Selaat arkistoa kohteelle raunio.

My Son temppelien raunoit

8.3.2019 Yleinen

Taxi tuli hakemaan sovittuun aikaan, varttia vaille yksi, ja retki vanhaan maailmaan alkoi.

Me olimme ”kauimmaiset”, kohteesta katsottuna, ja loput tulivat kyytiin Hoi An cityn hotelleista, samoin opas. Yhdestä hotellista ei tullutkaan ennakkotiedoista poiketen ketään kyytiin, joten meitä oli sitten lopulta 11 turistia plus opas ja kuski.

Vajaan tunnin ajon jälkeen päädyimme My Son alueelle.

Alue on aika valtavan kokoinen.

Oppaamme siinä selittelee meille, missä ollaan ja missä käydään.

Läpi virtaavaa vettä kutsutaan pyhäksi vedeksi, pikemminkin pieni joki. Oli jopa kaloja, vesi kun on aika kirkasta. Paikkahan sijaitsee ”huntassa”, vuorten ympäröimänä, joten lämpöä myöskin riitti, ei pahemmin tuuli päässyt kutreja heiluttamaan.

Ensimmäiset rauniot, joita oli jo pikkaisen korjailtu eli entisöity, osoittivat jo mitä tuleman pitää.

Olin etukäteen pikkaisen tutkaillut, mutta eihän se kerro kuin osatotuuden, valokuvat.

Joten tekin saatte nyt vain osatotuutta katsella. Mieletön paikka.

 

Opas kertoi, että entisöijät olivat lähettäneet Hollantiin tutkittavaksi tiiliä, että saisivat selville, miten ja mistä ne on tehty.

Sen arvion pohjalta, tekivät sitten. Vaan eipä hyvä tullut. Tässä kuvassa näkyy, kuinka tiilissä on reikiä. Nyt uudet tiilet eivät omaa reikiä. Ne hapertuvat muutamassa vuodessa, kun taas tämä kuvassa oleva on noin tuhat vuotta vanha. Lisäksi. tiilet on jollain tapaa liimattu toisiinsa kiinni, ei siis muurattu. Nyt tutkijat eivät tiedä tämän liiman koostumusta.

 

Näitä osittain säilyneitä oli onneksemme jonkin verran.

Siispä Amerikkalaiset eivät onneksi saaneet kaikkia Vietnamin sodan aikana pommitettua palasiksi.

v..tun jenkit.

 

 

 

 

Kyllä aikoinaan rakentajat tiesivät miten ja mistä pitää talot tehdä.

 

 

 

 

 

Onnelliset ”lomalaiset”

 

Mehän olemme aina lomalla, nykyään.

 

 

 

Tämän päättömän taakse kuulemma turistit haluaisivat mennä ja sitten ottaa kuvan, mutta se on kielletty.

Patsas on pyhä ja siihen ei sovi kenen pää tahansa.

Videomateriaalia on sitten vaikka kuinka paljon, että niitä odotellessa.

 

 

Matkaan kuuluin paluu laivalla Hoi An cityyn.

Saatiin maukkaat sämpylät ja tuulahdus vesielementtiä.

Matka oli myyty Sun Set My Son ja auringonlasku nähtiin.

Oli pientä hussakkaa, mutta lasku mikä lasku.

 

 

Paikallisia kalastajia oli paljon liikkeellä. Osa näkyi laskevan tai nostavan verkkoja tai sen kaltaisia pyydyksiä, mutta osa ikäänkuin uitti jotain haavia perässään.

Tuosta asiasta en sitten ole varma, joten jääköös lukijan vastuulle.

 

Näkyi olevan soutukilpailut tai ainakin harjoitukset meneillään.

Vinhaa vauhtia pojat meni.

 

 

 

Sitten alkoikin jo kaupunki lähestymään.

 

Joten, ensi kertaan.