Selaat arkistoa kohteelle ruoka.

Nikosia kutsui

27.9.2018 Yleinen

Matkailu avartaa ja siksipä päätettiin hypätä bussiin, joka vei meidät Nikosiaan, Kyproksen pääkaupunkiin. Päivän lippu maksoi vain 7.-€ per nenä, jotenka edullista on. Bussi ei nyt ihan viimeistä huutoa ollut, mutta ilmastoitu kuitenkin. Nämä Intercity Buses käyttävät moottoriteitä, joten ei mikään perinteinen paikallisbussi. Vaikka matkaa ei ole kuin n 60 km, aikaa kului tunti ja vartti, johtuen lähtö- ja päätepisteiden sijainneista, aivan ytimessä molemmat.

Matkalla nähtiin huoltoasema. Esso, nimi joka on kadonnut meidän katukuvasta jo pitkän aikaa sitten.

Noissa risteyksissä käytetty musta-valkokivetys olisi mielestäni meilläkin hyvä ottaa käyttöön. Huomaa helpommin kuin meillä käytetty kiven luonnollinen väri. Tosin, voipi olla, että ei meidän olosuhteissa montaakaan talvea kestäisi. Oispahan maalareille töitä 😉

Nikosiassa olikin sitten nähtävillä vanhaa kaupunkia, jonka puutteesta valittelin Larnakasta. Ja tietty, osa kaduista kuin basaarit konsanaan. Kyllä turistilta yritetään rahat viedä. Se mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvita. Sivukujilla oli jopa vanhojen koneiden ja vaikka mikä härveleiden käytettyjä varaosia.

Tarttui meillekin jotain. Ei sentään varaosia, jos vaatteita ei lasketa.

Koska saari on kahtia jaettu, hallinnolisesti ja ehkäpä kansallisestikin, oli rajatarkastus eli tulli,(kuva oikealla)  jos mieli Turkkilaisten puolelle. Ja passi piti olla, ei riittänyt EU-henkkari. Onneksi kuulumme siihen valistuneeseen kansanosaan, että moinen matkustusasiakirja sattui olemaan mukana. (jos en olisi lukenut yhtä blogia, en olisi tiennyt).

Kauppakatuja oli vähemmän, mutta krääsä samaa. Rakennuksissa ei ollut hirveesti eroja, siis kauppakatujen, mutta heti sivummalla oli talot aika huonolla hapella. Aisti selkeesti tulevansa paljon köyhempään osaan saarta. Mutta Minareetteihin kyllä rahaa riittää. Niitä näkyi joka puolella, mitä toisella puolen rajaa en ole nähnyt ainuttakaan.

Käynnistä jäi todella hyvä maku, olisipahan kaduttanut, jos väliin olisi moinen matka jäänyt.

Sitten seurasikin ”huilipävä”, eli käveltiin rannalle, jossa olikin nyt hieman enemmän porukkaa, ei kuitenkaan vielä täynnä. Päivä löhöiltiin, takaisin tullessaa välipalalle. Madam sai vihdoinkin musakkaa. Emme ole moista herkkea tarjoavaa ravitsemisliikettä aikaisemmis täällä vielä nähneet. Se oli hyvää, sain maistaa. Illalla lähistöltä löydettiin hyvä, olmeisen suosittu, ruokapaikka. Todella hyvät eväät. Itsetehtyä makkaraa ja jauhelihapihvejä. Oli siinä grillattua lihaakin pitaleivän välissä salaattien kera. Alta 20.-€ juomineen.

Hyvä kokemus.

 

Maanantai ja Kiinan muuri alkaa näkymään

2.1.2018 Kiinan matka 1976

Saatiin kuin saatiikiin näköpiiriimme se oikea muuri.

Toki, se edellinenkin saattoi olla pätkä oikeesta muurista, sitä kun on useammassa ”kerroksessa” eli solassa saattaa olla monta muurin pätkää peräkkäin.

Kiinanmuuri.fi - Aina ilmainen toimitus

Kiinan muuri on monesta osasta koostuva, yleisten määritelmien mukaan 6 000 – 9 000 kilometrin mittainen ja laajimman määritelmän mukaan jopa yli 20 000 kilometrin mittainen muinainen rakennelma pohjoisessa Kiinassa. Muuri on suurimmaksi osaksi noin kahdeksan metriä korkea ja leveydeltään 6–8 metriä. Se on rakennettu maasta, kivestä ja tiilistä.

Muuri syntyi 200-luvulla eaa. erillisten muurien yhdistämisellä suojaamaan Kiinaa pohjoisten paimentolaisheimojen hyökkäyksiltä, ja sen uusimmat osat rakennettiin 1600-luvulla. Joinain aikoina muurin rakentamiseen osallistui koko Kiinan miesväestö. Muurista tuli tarpeeton vuonna 1644, kun Kiina ulottui muurin pohjoispuolellekin. Muuri rapautui vuosisatojen ajan, kunnes 1900-luvulla se nostettiin Kiinassa tärkeäksi kansalliseksi symboliksi.

Muurin rakentamisen tarkoituksena oli paitsi mongolien torjuminen, myös levottomuuksien aiheuttajien ja armeijan työllistäminen sopivan kauas pääkaupungista. Muuri piti myös maan oloihin tyytymättömät kiinalaiset valtion rajojen sisällä.

Olimme aika innoissamme, kun viimeinkin nähtiin SE iso muuri, tai siis pieni osa siitä.

Näistä maisemista ei sitten ollutkaan kovin pitkä matka Pekingiin.

 

Kun aloimme lähestyä päätepysäkkiämme, alkoi kadun varsilla näkymään tällaisia bambukatoksia.

Oltiin pikkasen ihmeissämme. Olikohan nämä jotain kauppapaikkakatoksia vai mitä.

 

 

 

 

Mutta sitten kun osassa alkoi näkymään bambuseiniäkin, aateltiin, että näähän asuu noissa hökkeleissä.

Kyllähän me tiedettiin, että eihän tää mikään vauras maa ollut tuohon aikaan, mutta että tämmösissä nää asuu !!

Huh huh.

Ulla oli vastassa asemalla, kuten oli luvannut. Lähetystö Moskovassa oli lähettänyt tiedon meidän uudesta saapumisajasta. Tämäkään tiedonkulku ei olisi ollut mahdollinen ilman Markus Lyyran apua Moskovassa.

Niinpä laukkujamme raahaten siirryttiin autolle, valkoiseen farmari Volvoon. Kuskina kiinalainen ja auto kuului ulkoministeriölle, siis lähetystön käytössä. Siispä Lähetystöön.

Saatiin antaa tuliaiset, jälkiuunileipää ja silliä. Näiden syöminen onkin sitten ihan toinen juttu, myöhemmin siitä.

Lähetystössä selviteltiin tulevaa asumistamme, meillä kun oli tarkoitus majoittua Ullan luokse. Nyt se ei ollutkaan mahdollista.

Maanjäristyksen takia kaikki länsimaalaiset oli evakoitu Hong Kongiin, paitsi viisi Suomalaista olivat vapaaehtoisesti, tai näin ainakin meille kertoivat, jääneet tänne. Lisäksi kaikki ns itäblogin valtioiden henkilökunta oli jäänyt ”vapaaehtoisesti”.

Jäljelle jääneet, kaikki, asuivat teltoissa ulkona. Se selitti matkalla näkemämme ”hökkelirakennelmat”.

Ulla olikin varannut meille hotellista huoneen, ainoan, johon ulkomaiset saivat täällä majoittua. Hotel Peking oli suljettu ja meidät opastettiin puistikkoon, jossa toimi hotellin ”siipirakennus”

Huone olikin aika iso. Piti sisällään varmaankin tusinan verran laverityyppisiä sänkyjä.

Tämä puisto oli täynnä näitä ”huoneita”

Nämä olivat Kiinan armeijan telttoja.

Ei ole kovin montaa suomalaista saanut nukkua Puna Kiinan armeijan teltassa.

Mepä saatiin.

Seitsemäs telttarivi, neljäs teltta, vai oisko ”huone”

Tässäkin asiassa tehtiin historiaa. Väitän, että vallankumouksen jälkeen ollaan taatusti ekat Suomi-pojat telttamajoituksessa Kiinassa.

Hotelli oli myös evakossa. Samasta syystä kuin kaikki muutkin, vieraat saivat majoittua taivasalle. Jälkijäristysten pelko oli iso. Ulla kertoikin meitä odottaessaan tunteneensa aivan selkeitä, pieniä järistyksiä, joita me ei tietenkään jo valmiiksi tärisevässä junassa voitu havaita.

Kun tämä osio oli hoidettu, lähdettiin taksilla lähetystöön, joka muuten sitten pikkasen kesti.

Takseja oli aika paljon, ehkäpä kymmenkunta. Vuorossa olevaan, meille osoitettuun taxiin kun meinattiin takapenkille tyrkätä ittemme, oli yllätys suuri. Eihän tässä autossa ollut takapenkkiä.

Kyllä Suomi-poikaa koeteltiin taas.

Kuskit aloittivat hirveän hälä mölön. Ringissä ihmettelivät tilannetta. Se ihmettely kesti ja kesti. Sitten joku ilmeisesti puoli vahingossa keksi, että kuskikin oli kateissa. Aikansa etittyään, löytyi kuski penkin kera. Poika oli mennyt tirsoille pekkeineen. Olihan se paljon miellyttävämpää nukkua pehmeällä penkillä kuin kovalla maalla. Kyllä oli hauskaa koko porukalla. Me mukaan lukien naurettiin koko tilanteelle.

Tämä episodi kun kerrottiin lähetystön porukoille, niin he pitivät sitä melkeinpä normaalina tapahtumana. Täällä kuulemma sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Ja jos tulee jokin ongelma, niin puhemies Mao on opettanut; – älä tee itse mitään, vaan kutsu koolle kokous ja sitten mietitte kimpassa, mitä pitää tehdä. Näinhän nämä taxikuskit juurikin olivat menetelleet. Eivät voineet antaa seuraavan auton lähteä, koska juurikin tämä oli ”määrätty” meille. Joka muuten oikeesti saattoi pitää paikkansa. Oltiin sen verta ”epäilyttäviä” Suomalaisia, ties mitä agentteja.

Lähetystössä tulkin välityksellä selvittelimme, että meillä on kaksinkertainen viisumi olemassa, koska meidän oli lähdettävä jo seuraavana päivänä pois Pekingistä. Viranomaismääräys, kiinalaisten.

Viisumiasia oli kuulemma kunnossa joten hyvillä mielin voitiin lähteä huomiselle junalippujen hankintaan. Kun sekin asia saatiin järjestettyä, varasi Ulla meille samasta hotellista, Hotel Hong Kong, kaksi huonetta, missä loput suomalaiset lähetystön henkilökuntaa kuuluvat majailivat evakossa. Samaa hotellia käytti kuulemma myös Finnairin henkilökunta. Kaippa se sitten meillekin kelpaa.

Nyt olikin sitten nälkä. Ulla ja taisi tulla pari muutakin mukaan, vei meidät ravintolaan, jossa he käyvät joka päivä töissä ollessaan lounaalla. Samaisessa käyvät myös muutkin lähetystöissä työskentelevät, pois lukien itäblokin maat. Kuppila sijaitsi diplomaatti-kaupunginosassa, joka on muurilla eristetty muusta kaupungista, eikä sinne ole tavallisella kiinalaisella mitään asiaa, ellei ole alueella töissä.

Ruoka oli suorastaan herkullista ja olut edelleen hyvää. Ja halpaa. Oisko tuo kolmen vartin olut maksanut 50 penniä, kun meillä 1/3 lt normi keskari maksoi tuolloin ravintolassa noin 3 markkaa. Ruoka oli suhteessa vielä halvempaa.

Yöksi sitten telttaan. Vähän ennen kun mentiin maate, tuli joku virkailija kysymään meiltä. osataanko jotain kieltä, oli ilmeisesti Albania?? ja toivat tullessaan tumman miehen. Pistivät toiselle puolelle telttaa tämän ukon. Myöhemmin kävivät vielä uudelleen utelemassa, etteikö vieläkään osata miehen puhumaa kieltä. Ei oltu opittu, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan opetella.

Niin jäi ukko makoilemaan meidän kanssa sinne. Jotenkin tuli vähän sääliksi tuota kulkijaa kohtaan. Ei osaa mitään muuta kieltä kuin omaansa, ja koko Pekingissä ei löydy tän maanjäristys hässäkän vuoksi toista saman maalaista.

Sitten kun valotkin pantiin pienemmälle, tuli semmonen pieni pelko tuota mies poloa kohtaan. Näky vain silloin tällöin silmän valkuaiset kun hän jotain pälyili. Ensin sovittiinkin, että pidetäänkö vuorotellen vartioo, mutta tais uni viedä meidät.

Ei vienyt ukko meitä eikä meiltä mitään. Oli aamulla hävinnyt. Tais kiinalaiset viedä.

Kiinanmuuri.fi - Aina ilmainen toimitus

Veneilyä ja eräruokaa luonnossa

14.3.2017 Yleinen

Mistähän tulikin mieleen ,minkälaisii ruokii sitä on tullu tehtyä tuolla retkiolosuhteissa.

Peruslähtökohtana pidän yleensä aina tuoreet raaka-aineet, silloin kun se vaan on mahdollista. Ja myöskin noudatan isäni ohjetta: -Muista perimämme. tääl on aina syöty juureksia ja paljon. Lisättynä kauden muilla tuotteilla.

 

 

Halpoin tapa varsinkin useammalle, on tehdä jokaiselle tommonen nyytti. Sinne voi laittaa melkein mitä vaan.

Tässä tapauksessa ”nopeasti” kypsyvät tuotteet, kesäkurpitsaa, kukkakaalia, tomaattia ja taitaa olla jotain juustoo laitettu nestetasapainoa yllä pitämään. ’pitää sinne muutenkin lurauttaa pikkasen vettä, ettei pala pohjasta.

 

Ja samalla voi vaikka savustaa.

Ja tonne laatikkoon voi laittaa melkein mitä vaan, ei sen aina tarvi olla kalaa.

Itse asiassa, savustan paljon useammin muuta kuin kalaa. Broileri yksi suosikkini. Koipina tai vaikka kokonaisina.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kanantissit voi helposti myös halserissa laittaa, ei tartu kiinni käännettäessä nuotioritilään, tupaa meinaan yleensä olemaan aika kuuma se ritilä.

Nyyttien tekoon voi sit osallistua koko porukka, vieraita myöten, niin ei jää itelle kaikki hommat.

 

Ja saattaapi se olla osalle porukkaa elämänsä kokemus, eivät monetkaan ole retkioloissa edes kuvitelleet voivansa tehdä tällaista evästä.

 

 

Jotta tämä kaikki on mahdollista, anna vieraittesi luulla, että he itse saivat päättää, kuka teki mitä ja koska ………


Nämä palaverit kannatta jättää, jos mahdollista, itseltä pois, vedoten vaikka kipparin kiireisiin. Ei sellaista kukaan uskalla kyseen alaistaa.

 

 

 

Joskus voi kaikki laittaa halsteriin ja ootella. Toki, silloin on suotavaa, että tietää suurin piirtein kypsymisajat eri tuotteille.

 

Koska broisku koivet on suht edullisia, tulee niitä aika paljon kesällä grillailtua eri lisäkkeiden kanssa, siinäkin vain mielikuvitus on rajana.

 

 

Isojen herkkusienten täytteeksi juusto käypi oikein loistavasti ja ihan ite saa päättää, onka valko- vai sinihomeelta maistuvia.

 

 

Noi avokadot, nene vast herkkuja ovat, ei ole pakko olla viel ees ”kypsiä” ennen grilliin laittoa, kyl ne siel kypsyy.

 

 

 

 

Ja jotta saapi hyvän mielen ruuan päälle, voi kunnon pakkikahvit tehä.

Toi pakki on tos ikään kuin oottamas puruja sekaan.

 

 

  

Onneksi näissä meidän Espoon lähisaarissa on niin puut kuin keittokatokset, voi vaikka huonommassakin kelissä pöperöö tehä.

Pienillä puilla saa hyvin säädeltyä, onko uuni kaks vai kolmesataa astetta lämmin. Tämmöseen isoon uuniin törmättiin Viron Saarenmaalla.

 

Joskus kyl keitetään vaik potut veneessä, muuten suositaan notskiruokaa.

 

Maisemat voi ruokaillessa olla vaik tällaiset.

 

 

 

Onneksi tällaista apulaista ei hirveesti tarvi yllyttä tuomaan puita.

Mikäs sen parempaa alkuillasta, kun letun paisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeset kuvat Bylandet’ista.
Osallistu mielipidetutkimukseen ja ansaitse palkintoja!


Tee edullisempi sähkösopimus 2 minuutisssa tästä
 
Tutustu laajaa ja monipuoliseen uistin valikoimaan!
Valikoimasta löydät yli 250 erilaista ja yli 1000 eriväristä uistinvta!

keikkaa pukkaa

10.12.2016 Yleinen

Sitä sai keikalle lähtee ja tehä hienojen ihmisten kanssa töitä.

Mä olin Vip:ssä ja täytyy sanoo että oikeesti, henkilökunta aivan upeeta.

Ja tietenkin kaikki muutkin, eihän tällaiset olisi edes mahdollista järjestää ilman hyviä ihmisiä.

Tänään homma jatkuu ,,,,,,,,,

Joulutarjouksena kaikki lehdet -50%.

Tule tekemään löytöjä Iittalan verkkokauppaan!