Selaat arkistoa kohteelle Thaimaa.

Tästä kaikki alkoi

14.11.2017 English, Yleinen

Vesi on tässäkin kohteessa hyvin tärkeä elementti, muutenhan sitä olisi voinut lähteä vaikka lappiin vaeltamaan.

Ja Colden Bay Cottageen

 

Speedboats in Phi-Phi islands

13.11.2017 Yleinen

Ensimmäisen videon sain nyt laitettua tänne. Hidasta hommaa etsiä muutaman sadan kuvan ja yli sadan videopätkän seasta jotain järkevää.

Tämä oli menomatkalla Phuket Townista Phi-Phi saarten kautta Koh Lantalle.

Viimeinen yö Phuketilla

11.11.2017 Yleinen

Aamupalan jälkeen laukut kiinni ja uloskirjaus hotellista.

Taksi tuli ajallaan mutta odotuksista huolimatta, emme saaneetkaan henkilöautoa vaan pikkubussin.

Kahdestaan sitten köröteltiin bussissa. Otin matkalta videoo, joka aikanaan päivittyy tänne.

Kovasti rakentavat pitkin saarta ja teitä korjailevat. Hidasti aika paljon matkan tekoa. Toisaalta, eihän meillä mihinkään kiire ollut. Valmiiseen hotelliin, toivottavasti, olimme menossa, ja konekin lähtee vasta huomenna.

Vähän yli tunti meni, saaren päästä melkein toiseen päähän.

Kohteemme oli Nai Yang Beach, lentokentän eteläpuolella kiven heiton päässä oleva hiekkaranta. Hotellimme ideo phuket, oli n 500 metrin päästä rannasta, jonne vei kapea polku. Toisella puolella polkea oli kalliin näköinen resortti ja toinen oli osittain rojuja täys. Lähempänä rantaa oli niiden rojujen jälkeen pienempi resortti.

Olin omasta mielestäni valinnut uima-altaallisen hotellin, mutta ei tässä mitään allasta ole??? Pahempi moga. Muuten ihan siisti pikku hotelli.

Oli se meidän majapaikka kuitenkin paljon parempi kuin näiden, oikeesti näytti, että pitempiaikaista leiriä siinä pitivät, keittimet ja kaikki. En kehdannut mennä lähempää kuvaamaan.

Melkeimpä ensitöikseen otettiin yläkropan hieronnat. Madamella oli ollut kohtuullinen, mutta mulla heikoin esitys ikinä. Sillä plösöllä, anteeksi vaan, naisella ei ollut hajuakaan hieromisesta. Lähinnä sivelyä muistutti koko touhu. Ei ollut ”tuntoa” sormissa. Yleensä nää löytää kaikki kipeet paikat aika helposti ja palaa aina silloin tällöin niihin ’herkkiin’ kohtiin, tää ei löytänyt saati palannjt yhteenkään kohtaan. Ja niitä ois ollut muutama, joita varten meninkin käsittelyyn. Lisäksi ei jaksanut siirtyä toiselle puolelle, joten oikea puoleni jäi lähes kokonaan ilman sitä pientäkin hieromista. Voiha tana kun harmitti.

Syötiin tuon ’sivelyn’ jälkeen lähimmässä ravintelissa. Nyt ei tarvinnut pettyä.

Vaatteiden vaihtoon ja mereen uimaan.

Näytti ensin ihan lupaavalta, mutta kun päästiin itse asiaan, mereen, molemnat huomattiin, että ei ollut vesi niin puhdasta kuin oli Nai Harn Beachillä tai Koh Lantalla.

Vaan eipä ollut edellisillä rannoilla veneitäkään. Täällä niitä piisas, tosi nyt suurin osa killui tuolla ankkurissa. En tosin tiedä, vaikuttaako puhtauteen mitenkään, mutta kyllähän se yleendä niin on, että jos on moottoreita, on likasta vettäkin.

Muutenkin ranta oli roskainen. Oli pullo ja pussii, oksaa ja lehtee. Ja kadun varret täynnä roskaa. Ei oltu totuttu tämmöseen epäsiisteyteen aikaisemmissa kolmessa kohteessa. Tosin, eihän me Patongilla oikeestaa hiekalla näytykään, mutta oli siellä sentää kadun varret lakastu, täällä ei. Eipän tulla tänne uudelleen josko ei mennä Patongillekaan. Ellei ilmaseksi pääse ,,,,,

Rahoitaan täällä pääsee eroon ihan niin kuin muuallakin, pikku myymälöitä riittää. Ja ravintoloita. Tää on iso paikka verrattuna Nai Harn Beachiin. siis tämä ranta-alue. Onhan tässä rantaviivaakin kolme-neljä kertaa pidemmästi ja resortteja pilvin pimein. Nai Harnissahan ei rannan lähellä ollut kuin kaksi. Pidemmällä, noin kilometrin päässä oli sit enempi sielläkin.

Ihan rantakadun varrella oli mielenkiintoinen hotellirakennus. Sisäkasvitkin olis ollu valmeena, ikkunat vaan paikalleen……

Valmiina, jos olis ikinä valmistunut, olis ollut aika iso keksintö. Yläkuvan siipirakennuksesta näkyy vain osa.

videoo tuleepi joskus.

Vatsa ilmoitti pienellä ääntelyllään, että pitäs täytettä saada. Siispä syömään.

Respan lady oli aikaisemmin meille kertonut, että vähän matkan päässä on markkinat. Lähettiin siis sinne lampsimaan. Koska oli pimeetä, otettiin fikkarit mukaan, kun ei tiedetty katuvalojen olemassaolosta. Oli siellä.

Meinas jossain vaiheessa tulla uskon puute, ei meinannut markkinoita kuulua. Loppupeleissä matka ei ollut ku ehkäpä pari kilometriä, ja vielä asfalttitietä. Mutta kun sirkat, anteeksi, täällä päin kaskas, piti melkosta meteliä, ja tiekin teki vähän mutkaa, eikä näkynyt kauempanakaan hirveesti valoja, niin vähemmästäkin.

Päästiin markkinoille. Paikalliset myivät katukeittiöistään ruokia, kojuistaan hedelmiä ja kasviksia sekä muita eineksiään. Lisäksi normi krääsää, vaatteita, leluja ja oikeestaan mitä vaan.

Ja tämä kaikki hiekkakentällä .

Ei siis hirveesti tehnyt mieli syömään ruveta tässä pälyssä. Oli myöskin jonnii cerran tuoksuja, vai pitäskö ihan rehellisesti todeta: hais aikas pahasti.

Rytkyjä ei kannattanut ees kattoo vaik halpojahan ne ois ollu.

Vahinko, että olivat jo kerenneet tästä vaatteet henkareineen ottaa pois.

Oli aika kätevää kierrätystä.

100 kolme paitaa, ei paha.

 

Oltiin tänne tullessa nähty pari hotellia ja niiden alakerrassa ravintolat, siispä sinne.

Toiseen ei menty edes ruokalistoja kattomaan, näki jo päältä päin, että köyhät kyykkyyn.

Se toinen osoittautui hyväksi valinnaksi.

Otin oikeen pihvin,  kun paikan edessä oli iso härkä. Muovia, tai jotain semmosta. Se härän kuva.

Ihan kelpo entrecote.

Madamella edelleen vähän hutera olo. Kävin naapurikaupasta ostamassa pienen Jägermaisterpullon ennen annosten tuloa. Kun tässä kuppilassa ei ollut myynnissä yhtään magenbitteriä.  Josko hörppy ois auttanut?? Jos ei muuten, ni sais ees nukuttua paremmin.

Takaisin otettiin taxi. Se kävi kääntymässä tien perällä, kyseli mihin mennään. Siinä vaiheessa hokasin, että siellähän on ihmisiä sisällä. Kun kuski sai tietää osoitteemme, käski hypätä kyytiin. Luulin, että hyppäävät toiselta puolen auto edelliset pois, mutta eivätpä hypänneet. Eivät edes hitaasti poistuneet. Olivat kuskin perhe. Vaimo ja kolme lasta. Yksi lapsista, vanhin, jäi takapenkille meidän kanssa. Ne kaksi muuta kömpi penkkien välistä kiireesti etupenkille äipän syliin. Niin lähti turistit taksiperheen saattamana hotellilleen.

Perillä kysyin hintaa kyydille. Kuski vaan, että ei teiltä mitään. Annoin 100 pth. Saatteeksi, että osta lapsille vaikka jäätelöt. Oikea hinta ois ehkä olmut 50??

Me kömmittiin epämukavan korkeita portaita pitkin kämpille. Askelmien korkeusero oli varmaankin 25 cm. Hankala nousta.

Pakattiin matkalaukkuja silmälläpitäen kotimaan astetta kylmempi keli. Täällä ollallakin 30-32 astetta, oisko huomenna Seutulassa klo 20:00 4 astetta ??

Shokki tulee joka tapauksessa.

Sitä jään nyt yöksi pohtimaan.

Koh Lanta

31.10.2017 Yleinen



 

Aikainen aamupala hotellissa ja taxin odottelua. Meinattiin jo hermostua, tuleeko se ollenkaan. Tuli kuitenkin ja hyvin kerettiin ferryyn, joka vei meidät Phi Phi saarelle.

Satamassa oli paattia jos jonnii moista.

Moottoreita riittää noiden perässä. Vähintään 150 hv kpl, osassa 300 hv/kpl.

Rungot oli n 10-11 metrisiä, syvällä V-pohjalla.

Vastassa oli oppaita, jotka ottivat laukkumme meidät huostaansa ja ohjasivat paikoillemme. Hyvi oli järjestetty koko juttu.

Phipillä ensin ihasteltiin maisemia:

Melkein olis saanu liikennevalot olla ja ei pienestä ohjeistuksestakaan kippareille varmaankaan haittaa ois ollu. Tosin, tuntuu tuo liikenne kaduilla olla yhtä kaoottinen, meikäläisen silmin. Paikallisista ei varmaankaan.

Oli pari muutakin turistia tullut paikalle.

 

Kyllä nuita maisemia katteleekin, poikkeaa sen verran paljon kotoisistamme.

 

Sitten päästiinkiin satamaan, missä piti laivaa vaihtaa. Täälläkin kulkupelejä riitti.

Vois melkeinpä kysyy, mikä ei kuulu joukkoon.

 

Oli outoa nähdä tuommoinen täällä.

 

Me vaidettiin pienempään laivaan. Lähinnä tuli Linda-linen pikkukiulut mieleen, mihin mentiin.

Kun päästiin liikenteeseen, hyökkäsi samantien nuorehko mies ”kimppuumme” kysellen , mihin majoitutaan, millä mennään jne. Kerrottiin. Lähti myymään muille, mutta palasi hetken päästä myymään paluumatkaa Phukettiin. Ostettiin. Oli puolet halvempi kuin menolippu??? Eipähän tarvi pähkäillä enää.

Itse asiassa, tää on ihan hyvä systeemi. Kaupataan jo seuraavaa kohdetta, jolloin sekin vaiva jää turistilta pois. Ja kaiken lisäksi, aina tietävät missä se turismo liikkuu ja mihin se menee seuraavaksi.

Metä odotti satamassa hotellin auto, johon hypättiin kyytiin kahden Kananalaisen pariskunnan kanssa.

Bingalovi oli sijainniltaan parempi kuin olimme odottaneet.

Tässä näkymä terassiltamme. Parisataa metriä mereen ja altaalle viiskyt.

Vesi oli meressä lämmin ja altaassa suorastaan kuuma.

Ranta on puhdas, kahlata sai tovin, jotta sai napansa uppeluksiin.

Pulikoitiinkiin aika pitkään ja kyllä täytyy todeta, että tää on paratiisi.

Pihapiirin pimentyessä, ravintolamme terassivalaistus toimii.

eikä rannankaan valaistus hassumpaa ole.

Lähdettiin iltasyöpöttelemään pikkasen ”kaummaksi”, rantaa pitkin muutama satametriä ja tällainen löydettiin.

Ruoka oli hyvää ja halpaa.

Oli jopa tuliesitys.

Kyllä meitin kelpaa.

Huomisiin !!!!!!

Matkaan taas lähden nyt…

2.10.2015 Yleinen

Kohti Thaimaata,

Kolme viimeistä päivää, kotona meni hirveessä jännityksessä. Melkein voisi sanoa, että olin ainakin itse lähinnä paniikin sekaisissa tunteissa. Tekemistä oli paljon, pakkaaminen oli täysin kesken, sen lisäksi piti nähdä kavereita, kun ei tässä nyt ainakaan vuoteen tulla näkemään.
Kaksi viimeistä päivää alkoi jo vaikuttaa uniinkin, nukuin hieman heikonlaisesti, silti olin kohtuullisen pirteä päivisin. Viimeinen ilta menikin täpinöidessä, Timo joka oli jo muuttanut Viikin asuntoomme tarjosi meille vielä klo 23.00 aikoihin, suomalaisista tuotteista kootun iltapalan ja saunottiin, tiesin ettei nukkumisesta tulisi muutenkaan mitään, joten se ei haitannut. Lisäksi toivoin että huonosti nukuttu yö vaikuttaisi positiivisesti lentokoneessa nukahtamiseen.

30.09.2015
Herätys klo. 04.00 onneksi saimme entiseltä työkaveriltamme kyydin lentokentälle, kiitos tästä Michelle. Näimme lentoasemalla vielä isäni ja pikkuveljeni, he olivat lähdössä samaan aikaan matkalle kohti Irlantia.
Lähdimme matkaan halpalentoyhtiöiden varassa, hieman hirvitti, mutta onneksi se ei kamalasti sitten tuottanut pettymystä, mutta hieman myöhässä päästiin liukenemaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti Osloa Norwegianin perinteisellä boeing 737-800 mallisella koneella. Matkaa kertyi noin puolitoista tuntia. Oslossa meille jäi aikaa reilut viisi tuntia, käytimme sen tehokkaasti tutustuen Oslon keskustaan. Vinkkinä Osloon mennessä lentokentältä ensimmäisenä tarjotut liput on tarkoitettu turisteille jotka haluavat olla Oslossa reilut 4minuuttia nopeammin, hinta on 180nok. Oslo express nimellä kulkivat, mutta jos jaksaa kävellä vielä terminaalista juna-asemalle ostamatta lippuja löytyykin kunnallinen junayhteys joka oli vain muutaman minuutin hitaampi, mutta lipun sai 90nok:lla.
Oslossa käveltiin keskustaa ympäriämpäri, käytiin katsomassa kuninkaan linnaa ja ympäryspuistoja, vaikutti oikein kivalta paikalta sinne voisi mennä tutustumaan tarkemminkin. Toki se oli todella kallis, kurssi jotakuinkin 1,05€ = 10 nok.
Oslossa käytiin syömässä, jottei sitten Thaimaata kohti lähtevällä lennolla tarvitse syödä, kun pihinä jätettiin 35€ lentoateriat ottamatta.

Norjasta kohti Thaimaata
Matka lähti helposti käyntiin, päästiin passintarkastuksissakin omissa eu.n vippijonoissa ja nopeasti lähtöterminaaliin odottelemaan. Thaimaahan lentokoneeksi oli valikoitunut Boeing 787 kone joka tulikin sitten viimeistä istuinta myöten täyteen. Hieman ehkä yllättäin norwegianilla oli siinäkin mukavat , mutta selkeesti vähemmän hiostavat penkit ja edessä olevassa penkissä jokaisella oli oma näyttö, eräänlainen android tabletti josta pääsi seuraamaan koneen matkaa livenä korkeudet ja muut infot, lisäksi siinä oli elokuvia reiluksi 100 tunniksi, joten matka ei kuluttanut oman tabletin akkua lainkaan! Vaikka penkkirivit menivätkin 3+3+3 (Finnairilla 2+4+2) oli matkustaminen silti mukavaa, joten Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin matkustavilla ei pitäisi olla hätää Norwegianin kanssa.

Thaimaa, Bangkok.
Koneesta ulos ja se kuuma lävähdys vasten kasvoja! Se hetki kun tunsit paitasi kastuvan välittömästi, se hetki kun tunnelista pääset terminaaliin ja se on kun jääkaappi! Ensimmäiset tunnelmat on aina yhtä ihania! Se on se fiilis kun pääset jonnekkin kauas ja olet oikeasti onnellinen! Kieli oli hetkessä muuttunut koukeroiksi.
Passin tarkastusten ja viisumileiman jälkeen päästiin jatkamaan Bangkokin keskustaan, toki näin muotitietoisina mentiin ottamaan julkisen liikenteen väline, joka oli edullinen, mutta suurimmat ongelmat aiheutti meidän isot rinkat ja ruuhka-aika. Lisäksi päänvaivaa aiheutti metallinpaljastimet jotka oli jokaisella metroasemalla. Metrossa ja junissa on kova ilmastointi joten jopa näin suomalaisena sai kärsiä kylmyydestä, toki kun jäit pois niin hikihän siinä sitten tuli.

Lisää tulossa mahdollisimman pian!