Selaat arkistoa kohteelle peking.

Aamujumppa ja kesäpalatsi

7.1.2018 Yleinen

Aamulla kello soi 5:50 , ajatuksena käydä puistossa ihmettelemässä aamuvoimistelijoita. Mao oli näet määrännyt koko kansalle suorittamaan joka aamu jumpan tasan klo 6:00 alkaen, jolloin alkoi kovaäänisistä samalla kuulua jumppamusiikkia. Tätä Taijii oli valitettavasti määnjäristyksen vuoksi toistaiseksi peruutettu, kovaääniset eivät kuulemma toimineet kaikkialla.

Nautimme kuitenkin kaviaari-shampanja-aamiaisen.

Kaiken tämän jälkeen olikin vuorossa tutustuminen Keisarinnan Kesäpalatsiin.

 

Näin oli Kasäpalatsi saanut uudet vartijansa, ainakin vähäksi aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisnäkymää tekojärveltä.

Huom! ensimmäinen kohde, jossa oli yllättävän paljon ihmisiä. Kiinalaisetkin lomaili ja souteli järvellä, jonka heidän esi-isänsä olivat käsipelillä kaivaneet.

Kiinan leskikeisarinna Cixi (慈禧太后, Wade-GilesTzu-hsi29. marraskuuta 1835 Peking – 15. marraskuuta 1908 Peking) oli yksi vaikutusvaltaisimmista naisista Kiinan historiassa Qing-dynastian aikana. Hän oli vuosina 1850–1861 hallinneen keisari Xianfenginjalkavaimo, vuosina 1861–1875 hallinneen keisari Tongzhin äiti ja vuosina 1875–1908 hallinneen keisari Guangxun adoptioäiti. Pian miehensä kuoleman jälkeen hän sai todellisen vallan käsiinsä ja hallitsi Kiinaa vanhoillisen hovin klikin tukemana.

Tämä katos oli rakennettu kahden talon väliin, että keisarinna sai kävellä varjossa. Puolessa välissä oli lepopaikka teen tarjoilulle, olihan tämä sentään 700 metriä pitkä.

Kaikissa palkeissa oli uskomattoman hienoja tiperryksiä. pieniä taideteoksia.

Tarinan mukaan jos nuoripari kävelee tämän päästä päähän, eikä mies loppuun päästyään kosi tyttöä, voi tyttö heittää kirveensä kaivoon, tämä mies ei häntä kosisi ikinä.

Kaunis oli käytävä, myönnetään.

Siitä huolimatta taisi Ulla joutua heittämään jotain kaivoon.

 

Tämä laiva ei ole seilannut metriäkään.

Tehty marmorista.

Kuulemma näillä rahoilla, mitä tuo maksoi, keisarinnan piti ostaa sotalaivoja Japanilaisten pelotteluun, mutta päätyikin rakennuttamaan itselleen laivan.

Liekö ollut ensimmäisiä pasifistejä???

Tuolla siintää pyöreä rakennus, johon mentiin lounaalle, normaali setsemän lajin setti.

Näin oli päivälle taas ollut nähtävää.

 

 

 

 

 

Paluumatkalla oli poliisit ohjaamassa liikennettä, ja sitähän piisasi….

 

 

 

 

 

 

Taivaallisen Rauhanaukio.

 

 

 

 

 

Juna kutsui taas, oltiin niin totuttu jo

5.1.2018 Yleinen

Aamupalat hotellissa ja taas Trouble servieen  kyselemään lippuja junaan, niin jo kaivattiin kiskojen kalketta.

Ilmeisesti tilanne oli rauhoittunut Pekingissä, kun liput illaksi saatiin, Ja taas illaksi, ettei tarvinnut jäädä vielä kolmanneksi yöksi tänne.

Hotellimme takana oli puistikko ennen ”kiinalaista” kaupunginosaa.

Täällä näimme kuinka kaksi vanhempaa ladya töpötteli typistetyillä jalkaterillään hyvin vaivalloisesti eteen päin. Ne jalkaterät olivat todella nukkemaisen pienet. Hirveä ihanne 1900-luvun alusta.

Kerettiin vielä käydä sorvitehtaassa, jossa työskenteli parituhatta naista. Kirkkain silmin väittivät, että naiset olivat tehneet ensimmäiset sorvien tekokoneet käsin vuonna 1947. Vähän epäilytti tiedon todenperäisyys, sillä osa koneista oli todella massiivisia valuraudasta valmistettuja värkkejä.

Viimeinen vilkaisu joelle.

Eihän tää kylläkään kallista ollut, Shanghain lasku kaikkineen, hotelli, siellä syömiset ja juomiset, taxi ja opas, koko roska kahdelta vähemmän kuin Hong Kongissa yksi yö hotellissa. Halpaa kuin saippua.

Ja miksikö saatiin näin hyvää palvelua Shanhaissa? Luulivat varmaankin meitä tärkeiksi valtiomiehiksi. Olimmeko niitä??

Kiinalaisten mielestä, juu…

Iltajunassa palvelu toimi kuten aiemminkin, loistavasti.

Ruoka ja juoma liian hyvää. Tästähän vois ruveta tykkäämään.

 

 

Maaseutu on täällä lähellä kaupunkia vielä aika alavaa, pientä kumpuilua vain, ei varsinaista vuoristoa.

Siksi tätä aluetta ei oltu asuttu isommassa määrin kuin vasta 1800-luvun loppupuolella.

Oli kuulemma liian helppo valloittaa.

 

 

 

Kauempana siintää vuoret ja kalastaja takaa, että meillä on tuoretta kalaa.

 

Näiden uppopaistettu kala on todella hyvää.

 

 

Jos ei olisi peltoa, ei saatais mekään nuudeleita eikä riisiä, se kun kuitenkin on pääraaka-aine lisäkkeelle.

Riisipeltojen muotoja ja kokoja oli tsiljoona erilaista.

Lämpötila ei tällä etapilla ollut enää ihan niin sietämätön, kuitenkaan palella ei tarvinnut, joten villa paidat ja takit sai huilata. Tais muutenkin jäädä Pekingiin.

Oli aamupäivä ja perille päästyämme hypättiin taxiin, koska emme olleet saaneet tietoa Ullalle, että tulossa ollaan.

Päästiin lähetystöön jolloin myös selvisi majotuksemme. Hotellia ei oltu vielä otettu käyttöön, joten teltat olivat vielä puistossa. Tällä kertaa ei tarvinnut mennä puistoasumiseen, vaan saatiin majoittua Ullan luona.

 

Nää kiinalaiset ovat aina halunneet tehdä pesäerot muihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvista, joten muureja riittää.

Vaikka tämäkin muuri on ollut tuossa jo kentien satoja vuosia, järistys oli täälä kertaa liikaa.

 

Samoin oli useamman talon kohtalo, sillä erolla, että ne ei kaatuneet, kuten muuri, ne sortuivat kasoiksi.

Tuossa oli käynyt ”tsägä” kun vaan osa oli sortunut.

Sen sijaan kaikille ei käynyt yhtä hyvä onni.

Näinkin voi käydä.

Kaksi viereistä jää pystyyn, mutta tämä oli varmaankin halunnut halvalla rakentaa, joten …..

 

On nää kyllä uskomattomia veijareita.

Tuskin ollaan selvitty jälkijäristysten pelosta, kun alkaa korjausrakentaminen. Puilla pönkitetään seinä, ettei lisää kaadu ja ei kun laastia peliin.

Jos olis hattu, nostaisin kyllä.

Toisaalta, eihän siinä muukaan auta, periksi kun ei voi antaa.

 

Kun olimme majoittuneet eli levittäneet laukkumme Ullan luokse, käytiin lounaalla samaisessa paikassa kuin täällä edellisellä kerralla. Nyt olimme jo muurien sisäpuolella, saatiin siellä liikkua aika vapaasti.

Koska toiset joutuivat olemaan iltapäivän töissä, saatiin pari polkupyörää lainaksi jolloin päätettiin lähteä pienelle retkelle lähiympäristöön. Saatiin kartta, ettei nyt ihan eksyttäisi. Ensimmäiseksi suunnatiin Taivaallisen rauhan aukiolle.

Viisitoista vuotta myöhemmin muutama ihminen koki kohtalonsa panssarivaunujen alla.

 

Tästät jatkettiin asuinalueelle, Hutongeille.

Ei päästy pitkällekään, kun aika moinen haju tuli sieraimiimme. Se oli puuceen ”tuoksu”. Joka korttelissa, missä paikalliset asuivat, oli keskellä korttelia yhteinen wessa, eli korttelissa oli neljä wc:tä. Nämä tuotokset sitten vietiin keskitetysti pelloille. Mitään ei laitettu hukkaan. Näinhän malla meneteltiin ennen vanhaa Suomessakin.

Vielä päästiin pari kilometriä eteenpäin, kunnes tuli stoppi. Ei ollut luvallista tulla näin kauaksi alueeltamme, Diplomaattien kaupunginosan porttien ulkopuolelle. Niin sitten käännyttiin ympäri.

Illalla lähdettiin legendaariseen ja siihen ainoaan alkuperäiseen Pekingin ankkaravintolaan. Kaupallinen suhteeri ilmoitti, että menee hänen piikkiinsä.

Kokki tuli esittelemään ankan. Kun kerran olimme vieraita, meidän piti hyväksy, käykö kokin valitsema meille. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos ei oltais hyväksytty??

Tämä syödään kirjaimellisesti päästä varpaisiin, tässä tapauksessa räpylöihin asti.

Kunniavieraat, siis Pekka ja minä, saatiin alkupalaksi halkaistu pää. Siinä piti sitten aivot syödä. Tästä se sitten kauheus alkoi.

Aivojen kunniaksi piti snapsi ottaa. Jes, ajattelette te. Ei ollut jes, ei edes puolikas jes.

Tämä snapsi, MaoTai, tehdään kuin pontikka, mutta en mitenkään voi kuvitella saati tietää, miten siitä saa nuin pirun pahaa. Jos kuvittelet, että sotket paloöljyä ja pikkulapsen paskaa fifty-fifty, niin se on siinä.

Kahden päivän päästä vielä kun röyhtäiset, tulee se ”ihana” maku suuhun.

Pääosiltaa illallinen oli loistava, mutta jossain vaiheessa saatiin eteemme tuhat vuotisia ankan munia. Niitä on 60-90 vuorokautta kypsennetty lantakasan sisällä. Ensin ne alkaa pilaantumaan, mutta juuri ennen kuin lopulta pilaantuisi, kypsenevätki, kuin olisi keitetty. Lantakasan sisällähän lämpötila voi nousta 60-70 asteisesksi. Sitten normitapaan ne oli kuorittu ja paloiteltu. Se väriloisto, minkä sait nenäsi eteen, vautsi vau.

Kaikki kuviteltavissa olevat vihreän värin sävyt. Keltuaisen ja valkuaisen melkeinpä mustasta vaalean hailakkaaseen vihreään. Se oli etovan näköistä. Tämäkö pitäisi syödä. Eikä siinä kaikki. Se piti huuhdella sillä ihanalla MaoTailla alas. Kyllä tämä kombinaatti sai viinahissin kulkemaan edes takaisin monta kertaa. Harvoin olen ruokapöydässä pahoin voinut, mutta nyt oli ”aika” lähellä. Hirveän itsekurin jälkeen, sain pidettyä kaiken sisälläni.

Muuten vastaanotto illallinen ja jatkot olivat todella hienot.

Jatkoilla Ullan luona otettiin yömyssyt. Minkalaiset???

Pekka halusi konjakin ja minä viskin. Sitä saa mitä tilaa. Mutta miten tarjoiltuna. Ulla toi lasilliset kummallekkin, täpötäyteen kaadettuna. Konjakkilasi veti varmaankin puolilitraa, eikä se viskilasikaan sen pienempi ollut. Nämä sitten tintattiin naamariin ja kyllä, päisämme oltiin.

Yli 60 000 tuotteen valikoimastamme löydät työkaluja sekä tarvikkeita autoon, puutarhaan ja kotiin.

Tiistai toivoa täynnä ja etelään Kantoniin

2.1.2018 Yleinen

Aamupäivällä mentiin vaihteeksi lähetystöön setvimään viimeisiä tilannetietoja.

Se iso järistys oli vienyt koko Tietsinin kaupungin ja rataakin oli hävinnyt parin kilometrin matkalta. (taisinkin mainita tästä jo Moskovan osiossa) Tarkennusta saatiin lähinnä ihmisuhreista. Se oli todennäköisesti paljon isompi, mitä julkisuuteen ilmoitettiin. Ehkäpä miljoona-luokkaa.

Tiedot kertoilivat samaa kuten eilenkin. Pitää lähteä etelään päin, missä ei ole vaaraa.

Meni päivä pikkaisen odotteluksi, emme mitään ihmeellistä saaneet aikaan.

Juna lähti illan suussa kohti Kantonia, jonne taaskin saatiin kyyti ja Ulla toimi saattajana. Toinen matkalaukuista jätettiin Pekingiin joten sai ”raaalla” kädellä valkata niistä vähistä kamppeista mitä mukana oli, mitä jätetään etelän matkalle. Eihän sitä loppujen lopuksi paljon tarvitse, että pärjää. Parit housut ja paidat, muutamat kalsarit, noin niin kuin pääpiirteittäin.

Junan nytkähdettyä liikkeelle, tapahtui taas kummia. Aateltiin mennä ravintelivaunuun, mutta täyttä näkyi olevan. Joku viittoili meille pois ajaen, ja uskottiinhan me, eihän sinne täyteen kuppilaan ois mahtunutkaan. Eikä mennyt kauankaan, kun kokki tuli ruokalistoineen vaunuosaastoomme ja alkoi kyselemään, mitäs niinku meinasitte syödä. Hetken tutkailtiin listaa, joka oli jo tutuksi tullut ennen Pekingiä, ja tilattiin ruuat ja juomakin piti tilata; kolme olutta. Samaan syssyyn kysyi, mitäs aamupalaksi. Taas listoja tutkimaan. Mielestämme löydettiin sopivat aamupala-ateriat ja päästiin yhteis ymmärrykseen kokin kanssa asiasta. Ennen poistumistaan, kertoi vielä, että tullaan sanomaan, koska sopii tulla syömään.  Oisko ollut tunnin päästä, kun saatiin ilmoitus, että herrat ovat hyvät ja menevät ravintolavaunuun. Näin tehtiin.

Mutta yllätys oli suuri, siis tosi suuri.

Koko ravintolavaunu oli tyhjennetty. vain me kaksi Suomi-poikaa istuttiin pöydässä ja tarjoilija toi jääkylmät kaljat meille. Ihmeteltiin, että mistä nää taikoi kylmää olutta, kun ei täällä ole kuin hiilillä toimiva veturi ja samaa polttoainetta käyttävä keittiön piisi, hella. Ruoka oli jälleen hyvää ja riittävästi. Erityisesti ihastuin riisi-kananmunasekoitukseen. Pois lähtiessämme otettiin vielä mukaan kolme olutta noin niinku iltapalaksi. Ja nekin olivat kylmiä. Ei ollut piva kylmää siperiassa.

 

Aamu valkeni ja Kiinan maaseutu näytti todelliset kasvonsa.

 

Saatiin hyvä läpileikkaus riisin viljelystä

 

ja nähtiinkiin  riisin kasvattamisen kaikki vaiheet.

 

 

Ei tarvinnut poikain välittää, tuottiko voimala sähköä vaiko ei. Tämä pumppu toimi ihan riisillä, ei suinkaa rukiilla, niin kuin koto Suomessa.

 

 

 

 

 

Kyllähän tuolla sähköäkin kulki, mutta eipä juuri näkynyt isoja voimalinjoja,

 

Kuten kuvakin kertoo, täällä päin ei enää ollut isoja vuoristoja, mutta kauniisti kumpuilevaa maastoa oli.

Pysyipähän paremmin poikien polkema vesi näitten mäkien välissä.

Oltiin ainoat valkoiset ihmiset tässä junassa, joten joskus se saattoi aiheuttaa pientä kaaostakin, asemilla.

Kun juna pysähtyi johonkin asemalle, oli melkein tyhjä laituri hetkessä täys kiinalaisia, jotka tulivat katsomaan ihmettä. Kaksi vaaleaa miestä, toisella vaalea tukka ja toisella parta, näillä kun parta ei oikein kasva. Joillakin asemilla, kun vaunuosastomme jäi ikään kuin ”väärälle” puolelle asemalaituria, ja viereisellä radalla oli juna, ei sekään estänyt näitä veijareita. Hetkessä päitä työntyi vaunujen alta toljottamaan meihin päin, ja niitä oli näissäkin tapauksissa paljon.

Jotenkin tuli tunne, että vaikka juna kulki ehkäpä 75 km/t, niin sana kulki junan edellä, mistä pirusta nää muuten ois tiennyt, että nyt se juna tulee, missä on valkonaamoja kyydissä.

Tästä oli meitä kyllä varoitettu Pekingissä. Täällä maalla asuvista oikeestaan kukaan ei ole nähnyt valkoita ihmistä.

Me oltiin nähtävyyksiä, vai oisko nykytermeillä – julkkiksia.

Kiinanmuuri.fi - Aina ilmainen toimitus

Maanantai ja Kiinan muuri alkaa näkymään

2.1.2018 Kiinan matka 1976

Saatiin kuin saatiikiin näköpiiriimme se oikea muuri.

Toki, se edellinenkin saattoi olla pätkä oikeesta muurista, sitä kun on useammassa ”kerroksessa” eli solassa saattaa olla monta muurin pätkää peräkkäin.

Kiinanmuuri.fi - Aina ilmainen toimitus

Kiinan muuri on monesta osasta koostuva, yleisten määritelmien mukaan 6 000 – 9 000 kilometrin mittainen ja laajimman määritelmän mukaan jopa yli 20 000 kilometrin mittainen muinainen rakennelma pohjoisessa Kiinassa. Muuri on suurimmaksi osaksi noin kahdeksan metriä korkea ja leveydeltään 6–8 metriä. Se on rakennettu maasta, kivestä ja tiilistä.

Muuri syntyi 200-luvulla eaa. erillisten muurien yhdistämisellä suojaamaan Kiinaa pohjoisten paimentolaisheimojen hyökkäyksiltä, ja sen uusimmat osat rakennettiin 1600-luvulla. Joinain aikoina muurin rakentamiseen osallistui koko Kiinan miesväestö. Muurista tuli tarpeeton vuonna 1644, kun Kiina ulottui muurin pohjoispuolellekin. Muuri rapautui vuosisatojen ajan, kunnes 1900-luvulla se nostettiin Kiinassa tärkeäksi kansalliseksi symboliksi.

Muurin rakentamisen tarkoituksena oli paitsi mongolien torjuminen, myös levottomuuksien aiheuttajien ja armeijan työllistäminen sopivan kauas pääkaupungista. Muuri piti myös maan oloihin tyytymättömät kiinalaiset valtion rajojen sisällä.

Olimme aika innoissamme, kun viimeinkin nähtiin SE iso muuri, tai siis pieni osa siitä.

Näistä maisemista ei sitten ollutkaan kovin pitkä matka Pekingiin.

 

Kun aloimme lähestyä päätepysäkkiämme, alkoi kadun varsilla näkymään tällaisia bambukatoksia.

Oltiin pikkasen ihmeissämme. Olikohan nämä jotain kauppapaikkakatoksia vai mitä.

 

 

 

 

Mutta sitten kun osassa alkoi näkymään bambuseiniäkin, aateltiin, että näähän asuu noissa hökkeleissä.

Kyllähän me tiedettiin, että eihän tää mikään vauras maa ollut tuohon aikaan, mutta että tämmösissä nää asuu !!

Huh huh.

Ulla oli vastassa asemalla, kuten oli luvannut. Lähetystö Moskovassa oli lähettänyt tiedon meidän uudesta saapumisajasta. Tämäkään tiedonkulku ei olisi ollut mahdollinen ilman Markus Lyyran apua Moskovassa.

Niinpä laukkujamme raahaten siirryttiin autolle, valkoiseen farmari Volvoon. Kuskina kiinalainen ja auto kuului ulkoministeriölle, siis lähetystön käytössä. Siispä Lähetystöön.

Saatiin antaa tuliaiset, jälkiuunileipää ja silliä. Näiden syöminen onkin sitten ihan toinen juttu, myöhemmin siitä.

Lähetystössä selviteltiin tulevaa asumistamme, meillä kun oli tarkoitus majoittua Ullan luokse. Nyt se ei ollutkaan mahdollista.

Maanjäristyksen takia kaikki länsimaalaiset oli evakoitu Hong Kongiin, paitsi viisi Suomalaista olivat vapaaehtoisesti, tai näin ainakin meille kertoivat, jääneet tänne. Lisäksi kaikki ns itäblogin valtioiden henkilökunta oli jäänyt ”vapaaehtoisesti”.

Jäljelle jääneet, kaikki, asuivat teltoissa ulkona. Se selitti matkalla näkemämme ”hökkelirakennelmat”.

Ulla olikin varannut meille hotellista huoneen, ainoan, johon ulkomaiset saivat täällä majoittua. Hotel Peking oli suljettu ja meidät opastettiin puistikkoon, jossa toimi hotellin ”siipirakennus”

Huone olikin aika iso. Piti sisällään varmaankin tusinan verran laverityyppisiä sänkyjä.

Tämä puisto oli täynnä näitä ”huoneita”

Nämä olivat Kiinan armeijan telttoja.

Ei ole kovin montaa suomalaista saanut nukkua Puna Kiinan armeijan teltassa.

Mepä saatiin.

Seitsemäs telttarivi, neljäs teltta, vai oisko ”huone”

Tässäkin asiassa tehtiin historiaa. Väitän, että vallankumouksen jälkeen ollaan taatusti ekat Suomi-pojat telttamajoituksessa Kiinassa.

Hotelli oli myös evakossa. Samasta syystä kuin kaikki muutkin, vieraat saivat majoittua taivasalle. Jälkijäristysten pelko oli iso. Ulla kertoikin meitä odottaessaan tunteneensa aivan selkeitä, pieniä järistyksiä, joita me ei tietenkään jo valmiiksi tärisevässä junassa voitu havaita.

Kun tämä osio oli hoidettu, lähdettiin taksilla lähetystöön, joka muuten sitten pikkasen kesti.

Takseja oli aika paljon, ehkäpä kymmenkunta. Vuorossa olevaan, meille osoitettuun taxiin kun meinattiin takapenkille tyrkätä ittemme, oli yllätys suuri. Eihän tässä autossa ollut takapenkkiä.

Kyllä Suomi-poikaa koeteltiin taas.

Kuskit aloittivat hirveän hälä mölön. Ringissä ihmettelivät tilannetta. Se ihmettely kesti ja kesti. Sitten joku ilmeisesti puoli vahingossa keksi, että kuskikin oli kateissa. Aikansa etittyään, löytyi kuski penkin kera. Poika oli mennyt tirsoille pekkeineen. Olihan se paljon miellyttävämpää nukkua pehmeällä penkillä kuin kovalla maalla. Kyllä oli hauskaa koko porukalla. Me mukaan lukien naurettiin koko tilanteelle.

Tämä episodi kun kerrottiin lähetystön porukoille, niin he pitivät sitä melkeinpä normaalina tapahtumana. Täällä kuulemma sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Ja jos tulee jokin ongelma, niin puhemies Mao on opettanut; – älä tee itse mitään, vaan kutsu koolle kokous ja sitten mietitte kimpassa, mitä pitää tehdä. Näinhän nämä taxikuskit juurikin olivat menetelleet. Eivät voineet antaa seuraavan auton lähteä, koska juurikin tämä oli ”määrätty” meille. Joka muuten oikeesti saattoi pitää paikkansa. Oltiin sen verta ”epäilyttäviä” Suomalaisia, ties mitä agentteja.

Lähetystössä tulkin välityksellä selvittelimme, että meillä on kaksinkertainen viisumi olemassa, koska meidän oli lähdettävä jo seuraavana päivänä pois Pekingistä. Viranomaismääräys, kiinalaisten.

Viisumiasia oli kuulemma kunnossa joten hyvillä mielin voitiin lähteä huomiselle junalippujen hankintaan. Kun sekin asia saatiin järjestettyä, varasi Ulla meille samasta hotellista, Hotel Hong Kong, kaksi huonetta, missä loput suomalaiset lähetystön henkilökuntaa kuuluvat majailivat evakossa. Samaa hotellia käytti kuulemma myös Finnairin henkilökunta. Kaippa se sitten meillekin kelpaa.

Nyt olikin sitten nälkä. Ulla ja taisi tulla pari muutakin mukaan, vei meidät ravintolaan, jossa he käyvät joka päivä töissä ollessaan lounaalla. Samaisessa käyvät myös muutkin lähetystöissä työskentelevät, pois lukien itäblokin maat. Kuppila sijaitsi diplomaatti-kaupunginosassa, joka on muurilla eristetty muusta kaupungista, eikä sinne ole tavallisella kiinalaisella mitään asiaa, ellei ole alueella töissä.

Ruoka oli suorastaan herkullista ja olut edelleen hyvää. Ja halpaa. Oisko tuo kolmen vartin olut maksanut 50 penniä, kun meillä 1/3 lt normi keskari maksoi tuolloin ravintolassa noin 3 markkaa. Ruoka oli suhteessa vielä halvempaa.

Yöksi sitten telttaan. Vähän ennen kun mentiin maate, tuli joku virkailija kysymään meiltä. osataanko jotain kieltä, oli ilmeisesti Albania?? ja toivat tullessaan tumman miehen. Pistivät toiselle puolelle telttaa tämän ukon. Myöhemmin kävivät vielä uudelleen utelemassa, etteikö vieläkään osata miehen puhumaa kieltä. Ei oltu opittu, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan opetella.

Niin jäi ukko makoilemaan meidän kanssa sinne. Jotenkin tuli vähän sääliksi tuota kulkijaa kohtaan. Ei osaa mitään muuta kieltä kuin omaansa, ja koko Pekingissä ei löydy tän maanjäristys hässäkän vuoksi toista saman maalaista.

Sitten kun valotkin pantiin pienemmälle, tuli semmonen pieni pelko tuota mies poloa kohtaan. Näky vain silloin tällöin silmän valkuaiset kun hän jotain pälyili. Ensin sovittiinkin, että pidetäänkö vuorotellen vartioo, mutta tais uni viedä meidät.

Ei vienyt ukko meitä eikä meiltä mitään. Oli aamulla hävinnyt. Tais kiinalaiset viedä.

Kiinanmuuri.fi - Aina ilmainen toimitus