Selaat arkistoa kohteelle sarza.

Lähdettiin merelle

19.9.2018 Yleinen

Päätettiin Masin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Sarzaa.

Sovittiin tapaaminen Omppuun, kas kun jäin autottomaksi. Madam lähti ”iloisten leskien” kera reissuun ja ”vei” auton. Elintarvikehankintojen jälkeen satamaan ja Sarza liikenteeseen.

Ilma oli todella lämmin ja pilvetön taivas saatteli meidät matkaan.

Kurvattiin Svinösundin kautta Kaparenin rantaan katsomaan ja jäi rantautuminen haaveeksi. Tilaa olisi ollut, mutta tuuli kävi ikävästi suoraan rantaan, joka vielä iltapäiväksi oli ennustettu kovenevaksi.

Siispä plän bee ja saaren vaihto vähän yli metrisessä aallokossa Gåsgrundetiin.

Masille tämä olikin uusi tuttavuus. Sen sijaan tuttuja hän melkeimpä ensi metreillä kohtasi.

Voitatti.

Pääsi tatti meidän mukana saarikierrokselle. Eipä olisi sieni uskonut moisen matkan mahdollisuuteen maailmaan putkahtaessaan.

Ruokahalu oli herätetty meri-ilmaa haistelle, varsinkin ulkomeren puolella, jossa kainalot kuivuivat alta aikayksikön.

Siispä pötyä pöytään, eiku tulille. Hyvät hiillokset oli perua tutuilta, jotka olivat jo ruokansa tehneet. Masi jo kieltään lipoen odotti, ja odotti. Tällaisen ruuan tekeminen ei ole hätäisen miehen hommaa, jos hyvää haluaa tehdä. Niinpä nämäkin kasvikset ja täytetyt sienet saivat ollta tunnin verran, ennen kuin lihat pistin seuraksi.

Sienistä olin kannat ottanut pois, joten ne ja se tatti, päätyivät lihojen kera hiillokselle.

Kyllä odottaminen palkittiin tälläkin kertaa.

Annoksen asetteluun en kiinnittänyt sen enempää huomiota, olisi varmaan kannattanut. Joutui/pääsi heti kuviin.

Olimme aika suosittuja vierailijoita tälläkin kertaa, tässä saaressa. Jo aikaisemmassa tarinassani on nähty nämä kaksi upeaa koiraa, jotka nytkin herkeämättä, silmä kovana, seurasivat lähes kaikkia liikkeitäni, kun esivalmisteluja tein. Kannattikin. Saivat lihasta kalvot. Lisäksi Masi heltyi ihan loppumetreillä.

Morgan, vanhempana ja itseoikeutettuna, sai ensin maistaa kypsää possua.

Ja koska Nemo malttoi odottaa kärsivällisesti, sai hänkin osansa.

 

Veijarit jäivät meidän iloksemme isäntäväen mentyä ruokaperäsille.

Kun mekin olimme saaneet mahamme täyteen, vietiin tarvikkeita veneeseen ja paluukuormaksi pakki mukaan.

Ja taas sai Masi odottaa.

Kunnon porkat ja ostetut kampaviinerit pääsivät pienen möyhennyksen jälkeen niille jätettyihin ”kolosiin” mahoihimme.

Lettuja ei nyt ”jaksettu” paistaa, vaikka koiruuksien omistaja olikin lähtiessään luvannut meille ottaa hänen tekemästä lettutaikinasta ”veron”.

Ei vaan kaivannut tällä kertaa.

Lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen pimeän tuloa.

Navakoitunut tuuli oli nostanut aallokkoa hieman, mutta ei vielä pahaksi.

Pellingin Sandholm

7.6.2018 Yleinen

Päätettiin kuitenkin vaihtaa heti aamupalan jälkeen maisemaa, tällä kertaa pikkuisen takaisin päin, Pellingin Sandholmiin.

Olivat luvanneet iltapäiväksi kovaakin tuulta. Ja se tuuli todellakin tuli.

Tultiin tuttuun laituriin, oisko kolmas kerta täällä.

 

 

Onkohan talvi kohdellut kaltoin, vai mikä lie rikkonut, saa nähä, kauanko kestää jos ei korjata ??

Käytii pienellä lenkillä herrättääksemme ruokahalua. Maisemat kuin ennen vanhaan konsanaan maaseudulla. Paitsi, että täällä pikitie.

Ja tien varrella lupiineja, paljon.

Oli sit veneitäkin ripoteltu, en vaan tiedä kenelle.

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa liki oli myöskin karavaanarialue, mallia ”Norja”. Siis ekan kerran nähtiin moisia kyliä norjassa, missä vaunut parkkeerattu ja rakennettu kunnon pihat puusta ja vaikka sun mitä ympäri vaunua.

Ilmeisesti täällä on jonkin asteista teollisuutta, vai mikskö ois nuin isoja halleja??

Eikä ollut ainut.

 

 

 

 

Lisäksi oli pikkasen iso plantaasi. Ainakin aitaa oli muutaman sadan metrin matkalla tien vieressä

 

Kun tuo lauta-aita päättyi metsän reunalla, muuttui riista-aidaksi kääntyen pois päin tiestä.

 

Tätä mielessäni naureskelin, kun johtoihin laitettu punaisia pallukoita. Aattelin näet että ovatten ottaneet drone-lennätykset huomioon, Näkee aika kaukaa noi piuhat.

Todellisuudessa molemmin puolin tietä alavaa ja meri lähellä, jolloin varmaankin linnut, eri toteen isommat, voisivat myös havaita nuo ja väistää. Turhan paljon lenteleevät johtoihin muutkin kuin dronet.

Josko illaksi rauhoittuis tuo tuuli, tai edes huomiseksi, että voitais jatkaa matkaa lähemmäksi Kotkaa.

Illan kuvia. Oli hieno keli kun pikkaisen tyyntyi

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

 


Perinteinen itään päin suuntautuva reissu

6.6.2018 Yleinen

Lähdettiin pouta-pilvisellä kelillä jo perinteiseksi muodotuvalle venereissulle itään päin.

Aluksi tuulta oli vain 4-5 m/s W ,  joten matka taittui rauhallisesti melkein olemattomassa myötäisessä.

Siinä Emäsalon kohdilla alkoi sitten tuulikin heräillä, ehkäpä 8-9 m/s ja suuntana vieläkin lännen puolelta. Se sai aikaan yllättävänkin nopeasti aallon suurenemisen, joten pudotin nopeutta alun 25 solmusta 21:een, on vaan niin paljon miellyttävämpää eteneminen, kun ei vanha rouva niijaile liian hätäisesti.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valittiin Bockhamn, upea suojaisa laguuni vähän Tirmin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

Perille kun päästiin, huomattiin kelin olevan suht galsan.

Ja yllätys oli myöskin melkoinen, kun melkein heti alkoi valumaan muitakin veneitä tähän niin upeaan satamaan. Hetken kerettiin jo ajajttelemaan, että saadaan pitää koko mesta ihan itekseen.

Tuo valkoinen tänne tuloillaan oleva purkkari oli perälipusta päätellen Luxenburgista, tai ainakin miehistö, venehän voi olle suomalainen vuokravene.

Tehtiin pieni kävely polkujapitkin ja hienot olit luonnon antimet.

Nää on otettu kännykällä

ja

toi videon muotoon tehty tuossa alinna, on mun kameralla, Sony DSC-HX60V

 

Illalla meinas tulla vilposta, onneks on Webasto

Ja sitten viel pienes peilis naapurin purkkari

 

 

 

 

 

 

Reissuun 22.5.

23.5.2018 Yleinen

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 

Jääkaappi

21.6.2017 Yleinen

Edellisen reissun, eli perjantain, jälkeen, menin käymään veneellä. Ihmettelin, kun jääkaapin kompura kävi kokoajan, kun se normaalisti käy ehkäpä kymmenen – kaksikymmentäminuuttia ja pitää pidemmän tauon. Kuinkas ollakkaan, kaappi oli lämmin, eli ei pelittänyt.

Oltiin aikaisemmin jossain vaiheessa Madamen kanssa keskustelleet, että missähän vaiheessa tulee tarve uusia se. No, nyt on tarve.

 

tutkailin netistä ja halvin saman kokoinen olisi ollut Veneilijänverkkokaupassa, tarjouksessa 695.-€, hui kauhistus.

Kun aikani internetin ihmeellisessä maailmassa ”pyörin”, sattui silmääni Tori.fi:ssä saman moinen vähän käytetty.

Minä sinne viestiä, ja niin päästiin sopimukseen, 300.-€.

Automme kanssa oli pieniä ongelmia, mutta onneksi Masilla oli aikaa lähteä hakemaan kaappi Vihdistä. Samalla reissulla käytiin katsomassa yhtä kesämökkiä, mutta ei kuulemma kelvannut Masille, siis se mökki.

Tässä vanha kaappi kompuroineen eli kompressorin kera.

Tuo on semmoinen oikeen kunnon vanhan ajan kompura, pitää jopa kunnon ääntä.

 

vanha vasemmalla.

Kuva uudesta kompurasta vähän vääristää, mutta se on melkeinpä puolet pienempi ja kevyempi kuin entinen.

 

Onnekseni kaappi oli oikeesti saman kokoinen, koska ”reikä”, mihin se piti tunkea, on oikeesti tarkkaan mitoitettu juuri tuon kokoiselle kaapille.

 

Myyjä kertoi meille uuden kaapin olevan 6-7 vuotta vanha ja nyt viimeiset kolme vuotta heidän lämpöisessä tallissaan, Oli ollut isänsä veneessä.

Minun silmiini näytti uudelta, kuin pakasta otettu.

 

Nyt kun uusi on paikallaan, tajusi kuinka naarmuinen ja ”likainen” se vanha olikaan.

Kun olin saanut kaapin paikoilleen ja sähköjohdot kiinni, käynnistin koneen.

Ei tapahtunut mielestäni mitään.

Eiku kaappi pois kolostaan, joka muuten ei ole helppo homma, koska tuo kolo on oikeesti ahdas.

Mittailin sähköt ja totesin että kyllä se virtaa saa, joten kokeilin käynnistää.

Käyntiinhä se lähti ja oli varmaan lähtenyt jo kolossaan, mutta se kun on niin hiljainen, että en tajunnut sen käyvän. Vanha kun piti sellaista meteliä että. Ja tämä ei myöskään tärissyt niin kuin vanha. Kyllä tekniikka on ihmellistä ???

Kaappi takas paikoilleen ja odottelemaan, josko se viilenee. Ja kyllä viileni.

Ainakin nyt vaikuttaa hyvältä ostokselta.

Porkkalan ylitys

12.8.2016 Yleinen

Oli taas kellot pirisemässä.

Tosin nyt vähän inhimillisempään aikaan.

Päätettiin mennä Porkkalan selän toiselle puolelle, elikkäs kotipuolelle.

Tämähän oikeesti ei edes ole selän ylitys, pikemminkin itäpuolta pitkin Porkkalan kärkeen.

Ja taas aamulla, päiväksi kun tuuli navakoituu ja tietty, aallokko sen mukana. Oli siellä nytkin metrinen sivuvastainen ja loppuosa sivuaallokkoa mutta tultiin aluks 16 kn ja sit 18 kn.

Ja kun se ei kestänyt ku vajaan puoli tuntia niin meni vähä niiku vasemmalla kädellä.

Ennakoidaan taas kovaa tuulta jota on luvattu lauantaiksi, ehkäpä 12 – 14 m/s, siksi tultiin Stora Svartö:hön. Ja kun se voi tuulla lännestä, piti Bylandet jättää laskuista pois.

Miks ei suorilta kotiin. On viel ruokaa jälellä !!! Kyl siel koko talven kerkiää olla.

Kun tultiin, oli kuusi venettä, kolme kylkikiinnityksellä, kaks motorboottia ja loput segelboottia. Ei mennyt ku muutama tunti, niin

Ei ketään

Ei ketään

Otin vastakkaisest saarest kuvaa kun joku tiedusteli naamakirjassa voiko sinne rantautua ja onko asutusta

20160812_114401

Vastasin et joo ja ei.

Eikä sit mennytkään pitkään, kun rupes venettä pukkaa. En ole nyt laskenut, mut aika lähellä kymmentä ollaan.

Ne jotka menee itään päin, sasttavat lähteä, mut jos länteen, ei ole kuunnellu/lukenu säitä.

Jää nähtäväks.