Selaat arkistoa kohteelle venäläinen.

Toinen aamu valkenee

22.12.2017 Yleinen

Herättiin koivumetsään. Tai siis rata kulki koivikon halki. Välillä oli peltoa, joita saattoi olla peninkulma tolkulla, välillä koivikkoa.

Mutta jostain syystä, nää puut ei ole sellaisia, mitä me näimme.  Vähän niin kuin kitukasvuisia.

 

Tämä ei oli meidän kuva, koska venäläiset vei filmit, siitä myöhemmin.

Kun me täällä ”piipahdettiin”, olivat puut vihreinä.

to klo 12:00 2710 km    Omsk (Омск)

Tuborg maituu todella hyvin.

Ja ison joen yli mentiin. Nää joet ovat oikeesti isoja. Isot laivat seilaa ylös ja alas jokia. Vaikka olikin nähnyt joitain kuvia näistä, vasta kun näkee ne, tajuaa niiden koon.

  • Länsi-Siperian pääkaupungiksi tuli kuitenkin Novosibirsk (ent. Novonikolajevsk), jolloin Omsk menetti hallintotoimintonsa. Toinen maailmansota toi Omskiin suuren määrän evakuoitua teollisuutta. Tämän johdosta kaupungista tuli kuitenkin suljettu, eikä sinne päästetty ulkomaalaisia ennen 1990-lukua. 1950-luvulla Siperian öljyvarojen käyttöönoton jälkeen kaupunkiin rakennettiin öljynjalostuskompleksi ja kokonainen ”öljytyöläisten kaupunki”, joka laajensi kaupunkia pohjoiseen Irtyšin varrelle.

Omskin asema on upea, niinkuin oikeestaan kaikki venäläiset asemat ovat.

Kaippa köyhälle kansalle piti osoittaa, kuka määrää, eli valtio, ja pitää suhtautua pelolla ja kunnioituksella julkista hallinto, mm rautatiet, kohtaan.

 

Ravintolavaunussa ruokailuun tuli vaihtelua tänään. Jos eilen lounaalla oli keittona borsh, niin nyt seljankka, koska borsh oli illalla. Ja sama vaihtelu pääruuissa. Jauhelihapihvit ja se lihamössö vaihtoivat paikaa. Pekan paasto jatkui.

Aluksi herätti hilpeyttä, mutta tää ei enää naurattanut illalla yhtään, kun tajuttiin, että tätäkö tää on koko matkan. Olihan se.

Vaihtelua käytiin ostamassa asemilla, silloin kun juna pysähtyi. Maatushkat myivät leipää, piirakoita ja juureksia. Siinä sitten laulettiin; popsi popsi porkkanaa …..

Tässä vaiheessa alettiin jo pikkasen tutustua muihin matkustajiin. Oli eräs englantilainen pariskunta, jotka olivat menossa Ulan Udeniin, mies sinne työmatkalla.

Parissa viimeisessä vaunussa oli jotain pohjois-vietnamin sissejä, olivat ilmeisesti olleet jollain palkinto/motivaatiomatkalla Moskovassa ja nyt kotiin päin menossa. Tai niin yksi, se ainut, joka heistä nähtiin, kertoi. Hän osasi pikkuisen saksaa, jota myöskin Pekka osaa, minä en juurikaan.

Tähän mennessä ei ole yhtään humalaista nähty junassa, mutta asemilla aika monta. Nää venäläiset miehet näköjään ”osaa” ottaa aika hyvin. Toisaalta, näkyypä suomalaisillakin  rautatieasemilla näitä samassa kunnossa olevia veijareitä myös.

 

Ei se Ob-jokikaan ihan pieni ole. tais olla jopa leveempi kuin tuo edellinen.

  • to klo 20:00 3340 km Novosibirsk (Новосибирск)

Taas sai ottaa Tuborgin ja Pekan vähän yli 3000 km paasto loppui. On se Skotti viski hyvä aine.

Novosibirsk (ven. Новосибирск) on 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki Ob-joen yläjuoksulla Novosibirskin alueella SiperiassaVenäjällä. Kaupunki on myös Novosibirskin alueen ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

 

 

 

 

 

 

 

 

Rauha meni ?

Vaunuosastoomme ohjattiin venäläinen keski-ikäinen pariskunta. He olivat yhtä hämillään tilanteesta kuin mekin. Meni vähän toista tuntia ja tilanne laukesi virkailijan tullessa hakemaan pariskunna pois, jolloin kämmpä jäi taas meilla. Saimme huokaista helpotuksesta.

Jos rakastat matkustamista, rakastat myös Booking.comia!

Kolmas päivä Moskovassa

16.12.2017 Yleinen

Onneksemme oltiin varmaankin edellisen illan jäljiltä vieläkin vähän ”järkyttyneitä”, joten ei ollut kankkusta.

Siispä kaupungille tutustumaan nähtävyyksiä.

Edelleenkään emme haikailleet bussilinjoja, vaan taxi kyyditsi kun vaan kartasta osoitti kohteen. Kieltä emme vieläkään olleet oppineet, joten tuo elekieli toimi parhaiten.

Yliopistoalue oli aikas iso, meikeläisittäin.

Ja koska oli pyhäpäivä, aika hiljaista oli.

 

 

 

 

 

Pääsisäänkäynti juurikin yhtä mahtipontinen kuin vain voi kuvitella.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tietenkin Punainentori oli ihan pakko nähdä. Ja Kremli.

Mousuleumiin oli aikamoinen jono, joten emme vaivaituneet edes yrittämään.

 

 

 

 

Jostain syystä emme käyneet kokeilemassa kirkon ovea, olisko auki ollut?

En jaksa muistaa moiseen syytä.

 

Nyt autenttista filmimateriaalia kuvattuna 8mm kaitafilmille ja ennen julkaisematonta.

 

Tuossa aika lähellä oli valuuttabaari, siis hotellin ravintola, jossa kävi maksuvälineenä vain dollarit.

Kävimme muutamat gin-tonikit nauttimassa siellä.

Baaritiskillä ruvettiin juttelemaan parin amerikkalaisen liikemiehen kanssa. Olivat olleet jo jonkin aikaa Moskovassa, jotain kauppoja yrittivät tehdä Venäläisten kanssa, mutta eivät selvästikkään olleet yhtään kartalla, miten tässä maassa pisnestä tehdään. Olivat vain yrittäneet päästä johonkin byrooseen neuvotteluun tuloksettomasti useampaankin kertaan. Sen verran mekin tiesimme, että näiden, venäläisten,  kanssa pitää ryypätä ilta illan jälkeen, ennen kuin mitään tapahtuu. Jenkit eivät olleet edes käyneet muissa ravintoloissa kuin tässä hotellin kuppilassa. Puhumattakaan, että olisivat ”ulkoilleet” mahdollisten pisneskumppaneiden kanssa. Meillä oli sellainen käsitys, että täkäläiset eivät edes päässeet tähän baariin. On siinä jenkkipojilla opettelemista, aateltiin me.

Tässäpä paikallinen pikaruokapaikka.

Päivällä käytiin joku pikku keitto syömässä ja illalla sit etsittiin taxikuskin suositusten mukaan kunnon paikallinen ruokapaikka. Taktiikka toimi varsin hyvin. Saatiin mahat täyteen hyvää paikallista ruokaa halpaan hintaan.

 

Illalla tultiin takaisin tähän hotelliin, alakerrassa kun sattui olemaan yökerho. Nyt oli sitten meidän pisneksenteon aika. Otettiin mukaan se taskulaskin ja kun viinuri toi tilaamamme gin tonicit, oli jo laskin valmiina päydällä. Kaveri vilkaisi kapinetta ja näppäilin satasen näyttöön.  Viinuri lähti pois nähdessään numerot. Me aateltiin, että tässäkö tää kaupanteko oli, Eipä ollut, oltiin hätäisiä. Tarjoilija toi toiset ginit, viittoili laskinta ja kun nostin sen taskustani pöydälle, näpytti siihen 50. Minä vuorostani 90. Ja niin päädyttiin 75:een. Kaveri otti laskimen, ja hävisi. Me kerettiin jo syödä tilaamamme ainakin kahdet kaviaarit ja 200 gr vodkat, sekä chatobrianit ja miettimään, että siinä meni laskin. Eipä hätiä mitiä. Viimein viinuri tuli takaisin, olisko ollut paperipussiin  sullottuna ryppyisiä ruplan seteleitä. Sitten vasta tajuttiin, että kaveri on varmaan kiertänyt koko hotellin läpi lainaten kaikilta vastaan tulevilta ruplan tai pari. Summa vastasi varmaankin heikeläisten parin kuukauden ansiota.  Me saatiin rahamme ja mahamme täyteen, jälleen kerran.

Oltiin kämpillä ajoissa, olihan seuraava päivä tärkeä. Oli maanantai.

Hemmottele rakastasi Sanoman Joulukarusellilla!