Selaat arkistoa kohteelle sarza2.

Ilta-aurinkoa, lintuja sekä Sarza2

19.7.2018 Yleinen

Linnut sulassa sovussa Mavicin kanssa.

 

Hiitisten kirkon kautta Alskäriin

14.7.2018 Yleinen

Olin jo joitakin vuosia halunnut käydä Hiitisissä, ennen kaikkea kylässä, jossa se kuuluisa vanha kirkko sijaitsee. Tänään sitten pääsin sinne.

Lahdukka, joka kartankin mukaan on vierasvenesatama, nro 588, oli tuottaa meille pientä hämmennystä. Jälleen kerran huonosti merkitty, mikä laituri on varattu vierasveneille. Yhdessä luki, että privat, toinen, jossa oli oikein ”odotupenkki”, olikin yksityinen. Olimme jo kiinnittyneet siihen, kun paikallinen tuli sen meille kertomaan. Samalla saatiin tietää, että se kaupan laituri on toisella puolen. No sinne sitten.

Näki kyllä, että laituri on ollut paikoillaan jo jonkin aikaa, mutta siitä huolimatta hoiti tehtävänsä moitteettomasti.

 

Kaupalle johit sellaine oikea vanhan ajan hiekkatie, loivaa mäkeä ylös.

En ole varma, mutta jotenkin tuli mieleen, että tuo rakennus on ollut aiemmin jossain muussa käytössä.

Siisti oli kauppa sisältä. Ja hinnat, ne, mitkä oli esillä, oli kohtuulliset. Varmaankin johtuu vakituisista asukkaista, joita on peräti 150 talvellakin, puhumattakaan kesäisin, moninkertaisesti, plus mökkiläiset, jotka hakevat täydennustä.

Kaupaa vastapäinen talo näytti olevan pikkasen varakkaampaa sorttia.

 

 

Tontille ois mahtunut jalkapallokenttä tai jopa pari.

Kaupan tien tpoisella puolen oli paikallinen ravitdemusliike, johon tällä kertaa emme poikenneet.

Kaupasta sensijaa jäätelöiden lisäksi paikallista tummaa saaristolaisleipää ja heidän itse paistetut munkit, jotka sitten tätä kirjoittaessani nautimme porokahvin kera.

Johannussalko oli paraatipaikallaan, korkeimmalla kohtaa, lähellä kirkkoa, matkamme varrella.

Andreaksen kirkko on rakennettu 1686, maan toiseksi vanhin säilynyt puinen ristikirkko.

Kellotapuli onkin sitten ”paljon” nuorempi, vuodelta 1752.

 

 

Oi niitä aikoja.

 

 

 

 

 

Skepparen Eriksonin hautakivi oli hyvin hoidettu, kuten suurin osa muistakin.

Kirkko sisältä saa melkein sanattomaksi, jopa tällaosen hiljaisen karjalaispojan.

 

 

Pääovien päällä urut ja pikkasen hieno kynttelikkö katossa.

 

 

 

 

Eikä tämä saarnastuolkaan hullumman näköinen ole.

 

 

 

 

 

 

Näitä kirkkolaivoja on täällä neljä.

Tämä on ollut alunperin kiertopalkinto, jonka paikallinen merisuojelukunta voitti omakseen 1937.

 

Ja ettei tule ”arvojärjestyksestä” epäselvyyksiä, oli penkkirivit numeroituna.

 

 

Täällä sitten rahvaampaa väkeä.

 

 

 

 

 

 

Tosta pöntöstä kun pappi saarnasi, oli puntissa varmaankin vipinää, tutisi sen verran, ehkä….

 

Oli hyvä jatkaa matkaa, kun kultturipläjäystäkin saatiin tälle matkalle.

Tänää iltapäivällä jopa ulkomerellä tarkeni.

Aika harvinaista, minun näillä reissuilla ainakaan, että tällaisia lukemia nähdään. Mittasin meriveden lämmön ja n 30 cm syvyydessä lukemaksi sain 20 astetta. Ei ihme, että sinileväkukintoja on.

 

 

 

Kyllä täällä kelpaa olla.

 

 

 

 

 

 

Tuossapa sitten tarkempaa sijaintia.

Kuten jäljistä näkee, yritimme muuallekin.

Ensimmäinen, joka olisi tod näk ollut paras, oli jo miehitetty purjeveen muodossa. Toisessa oli liian matalaa, joten kolmas sit tärppäs. Ei tää luonnonrantautuminen aina niin helppoa ole.

Oli tässä paikassa ongelmiakin.

Hitoksee tämmöisiä pistiäisiä.

Ne oli jotenkin ”pöpperössä. Antoi ottaa itsensä kiinni tuollai sormien väliin.

Jos ei iltapäivän ”ratoksi” sataa tapettu, niin ei yhtään.

Madamella tuli jopa jossain vaiheessa sen verran kuuma tässä harrastuksessa, että kävi meressä vilvoittelemassa. Minä en.

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän lenkki, tietty.

Oudon vaalea kivea, kuva ei anna oikeutta tälle hienolle kivelle,,,, kalliolle.

 

 

 

 

 

 

 

Vain kaksi varjoa ……..

 

 

 

 

 

 

 

Tässäkään tapauksessa kuva ei kerro koko totuutta, tai sitä ei ainakaan heti huomaa.

Pari eri katajalajia, koivia, leppää, pihlajaa, noin niinku aluksi.

Outo kalliossa oleva putken pätkä. Lähinnä tuli mieleen tontin rajapyykki, tai jotain.

Hanko 12.7.

12.7.2018 Yleinen

Nyt oltiin jo riittävän kauan oltu ilman saunaa, joten kohti Hankoa.

Tämänkin ohi vuosien varrella tullut monesti mentyä.

Siltikin se aina ihastuttaa. Kyllä ne ennen vanhaan viittii oikeesti tehdä kunnolla jopa kummelit.

GoProllakin oli nyt pitkästä aikaa käyttöä:

Toisaalta, nykyisin ehkäpä tehdään ”kunnolla” pienvenesatamat.

Ja niitä tarvitaan, mihinkäs muuten nää kaikki saatais mahtumaan.

Mekin olemme täällä.

Toisaalta, tultiin myöhössä, sinilevä kerkes ennen meitä……

Kyllä ne ennen vanhaa osasivat talotkin tehdä kunnolla.

En tiedä talojen ikiä, mutta niin vaan pystyssä ovat ja ilman hometta.

 

Kandeis nykyrakentajien käydä oppia ottamassa, mitenkä noissa teknisesti ilmanvaihto ihan luonnon menetelmillä otettu huomioon.

On rossipohjaa, on kakluunia nurkissa, on punamulta maalia, tai ainakin pellavaöljypohjaista tms luonnon väriä, jotta lauta hengittää.

Saunassa saatiin käydä ja edelleen, yksi parhaista, mitä löytyy. Pehmeät läylyt, eikä mikään grilli. Sekä tietty näköala suoraan satamaan ja merelle.

Kun ruokapaikkaa etsittiin, kiinnitin huomiota tuohon trapetsitaiteilijaan.

Ehkäpä ei ollut tarkoitus tulla näytille tänne satamaan, siis pelkästään. Saattoi olle ihan muissa töissä.

 

Huomenissa sitten lisää juttua.

 

Grytskärin seikkailut jatkuvat

11.7.2018 Yleinen

Aurinko helli meitä tänää todellakin.

Paikan vaihto ja täysin plägä, edelliseen kävi pieni tuulen vire.

Söimme itsemme aivan ähkyiksi, joten meni pikkasen henkeä vetäessä.

Lähelle pöllähti jossain vaiheessa purkkari, joka ei syystä tai toisesta pitkään viihtynyt lahdukassamme.

Läksimme kuitenkin vähän myöhemmin lenkille. Saaren länsipäässä on pieni kalliokieleke, johon oli jossain vaiheessa tullut vene ja sinne asti päästyämme, juttelimmekin heidän kanssaan aika tovin.

Olin ajatellut, että radiossa, telkkarissa sekä netissämme jotain häikkää, kun on huonot yhteydet, mutta tapaamamme naapurit valittivat aivan samoista ongelmista. Eli, aluella nyt vaan sattuu olemaan hyonot kentät.

Tässäpä pieni pläjäys heidän veneestään.

Näköalat rupattelupaikalla oli oivallinen.

 

Näitä muurahaisten valtateitä oli tässä saaressa monessa paikkaa.

Tässäpä pientä havainnointikuvaa.

 

 

On ne merkillisiä otuksia, kun oikeen valtatiet raivaa.

 

 

Tämmösen vastavalokuvan otin, kun mielestäni tuo meri välkkyy niin hienosti, mutta ei taida välittyä oikea ”tunnelma” tästä otoksesta.

 

Siitä jatkettuamme, olikin maasto pikkaisen haasteellisempaa. Lopulta kävelimme ohi kohdan, josta olisi pitänyt mennä saaren poikki välttääksemme mökit, jotka saaren itäpäässä ovat. Mutta mepä melkeinpä törmättiin ensin päärakennukseen ja myöhemmin saunaan. Saatiin sitten mustikan varpujen seassa tarpoa tovi, ennen kuin päästii paremmalle polulle, joka toi meidät sinne, minne tavoitteemme alun alkaen oli, Sarzan luo.

Pysykää kanavalla.

Tarinat eivät lopu tähän, vaan huomenna jatkuu……

Viereiseen saareen, Grytskär

11.7.2018 Yleinen

Koska tuuli eilen osui ikävästi Sarzan kylkeen, päätettiin vaihtaa lahdukan toiselle puolen ja samalla vaihtyi saari, Grytskäriin siispä päädyttiin.

 

Itseasiassa, tätä ensin katsottiin, mutta täällä oli silloin vene, joka tosin lähti pois, mutta emme silloin viitsineet vaihtaa paikkaa.

 

 

 

Nyt viitsittiin.

Oikein mukava saari tämäkin. Puolet jo heti kierrettiin, jo toinen puoli sit illemmalla, ettei ihan urakkahommiksi mene.

Videossakin näkee tän leväongelman.

 

 

Nyt tää on vähän niinku sinivihreätä ja näkyvyyttä puolisen metriä, kun vois olla liki parimetriä ilman levää.

 

Sarzan keulan puolella kallion toisella puolella oleva lahdenpohja on aika lohdutonta katsottavaa.

Puuroa.

 

 

Tuossa lahdukan rannalla oli parikin pääkallon puolikasta. En vain tunnista, minkä eläimen.

 

Kala tuo ei ainakaan ole ollut kun ei hampaita ole, siispä ilmeisesti joku lintu ?

 

 

 

 

 

Pysykää kanavalla, illemmalla kuvia lisää.

Fladalandet, kansallispuitossa Tammisaaren edustalla

10.7.2018 Yleinen

Aamun kuvausta ennen kuin tuli vaihtelua. Mielestäni paras video mitä olen kuvannut, valotus osunut kerrankin kohilleen.

Pientä vaihtelua. Isompaan saareen. Vieressä oleva Fladalandet, jota on kehuttu paljon. Siispä pitihän se mennä tarkistamaan.

Eka rantautumispaikka ei miellyttänyt, mutta toinen jo parempi. Tosin iltapäivällä itätuuli pikkasen aiheutti toimenpiteitä.

Katotaan nyt, pitääkö ankkuria siirtää??

 

 

 

 

 

 

Pieni saarikierros tehtiin ja kyllä kehuihin saaren suhteen on yhtyminen, magee paikka.

 

Pieni järvi, entinen meren lahdukka, nykyinen lampi, alkaa jo olla kasvillisuuden peittämä. Samoin alkaa nää muutkin olla lahdukat olla jo niin matalia, ettei meidän veneellä ainakaan uskalla keulaansa niihin työntää.

 

Täällähän maa nousee eteläsuomalaiseen olosuhteisiin nähden aika paljon per vuosi, joten maisema muuttuu.

 

 

Ja sinileväkukintoja, niitä on parissa päivässä tullut ihan hitokseen. Ei päässyt Madam tänä aamuna uimaan, kuten eilen teki pariinkin otteeseen.

Kivasti täällä polveilee kalliot ja metsiköt vuorotellen, joten lenkkeily on mielenkiintoista.

Konkeloita, näitä minun ”mielitiettyjä”, on joka metsikössä, niin täälläkin.

Ja on mustikkaakin.

 

 

 

 

 

 

Sitäpä ei näissä saarissa ole paljon näkynyt.

Toki, ei näitäkään nyt ihan sinisenä ollut, mutta kuitenkin. Ja vielä pikkasen pieniä, mutta maku oli jo kohillaan. Meitin selät vaan ei kestä noukkia, ees puimurilla, ja sekin on tallessa kellarissa kotona.

Tässäkin saarten keskivaiheilla, notkelma-metikössä varmaankin muutama sata vuotta sitte vesi lillui.

 

 

Lisää kuvia saaresta Östra Styrskär

7.7.2018 Yleinen

Tuuli on haitannut kuvauksia jonkin verran, mutta täytyypä antaa täydet kehut Mavic Pro:lle

Ensimmäisen kerran jouduin käyttämään sporttiasetuksia, kun ei tavallisella ois päässyt vastatuuleen.

Kalliossa ihmeellisiä koloja ja taisin löytää tekijän itse teossa.

Näkyy vähän huonosti tuossa, mutta leppäkerttuhan siinä kalliota jursimässä.

Todellisuudessa varmaankin etsiskeli oikeeta ruokaa, onhan se kuitenkin petoeläin, eikä mikään kivenpurija,,,,

 

 

Juotsen siinä lepuuttaa vaiko lämmittää toista koipeaan, vai oliko se räpylä ??

Niitä pyörii täällä aika paljon, on varmaankin sen verran rauhallista ympäristöä.

Heinäsirkka oli uusi tuttavuus, ainakin tällä saarella.

Päästi yllättävän läheltä kuvan ottamaan, ei ole zoomattu yhtään.

ja

ois ollut useimpi sudenkorento lentelemässä, mutta kun ovat niin pahuksen vikkeliä, niin en saanut ensimmäistäkään ikuistettua.

 

Kanoottiseurua pyöriskeli tovin, mutta sitten hävisivät yllättäen, kun en jaksanut tuota torikokousta pitkään seurata. Jäi epäselväksi, kun tuuli vei keskustelun äänet, oliko vene melojien huoltoalus?

 

Kyllähän tänne melojiakin mahtuu, sen verran tyhjää on.

Nää nyky veneilijät eivät tule, kun ei ole laituria eikä sähköja.

 

Ainut vika tuossa Mavicissa on, että jättää usein tuon horisontin vinoon.

Koittakaa kestää tää ”vinoilu”

 

 

Huomiseen, jos en auringon laskusta viitti kuvia ottaa.

 

 

 

Sunnuntai ja liikehdintää satamassa

2.7.2018 Yleinen

Aamu pilvetön mutta tuulinen, navakkaa ja puuskaista koillisesta. Sen verran kova oli tuuli, että isohko moottorivene yritti useimman kerran poijuun osua siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen sijaan onnistuivat saamaan liinan sotkettua , ilmeisesti peräsimeensä, koska akselivetoinen oli. Jos ois perävetolaite ollut, ois todennäköisesti matka tyssännyt. Nyt pääsivät jatkamaan matkaa. Toivottavasti hyvin heillä loppujen lopuksi kävi, koska hävisivät näköpiiristämme Inkoon suuntaan.

Saunarannasta katsottuna vahingossa keksin aika vänkän näkymän.

 

Keltainen sammal oli kasvanut ”suomen” mittoihin.

Kun pikkasen mielikuvitusta käyttää ja sitähän ainakin minulla riittää.

Sen sijaan muito ”häviää” veneestä katsottuna.

Sattuipa hassusti juuri auringon laskun aikaan ottaneeksi tämän kuvan.

 

Tämä herra jaksoi vartiota pitää, milloin tässä ja joskus aidallakin. Tosin, pääskyset eivät tykänneet, jos lokki iadalla istui.

Hyökkäilivät aika rajusti lokkia kohden.

 

 

 

Yksi toisensa jälkeen lähti, mutta oikealla vieressämme, se ”aallonmutaja” ja me jäätiin. Lisäksi illemmalla tuli meidän vasemmalle puolen 28 jalkainen moottorivene.

Kävi yksi perhe Busterilla, pojat kovia kalastelemaan ja saivatkin isohkoja ahvenia. Sama vene kävi myös eilen.

Kun huomasin heidän varaavan saunaa, hyökkäsin paikalle tarkistamaan kellon aikaa. Me kerettiin juuri ennen heitä löylyt ottamassa.

Iltaa istuttiin laiturilla naapureiden kanssa turisten.

Huomiseksi luvattu aika kurjaa keliä, navakkaa pohjois tuulta ja sadetta.

Tuuli kerkesikin jo laantua aika lailla, mutta nyt puolen yön aikaan, alkoi taas puhkumaan.

 

Kaunis oli ilta Stora Halsö:ssä.

 

Muut lähtee

29.6.2018 Yleinen

Kun minä sain silmäni auki ja kurkattua ulos, oli enää laiturissa meidän lisäksi kaksi venetä, viereinen isohko moottrorivene sekä purkkari, joka eilen tuli viimeiseksi, näiden tuttu.

Siinä meidän aamupalan jälkeen lähtivät nämäkin pois.

 

 

 

 

 

Laitoinpa plotterin kuvan, jos ja kun ei tiedä, missä saaressa ollaan. Inkoosta muutama maili itään.

Tmmat pilvet pyöri vielä yön sateen jäljiltä. mutta uskaltauduimme kuitenkin saarilenkille, liikuntaa tarvitaan.

Kyllä sadetta nää tarviikin. Ja mieluimmin useimmin kuin harvemmin. En tiedä, pelastaako tän kesän kasvua enää, mutta josko ens kesän?

Jopa mustikat ja puolukan varvut kärsineet pahasti.

Onneksi suurin osa marjavarvikoista ihan ok, mutta marjoja ei näkynyt.

 

 

Porkkalan selällä näkyi sateita vielä olevan.

 

Taas sai ihailla kallioittemme moninaisuutta sekä eroosion aikaa saamaa muutosta.

On siinä graniitti heikoilla veden jäätymisen edessä, vai oliko se välissä ?

 

 

 

 

 

 

 

 

Väriäkin näissä kivissä on jos jonnii moista muodoista puhumattakaan. Sitä välillä ihan häkeltyy, kuinka upesti luonto muovaakaan mitä vaan.

Tuuli jatkuu edelleen kohtuullisena, 10 – 12 m/s, mutta koska suunta on

lännen ja pohjoisen välistä, ei aalto pääse kasvamaan kauhian isoksi.

Oisko vähän toista metriä tuo tuossa.

Puuskat tekevät hankalaksi kelin, jos joutuisi tuolla nyt ajelemaan.

 

 

 

Linjataulujen kiinnityksiä on näemmä uusittu, hyvä niin.

Kuvassa tarkkasilmäinen tietenkin huomaa kauimmaisen linjataulun. Nuo sitten pitäisi kohilleen saada, kun ulkoa tulee tänne päin. 

Mäkiluodolta tulee 5,5 metrin väylä, joka yhtyy sitten Kantvikin laivaväylään ja nämä taulut ovat sitä pätkää varten.

Aika hyvin tämä aurinkopanelit toimivat. Otin pilvisen jakson kohdalla kuva varaustilanteesta.

Siis pilvien läpikin työntää 4,1 ampperia virtaa.

Oikealla oleva lukema, 1,2 A tarkoittaa, että reititin vie ton verran.

Verraton peli. Siinä vanhemmassa mallissa kun ei ollut mittaria, joka olisi osoittanut, tuleeko taivaalta muutakin kuin aika ajoin vettä.

Lisäksi tässä on hyvät ubs-laturit sekä pari muuta 12v ulostuloa.

On tällä kiva myöskin luonnon omia asukkeja seurailla ja vieläpä aitiopaikalta.

 

 

Valokuvia reissustamme itään päin

20.6.2018 Yleinen

Kokoan tänne valokuvakaruselleja viimereissustamme, jahka saan niitä tehtyä.

Tässä Haapasaaresta otettuja, etupäässä Sonylla.