Selaat arkistoa kohteelle meriretki.

Lähdettiin merelle

19.9.2018 Yleinen

Päätettiin Masin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Sarzaa.

Sovittiin tapaaminen Omppuun, kas kun jäin autottomaksi. Madam lähti ”iloisten leskien” kera reissuun ja ”vei” auton. Elintarvikehankintojen jälkeen satamaan ja Sarza liikenteeseen.

Ilma oli todella lämmin ja pilvetön taivas saatteli meidät matkaan.

Kurvattiin Svinösundin kautta Kaparenin rantaan katsomaan ja jäi rantautuminen haaveeksi. Tilaa olisi ollut, mutta tuuli kävi ikävästi suoraan rantaan, joka vielä iltapäiväksi oli ennustettu kovenevaksi.

Siispä plän bee ja saaren vaihto vähän yli metrisessä aallokossa Gåsgrundetiin.

Masille tämä olikin uusi tuttavuus. Sen sijaan tuttuja hän melkeimpä ensi metreillä kohtasi.

Voitatti.

Pääsi tatti meidän mukana saarikierrokselle. Eipä olisi sieni uskonut moisen matkan mahdollisuuteen maailmaan putkahtaessaan.

Ruokahalu oli herätetty meri-ilmaa haistelle, varsinkin ulkomeren puolella, jossa kainalot kuivuivat alta aikayksikön.

Siispä pötyä pöytään, eiku tulille. Hyvät hiillokset oli perua tutuilta, jotka olivat jo ruokansa tehneet. Masi jo kieltään lipoen odotti, ja odotti. Tällaisen ruuan tekeminen ei ole hätäisen miehen hommaa, jos hyvää haluaa tehdä. Niinpä nämäkin kasvikset ja täytetyt sienet saivat ollta tunnin verran, ennen kuin lihat pistin seuraksi.

Sienistä olin kannat ottanut pois, joten ne ja se tatti, päätyivät lihojen kera hiillokselle.

Kyllä odottaminen palkittiin tälläkin kertaa.

Annoksen asetteluun en kiinnittänyt sen enempää huomiota, olisi varmaan kannattanut. Joutui/pääsi heti kuviin.

Olimme aika suosittuja vierailijoita tälläkin kertaa, tässä saaressa. Jo aikaisemmassa tarinassani on nähty nämä kaksi upeaa koiraa, jotka nytkin herkeämättä, silmä kovana, seurasivat lähes kaikkia liikkeitäni, kun esivalmisteluja tein. Kannattikin. Saivat lihasta kalvot. Lisäksi Masi heltyi ihan loppumetreillä.

Morgan, vanhempana ja itseoikeutettuna, sai ensin maistaa kypsää possua.

Ja koska Nemo malttoi odottaa kärsivällisesti, sai hänkin osansa.

 

Veijarit jäivät meidän iloksemme isäntäväen mentyä ruokaperäsille.

Kun mekin olimme saaneet mahamme täyteen, vietiin tarvikkeita veneeseen ja paluukuormaksi pakki mukaan.

Ja taas sai Masi odottaa.

Kunnon porkat ja ostetut kampaviinerit pääsivät pienen möyhennyksen jälkeen niille jätettyihin ”kolosiin” mahoihimme.

Lettuja ei nyt ”jaksettu” paistaa, vaikka koiruuksien omistaja olikin lähtiessään luvannut meille ottaa hänen tekemästä lettutaikinasta ”veron”.

Ei vaan kaivannut tällä kertaa.

Lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen pimeän tuloa.

Navakoitunut tuuli oli nostanut aallokkoa hieman, mutta ei vielä pahaksi.

Stora Svartö 5-6.9.

5.9.2018 Yleinen

Vaikka keli olikin pivinen, päätettiin lähteä paremman puutteessa merelle.

Pitkästä aikaa Stora Svartö. Eikä ollut ruuhkaa.

 

Ja perille päästyämme, näytti luonto parhaat puolensa.

Voisko enää enempi toivoo ??

Sitten tapahtuikin sellaista, jota en ole eläissäni kokenut.

Minkki mennä viipotti meistä välittämättä pätkääkään.

Jotain siinä oli muutakin outoa.

Häntä oli oudon karvaton, varsinkin heti mistä lähtee ”kasvamaan”.

Saatiin seurailla veijarin touhuja enempikin.

Video on kännykällä kuvattu, joten laatu sen mukaista. Lähinnä oli kapula väärin kädessä, pystyssä!!!!

 

Ruokaa kun tein, vilisteli kaveri milloin missäkin.

Nyyttijuureksia, jotka ei meinannu tällä kertaa kypsyä lainkaan, sekä grillattua maksaa. Nyt  sain palana, joten saatoin tehdä paksumpia viipaleita.

Kun viimein juureksetkin kypsyivät, oli odottaminen palkitsevaa, ainakin mahan mielestä.

Kelpaa näissä maisemissa ruokailla.

Ja miks’ei istuskella täydellä vatsalla pidempääkin.

Ja vaikka ei vatsakaan olisi täysi, kelpaa silti.

 

 

Puoli saarta kierrettiin, joten saatiin näkymää ulkomeren puoleltakin.

Ei nääkään näkymät hullumpia ole.

 

Takaisin kun tultiin, törmättiin toiseenkin erikoisempaan näkymään. Ja ihan vahingossa.

 

Hämähäkki oli saanut jonkin moisen örkin kiinni ja yritti nyt paketoida sitä, ettei vaan päivällinen karkaisi.

Seurattiin liki tunti, mutta valmista ei tullut muuten kuin meille kipeät niskat, sen verran korkeelle jouduttiin tuijottamaan.

Hämärähän melkein kerkes tulla.

 

Räpsäsin aikani kuluksi ”peilikuvia”.

 

Oikeanpuoleinen on zoomattu aika kaukaa, joten voipi olla rakeinen, varsinkin kun pikseleitä on joutunut pienemmäksi ruuvaamaan, että huolivat tänne plokiin.

Muutaman kerran virvelin jatkeena olevaa mepsin lippaa uitin ja yllätyin, kun kalan sain.

Saalis ei ollut kovin iso. Lippa on nroa 2, joten oisko affena ollut peräti 15 senttinen.

Siitä varmaankin juontuu sana sintti ??

Pääsi kasvamaan.

 

Kun aurinko viimein lasku horisonttiin, oli ihan pakko…..

 

Alkuperäiset ovat noin viiden megan kuvia.

 

 

 

 

 

 

Huomiseen.

 

www.top10matkatarjoukset.com