Selaat arkistoa kohteelle #sarzamerellä.

Siirryttiin pohjoiseen päin

15.6.2018 Yleinen

Eipä tämä siitoajo pitkä ollut, ei ihan mailia.

Mielenkiino tätä saarta kohtaan heräsi jo kun eilen ohitettiin. Olivat rakentaneet uuden ponttoonilaiturin poijuineen. Ja oli vanha hiekkajaalalaiturikin saanut uuden kannen sitten viime vierailun. Olimme yrittäneet tänne varmaankin samalla reissulla kuin tuohon edelliseenkin, mutta tuloksetta.

Nyt onnistui kerralla rantautuminen Brockhamniin. Merikartassa lukee Stora Brockhamn. En tietoa, miksi oppaissa vain Bockhamn???

 

 

 

 

 

 

 

Ohi ajaessa näyttää, että laiturin vierukset hiekkarantaa, mutta todellisuudessa hiekat kaivettu ja viety Helsinkiin, nyrkin kokoista kivikkoa.

Onneksi etekärjessä on jäljellä kiva pikkupätkä oikeeta hiekkaista rantaa lapsien uida.

Keskellä saarta on valtaisa kuoppa, josta kaivetti 1900-luvun alusta 1930-luvulle ja vielä jonkin verran 1960-luvullakin hiekkaa Helsingin rakentamiseen. Tuon ajan kaikki rakennushiekka on peräisin täältä.

 

On siinä ukoilla ollut homma kuskata tod näk ämpäreissä jaaloihin tavara.

 

Tuon ajan palkatkaan eivät kummoisia olleet, mutta olipahan hyttyset ja paarmat kavereina…..

Hiekkarinne ei voi jyrkempi olla sortumatta.

 

 

 

Pohjalla oli enempi vähempi kitukasvuista mäntyä polun lisäksi.

 

Tuli jopa pikkaisen etelälapin maisema mieleen, melkein kuin jonkin nevan vierustaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäistä kertaa näin tuommoisen alumiinisen sahapukin, joten ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.

Tulipaikka on samalla sapluunalla tehty, kuin kaikki Uudenmaan virkistyksen ylläpitämissä paikoissa.

Nyt on vaan tulen teko kielletty, jopa vaikka olisi keittokatos jossa savupiippu. Näin viranomaiset ovat erikseen sen tiedottaneet. Oli Nuuksiossa palanut viisi hehtaaria.

 

Siinäpä kaksi paskatekopesuetta kymmen tulavaisuuden masiinan kanssa lähti rannasta ulommas, kun tultiin lenkiltä.

 

 

 

 

 

 

 

Pakollinen terassinäkymä.

 

 

 

 

 

 

TOP 50 suosituimmat tuotteet tällä viikolla - Klikkaa!
Nyt ilmainen toimitus yli 70€ tilauksille! - Lue arvostelut ja tilaa!

 

Tommonen ”pyyhkäisi” ohi, turistit kannella.

Varmaan unohtumaton elämys heille.

 

illan kiireet

15.6.2018 Yleinen

Illalla ei pitäis olla kiire

Ja sit viel tava kuvii

 

 

 

 

 

 

 

Mies, meri ja …….

Kauniissa kelissä ja Sandön oli määränpää

14.6.2018 Yleinen

Kauppareissut, septintyhjennus ja vesisäiliön täyttö, siinäpä aamupäivän askareet, ennen kuin matka saattoi jatkua.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä tuulta ollut juuri nimeksikään.

Siitä on hyvä meripäivä tehty.

 

Ajelimme normimatkavauhtia, jolloin Sarza kulkee melkein sukkasillaan.

 

Ei ole ruuhkaa tänään, josko sitä ollut koko reissumme aikana.

 

 

 

Olemme kerran aikaisemmin yrittäneet tänne maihin, oisko ollut -15, mutta ei silloin päästy. Mielestämme oli liian matalaa rannassa tai jotain.

Nytkin kyllä muutaman kerran käytiin ”kurkkaamassa”, ennen kuin poijuun liina kiinnitettiin.

Tähän pääsee isommallakin paatilla, sen verran on syväystä. Varsinkin tämä pikku kalioniemen länsipäässä.

 

Upea on saari.

Molemmin puoli hienot hiekkarannat.

Voi vain kuvitella heinäkuuta ja lapsiperheiden määrää telmimässä vedessä. Jos ei nyt ihan koko perheet, niin lapset kuitenkin vedessä.

 

 

 

Taitavat kiviröykkiöt olla perua itänaapurimme merimiesten käynneistä.Ryssänuuneiksi kutsuivat.

Ei ollut kosania tai Origoa ruuan teon helpottajina, piti maihin tulla notskilla tekemässä.

Aina eivät kerenneet ihan rantaan asti.

 

Kuvan ”hiirikäsi” on paikka jossa Sarza2 on nyt ja nuo kolme merkkiä alas eli etelään ovat hylkyjä.

Keskimmäinen niistä on Lea.

Kaikkaia hylkyjähän ei vieläkään ole löydetty, tai tiedetty, että on joku jossain uponnut.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

Alkuillasta tehtiin pidempi lenkki ja siitä ”satoa”

 

Pitihän se ottaa yksi ”terassinäkymä”

Kyllähän tuota maisemaa kehtaa katsoa.

 

Aivan veneemme lähistön kalliossa tuntemattomaksi jäänyt taiteilijan lintu.

 

 

 

 

 

Näitä sitten riittää joka saaressa ja taitaapi olla riesaksi asti mantereella.

Saaren eteläkärki on yksityisomistuksessa, joten ei ihan kehdannut mennä toisten pihaan asti, vaan oikastin saaren toiselle puolelle.

 

Enpä muita, koska olisin kuolleen lokin nähnyt viimeksi. Siitä on kauan.

Mikä lie tän kaverin kohtaoksi koitunut.

Tuskin kuitenkaan perheriita.

 

Pääsääntoisesti mäntymetsäinen, hiekkainen saari.

Mutta pitääkö sitä aivan kaverin kylkeä pitkin yrittää kasvaa, olishan täällä tilaa….

 

 

 

 

Etelä- ja itärantaa.

Ei haittaa mistä päin tuulee, aina löytyy tyyni paikka pulikoida.

 

 

Itärannalla oli tuommoinen pönttö. Tulipesä ja kiviä täynnä. Oisko telttasaunan kiuas ???

On aivan mäntyjen alla, joten hirveitä braasuja ei kannata tehdä.

 

Nyt sitten auringonlaskua oottelemaan.

 

 

 

Matka jatkuu Loviisaan

13.6.2018 Yleinen

 

Melkeinpä heti aamupalan jälkeen lähdettii Ajelemaan kohti Loviisaa.

”vähän” oikaisin, kun en viitsinyt kiertää noita luotoja pohjoisen kautta.

Tämä on aivan Lehmäsaaren pohjois puolella.

Kun satamamaksu, 18.-€ maksettiin, käytiin laittamassa saunat lämpiimään.

Täällä saa itse lämmittää silloin kun haluaa ja saunat ovat hyvä-löylyisiä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Lisäksi

Täällä on hienosti ymmärretty säilyttää vanhoja puutaloja.

 

 

 

 

 

 

 

Laitan sitten tämän jutun loppuun , ettei ole pakko katsoa, jos vanhat talot eivät kiinnosta.

Käytiin taas syömässä Nepalilaisessa ravintolassa.

Taaskaan ei tarvinnut pettyä.

Puhana.

 

Alkuun otin jättirapuja, jotka todella maukkaita. Se heidän soosinsa on vaan niin hyvää.

Lämpöiseksi Madam kanaa ja mulle lammasta.

Meinas kielet mennä …….

Tein GoProlla otettuja pätkiä, muutaman, loppuosassa on vähän ennen Loviisaa vastaan tullut iso purjealus.

Petrin tekemää musiikkia taustana.

 

 

Kukahan kurkkii ????

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvaakohan tuo piskuinen tuolla ”isojen” välissä. Ainakin turvallinen luulisin siinä olevan.

 

Yli 60 000 tuotteen valikoimastamme löydät työkaluja sekä tarvikkeita autoon, puutarhaan ja kotiin.
 

Saaren vaihtoa, Lehmäsaareen

13.6.2018 Yleinen

Kun oli saatu satamamaksu hoidettua, jätskit syötyä, irrottauduimme upeasta Haapasaaren suojaisesta satamasta ja suuntasimme Kotkan läheiselle, Lehmäsaarelle.

Tämä hieno hiekkalaguuni on suosittu paikallisten veneilijöiden keskuudessa, läheisen sijainnin takia, arvatenkin, vain muutama maili Kotkasta etelä-kaakkoon.

 

Yllättäv monta venettä, tähän aikaan vuodesta.

Mutta, mutta.

Eipä jäänyt montaa yöksi.

 

 

 

 

Käveltiin kartassa näkyvä luontopolku läpi.

Ihan jees, ei nyt mitään hip hei huraa huutoja saa aikaan, mutta kuitenkin kietämisen arvoinen.

On vaan niin erilainen kuin ulkosaariston saaret.

 

Hiekkaharjiunen honkien täyttämä saari.

Ois varmaankin kanttarellipaikka, mene ja tiedä.

 

 

 

 

Ekan kerran elämässäni näin, että harvennushakkuun puille tehdään tuommoiset laverit.

Taitaapi jäädä puut joksikin aikaa saarelle, liekö polttopuiksi grillipaikoille, joita täällä on useampi.

 

 

 

 

 

 

Toisella puolen saarta on pitkä hiekkaranta. Suurin osa on veden rajassa vaan aika kivikkoinen, mutta pohjoisosassa on pitkä pätkä hienoa hiekkarantaa.

 

Kyllä noilla kiinnityksillä linjataulu pysyy paikoillaan. Toki, voipi tuolla ylhäällä aikas huju käydä, varsinkin syysmyrskyjen aikaan, niin syytäkin pultata kunnolla.

Täällä oli kiva seurailla sorsien touhuja.

Yksi poikasista tuntui suurimman osan aikaa olla jossain ihan muualla kuin muu pesue. Jossain vaiheessa näytti jopa siltä, että se ajettiin pois, mutta kun ilta saapui, liittyi se muiden mukaan ja tarinamme sai onnellisen lopun. Veikkailimme laiturilla, että eipä tuo veijari huomistanää, jos yksikseen meinaa pärjäillä. Täällä pyöri isoja lokkeja sen verran, että jos niistä joku ei tuota rassukkaa koppaa, joku hauki sen tekee.

Ja sitten se ”pakollinen” video ilmasta käsin:

 

 

 

Kauniissa kelissä Ulko-Tammioon

10.6.2018 Yleinen

Kauppareissun jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ulko-Tammiota.

Jotenkin pääsi unohtumaan hyödyntää Loisto-karttaohjelmaa ja sen reittisuunnittelua. Siispä sai kippari oikeesti selailla karttalehtiä ja kierrellä kivikoita ja matalikoita. Oikaisin Kotkasta etelään menevältä vaylältä Äljyn pohjoipuolitse suorilta suuntaan 90 astetta ja sillä päästiin tänne Ulko-Tammioon turvallisesti.

Pientä kiemurteluahan tuo on, kun oikoo, mutta pitää pientä jännitystä olla matkassa …

 

Tästä saattaapi päästä pikkaisen käsitykseen, missä Ulko-Tammio on.

Se on Kotkasta kaakkoon tuossa kuvassa, keskimmäinen nuista punaisista merkeistä ja matkaa Sapokanlahdesta tänne tehtiin n 22 mailia.

 

Muutama venekunta oli jo valmiiksi, ja näiden kahden lisäksi tuli vielä isohko moottorivene.

Ja täälläkin meistä pidetään hyvää huolta:

Ilmeisesti täällä on jonkin asteinen huoltotila tai jotain, kun oikein laiturissa kävivät, omassa sellaisessa, eivät tulleet meidän laituriin.

Lähdettiin pienelle tutustumiskävelylle. Historiaahan saarella riittä. Ja riittää myös kaunista luontoa.

En muista missään saaressa nähneeni näin paljon kieloja kuin täällä. Sen sijaan niittymaisemia on muuallakin näkynyt. Aikoinaan saariston ihmiset kävivät täältä niittämässä karjalleen heinää, mutta se kiellettiin vähän ennen toista maailmansotaa. Nykyisinhän saari on suojeltu.

 

Tällaisiin kalliorantoihin ei sitten kyllästy koskaan.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä kivikko näyttää hyvin, kuinka vesi on matalalla. Veden pitäisi olla melkeinpä tuossa ruohikon reunassa, vaan eipä ole.

Se on melkein -40 cm tätä kirjoittaessani, merisään mukaan ja omat havainnot tukee virallista ilmoitusta.

 

Tämä paikka on ollut sotilaallisesti myös hyvin merkittävä. En nyt hirveesti avaa mitä kaikkea täällä on tapahtunut, jokainen tykönään kaivakoon tiedot jos kiinnostaa.

Mutta tykistä kuvan otin, samoin kivikasoista, jotka liittyneet jollain lailla sotimiseen.

Lisäksi on tallella miehistösuojia.

 

Tää puinen ollut varmaankin ammussuoja kun on noin tykin lähellä?

 

Sen sijaan tämä betoninen varmaankin miehistöä varten, vai oisko sittenkin toisin päin, ettei kallisarvoiset panoksen tuhoudu niin helpolla?? Mene ja tiedä.

 

On tuossa vihulaista kyttäävillä sotapojilla ollut hienot maisemat, tosin ehkeivät tänne maisemia tulleet uhailemaan.

 

 

Itäpäässä tätä saarta löytyi kalastajien käyttämä ”jalostamo”

Joku on taiteillut hienon tuulensuojan tulipaikalle. Tuo savustamo mielestäni aika eksoottisen näköinen. Oli siellä rosteripönttökin, mutta eihän se ole mitään verrattuna tuommoiseen ”aitoon”.

 

Ja on täällä droneharrastajiakin aateltu…….

 

Tosin meikäläisen Mavicia tuskin huomais vaikka sen asettais tuon H:n keskelle, oli sen verta iso kirjain.

Auringonlaskusta täytyypi tehdä elokuvaversio.

 

 

Näissä tunnelmissa

Hyvää yötä ja kauniita unia.

Pellingin Sandholm

7.6.2018 Yleinen

Päätettiin kuitenkin vaihtaa heti aamupalan jälkeen maisemaa, tällä kertaa pikkuisen takaisin päin, Pellingin Sandholmiin.

Olivat luvanneet iltapäiväksi kovaakin tuulta. Ja se tuuli todellakin tuli.

Tultiin tuttuun laituriin, oisko kolmas kerta täällä.

 

 

Onkohan talvi kohdellut kaltoin, vai mikä lie rikkonut, saa nähä, kauanko kestää jos ei korjata ??

Käytii pienellä lenkillä herrättääksemme ruokahalua. Maisemat kuin ennen vanhaan konsanaan maaseudulla. Paitsi, että täällä pikitie.

Ja tien varrella lupiineja, paljon.

Oli sit veneitäkin ripoteltu, en vaan tiedä kenelle.

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa liki oli myöskin karavaanarialue, mallia ”Norja”. Siis ekan kerran nähtiin moisia kyliä norjassa, missä vaunut parkkeerattu ja rakennettu kunnon pihat puusta ja vaikka sun mitä ympäri vaunua.

Ilmeisesti täällä on jonkin asteista teollisuutta, vai mikskö ois nuin isoja halleja??

Eikä ollut ainut.

 

 

 

 

Lisäksi oli pikkasen iso plantaasi. Ainakin aitaa oli muutaman sadan metrin matkalla tien vieressä

 

Kun tuo lauta-aita päättyi metsän reunalla, muuttui riista-aidaksi kääntyen pois päin tiestä.

 

Tätä mielessäni naureskelin, kun johtoihin laitettu punaisia pallukoita. Aattelin näet että ovatten ottaneet drone-lennätykset huomioon, Näkee aika kaukaa noi piuhat.

Todellisuudessa molemmin puolin tietä alavaa ja meri lähellä, jolloin varmaankin linnut, eri toteen isommat, voisivat myös havaita nuo ja väistää. Turhan paljon lenteleevät johtoihin muutkin kuin dronet.

Josko illaksi rauhoittuis tuo tuuli, tai edes huomiseksi, että voitais jatkaa matkaa lähemmäksi Kotkaa.

Illan kuvia. Oli hieno keli kun pikkaisen tyyntyi

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

 


Perinteinen itään päin suuntautuva reissu

6.6.2018 Yleinen

Lähdettiin pouta-pilvisellä kelillä jo perinteiseksi muodotuvalle venereissulle itään päin.

Aluksi tuulta oli vain 4-5 m/s W ,  joten matka taittui rauhallisesti melkein olemattomassa myötäisessä.

Siinä Emäsalon kohdilla alkoi sitten tuulikin heräillä, ehkäpä 8-9 m/s ja suuntana vieläkin lännen puolelta. Se sai aikaan yllättävänkin nopeasti aallon suurenemisen, joten pudotin nopeutta alun 25 solmusta 21:een, on vaan niin paljon miellyttävämpää eteneminen, kun ei vanha rouva niijaile liian hätäisesti.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valittiin Bockhamn, upea suojaisa laguuni vähän Tirmin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

Perille kun päästiin, huomattiin kelin olevan suht galsan.

Ja yllätys oli myöskin melkoinen, kun melkein heti alkoi valumaan muitakin veneitä tähän niin upeaan satamaan. Hetken kerettiin jo ajajttelemaan, että saadaan pitää koko mesta ihan itekseen.

Tuo valkoinen tänne tuloillaan oleva purkkari oli perälipusta päätellen Luxenburgista, tai ainakin miehistö, venehän voi olle suomalainen vuokravene.

Tehtiin pieni kävely polkujapitkin ja hienot olit luonnon antimet.

Nää on otettu kännykällä

ja

toi videon muotoon tehty tuossa alinna, on mun kameralla, Sony DSC-HX60V

 

Illalla meinas tulla vilposta, onneks on Webasto

Ja sitten viel pienes peilis naapurin purkkari