Selaat arkistoa kohteelle ranta.

Tänään myrkysi

13.9.2018 Yleinen

Tälle päivälle oli sääennusteet luvanneet melkoista tuulta, ja toden totta, tuulta riitti.

 

Tässäpä ilmatieteenlaitoksen mersääpalvelusta aallonkorkeuksista.

Päätimme Madamen kanssa lähteä Porkkalan kärkeen katsomaan, minkalaiset ne isot allot ovat.

Hän ei ole täällä tukevalla maalla rauhassa päässytkään ennen livenä niitä näkemään.

Olimme siellä silloin, kun aallot suurimmillaan olivat.

Eli noin puoli yksi oltiin paikalla ja aika vaikuttava oli luonnon näytelmä meillä katsottavana.

Tuollainen kolmisen metriä korkea aalto kun rantakallioon iskee, on jo sen aiheuttama ”kumu” aikamoinen. Suurimmat saattoivat olla yli neljän metrin. Tässä paikassa pikkaisen kauempana olevat matalikot ”söivät” aalloista pahimmat huiput, mutta kuitenkin.

 

Tuohon rantaan olisi mahdotonta rantautua ehjänä. Oli sitten veneellä tai ilman.

Nuo aallot ”kiipesivät” useita metrejä, parhaimmat kymmenkunta, ylös kalliota pitkin.

Valitettavasti ei saa oikeata käsitystä noiden suuruudesta, kun ei ole vertailukohtaa.

Tässä kännykällä otettua videota. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä, saati saada kelvollista kuvaa.

Veenneellä tuolla olisi ollut aika tuskaisaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu mukanaolijoiden mukavuuden puute. Sinälläänhän muo ”loivat” aallot, jotka siis ulompana ovat, eivät vaarallisia ole, kunhan ei ihan kylkeä tarjoa niille. Kerranhan tultiin Porkkalasta kun oli 14 m/s tuulta ja merkitsevä allonkorkeus oli tuolloin 1,8 metriä ja suurimmat oli mitattu 2,6 metrisiksi.

Emme olleet käyneetkään täällä pitkään aikaan. Ennen veneilyinnostustamme, kävimme muutaman kerran kesässä haikailemassa merta.

Olivat hienosti tehneet parkkikselta polun alkuun oikeen ”tien”. Tästä voisi kuvitella, että tuonnehan vois vaikka pyörätuolilla menne, mutta aika lyhyeksi jäisi matka. Kyllä se jatkui sadan metrin päästä ihan normaalina polkuna, ehkäpä vaan leveämpänä kuin tavallisessa metsässä. Täällä kun noita kulkijoita riittää. Keväisin ja syksyisin lintubongarit käyvät taivaalle tihrustamassa isoinkin joukoin.

Keittokatos oli entinen, siis sama, joka on ollut ties kuinka kauan.

Nytkin pari ladyä kahvitteli tulia katsellen, joten en kehdannut ihan läheltä kuvaa ottaa.

Mutta oli tänne muutakin uutta tullut kuin polun alku.

 

Puuvaja, joka oli minulle entuudestaa tuntemattomalla tavalla rakennettu. Oisko olleet 3×3″ tuumaista ja ovelasti kulmittain laitettu.

Hieno oli pytinki. Sen verran oli uusi rakennelma, että puut olivat vielä ulkosalla.

 

 

Matkan varrella on tuuli aikoinaan, ennenkin, myllännyt tätä suojelualuetta uuteen uskoon. On siinä örkeillä ruokaa ja jälkikasvuille paikkoja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on käymisen arvoinen paikka, varsinkin, jos ei ennen ole Porkkalan kärjessä käynyt.

Ei mennyt tämä päivä hukkaan.

 

 

www.top10matkatarjoukset.com

isot aallot sotalaivasta

30.6.2017 Yleinen

Meni vaihteeksi sotalaiva ohi ja onneksi nyt olin hereillä. Viimeeksi en ollut.

Ottaen huomioon, että nyt oli tankit melkeinpä täysiä sekä kaiken maaliman retonkia pidempää ressya silmällä pitäen, painaa Sarza2 nyt noin 4 tonnia, niin eipä paljon vaikuta keikkumiseen, kun laineilla kokoa. Lisäksi tietenkin ranta, mihin se osuu, vaikuttaa tosi paljon.

Nyt siis vältyttiin kosketukselta.