Selaat arkistoa kohteelle temppeli.

My Son temppelien raunoit

8.3.2019 Yleinen

Taxi tuli hakemaan sovittuun aikaan, varttia vaille yksi, ja retki vanhaan maailmaan alkoi.

Me olimme ”kauimmaiset”, kohteesta katsottuna, ja loput tulivat kyytiin Hoi An cityn hotelleista, samoin opas. Yhdestä hotellista ei tullutkaan ennakkotiedoista poiketen ketään kyytiin, joten meitä oli sitten lopulta 11 turistia plus opas ja kuski.

Vajaan tunnin ajon jälkeen päädyimme My Son alueelle.

Alue on aika valtavan kokoinen.

Oppaamme siinä selittelee meille, missä ollaan ja missä käydään.

Läpi virtaavaa vettä kutsutaan pyhäksi vedeksi, pikemminkin pieni joki. Oli jopa kaloja, vesi kun on aika kirkasta. Paikkahan sijaitsee ”huntassa”, vuorten ympäröimänä, joten lämpöä myöskin riitti, ei pahemmin tuuli päässyt kutreja heiluttamaan.

Ensimmäiset rauniot, joita oli jo pikkaisen korjailtu eli entisöity, osoittivat jo mitä tuleman pitää.

Olin etukäteen pikkaisen tutkaillut, mutta eihän se kerro kuin osatotuuden, valokuvat.

Joten tekin saatte nyt vain osatotuutta katsella. Mieletön paikka.

 

Opas kertoi, että entisöijät olivat lähettäneet Hollantiin tutkittavaksi tiiliä, että saisivat selville, miten ja mistä ne on tehty.

Sen arvion pohjalta, tekivät sitten. Vaan eipä hyvä tullut. Tässä kuvassa näkyy, kuinka tiilissä on reikiä. Nyt uudet tiilet eivät omaa reikiä. Ne hapertuvat muutamassa vuodessa, kun taas tämä kuvassa oleva on noin tuhat vuotta vanha. Lisäksi. tiilet on jollain tapaa liimattu toisiinsa kiinni, ei siis muurattu. Nyt tutkijat eivät tiedä tämän liiman koostumusta.

 

Näitä osittain säilyneitä oli onneksemme jonkin verran.

Siispä Amerikkalaiset eivät onneksi saaneet kaikkia Vietnamin sodan aikana pommitettua palasiksi.

v..tun jenkit.

 

 

 

 

Kyllä aikoinaan rakentajat tiesivät miten ja mistä pitää talot tehdä.

 

 

 

 

 

Onnelliset ”lomalaiset”

 

Mehän olemme aina lomalla, nykyään.

 

 

 

Tämän päättömän taakse kuulemma turistit haluaisivat mennä ja sitten ottaa kuvan, mutta se on kielletty.

Patsas on pyhä ja siihen ei sovi kenen pää tahansa.

Videomateriaalia on sitten vaikka kuinka paljon, että niitä odotellessa.

 

 

Matkaan kuuluin paluu laivalla Hoi An cityyn.

Saatiin maukkaat sämpylät ja tuulahdus vesielementtiä.

Matka oli myyty Sun Set My Son ja auringonlasku nähtiin.

Oli pientä hussakkaa, mutta lasku mikä lasku.

 

 

Paikallisia kalastajia oli paljon liikkeellä. Osa näkyi laskevan tai nostavan verkkoja tai sen kaltaisia pyydyksiä, mutta osa ikäänkuin uitti jotain haavia perässään.

Tuosta asiasta en sitten ole varma, joten jääköös lukijan vastuulle.

 

Näkyi olevan soutukilpailut tai ainakin harjoitukset meneillään.

Vinhaa vauhtia pojat meni.

 

 

 

Sitten alkoikin jo kaupunki lähestymään.

 

Joten, ensi kertaan.

 

 

 

kolmas päivä 2.3. Vietnamissa

2.3.2019 Yleinen

Aamupalan jälkeen medät noudettiin pikkubussilla oppaan kera hotellilta.

Matka suuntautui rantaan, vene- vai oisko dsokkiretkelle, jolla päästiin ensimmäiseen kohteeseemme, Thien Mu pagida’lle.

 

 

 

 

 

 

Nämä dsonkkit ovat tietenkin työkaluja, mutta myöskin asuntoja. Eli perhe asuu ja tekee keikkaa vieden turisteja pitkin tätä Perfume-jokea. Jotta saisivat lisätienistejä, myyvät veneissään krääsää, ei ostettu.

Videolla tiivistelmä päivästä. Lisäilen kuvia, kunhan kerkeen.

Täytyy todeta, että ilman tällaista opasta, ei olisi  saanut mitään käsitystä sen enempää rakennuksista, kuin niihin liityvästä historiasta. Toki, kirjastahan olisi voinut kohteessa lukea, mutta, tuliskohan luettua kaikki tuo tieto, minkä tämä asiansa osaava opas meille kertoi.

Dsokkiajelulla tuli ratsia. Kaikki joutuvat päsähtymään poliisiveneen viereen ja näyttämään paperinsa. Onnensi ratsasivat vain veneen papereita, ei meitä. Viraomaisvene oli uudenkarhea, ilman tunnuksia oleva.

Päästiin jatkamaan matkaa ja viimein kiinteälle alustalle.

Eka kohde oli munkkiluostari. Piti sisällään 60 oppilata ja opettajaa. Uutta tietoa saatiin paljon oppaan kertomana. Mm että opintojen edetessä tukkaa leikataa vähän. Valmiilla munkilla ei sitten karvat haittaa. Ja että vasta valmistuttuaan on mahdollista palata taviksien pariin, jos haluaa.

 

 

 

 

 

Vas asunnot ja oik portti

 

Taksilla jatkettiin hallitsijoiden, edesmenneiden, alueelle, joka olikin valtava. Hyvin oli eri yhteiskunta- ja asemaluokat erotettu toisistaan.

 

Jos ei ollut muinoin tava-ihmisillä helppoo, ei se ollut ylimystölläkään. Olivat ikään kuin vankina omassa residenssissään. Muurien ulkopuolelle ei ollut asiaa, varsinkaan naisilla.

Alue oli osittain Ameriikalaisten toimesta tuhottu, mutta hienosti olivat paikalliset saaneet entisöityä ja korjattua paikat. Tanan jenkit. Minne ikinä ne meneekin, tuhoavat vaan kaiken.

Museon kautta, jossa ei saanut kuvata? Torille. Samaa krääsää kuin oli Thaimaassa sekä Koreassa, paitsi kalliimpaa. Mutta katkaravut oli halpoja ja niitä oli paljon. Taitaa maa olla yksi suurimmista ravuntuottajista.

6 lajin lounas oli hyvä ja kuului hintaan, ilman juomia.

Sieltä parin kunkun haudalle ja käsityöpajalle. Tekivät suitsukkeita ja meillekin tyrkyttivät huonolla menestyksellä. Meillä alkais palo- ja häkävarottimet rääkymään jos moisia hajutikkuja poltettais.

Kuvia tulee jahka saan ”pienennettyä”.