Selaat arkistoa kohteelle tulli.

Nikosia kutsui

27.9.2018 Yleinen

Matkailu avartaa ja siksipä päätettiin hypätä bussiin, joka vei meidät Nikosiaan, Kyproksen pääkaupunkiin. Päivän lippu maksoi vain 7.-€ per nenä, jotenka edullista on. Bussi ei nyt ihan viimeistä huutoa ollut, mutta ilmastoitu kuitenkin. Nämä Intercity Buses käyttävät moottoriteitä, joten ei mikään perinteinen paikallisbussi. Vaikka matkaa ei ole kuin n 60 km, aikaa kului tunti ja vartti, johtuen lähtö- ja päätepisteiden sijainneista, aivan ytimessä molemmat.

Matkalla nähtiin huoltoasema. Esso, nimi joka on kadonnut meidän katukuvasta jo pitkän aikaa sitten.

Noissa risteyksissä käytetty musta-valkokivetys olisi mielestäni meilläkin hyvä ottaa käyttöön. Huomaa helpommin kuin meillä käytetty kiven luonnollinen väri. Tosin, voipi olla, että ei meidän olosuhteissa montaakaan talvea kestäisi. Oispahan maalareille töitä 😉

Nikosiassa olikin sitten nähtävillä vanhaa kaupunkia, jonka puutteesta valittelin Larnakasta. Ja tietty, osa kaduista kuin basaarit konsanaan. Kyllä turistilta yritetään rahat viedä. Se mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvita. Sivukujilla oli jopa vanhojen koneiden ja vaikka mikä härveleiden käytettyjä varaosia.

Tarttui meillekin jotain. Ei sentään varaosia, jos vaatteita ei lasketa.

Koska saari on kahtia jaettu, hallinnolisesti ja ehkäpä kansallisestikin, oli rajatarkastus eli tulli,(kuva oikealla)  jos mieli Turkkilaisten puolelle. Ja passi piti olla, ei riittänyt EU-henkkari. Onneksi kuulumme siihen valistuneeseen kansanosaan, että moinen matkustusasiakirja sattui olemaan mukana. (jos en olisi lukenut yhtä blogia, en olisi tiennyt).

Kauppakatuja oli vähemmän, mutta krääsä samaa. Rakennuksissa ei ollut hirveesti eroja, siis kauppakatujen, mutta heti sivummalla oli talot aika huonolla hapella. Aisti selkeesti tulevansa paljon köyhempään osaan saarta. Mutta Minareetteihin kyllä rahaa riittää. Niitä näkyi joka puolella, mitä toisella puolen rajaa en ole nähnyt ainuttakaan.

Käynnistä jäi todella hyvä maku, olisipahan kaduttanut, jos väliin olisi moinen matka jäänyt.

Sitten seurasikin ”huilipävä”, eli käveltiin rannalle, jossa olikin nyt hieman enemmän porukkaa, ei kuitenkaan vielä täynnä. Päivä löhöiltiin, takaisin tullessaa välipalalle. Madam sai vihdoinkin musakkaa. Emme ole moista herkkea tarjoavaa ravitsemisliikettä aikaisemmis täällä vielä nähneet. Se oli hyvää, sain maistaa. Illalla lähistöltä löydettiin hyvä, olmeisen suosittu, ruokapaikka. Todella hyvät eväät. Itsetehtyä makkaraa ja jauhelihapihvejä. Oli siinä grillattua lihaakin pitaleivän välissä salaattien kera. Alta 20.-€ juomineen.

Hyvä kokemus.

 

Kantonista Hong Kongiin

3.1.2018 Yleinen

Junassa yövyttiin kahdesti ennen kuin aamulla oltiin Kantonissa, torstaina.

Kokki hoiti hommansa koko matkan varsin esimerkillisesti, tosin nyt kysyi pöydässä jo seuraavan ateria toiveemme. Ja tarjoilija oppi samoin jo toisen kerran jälkeen, että aina aterioinnin jälkeen otamme kolme pulloa olutta mukaan. Paras junamatkani ikinä, tähän asti.

Juna-asema.

Kantonissa Länsimaisille tarkoitetussa hotellissa sijaitsi China Travel Service byro, joka sai suomalaiseksi nimekseen China trouble service. Sieltä ostimme junaliput Hong Kongiin. Junaa ei tarvinnut odottaa kovin pitkään. Täällä olikin jo länsimaalaisia enempi. Kantonissa on paljon tehtaita, jotka käyvät kaupaa lännen kanssa.

Junamatka läntiseen Hong Kogiin on parisataa kilometriä, joten meille se oli pikku pyrähdys, oltiinhan just tultu yli 2500 km.

Tullin kohdilla oli junan vaihto. Taas talutettiin odotussaliin. Jokainen kansallisuus sai oman pöydän, meillä pienehkö pyöreä. Nämä tiedot kiinalaiset olivat saaneet juuri tehtyjen passitarkistusten perusteella. Teetä tarjoiltii ja otettiin Gin tonikit, kun kerran arveltiin, että sen verran lähellä länttä ollaan, on ginikin jo kunnollista. Kiinalaiset kun sotkee sokeria kaikkiin viinoihinkin niin paljon, jotta maalaispoikaa hirvittää.

 

Lähtöleima Kiinasta 12.8.76

 

Kun sitten oli aika siirtyä varsinaiseen Hong Kongin junaan, huomattiin, että nauttimamme virvokkeet menikin junalipun piikkiin. Kyllä harmitti, ettei useampia gin-tonikkeja otettu.

 

 

 

Saatiin Englantilaisiltakin leimat passiin.

Tämähän oli tuolloin Englannin alusmaa.

 

Paikat saatuamme junassa, ei kulunut kuin hetki, kun nuori tyttö pelmahti seuraamme.

Alkoi mukavasti rupattelemaan kanssamme, ensin kierrellen ja vähän kaarrellenkin; mistä ollaan tulossa ja mihin menossa. No, tämä junahan ei mene kuin Hong Kongiin, että sehän oli selvä, mutta mihis sitten.

Pikkasen ihmeteltiin tytön innokkuutta tyrkyttää itseään seuraamme. Ei kuitenkaan mikään ilotyttö ollut.

Oltiin aika avoimesti kerrottu seikkailustamme tähän asti, jolloin tyttö vaan entisestään innostui. Ja vielä kun sattui olemaan kuvamateriaalia alueelta, niin hyvä kun tyttö penkillä pysyi. (Ulla oli antanut tyhjän filmirullan meille).  Silloin meillä alkoi hälytyskellot soimaan.

Meitä oli varoitettu ennen lähtöä Pekingistä, että kannattaa olla aika varovainen puheissaan, varsinkin mitä Kiinan puollella oli tapahtunut. Eikä missään nimessä saanut näyttää esim. kuvia sortuneista taloista. Kaikki tämä, jos halusimme takaisin Kiinaan.

Siis meidän vuoro oli tivata tytöltä, että mikäs nyt niin meissä kiinnostaa. Oli kuvatkin meistä ottanut.

Lopulta hänen oli kerrottava, että oli kesäharkkarina paikallisessa sanomalehdessä, niin kuin meidän Hesarissa, oisko ollut Hong Kong Post. Ja ajatteli, että saisi näin ”vuosisadan” jutun, autenttisia kuvia ja sillee. Nimittäin, vielä tuona päivänä ei oltu julkaistu lännessä yhtään ainutta kunnon kuvaa alueelta, edes Pekingstä. Oltais saatu varmaankin aika iso kasa dollareita, jos oltais filmi Postille myyty. Vaan ei myyty. Oli liian iso halu takaisin Kiinaan.

Niin erosivat meidän nuorten tiet, eikä alkanut mitään kesäromanssia, vaikka yritettiin, kysyttiin häntä illaksi ulos. Ei tullut tyttö tapaamiseen, kun ei kuvia ja juttuansa saanut.

On noi naiset julmia. Nuorena jo osaa ….

 

Niinpä viimein Suomipojat olivat päässeet Hong Kongiin.

Hotellimme oli Kowloonin puolella, eli mantereella. Hong Kong on saarella.

Itse asiassa emme olleetkaan vielä Hong Kongissa.

Kuva on hotelliltamme.

 

 

Vastakkaisella rannalla, siellä majapaikkamme.

Hotelli oli vähän turhankin hieno ja kallis meille. 125 HKD per yö per huone. Ja meillä oli kaksi huonetta. Olisimme aivan hyvin mahtuneet yhteenkin. Junan makuuvaunun koppikin oli pienempi kuin tässä kämpässä vessa.

Kiinanmuuri.fi: asut, asusteet, korut, vekottimet, alusasut, laukut yms.!
Aina ilmainen toimitus