Selaat arkistoa kohteelle saaristo.

Kavereiden kanssa saareen lounaalla.

30.8.2018 Yleinen

Oltiin katsottu päivä, joka sopisi kaikille, siis ketä olin pyytänyt mukaan, meriretkelle.

Olemme jo muutaman kesänä käyneet näissä lähisaarissa ja nyt saatiin matkaan vielä yksi uusi mukaan, Jussi. Itse asiassa meillä sattuu olemaan yhteisiä tuttuja kaukaa menneisyydestä. Kun kerran merellä ollaan, oli puhe veneistä, kuinkas muuten, ja siinä yhteydessä kävi ilmi nämä ”vanhat” tutut.

Nyt olemme kuitenkin Rövarenissa. Ja jotta ruoka maistuisi paremmalta, piti ”poikia” hiukan kävelyttää. Eli saaren ympäri, ei sen enempää.

Isävainaa sanoi aikoinaan, että kun on tatpeeksi nälkä ja ulkoilmassa, pienet kivetkin maistuvat hyvältä, kunhan malttaa kypsentää riitävän kauan.

Kun levitin nuo foliot jokaisen nenän eteen, tuli ilmiselvästi pieni epäilys ukkojen kasvoille.

Ja sitten kun vielä aloin kuoria selleriä, epäilys senkun lisääntyi. En nyt viitsi mainita, kuka oli ehkäpä skeptisin tällaisen ruuan suhteen.

 

Paloitellut juurekset foliolla odottaa käärimistä kasaan. Ja ilmeet edelleen paljon puhuvat.

Masi oli ylimmäinen tulentekijä.

Kun foliokääreet saatiin hiiloksille, alkoi muutkin heräilemään, sen verran vissiin kurni jo mahanpohjissa.

Tunnin kun olivat tuossa olleet, oli aika laittaa maksaviipaleet halsteriin ja tulille.

Kun maksapihvit oli paistettu ja kääreet viety pöytään, osa söi foliolta, tai kaatanut sisällön lautaselle ja näytti joku maastakin juureksia noukkivan. Vapaa maa, vapaat tavat ; – )

Vaikka nyt pikkasen kenkin, niin aika hyvää oli.

Eivät olleet ukot nyyttijuureksia ennen saaneetkaan. Varsinkaan saaressa.

 

Aika hiljaseksi meni porukka, kun evästä ääntä kohin laittoivat.

Ja näköalahan tässä kohdin on myöskin hieno. Mutta sen näkee vasta tuolla videolla.

Kun mahat saatu täytettyä, olikin kahvin vuori.

Sehän tehdään perintetä noudattaen, pakissa.

 

Masi tiesi tarkkaan, kauanko pakilliseen vettä menee aikaa kiehumiseen. Minäkään en sitä tiennyt, vaikka paljon tiedänkin 😉

Se oli tasan 13 minuuttia.

 

Tässä kohdin olin näyttänyt Ekille, kuinka säikytetään porot pohjalle.

Masille olin tempun näyttänyt jo viisi vuotta aikaisemmin.

 

Pullaa en ollut leiponut, sen oli Fazer tehnyt.

Hyvää se oli sekin.

Niin oli tämäkin rattoisa päivä vietetty raikkaassa meri-ilmassa.

Toivottavasti lähtevät uudemman kerran mukaan.

 

 

Gåsgrund, pitkästä aikaan

28.8.2018 Yleinen

Piti olla kaunis päivä, Ei ollut.

Lähdettiin siitä huolimatta ulkoiluttamaan Sarzaa. Tällä kertaa lähelle, Gåsgrundiin, kun tällä kaudella ei vielä olla käyty.

Läheisyydestä isoihin pienvenesatamiin johtuen, aika suosittu paikka.

Lisäksi suosioon vaikuttaa useat grillikatokset, sekä tietenkin sauna.

Ja hyvä, suojainen satama, joka on saanut uuden ”kannen”.

 

 

Ilmeisesti niin suosittu, että kaupunki on rakennettanut viimekesänä yhden uuden lisää, länsipäähän saarta.

Tännehän liikennöi kesällä yhteysalus, ennen se oli Espoo I:nen, nyt en muista tämän kesän aluksen nimeä.

Tuleva viikonloppu on viimeinen, kun alus liikennöi tällä kaudella.

 

Lisäksi puuliitereissä on kuivia koivuklapeja, riittävästi.

Tätähän ei ole mielestäni missään muualla Suomen rannikolla, siis valmiita klapeja.

Kyllä Espoo pitää meitä veneilijöistä ja saaristoretkeilijöistä hyvää huolta.

Kiitos Espoo.

Tämä retkeilijä on pakannut jo kamppeensa. Toivottavasti ei ”unohdu” talveksi tänne.

Oli täällä kuitenkin muuta teltta vielä pystyssä.

 

 

 

Tämä on lähinnä satamaa olevan keittokatokseen tehty ”tuulensuoja”.

Samainen ”taitelija” on yltänyt mielestäni aivan upeaan suoritukseen, saaren itäpäähän tehnyt kivipaasin, vai miksi noita nyt kutsutaankin.

 

 

 

 

Varsinkin tuo ylimmäinen kivi, on kuin Pääsiäissaaren pääfiguuri. Todella taidokasta ja ehkäpä pikkaisen kärsivällisyyttä vaativa tehtävä. Vois jäädä tekemättä meikeläiseltä.

 

 

 

 

Näitten tekijöitä en tiedä, liekö edellisen tekijä saanut innoituksen näistä, vai toisin päin? No, rakennustarpeista ei ole pulaa. Tosin, kuulemma osan niistä ovat joutuneet aika kaukaakin roudaamaan rakennuspaikoille. Sitkeitä sissejä.

Puolustusvoimien merkit on uusittu hiljattain. Nämä ovat nähdäkseni etelästä, Berggrundista, lähellä aluevesirajaa, tulevien laivojen lähestymistaulut. Matkalla on muutama matalikko, joten onkin ehkä syytä linjatauluilla kertoa oikea kulkusuunta. Tämä kelta-punainen on täällä Gåsgrundetissa ja tuo kauempi Knapeskärissä.

Ja pitihän se käydä katsastamassa vanha ”Juhannusgrilli”.

Vähän on ajan hammas syönyt grilliä, jota käytin minäkin joskus -70-luvulla.

Tässähän ei ole katosta, pöytä on kylläkin vieressä, yhtä ajan patinoima.

 

 

Toisaalta, jos tuo pöytä on sama, joka oli silloin, aika ”vähällä” on päässyt.

Ei täällä olot mitkään helpot ole, jos kesät talvet taivas-alla on, luulis että jo kokonaan hapantunut.

 

Aikaa vietettiin leppoisissa merkeissä katoksessa ruokaa tehden. Nämä veijarit seuras aika herpaantumatta, kun tuulensujan ja kivipaaden tekijä söi kanan siipiä ja nuijia. Saivat luut sitten syötävikseen. Mainoita koiria ja tottelivat erittäin hyvin omistajaansa. Hatun nosto siitä hänelle ja koirille.

 

Siinä syötyään luomuksen tehnyt havaitsi pienen puutteen tuulensuojassaan.

Ei nähnyt jos joku lähestyi keittokatosta satamasta päin. Niinpä värkkäsi ikkunan.

Aika veijari.

 

Bluetooth aktiivisuusrannekkeet alk. 21,95€ - Lue arvostelut!
Älykellot ja -rannekkeet e-villen verkkokaupasta. Nyt ilmainen toimitus yli 70€ tilauksille!

Bylandet ja suojaa

11.8.2018 Yleinen

Näpsäisin ensimmäisenä yönä kohti Helsinkiä ja sen valoja kännykällä kuvan.

Yllättävän valovoimainen on Samsungin kamera.

Säätieteilijät olivat luvanneet jo perjantai-illaksi navakoituvaa tuulta ja sen olivat noteeranneet myös muut veneilijät.

Normaalisti niin rauhallinen pohjoispuoleinen ranta alkoi täyttyä veneistä.

 

Tämä oli siis lähtötilanne torstai-illalla.

Näiden jo kiinnittyneiden lisäksi pari muutakin kauempaa ”tiiraili” mahdollisuutta rantautua tänne, mutta luopuivat todettuaan loivan ja liukkaan kallion olevan heille epämiellyttävä riskitekijä. Siinä helposti joutuu kallion ja veneen väliin tahtomattaan. Lisäksi yrittäjät omasivat sen verran syväyttä, että ois jäänyt keula parin metrin päähän rannasta.

Meitä eivät haitanneet muut, me elettiin ihan omaa elämää.

Ensimmäisen kerran näen moisen asian. Joku oli tehnyt ”autiokämpät”, eli laittanut valmiiksi pilkkeet, ei muuta kuin rikkitikkua siihen. Mahtavaa, tämmöistä lisää.

 

Tietenkin saari piti kiertää, pariinkin otteeseen.

 

Meinasin saada aalloista hienoja kuvia, vaan tuulen suunta oli pikkaisen liikaa lännen puolelta, että pursiseurojen ”valtaamat” saaret plokkasivat aallot pois, joten vähän tynkäaaltoi tuli.

Vaikka monesti tätä saarta ollaan kierretty, en muista tämmöistä kallion väriä nähneeni.

Näytti vähän kuin ois ollut lahonnutta puuta kallion sisällä.

Rapautunutta kiveä se kuitenkin on.

 

Oli joltain vissiin ruuan tähteitä pudonnut pöydän alle. Vahingossa huomasin, kuinka kärpäset innokkaina pyöri sen kimpussa.

Yksi oli vissiinkin pyhäkamppeisiin sonnustautunut, kun noin värikäs oli.

Se ei paljon muista noteerannut, vaikka ne sen yli välillä käveli. 

Siinä istuessani lenteli perhonen ympärilläni. tarpeeksi kauan kun maltoin kytätä, sain siitä kuvankin.

Lajia en tunne, mutta hieno se on.

Nokkosperhonen se ei mielestäni ole??

Googlen ihmeellinen maailma kertoi tuon olevan Neitoperhonen.

Ennen oli kuulemma harvinainen Suomessa.

 

Vähän ennen auringon laskua ihmettelin Espooseen päin olevaa ”pilveä”.

Sanoinkin purkkarin kipparille, että palaakohan tuolla jotain.

Todettiin vaan, että varmaankin matalla oleva sadepilvi.

Ei ollut sadepilvi.

Siellä oli vene syttynyt tuleen keskellä selkää. Kippari oli kuulemma hypännyt mereen ja uinut läheiselle luodollo, josta hänet oli noukittu pois. Vene tuhoutui täysin. Oudoksi tämän tekee asia, että oli uudehko perämoottorilla varustettu vene.

Kuva ei ole minun ottama, joten toivottavasti sen ottaja ei vedä tästä hernettä nenään.

Mistähän saanut kipinän, kun noin kävi ???

 

Tässä sitten pieni kuva-arvoitus.

Kuvaa ei siis ole manipuloitu mitenkään, vaan on ihan kännykällä otettu.

Saapi kommentoida ja ehdotella näkemystään, kuin tämä on otettu.

 

Tarkoitus oli alun alkaen lähteä kotiin maanantaina tai viimeistään tiistaine, mutta nyt tuulet kääntyvät pohjoisen puolelle, ja tämä paikka ei ole turvallinen silloin, joten todennäköisesti kotuidumme jo sunnuntai-iltana.

Se jääpi nähtäväksi.

 

Helle jatkuu ja Maijan saari jää muistoihin

24.7.2018 Yleinen

Pilvetön aamu, mutta tuulinen noin 6 m/s kaakosta. Tarkoituksemme mennä koilliseen päin, joten sivula toi kohtuullista aallokkoa. Loppumatkasta piti oikein hiljentää 19 solmuun ja samalla painaa keula alas, jotta paremmin halkaisisi sivuvastaiset aallot. Isommat alkoi jo olla yli metristä.

Matkalla tuli vastaan peräti yksi purjevene, tuloreittimme kun ei ollut mikään väylä. Loppumatkasta nähtiin kaukana peräti kaksi purkkaria.

Olin tutkaillut karttoja eilen, ja löytänyt tällaisen saaren, Norrskärin länsipuolella, Röören.

Vesi on täällä tosi kirkasta.

 

 

Oltais ehkäpä tuonne lahdukan perälle haluttu, mutta siellä olikin yksi purjevene jo.

Oli siellä yksi talokin.

Hetken päästä huomattiin, että olikin kaksi, toista vielä rakennettiin.

Tämän huomion tekeminen oli mahdollista, kun purkkari lähti pois ja me tietenkin samantien sinne sen tilalle.

 

Keulan kohdilla kalliossa olikin valmiina ikivanhat kalliokiilat, joten on ollut jo pitkään muidenkin tiedossa, että hyvä satamapaikka. Tähän kun ei oikeestaan käy mikään tuuli pahasti, vaikka merellä kuinka möyryäisi. No, ehkäpä jos pohjoisesta oikeen puhaltaisi, mutta silloinkaan ei kerkeis kovin isoja aaltoja kehittämään.

Kuten tuossa videossakin näkee, lokkeja on paljon. Välillä ne hullun lailla kierteli ilmassa, ja ilmi selvästi joitain lentäviä örkkejä söivät siellä yläilmoissa.

Vilahtaapi siinä yhdessä vaiheessa petolintukin, oletettavasti kalasääksi. 1 min 17 sek kohdalla, oikealta vasemmalle.

Näimme sen vielä toistamiseen. Lokit eivät välittäneet siitä hitustakaan, niillä kun oli kiire täyttää mahaansa lentävillä örkeillä.

Tässäpä vaan nautiskellaan ja katsellaan lintujen touhuja.

Huomenna ois tarkoitus mennä Jurmoon. Siis tänne pohjoisen Jurmoon, Isokarista kymmenisen mailia etelään.

Jos auringon lasku on hieno, tulee kuvia.

 

Bodön kautta Västerlandetiin

15.7.2018 Yleinen

Oikotietä pitkin hissukseen ajeltiin Bodö:hön. Lahdukka oli pikkasen matala ja kasvustoa lainehti siellä ja täällä. Ruokailu kuitenkin suoritettiin siellä. Haikailtiin molemmat, että kun ei täällä oikeesti voi uida, edes kastaa itseään.

Maisemat oli Mavicin silmin katsottuna upeat, me ei niitä ”livenä” nähty, kun ei maissa muuten käyty, kuin kiinnitykset ja niiden irroitukset.

 

Ankkurikäysikin oli sitten pikkasen limanen, kun sain sen ylös.

Tästä käynnistä ei paljon jälkipolville ole kerrottavaa.

Varmaankin toisella puolen niemeä olisi ollut ihan jees.

Sen sijaan tämä Vesterlandet on paratiisi. En ymmärrä, miksei suorilta tänne tultu.

Ollaan oltu tässä saaressa ennenkin, mutta silloin pohjoipäässä.

 

Vesi oln sen verran puhdasta, että pienen lenkin jälkeen molemmat pulahti sinne.

Kylläkin eri aikaan.

 

 

Täällä on tuommoin pieni lampi, joka ilmeisesti täyttyy enempi merenkäynnin aikaan saamisen tuloksena, kuin esim sadevedestä.

Se on noin metrin meren yläpuolella.

 

Kasvillisuus on tyypillistä ulkosaariston lajistoa.

Matalaa katajaa ja jonkin sortin kanervaa tai jotain, saman tyyppistä kuin lapissa tuntureilla.

 

Tuo pyörä ei käsittääkseni kuulu alkuperäiseen kasvustoon.

Joku oli vetänyt isommankin herneen nenäänsä.

 

 

 

Kallioissa on mita merkillisempiä muitoja ja värejä.

 

Melekin Englannin lipunkin on Luoja tänne värkänny.

Aika mageen näköinen.

 

 

 

 

Päivän upee videoo Västerlandetista

 

Grytskärin seikkailut jatkuvat

11.7.2018 Yleinen

Aurinko helli meitä tänää todellakin.

Paikan vaihto ja täysin plägä, edelliseen kävi pieni tuulen vire.

Söimme itsemme aivan ähkyiksi, joten meni pikkasen henkeä vetäessä.

Lähelle pöllähti jossain vaiheessa purkkari, joka ei syystä tai toisesta pitkään viihtynyt lahdukassamme.

Läksimme kuitenkin vähän myöhemmin lenkille. Saaren länsipäässä on pieni kalliokieleke, johon oli jossain vaiheessa tullut vene ja sinne asti päästyämme, juttelimmekin heidän kanssaan aika tovin.

Olin ajatellut, että radiossa, telkkarissa sekä netissämme jotain häikkää, kun on huonot yhteydet, mutta tapaamamme naapurit valittivat aivan samoista ongelmista. Eli, aluella nyt vaan sattuu olemaan hyonot kentät.

Tässäpä pieni pläjäys heidän veneestään.

Näköalat rupattelupaikalla oli oivallinen.

 

Näitä muurahaisten valtateitä oli tässä saaressa monessa paikkaa.

Tässäpä pientä havainnointikuvaa.

 

 

On ne merkillisiä otuksia, kun oikeen valtatiet raivaa.

 

 

Tämmösen vastavalokuvan otin, kun mielestäni tuo meri välkkyy niin hienosti, mutta ei taida välittyä oikea ”tunnelma” tästä otoksesta.

 

Siitä jatkettuamme, olikin maasto pikkaisen haasteellisempaa. Lopulta kävelimme ohi kohdan, josta olisi pitänyt mennä saaren poikki välttääksemme mökit, jotka saaren itäpäässä ovat. Mutta mepä melkeinpä törmättiin ensin päärakennukseen ja myöhemmin saunaan. Saatiin sitten mustikan varpujen seassa tarpoa tovi, ennen kuin päästii paremmalle polulle, joka toi meidät sinne, minne tavoitteemme alun alkaen oli, Sarzan luo.

Pysykää kanavalla.

Tarinat eivät lopu tähän, vaan huomenna jatkuu……

Viereiseen saareen, Grytskär

11.7.2018 Yleinen

Koska tuuli eilen osui ikävästi Sarzan kylkeen, päätettiin vaihtaa lahdukan toiselle puolen ja samalla vaihtyi saari, Grytskäriin siispä päädyttiin.

 

Itseasiassa, tätä ensin katsottiin, mutta täällä oli silloin vene, joka tosin lähti pois, mutta emme silloin viitsineet vaihtaa paikkaa.

 

 

 

Nyt viitsittiin.

Oikein mukava saari tämäkin. Puolet jo heti kierrettiin, jo toinen puoli sit illemmalla, ettei ihan urakkahommiksi mene.

Videossakin näkee tän leväongelman.

 

 

Nyt tää on vähän niinku sinivihreätä ja näkyvyyttä puolisen metriä, kun vois olla liki parimetriä ilman levää.

 

Sarzan keulan puolella kallion toisella puolella oleva lahdenpohja on aika lohdutonta katsottavaa.

Puuroa.

 

 

Tuossa lahdukan rannalla oli parikin pääkallon puolikasta. En vain tunnista, minkä eläimen.

 

Kala tuo ei ainakaan ole ollut kun ei hampaita ole, siispä ilmeisesti joku lintu ?

 

 

 

 

 

Pysykää kanavalla, illemmalla kuvia lisää.

Mavicin ulkoilutusta

6.5.2018 Yleinen

Venehommilta kerkesin tänään käväsee Suvisaariston kärjessä.

Nää on aika pitkiä otoksia, joten jos tuntuu, että on kiire jonnekin, niin sit on kiire.

Näissä kuvissa kuiteskin meikeläisen hermo lepää …

 

 

Tänään 16.1.-18 Suvisaariston eteläkärjessä

16.1.2018 Yleinen

Matkalla saaristoon.

Käväisin fiilistelemässä vanhoja paikkoja. Läheskään joka paikkaan ei enää pääse, kun ovat peijakkaat rakentaneet taloja.

 

Tuossa oikealla puolella oli pusikko, lepikko, jossa venettä pidettiin muutamana syksynä.

Nyt siinä on talo ja sen aita.

Nytkin lahden pohjukat ovat jäässä, tämä jäätyy viimeisinä paikkoina, mihin autolla pääsee. Eikä ollut laituria, oli vähän lyhyempi kivijalka vain.

 

Ei meinannu osata enää kulkea alueella.

Tiet ovat pääsääntöisesti kylläkin samoja, mutta kun on tullut uusia taloja, niin maisema muuttuu.

 

Mutta meri on ja pysyy.

 

 

 

Jos pakkaset jatkuu, ei pysy tämäkään ranta kauan sulana, nyt jo melkoista kohvaa ihan rannan tuntumassa.

 

 

 

 

 

 

 

Ja etelätuuli oli aika rivakkaa, semmoista 13 – 15 m/s

Tuolla ulkona merkitsevä aallon korkeus kuvien ottohetkellä oli n parimetriä ja suurimmat mitatut 4 metrisiä.

 

Poijut olivat saaneet ”vaatteet”.

Kivan näköisiä tötteröitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mageet oli tyrskyt tuolla kaukana, ehkäpä kilometri matkaa.

 

 

 

Ja tämä sit läheltä Ylen rantaa, Lilla Bodö.

Tuosta menee väylä Suomenojalta suoraan ulos.

 

 

 

 

 

Lähempänä rantaa ja laitureita, oli jo meri kantensa saanut.

 

 

 

 

 

Ja kohvaa oli, mihin aallot pääs ”sotkemaan” jäätymisen.

 

 

 

 

Tuossa ei sitten luistelu onnistuisikaan.

Mutta suojaisammat lahden pohjukat, ne oli aivan peilikirkkaita.

 

 

Luo oma blogisi helposti ja nopeasti
Simplesite.com 

 

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat