Selaat arkistoa kohteelle saaristomeri.

Naantali sai jäädä

1.8.2018 Yleinen

Eilisen päivän saatiin viettää Laitisilla ja mahat täyteen sitä maan mainiota, parasta, kaalilaatikkoa. Madam sai muistella nuoruuttaan Mamin kanssa.

Käytiin vielä kaupassa ja Enin autokyydillä satamaan. Oiskin ollut aikamoinen raahaaminen ostoksissa tässä helteessä.

Tänäänkään ei tarvinnut hosua, koska päätettiin syödä ennen lähtöä, ja oikeen ravintolassa. Merisalissa on edelleen noutopöytä, joka on loistava. Runsaasti erilaisia kaloja ja salaatteja, lämpöisiäkin sen viittä sorttia. Minä arvatenkin keskityin kaloihin. Kyllä kumpainenkin sai mahansa enempi kuin täyteen. Hyvä valinta.

Naantalissa vai oliko Raisiossa, oli sattunut putkirikko, joten emme voineet ottaa vettä veneemme vesitankkiin. Siispä piti ajella Turkusen puolelle, kun on eri runkolinja vesissä.

Olin katsonut kartoista, että Ruissalossa on satama, jossa saadaan vettä ja septitankki tyhjäksi.

Matkalla kapeikossa on sitten pikkasen hienompia taloja.

 

Nämä siis vain pari mailia ennen sitä satamaa. Ja tästä ”rännistä” ajavat myöskin Ruotsin laivat. Onneksemme ei tullut sellaista vastaan, on sen verta kaposta väylää.

Satamassa todettiin, palvelualttiin pojan hyvän myyntipuheen johdosta, että otamme myös dieseliä. Se olikin halvinta, mitä olemme saaneet koko kesän aikana, halvempaa jopa kuin Inkoossa. Tänne tullaan toistekin.

Nyt Sarza oli saanut sisuksensa täyteen meille tuiki tarpeellisia nesteitä, joten etelään päin Airistoa pitkin, kevyessä vastatuulessa, sekä aikamoisessa helteessä.

Eilisen illan esityö kannatti jälleen. Granholm, jonka olin ykkösvaihtoehdoksi valinnut, osoittautui hyväksi.

Ilmeisesti muutkin ovat havainneet tämän mainioksi paikaksi, koska joku oli jättänyt kalliokiilansa, ihan kuin meitä varten!!! juurikin oikeaan paikkaan.

Nauvon lossi näkyy hyvin tähän paikkaa.

Ja syvyyskin riittäisi vaikka purkkarille.

 

Tässä on muutama kivi suojana, jotka hyvin murtaa väylältä tulevat ohimenevien aallot, sekä korkea kallio, jos tuuli olisi navakampi.

Joku nainen tuli tuolta vastaikkaiselta rannalta suppilaudallaan ja niin vain meloskeli takaisinkin.

Huomenissa matka jatkuu etelään päin.

Naantaliin

31.7.2018 Yleinen

Herätiin helteeseen, joka sinänsä ei yllättänyt. Mutta mutta, kun tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon….

Lähdettiin heti ammupalan ja Muistojen bulevardin jälkeen.

Tuuli oli kevyt, 3-4 m/s S joten ei sen suhteenkaan ongelmia.

Taas yllätti matkalla nopeusrajoituskyltin puuttuminen tai että se on jossain pusikossa piilossa. Vasta kun se päättyy, merkki on hienosti näkyvillä. En muistanut tätä, vaikka viime kerralla samassa paikassa ihmettelin samaa asiaa.

Anteeksi nyt vaan, jos aiheutin jollekin mielipahaa, mutta sanoisinko, että paikalliset, korjatkaa asia.

Jonkun matkaa ennen Naantaliin tuloa, on tää sama ukko onkinut aika monta vuotta, toivottavasti ei suotta.

Kauempaa kun katsoo, niin äkikseltää on aika aidon näköinen.

Oli tuolla aikaisemmin venepoliisikin, mutta en nyt siitä kuvaa ottanut.

Satamassa meitä vastaan otti taas kumivene, ja ohjasi Sarzan piltuuseen sekä avusti peräköysien kanssa.

Tätä voipi kutsua palveluksi.

 

 

Suurin piirtein samoilla paikoilla oltiin viimevuonna, joten Sarzankaan ei tarvinnut ujostella.

 

Muumimaailman silta on tuossa ahterin puolella ja ainakin tänään tuuli tuli keulan puolelta. Osittain siksi halusin tälle puolen laituria.

 

Melkeinpä ensi töikseen lähdettiin suihkuun, saunomisaika alkaa vasta klo 17:00.

Kyllä täällä kelpaa saunoa ja meidän tapauksessa, suihkutella. On nää upeet tilat.

Ruuhkaa täällä ei ole, enkä tarkoita pelkästään saunatiloja. Tilaa on satamassa enempi, kuin kertaakaan aikaisemmin täällä vieraillessamme. Epäilykseni vahvisti nuorehko mies, joka satamatiketin meille möi. Maksettiin kaksi yöpimystä saman tein.

Pienen huilin jälkeen syömään. Parinkin ravintolan listoja tutkailtiin ja päädyttiin lopulta Uusi Kilta-nimiseen, vastapäätä ensimmäistä laituria, etelästä jos tulee.

 

Oli hienosti kunnostettu vaiko entisöity.

Tästäkin kabinetista upeet näköalat.

Mutta vessassa meinas leuat loksahtaa.

Tuli melkeinpä Soul Koreasta mieleen.

Suomalasittain todella upea.

Se, että sopiiko tällainen sisusta vanhan talon imageen, voidaan olla montaa mieltä, mutta hieno on vessa joka tapauksessa.

 

Tuosta portaikosta oikealta pääsee tätä komeutta ihmettelemään.

Baaritiskillä oli sitten, ehkäpä rekvisiitaksi, jätetty vanhemman sorttisia tarjoiluastioita.

Nuorempi väki ei ole tommosia nähnyt kuin korkeintaa vanhoissa leffoissa.

Minä olen jopa tuollaisia 70-luvulla käyttänyt viedessäni asiakkaille kaffetta.

 

Ravintolan viereinen katu ja sen varrella olevat vanhat puutalot, ne nyt vaan vieläkin saa sanattomaksi, niin ovat hienoja.

Toivottavasti tulevat sukupolvetkin saavat näistä nauttia, ettei joku arkkitehdin planttu keksi näitä hävittää. Liian monta tapausta Suomessa kun on näin käynyt.

Vähän ennen kuin Laitisille iltaa lähdettiin viettämään, saapui pikkasen isompi paatti.

Ton vois jo melekin laivaksi luokitella, ainakin ulkonäön perusteella.

 

Mielestäni tällainen klassinen muotoilu on paljon hienompi kuin nuo nykyajan jahdit. Ehkäpä siksi meilläkin klassiset muodot omaava Sarza.

Jahdin edessä on juurikin samainen kumivene ja sen kippari, joka opasti meidätkin omalle paikallemme, kuten tuon jahdinkin.

Ilta sujui leppoisasti nauttien hyvästä seurasta ja pienestä purtavasta.

Saatiinpa vielä autokyytikin satamaan.

Huomiseen.

Jäätin vielä yöksi

29.7.2018 Yleinen

Koska matkalla Naantaliin, ei ole oikein mielenkiintoisia luonnonsatamia, minun mielestä, jäätiin toiseksi yöksi tähän mainioon Vuori-Kattilaan.

Sen piti illalla sadella, vaan ei saatu virkistystä.

 

Mutta tänään sitten pikkasen saatiin.

Kauempana jyrähtelikin, jossain Nauvon tuntumassa, mutta ei jaksanut tänne asti tuoda kuin rippeet.

Ois kyl saanut.

Vielä näin alkuillastakin tarkenee.

 

 

Tutkakuvan mukaan tänäiltana pitäis sit kunnolla sataa, mut en usko, ennen ku nään.

 

Paistoin ruuaksemme ne ylämaan karjasta jauhetut lihat. Täytyypi todeta, että peijakkaan hyvää.

Pienellä lenkillä käydessäni, hokasin tälläkin puolen saarta kiinnityslenkkejä kalliossa.

 

 

Isommassa kuvassa näkyypi meitin piskuinen Sarza oikeessa yläkulmassa, joten siitäpä voipi paikantaa, missä päin nuo kalliolenkit sijaitsee.

Pienemmässä taasen näkyy, kuinka ”hattuhylly” helpottaa siirtymista pitkin rantakalliota, ei tarvi aina kiivetä huipulle, ja siellähän aina tuulee, päästäkseen vaikkapa paremmille uintipaikoille. Jos siis on kiinnittyneenä noitten koukkujen kohille.

Kyllä jos tänne nurkille joskus tulaan, koteemme on varmastikin tämä saari.

Huomenna sitten Naantali.

Jos Luoja suo….

Tultiin Vuori-Kattilaan

28.7.2018 Yleinen

Löydettiin paikallisten runsaasti käyttämä saari, Vuori-Kattila.

Kun Naantaliin päin tästä mentäis, alkaa vedet samenemaan, jote sieltä mökkiläiset käyvät uiskentelemassa täällä, melkein kuin ulkomerellä, heidän mielestään.

Upeaa täällä on. Tänään on luvattu melkoista itätuulta ja siksi hakeiduttiin tämmöeseen suojaisaan lahdukkaan.

 

Tätäkin paikaa ennakkoon katselin kartoista sekä tietty sateliittikartasta.

Ja juurikin niin hyvä ellei parempi mitä ymmärsin.

 

 

Kalliokiiloilla saatiin kiinnittää liinat ja köysi.

Sai jonkin verran hakea halkeemia johon pystyi kilkuttelemaan kiilat.

Sitten lähettiinkin tutustumaan saareen.

 

 

Kivaa metsikköä ja ompa konkeloakin.

Ja tuonne länsikärkeen kun päästiin, olikin kaadettu lipputanko.

 

Uimaan tullut perhe selvitti meille, että tätä saarta käytti ennen joku pursiseura. Heidän on siis tuo merkin antoväline.

Rannassa on myöskin kiinnityskoukkuja, mutta ne oli tuolla tuulisella puolella. Lisäksi oli parikin tuollaista punaista tangon pätkää, kuin rajapyykkejä??

 

Täällä tuulee jo jonkin verran, mutta illaksi on luvattu jopa 10 m/s E.

 

Me ollaan kiinni täällä länsirannalla.

Tarkoitus olisi olla parikin yötä täällä, ellei tuulen suunta ratkaisevasti muutu.

Illaksi on tännekin, kuten koko lounaissuomeen, luvattu vesisadetta. Se tulee kyllä tarpeeseen. Luonto on rutikuiva.

Voipi olla, ettei tänäänkään nähdä kuuta.

Brändö, Jurmo

25.7.2018 Yleinen

Matkaa jatkettiin kierrellen saaria ja luotoja ja maisemia ihaillen.

Piti päästä kauppaan ja septikin alkoi täyttymään.

Kauniit ovat maisemat täällä.

Brandön Jurmo.

Pieni tutustuminen kauppaa/kavila-ravintolaan. Vaikutti ihan positiiviselta.

Jädet vaan tällä kertaa ostettiin ja veneeseen pieni huilitauko, lämpöä kun, onneksi, piisaa. Suihkussa käytiin ja sit syömään. Sain siis vapaapäivän ; – )

Ylämaan karjan jauhelihasta tehty hampurilainen, kyllä oli hyvää.

Kaupan edessä oli nuoruusmuistoja herättävä kulkupeli.

Muistan, kuinka Lahdessa talomme alakerran maalikaupan tsuppari suhaili tällaisella.

Illemmalla pyörittiin satamassa. mm tällainen näyttely rantamakasiinissa. Upeita töitä.

 

Voit kurkata netistä, mitä kaikkea hienoa on tarjolla.

http://www.soderangs.fi/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö muutenkin huokuu vanhaa kalastajasataman tunnelmaa, mitä nyt meidän ja muidenkin kuttaperkaveneet pilaamassa sitä.

Tämäkin olisi täydellinen ilman lasten nykyaikaisia vesileluja, mutta ymmärrän, että niitäkin pitää olla.

 

 

 

 

Tämä hieno vaja oli aivan tuon hienon fiskarin takana.

Onneksi on säästetty vanhaa ”rekvisiittaa” eli aikoinaan oikeata käyttötarviketta meille kaupunkilaisille ihmeteltäväksi.

Ja jos pitäydytään erikoisuuksissa, niin tämäkin on eräänlainen.

Samaan aikaan satamassa toinen Finmar Magnum.

Jos näitä yhteensä tehty n 25 kpl, niin silti voi ”törmätä” sisar-veneeseen. Jutustelimme omistajien kanssa jonkin aikaa aiheesta, Finmar.

Heiltä kuulimme hyvän vinkin. Saattaisimme nähdä vilauksen ylämaan karjasta.

Matkalla nautoja katsomaan, oli myöskin nähtävää.

 

 

 

Kalamieheltä oli viehe hävinnyt, joten en saanut tietää, millä tuollaisia vonkaleita sais.

Fillarin kumitkin puuttui, joten en voinut sitäkään lainata, mennäkseni kyselemään kyliltä.

Perunan nostokone oli myöskin tuttu kapine, pentuna pappa käytti joka loppukesä moista vehettä.

Niin kuin niittokonetta sekä haravaa.

Kaikki olivat kauramoottorivetoisia.

Papalla se oli Tuisku.

 

Vähän on kuva suttuinen, mutta samaa henkeä, kuin muutenkin.

Oli siinä vieressä uudempi talokin, mutta enpä viitsinyt mahduttaa sitä pilaamaan maisemaa.

 

 

 

Siinä näitä mullikoita nyt sitten on.

Jostakin luin, että saattavat tykätä, jos rapsuttaa otsatukasta. Mutta sarviin ei saa koskea, silloin tulee lähtö, ja sinä et määrää koska se tapahtuu.

 

 

Yksi vasikkakin tuolla on, mutta ei nyt kuvassa oikein näy kuin pikkaisen päätä.

 

 

 

 

Aika julmetun kokoisia ovat.

Viihtyvät kesät talvet ulkosalla, aivan kuten kotimaassaan Skotlannissa.

Saarella on vuodesta 2002 lähtien laiduntanut ylämaankarjaa jota pidetään turistikohteena ja sille on järjestetty opaskyltit. Ylämaankarja hankittiin saareen laidunkarjaksi pitämään maisemat avoimena. Karja koko on noin 38 yksilöä.

 

Tunkua on tähänkin satamaan ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet, vaan tyytyivät vastakkaisen saaren kallioihin.

 

 

Helle jatkuu ja Maijan saari jää muistoihin

24.7.2018 Yleinen

Pilvetön aamu, mutta tuulinen noin 6 m/s kaakosta. Tarkoituksemme mennä koilliseen päin, joten sivula toi kohtuullista aallokkoa. Loppumatkasta piti oikein hiljentää 19 solmuun ja samalla painaa keula alas, jotta paremmin halkaisisi sivuvastaiset aallot. Isommat alkoi jo olla yli metristä.

Matkalla tuli vastaan peräti yksi purjevene, tuloreittimme kun ei ollut mikään väylä. Loppumatkasta nähtiin kaukana peräti kaksi purkkaria.

Olin tutkaillut karttoja eilen, ja löytänyt tällaisen saaren, Norrskärin länsipuolella, Röören.

Vesi on täällä tosi kirkasta.

 

 

Oltais ehkäpä tuonne lahdukan perälle haluttu, mutta siellä olikin yksi purjevene jo.

Oli siellä yksi talokin.

Hetken päästä huomattiin, että olikin kaksi, toista vielä rakennettiin.

Tämän huomion tekeminen oli mahdollista, kun purkkari lähti pois ja me tietenkin samantien sinne sen tilalle.

 

Keulan kohdilla kalliossa olikin valmiina ikivanhat kalliokiilat, joten on ollut jo pitkään muidenkin tiedossa, että hyvä satamapaikka. Tähän kun ei oikeestaan käy mikään tuuli pahasti, vaikka merellä kuinka möyryäisi. No, ehkäpä jos pohjoisesta oikeen puhaltaisi, mutta silloinkaan ei kerkeis kovin isoja aaltoja kehittämään.

Kuten tuossa videossakin näkee, lokkeja on paljon. Välillä ne hullun lailla kierteli ilmassa, ja ilmi selvästi joitain lentäviä örkkejä söivät siellä yläilmoissa.

Vilahtaapi siinä yhdessä vaiheessa petolintukin, oletettavasti kalasääksi. 1 min 17 sek kohdalla, oikealta vasemmalle.

Näimme sen vielä toistamiseen. Lokit eivät välittäneet siitä hitustakaan, niillä kun oli kiire täyttää mahaansa lentävillä örkeillä.

Tässäpä vaan nautiskellaan ja katsellaan lintujen touhuja.

Huomenna ois tarkoitus mennä Jurmoon. Siis tänne pohjoisen Jurmoon, Isokarista kymmenisen mailia etelään.

Jos auringon lasku on hieno, tulee kuvia.

 

Ilta-aurinkoa, lintuja sekä Sarza2

19.7.2018 Yleinen

Linnut sulassa sovussa Mavicin kanssa.

 

Utön aamu ja sitten Källskäret

18.7.2018 Yleinen

Illalla oltiin sovittu Timpan kanssa kalalle lähdöstä ja jo klo 07:00. Mulle ehkäpä pikkaisen aikaista, mutta jos tuollaisen tarjouksen saa, ei siitä voi kieltäytyä.

GoPron kuvaa heiluu ja vapisee, mutta maisemat, ne ei muutu.

 

Tuolla kivikkoisella matkalla verkoille, ois jääny multa ajamatta.

Videolla näkyvä hylky, oli Virolaisten ”brainidee”.

Lastasivat puuta proomun täyteen koivua, leppä yms ja matkalla Ruotsiin myytäväksi. Kaippari ei vaan tajunnut/osannut puikkelehtia matalissa vesissämme ja niin se puukin uppoaa. Tapahtui -90-luvulla. Kuulemma saarelaisilla ei ole ikinä poota ollut ennen eikä sen jälkeen niin paljon.

 

 

Saalis oli melkoinen, kymmenen siikaa.

Verkot olivat olleet yön yli vedessä. Timppa oli vaimonsa kanssa ne eilen sinne vienyt.

 

 

Perkuupaikka ja itse maiestro.

 

Minäkin sain yhden, fileroituna ja samalla käskyn heti mennä graavaamaan. 

Tein työtä käskettyä.

 

 

Paikallinen kauppakori pyörässä ja omistajina Timppa porukoineen. Magee oivallus.

 

 

Luotsitko lähdössä?? En ollut aivan varma, mutta kuvaajia riitti, minä heidän seassa.

Näytti, että siinä oli pari ammattikuvaajaakin, sen verran kalusto oli järeetä.

Käytiin viel kerran kaupassa ja sit matkamme jatkui.

Saatiin vinkki saaresta, Källskäret. Sinne.

 

Tänne saaren oli tulossa muitakin ja oli jo.

 

 

 

 

 

Tonne lahdukkaan ois pitänyt Sarza ängetä, niin ei aängetty.

Ollaan vissiin liikaa rauhaa rakastavia, vanhempi pariskunta, joka ei jaksa kuunnella kirkuvia kakaroita, jotka pulikoi piskuisessa hiekkarannassa.

Toki, jos ne pulikoivat kakarat ois olleet omia lapsen lapsia, tilanne ois ollut ihan toinen. Silloin ei ki

 

rkuminen ja ilakointi ois yhtään haitannut.

 

Päädyttiin ihan itse löytämäämme paikkaan ankkuriin. Tää oli kyl pikkasen haasteellista löytää, mihin pystyi rantautumaan. Oisko ollut viides vai kuudes paikka johon onnistutiin kiinnittymään.

 

 

Tämmönenkin meni ohitsemme. On porukalla ollut pitkä reissu, ainakin perälipun mukaan, venäjän lippu.

 

 

 

Kaikki kunnia soutajille.

Keli oli jo muutenkin tukalan kuuma, saatikan sitten pitäis soutaa. Koska suunta oli veneillä etelä, oiskohan kotiin menossa……

Kaiken näköisiä oli ohi menijöitä, mutta tää oli eka kerta, kun avomerellä, vaikkakin saaren sisäpuolella, näin uimarit, ilman minkäänlaista saattovenettä.

 

 

 

Ei tämmöisiäkään usein nää.

Oikea ruotsalainen klassikko.

Merkkiä en tiedä, mutta melkein näen sielujeni silmissä Kaarle Kustaan tuolla sisällä hoveineen.

Tämän saaren toinen nimi on Kreivin saari.

http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari

En sen enempää kertoile, jokainen saa ihan itse linkistä lukea, mitä täällä on joku touhunnut, vähän erikoinen on ollut persoona???

 

Ja jotta ei kyllästyttäisi, oli jotkut kiertäneet saaren suppilaudalla, aikamoinen urakka. En lähtis, varsinkaan tällä kelillä.

Tässäpä muutama erikoisuus saaresta.

 

 

Vesi täällä on, tai oli ainakin meidän siellä ollessa, kiskasta. Uimassa käytiin.

 

Kaveria moikkaamaan Utöseen

17.7.2018 Yleinen

Lähdimme kohti Nötö:tö, vaikka kohteemme tälle päivälle olikin Utö.

Tarkoitus oli tankata ja saada septi tyhjäksi, sekä vettä.

Kaksi ekaa onnistui, mutta vettä emme ottaneet tankkiin, koska on kuulemma niin humuspitoista, että voipi maistua mullalta loppukesällä kaikki vesi, mitä lisäämme sinne.

Onneksemme olimme ajoissa liikkeellä. Pois lähtiessämme, oli jo puolen kymmentä venettä jonottomassa tankille, tai ainakin laiturille pääsyä, toimi kaupan ”parkkiksena” myöskin.

Siispä Utööseen. Väylä on alkuun melekin suora ja keskellä selkää. Eli ainut mitä saattoi ihastella, oli purkkarit, joita oli mesossa tai tulossa. Emme kyselleet kumpaa kukin oli tekemässä.

Taas meitä lykästi. Oli yksi paikka kutterilaiturissa vapaana. Siispä siihen.

Loppupeleissä illalla oli redillä aika liuta veneitä.

 

Tässä ei läheskään kaikki redille jääneet.

 

 

 

 

 

 

Edellisellä kerralla oltiin melkein samassa paikassa, ehkäpä pikkasen lähempänä ”maata”.

Kauppa oli tälläkertaa pieni pettymys. Ois haluttu tehdä salaatti, mutta ei ollut sen enempää salaattia kuin kurkkuakaan, puhumattakaan tomaateista. Ei saatu salaattia, ei.

Veneen kohdalla, kuten koko satama-altaalla ei voinut uida. Ylläri. Sinilevää riitti.

Saatiin vinkki, että eteläkärjessä ei ole. Eikä ollut.

 

Jopa rakkolevä voi täällä hyvä.

 

Tämä antaa odottaa kalakannan kasvua.

 

 

Tuo vihreä ei ole sinilevää, vaan pohjassa ja kivissä olevaa tervettä, sinne oikeesti kuuluvaa levää, vai oisko kenties meren ruohoa??

Tuossa sitä käytiin kastautumassa, kun oli meinaan tosi hikinen päivä, +33, vesi n 20 asteista.

Tämä eteläkärjen matkan maasto on kuin lapissa.

 

Paitsi että en tiedä, kasvaako lapissa kellokkaat??

Täällä niitä on.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja nämä hioituneet kalliot…….

 

 

 

 

Omasta veneestä otettu mastokavalkaadi. Ilalla, auringon laskua kun ihailemaan mentiin, käveltiin kuivahtaneen Juhannussalon ohi.

Dronekuvaa ei ole, kun on armeijan takia kieltoaluetta, enkä viitsinyt lupaa anoa.

Huomiseen.

Västerlandet ja illan otokset

16.7.2018 Yleinen

Aurinkoa kuvasin ja yllätyksekseni, linuja ”eksyi” kuviin.

Vahinko, että ei enempää, noista kun saa aika upeita kun pikkasen hidastaa.

Pysykää kanavalla.