Selaat arkistoa kohteelle merimatka.

Kohti isoo kaupunkii

19.7.2018 Yleinen

Vaikka yö olikin aika lämmin, se ei aamulla hirveesti mieltä lämmittänyt. Ei voinut kastautua mereen. Illalla alkanut sinilevän leviäminen veneemme ympärille, ei ollut poistunut, joten,,,,, nyyh ,,

Tämä siis muistoksi eiliseltä illalta.

Murua rinnan alle ja suorinta tietä kohti Mariahamn.

Kiire siksi, että ollaan vain yksi yö. Huomenna tulee muskeliveneet, ja valloittaa parikin laituria. Poker Run.

Tämä semmoinen leppoinen matkavauhti meidän Sarzalle.

Emme halua jäädä pitelemään aamulla kupeistamme kiinni, kun muutama kymmenen v8 jyrähtää käyntiin lauantai aamuna.

 

Mummot ja papat lähtee karkuun.

 

Lämmöt on kohillaan, vähän yli 30 koko ajan, joten saapi nähä, tarviiko saunassa käydä ollenkaan. Onhan se tietysti niin, että nyt puuttuu se löylyn aiheuttama sihinä. Kumpikaan kun ei sihauttele ees tölkkejä.

Välipalaksi pienet kuppikuumakeitot ja minä saaristolaisleivän kanssa Utöstä saadulla, graavatulla siialla höystettynä.

On pikkasen hyvää.

 

 

 

Pari naakkaa liihotteli ohi.

 

 

Muut lähtee

29.6.2018 Yleinen

Kun minä sain silmäni auki ja kurkattua ulos, oli enää laiturissa meidän lisäksi kaksi venetä, viereinen isohko moottrorivene sekä purkkari, joka eilen tuli viimeiseksi, näiden tuttu.

Siinä meidän aamupalan jälkeen lähtivät nämäkin pois.

 

 

 

 

 

Laitoinpa plotterin kuvan, jos ja kun ei tiedä, missä saaressa ollaan. Inkoosta muutama maili itään.

Tmmat pilvet pyöri vielä yön sateen jäljiltä. mutta uskaltauduimme kuitenkin saarilenkille, liikuntaa tarvitaan.

Kyllä sadetta nää tarviikin. Ja mieluimmin useimmin kuin harvemmin. En tiedä, pelastaako tän kesän kasvua enää, mutta josko ens kesän?

Jopa mustikat ja puolukan varvut kärsineet pahasti.

Onneksi suurin osa marjavarvikoista ihan ok, mutta marjoja ei näkynyt.

 

 

Porkkalan selällä näkyi sateita vielä olevan.

 

Taas sai ihailla kallioittemme moninaisuutta sekä eroosion aikaa saamaa muutosta.

On siinä graniitti heikoilla veden jäätymisen edessä, vai oliko se välissä ?

 

 

 

 

 

 

 

 

Väriäkin näissä kivissä on jos jonnii moista muodoista puhumattakaan. Sitä välillä ihan häkeltyy, kuinka upesti luonto muovaakaan mitä vaan.

Tuuli jatkuu edelleen kohtuullisena, 10 – 12 m/s, mutta koska suunta on

lännen ja pohjoisen välistä, ei aalto pääse kasvamaan kauhian isoksi.

Oisko vähän toista metriä tuo tuossa.

Puuskat tekevät hankalaksi kelin, jos joutuisi tuolla nyt ajelemaan.

 

 

 

Linjataulujen kiinnityksiä on näemmä uusittu, hyvä niin.

Kuvassa tarkkasilmäinen tietenkin huomaa kauimmaisen linjataulun. Nuo sitten pitäisi kohilleen saada, kun ulkoa tulee tänne päin. 

Mäkiluodolta tulee 5,5 metrin väylä, joka yhtyy sitten Kantvikin laivaväylään ja nämä taulut ovat sitä pätkää varten.

Aika hyvin tämä aurinkopanelit toimivat. Otin pilvisen jakson kohdalla kuva varaustilanteesta.

Siis pilvien läpikin työntää 4,1 ampperia virtaa.

Oikealla oleva lukema, 1,2 A tarkoittaa, että reititin vie ton verran.

Verraton peli. Siinä vanhemmassa mallissa kun ei ollut mittaria, joka olisi osoittanut, tuleeko taivaalta muutakin kuin aika ajoin vettä.

Lisäksi tässä on hyvät ubs-laturit sekä pari muuta 12v ulostuloa.

On tällä kiva myöskin luonnon omia asukkeja seurailla ja vieläpä aitiopaikalta.

 

 

Kotkaan lähettiin 9.6.

9.6.2018 Yleinen

Aamu valkeni upeana. Olimme jo eilen päättäneet lähteä Kotkaan, koska oletettavasti kaikki työssäkäyvät ”valloittavat” lähisaaret.

Tuulikin oli lähes olematon, joten mikäs oli meidän ajellessa.

Tämän videon alkuosa on ulkoväylältä, oikealta laivaväylältä otettua. Ei niin kauhian usein meri ole näin rauhallinen.

 

Saatin melkeinpä sama paikka kuin aikaisemmillakin kerroilla täällä Sopukansatamassa ollessamme.

 

 

 

 

Satamatoimisto on edelleen ravintolassa.

Pikkaisen harmittaa edellisten vuosien tapaan, sauna on vasta 18:00. Lisäksi empivät, että lämpiää vain yksi löylyhuone, kun ei ole kuin meidän lisäksi kolme muuta vierasvenettä.

Ilmeisesti muut tässä laiturissa olevat eivät ole ”tavallisia turisteja”?

 

 

Sauna sinällään on hyvällä paikalla, lähellä vieraspaikkoja.

Ja uimaankin pääsee, jos tarkenee.

Minä en tarkene.

Pintaveden lämpö on mittaukseni mukaan

+ 12, kuitenkin plussalla, ulkolämpötila 18.

Saunan jälkeen varasin pöydän ravintola Cantiinasta, sen verran hyvät kokemukset kyseisestä ruokalasta.

Juttu jatkuu illemmalla, joten pysy kanavalla.

Käytiin ennen saunaa pienellä kävelyllä ja melkeinpä heti törmättiin lannoitekoneisiin.

 

Näitä oli usseimpi pesue.

 

Tuosta vain kiven heiton päässä oli Merenkulun ammattioppilaitoksen ”tukikohta”.

Saivat oppilaat melkein oikeesti harjoitella niin nosturin käyttöä kuin pelastuskalustonkin veteen laskua tai sit niitten ylösnostoa.

Vaikka täälä on useastikin käynyt, ensimmäisen kerran vasta tajusin nuitten tarkoituksen.

Sitä vaan mennä tohottaa eteen päin miettimättä mitä ympärillä oikeesti on.

Saunaan päästiin ajallaa, olivat laittaneet molemmat löylyhuoneet lämpiämään. Miesten puoli oli aluksi pikkasen grillimäinen, mutta sit toiset löylyt jo miellyttävät.

Olen aikaisemminkin pohtinut meidän kaupunkiemme arkkitehtuuria, eritoteen julkisivupuolta. Miksei muualla toteuteta uudisrakennuksissa tällaista ”vanhahtavaa” julkisivua. Nättejä olivat vanhan ajan hengen mukaiset puuverhoillut talot. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet oikeesti vanhojakin jo, mutta siistit oli ulkopinnat.

Kiva ja rauhallinen olo on tässä satamassa, kun tietää, että meitä valvotaan.

Viime kerrallakin näitä pyöri täällä, onneksi.

Saunapuhtaana ja pikkaisen siistimpii retonkeihin sonnustautuneina suuntasimme tuttuun ravintolaan.

Alkuun otettiin kumpaisetkin etanat. Eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Madam valitsi pääruuakseen savuporo-metsäsienikeiton ja ilmeisesti oli maukas, kun kieli meni mukana, tai ainakaan ei vähään aikaan ääntä tullut.

Minut porotäytteiset possun fileet sienisoosilla olivat myöskin maukkaat, mutta valkosipuliperunat olivat pienoinen pettymys.

Tekeville sattuu. Oli täysi torppa, joten onneksi olin varannut pöydän.

 

Huomenna jatketaan.

 

Pellingin Sandholm

7.6.2018 Yleinen

Päätettiin kuitenkin vaihtaa heti aamupalan jälkeen maisemaa, tällä kertaa pikkuisen takaisin päin, Pellingin Sandholmiin.

Olivat luvanneet iltapäiväksi kovaakin tuulta. Ja se tuuli todellakin tuli.

Tultiin tuttuun laituriin, oisko kolmas kerta täällä.

 

 

Onkohan talvi kohdellut kaltoin, vai mikä lie rikkonut, saa nähä, kauanko kestää jos ei korjata ??

Käytii pienellä lenkillä herrättääksemme ruokahalua. Maisemat kuin ennen vanhaan konsanaan maaseudulla. Paitsi, että täällä pikitie.

Ja tien varrella lupiineja, paljon.

Oli sit veneitäkin ripoteltu, en vaan tiedä kenelle.

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa liki oli myöskin karavaanarialue, mallia ”Norja”. Siis ekan kerran nähtiin moisia kyliä norjassa, missä vaunut parkkeerattu ja rakennettu kunnon pihat puusta ja vaikka sun mitä ympäri vaunua.

Ilmeisesti täällä on jonkin asteista teollisuutta, vai mikskö ois nuin isoja halleja??

Eikä ollut ainut.

 

 

 

 

Lisäksi oli pikkasen iso plantaasi. Ainakin aitaa oli muutaman sadan metrin matkalla tien vieressä

 

Kun tuo lauta-aita päättyi metsän reunalla, muuttui riista-aidaksi kääntyen pois päin tiestä.

 

Tätä mielessäni naureskelin, kun johtoihin laitettu punaisia pallukoita. Aattelin näet että ovatten ottaneet drone-lennätykset huomioon, Näkee aika kaukaa noi piuhat.

Todellisuudessa molemmin puolin tietä alavaa ja meri lähellä, jolloin varmaankin linnut, eri toteen isommat, voisivat myös havaita nuo ja väistää. Turhan paljon lenteleevät johtoihin muutkin kuin dronet.

Josko illaksi rauhoittuis tuo tuuli, tai edes huomiseksi, että voitais jatkaa matkaa lähemmäksi Kotkaa.

Illan kuvia. Oli hieno keli kun pikkaisen tyyntyi

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

 


Perinteinen itään päin suuntautuva reissu

6.6.2018 Yleinen

Lähdettiin pouta-pilvisellä kelillä jo perinteiseksi muodotuvalle venereissulle itään päin.

Aluksi tuulta oli vain 4-5 m/s W ,  joten matka taittui rauhallisesti melkein olemattomassa myötäisessä.

Siinä Emäsalon kohdilla alkoi sitten tuulikin heräillä, ehkäpä 8-9 m/s ja suuntana vieläkin lännen puolelta. Se sai aikaan yllättävänkin nopeasti aallon suurenemisen, joten pudotin nopeutta alun 25 solmusta 21:een, on vaan niin paljon miellyttävämpää eteneminen, kun ei vanha rouva niijaile liian hätäisesti.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valittiin Bockhamn, upea suojaisa laguuni vähän Tirmin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

Perille kun päästiin, huomattiin kelin olevan suht galsan.

Ja yllätys oli myöskin melkoinen, kun melkein heti alkoi valumaan muitakin veneitä tähän niin upeaan satamaan. Hetken kerettiin jo ajajttelemaan, että saadaan pitää koko mesta ihan itekseen.

Tuo valkoinen tänne tuloillaan oleva purkkari oli perälipusta päätellen Luxenburgista, tai ainakin miehistö, venehän voi olle suomalainen vuokravene.

Tehtiin pieni kävely polkujapitkin ja hienot olit luonnon antimet.

Nää on otettu kännykällä

ja

toi videon muotoon tehty tuossa alinna, on mun kameralla, Sony DSC-HX60V

 

Illalla meinas tulla vilposta, onneks on Webasto

Ja sitten viel pienes peilis naapurin purkkari

 

 

 

 

 

 

Kohti uusia seikkailuja

17.5.2018 Yleinen

Aamu oli jälleen upea.

Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa saarta.

Ja vaihtoon kuului pieni opetus. Madam sai ajaa. ks peili.

Sain siis mahdollisuuden kuvata, kun kerran oli perämiehenä, vai perähenkilönä,  Madam.

Kuvat varmaankin kertoo enempi kuin miljoona sanaa, joten jätetään jaaritukset……

Saari ei ole muuttunut mitenkään. Lähinnä tarkoitan, että Helsingin kaupunki ei ole mitään parannuksia ainakaan vielä hallitsemalleen saarelle tehnyt…..

Rauhallistahan täällä on, kun ei ole kuin yksi vene meidän lisäksi.

Illalla piti vielä lentää:

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Matka jatkukoon

7.7.2017 Yleinen

Kaupasta neljän päivän eväät, septi tyhjäksi ja vesitankki täydeksi.

Kyllä kelpas lähteä lähes tyynessä kelissä Nauvosta kohti etelää. Tavoite toissa vuotisessa paikassa mut viereiseen saareen päädyttiin.

Liikennettä yllättävän vähän kelistä huolimatta. Rupeekohan purkkari-ihmiset jo valittamaan kun ei tuule tarpeeksi??

 

 

Saari on Väestre Båtskär.

Ei mikään lapsiystävällinen jyrkkien kallioiden vuoksi.

Mutta näköalaa sit senkin edestä.

Edellisellä kerralla olimme tuolla kiven heiton päässä, Mellan Båtskärissä.

Sehän on melkein kuin lahden pohjukka.

Äsken kun kävin vilkasemassa, oli sinne tullut yksi vene.

 

 

Kuvaa sekä ”alhaalta” että ylhäältä

Huikeet on maisemat.

Kävin muutaman heitonkin tekemässä, mut ei muuta kuin sormen mittasia seuraajia.  Niitä ois mennyt seitsemän tikkuaskiin ja silti ois rapissu jos heiluttais…..

Kyllä on luonto saaristossa kovaa. Toi käkkärä kiemura kasvoi tuolla huipulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näitä kelojahan täällä onneksi riittää, on niitä tarvitsevilla eläimillä mitä kaluta.

 

 

 

 

Nauvo 6.7.-17

6.7.2017 Yleinen

Lähdettin hetimiten aamupalan jälkeen, ennen tuulen voimistumista ajelemaan kohti Nauvoa.

Oli sitten pikkasen erikoinen laituriin kiinitys, enpä moista ennen nähnytkään.

Joutu maalaispoika oikeen miettimään, miten tohon saa kiinni. Onneksi naapuri opasti.

Tämmöiset värkit vievät vähemmän tilaa eikä ole poijut estämässä laituriin tuloa. Kätevä systeemi kun sen oivaltaa.

Hangossahan se yks sotkeentu poijuun ja mekin kerran meinattiin poijun kettiin ittemme sotkee.

 

Kun vene oli kiinnitetty, maksunpaikka, Satamamaksu 28.-€ sis kaikki, sauna, sähkö jne. Ja mikä myös erikoista ja ekaa kertaa mulle, se että septin pystyy tyhjentämään omata paikalta. Tuovat letkun veneele ja sillä selvä.

Laiturinäkymää.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

 

Saunaa saatiin odottaa klo 16:30 asti, oli siivoustauko, mutta kyllä kannatti oottaa. Lauteilla hyvä vaihtaa mielipiteitä muiden seilaajien kanssa. Kelit oli pääasiana keskusteluissa, eri toteen tuulet. Ne kun ovat vähän rassaneet yhtä sun toista matkaajaa.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

Virkistäytyneenä lähdettii ravinteliin ruokailulle. Viimevuonna jo hyväksi havaittu ravintola oli tänäänkin meidän valinta ja sieltä listalta pizzat. Tulee varmaankin pizza-kiintiö tällä reissulla täyteen ?????

Pieni lenkki kaupalle, Sale ja kmarket vierekkäin. Pientä makeeta tarttui mukaan.

Ysin lippusoiton jälkeen koputettiin veneeseen ja satamahenkilökuntaan kuuluva poika kyseli lippua, sitä joka kiinnitetään keulakaiteeseen. Ihmeekseni sitä ei ollut ??? No onko kuittia ? Roskikset olin vienyt jo onnekseni aikaisemmin, ja lompakosta tyhjentämäni kuitit olikin tallella ”uudessa”roskapussissa. Kelpas pojalle. Huh.

Eipä tässä tällä kertaa muuta.
varusteleka.fi

ohi kiitävät laivat

5.7.2017 Yleinen

Ei ole nimeksikään ollut liikennettä, mutta ne, jotka ohi menivät, tekivät sitten sitäkin isommat allot.

Juuri niinkuin oletinkin.

En todellakaan syytä näitä hyötylaivoja.

Molemmat tekevät tärkeätä työtään. Ilman näitä, jäätäisiin ilman monelta palvelulta tuolla saaristossa.

Iteppä paikkani valitsin ……….