Selaat arkistoa kohteelle Suomi.

Uralin vuoristo lähestyy

21.12.2017 Yleinen

Aamupalle ja tuijotusta ulos.

Maisemat vaihtuvat verkkaiseen tahtiin. Kolhooseja. joista päällepäin jo näkee, että aika vaatimattomissa oloissa kansa täällä elää. Mutta suurin osa tätä pätkää on metsää. Pelkkää koivumetsää, ei kiven kivee.

Juna pysähtyi muutamaksi minuutiksi.

  • 960 km Kirov (Киров, tunnetaan myös nimellä Vjatka, Вятка)

Kirov (ven. Ки́ров), vuoteen 1934 Vjatka (Вятка), on Kirovin 

alueen pääkaupunki Uralin länsipuolella Venäjällä.

Kaupunki perustettiin novgorodilaisten Hlynov-nimisen linnoituksen myötä 1374. Hlynov liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan 1489. Kaupunkina se on mainittu 1457. Kaupunginoikeudet se sai 1708 ja vuonna 1781 nimen Vjatka, jolloin siitä tuli myös kuvernementin pääkaupunki. Vuonna 1934 kaupunki nimettiin bolševikkijohtaja Sergei Kirovin mukaan.

Kaupungin vanhin olemassa oleva rakennus Trifonovin luostarin Ylösnousemuksen katedraali on vuodelta 1689.

Eipä tuolta vaunun ikkunasta hirveesti kaupungista muuta näe kuin aseman.

  • 1440 km (20 t) Perm (Пермь)

Perm (ven. Пермь) on kaupunki Kamajoen varrella Uralvuoriston länsirinteellä Permin aluepiirissä Venäjällä itäisimmässä Euroopassa. Se on Permin aluepiirin hallinnollinen keskus.

Perm sijaitsee vanhalla Perman alueella, joka oli alun perin suomalais-ugrilaisten kansojen asuttama. Paikalla tiedetään olleen Jagošihan (Ягошиха) kylä 1600-luvun alkupuolella. Kylään perustettiin kuparisulatto vuonna 1723. Paikkakunta nimettiin Permiksi ja se sai kaupungin aseman 1780 (toisten lähteiden mukaan 1781).

Perm oli vuodesta 1781 lähtien laajan Permin kuvernementin pääkaupunki. Kaupunkiin tuli poliittisista syistä karkoitettuja ihmisiä. Rautatieyhteys kaupunkiin valmistui 1874; rataa jatkettiin pian Siperian rautatieksi.

 

Vuonna 1940 Perm yhdistettiin läheisen Molotovilikan kaupungin kanssa ja sen nimeksi tuli Molotov. Vuodesta 1957 kaupungin nimenä on ollut jälleen Perm.

 

 

Permin kunniaksi otettiin Tuborgit, ja taidettiin ottaa Ballantai-whiskyt kyytipojaksi, Pekka mahaansa kun vielä valitteli.

Kaupunki oli jo aika iso viime vuosisadan alussa, kuva vuorilta 1910.

Kama-joki, Volgan sivuhaara, kulkee kaupungin halki.

Täällä juna pysähtyi ensimmäisen kerran, kymmeneksi minuutiksi. Ja tässäpä meidän näkymä.

Ihmeteltiin , kun heti junan pysähdyttyä, alkoi kuulua outoa kolketta harvakseltaan, ihan kuin olisi rautaa hakattu ? Välillä se kuului melkeinpä ihan läheltä ja sitten loittoni.

Jäi toistaiseksi arvoitukseksi.

 

 

Permin alue on heti Komin alueen eteläpuolella. Perimätiedon mukaan, meidän suku on lähtöisin Komista, minusta 11 sukupolvea taaksepäin oltaisiin lähdetty leveämmän leivän perässä Karjalaan. Isäni on syntynyt Karjalan Raudun pitäjässä.

Lounaalla oli tällä kertaa borsh-keittoa ja jotain lihaa pääruuaksi. Keitto oli ihan ok, mutta, se pääruoka ei nytkään aiheuttanut hip heitä. Pekka jatkoi paastoaan.

Sitten taas ulos katselua sekä välillä pientä kävelyä käytävällä. Pelattiin pikkasen korttiakin, mutta koska vielä oli valoisaa, säästettiin kortin peluut ja kirjojen lukemiset pimeämmälle osuudelle.

Matkalukemiseni oli Rikos ja Rangaistus Ajattelin sen sopivan kun kerran ollaan aika ”lähellä” kirjan tapahtumapaikkoja. Ja kirjoitustyylikin kun on raskaan oloinen, sekin puolusti valintaani.  Pekalla Edenistä itään, ilman suunta hänellä oli ok, mutta tapahtumamanner väärä.

Illalliseksi oli kulashia, vaihteeksi, ja pääruuaksi jauhelihapihvejä, vaihteeksi. Voihan sanonko mitä?? Pekalla teetä edelleen.

8 millinen filmimateriaali puhukoon puolestamme. Filmin pätkän lopussa on Lenin-pää Uralin vuoren seinämään tehtynä, puusta tai jostain? En ole nähnyt missään tästä kuvaa, joten voipi olla erikoinen pätkä.

 

Nähtiin ennen pimeän tuloa hyvin Uralin ylilys. Tosin, rata kiemurtelee ovelasti ettei oikein päässyt käsitykseen, kunka korkealla käytiin.

Euroopan ja Aasian raja ylitettiin jo ”alamäen” alkaessa ja vähän ennen kuin saavuimme Jekanteringburgiin.

1820 km (26 t) Jekaterinburg (Екатеринбург)

Taas sai Tuborgin.

Ärsyttääkö Puhelinmyynti? Hanki Puhelinmyyntikielto

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Saaren vaihto

8.7.2017 Yleinen

Illalla, kun aurinko teki laskuaa, ”kirosin” kun edessä oleva saari peitti parhaan näkökentän enkä viitsinyt mennä ylös kalliolle hyttysten syötäväksi, niitä pirulaisia kun oli tässä saaressa.

Siispä päätettiin vaihtaa lähellä olevaan saareen, Torskören.Tai oikeammin, sen pohjoispuolella olevalle pikkusaarelle, no name !!!

Kyllä toi kauko-ohjain ankkuvinssiin on oiva peli, niin helppoa toi rannasta lähtö, samoin kuin rannassa kiristys tai miks ei löysäyskin.

Matka jatkukoon

7.7.2017 Yleinen

Kaupasta neljän päivän eväät, septi tyhjäksi ja vesitankki täydeksi.

Kyllä kelpas lähteä lähes tyynessä kelissä Nauvosta kohti etelää. Tavoite toissa vuotisessa paikassa mut viereiseen saareen päädyttiin.

Liikennettä yllättävän vähän kelistä huolimatta. Rupeekohan purkkari-ihmiset jo valittamaan kun ei tuule tarpeeksi??

 

 

Saari on Väestre Båtskär.

Ei mikään lapsiystävällinen jyrkkien kallioiden vuoksi.

Mutta näköalaa sit senkin edestä.

Edellisellä kerralla olimme tuolla kiven heiton päässä, Mellan Båtskärissä.

Sehän on melkein kuin lahden pohjukka.

Äsken kun kävin vilkasemassa, oli sinne tullut yksi vene.

 

 

Kuvaa sekä ”alhaalta” että ylhäältä

Huikeet on maisemat.

Kävin muutaman heitonkin tekemässä, mut ei muuta kuin sormen mittasia seuraajia.  Niitä ois mennyt seitsemän tikkuaskiin ja silti ois rapissu jos heiluttais…..

Kyllä on luonto saaristossa kovaa. Toi käkkärä kiemura kasvoi tuolla huipulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näitä kelojahan täällä onneksi riittää, on niitä tarvitsevilla eläimillä mitä kaluta.

 

 

 

 

Nauvo 6.7.-17

6.7.2017 Yleinen

Lähdettin hetimiten aamupalan jälkeen, ennen tuulen voimistumista ajelemaan kohti Nauvoa.

Oli sitten pikkasen erikoinen laituriin kiinitys, enpä moista ennen nähnytkään.

Joutu maalaispoika oikeen miettimään, miten tohon saa kiinni. Onneksi naapuri opasti.

Tämmöiset värkit vievät vähemmän tilaa eikä ole poijut estämässä laituriin tuloa. Kätevä systeemi kun sen oivaltaa.

Hangossahan se yks sotkeentu poijuun ja mekin kerran meinattiin poijun kettiin ittemme sotkee.

 

Kun vene oli kiinnitetty, maksunpaikka, Satamamaksu 28.-€ sis kaikki, sauna, sähkö jne. Ja mikä myös erikoista ja ekaa kertaa mulle, se että septin pystyy tyhjentämään omata paikalta. Tuovat letkun veneele ja sillä selvä.

Laiturinäkymää.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

 

Saunaa saatiin odottaa klo 16:30 asti, oli siivoustauko, mutta kyllä kannatti oottaa. Lauteilla hyvä vaihtaa mielipiteitä muiden seilaajien kanssa. Kelit oli pääasiana keskusteluissa, eri toteen tuulet. Ne kun ovat vähän rassaneet yhtä sun toista matkaajaa.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

Virkistäytyneenä lähdettii ravinteliin ruokailulle. Viimevuonna jo hyväksi havaittu ravintola oli tänäänkin meidän valinta ja sieltä listalta pizzat. Tulee varmaankin pizza-kiintiö tällä reissulla täyteen ?????

Pieni lenkki kaupalle, Sale ja kmarket vierekkäin. Pientä makeeta tarttui mukaan.

Ysin lippusoiton jälkeen koputettiin veneeseen ja satamahenkilökuntaan kuuluva poika kyseli lippua, sitä joka kiinnitetään keulakaiteeseen. Ihmeekseni sitä ei ollut ??? No onko kuittia ? Roskikset olin vienyt jo onnekseni aikaisemmin, ja lompakosta tyhjentämäni kuitit olikin tallella ”uudessa”roskapussissa. Kelpas pojalle. Huh.

Eipä tässä tällä kertaa muuta.
varusteleka.fi

ohi kiitävät laivat

5.7.2017 Yleinen

Ei ole nimeksikään ollut liikennettä, mutta ne, jotka ohi menivät, tekivät sitten sitäkin isommat allot.

Juuri niinkuin oletinkin.

En todellakaan syytä näitä hyötylaivoja.

Molemmat tekevät tärkeätä työtään. Ilman näitä, jäätäisiin ilman monelta palvelulta tuolla saaristossa.

Iteppä paikkani valitsin ……….

 

Uudet kujeet

5.7.2017 Yleinen

Aamulla herättiin aallokon lyödessä veneen kylkeen. Tuulen suunta oli pikkasen kääntynyt enempi pohjoisen puolelle kuin eiliset ennusteet olivat kertoneet, jotenka se kääntyi saaren myötäiseksi osuen veneeseemme. Ei mitenkään pahasti, mutta vähän se rassasi. Jäi aamupala oottamaan tyynempää paikkaa.

Liinat ja ankkuri veneeseen ja kohti länttä, ainakin vähän matkaa.

 

Niin jäi taaksemme saari, jota ehkä emme jää kaipaamaan, mene ja tiedä ??

Jonkin matkaa ajoimme army-väylää, ennen ”viralliselle”väylälle pääsyä.

 

 

Tällai kuvassahan se ei erotu muusta maisemasta juuri mitenkään, paitsi kun karttaa vilkasee, on syväykset kohillaan isommillekin laivoille.

Ajoimme kymmenisen mailia länteen, Nauvon eteläiseen saaristoon. Kirjaisista kaakkoon kolmisen mailia, löytyi meille mieluinen paikka.

Jouduttiin kylläkin vähän haeskelemaan.

iVähän huojuvaa kuvaa, kun en viitsinyt muokata. Tämä saari oli se mihin ajattelin ekaks mennä, mutta rannat liian matalia meille. oli kolmen saaren rypäs Stora ja Lilla klobbskärien välissä. Sitten kierrettin pienemmän Klobbarin kaakon puolelle, ja johan rupes löytymään. Olikin oikeen ”lottovoitto”, varsinkin kun tuuli luoteesta.

Jos ei olis näin tuulista ja viileä keliä, en ole varma, olisko tämä viisas paikka. Väylä menee puolen mailin päästä. Siitä jos iso Targa pyyhkäsee, voitas olla kalliolla. Mut ei ole paljon Targoja näkynyt. Eikä hirveesti muitakaan.

 

 

 

Lähdettiin palasen jälkeen pienelle lenkille, että sais noi pers-lihakset pientä helpotusta.

Kelikin suosi eilisen huttusateen jälkeen. Olo tuntui mahtavalta.

Siellä oli luonto taas tehnyt jos jonniimoista kieppii ja käppyrää.

Missähän se Sarza2 luuraa kaltsin takana.

Jos kartasta ei muuten löydy, koordinaatteja. 

Tuossa riittää kyllä syväys purkkarillekin, jos siirtyy pari-kolme metriä ulos päin, on varmaankin 2 metriä.

Ei välttämättä lapsiystävällinen.

Historiaa:

Täältä noin maili lounaaseen sijaitsee Gullkrona. Se on ollut asuttu jo 1700-luvulta alkaen ja mainittu 1540 Guskrona nimellä. Siellä oli luotsiasema 1600-luvulta vuoteen 1926 joka siirrettiin Timmerholmiin. Kunnostettu tuulimylly vuodelta 1859.

Gullkronan selkä on tarun mukaan saanut nimensä siitä, että Blankan, Numur Blanche, k 1363, heitti kultaisen kruunun veteen, koska ihastui niin maisemista. Albert Edelfelt on maalannut Kuningatar Blanka-maalauksen, jossa tämä laulaa, kuinka uljas Blanka-ratsu kuljettaa Haakon-poikaa.

 

Bärsskäret saa jäädä

4.7.2017 Yleinen

aikka laguuni onkin upea, oli aika jättää se huomisesta myräkkää ajatellen.

Ajatus on, että pääsemme Paraisten saariston suojaa, ohi isojen selkien ennen huonompaa keliä. Jo iltapäiväksi ovet luvanneet lännen upoleista tuulta 12 m/s ja se tekee jo matkanteon epämiellyttäväksi.

Käännyimme kohti Taalintehdasta ja puikkelehdimme kapeita väyliä pikin alittaen mm Lövö:n sillan, jota pitkin pääsee Kasnäsin satamaan autolla. Me ei olla nyt autolla eikä muutenkaan menossa ”hälinäsatamaan” vaan luonnon rauhaan.

Jylhiä kallioita ja kaunista maisemaa täälläkin, vahinko että vettä tihutti koko tän kapeahkon, mutkittelevan väylän joka sillalta jatkuu Brändön pohjoispuolelta kaartuen lounaaseen ja siitä kääntyen suoraan pohjoiseen.

Taas kerran ei ollut keli mitä luvattiin, piti olla 5-6 m/s , oli melekin kymmenen ja aalto sen mukainen, ihan sivusta, joten nopeus loppumatka 15-16 solmua, jolloin ei ihan hirveesti keinuta. Gullkrona fjärden on meinaan sen verran iso selkä, että kerkee kerätä laineelle kokoa. Onneksi siinä on edes vähän saaria suojana.

Hälsingholmiin oli kääntynyt suorastaan purjevenejata, sitä kun on tänä kesänä hehkutettu Saariston Satamissa todella paljon ja aiheestakin. Mekin olemme siellä Sarza2:n neitsytmatkalla yöpyneet, oiskoollut 27.5.-15.

Me jatkoimme ohi Hamnholmenin ja Purunpään välistä väylää. Tuossa Hamnholmenissa on oivallinen laguuni, sielläkin ollaan vietetty yksi yö, Sarza1:llä, 1.7.-14.

Olin eilen illalla yrittänyt tehdä kotiläksyjä, mutta nyt ne pettivät pahemman kerran.

Saari, johon ajattelin meidän ankkuroituvan, Tammo, oli liian matarantaista meidän Sarzalle. Itäpuolella oleva Madamshamnen samoin, josta Sarzan Madam ”pahoitti” mielensä, kun kerrankin ois päässy ”omalle” saarelle. heh heh..

Niinpä kokka kohti itää ja siellä olevalle suojelualueelle. Ajattelin, että kai sinne nyt johonkin vois maihin mennä, mutta ei. Rannoilla keltaisia kylttejä: Sotilas alue, maihinnousu kielletty.

Kuinka ollakkaan, löytyi aivan alueen länsipuolelta hyvä rantautumis paikka, Flisholmenista, sen kaakkoiskulmasta.

Pikkasen on vaikeakulkuista, joten en suosittele lapsiperheille.  Kuva kertokoon.

Tuo saari vasemmassa kulmassa aloituskuvassa, tai oikeammin sen takana oleva saari, Näverholmen, N60,1536 E22,4081 oli Panssarilaiva Ilmarisen viimeinen satama.

Väinämöinen ja Ilmarinen lähtivät  Nordwind-hämäysoperaatioon edeten Utöstä kohti Hiidemaata, mutta Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi 13.9.1941. Laiva upposi seitsemässä minuutissa ja vei mukanaan 271 merimiestä 132:n pelastuessa. Kuolleet siunattiin Naantalissa kesäkuussa 1943. Hylky paikannettiin 70 metrin syvyydestä vasta 1990. Utön majakan seinällä on muistolaatta ja muistomerkki Naantalin Kuparivuorella.

 

Tässä kuvassa oleva valko-musta taulu on armeijan merivoimien omia maamerkkejä, tässä tapauksessa linjataulu. Peräpuolellamme noin puolen mailin päässä on myöskin pari reimaria joita ei näy kirjoissa eikä kansissa, ihan niinkuin noita linjataulujakaan.

On siinä sotalaivojen hyvä kulkea noudattaen viitoitusta, koska vettä piisaa liki 30 metrin verran.

Itse asiassa, mentiin ja tultiin osaa tuota väylää pitkin tietämättä, että on ”sotilasväylä”. Tajusin sen vasta maissa ollessamme, kun tutkailin tarkemmin karttoja ja ihmettelin merkkien puuttumista kaikista välineistämme: plotteri, Loisto-karttaohjelma, sailmate-beta kännykässä sekä sailmate läppärillä unohtamatta paperikarttaa.

En siis seilaa mutu-tuntumalla.

 

 

On siinä Madamen hyvä tulla ja mennä portaita apuna käyttäen.

 

Vähän muutakin kateltavaa kuin meri ja vene. Jäkälää täällä on aika paljon, sekä peuran kavion jälkiä ja papanoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossapa tarkempaa tietoo missä ja miten.

Tuosta veneen paikasta parikymmentä metriä pohjoiseen päin, voi vaikka isommallakin purkkarilla tulla, kävin ”vaklaa” maista käsin, eihän sitä koskaan tiedä !!!!!

Kännykällä otettu ja nyt viimein hogasin miten sen saa tähän blogiin, hyvä minä. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta.

 

 

 

Meni illalla keli aika suttuseksi ja voisko sanoo viileeksikin

Sunnuntaiksi Hankoon Saunomaan

2.7.2017 Yleinen

Kun ei eilen päästy saunaan, lähdettiin Hankoon.

Mutta, ennen tätä, piti lähteä Lilla Byxholmista, jonka päätin sitten tehdä ihan yksin, ei pelkästään kuvauksen vuoksi, vaan hyvää harjoitusta hoitaa homma yksin, jos vaikka joskun oikeesti pääsee / joutuu sen ihan iteksee tekemään.

Matkalla oli vähän keinutusta, mutta eipä se meidän menoa paljon haittaa. Sarza2:n menee myötäiseen aikas pehmeesti eikä paljon kiemurtele, jos nopeuden pitää 18 – 25 solmussa. Aalto oli semmosta vähän yli metristä ja merisään mukaan suurimmat liki 2 metriä. Tuuli oli Hangon edutalla tuolloin 12 – 14 m / s . Pikkasen se fiskareita keinutti.

 

 

 

Niin päästiin upouuteen kahvilaan kaffelle.

Ja kohta testaamaan uusi sauna, ovatten kovasti kehuneet sitä ja sen löylyjä.

 

edit klo 15:15

Kyl oli kehujen arvoinen, näkymää riitti ja vähän tapahtumaakin.

Tämä itään päin.

sekä  kaakkoon

Näkymä löylyhuoneesta, harvassa saunassa satmissa tällaista, tai minä en aiemmin tavannut.

Terassilta näkyy vanha toimisto ja sauna, en minä ainakaan jäänyt kaipaamaan. Ja näkyypi pala vanhaa Hankoa puutaloineen.

Ja sit niitä tapahtumia.

 

Moottoripujehtia yritti poijukiinnittyä, mutta tuuli painoi poijuun ja potkuriinhan se meni, joko oma köysi tai poiju tai pahimmillaan molemmat. Poijun ketju saapi pahaa jälkeä jos potkuriin menee.

Kumiveneellä tuli apuja paikalle.

 

 

 

 

ja oikeen livenä ja huojuvana:

Tähän lopuksi sopii hyvin suhteistani mereen, Sarza2 ja Madam

 

 

 

Myrskyn jälkeen

1.7.2017 Yleinen

Myrsky meni menojaan kohti länttä, joten ”uskallettiin” jatkaa matkaa. Kartasta bongasin meille uuden kohteen, Lilla Byxholmenin. Sitähän me ei tiedetty, onnistuuko rantautuminen siihen, mutta Byxholmen on merkitty nro:lla 492 karttaan. Siellä on jopa sauna, mutta siellä oli jo pari venekuntaa, joten entisestään vahvistui ajatus alkuperäisestä suunnitelmasta.

 

Ankkurointi onnistui kokeneen miehistön voimin kertalinttuulla juuri siihen, mihin kartan perusteella olin ajatellut.

Pieni veryttelylenkki on aina paikallaan, nytkin tehtiin melkein tunnin kierros. Se ei aina olekaan mikään helppo juttu, kuten ei tässäkään saaressa. Medamelle tuli jopa lämmin kiipeillessä ylös ja alas kallioita ja kiertäessä puita.

Tämä saari ei ole lapsiystävällinen eikä jos vähänkin ongelmia liikumisen kanssa.

 

Tämmöseen törmäsin, minkähän linnun pesä mahtaa olla ??

Nätin kolon oli rakentanut.

 

 

 

 

Satoa pukkaa muuallakin kuin linnunpesissä.

Ja laitetaan vielä plotterista mihin voi rantautua, jos toinen puoli on miehitetty.

Tässä kun päivää istuttiin, ihmeteltiin kun naapuriveneissä kiikarilla tuijotettiin Hankoon päin merelle. Me ei nähty, koska kallio esti näköyhteyden. Hetken päästä selvis:

 

Onneksi oli kone, jolla puksuttaa kohti Tammisaarta.

 

Vaikea sanoa, onko eilisen tekosia, vai oliko eilinen jo pikkasen rikkonut paikkoja ja lopullinen niitti on tullut tänään?

Ajoittain on meinaan tänäänkin tuullut yli 10 m/s, joten kyllä se on koetellut vehkeiden kestävyyttä.

 

Tämä on sitten toinen mastovaurio minkä olemme nähneet. Viimekesänä ei nähty yhtään, vaikka ajeltiin 1398 merimailia.

Nyt on mittarissa 365 mailia.

Tämähän ennustaa mastojen näkökulmasta huonoa kesää.

Vaan niinhän eräs pohjalainen ukko ennusti tälle kesälle tuulisia jaksoja joiden välissä vain muutamia aurinkoisia päiviä, toivottavasti oli väärässä. Toistaiseksi osunut ihan kohilleen. Pahus ……