Selaat arkistoa kohteelle museo.

Toinen päivä Pristiinassa

25.4.2018 Yleinen

Hotellimme aamupala on ihan perus ok.

Sillä jaksaa pitkälle iltapäivään. 

Siinä sitten mahat täynnä lähdettiin aivan vieressä olevaan museoon.

Juurikin remontoitu rakennus tarjosi Kosovon historiaa kuvin ja esinein. Lisäksi alueelta tehdyistä kaivauksista oli koostettu hieno videoesitys.

Oikealla kuva museosta öyvalaistuksessa.

Nykytekniikalla oli tehty rakennuskopleksesta havainnekuvituksia, miltä ne ovat oletettavasti aikoinaan näyttäneet. Upeaa oli katsella.

Kosovon historiasta paljonkin katsottavaa, joka avasi ainakin minun silmät apposen auki tapahtumista.

Etenkin sota Serbian kanssa oli aiheuttanut valtaisan pakolaisliikkeen.

 

 

Osa näistä asesta, miekoista sekä tikareista olivat aika vanhoja.

 

 

 

 

 

Tämä työ pysähdytti.

Se on tehty niiteillä.

Piti oikeesti mennä aivan nenä kiinni, että tajusi jutun.

 

 

 

 

 

Kaiken kukkuraksi tämä kaikki ilmaiseksi.

Niittipyssyn kuva olikin sivussa, ettet heti huomaisi sitä ja ”paljastaisi” jujua.

Siitä jatkettiisoppeillen niin kaupoissa kuin basaarialueella. Täällä on oikeesti kaikki halpaa.

Matkalla takaisin hotellille käytiin kaffella ja limulla. Meinattiin pyörtyä,  kun lasku pyydettiin ja satiin. 1 €. Siis kahvi ja limu. Pöytiin tarjoiltuna. Huh heijaa.

Vieläkin jäljellä, tosin vähän, sodan jälkiä. Hyvin ovat saaneet korjattua paikat.

Nuo bussit olivat kivan näköisiä. Niiden liikkeistä, linjoista eikä pysäkeistä ottanut Erkkikään selvää, puhumattakaan Kippari ja Madam, joten tyydyimme apostolin kyytiin.

Pienen huilin jälkeen lounaalle lähistön kuppilassa ja sit semmoset rapiat 10 000 askelta kiertelyy ja katseluu. Madam osti lenkkarit ja mä pari t-paitaa.

Olivat juuri saaneet valmiiksi katedraalin, nimeä en muista, mutta upea oli pytinki, Kyllä kirkoilla on rahaa.

Lämpöä viel kuudelta illalla kappo-kelin verran.

Nuo terassikahvilat olivat upeita ja edullisia piipahtaa kaffelle ja jädelle, kun jalat tartti pienen lepohetken.

 

 

Pääsääntöisesti suht siistiä, mitä nyt sivukujilla roskia. Lisäksi sivukujilla aika rötisköjä taloja vielä, mutta selkeesti yrittävät korjata tai uudisranentaa minkä talous antaa periksi. Onhan tämä kuitenkin yksi euroopan köyhimmistä maista, että siihen nähden kaikki ok. Muistee vaikka Tallinnaa vielä kymmenen vuotta sitten, miten oli rötisköitä heti sataman vieressä.

 

Illalla löydettiin hyvä ravintola. Musiikki oli ehkä pikkasen turhan kovalla mutta ruokalista oli monipuolinen, joten jäätiin. Madan otti kanaa ja minä pihvin. Annokset isoja ja todella hyviä. GizziGrill oli todella käynnin arvoinen. Paikallisittain ei ehkä ihan halvin,  mutta meikeläisittäin halpa, n 25 € juomineen. Yksi parhaista pihveistä ikinä.

Kyl nyt kelpaa täyden mahan viereen köllähtää.

 

Vielä on nähtävää paljon.

 

Vexi Salmen lahjoituksia katsomaan

8.2.2018 Yleinen

Sanoittaja, kirjailija sekä mitä kaikkea muuta tehnytkään, Vexi Salmi, oli lahjoittanut valtavan taidekokoelmansa Hämenlinnan kaupungin museolle.

Hän ,vaimonsa kanssa, ovat keränneet taidetta vuosikausia, ja nyt he olivat päättäneet lahjoitta jos ei kaikkia, niin suurimman osan muidenkin nautittaviksi.

Vexi on sanonut, että kansa on oikeastaan maksanut nämä, joten kansan pitää saada myöskin nauttia niistä.

Hän on sanoittanut yli 8000 ”iskelmää” tai muuta musiikkia ja niistä on vuosien varrella kertynyt melkoinen määrä royalty-maksuja hänelle. Siinä mielessä, kyllä, kansa kuunnellessaan hänen tuotantoaan, ovat ”osallistuneet” tietämättään taiteen keräilyyn.

Näyttely on ollut jo syksystä alkaen esillä, mutta tänä päivänä, 7.2.-18, sattui olemaan sen verta erilainen, että hän itse oli kertoilemassa mistä sai innoitteensa mm tähän, saksalaiseen Rappiotaiteeseen, Ekspressionismiin. Lisäksi Mape, Markku Veijalainen toimi juontajana.

Keli sattui varsinkin alkumatkasta olemaan aika pöpperöinen. Pöllyävä lumi, ei enää tässä otoksessa, haittasi ensimmäiset parikymmentä kilometriä tosi pahasti. Onneksi selkis kun rannikkoseutu jäi taaksemme.

Google-mapsin avulla löytyi museo helposi – kyllä nykytekniikka on ihmeellinen !

Siina sitten tunnin verran kuunneltiin tarinaa, joka oli oikeesti mielenkiintoinen. Ymmärti teokset paljon paremmin, kun oli saanut hyvät taustatiedot.

 

 

 

Vanhat kaverukset osasivat kivasti naljaillen  pitää mielenkiinnon yllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liki kuuden kymmen aihetta käsittelevää teosta oli seinillä. Tämä kokoelma on ainutlaatuinen, jopa maailmanlaajuisesti ajateltuna.

vasemmalla:

Kuulemma tätä katsoessaa Vexi lopullisesti ”hurahti” aiheeseen.

Oma kuva Otto Dix.

 

alla:

Tämä oli ensimmäinen Rappiotaiteen työ, jonka Vexi osti Dusseldorfissa käydessään.

 

 

Valo heijasti lasiin sen verran pahasti, että piti ottaa vinossa kulmassa.

 

 

 

En nyt ihan kaikkia teoksia laita tähän blogiin, mutta muutamaan saatte tutustua.

 

 

Tämä on varmaankin kuuluisin, tai ainakin täällä Suomessa eniten esillä ollut.

Eteläinen Matruusi

 

Vexi kertoi, että hän olisi nuorena juurikin halunnut olla tämän teoksen kaltainen ”kovis”. Kuten itse jatkoi: en ollut.

Aiheeseen kiinnostuneet voivat hankkia Vexin kirjan: Rappiotaide

Suosittelen.

Museossa oli muitakin Vexin lahjoittamia töitä, joita tietenkin piti käydä ihastelemassa.

yllä:  Tämä erityisesti ihastutti. Jokainen voi kuvitella itsekseen, mitähän tuolla valoisassa huoneessa onkaan????

 

 

 

 

 

 

 

Näissä Tapiolan töissä mielestäni hienosti käy ilmi, kuinka Irvin oli värikäs ”renttu” ja Vexi ehkäpä enempi taustalla oleva tarkkailija.

 

Vexihän on tukenut aika paljon nuoria taitelijoitamme ostamalla heidän töitään. Nuorimmat, mitä me bongattiin, olivat -80-luvulla syntyneet. Tässä esillä olevista.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä Pool-teos sopisi meikeläiselle oikein hyvin, liittyyhän se jollain tavoin mieliharrastukseeni. Valitettavasti otokseni ei anna oikeata kuvaa teoksesta. Hieno se on.

Olihan talossa jotain vanhaakin, meidän kaikkien tunteman Callen työ.

Alun perin työ oli tehty Pariisin maailmannäyttelyyn, Suomen osastolle.

Eiköhön tässä taidepläjäystä nyt kerrakseen.

Ehkäpä jatkan taiteesta kertoilemista, ehkä en.

Jää nähtäväksi??

 

Loppumatka saatiinkin ajella ihan pimeessä, mutta onneksi ei nyt ollut pöllyävää lunta.