Selaat arkistoa kohteelle #sarzalännessä.

Naantaliin

31.7.2018 Yleinen

Herätiin helteeseen, joka sinänsä ei yllättänyt. Mutta mutta, kun tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon….

Lähdettiin heti ammupalan ja Muistojen bulevardin jälkeen.

Tuuli oli kevyt, 3-4 m/s S joten ei sen suhteenkaan ongelmia.

Taas yllätti matkalla nopeusrajoituskyltin puuttuminen tai että se on jossain pusikossa piilossa. Vasta kun se päättyy, merkki on hienosti näkyvillä. En muistanut tätä, vaikka viime kerralla samassa paikassa ihmettelin samaa asiaa.

Anteeksi nyt vaan, jos aiheutin jollekin mielipahaa, mutta sanoisinko, että paikalliset, korjatkaa asia.

Jonkun matkaa ennen Naantaliin tuloa, on tää sama ukko onkinut aika monta vuotta, toivottavasti ei suotta.

Kauempaa kun katsoo, niin äkikseltää on aika aidon näköinen.

Oli tuolla aikaisemmin venepoliisikin, mutta en nyt siitä kuvaa ottanut.

Satamassa meitä vastaan otti taas kumivene, ja ohjasi Sarzan piltuuseen sekä avusti peräköysien kanssa.

Tätä voipi kutsua palveluksi.

 

 

Suurin piirtein samoilla paikoilla oltiin viimevuonna, joten Sarzankaan ei tarvinnut ujostella.

 

Muumimaailman silta on tuossa ahterin puolella ja ainakin tänään tuuli tuli keulan puolelta. Osittain siksi halusin tälle puolen laituria.

 

Melkeinpä ensi töikseen lähdettiin suihkuun, saunomisaika alkaa vasta klo 17:00.

Kyllä täällä kelpaa saunoa ja meidän tapauksessa, suihkutella. On nää upeet tilat.

Ruuhkaa täällä ei ole, enkä tarkoita pelkästään saunatiloja. Tilaa on satamassa enempi, kuin kertaakaan aikaisemmin täällä vieraillessamme. Epäilykseni vahvisti nuorehko mies, joka satamatiketin meille möi. Maksettiin kaksi yöpimystä saman tein.

Pienen huilin jälkeen syömään. Parinkin ravintolan listoja tutkailtiin ja päädyttiin lopulta Uusi Kilta-nimiseen, vastapäätä ensimmäistä laituria, etelästä jos tulee.

 

Oli hienosti kunnostettu vaiko entisöity.

Tästäkin kabinetista upeet näköalat.

Mutta vessassa meinas leuat loksahtaa.

Tuli melkeinpä Soul Koreasta mieleen.

Suomalasittain todella upea.

Se, että sopiiko tällainen sisusta vanhan talon imageen, voidaan olla montaa mieltä, mutta hieno on vessa joka tapauksessa.

 

Tuosta portaikosta oikealta pääsee tätä komeutta ihmettelemään.

Baaritiskillä oli sitten, ehkäpä rekvisiitaksi, jätetty vanhemman sorttisia tarjoiluastioita.

Nuorempi väki ei ole tommosia nähnyt kuin korkeintaa vanhoissa leffoissa.

Minä olen jopa tuollaisia 70-luvulla käyttänyt viedessäni asiakkaille kaffetta.

 

Ravintolan viereinen katu ja sen varrella olevat vanhat puutalot, ne nyt vaan vieläkin saa sanattomaksi, niin ovat hienoja.

Toivottavasti tulevat sukupolvetkin saavat näistä nauttia, ettei joku arkkitehdin planttu keksi näitä hävittää. Liian monta tapausta Suomessa kun on näin käynyt.

Vähän ennen kuin Laitisille iltaa lähdettiin viettämään, saapui pikkasen isompi paatti.

Ton vois jo melekin laivaksi luokitella, ainakin ulkonäön perusteella.

 

Mielestäni tällainen klassinen muotoilu on paljon hienompi kuin nuo nykyajan jahdit. Ehkäpä siksi meilläkin klassiset muodot omaava Sarza.

Jahdin edessä on juurikin samainen kumivene ja sen kippari, joka opasti meidätkin omalle paikallemme, kuten tuon jahdinkin.

Ilta sujui leppoisasti nauttien hyvästä seurasta ja pienestä purtavasta.

Saatiinpa vielä autokyytikin satamaan.

Huomiseen.

Vielä Isokaria ennen uutta paikkaa

27.7.2018 Yleinen

Illalla, tai oikeammin yöllä, otin vielä muutaman kuvan.

Paikalliset tiedotusvälineiden apulaitteet yön kajossa.

Nää on luotsien talon välittömässä läheisyydessä.

Varmaankaan katolle ei ole voinut laittaa tutkan takia?

Oiken puoleisen kuvan mastoon tungettu gsm-verkon vahvistajat. Taitaapi olla Virve-verkonkin laitteita.

 

Oli ihan pakko ottaa toi ”juustopallo” tohon meidän tutkan päälle.

 

 

Aamulla oli jo laituri alkanut tyhjentymään ja meidän aamupalan jälkeen kun lenkille lähdettiin, ei ollut enää ruuhkaa.

 

Koska eilen ei käyty katsastamassa valkeaa taloa mäen päällä, mentiin nyt.

Luultiin kappeliksi, mutta eihän se sellainen ollut.

 

 

Luotsien tähystystalohan se on.

 

 

 

Tuolta talolta lähtee luontopolku majakalle. On melkein kuin ”moottoritietä” ja vieläpä hyvin merkitty valkoiseksi maalattuine kivineen.

Onneksi on merkitty. Eipä lähde turistit hortoilemaan pitkin kallioita ja pusikoita, säilyy ympäristö paremmin ehjänä.

 

Jonkin matkaa eteenpäin luotsien taloilta, tultiin ”laaksoon”. Elikkä vielä 1600-luvulla tässä on ollut kolme saarta. Nyt tuo laakso on niittynä, joka on kasvanut lepikoski.

 

 

 

Polku oli kuitenkin hyvin kuljettava.

Ei kauhiasti tehnyt mieli poiketa polulta. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tuolla onkaan luikertelevaa elämää. vr eilinen txt.

 

 

 

 

Oli tuolle laakson loppuosaan joskus talokin tehty, vaan nyt puut ovat saaneet siinä rauhassa kasvaa.

 

Takaisin käännyttiin reilusti ennen majakkaa, oltiinhan se jo eilen nähty.

Siinä luotsien talon kohdilla on jossain vaiheessa päässyt maasto pikkasen palamaan.

Näin katajat muuttuu mustan puhuviksi ja vihreää alkaa uudelleen kasvamaan kun luonnonlannoitetta, tuhkaa, on saanut.

Saapi nähä toipuuko kataja?

Tai no, emme me ehkä jää sitä odottamaan.

Käytiin vielä kioskilta pullat ostamassa veneeseen nautittavaksi.

 

Lähdettiin etelään päin ajelemaan puolilta päivin.

Olin yrittänyt tehdä kotiläksyt eilen illalla, mutta pari ekaa paikkaa osoittautui huonosti tutkituksi. Vaan eipä vika ollut minun. Niihin paikkoihin oli tullut talot. Ei näkynyt kartoissa eikä edes Google-mapsin sateliittikuvissa.

Kolmas paikka tärppäs.

 

Korpholm, jossa rannat syviä. Mahtuis isommallakin veneellä.

Meidän keulasta n 6 metrin päässä jo 4 metriä vettä.

 

Ja upeat kalliot kävellä.

Saa istumalihakset muutakin työtä, kuin pitää per..ttä penkissä. Käytiinkin pienellä tutustumismatkalla.

 

Tuolla ylempää kalliolla oli joku örkki kolon itselleen tehnyt.

Hyvä pesäpaikka.

Melkeinpä pääsee poikaset kerien alas mereen.

Illemmalla sitten lisää.

Pysy kanavalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Isokarin majakkasaari

27.7.2018 Yleinen

Ne muutamat kerrat, kun veneellä ollaan oltu Naantalissa, olen halunnut käydä myöskin Isokarin majakkasaaressa, mutta vasta nyt se toteutui.

Matkalla tänne oli joku työprojekti menossa. Ei viitsitty kurvata tarkemmin tutkailemaan.

Saatoi olla kalankasvattomo?

 

Paikka oli tuon loukeenkarin kaakkoispuolella pari mailia.

Plotterin kuvassa keltainen tutkan täplä plusmerkin ja 18 syvyyskäyrän välissä.

 

 

Olimme kohtuu ajoissa liikkellä ja se kannatti tälläkin kertaa.

Ei vielä ollut tunkua, mutta annas olla.

 

 

 

 

Parin tunnin päästä oli jo kylkikiinnitysessä vaikka kuinka monta.

Mekin saimme sellaisen, mutta he saivat siirrettyä veneensä laituriin, kun edessämme ollut Seiskari lähti pois. Oli meillä jo tämä siirtynyt purkkari naapurina Jurmossa. Oikein miellyttävä nuoripari.

Kiskalla käytiin satamamaksu hoitamassa, 15.- €. Ei ole sähköä tai suihkua, mutta sen verran parempi fiilis, ettei niitä tänne kaipaakaan. Pysyypähän poissa ne valittajat, joiden mielestä maksaa aina liikaa. 

Tämän iloisen, palvelualtiin nuoren naisen kaltaisia henkilöitä soisi olevan muuallakin. Toki, näissä pienemmissä paikoissa on, mutta valitettavan usein isoimmissa ehkei aina ole. Hän teki tyätään sydän mukana. Iso rispekt.

Saareen tutustumista viivyteltiin, lämpöä kun piisasi.

Ei ollut matkan viimaa apuna.

Aallonmurtajakin suojasi siltä vähäiseltä tuulelta, mitä olisi voinut mereltä tulla.

 

Seiskan pintaa uskaltauduttiin liikkeelle.

Ja se kannatti.

 

 

Sodanaikainen tulenjohtotorni palveli nyt turisteja, niin näköalojen kuin mahdollisten lintujen tiirailun muodossa.

 

Tuon tornin alla on ammusvarasto, johon ei nyt menty sisälle. Siellä kun saattaapi näin helteillä pitää majaansa lukuisa joukko kyykäärmeitä. Tai näin ainakin kerrotaan.

Emme ottaneet selvää oli totta.

 

Ollan me Suomalaiset oltu aikamoisia.

Oiskohan auttanut tuo pyssy, jos ois jotain oikeesti tapahtunut??

 

 

 

 

Isokarin majakka


wikitekstiä
 
Isokarin majakka (ruots. Enskärs fyr) sijaitsee Isokarin saarella noin 24 kilometriä (noin 13meripeninkulmaa) udestakaupungista lounaaseen ja kuuluu Kustavin kuntaan. Majakkatornin suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd esikuvanaan Venäjän Kronstadtin edustalle rakennettu Tolbuhinin majakka. Piirustukset tarkisti Carl Ludvig Engel, joka rakennutti alaoven päälle kreikkalaistyylisen päätykolmion ja pilarit. Majakan rakennustöiden huutokauppa oli vuonna 1830. Kirkonrakentaja Pychlau voitti kilpailun. Majakan alkuperäinen väri oli keltainen, nykyisen punavalkoisen värin lisäksi se on ollut myös mustavalkoinen.

Vuonna 1899 majakan puinen lyhtyhuone purettiin ja tilalle rakennettiin nykyinen lyhtyhuone. Majakka sähköistettiin vuonna 1952. Silloin lyhtyhuoneeseen tuotiin vuonna 1872 Pariisissa rakennettu linssi, joka oli ennen ollut Marjaniemen majakalla.

Isokarin majakka- ja luotsiyhdyskunta on Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

 

Julmetun kokoinen rakennelma.

 

Aivan tämän juurella oli vanha majakanvartijan rakennus ja sen pihalla lampaita.

 

 

 

Rakennus toimi nyt majatalona.

Hyvä että on päässyt tavallaan oikeaan käyttöön, asumiseen.

 

 

 

Olikohan tuo nyt se perheen mustalammas??

 

 

 

Pidettiin kavereiden kanssa pienet bileet ja se ei oikein hyvin mennyt.

Joku hermostui ; – )

 

Loppupeleissä, satamakin rauhoittui.

 

Brändö, Jurmo

25.7.2018 Yleinen

Matkaa jatkettiin kierrellen saaria ja luotoja ja maisemia ihaillen.

Piti päästä kauppaan ja septikin alkoi täyttymään.

Kauniit ovat maisemat täällä.

Brandön Jurmo.

Pieni tutustuminen kauppaa/kavila-ravintolaan. Vaikutti ihan positiiviselta.

Jädet vaan tällä kertaa ostettiin ja veneeseen pieni huilitauko, lämpöä kun, onneksi, piisaa. Suihkussa käytiin ja sit syömään. Sain siis vapaapäivän ; – )

Ylämaan karjan jauhelihasta tehty hampurilainen, kyllä oli hyvää.

Kaupan edessä oli nuoruusmuistoja herättävä kulkupeli.

Muistan, kuinka Lahdessa talomme alakerran maalikaupan tsuppari suhaili tällaisella.

Illemmalla pyörittiin satamassa. mm tällainen näyttely rantamakasiinissa. Upeita töitä.

 

Voit kurkata netistä, mitä kaikkea hienoa on tarjolla.

http://www.soderangs.fi/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö muutenkin huokuu vanhaa kalastajasataman tunnelmaa, mitä nyt meidän ja muidenkin kuttaperkaveneet pilaamassa sitä.

Tämäkin olisi täydellinen ilman lasten nykyaikaisia vesileluja, mutta ymmärrän, että niitäkin pitää olla.

 

 

 

 

Tämä hieno vaja oli aivan tuon hienon fiskarin takana.

Onneksi on säästetty vanhaa ”rekvisiittaa” eli aikoinaan oikeata käyttötarviketta meille kaupunkilaisille ihmeteltäväksi.

Ja jos pitäydytään erikoisuuksissa, niin tämäkin on eräänlainen.

Samaan aikaan satamassa toinen Finmar Magnum.

Jos näitä yhteensä tehty n 25 kpl, niin silti voi ”törmätä” sisar-veneeseen. Jutustelimme omistajien kanssa jonkin aikaa aiheesta, Finmar.

Heiltä kuulimme hyvän vinkin. Saattaisimme nähdä vilauksen ylämaan karjasta.

Matkalla nautoja katsomaan, oli myöskin nähtävää.

 

 

 

Kalamieheltä oli viehe hävinnyt, joten en saanut tietää, millä tuollaisia vonkaleita sais.

Fillarin kumitkin puuttui, joten en voinut sitäkään lainata, mennäkseni kyselemään kyliltä.

Perunan nostokone oli myöskin tuttu kapine, pentuna pappa käytti joka loppukesä moista vehettä.

Niin kuin niittokonetta sekä haravaa.

Kaikki olivat kauramoottorivetoisia.

Papalla se oli Tuisku.

 

Vähän on kuva suttuinen, mutta samaa henkeä, kuin muutenkin.

Oli siinä vieressä uudempi talokin, mutta enpä viitsinyt mahduttaa sitä pilaamaan maisemaa.

 

 

 

Siinä näitä mullikoita nyt sitten on.

Jostakin luin, että saattavat tykätä, jos rapsuttaa otsatukasta. Mutta sarviin ei saa koskea, silloin tulee lähtö, ja sinä et määrää koska se tapahtuu.

 

 

Yksi vasikkakin tuolla on, mutta ei nyt kuvassa oikein näy kuin pikkaisen päätä.

 

 

 

 

Aika julmetun kokoisia ovat.

Viihtyvät kesät talvet ulkosalla, aivan kuten kotimaassaan Skotlannissa.

Saarella on vuodesta 2002 lähtien laiduntanut ylämaankarjaa jota pidetään turistikohteena ja sille on järjestetty opaskyltit. Ylämaankarja hankittiin saareen laidunkarjaksi pitämään maisemat avoimena. Karja koko on noin 38 yksilöä.

 

Tunkua on tähänkin satamaan ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet, vaan tyytyivät vastakkaisen saaren kallioihin.

 

 

iltakuvaa ja lintui

22.7.2018 Yleinen

Samaisessa saaressa, iltakuvauksen aikaan, lintuja okulaariin.

 

Kohti isoo kaupunkii

19.7.2018 Yleinen

Vaikka yö olikin aika lämmin, se ei aamulla hirveesti mieltä lämmittänyt. Ei voinut kastautua mereen. Illalla alkanut sinilevän leviäminen veneemme ympärille, ei ollut poistunut, joten,,,,, nyyh ,,

Tämä siis muistoksi eiliseltä illalta.

Murua rinnan alle ja suorinta tietä kohti Mariahamn.

Kiire siksi, että ollaan vain yksi yö. Huomenna tulee muskeliveneet, ja valloittaa parikin laituria. Poker Run.

Tämä semmoinen leppoinen matkavauhti meidän Sarzalle.

Emme halua jäädä pitelemään aamulla kupeistamme kiinni, kun muutama kymmenen v8 jyrähtää käyntiin lauantai aamuna.

 

Mummot ja papat lähtee karkuun.

 

Lämmöt on kohillaan, vähän yli 30 koko ajan, joten saapi nähä, tarviiko saunassa käydä ollenkaan. Onhan se tietysti niin, että nyt puuttuu se löylyn aiheuttama sihinä. Kumpikaan kun ei sihauttele ees tölkkejä.

Välipalaksi pienet kuppikuumakeitot ja minä saaristolaisleivän kanssa Utöstä saadulla, graavatulla siialla höystettynä.

On pikkasen hyvää.

 

 

 

Pari naakkaa liihotteli ohi.