Selaat arkistoa kohteelle pöllyää.

Vexi Salmen lahjoituksia katsomaan

8.2.2018 Yleinen

Sanoittaja, kirjailija sekä mitä kaikkea muuta tehnytkään, Vexi Salmi, oli lahjoittanut valtavan taidekokoelmansa Hämenlinnan kaupungin museolle.

Hän ,vaimonsa kanssa, ovat keränneet taidetta vuosikausia, ja nyt he olivat päättäneet lahjoitta jos ei kaikkia, niin suurimman osan muidenkin nautittaviksi.

Vexi on sanonut, että kansa on oikeastaan maksanut nämä, joten kansan pitää saada myöskin nauttia niistä.

Hän on sanoittanut yli 8000 ”iskelmää” tai muuta musiikkia ja niistä on vuosien varrella kertynyt melkoinen määrä royalty-maksuja hänelle. Siinä mielessä, kyllä, kansa kuunnellessaan hänen tuotantoaan, ovat ”osallistuneet” tietämättään taiteen keräilyyn.

Näyttely on ollut jo syksystä alkaen esillä, mutta tänä päivänä, 7.2.-18, sattui olemaan sen verta erilainen, että hän itse oli kertoilemassa mistä sai innoitteensa mm tähän, saksalaiseen Rappiotaiteeseen, Ekspressionismiin. Lisäksi Mape, Markku Veijalainen toimi juontajana.

Keli sattui varsinkin alkumatkasta olemaan aika pöpperöinen. Pöllyävä lumi, ei enää tässä otoksessa, haittasi ensimmäiset parikymmentä kilometriä tosi pahasti. Onneksi selkis kun rannikkoseutu jäi taaksemme.

Google-mapsin avulla löytyi museo helposi – kyllä nykytekniikka on ihmeellinen !

Siina sitten tunnin verran kuunneltiin tarinaa, joka oli oikeesti mielenkiintoinen. Ymmärti teokset paljon paremmin, kun oli saanut hyvät taustatiedot.

 

 

 

Vanhat kaverukset osasivat kivasti naljaillen  pitää mielenkiinnon yllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liki kuuden kymmen aihetta käsittelevää teosta oli seinillä. Tämä kokoelma on ainutlaatuinen, jopa maailmanlaajuisesti ajateltuna.

vasemmalla:

Kuulemma tätä katsoessaa Vexi lopullisesti ”hurahti” aiheeseen.

Oma kuva Otto Dix.

 

alla:

Tämä oli ensimmäinen Rappiotaiteen työ, jonka Vexi osti Dusseldorfissa käydessään.

 

 

Valo heijasti lasiin sen verran pahasti, että piti ottaa vinossa kulmassa.

 

 

 

En nyt ihan kaikkia teoksia laita tähän blogiin, mutta muutamaan saatte tutustua.

 

 

Tämä on varmaankin kuuluisin, tai ainakin täällä Suomessa eniten esillä ollut.

Eteläinen Matruusi

 

Vexi kertoi, että hän olisi nuorena juurikin halunnut olla tämän teoksen kaltainen ”kovis”. Kuten itse jatkoi: en ollut.

Aiheeseen kiinnostuneet voivat hankkia Vexin kirjan: Rappiotaide

Suosittelen.

Museossa oli muitakin Vexin lahjoittamia töitä, joita tietenkin piti käydä ihastelemassa.

yllä:  Tämä erityisesti ihastutti. Jokainen voi kuvitella itsekseen, mitähän tuolla valoisassa huoneessa onkaan????

 

 

 

 

 

 

 

Näissä Tapiolan töissä mielestäni hienosti käy ilmi, kuinka Irvin oli värikäs ”renttu” ja Vexi ehkäpä enempi taustalla oleva tarkkailija.

 

Vexihän on tukenut aika paljon nuoria taitelijoitamme ostamalla heidän töitään. Nuorimmat, mitä me bongattiin, olivat -80-luvulla syntyneet. Tässä esillä olevista.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä Pool-teos sopisi meikeläiselle oikein hyvin, liittyyhän se jollain tavoin mieliharrastukseeni. Valitettavasti otokseni ei anna oikeata kuvaa teoksesta. Hieno se on.

Olihan talossa jotain vanhaakin, meidän kaikkien tunteman Callen työ.

Alun perin työ oli tehty Pariisin maailmannäyttelyyn, Suomen osastolle.

Eiköhön tässä taidepläjäystä nyt kerrakseen.

Ehkäpä jatkan taiteesta kertoilemista, ehkä en.

Jää nähtäväksi??

 

Loppumatka saatiinkin ajella ihan pimeessä, mutta onneksi ei nyt ollut pöllyävää lunta.