa.

Saarella on vuodesta 2002 lähtien laiduntanut ylämaankarjaa jota pidetään turistikohteena ja sille on järjestetty opaskyltit. Ylämaankarja hankittiin saareen laidunkarjaksi pitämään maisemat avoimena. Karja koko on noin 38 yksilöä.

 

Tunkua on tähänkin satamaan ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet, vaan tyytyivät vastakkaisen saaren kallioihin.

 

 

Väderskär, Myrkyluodon Maija

23.7.2018 Yleinen

Niinpä, aapulan jälkeen suorilta Väderskäriin.

 

 

Oli melkeinpä ”ruuhkaa”, vastaantulijoina vain pujeveneitä.

Ne harvat moottoriveneet, jos näkee, on paikallisten, ulkopuolella väylien.

”Myrskyluodon Maijan esikuva on Anni Blomqvistin isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter. Kalastajanvaimo Maria Mickelsdotter syntyi 1824 ja kuoli 1903. Hän eli elämänsä Väderskärin luodolla. Jannen esikuva on Johan Eriksson, joka kuoli vatsavaivoihin 59-vuotiaana”.

Todennäköisesti se oli tämä talo, jossa Maria oli elänyt. Saunarakennus taustalla.

 

 

Tuossa musiikkiviedossakin näkyy, kuinka Maija ja Janne asettuu ensimmäisenä yönä nukkumaan tähän.

 

Tein myös oman videon, mutta en saanut oikeaa musiikkia, anteeksi.

Saaren sisääntuloon oli kallioon laitettu valkoiseksi maalatut kivet merkiksi, koska ois muuten konstikas tulla.

Vettä jäi veneen alle pahimmillaan 1.3 metriä. Vesi on kyllä kirkasta, mutta se tuo myös haasteen, näkee liiankin selvästi, jolloin on vaikeampi arvioida, kuinka syvää oikeasti on.

Jotenkin mieli olisi tehnyt ajaa tuonne taustalla näkyvälle vanhalle venevajalle, mutta kaukaa jo näki, että tällä veneellä sinne ei ole asiaa. Muinaiset saaristolaisten käyttämät veneet kun eivät tarvinneet vettä alleen kuin pari-kolmekymmentä senttiä, me metrin verran, mieluimmin puoltoista.

Tämä antaa viitteitä meidän kiinnitymispisteestä. Filmissä vene kiinnittyi melkeinpä meidän perän puolelle

Päästäksemme lahdukan, Hemhamniksi kutsutun, toiselle puolelle, oli pikkaisen haasteita paikka paikoin löytää polku. Tuossa kaislikossa varsinkin.

Päästiin kuitenkin, kahveja ei keitetty, eikä talon tarpeita ollut odottamassa, joten me päästiin paljon vähemmällä kuin aikoimaan Maija ja Janne.

Mut hiki oli meilläkin.

 

Oli vähän huonolla hapellä tämä venetarvikevaja..

Jossain vaiheessä muovia laitettu katoksi, mutta ajan patina oli senkin haurastuttanut. Sisälle ei uskaltanut astua. Lahoja suurin osa lankuista. Vahinko.

Seuraava rakennus olikin sauna, savu-sellainen. Melko hyvässä kunnossa.

Voisin jopa kuvitella, että ihan lämmitettävissä. En kokeillut.

Oletettavasti navetan virkaa suorittanut rakennus, sekin aika ok, katto oli uusittu joskus kivi ja miekka.

Oli jotain mineriittin tapaista??

 

 

Itse päärakennus oli ajan saatossa myös ”pikkaisen” kärsinyt.

Takaseinä ”vähän” pullahtanut, mutta muuten ois vielä pelastettavissa.

Lattialankut ihan terveitä, noin äkikseltää katottuna. Eikä hellassakaan mielestäni mitään vikaa.

 

 

Jopa vanha silakkatynnyri, ehjä, niin kuin kerrossänky.

Kävimme myös saaren toisella puolen, melkein. 

Polku vei haapametsikön läpi. Luonto oli tätäkin kohdellut kaltoin. Toisaalta, ompahan örkeille syötävää ja koteja.

Huipulle matkalle oltiin törmätä merikotkaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt kameralla ottamaan kuvaa, sitä vaan ihaili sen nousua. Matkaa oisko ollut 20 metriä, mistä nuosi, lensi vartakkaiselle saarelle, ja laskeutui.

 Tämä on jäljellä ja merkkejä oli entisistä linja- tai joistain muista merkkien kiinnityksistä.

Nähtiin merikotka vielä uudemman kerran, kun oltiin takaisin tultu veneelle. Siksi en oikein uskaltanut kuvata dronella niin paljon kuin olisin halunnut. Olen nähnyt liian monta videota siitä, kuinka kotka vie dronen.

Kalliossa, missa vene oli kiinnittyneenä tuossa musavideossa, oli kivistä tehty risti, sekä kulmissa hyvin vanhat sepän tekemät taokset.

Takaisin kun kahlasimme heinikon läpi, jossa ei sitten punkitkaan viihdy, (ainakaan emme löytäneet), käytiin kurkkaamassa vielä yhtä rakennusta. Oisko ollut jokinmoinen varustevaja?

 

 

 

Ehkäpä nuo pullot eivät olleet vielä Maijan aikaan, 1800-luvulla. Eipä tainnut styrox-laatikoitakaan olla tuolloin.

Kalan perkuupöytään jalat oli otettu metsästä. Oli leppä päässyt uuteen tehtävään.

Reistireivuut tehty sen verran tukeviksi, ettei varmana hutkunut.

 

Kyllä ei mennyt tämä päivä hukkaan.

Jäi oikeesti jälkipolville kertomista.

 

Itään ja samalla lähemmäksi Maijan saarta

22.7.2018 Yleinen

Herättiin tavanomaista aikaisemmin. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta, kuten olin epäillyt sen sekevän, mutta en sen voimakkuutta. Siispä pikainen aamupala ja liikkeelle.

Pohjoisimmassa päässä väylän ohittaessa viimeiset luodot, on molemmin puolin kummelit, joissa on keskellä aukko. Varmaankin aikoinaan niihin on tuotu myrskylyhdyt, koska aukot ovat aivan pohjois-etelälinjassa, kuten väyläkin. Toimi majakkana hyvin, jos näin oli menetelty. Hienoja joka tapauksessa.

Kalliot täällä päin hyvin hioituneita, liekö tuuli ja allot, vai jo jääkausi vaiko kaikki yhdessä. Mitäpä minä sitä murehtimaan, hienoja ovat.

Mökki oli rakennettu enempi kuin paljaalle kalliolle, eikä oltu , ainakaan silmin nähden, vaijereille kiinni, kuten oli Lofoteille.

On tuossa kuitenkin meren selkää, mistä puhkua. Kun viivaimen vetää, niin taitaapi osua Uumajaan.

 

 

Tällaisia kallion muotoja en ole ennen nähnyt, siis näin paljon.

Tuntuu, että vois mennä silittelemään, niin sileitä ovat.

Tuostä pikkaisen matkaa eteen päin, oli melkoinen mökkikylä, ja niiden vieressä niin vierasvenesatama kuin hotellikin.

Hamnsundenits Gästhamn, nro 1140.

Jännästi taloissa savupiiput ulkopuolella nurkassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei tarvinnut ajaa tästä kapaikosta kuin pari mailia, ja saavuttiin vinkkinä saatuun Silverskäriin.

Pikkasen joutui hakemaan rantautumispaikkaa, mutta löydettiin kumminkin.

Tuuli tuli etelästä, joten tuo pikku luoto suojasi hyvin.

 

Täällä ei sitten joka paikassa enää ollutkaan ”posken”pehmeää kalliota.

Portaita sen sijaan oli.

Tiedettiin, että alkupäivästä voi olla ohiajajia, mutta mitäs sitten.

Laitoin sen verta huolellisesti kiinni, että ohiajaien allot kestetään, ainakin kiinnitykset kestää.

 

 

 

 

 

Niitä sitten riittikin. Onneksemme kaikki eivät olleet ihan yhtä aikaa liikkeellä.

Tämä (alla) taitaa olla paikallisen yrittäjän paatti, joka kuskaa turisteja ulkomerelle, ainakin näytti vähän siltä. Tässä saaressa on matkailutila, joka järjestää yrityksille ja miksi ei tava-ihmisillekin, ihan mitä vaan, mitä täällä voi tehdä: sukelluksia, kongressia, kokousta, metsästystä, kalastusta jne. Paikan erikoisuus on mm että ovat ”haudanneet” shamppanjapuolloja mereen. Innoituksen moiseen olivat saaneet Vrow Maria-hylystä. Siellä kun kuohujuoma, Veuve Clicquot, oli säilynyt melkein 200 vuotta juomakelpoisena. Vuonna 2011 he upottivat ensimmäiset shampanjat 4 asteiseen veteen. Pitäisi kuulemma olla vuoden ympäri tuo lämpötila. Syvälle pitää laittaa, koska esim Utössä oli mitattu 11 metrin syvyydessä 11 asteen lämpöjä muutama vuosi sitten. Voisin veikata menestystä tuolle kuohuvalle. Aina löytyy niitä hulluja, jotka ovat valmiita maksamaan tuollaisestakin erikoistuotteesta. Tiettävästi missään muualla ei, vielä, moista tehdä. He ovatkin nimenneet tuotteen – Havets Champagne! –

Pienen lenkin ja tirsojen jälkeen heräsin ja ihmettelin, aaltoja eri suunnasta. Oli tuossa vaiheessa vielä punkassa ja samalla kuulin vaimean töms…

Pomppasin ylös ja keulaan. Tuuli oli uhmannut kaikkia ennusteita jä kääntynyt 180 astettä, pohjoiseen. Meillä veneen etelän puolella laakea kivi, johon keula oli sivusta pehmeästi ottanut. Ei auttanut, kuin kiinnitykset irti ja paikan vaihto. Jäi käymättä tuolla tilalla, joka on saaren etelän puolella.

Pikainen vilkaisu karttaa ja viisi mailia lähemmäksi huomista kohdetta, löytyi saari, johon ekalla yrittämällä saatiin ankkuroitua. Skabbholm.

 

Kun päästiin tänne, täällä tuulen suunto oli etelästä, kuten pitikin.

Pikähän peijuuni sai aikaan edellisessä tuon ihmeellisen eron tuulen suunnassa.

Ei ollut edes mitään matalapainetta tai vastaavaa????

Josko saan viellä illan kuvia ??

 

Ahvenanmaan saariston pohjoiskärkeen

21.7.2018 Yleinen

Löydettiin upea rantautumispaikka, Rankoskär.

Ennen kuin tultiin tähän paikkaan, käytiin kokeilemassa useampaakin saaren rantaa, vaan ei päästu maihin. Tämä on sen sijaan vimosen päälle.

 

Piti ottaa päivällä vallutseva tuulen suunta, joka nyt on pohjoinen. Tuo niemen kärki suojasi tällä kertaa hyvin meidät ja lisäksi nuo luodot blokkas mainingin myös, jota ensin pikkasen pelkäsin.

Ja tosiaankin, tämä on melekinpä pohjoisin paikka, mihin voitiin ankkuroitua.

Ja tarkoitan nyt ”emosaarta” ja sen välittömässä läheisyydessä olevia saaria.

 

 

Jos pikkasen palataan taaksepäin, niin aamulla satoi vettä, pitkästä aikaa, vai oliko peräti tämän reissun ekat sateet?

Lämpötila ensimmäistä kertaa lähellä kahtakymmentä. Ois luullut, että virkisti!!! Eipä käynyt niin. Heti kun hellitti, tuli painostava kostea lämpö.

Matkalla tänne, kun hissukseen köröteltiin, nähtiin harvinaisen hyvin säilynyt, tai entisöity?, kummeli.

Näitä soisi näkevän enemmänkin, sopivat niin hyvin saaristoon.

Kun keli pikkaisen ”hellitti”, eli viileni, käytiin saaren toisella puolella.

 

Hienot jäkälät saarella, ja sen ovat huomanneet myös peurat, ainakin jälkiä on paljon, vaikka emme täällä ole, vielä, nähneetkään.

Naapurisaaressa nähtiin useampakin, kun etsittiin rantautumispaikkaa.

Takaisin kun tultiin, Madam meni mereen.

Syvää vähän yli pari metriä uintipaikalla, joten ei ihan ylettänyt jalat pohjaan. Minä passasin tän kierroksen.

 

 

 

Vähän huonosti erottuu, mutta herra (tai rouva) meriharakka oli kalastelemassa aivan veneemme vieressä.

Kuva ikkunan läpi otettuna. Heti kun menin takaosaan, missä pressun liepeet oli ylhäällä, tämä veijari pyyhälsi pois.

 

Hetken päästä tuosta episodista, nähtiin kun käärme ui ehkäpä 50 metrin päästä meistä. Eipä erottanut kameran näytöltä, joten enpä tiedä, onnistuinko ikuistamaan.

Jos pilvet kaikkoavat illalla, mennään auringon laskua ihailemaan toiselle puolelle saarta.

Joten, pysy kanavalla.

Pois hulinoista

20.7.2018 Yleinen

Paikallinen Varboden oli vähän hujan hajan. Käytiin eilen illalla jo ”vakoilemassa” ja parannusta ei ollut yön/aamun aikana tapahtunut. Lisäksi palautuspullo/tölkki automaatti oli rikki ja ohjasivat läheiseen K-kauppaan. Aika erikoista, kilpailijalle piti mennä. Saattaapi olla, että ei ollut henkilöä irroittaa vastaan ottamaan pulloja. Vilaukselta näin takahuoneeseen ja se oli täynnä purkamattomia häkkejä tavaraa, joka me huomattiin paikoin tyhjistä hyllyistä. Varsinkin juomahyllyt, oisko ollut neljättä osaa myytävänä normi valikoimista.

Saatiin kuitenkin jonkin moiset hankinnat tehtyä ja päästiin takaisin merelle.

 

Vastaan tulijoita oli niin että riitti. Mihinköhän noi kaikki mahtuu, kun osa laitureista varattu niille Pokemoneille, vai olikohan se Poker Run.

Sellainen kiulu tuli vastaan, mutta en kerennyt kameraa kaivaa, kun oli jo ohi.

Keli oli kohillaan, kuten kuvasta näkyy.

Eteläkärjestä käännyttiin länteen ja pienen tovin jälkeen pohjoiseen. Tavoitteena Örsundetin kapeikko ja sen ylittävä silta, jonka vieressä on nro 1270 satama. Siellä on seutukunnan halvin nafta, 1.459 €/lt. Pahimmillaan ollaan maksettu 1.88/lt. Septikin saatiin tyhjennetty ja olis saatu vettäkin, mutta sen olin jo tehnyt Marianhaminassa. Paikka on Eckerön ja Hammarlandin välissä, eli yhdistää ne.

On jopa muutama vieraspaikka, mutta sosiaaliset tilat eivät houkutele. Kävin veskissä, joka ois kaivannut ”pientä” pintapuhdistusta.

 

 

Paikalline asuntovaunualue, joka vaikutti oikein upealta, omalla hiekkarannalla, näin kauempaa katsottuna.

 

Mökkejä täällä on aika tiheään.

 

Toinen toistaan hienompia. Ei mitään pers aukisten aluetta.

 

 

Siitä muutama maili vielä pohjoiseen ja koilliseen johtavaa väylää hetken.

Koska ilma on enempi kuin kostean lämmin, parkkeerasimme pieneen saareen, Östra Algrundetiin, heti väylän itäpuolella. Hyvä paikka rantautua.

 

Yllätys oli melkoinen, kun minä kerkesin mereen ennen Madamea. Olin ihan hikimärkä. Levätön, viileä merivesi virkistää, ainakin hetkeksi.

Ranta oli loppupeleissä todella hyvä. Suorastaan portaat luonto tehnyt veneilijöille.

 

Tuota keltaista jäkälä/sammalkasvustoa oli aikas reilusti.