Selaat arkistoa kohteelle Tampere.

#vihdoinvihillä valmistelut

21.8.2018 Kiinan matka 1976, Yleinen

Otsikko kertoo, mitä on odotettavissa.
Menimme jo perjantai-iltana pelipaikalle. Sari oli toivonut minusta backuppia, josko hän, kaasot sekä bestmanit tarvitsivat viimehetken mielipiteitäni. Ja sanoisin omani, tarvitsivat tai eivät ; – )
Hääpaikaksi nuoripari oli valinnut Ilkon kurssikeskuksen.

http://www.ilkko.fi/sivustot/ilkko/historia

Sulhanan, Mikko, on ollut täällä töissä, tekemässä ympäritötutkimusta, tai jotain sellaista, joyen hänelle paikka on tuttu ja sen perusteella hän halusikin tämän paikan.

Eipä siellä hirveesti meikeläitä olis tarvittu. Olivat nuoret tehneet hyvin kotiläksynsä.

Oli väkerretty lippuu ja lappuu jos jonnii moista.

 

 

 

 

Kaikille tuntui löytyvän paikkansa. Tais olla Sarzalla, siis Sarilla, sormet pelissä näissä suunnitelmissa eniten. Mutta ilman lukuisaa joukkoja apukäsiä ei ois tullut mitään. Kiitos siitä kaikille osallistujille. Ja välillä pitää tuumata, mitäkö puutuu vielä.

 

 

 

 

 

Tais saada Madam toimia ”varamummona”. halus kuulemma ite sylkkyyn. Ihmeen hyvin melkeen viimesillään olevat sulhon siskot jaksoivat touhuta, hatun noston arvoinen suoritus.

Floristi tais saada lisäohjeita? en tosin kuunnellut.

Ymmärtääkseni noi auringonkukat oli Tuija-Riitta ite kasvattanut.

Olipa ne kuka hyvänsä kastellut, oli niissäkin kova homma saada ne aseteltua morsiamen haluamalla tavalla.

Zoomailin kauempaa ”johtoryhmän” viimeitä palaveria ja ohjeiden antoa. Kun lähemmäksi tulin, irtos pientä hymyäkin. Onhan siinä varmaankin monta liikkuvaa osaa, joita pitää huomioida seuraavana päivänä. Mut näähän on jo konkareita, olleet jo monissa häissä, kuka enempi kuka vähempi, mukana järkkäämässä kaasoina ja bestmanninä.

Majoitusvastaava piirtelee nimiä majoitustilojen pohjapiirrustukseen. Meni pikkaisen uusiksi, koska me oltiinkin kaksi yötä ja muut yhden. Me tullessamme olimme saaneet samanlaisen ja valinneet jo yhden huoneen, tietämättä, että se oli ajateltu jo joillekin muille. No, meidän ei tarvinnut siirtää tavaroitamme jo valitusta huoneesta mihinkään, koska vielä tulematta olevat eivät tienneet, että olimme ottaneet heidän majapaikan. Saivat sen, joka oli meille alun alkaen varattu. Ja sitähän ko henkilöt eivät tiedä, että nukkuivat ”väärässä” huoneessa.

Koska paikka sijaitsee melkeimpä omakotitaloalueella, laitteli sulho bestmanin kanssa opasteita tuleville vieraille. Saattaisivat pian eksyä jonkun pihaan.

 

Meille jäi aikaa nuorison poistuttua tutustua ympäristöön. Sehän on aivan fantastinen.

Päärakennus, tämä vanhempi osa on noin sata vuotias.

 

Puistikon ikää en tiedä, mutta melkein kuin satukirjaa ois selaillu, kun siellä käyskentelee.

 

 

 

 

 

 

Tekolampi siltoineen ja makkaranpaistopaikkoinenn, kyllä noissa puitteissa kelpaa sanaa kuunnella.

 

 

 

 

 

Joskus lapissa käydessäni olen Vuontispirtillä vähän saman tyyppisen törmännyt. mutta ei se nyt näin hienolla paikalla ollut.

Tämän ovellisen ”kivikasan” merkitys ei auennut minulle, niitä kun oli muutama täällä puistikossa. Ja unohdin asiaa kysellä talon väeltä.

Alas järvelle ois päässyt portaita pitkin. Eikä oliskaan ollut kuin 164 porrasta, jätettiin väliin näin ilta tuimaan.

Järvellä kyllä käytiin, mutta vasta seuraavana päivänä, siitä lisää seuraavassa tarinassa.

 

 

 

Sukulaisia ennen Juhannusta

26.6.2018 Yleinen

Ennen Juhannusta, oli sukulaisten vuoro.

Madamen veli vaimoineen tuli kyläilemään. Tällä kertaa lentäen, joten kävimme hakemassa heidät Seutulasta. Ajoitus ei olisi voinut paremmin osui nappiin, me astuttiin T2 terminaalin ovista sisään ja he tullin ovista aulaan lähes samaan aikaan.

Meille suorilta syöpöttelemään ja rupattelemaan.

Sisarukset niin ”muikeina” toistensa kainaloissa, pitkästä aikaan kun näkevät.

 

 

 

 

Sinikka ja Inkku sohvalla kuvia katselevat.

 

Sitten olikin minun sukuni vuoro.

Veikka, tyttäreni poika täyttää jo 5-vuotta, joten ei kun Tampereelle.

Kakun tekijä onnellisena esittelee tuotostaan minulle ja myöhemmin tietty meille vieraillekin, ja tietysti päivän sankarille.

Emme olleetkaan nähneet heitäkään pitkään aikaan, joten ilo oli molemmin puolista.

 

Saanakin oikeen ”riehaantui” Madamen jaloissa.

Petri tuli mukaamme, joten hänkin sai nähdä kummipoikansa.

Riitti siinä juttuja puoli jos toisinkin.

 

Lapsille toin pienen vinkin saatuani saippuakuplalelut.

 

 

Pikku lady oli ihan ite laittanut kroksit jalkaan.

 

 

 

 

Parveke, vai melkeinpä kesäterassi, olikin oiva paikka puhallella kuplia.

Niinpä ei aika tullut pitkäksi muita vieraita odotellessa.

Talon isänät, Mikko, oli töissä, joten häntä tällä reissulla emme nähneet.

 

Pikkuneiti oli vauhdissa ja sitä oli ilo katsella.

 

Me vietiin Veikka mennessämme Mumman luokse. Näin heidän ei tarvinnut tulla hakemaan erikseen Veikkaa, olivat menossa Juhannusta viettämään mökille ja Veikka oli halunnut mukaan. Saana, Sari ja Mikko jäivät kaupunkiin rauhoittumaan???

Toivottavasti tapaamme pian.