Selaat arkistoa kohteelle #sarzamerellä.

Sarza Tammisaaressa

5.8.2018 Yleinen

Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, kun iltapäivästä lupasivat voimistuvaa tuulta. Ilalla onkin jo melkein myrskylukemia, jos ennusteet pitävät paikkansa.

Ulkokautta ajettiin ohi Hangon ja olimme Tammisaaressa vähän ennen puolta päivää, vaikka ajomatkaa kertyi 35 mailia.

Satamassa oli tultaessa tilaa runsaasti. Taitaa sesonki olla ohi.

Vieraslaituri, tai yksi niistä, on tuon videon aloitusikkunassa vasemman puoleinen.

Kun olimme kotiutuneet ja suihkutelleet, läksimme kylille.

Kukat kävelykadun varrella olivat aika upeita ja hyvin hoidettuja.

Tämä Kuninkaankatu on Suomen vanhin kävelykatu. vuodelta 1966.

Niemen nokassa ravintola Knipan, Hjalmar Åberg 1908, on rakennettu kokonaan paaluille, jotta voitiin tuolloin kiertää päätös, jonka mukaan uusia ravintoloita ei saanut rakentaa kaupungin maille. Nyt se alkaa vajota mereen, joten on ”hiukan” kaareva.

 

Stadshus, kaupungintalo,

Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546

Kysymys on siis aika vanhasta kaupungista, ja hienohan tämä on, vanhoine taloineen.

Onneksi suurin osa on suojeltu.

Huomenna varmaankin menemme vanhaan kaupungin osaan, tässäpä ”maistiaisia” tulevasta.

Syömässä käytiin kiinalaisessa, China Ho Wah. Se oli saanut ristiriitaisia arvosteluita, mutta me uhmasimme krijoituksia, ja onneksi. Ruoka oli todella hintansa väärtti. Madam otti ”neljä pientä” menun ja minä saeisivasta pöydästä jos vaikka mitä. Koko lysti karvan alle 30.- €. Suosittelen, jos täällä päin liikutte.

Sijaitsee torin kupeessa, vasta päätä Stadshusetia.

Pysy kanavalla, niin tiedät meistä enemmän.

Nauvon eteläpuolelle

2.8.2018 Yleinen

Putputtelimme hissukseen etelään päin.

Nättejä, kalastajien venevajoja siellä täällä saarten välissä.

Tämä väylä kulki aivan Pensarin sataman, nro 628, vierestä, ja tämä kuvauspaikka n puoli mailia etelään satamasta.

Meidän tämän kertaiseen saareen tuosta matkaa muutana maili. Etelään.

 

Olin ensin ajatellut isompaa, stora Klobbskäriä, mutta tästä nyt löydettiin mielestämme parempi paikka. No, ei kyllä hirveesti etittykkään.

Sinilevää valitettavasti on, joten uinti saa nyt odottaa.

Ois kyl ollut tarpeen.

 

Tais tulla meidän mittaus-asemalla kesän lämpöennätys. Ulkomittari on tutkan alla, varjossa. Mut 36.6 alkaa jo pikkasen olla riitävästi.

Muuten vesi oli aika puhdasta ja rakkoleväkin näkyy voivan hyvin.

 

Mutta tää sinilevä, ei ole kivaa.

 

 

Tässä me nyt kuitenkin lillutaan tää päivä.

 

 

 

Naantali sai jäädä

1.8.2018 Yleinen

Eilisen päivän saatiin viettää Laitisilla ja mahat täyteen sitä maan mainiota, parasta, kaalilaatikkoa. Madam sai muistella nuoruuttaan Mamin kanssa.

Käytiin vielä kaupassa ja Enin autokyydillä satamaan. Oiskin ollut aikamoinen raahaaminen ostoksissa tässä helteessä.

Tänäänkään ei tarvinnut hosua, koska päätettiin syödä ennen lähtöä, ja oikeen ravintolassa. Merisalissa on edelleen noutopöytä, joka on loistava. Runsaasti erilaisia kaloja ja salaatteja, lämpöisiäkin sen viittä sorttia. Minä arvatenkin keskityin kaloihin. Kyllä kumpainenkin sai mahansa enempi kuin täyteen. Hyvä valinta.

Naantalissa vai oliko Raisiossa, oli sattunut putkirikko, joten emme voineet ottaa vettä veneemme vesitankkiin. Siispä piti ajella Turkusen puolelle, kun on eri runkolinja vesissä.

Olin katsonut kartoista, että Ruissalossa on satama, jossa saadaan vettä ja septitankki tyhjäksi.

Matkalla kapeikossa on sitten pikkasen hienompia taloja.

 

Nämä siis vain pari mailia ennen sitä satamaa. Ja tästä ”rännistä” ajavat myöskin Ruotsin laivat. Onneksemme ei tullut sellaista vastaan, on sen verta kaposta väylää.

Satamassa todettiin, palvelualttiin pojan hyvän myyntipuheen johdosta, että otamme myös dieseliä. Se olikin halvinta, mitä olemme saaneet koko kesän aikana, halvempaa jopa kuin Inkoossa. Tänne tullaan toistekin.

Nyt Sarza oli saanut sisuksensa täyteen meille tuiki tarpeellisia nesteitä, joten etelään päin Airistoa pitkin, kevyessä vastatuulessa, sekä aikamoisessa helteessä.

Eilisen illan esityö kannatti jälleen. Granholm, jonka olin ykkösvaihtoehdoksi valinnut, osoittautui hyväksi.

Ilmeisesti muutkin ovat havainneet tämän mainioksi paikaksi, koska joku oli jättänyt kalliokiilansa, ihan kuin meitä varten!!! juurikin oikeaan paikkaan.

Nauvon lossi näkyy hyvin tähän paikkaa.

Ja syvyyskin riittäisi vaikka purkkarille.

 

Tässä on muutama kivi suojana, jotka hyvin murtaa väylältä tulevat ohimenevien aallot, sekä korkea kallio, jos tuuli olisi navakampi.

Joku nainen tuli tuolta vastaikkaiselta rannalta suppilaudallaan ja niin vain meloskeli takaisinkin.

Huomenissa matka jatkuu etelään päin.

Naantaliin

31.7.2018 Yleinen

Herätiin helteeseen, joka sinänsä ei yllättänyt. Mutta mutta, kun tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon….

Lähdettiin heti ammupalan ja Muistojen bulevardin jälkeen.

Tuuli oli kevyt, 3-4 m/s S joten ei sen suhteenkaan ongelmia.

Taas yllätti matkalla nopeusrajoituskyltin puuttuminen tai että se on jossain pusikossa piilossa. Vasta kun se päättyy, merkki on hienosti näkyvillä. En muistanut tätä, vaikka viime kerralla samassa paikassa ihmettelin samaa asiaa.

Anteeksi nyt vaan, jos aiheutin jollekin mielipahaa, mutta sanoisinko, että paikalliset, korjatkaa asia.

Jonkun matkaa ennen Naantaliin tuloa, on tää sama ukko onkinut aika monta vuotta, toivottavasti ei suotta.

Kauempaa kun katsoo, niin äkikseltää on aika aidon näköinen.

Oli tuolla aikaisemmin venepoliisikin, mutta en nyt siitä kuvaa ottanut.

Satamassa meitä vastaan otti taas kumivene, ja ohjasi Sarzan piltuuseen sekä avusti peräköysien kanssa.

Tätä voipi kutsua palveluksi.

 

 

Suurin piirtein samoilla paikoilla oltiin viimevuonna, joten Sarzankaan ei tarvinnut ujostella.

 

Muumimaailman silta on tuossa ahterin puolella ja ainakin tänään tuuli tuli keulan puolelta. Osittain siksi halusin tälle puolen laituria.

 

Melkeinpä ensi töikseen lähdettiin suihkuun, saunomisaika alkaa vasta klo 17:00.

Kyllä täällä kelpaa saunoa ja meidän tapauksessa, suihkutella. On nää upeet tilat.

Ruuhkaa täällä ei ole, enkä tarkoita pelkästään saunatiloja. Tilaa on satamassa enempi, kuin kertaakaan aikaisemmin täällä vieraillessamme. Epäilykseni vahvisti nuorehko mies, joka satamatiketin meille möi. Maksettiin kaksi yöpimystä saman tein.

Pienen huilin jälkeen syömään. Parinkin ravintolan listoja tutkailtiin ja päädyttiin lopulta Uusi Kilta-nimiseen, vastapäätä ensimmäistä laituria, etelästä jos tulee.

 

Oli hienosti kunnostettu vaiko entisöity.

Tästäkin kabinetista upeet näköalat.

Mutta vessassa meinas leuat loksahtaa.

Tuli melkeinpä Soul Koreasta mieleen.

Suomalasittain todella upea.

Se, että sopiiko tällainen sisusta vanhan talon imageen, voidaan olla montaa mieltä, mutta hieno on vessa joka tapauksessa.

 

Tuosta portaikosta oikealta pääsee tätä komeutta ihmettelemään.

Baaritiskillä oli sitten, ehkäpä rekvisiitaksi, jätetty vanhemman sorttisia tarjoiluastioita.

Nuorempi väki ei ole tommosia nähnyt kuin korkeintaa vanhoissa leffoissa.

Minä olen jopa tuollaisia 70-luvulla käyttänyt viedessäni asiakkaille kaffetta.

 

Ravintolan viereinen katu ja sen varrella olevat vanhat puutalot, ne nyt vaan vieläkin saa sanattomaksi, niin ovat hienoja.

Toivottavasti tulevat sukupolvetkin saavat näistä nauttia, ettei joku arkkitehdin planttu keksi näitä hävittää. Liian monta tapausta Suomessa kun on näin käynyt.

Vähän ennen kuin Laitisille iltaa lähdettiin viettämään, saapui pikkasen isompi paatti.

Ton vois jo melekin laivaksi luokitella, ainakin ulkonäön perusteella.

 

Mielestäni tällainen klassinen muotoilu on paljon hienompi kuin nuo nykyajan jahdit. Ehkäpä siksi meilläkin klassiset muodot omaava Sarza.

Jahdin edessä on juurikin samainen kumivene ja sen kippari, joka opasti meidätkin omalle paikallemme, kuten tuon jahdinkin.

Ilta sujui leppoisasti nauttien hyvästä seurasta ja pienestä purtavasta.

Saatiinpa vielä autokyytikin satamaan.

Huomiseen.

illan kuvia Vuori-Kattilassa

29.7.2018 Yleinen

Oli sen verta erikoista auringonlaskun maisemaa, että olihan se ikuistettava.

 

Jäätin vielä yöksi

29.7.2018 Yleinen

Koska matkalla Naantaliin, ei ole oikein mielenkiintoisia luonnonsatamia, minun mielestä, jäätiin toiseksi yöksi tähän mainioon Vuori-Kattilaan.

Sen piti illalla sadella, vaan ei saatu virkistystä.

 

Mutta tänään sitten pikkasen saatiin.

Kauempana jyrähtelikin, jossain Nauvon tuntumassa, mutta ei jaksanut tänne asti tuoda kuin rippeet.

Ois kyl saanut.

Vielä näin alkuillastakin tarkenee.

 

 

Tutkakuvan mukaan tänäiltana pitäis sit kunnolla sataa, mut en usko, ennen ku nään.

 

Paistoin ruuaksemme ne ylämaan karjasta jauhetut lihat. Täytyypi todeta, että peijakkaan hyvää.

Pienellä lenkillä käydessäni, hokasin tälläkin puolen saarta kiinnityslenkkejä kalliossa.

 

 

Isommassa kuvassa näkyypi meitin piskuinen Sarza oikeessa yläkulmassa, joten siitäpä voipi paikantaa, missä päin nuo kalliolenkit sijaitsee.

Pienemmässä taasen näkyy, kuinka ”hattuhylly” helpottaa siirtymista pitkin rantakalliota, ei tarvi aina kiivetä huipulle, ja siellähän aina tuulee, päästäkseen vaikkapa paremmille uintipaikoille. Jos siis on kiinnittyneenä noitten koukkujen kohille.

Kyllä jos tänne nurkille joskus tulaan, koteemme on varmastikin tämä saari.

Huomenna sitten Naantali.

Jos Luoja suo….

Vielä Isokaria ennen uutta paikkaa

27.7.2018 Yleinen

Illalla, tai oikeammin yöllä, otin vielä muutaman kuvan.

Paikalliset tiedotusvälineiden apulaitteet yön kajossa.

Nää on luotsien talon välittömässä läheisyydessä.

Varmaankaan katolle ei ole voinut laittaa tutkan takia?

Oiken puoleisen kuvan mastoon tungettu gsm-verkon vahvistajat. Taitaapi olla Virve-verkonkin laitteita.

 

Oli ihan pakko ottaa toi ”juustopallo” tohon meidän tutkan päälle.

 

 

Aamulla oli jo laituri alkanut tyhjentymään ja meidän aamupalan jälkeen kun lenkille lähdettiin, ei ollut enää ruuhkaa.

 

Koska eilen ei käyty katsastamassa valkeaa taloa mäen päällä, mentiin nyt.

Luultiin kappeliksi, mutta eihän se sellainen ollut.

 

 

Luotsien tähystystalohan se on.

 

 

 

Tuolta talolta lähtee luontopolku majakalle. On melkein kuin ”moottoritietä” ja vieläpä hyvin merkitty valkoiseksi maalattuine kivineen.

Onneksi on merkitty. Eipä lähde turistit hortoilemaan pitkin kallioita ja pusikoita, säilyy ympäristö paremmin ehjänä.

 

Jonkin matkaa eteenpäin luotsien taloilta, tultiin ”laaksoon”. Elikkä vielä 1600-luvulla tässä on ollut kolme saarta. Nyt tuo laakso on niittynä, joka on kasvanut lepikoski.

 

 

 

Polku oli kuitenkin hyvin kuljettava.

Ei kauhiasti tehnyt mieli poiketa polulta. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tuolla onkaan luikertelevaa elämää. vr eilinen txt.

 

 

 

 

Oli tuolle laakson loppuosaan joskus talokin tehty, vaan nyt puut ovat saaneet siinä rauhassa kasvaa.

 

Takaisin käännyttiin reilusti ennen majakkaa, oltiinhan se jo eilen nähty.

Siinä luotsien talon kohdilla on jossain vaiheessa päässyt maasto pikkasen palamaan.

Näin katajat muuttuu mustan puhuviksi ja vihreää alkaa uudelleen kasvamaan kun luonnonlannoitetta, tuhkaa, on saanut.

Saapi nähä toipuuko kataja?

Tai no, emme me ehkä jää sitä odottamaan.

Käytiin vielä kioskilta pullat ostamassa veneeseen nautittavaksi.

 

Lähdettiin etelään päin ajelemaan puolilta päivin.

Olin yrittänyt tehdä kotiläksyt eilen illalla, mutta pari ekaa paikkaa osoittautui huonosti tutkituksi. Vaan eipä vika ollut minun. Niihin paikkoihin oli tullut talot. Ei näkynyt kartoissa eikä edes Google-mapsin sateliittikuvissa.

Kolmas paikka tärppäs.

 

Korpholm, jossa rannat syviä. Mahtuis isommallakin veneellä.

Meidän keulasta n 6 metrin päässä jo 4 metriä vettä.

 

Ja upeat kalliot kävellä.

Saa istumalihakset muutakin työtä, kuin pitää per..ttä penkissä. Käytiinkin pienellä tutustumismatkalla.

 

Tuolla ylempää kalliolla oli joku örkki kolon itselleen tehnyt.

Hyvä pesäpaikka.

Melkeinpä pääsee poikaset kerien alas mereen.

Illemmalla sitten lisää.

Pysy kanavalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Isokarin majakkasaari

27.7.2018 Yleinen

Ne muutamat kerrat, kun veneellä ollaan oltu Naantalissa, olen halunnut käydä myöskin Isokarin majakkasaaressa, mutta vasta nyt se toteutui.

Matkalla tänne oli joku työprojekti menossa. Ei viitsitty kurvata tarkemmin tutkailemaan.

Saatoi olla kalankasvattomo?

 

Paikka oli tuon loukeenkarin kaakkoispuolella pari mailia.

Plotterin kuvassa keltainen tutkan täplä plusmerkin ja 18 syvyyskäyrän välissä.

 

 

Olimme kohtuu ajoissa liikkellä ja se kannatti tälläkin kertaa.

Ei vielä ollut tunkua, mutta annas olla.

 

 

 

 

Parin tunnin päästä oli jo kylkikiinnitysessä vaikka kuinka monta.

Mekin saimme sellaisen, mutta he saivat siirrettyä veneensä laituriin, kun edessämme ollut Seiskari lähti pois. Oli meillä jo tämä siirtynyt purkkari naapurina Jurmossa. Oikein miellyttävä nuoripari.

Kiskalla käytiin satamamaksu hoitamassa, 15.- €. Ei ole sähköä tai suihkua, mutta sen verran parempi fiilis, ettei niitä tänne kaipaakaan. Pysyypähän poissa ne valittajat, joiden mielestä maksaa aina liikaa. 

Tämän iloisen, palvelualtiin nuoren naisen kaltaisia henkilöitä soisi olevan muuallakin. Toki, näissä pienemmissä paikoissa on, mutta valitettavan usein isoimmissa ehkei aina ole. Hän teki tyätään sydän mukana. Iso rispekt.

Saareen tutustumista viivyteltiin, lämpöä kun piisasi.

Ei ollut matkan viimaa apuna.

Aallonmurtajakin suojasi siltä vähäiseltä tuulelta, mitä olisi voinut mereltä tulla.

 

Seiskan pintaa uskaltauduttiin liikkeelle.

Ja se kannatti.

 

 

Sodanaikainen tulenjohtotorni palveli nyt turisteja, niin näköalojen kuin mahdollisten lintujen tiirailun muodossa.

 

Tuon tornin alla on ammusvarasto, johon ei nyt menty sisälle. Siellä kun saattaapi näin helteillä pitää majaansa lukuisa joukko kyykäärmeitä. Tai näin ainakin kerrotaan.

Emme ottaneet selvää oli totta.

 

Ollan me Suomalaiset oltu aikamoisia.

Oiskohan auttanut tuo pyssy, jos ois jotain oikeesti tapahtunut??

 

 

 

 

Isokarin majakka


wikitekstiä
 
Isokarin majakka (ruots. Enskärs fyr) sijaitsee Isokarin saarella noin 24 kilometriä (noin 13meripeninkulmaa) udestakaupungista lounaaseen ja kuuluu Kustavin kuntaan. Majakkatornin suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd esikuvanaan Venäjän Kronstadtin edustalle rakennettu Tolbuhinin majakka. Piirustukset tarkisti Carl Ludvig Engel, joka rakennutti alaoven päälle kreikkalaistyylisen päätykolmion ja pilarit. Majakan rakennustöiden huutokauppa oli vuonna 1830. Kirkonrakentaja Pychlau voitti kilpailun. Majakan alkuperäinen väri oli keltainen, nykyisen punavalkoisen värin lisäksi se on ollut myös mustavalkoinen.

Vuonna 1899 majakan puinen lyhtyhuone purettiin ja tilalle rakennettiin nykyinen lyhtyhuone. Majakka sähköistettiin vuonna 1952. Silloin lyhtyhuoneeseen tuotiin vuonna 1872 Pariisissa rakennettu linssi, joka oli ennen ollut Marjaniemen majakalla.

Isokarin majakka- ja luotsiyhdyskunta on Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

 

Julmetun kokoinen rakennelma.

 

Aivan tämän juurella oli vanha majakanvartijan rakennus ja sen pihalla lampaita.

 

 

 

Rakennus toimi nyt majatalona.

Hyvä että on päässyt tavallaan oikeaan käyttöön, asumiseen.

 

 

 

Olikohan tuo nyt se perheen mustalammas??

 

 

 

Pidettiin kavereiden kanssa pienet bileet ja se ei oikein hyvin mennyt.

Joku hermostui ; – )

 

Loppupeleissä, satamakin rauhoittui.

 

Illan otoksia 23.7.2018

24.7.2018 Yleinen

En enempi lätise, kuvat puhukoon puolestani.

Otokset siis tänä iltana ja paikka sama kuin päivällä.

Helle jatkuu ja Maijan saari jää muistoihin

24.7.2018 Yleinen

Pilvetön aamu, mutta tuulinen noin 6 m/s kaakosta. Tarkoituksemme mennä koilliseen päin, joten sivula toi kohtuullista aallokkoa. Loppumatkasta piti oikein hiljentää 19 solmuun ja samalla painaa keula alas, jotta paremmin halkaisisi sivuvastaiset aallot. Isommat alkoi jo olla yli metristä.

Matkalla tuli vastaan peräti yksi purjevene, tuloreittimme kun ei ollut mikään väylä. Loppumatkasta nähtiin kaukana peräti kaksi purkkaria.

Olin tutkaillut karttoja eilen, ja löytänyt tällaisen saaren, Norrskärin länsipuolella, Röören.

Vesi on täällä tosi kirkasta.

 

 

Oltais ehkäpä tuonne lahdukan perälle haluttu, mutta siellä olikin yksi purjevene jo.

Oli siellä yksi talokin.

Hetken päästä huomattiin, että olikin kaksi, toista vielä rakennettiin.

Tämän huomion tekeminen oli mahdollista, kun purkkari lähti pois ja me tietenkin samantien sinne sen tilalle.

 

Keulan kohdilla kalliossa olikin valmiina ikivanhat kalliokiilat, joten on ollut jo pitkään muidenkin tiedossa, että hyvä satamapaikka. Tähän kun ei oikeestaan käy mikään tuuli pahasti, vaikka merellä kuinka möyryäisi. No, ehkäpä jos pohjoisesta oikeen puhaltaisi, mutta silloinkaan ei kerkeis kovin isoja aaltoja kehittämään.

Kuten tuossa videossakin näkee, lokkeja on paljon. Välillä ne hullun lailla kierteli ilmassa, ja ilmi selvästi joitain lentäviä örkkejä söivät siellä yläilmoissa.

Vilahtaapi siinä yhdessä vaiheessa petolintukin, oletettavasti kalasääksi. 1 min 17 sek kohdalla, oikealta vasemmalle.

Näimme sen vielä toistamiseen. Lokit eivät välittäneet siitä hitustakaan, niillä kun oli kiire täyttää mahaansa lentävillä örkeillä.

Tässäpä vaan nautiskellaan ja katsellaan lintujen touhuja.

Huomenna ois tarkoitus mennä Jurmoon. Siis tänne pohjoisen Jurmoon, Isokarista kymmenisen mailia etelään.

Jos auringon lasku on hieno, tulee kuvia.