Selaat arkistoa kohteelle öljy.

Kotiin tulo ja ongelmia

21.5.2018 Yleinen

Kun pejantaina lähdettiin tuulisessa ja viileässä kelissä kotia kohti, tuli koneongelmia.

Kurvattiin Rövarin laituria rantautumismielessä katsastamaan, kun koneen öljypaineet laski hälyyttävästi.

Pieni keskimmäinen mittari mittaa öljyn paineet, ja pitäisi olla yli puolen välin eikä noin, kuten nyt.

Ja kun tyhjäkäynnille laitoin, oli vielä hälyyttävämpi.

 

 

 

 

 

Kyllä vähän kylmäs ajella kotiin, kun ei päältä päin nähnyt mieään, kun konehuoneeseen vilkaisin.

Rannassa seuraavana päivänä juttelin kaverin kanssa, jolla ollut useammassakin veneessä saman moinen kone. Hän kertoili, että yleensä tuo viittaa öljybpaineventtiileihin. Olin yöllisen tutkailun perusteella tullut samaan tulokseen keskustelupalstoja selatessani.

Sattui vielä tällä kaverilla olemaan veneessään osat, jotka siis ostin. Siispä asentamaan.

Tässä mötikässä, joka toimiin öljyn lauhdittimena, on nämä venttiilit.

kävi kuitenkin sillai, että kun olin asentanut ja koeajolenkin tehnyt, niin vyoti pikkaisen öljyä.

Paineet olivat ok.

 

 

 

 

Tuossa hyvin ilmenee, missä asennossa painemittarin viisarin kuuluu olla.

 

Sitten kävi vahinko, kiristin pulttia pikkaisen liikaa, jolloin napsahti poikki.

Tuossa ruuvarin kärjen kohilla on se poikkimennyt.

KELE …….

Nyt saa jäädä huomiseksi katkenneen irroitus, kun tuo selkäkipu taas rajoittaa aherrusta.

Se on vihoitellut nyt vesillelaskusta asti, tuli riehuttua liikaa silloin.

 

Otin kuitenkin dronen mukaan, joten päätän tän raportoinnin ilmakuviin.

Vaikka veneitä onkin aika paljon kentällä, täytyy muistaa, että on vasta 20.5. Joskus 70-luvulla ensimmäiset laskut tehtiin vasta 13-16.5.

 

Pääsiäisen herkkuja

3.4.2018 Yleinen

Pitihän sitä Pääsiäiseksi Lammaspaistia hommata.

Olin asioilla kiirastorstaina, ja ”eksyin” Olarin Prismaan, jossa etsiskelin lampaan paistia, vaan ei ollut jäljellä.

Siitä kiireellä Ompun vastaavaan kauppaan. Sinne päästyäni sain huomata hyllyn olevan täälläkin tyhjän. Olin jo menettämässä toivoani, kun hyllyn täyttäjä saapui kahden lihalaatikon kanssa paikalle. Kuinkas ollakaan, molemmat täynnä etsimiäni paisteja. Kaveri melkein kiroillen latasi tuotteet esille ja minä ihmettelemään hänen torailuaan, joka ei ollut mitenkään negatiivista meitä asiakkaita kohtaan, vaan pikemminkin heidän kylmätilojensa ahtautta. Oli kuulemma tullut häkilleinen, noin kymmenen laatikkoa, paisteja, mutta kun hän ei löydä niitä sieltä laatikon paljouden keskeltä. Toivottelin hänelle hyvää etsintäonnea poimiessani suurimman läytämäni paistin kärryihini.

 

Painoa oli 1.7 kg, jonka pitäisi riittää meille ja meidän vieraillemme jopa päinohäviön jälkeenkin.

Valmiiksi maustettu, koska olisin itsekin hieronut pintaan samanmoisia yrttejä. Jäipähän se työvaihe pois.

Sunnuntaiaamuna liha lämpiämään pöydälle. Itseasiassa, olis pitänyt edellisenä iltana ottaa jo jääkaapista pois, sillä nytkin oli vielä sisälämpö 16 astetta, vaikka kerkes olla neljä tuntia huoneen lämmössä.

Karjalaiseen tapaan, tein särätyyppisesti, paljon juureksia.

 

Kuorittuani ne, paloittelin aika ”rouheesti”.

Selleri, lanttu, palsternakka, sipuoli porkkana, valkosipuli, siinähän niitä.

Aitoon Särään tulisi vielä perunat kokonaisina joukkoon, mutta tällä kertaa halusin valkosipuliperunat lisäkkeeksi.

 

 

 

Perunat viipaloin käsi, kone kun tekee aika paljon ”mössömpää” vaikkakin ehkä viipaleiden paksuus olisi ollut tasalaatuisempaa, mutta kuka sitä huomaa….

Perunahan pitää viipaloituna huuhdella ja kuivata hyvin, jos ei tärkkelysliisterisestä sitten enempi tykkää. Minä en.

Vaikka paisti onkin verkotettu, ruskistin silti pinnan erittäin kuumalla pannulla. Syy moiseen: päästää vähemmän lihasnestettä ulos, jolloin valmis tuote on mehukkaampaa.

Mittari sisään ja 150 asteiseen uusiin, kiertoilmalle.  Paras lämpötila ois ollut 125, mutta aika ei nyt antanut siihen mahdollisuutta, johtua paistin liian viileästä alkulämmöstä.

Alemmalle tasolle laitoin valkosipuliperunat ilman kantta, jotta nekin saavat väriä pintaan.

Kun mittari näytti sisälämmöksi 69 astetta, otin lihan uunista, kietaisin folion ympärille ja koko keksinnön vielä pyyhkeen sisään.

Siinä sivussa kypsentelin ja ruskistelin voissa ja öljyssä jauhot, lisäsin osan paistista ja juureksista tullutta nestettä, sekä kerman parantaakseni makua.

Ripaus minttua vielä sekaan, ni a vot, tuli aikas hyvää.

 

 

 

 

Nesteen määrää jos joku ihmettelee tuossa uusipakissa, niin keitin vahvaa kahvia yhden mukillisen, ja hulautin sen tuonne juureksille, sekä puolikkaan mukillisen vettä.

Kahvin maku ei lyö läpi, vaikka luulisi, tuskin edes maistui.

 

Kyllä tuota settiä kelpasi vieraillemme tarjota.

 

Olihan tuolla pöydän päässä pientä Pääsiäistäkin …..

 

 

Tarjoiluastiat kaikelle - Kokkiman.com