Selaat arkistoa kohteelle porkkala.

Tänään myrkysi

13.9.2018 Yleinen

Tälle päivälle oli sääennusteet luvanneet melkoista tuulta, ja toden totta, tuulta riitti.

 

Tässäpä ilmatieteenlaitoksen mersääpalvelusta aallonkorkeuksista.

Päätimme Madamen kanssa lähteä Porkkalan kärkeen katsomaan, minkalaiset ne isot allot ovat.

Hän ei ole täällä tukevalla maalla rauhassa päässytkään ennen livenä niitä näkemään.

Olimme siellä silloin, kun aallot suurimmillaan olivat.

Eli noin puoli yksi oltiin paikalla ja aika vaikuttava oli luonnon näytelmä meillä katsottavana.

Tuollainen kolmisen metriä korkea aalto kun rantakallioon iskee, on jo sen aiheuttama ”kumu” aikamoinen. Suurimmat saattoivat olla yli neljän metrin. Tässä paikassa pikkaisen kauempana olevat matalikot ”söivät” aalloista pahimmat huiput, mutta kuitenkin.

 

Tuohon rantaan olisi mahdotonta rantautua ehjänä. Oli sitten veneellä tai ilman.

Nuo aallot ”kiipesivät” useita metrejä, parhaimmat kymmenkunta, ylös kalliota pitkin.

Valitettavasti ei saa oikeata käsitystä noiden suuruudesta, kun ei ole vertailukohtaa.

Tässä kännykällä otettua videota. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä, saati saada kelvollista kuvaa.

Veenneellä tuolla olisi ollut aika tuskaisaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu mukanaolijoiden mukavuuden puute. Sinälläänhän muo ”loivat” aallot, jotka siis ulompana ovat, eivät vaarallisia ole, kunhan ei ihan kylkeä tarjoa niille. Kerranhan tultiin Porkkalasta kun oli 14 m/s tuulta ja merkitsevä allonkorkeus oli tuolloin 1,8 metriä ja suurimmat oli mitattu 2,6 metrisiksi.

Emme olleet käyneetkään täällä pitkään aikaan. Ennen veneilyinnostustamme, kävimme muutaman kerran kesässä haikailemassa merta.

Olivat hienosti tehneet parkkikselta polun alkuun oikeen ”tien”. Tästä voisi kuvitella, että tuonnehan vois vaikka pyörätuolilla menne, mutta aika lyhyeksi jäisi matka. Kyllä se jatkui sadan metrin päästä ihan normaalina polkuna, ehkäpä vaan leveämpänä kuin tavallisessa metsässä. Täällä kun noita kulkijoita riittää. Keväisin ja syksyisin lintubongarit käyvät taivaalle tihrustamassa isoinkin joukoin.

Keittokatos oli entinen, siis sama, joka on ollut ties kuinka kauan.

Nytkin pari ladyä kahvitteli tulia katsellen, joten en kehdannut ihan läheltä kuvaa ottaa.

Mutta oli tänne muutakin uutta tullut kuin polun alku.

 

Puuvaja, joka oli minulle entuudestaa tuntemattomalla tavalla rakennettu. Oisko olleet 3×3″ tuumaista ja ovelasti kulmittain laitettu.

Hieno oli pytinki. Sen verran oli uusi rakennelma, että puut olivat vielä ulkosalla.

 

 

Matkan varrella on tuuli aikoinaan, ennenkin, myllännyt tätä suojelualuetta uuteen uskoon. On siinä örkeillä ruokaa ja jälkikasvuille paikkoja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on käymisen arvoinen paikka, varsinkin, jos ei ennen ole Porkkalan kärjessä käynyt.

Ei mennyt tämä päivä hukkaan.

 

 

www.top10matkatarjoukset.com

Stora Svartö 5-6.9.

5.9.2018 Yleinen

Vaikka keli olikin pivinen, päätettiin lähteä paremman puutteessa merelle.

Pitkästä aikaa Stora Svartö. Eikä ollut ruuhkaa.

 

Ja perille päästyämme, näytti luonto parhaat puolensa.

Voisko enää enempi toivoo ??

Sitten tapahtuikin sellaista, jota en ole eläissäni kokenut.

Minkki mennä viipotti meistä välittämättä pätkääkään.

Jotain siinä oli muutakin outoa.

Häntä oli oudon karvaton, varsinkin heti mistä lähtee ”kasvamaan”.

Saatiin seurailla veijarin touhuja enempikin.

Video on kännykällä kuvattu, joten laatu sen mukaista. Lähinnä oli kapula väärin kädessä, pystyssä!!!!

 

Ruokaa kun tein, vilisteli kaveri milloin missäkin.

Nyyttijuureksia, jotka ei meinannu tällä kertaa kypsyä lainkaan, sekä grillattua maksaa. Nyt  sain palana, joten saatoin tehdä paksumpia viipaleita.

Kun viimein juureksetkin kypsyivät, oli odottaminen palkitsevaa, ainakin mahan mielestä.

Kelpaa näissä maisemissa ruokailla.

Ja miks’ei istuskella täydellä vatsalla pidempääkin.

Ja vaikka ei vatsakaan olisi täysi, kelpaa silti.

 

 

Puoli saarta kierrettiin, joten saatiin näkymää ulkomeren puoleltakin.

Ei nääkään näkymät hullumpia ole.

 

Takaisin kun tultiin, törmättiin toiseenkin erikoisempaan näkymään. Ja ihan vahingossa.

 

Hämähäkki oli saanut jonkin moisen örkin kiinni ja yritti nyt paketoida sitä, ettei vaan päivällinen karkaisi.

Seurattiin liki tunti, mutta valmista ei tullut muuten kuin meille kipeät niskat, sen verran korkeelle jouduttiin tuijottamaan.

Hämärähän melkein kerkes tulla.

 

Räpsäsin aikani kuluksi ”peilikuvia”.

 

Oikeanpuoleinen on zoomattu aika kaukaa, joten voipi olla rakeinen, varsinkin kun pikseleitä on joutunut pienemmäksi ruuvaamaan, että huolivat tänne plokiin.

Muutaman kerran virvelin jatkeena olevaa mepsin lippaa uitin ja yllätyin, kun kalan sain.

Saalis ei ollut kovin iso. Lippa on nroa 2, joten oisko affena ollut peräti 15 senttinen.

Siitä varmaankin juontuu sana sintti ??

Pääsi kasvamaan.

 

Kun aurinko viimein lasku horisonttiin, oli ihan pakko…..

 

Alkuperäiset ovat noin viiden megan kuvia.

 

 

 

 

 

 

Huomiseen.

 

www.top10matkatarjoukset.com

Takaisin merelle

29.6.2018 Yleinen

Kun nyt Juhannus ”lusittu” ja päästy takaisin arkeen, tarkoittaa se samalla mahdollisuutta ulkoiluttaa Sarza2:sta. Samalla pääsee miehistökin mielipuuhaansa, merelle.

Tällä kertaa emme menneetkään Bylandetiin vaan tulevia tuulia ajatellen etukäteen, Stora Halsö:hön.

 

 

Arvattiin kyllä, että emme yksin saa olla, on sen verta suojainen poukama ja saunakin saaresta löytyy. Josko huomenna saunaan?

Maisematkin on kohillaan, kun toiselle puolelle saarta könyää.

Tämän saaren itäpuolella, muutama maili, on meidän puolusvoimiemme sotalaivasatama.

Empä ottanut tarkempaa kuvaa, tarkoituksella.

 

Konkeloita on tässäkin saaressa. Olosuhteet kun täällä saaristossa ovat sanoisinko, aika kovat.

Varsinkin tänä vuonna, kun on ollut kuivaa. Iso osa pienemmistä koivuista, jotka kallioden koloissa yrittää sinnitellä, ovat lehdiltään ruskeina. Siispä ”hyviä” konkelokokeleita.

Tuolla itäpuolella saarta löytyy myös pieni hiekkaranta.

 

Kohtuulisen leveä polku johdattelee kulkijan melkeinpä suoraan täältä laiturilta. Me nyt satuttiin vain tulemaan laiturille päin.

Kyllä tuolla junnujen on hyvä pulikoida.

Sattui olemaan oikeen klassikkovenekin laiturissa, Storbåt.

Tämä yksilö on valmistunut ”vain” 18 vuotta sitten, mutta alkuperäisien piirustusten mukaan rakennettu.

Näitä on käytetty talonpoikais-kalastajien kulkupeleinä jo 1700-luvulta lähtien. Oikeestaan vasta moottoreiden tulon myötä tämän malliset veneet jäivät liian kömpelöinä pois saaristolaisten käytöstä.

Pieniä upeita yksityiskohtia pullollaan tämä 10-metrinen tervattu kaunotar.

Päästiin omistajien toimesta sisällekin.

Ei ollut webastoja ennen, eikä tällaisessa ole nytkään, vaan kunnon kamina hoitaa kosteuden ja kylmän  poiston. Kaikki oli mietitty vimosen päälle tarkkaan, kyllä vanha kansa oli viisasta.

Jo tämän värimaailma sai melkein mielen liukumaan sinne jonnekin, kauas taakse päin.

 

Jopa nuo takakannella olevat tynnyrit ,,,,,

Ehkäpä ainut joka rikkoi tuon tunnelman, oli retkituoli??

Se suotakoon kipparille, täytyyhän sitä jossakin saada pientä nykyaikaista nautintoa.

 

Mitähän se huominen tuokaan tullessaan ?

 

Saaren vaihto

28.5.2018 Yleinen

Päätettiin jo eilen, että tänään, maanantaina, vaihdamme saarta, Bylandetiin haluttiin.

Ajettiin ulkoväylän kautta. Uutta näkymää ja kipparinkin pitää itseään ”opettaa”, ettei aina samoja väyliä sahaa, täällä joutuu oikeen kartasta katsomaan ja tarkistelemaan väylämerkkejä.

Edelleenkin oli yksi purkkari länsipäässä, paikassa, johon me ois ehkä haluttu, joten mentiin vakipaikalle pohjoiskärjen lahdukkaan.

Lounaaksi tänään grillasin raakajauhelihapihvit, Rosamundaa, sipulit höystettynä sulatejuustolla ja käärittynä folioon. Sit viel kesäkurpitsaa ja avocadoa. Raaáhko avocadokin kypsyy hyvin tulilla.

 

 

 

 

 

 

 

Se hyvä puoli tässä saaressa on, että puuhuolto on toiminut. Kuivia koivuklapeja. Osan viskelin sisälle, pysyyvät kuivempina jos vaikka joskus kesällä sataa.

Käytiin tietty saari kiertämässä, liikuntaa pitää saada.

 

Ja iltakin tulee, onneksi ,,,,

 

Sunnuntaina saareen

28.5.2018 Yleinen

Piti odottaa sunnuntaihin asti, ennen kuin merelle päästiin. Ja miksikö niin kauan??

No kun ei-eläkeläiset ovat viikonloppuisin ”valloittaneet” lähisaaret, se suotakoon heille. Meillähän on aikaa viikollekin.

Näin iltapäivällä, oli vain vastaan tulijoita.

 

Sää oli tuommoinen puolipilvinen, kun huristelimme kohti Bylandettia. Olimme matkalla piipahtaneet Kaparenissa, mutta se oli vielä tähän aikaan ”täysi”, siis sellaiset paikat, joihin me voisimme rantautua.

 

Sama oli tilanne Bylandetissakin, joten jatkettiin Stora Svartö:hön.

 

Heti miten kiinnityksen jälkeen olikin ruuantekoa. Ruotsalaisia uusia perunoita ja paistettua maksaa.

 

Alkuperäinen ideani oli, että ois saanut grillata maksa, mutta tässä saaressa kun ei kunnollisia puita ole ja edellisellä reissulla omat varastot poltettiin, ei auttanut kuin tyytyä veneessä paistamaan.

Ei ne huonoja ollut näinkään tehtynä.

Tosta oli jo puolet syöty kun tajusin ottaa kuvan.

 

 

Se oli reilun puolen kilon maksan pala, jonka viipaloin paistamista varten ja puoli kapallista perunoita, kaik män. Ja piisas.

Hetken piti happea ottaa ennen kuin pienelle lenkille lähdettiin.

 

Kauempaa katsottuna, näytti ihan kuin lammas tai vasikka ois tuossa ollut.

Kelo se vain olikin.

Aina tääl kuitenkin jotain uutta näkee.

Tai eihän ne välttämättä mitään uutta ole, ei vaan ole ennen huomannut.

Sitä niin helposti kattelee vaan omia varpaitaan, eikä havainnoi ympäristöään.

 

Tossa pohdin, että kumpikohan on vanhempi, kelottunut näre vai Sarza2:n

 

Ei kai sillä lopuksi ole väliä, kumpaakin kun tarvitaan.

 

Ilta pakkas päälle, joten kaivoin kuvauskalustoni esiin.

 

 

Taitaa puhutella nää kuvaukset enempi, joten lisää löpinöitä seuraavalla kerralla.

 

 

Reissuun 22.5.

23.5.2018 Yleinen

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 

Porkkalan ylitys

12.8.2016 Yleinen

Oli taas kellot pirisemässä.

Tosin nyt vähän inhimillisempään aikaan.

Päätettiin mennä Porkkalan selän toiselle puolelle, elikkäs kotipuolelle.

Tämähän oikeesti ei edes ole selän ylitys, pikemminkin itäpuolta pitkin Porkkalan kärkeen.

Ja taas aamulla, päiväksi kun tuuli navakoituu ja tietty, aallokko sen mukana. Oli siellä nytkin metrinen sivuvastainen ja loppuosa sivuaallokkoa mutta tultiin aluks 16 kn ja sit 18 kn.

Ja kun se ei kestänyt ku vajaan puoli tuntia niin meni vähä niiku vasemmalla kädellä.

Ennakoidaan taas kovaa tuulta jota on luvattu lauantaiksi, ehkäpä 12 – 14 m/s, siksi tultiin Stora Svartö:hön. Ja kun se voi tuulla lännestä, piti Bylandet jättää laskuista pois.

Miks ei suorilta kotiin. On viel ruokaa jälellä !!! Kyl siel koko talven kerkiää olla.

Kun tultiin, oli kuusi venettä, kolme kylkikiinnityksellä, kaks motorboottia ja loput segelboottia. Ei mennyt ku muutama tunti, niin

Ei ketään

Ei ketään

Otin vastakkaisest saarest kuvaa kun joku tiedusteli naamakirjassa voiko sinne rantautua ja onko asutusta

20160812_114401

Vastasin et joo ja ei.

Eikä sit mennytkään pitkään, kun rupes venettä pukkaa. En ole nyt laskenut, mut aika lähellä kymmentä ollaan.

Ne jotka menee itään päin, sasttavat lähteä, mut jos länteen, ei ole kuunnellu/lukenu säitä.

Jää nähtäväks.