Selaat arkistoa kohteelle Tammisaari.

Toinen päivä Tammisaaressa

6.8.2018 Yleinen

Herätiin tuuliseen ja jo selkeesti viileämpään päivään. Ei ollutkaan heti aamusta 25 tai yli asteita, nippa nappa 20.

Muutenhan tälle päivälle ei ollut mitään erikoista, joten eipä tuo keli haitannut. Lenkillä käydessä saatin päänahka putsattua, sen verran hulmusi hiukset.

Sataman vieressä olevassa puistikossa hopeapapajutkin kaikki samaan suuntaan lintallaan, kun arviolta 10-12 m/s tuuli pääsi puhaltelemaan suoraan rantaan.

Tuolta alkaa myöskin vanhakaupunki, kuvaajan selän takaa.

Kadut ovat nimetty melkeinpä kaikki ammattikunnittain.

Ilmeisesti oli saman henkiset majoittuneet lähelle toisiaan??

Jos tarvitsi pesupalveluita, oli ne kadunpätkältä helppo löytää.

Oli venemaakarin-, hatuntekijän-, målaren- jne katuja ja kujia.

Mutta kaikkein ylimpänä tietysti, kirkko.

Ja tietysti keskellä kylää, siis silloista.

Portaat kirkkoon sen verta kovasti kiinnitetty, ettei kiveä tarvitsevien ihan helpolla pääse, jos nuo mukaansa meinaa ottaa.

Ja koska meren äärellä ollaan, on tässäkin kirkossa kirkkolaiva.

Mitähän sisämaan kirkoissa katosta roikkuu??

 

Ja jos ei osannut lukea, auttoi kyltit kadun alkupäässä.

Varsinkin yläluokka teetti hattunsa tietysti näillä ammattilaisilla.

 

Lyhtypylväät ovat eri yritysten tuen turvin joko entisöity tai kokonaan uusia, saman näköisiä, koko vanhan kaupungin alueella. Tosin pieni muutos, ei enää kynttilät pala.

Oli siellä puistossa kylttikin, missä nämä lahjoittaja-yritykset oli mainuttu, mutta kun kuvan siitä otin, ei näkyny tässä formaatissa tekstistä fonttia.

Kujan päässä häämöttää paikallisten veneranta sekä kalastajien satama. 

 

Aallonmurtaja oli tehty tolpista, jonka ajan patina oli kaltoin kohdellut.

Ei estänyt harvat tolpat enää aaltojen etenemistä.

Vaan ei ole enää paljon paikallisten veneitäkään. Oisko ollut kymmenettä osaa, mitä ois mahtunut noihin laitureihin.

Ajat muuttuvat ja sen mukana ihmisten

tarpeet.

Mutta asua pitää, oli talo sitten uusi tai ”vähän” vanhempi.

Tuulen osoittimen (ei tota viiriksikään voi kutsu, kun rautaa on) alla oli talon rakennusvuosi, muistaakseni 1815.

Hyvässä kunnossa pääosin kaikki, ainakin päältä päin.

 

 

 

Useamman perheen entisajan rivari ja se piha. Kadun puolella ei ole ovia, joten kaikki kulkevat pihojen kautta. Mutta tämänhän lukija tietääkin, jos on vanhoja Suomi-filmejä katsonut. Ja jos ei ole, niin nyt sitten tietää.

 

Siitä sitten kaupoille torin poikki.

Torin eteläreunalla olevaa rakennusta restauroitiin. Se on ollut aikaisemmin kauppakeskus. Pikkukaupungin kauppakeskukseksi ollut iso aoikoinaan. Toivottavasti tulee uudelleen putiikkeja täyteen.

Mihinkäs se koira karvoistaan pääsee, on sanonta, joka aina silloin tällöin tulee mieleeni.

Kirppikselle on Madamen melkein aina päästävä, jos sellaisen jossain näkee. Nyt ei löytynyt mitään, tälläkään kerralla.

Pihakirppiksen lähellä on kaupungin paras konditorio.

 

 

 

 

Meidän kaksi kakkupalaa, kahvi ja limppari kympin pintaa, joten ei ihan hirveän kallista.

Kaikki ihanat kakkupalat 3.30 € kpl.

 

Olis ollut leipää ja sämpylää, pullaa ja keksii, mutta sinne saivat tällä kertaa jäädä.

Paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos tänne asti tulee.

 

Satamassa on metsähallituksen ylläpitämä infopiste, jossa pysyvä näyttely.

Nämä ostoskärryt on merestä noukittu, ihan kuin sen sisältökin. Ollaan me ihmiset viisaita !!!!

Ei riitä, että valumien kautta saastutetaan meri, sinne on viskottava kaikkea, mitä nyt sattuu sillä kertaa käsissä olemaan.

 

Merikotka oli pitkään erittäin uhanalainen. Ei pelkästään ihmisten suoran tappamisen vuoksi, vaan ollessaan ravintoketjun huipulla, oli menettää lisääntymiskyvyn. Munista joita ne muni, ei kehittynyt poikasia. Onneksi tilanne on tältä osin korjaantunut ja saamme ihailla tämän uljaan linnut lennoista saaristossa. Mekin olemme havainnoineet useamman yksilön lentoa  tämän kesän reissun aikana.

 

Ihailtiin myöskin Knipan-ravintolan sisustusta sekä näköaloja pöydistä.

Tuolla tuli 70-luvulla istuttua toisenkin kerran, mutta nyt emme jääneet sinne, vaan valitsimme toisen rannalla olevan ravintolan.

Albatros oli sitä paitsi ihan veneemme vieressä, joten täydellä mahalla oli helpompi kömpiä ”kotiin”.

 

Ei ollut tässäkään ruokalan sisustuksessa valittamista, puhumattakaan näköalasta päydästämme.

Sehän oli meidän Sarza, joka oli melkein ikkunan alla.

Ruoka oli ehkäpä keskivertoravintolan hintoihin verrattuna kalliimpaa, mutta oli kyllä hintansa väärti.

 

Kampasimpukat alkuu, Madam otti Skagenin, ja erinomaista.

Molemmille pitkään haudutettua lampaan potkaa. Ei paljon veistä tarvittu.

Hyvä valinta ruokapaikaksi.

Illemmalla käytiin vielä kaupassa, ettei aamulla tarvitse muuta kuin köydet irroittaa ja menoksi.

 

Sarza Tammisaaressa

5.8.2018 Yleinen

Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, kun iltapäivästä lupasivat voimistuvaa tuulta. Ilalla onkin jo melkein myrskylukemia, jos ennusteet pitävät paikkansa.

Ulkokautta ajettiin ohi Hangon ja olimme Tammisaaressa vähän ennen puolta päivää, vaikka ajomatkaa kertyi 35 mailia.

Satamassa oli tultaessa tilaa runsaasti. Taitaa sesonki olla ohi.

Vieraslaituri, tai yksi niistä, on tuon videon aloitusikkunassa vasemman puoleinen.

Kun olimme kotiutuneet ja suihkutelleet, läksimme kylille.

Kukat kävelykadun varrella olivat aika upeita ja hyvin hoidettuja.

Tämä Kuninkaankatu on Suomen vanhin kävelykatu. vuodelta 1966.

Niemen nokassa ravintola Knipan, Hjalmar Åberg 1908, on rakennettu kokonaan paaluille, jotta voitiin tuolloin kiertää päätös, jonka mukaan uusia ravintoloita ei saanut rakentaa kaupungin maille. Nyt se alkaa vajota mereen, joten on ”hiukan” kaareva.

 

Stadshus, kaupungintalo,

Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546

Kysymys on siis aika vanhasta kaupungista, ja hienohan tämä on, vanhoine taloineen.

Onneksi suurin osa on suojeltu.

Huomenna varmaankin menemme vanhaan kaupungin osaan, tässäpä ”maistiaisia” tulevasta.

Syömässä käytiin kiinalaisessa, China Ho Wah. Se oli saanut ristiriitaisia arvosteluita, mutta me uhmasimme krijoituksia, ja onneksi. Ruoka oli todella hintansa väärtti. Madam otti ”neljä pientä” menun ja minä saeisivasta pöydästä jos vaikka mitä. Koko lysti karvan alle 30.- €. Suosittelen, jos täällä päin liikutte.

Sijaitsee torin kupeessa, vasta päätä Stadshusetia.

Pysy kanavalla, niin tiedät meistä enemmän.

Myrskyn jälkeen

1.7.2017 Yleinen

Myrsky meni menojaan kohti länttä, joten ”uskallettiin” jatkaa matkaa. Kartasta bongasin meille uuden kohteen, Lilla Byxholmenin. Sitähän me ei tiedetty, onnistuuko rantautuminen siihen, mutta Byxholmen on merkitty nro:lla 492 karttaan. Siellä on jopa sauna, mutta siellä oli jo pari venekuntaa, joten entisestään vahvistui ajatus alkuperäisestä suunnitelmasta.

 

Ankkurointi onnistui kokeneen miehistön voimin kertalinttuulla juuri siihen, mihin kartan perusteella olin ajatellut.

Pieni veryttelylenkki on aina paikallaan, nytkin tehtiin melkein tunnin kierros. Se ei aina olekaan mikään helppo juttu, kuten ei tässäkään saaressa. Medamelle tuli jopa lämmin kiipeillessä ylös ja alas kallioita ja kiertäessä puita.

Tämä saari ei ole lapsiystävällinen eikä jos vähänkin ongelmia liikumisen kanssa.

 

Tämmöseen törmäsin, minkähän linnun pesä mahtaa olla ??

Nätin kolon oli rakentanut.

 

 

 

 

Satoa pukkaa muuallakin kuin linnunpesissä.

Ja laitetaan vielä plotterista mihin voi rantautua, jos toinen puoli on miehitetty.

Tässä kun päivää istuttiin, ihmeteltiin kun naapuriveneissä kiikarilla tuijotettiin Hankoon päin merelle. Me ei nähty, koska kallio esti näköyhteyden. Hetken päästä selvis:

 

Onneksi oli kone, jolla puksuttaa kohti Tammisaarta.

 

Vaikea sanoa, onko eilisen tekosia, vai oliko eilinen jo pikkasen rikkonut paikkoja ja lopullinen niitti on tullut tänään?

Ajoittain on meinaan tänäänkin tuullut yli 10 m/s, joten kyllä se on koetellut vehkeiden kestävyyttä.

 

Tämä on sitten toinen mastovaurio minkä olemme nähneet. Viimekesänä ei nähty yhtään, vaikka ajeltiin 1398 merimailia.

Nyt on mittarissa 365 mailia.

Tämähän ennustaa mastojen näkökulmasta huonoa kesää.

Vaan niinhän eräs pohjalainen ukko ennusti tälle kesälle tuulisia jaksoja joiden välissä vain muutamia aurinkoisia päiviä, toivottavasti oli väärässä. Toistaiseksi osunut ihan kohilleen. Pahus ……

 

 

 

Kaupunkiin

7.8.2016 Yleinen

Aurinkoinen, kevyt tuulinen aamu herätteli meitit.

Lähdettiin kohti kaupunkia, olimmehan kauppareissunkin tehneet yhden pysähdyksen taktiikalle ja se pysähdys on tehty.

Cruisailuvauhtia nautiskellen maisemista etenimme kohteeseemme

20160807_133634

Ja jos tuo ei vielä riitä vihjeeksi, niin ehkäpä tämä sitten, rautatieasema.

20160807_153424

On siellä paljon puutaloja

20160807_154949

Ja satamassakin niitä on

20160807_185944

Tuon ensimmäisen talon päädyssä pidettiin monena kesänä purkkariamme.

20160807_184725

Oisko ollut viime vuonna kun puoli vahingossa päädyttiin kirkkokonserttiin. Joku kuuluisa kapellimestari on viettänyt täällä kesiään ja johti sillon sen konsertin, tosin me oltiin veen harjotuksissa, se illan juttu oli loppuun myyty ja nää harkat oli ilmaset…..

Käytiin syömäs SantaFe’s ja hyvää oli.

Eipä tällä kertaa muuta

20160807_223528

Sarza2 toivottaa Tammissaaresta hyvää yötä ?