Selaat arkistoa kohteelle stora svartö.

Sarza2 lähtee lännen matkalle

6.7.2018 Yleinen

Päästiin viimeinkin perinteiselle ”lännen” reissulle. Vielä ei tarkkaan ole päätetty, minne asti, mutta Maarianhamina saattais kiinnostaa.

Illalla oltiin jo pakattu valmiiksi ja oltaiskin lähdetty jo eilen, mutta kun sataa ropisteli vähän väliä.

Kaupan kautta veneelle ja menoksi.

Siinäpä lähtölukemaa.

 

Pyörähdettiin Bylandetin kautta, mutta tuuli kävi ikävästi paikkoihin, joihin olisi voinut rantautua. Siispä suuntasimme suojaisaan Stora Svartö:hön. Eikä ollutkaan montaa venekuntaa paikalla.

Maisemathan ovat lukioilleni tututtuja, silti otin ilmoista kuvaa.

Kävivät satamamaksun oikeen perimässä. Tällä kertaa 13.-€ elikkä 30% hinnan korotus. Onhan toki laituri, ja hyväsellainen, mutta keittokatoksen poot voisivat olla muutakin kuin parimetrisiä tukkeja. Niillä vehkeillä, mitä sieltä löytyy, on aika jobi saada klapit aikaiseksi. Vaikka meillä onkin suht hyvin varustettu vene, puuttuu pokasaha sekä moottorisaha. Pannaanpa hankintalistalle.

 

 

 

Jännän näköinen kelo, oisko ”pikkasen” käännetty?

Nyt kun vettäkin on sadellut, alkaa puutkin viheriöimään, tosin, ei kaikki. Osalta kyllä tää vuosi meni.

 

 

 

Kaunisat edelleen on.

 

 

Katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

 

 

Innostuin eläinmaailmasta ja pikkasen maisemistakin

 

Sunnuntaina saareen

28.5.2018 Yleinen

Piti odottaa sunnuntaihin asti, ennen kuin merelle päästiin. Ja miksikö niin kauan??

No kun ei-eläkeläiset ovat viikonloppuisin ”valloittaneet” lähisaaret, se suotakoon heille. Meillähän on aikaa viikollekin.

Näin iltapäivällä, oli vain vastaan tulijoita.

 

Sää oli tuommoinen puolipilvinen, kun huristelimme kohti Bylandettia. Olimme matkalla piipahtaneet Kaparenissa, mutta se oli vielä tähän aikaan ”täysi”, siis sellaiset paikat, joihin me voisimme rantautua.

 

Sama oli tilanne Bylandetissakin, joten jatkettiin Stora Svartö:hön.

 

Heti miten kiinnityksen jälkeen olikin ruuantekoa. Ruotsalaisia uusia perunoita ja paistettua maksaa.

 

Alkuperäinen ideani oli, että ois saanut grillata maksa, mutta tässä saaressa kun ei kunnollisia puita ole ja edellisellä reissulla omat varastot poltettiin, ei auttanut kuin tyytyä veneessä paistamaan.

Ei ne huonoja ollut näinkään tehtynä.

Tosta oli jo puolet syöty kun tajusin ottaa kuvan.

 

 

Se oli reilun puolen kilon maksan pala, jonka viipaloin paistamista varten ja puoli kapallista perunoita, kaik män. Ja piisas.

Hetken piti happea ottaa ennen kuin pienelle lenkille lähdettiin.

 

Kauempaa katsottuna, näytti ihan kuin lammas tai vasikka ois tuossa ollut.

Kelo se vain olikin.

Aina tääl kuitenkin jotain uutta näkee.

Tai eihän ne välttämättä mitään uutta ole, ei vaan ole ennen huomannut.

Sitä niin helposti kattelee vaan omia varpaitaan, eikä havainnoi ympäristöään.

 

Tossa pohdin, että kumpikohan on vanhempi, kelottunut näre vai Sarza2:n

 

Ei kai sillä lopuksi ole väliä, kumpaakin kun tarvitaan.

 

Ilta pakkas päälle, joten kaivoin kuvauskalustoni esiin.

 

 

Taitaa puhutella nää kuvaukset enempi, joten lisää löpinöitä seuraavalla kerralla.

 

 

Reissuun 22.5.

23.5.2018 Yleinen

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 

Kohti uusia seikkailuja

17.5.2018 Yleinen

Aamu oli jälleen upea.

Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa saarta.

Ja vaihtoon kuului pieni opetus. Madam sai ajaa. ks peili.

Sain siis mahdollisuuden kuvata, kun kerran oli perämiehenä, vai perähenkilönä,  Madam.

Kuvat varmaankin kertoo enempi kuin miljoona sanaa, joten jätetään jaaritukset……

Saari ei ole muuttunut mitenkään. Lähinnä tarkoitan, että Helsingin kaupunki ei ole mitään parannuksia ainakaan vielä hallitsemalleen saarelle tehnyt…..

Rauhallistahan täällä on, kun ei ole kuin yksi vene meidän lisäksi.

Illalla piti vielä lentää:

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Reissun päälle

28.6.2017 Yleinen

Niin sitä päästiin matkaan puolen päivän hujakoilla. Lastauspaikalla taaskaan ei septin tyhjennys onnistunut, varmaankin huono pumppu.

Tavarat, jota oli sit ihan riittävästi, Sarza2 nieli kitusiinsa kakistelematta, on tää ihmeen tilava vene.

Tässäpä numerotietoo, just kun lähdettiin liikkeelle:

Tänäänkin tuuli vielä aika navakasti, mutta ei läheskään kuten eilen. Siitä huolimatta köröteltiin sisäväylää kohti Bylandia.

Vahinko vain, meidän lahdukkaan oli jo ankkuroitunut kaksikin venekuntaa, isohko purkkari ja fiskari, jotenka me valittiin taas blän B elikkäs Stora Svartö.

Onneksi täällä on pitkä laituri, joten ei häiritse, vaikko on muitakin, kolme purkkaria ja fiskari.

Lähes vakipaikalle törkättiin Sarza2 ja heti miten tulien tekoon.  

Tänää olikin helppo ruoka; praatvurstia, sinihomejuusto-täytteiset herkkusienet sekä salaattia. Nam.

Mahat täynnä tavarat paikoillee ja jälleen taas, ihan hitoksee liikaa vaatteita mukana.

Nyt, klo 19:40 tuuli alkaa tyyntyä, mutta huomiseksi on iltapäivästä luvattu kovempaa keli, joten aamupalan jälkeen ois tarkoitus ylittää Porkkalanselkä. Illaksi tuleekin sitten oikeen myrsly, 15 – 20 m/s tuulta, onneksemme idästä, koska matkamme ois tarkoitus jatkua länteen, joten myötäisessä saadaan mennä

 

 

Tuossa vielä koordinaatit tähän mainioon saareen. Hyvä keittokatos. Tosin, puut ovat aika krouveja, suosittelen riskiä mieltä, kun niiden kimppuun käy.

 

 

 

Ilatpuhteeksi värkkäsin ankkuriköydelle knaapin helpompaan paikkaan. Isot pojat kertoi, että pidemmän päälle ei ole terveellistä ankkurin moottorille pitää ankkuroituna moottorin varassa. Voi kuulemma jäädä silleen jumiin, että ai aukea millään, mieluummin menee akseli poikki.

  Läpipulteilla ja sikaa väliin. jos ei kestä. pannaan isompi.

Tehtiin vielä iltalenkki.  Ylempi kaakkoon ja alempi koilliseen. koilliskärjestä kuvattuna.