Selaat arkistoa kohteelle välimeri.

Larnakan Beachin kuvii

9.10.2018 Yleinen

Sain viimeinkin aikaisiksi pienen klipin uintireissustamme rannalle.

Täällä hiekka ei ole upottavaa, edes ”kuivalla”maalla, joten käveleminen on helppoa. Tuolit ja varjot on tuotu aivan veden äärelle ?? jota ihmettelin hiukan. Eikö täällä tuule koskaan? Tuulee varmasti, mutta noin sadan metrin päässä rannasta, on ”matalikko”, johon aallot murtuvat, ennen kuin saavuttavat veden ja maan yhtymäkohdan. Tämä siis oma olettamus.

Videolla näkyy pulu, jolla on ikään kuin karvasaappaat jalassaan. En ole ennen tällaiseen törmännyt. Miksiköhän meidän pohjolan lajitoverit eivät ole tajunneet kasvattaa moisia suojia itselleen. Onhan täällä sentään ”pikkasen” kylmeempää talvisin kuin tuolla Kyproksella. Pulu on saanut näyttöajan 20 sekunnin kohdilta eteen päin. Tämä oli yksipuolinen sopimus, en kysellyt lupaa….

Kuten näette, vesi on tosi kirkasta. Ja lämmintä.

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!

Viimeinen kokonainen päivä

1.10.2018 Yleinen

Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi emme olleet valinneet mitään erityistä ohjelmaa.

Lähdettiin hissuksiin kävelemään ja etsimään ns vanhaa kaupunkia. Sen piti olla noin kilometrin päässä majapaikastamme, mutta kun kiemurreltiin, meni meillä varmaankin puolitoista. Toki, matkalla pysädyttiin muutamaan kauppaankin.

Löytyihän viimeinkin sitä vanhaa rakennusta. Tosin, suurin osa ”pikkuisen” huonolla hapella. Vain kirkko keskellä kylää, kuten tapana on sanoa, oli hyvässä kunnossa. Siihenhän näillä riittää rahaa. Eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, paljonhan kirkot hyvää saavat aikaan.

Jos nyt oikein ymmärsin seinässä olevaa tekstiä, oli tätä alettu rakentamaan 1862 ja ilmeisesti valmista oli tullut 1878, eli aika nopsaan olivat pojat kylän keskelle pytingin saaneet.

Oletus oli nyt, että jonkin asteinen isompi siivous eli korjaus oli meneillään, koska penkit oli kannettu ulos välikköön.

Vaikka joitakin ihmisiä olikin ovella, emme päässeet sisään, ovi pysyi visusti lukittuna, En sitten tiedä, josko pysyi muiltakin pihapiirissä olevilta, tuskin.

Tässä kirkon vieressä on aikoinaan ollut oikea markkinapaikka ravintolakatuineen, vaan eipä ollut enää. Ei jaksa nykyturisti näin kauas tulla. Oli ravintolat ränsistyneet.

Tämäkin talo, samoin kuin viereiset, ovat olleet ravintoloita. Pihoilla oli ruostuneita grillejä, vanhaa kalustoa pöytineen ja tuoleineen.

Oikein säälitti, miten olisikaan ollut hienoa istuskella paikallisten kera ja nauttia kaffet tai kenties pientä purtavaa.

Ajat muuttuvat ja meidän turistien kuten paikallistenkin käytöstottumukset.

 

 

Aika läheltä kirkkoa löytyi kuitenkin vanhasta talosta kahvila, joka nyt oli myöskin sähkötupakkakauppa.

Mikään ei ole niinkuin ennen. Röökikin on litkuksi muuttunut.

Hyvä niin.

 

Ja kun tilasin Cafe Americanon, sain tällaisen. Punapaitainen mies tiskin takana oli omistaja, mutta ei osannut moista sekoitusta minulle tehdä, joten odottelimme hänen vaimonsa saapumista, joka sitten teki tämän kylmän Americanon. Samoin Madamelle jääkakaon.

Siinä odotellessa saatiinkin pienoinen ylläri, kun tiskillä sähkötupakkahärveliään puhdistava nuorehko mies osasikin suomea. Äit oli Suomalainen ja ilmeisesti isä Kreetalainen. Hän oli syntynyt Suomessa, mutta asunut koko ikänsä täällä. Hyvin osasi Suomea, toki joitakin sanoja joutui haeskelemaan. Fiksu nuori mies. Äiti oli kuulemma sairaanhoitajana paikallisessa sairaalassa. Isästä ei puhuttu?

Takaisin hotellille käytiin vielä kerran maan mainiossa krekusalaattibaarissa.

3,50 € salaatilla hintaa ja oikeesti freesi ja maukas.

Juurikin oikea määrä oliviöljyä ja balsamicoa.

 

Päivä jatkui kuumana kuten oli koko viikon ollut, joten otettiin iisimmin loppupäivä.

Edellisen päivän kävely vissiinkin verotti voimia. Oltiin otettu 15642 askelta ja vajaa 11 km vaihdettu samalla maisemaa. Siinä lämmössä, n 30 astetta varjossa, pidän hyvänä suorituksena.

Koko viikon saldo n 50 km kävelyä, ei paha.

Altaalla varjossa löhöiltiin ja taistiinpa pikkasen torkahdellakin. Madam kävi pikkuisen kastautumassakin altaassa, mutta mulle vesi oli liian kylmää, oisko ollut vähän päälle 20 asteista. Mua oltiin hemmoteltu lämpösellä merivedellä, joten tuo muutaman asteen viileempi allasvesi ei houkutellut.

Illalla keskustassa oli paikallisille järkätty ohjelmaa, johon mekin hetkeksi liityttiin. Oli laulua ja tanssiesitystä. Kunhan jaksan, editoin pienen videoklipin esityksistä.

Illalliselle löydettiin Italialaistyyppinen ravintola, jonka ilmapiiri huohui …. modernia sisustusta höystettynä vanhoilla kuvilla.

Kuvissa olevaa maisemaa minäkin olisin kaivannut. Ei ollut kuin hiekkaranta jäljellä.

Asiakaskunta oli ilmiselvästi parempiosaisia paikkakuntalaisia. Mitä nyt muutama turisti oli eksynyt joukkoon. Eipä siellä kellään muulla miehellä lipokkaita jalassaan ollutkaan kuin minulla.

 

Pöytävaraustakin kyselivät, mutta onneksemme oli kuitenkin vapaa pöytä pienen neuvonpidon jälkeen??

Pieni alkupala oli ”pizzapullia” ja paria lajia tapenadea sekä jonkin sortin levitettä, maukkaita kaikki tyyni.

Pizzat eivät olleet mitään isoja, mutta senkin edestä hyviä. Mahtuu top vitoseen minun kategoriassa. Olis ollut pastaa ja pihviä, mutta tällä kertaa meni lätyn puolelle valinta. Ja hintakaan ei ollut paha. Koko homma juomineen alle 30.- €. Oltiin kuitenkin ”tasopaikassa”.

Näin myöhään ei oltukaan keskustasta pois tultukaan, joten ensimmäistä kertaan nähtiin puolessa välissä matkaamme hjiekkakentän todellisen tarkoituksen.

Turistibussit, mukaan lukien IntercityBuses, olivat tulleet huilaamaan tänne.

Vähän kuin kanat orrella illan hämärtyessä.

Siinä sitten piti vielä pakata laukut. Taksi tulisi hakemaan ysin pintaa aamulla.

Ei tarvinnut taaskaan uniMattia houkutella, kun huilaamaan viimein päästiin.

 

Matkalle lähdössä?
Katso matkatarjoukset täältä!

 

Lämmintä riittää

25.9.2018 Yleinen

Jatkettiin seuraavana päivänä tutustumista ympäristöömme. Löydettiin joitakin vanhoja raunioita, joita todennäköisesti vieläkin kaiveltiin? Ilmeisesti se oli vanhan kaupungin jäänteet, oli aikoinaan ollut satama-aluetta. Nyt rantaan oli matkaa puolisen kilometriä. Eipä täällä sitten muuta vanhaan kaupunkiin viittaavaa paljon näkynytkään. Rannassa pari vanhempaa taloa ja se siitä. Petyttiin jonkin verran. Jos vertaa muihin välimerellisiin kaupunkeihin, missä olen käynyt, tämä on poikkeus tässä mielessä. Tai sitten me ei olla vielä löydetty vaikka kartasta oikein tihrustettu ja omasta mielestämme käyskennelty katuja, jotka piti olla ”vanhassa kaupungissa” . Olisvat sitten maininneet, että tässä on ollut joskus vanha kaupunki.

Harvoja vanhoja rakennuksia, nykyisin Turisti-infopisteenä.

Illan ruokailu oli yksi episodi….

Paikallinen kuppila, kadun toisella puolen, ja jo parhaat päivänsä nähnyt. Niin oli tarjoilijakin. Ehkäpä omistaja. Melkein kuin Notre Damen kellonsoittaja. Selkä sökö, joten laahusti kumarassa ja selästä paita hiestä märkä. Ei oikein saatu selvää, mitä oli tarjolla, vaikka listasta katottiin. Kun yritettiin tilata jotain, alkoi kreikan ja englannin sekainen selitys, mitä olisikaan hyvä ottaa. No, otettiin sitten sitä. Saatiin sitten sitä? Jotain rullia, salaattia ja kippu ranskiksia. Melko ok. Sitten kellonsoitaja laahusti laitasen kera ja toi pyytämämme maksapihvit. Ne oli kypsäksi grillattu hiilillä ja jätetty kaikki kalvot paikoilleen. Vähän meinas purkkaa olla. Osa oli kyllä ihan syötävää, kunhan tiesi mistä piti leikata suupala. Saatiin kuitenkin mahat täytettyä. Käytiin vielä lähileipomossa ostamassa isot kakkupalat, jotka oli superhyviä, ja huoneessa nautittiin kahvin kera. Madan tais valkkaripullon hörppästä. Sellasen 18 cl:sen, ne kun ei täällä kaupassa maksa kuin 1.50€ .

No, valitus sikseen.

Käpösteltiin seuraavana aamuna uimarannalle, joka on siisti, tähän aikaa vuodesta jo väljää ja hiekkaranta jatkuu pitkälle kahluusyvyisenä lämpöisen, kirkkaan veden alla. Sai oikeesti kahlata pitkälle, ennenkuin kulkuset kastuivat. Hieno ranta. Merituulta oli onneksemme edes vähän, ettei ihan läkähdytty. Mutta kun takaisin käveltiin hotellille, läkähdyttiin, 30++ tai jotain,  on lämpöä.

Aivan majapaikkamme vieressä on Taiwanilainen kiinalaista ruokaa tarjoava ravintola, jossa illallista nautittiin. Ruoka ja palvelu superhyvää. Paikallisittain ei halpa. Pitkän kaavan ruokailu 53.-€ . Paria eri alkuruokaa, kolmea pääruokaa ja jälkkärit. Siihen nähden ihan ok.

Ja hovimestari oli kuin kala vedessä. Äänetön, huomaamaton, silti huomioi kaiken. Todellinen ammattilainen, joita harvoin näkee.

Jäi hyvä mieli.

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!

Huomenissa olis Nikosiaan tutustumista, ehkä.

Syysreissulle ilman venettä

23.9.2018 Yleinen

Nyt tarnaa ilman kuvia, kun ei saa kännykällä tehtyä pikselipienennyksiä, joten kuvat tulee viikon päästä.

Siispä lähdettiin Norweigian lennolla Kyprokselle. Täällä ei kumpikaan ole ennen käynytkään, joten menee ihan opetellessa molemmilta.

Larnakasta oltiinvarattu pienesta hotellista apartomentti, jotta aamupalan voi ite räpeltää.

Kone lähti sitten pikkasen aikaisin, 6:40, tai siis piti lähteä. Ooteltiin kun ettivät ruumasta muutaman matkailijan laukuuja. Nämä eivät olleet ilmaantunut koneeseen, joten heidän laukut piti saada koneesta pois.

Niinpä meidän herätys oli 3:30. Sehän on melkein mun normi nukkumaan menoaika. Onneksi olin mennyt jo yhdentoita maissa pehkuihin, kerkesin edes vähän torkahtaa.

Perillä oli pilvetön päivä ja lämpötila sen mukainen, 30++ tai jotain. Oltiinhan me jo Suomen suvessa saaneet lämmöstä nauttia , mutta silti…. tuli vähän yllärinä.

Majapaikka ihan ok, hinta/laatusuhteeltaan. Oli jopa oma pieni allasosasto takapihalla. Hyvälle uimarannalle kun on kilsan verran matkaa.

Pieni alkuveryttelylenkki, välipalaksi krekusalaatit, jotka oli loistavat. Vähän altaalla oloa ja illalla tutkailemaan kaupungin menoa. Ja olihan sitä. Sunnuntai-illalla näköjään ”kaikki” paikalliset ja pari turreakin, oli liikenteessä.

Sataman ja uimarannan tuntumassa olikin varsinainen markkinameininki.

Redillä oli useampi laiva odottamassa lastinsa luovuttamista. Rahtisatamana tämä on merkittävä lastauspaikka.

Laituri satamassa on ilmeisesti Brittien tekemä, joskus 1800-luvun loppupuolella. Naulat oli sepän tekemiä.

Löytyihän sieltä jopa Suomalainen vene. Tai siis Suomessa tehty. Sargo tai Targa, en ihan saanut selvää, kumpiko oli.

Ja paikallisia ”nostalgia-veneitä.

Näytti siltä, että vievät turreja merelle purjein. Hyvä niin.

 

Pieni kierros, takain kämpille päin ja syömään. Valintamme ei osunut ihan kohilleen. Ei saanut kuin välttävän arvostelun ruuasta. No, oppirahat ja sillee …

Mielenkiintoista tietoa saaren hallinnosta. On täälläkin aika tuulista ollut.

Meillä sentään ”vain” kaksi valtiota käväissyt kokeilemassa, miten uppiniskaisia metsäläisiä voisi hallita.

Täällä usseimpi käynyt ihmettelemässä ja pois ovat joutuneet.

Onneksi nyt on suurin osa saaresta palautunut, ehkäpä alkuperäisväestölle??

 

 

Veikkaan että unimattii ei nyt illalla tarvi houkutella hirveesti..

Huomiseen.

 

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!