Selaat arkistoa kohteelle merimatka.

Kotkaan lähettiin 9.6.

9.6.2018 Yleinen

Aamu valkeni upeana. Olimme jo eilen päättäneet lähteä Kotkaan, koska oletettavasti kaikki työssäkäyvät ”valloittavat” lähisaaret.

Tuulikin oli lähes olematon, joten mikäs oli meidän ajellessa.

Tämän videon alkuosa on ulkoväylältä, oikealta laivaväylältä otettua. Ei niin kauhian usein meri ole näin rauhallinen.

 

Saatin melkeinpä sama paikka kuin aikaisemmillakin kerroilla täällä Sopukansatamassa ollessamme.

 

 

 

 

Satamatoimisto on edelleen ravintolassa.

Pikkaisen harmittaa edellisten vuosien tapaan, sauna on vasta 18:00. Lisäksi empivät, että lämpiää vain yksi löylyhuone, kun ei ole kuin meidän lisäksi kolme muuta vierasvenettä.

Ilmeisesti muut tässä laiturissa olevat eivät ole ”tavallisia turisteja”?

 

 

Sauna sinällään on hyvällä paikalla, lähellä vieraspaikkoja.

Ja uimaankin pääsee, jos tarkenee.

Minä en tarkene.

Pintaveden lämpö on mittaukseni mukaan

+ 12, kuitenkin plussalla, ulkolämpötila 18.

Saunan jälkeen varasin pöydän ravintola Cantiinasta, sen verran hyvät kokemukset kyseisestä ruokalasta.

Juttu jatkuu illemmalla, joten pysy kanavalla.

Käytiin ennen saunaa pienellä kävelyllä ja melkeinpä heti törmättiin lannoitekoneisiin.

 

Näitä oli usseimpi pesue.

 

Tuosta vain kiven heiton päässä oli Merenkulun ammattioppilaitoksen ”tukikohta”.

Saivat oppilaat melkein oikeesti harjoitella niin nosturin käyttöä kuin pelastuskalustonkin veteen laskua tai sit niitten ylösnostoa.

Vaikka täälä on useastikin käynyt, ensimmäisen kerran vasta tajusin nuitten tarkoituksen.

Sitä vaan mennä tohottaa eteen päin miettimättä mitä ympärillä oikeesti on.

Saunaan päästiin ajallaa, olivat laittaneet molemmat löylyhuoneet lämpiämään. Miesten puoli oli aluksi pikkasen grillimäinen, mutta sit toiset löylyt jo miellyttävät.

Olen aikaisemminkin pohtinut meidän kaupunkiemme arkkitehtuuria, eritoteen julkisivupuolta. Miksei muualla toteuteta uudisrakennuksissa tällaista ”vanhahtavaa” julkisivua. Nättejä olivat vanhan ajan hengen mukaiset puuverhoillut talot. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet oikeesti vanhojakin jo, mutta siistit oli ulkopinnat.

Kiva ja rauhallinen olo on tässä satamassa, kun tietää, että meitä valvotaan.

Viime kerrallakin näitä pyöri täällä, onneksi.

Saunapuhtaana ja pikkaisen siistimpii retonkeihin sonnustautuneina suuntasimme tuttuun ravintolaan.

Alkuun otettiin kumpaisetkin etanat. Eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Madam valitsi pääruuakseen savuporo-metsäsienikeiton ja ilmeisesti oli maukas, kun kieli meni mukana, tai ainakaan ei vähään aikaan ääntä tullut.

Minut porotäytteiset possun fileet sienisoosilla olivat myöskin maukkaat, mutta valkosipuliperunat olivat pienoinen pettymys.

Tekeville sattuu. Oli täysi torppa, joten onneksi olin varannut pöydän.

 

Huomenna jatketaan.

 

Pellingin Sandholm

7.6.2018 Yleinen

Päätettiin kuitenkin vaihtaa heti aamupalan jälkeen maisemaa, tällä kertaa pikkuisen takaisin päin, Pellingin Sandholmiin.

Olivat luvanneet iltapäiväksi kovaakin tuulta. Ja se tuuli todellakin tuli.

Tultiin tuttuun laituriin, oisko kolmas kerta täällä.

 

 

Onkohan talvi kohdellut kaltoin, vai mikä lie rikkonut, saa nähä, kauanko kestää jos ei korjata ??

Käytii pienellä lenkillä herrättääksemme ruokahalua. Maisemat kuin ennen vanhaan konsanaan maaseudulla. Paitsi, että täällä pikitie.

Ja tien varrella lupiineja, paljon.

Oli sit veneitäkin ripoteltu, en vaan tiedä kenelle.

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa liki oli myöskin karavaanarialue, mallia ”Norja”. Siis ekan kerran nähtiin moisia kyliä norjassa, missä vaunut parkkeerattu ja rakennettu kunnon pihat puusta ja vaikka sun mitä ympäri vaunua.

Ilmeisesti täällä on jonkin asteista teollisuutta, vai mikskö ois nuin isoja halleja??

Eikä ollut ainut.

 

 

 

 

Lisäksi oli pikkasen iso plantaasi. Ainakin aitaa oli muutaman sadan metrin matkalla tien vieressä

 

Kun tuo lauta-aita päättyi metsän reunalla, muuttui riista-aidaksi kääntyen pois päin tiestä.

 

Tätä mielessäni naureskelin, kun johtoihin laitettu punaisia pallukoita. Aattelin näet että ovatten ottaneet drone-lennätykset huomioon, Näkee aika kaukaa noi piuhat.

Todellisuudessa molemmin puolin tietä alavaa ja meri lähellä, jolloin varmaankin linnut, eri toteen isommat, voisivat myös havaita nuo ja väistää. Turhan paljon lenteleevät johtoihin muutkin kuin dronet.

Josko illaksi rauhoittuis tuo tuuli, tai edes huomiseksi, että voitais jatkaa matkaa lähemmäksi Kotkaa.

Illan kuvia. Oli hieno keli kun pikkaisen tyyntyi

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

 


Perinteinen itään päin suuntautuva reissu

6.6.2018 Yleinen

Lähdettiin pouta-pilvisellä kelillä jo perinteiseksi muodotuvalle venereissulle itään päin.

Aluksi tuulta oli vain 4-5 m/s W ,  joten matka taittui rauhallisesti melkein olemattomassa myötäisessä.

Siinä Emäsalon kohdilla alkoi sitten tuulikin heräillä, ehkäpä 8-9 m/s ja suuntana vieläkin lännen puolelta. Se sai aikaan yllättävänkin nopeasti aallon suurenemisen, joten pudotin nopeutta alun 25 solmusta 21:een, on vaan niin paljon miellyttävämpää eteneminen, kun ei vanha rouva niijaile liian hätäisesti.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valittiin Bockhamn, upea suojaisa laguuni vähän Tirmin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

Perille kun päästiin, huomattiin kelin olevan suht galsan.

Ja yllätys oli myöskin melkoinen, kun melkein heti alkoi valumaan muitakin veneitä tähän niin upeaan satamaan. Hetken kerettiin jo ajajttelemaan, että saadaan pitää koko mesta ihan itekseen.

Tuo valkoinen tänne tuloillaan oleva purkkari oli perälipusta päätellen Luxenburgista, tai ainakin miehistö, venehän voi olle suomalainen vuokravene.

Tehtiin pieni kävely polkujapitkin ja hienot olit luonnon antimet.

Nää on otettu kännykällä

ja

toi videon muotoon tehty tuossa alinna, on mun kameralla, Sony DSC-HX60V

 

Illalla meinas tulla vilposta, onneks on Webasto

Ja sitten viel pienes peilis naapurin purkkari

 

 

 

 

 

 

Kohti uusia seikkailuja

17.5.2018 Yleinen

Aamu oli jälleen upea.

Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa saarta.

Ja vaihtoon kuului pieni opetus. Madam sai ajaa. ks peili.

Sain siis mahdollisuuden kuvata, kun kerran oli perämiehenä, vai perähenkilönä,  Madam.

Kuvat varmaankin kertoo enempi kuin miljoona sanaa, joten jätetään jaaritukset……

Saari ei ole muuttunut mitenkään. Lähinnä tarkoitan, että Helsingin kaupunki ei ole mitään parannuksia ainakaan vielä hallitsemalleen saarelle tehnyt…..

Rauhallistahan täällä on, kun ei ole kuin yksi vene meidän lisäksi.

Illalla piti vielä lentää:

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Matka jatkukoon

7.7.2017 Yleinen

Kaupasta neljän päivän eväät, septi tyhjäksi ja vesitankki täydeksi.

Kyllä kelpas lähteä lähes tyynessä kelissä Nauvosta kohti etelää. Tavoite toissa vuotisessa paikassa mut viereiseen saareen päädyttiin.

Liikennettä yllättävän vähän kelistä huolimatta. Rupeekohan purkkari-ihmiset jo valittamaan kun ei tuule tarpeeksi??

 

 

Saari on Väestre Båtskär.

Ei mikään lapsiystävällinen jyrkkien kallioiden vuoksi.

Mutta näköalaa sit senkin edestä.

Edellisellä kerralla olimme tuolla kiven heiton päässä, Mellan Båtskärissä.

Sehän on melkein kuin lahden pohjukka.

Äsken kun kävin vilkasemassa, oli sinne tullut yksi vene.

 

 

Kuvaa sekä ”alhaalta” että ylhäältä

Huikeet on maisemat.

Kävin muutaman heitonkin tekemässä, mut ei muuta kuin sormen mittasia seuraajia.  Niitä ois mennyt seitsemän tikkuaskiin ja silti ois rapissu jos heiluttais…..

Kyllä on luonto saaristossa kovaa. Toi käkkärä kiemura kasvoi tuolla huipulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näitä kelojahan täällä onneksi riittää, on niitä tarvitsevilla eläimillä mitä kaluta.

 

 

 

 

Nauvo 6.7.-17

6.7.2017 Yleinen

Lähdettin hetimiten aamupalan jälkeen, ennen tuulen voimistumista ajelemaan kohti Nauvoa.

Oli sitten pikkasen erikoinen laituriin kiinitys, enpä moista ennen nähnytkään.

Joutu maalaispoika oikeen miettimään, miten tohon saa kiinni. Onneksi naapuri opasti.

Tämmöiset värkit vievät vähemmän tilaa eikä ole poijut estämässä laituriin tuloa. Kätevä systeemi kun sen oivaltaa.

Hangossahan se yks sotkeentu poijuun ja mekin kerran meinattiin poijun kettiin ittemme sotkee.

 

Kun vene oli kiinnitetty, maksunpaikka, Satamamaksu 28.-€ sis kaikki, sauna, sähkö jne. Ja mikä myös erikoista ja ekaa kertaa mulle, se että septin pystyy tyhjentämään omata paikalta. Tuovat letkun veneele ja sillä selvä.

Laiturinäkymää.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

 

Saunaa saatiin odottaa klo 16:30 asti, oli siivoustauko, mutta kyllä kannatti oottaa. Lauteilla hyvä vaihtaa mielipiteitä muiden seilaajien kanssa. Kelit oli pääasiana keskusteluissa, eri toteen tuulet. Ne kun ovat vähän rassaneet yhtä sun toista matkaajaa.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

Virkistäytyneenä lähdettii ravinteliin ruokailulle. Viimevuonna jo hyväksi havaittu ravintola oli tänäänkin meidän valinta ja sieltä listalta pizzat. Tulee varmaankin pizza-kiintiö tällä reissulla täyteen ?????

Pieni lenkki kaupalle, Sale ja kmarket vierekkäin. Pientä makeeta tarttui mukaan.

Ysin lippusoiton jälkeen koputettiin veneeseen ja satamahenkilökuntaan kuuluva poika kyseli lippua, sitä joka kiinnitetään keulakaiteeseen. Ihmeekseni sitä ei ollut ??? No onko kuittia ? Roskikset olin vienyt jo onnekseni aikaisemmin, ja lompakosta tyhjentämäni kuitit olikin tallella ”uudessa”roskapussissa. Kelpas pojalle. Huh.

Eipä tässä tällä kertaa muuta.
varusteleka.fi

ohi kiitävät laivat

5.7.2017 Yleinen

Ei ole nimeksikään ollut liikennettä, mutta ne, jotka ohi menivät, tekivät sitten sitäkin isommat allot.

Juuri niinkuin oletinkin.

En todellakaan syytä näitä hyötylaivoja.

Molemmat tekevät tärkeätä työtään. Ilman näitä, jäätäisiin ilman monelta palvelulta tuolla saaristossa.

Iteppä paikkani valitsin ……….

 

Uudet kujeet

5.7.2017 Yleinen

Aamulla herättiin aallokon lyödessä veneen kylkeen. Tuulen suunta oli pikkasen kääntynyt enempi pohjoisen puolelle kuin eiliset ennusteet olivat kertoneet, jotenka se kääntyi saaren myötäiseksi osuen veneeseemme. Ei mitenkään pahasti, mutta vähän se rassasi. Jäi aamupala oottamaan tyynempää paikkaa.

Liinat ja ankkuri veneeseen ja kohti länttä, ainakin vähän matkaa.

 

Niin jäi taaksemme saari, jota ehkä emme jää kaipaamaan, mene ja tiedä ??

Jonkin matkaa ajoimme army-väylää, ennen ”viralliselle”väylälle pääsyä.

 

 

Tällai kuvassahan se ei erotu muusta maisemasta juuri mitenkään, paitsi kun karttaa vilkasee, on syväykset kohillaan isommillekin laivoille.

Ajoimme kymmenisen mailia länteen, Nauvon eteläiseen saaristoon. Kirjaisista kaakkoon kolmisen mailia, löytyi meille mieluinen paikka.

Jouduttiin kylläkin vähän haeskelemaan.

iVähän huojuvaa kuvaa, kun en viitsinyt muokata. Tämä saari oli se mihin ajattelin ekaks mennä, mutta rannat liian matalia meille. oli kolmen saaren rypäs Stora ja Lilla klobbskärien välissä. Sitten kierrettin pienemmän Klobbarin kaakon puolelle, ja johan rupes löytymään. Olikin oikeen ”lottovoitto”, varsinkin kun tuuli luoteesta.

Jos ei olis näin tuulista ja viileä keliä, en ole varma, olisko tämä viisas paikka. Väylä menee puolen mailin päästä. Siitä jos iso Targa pyyhkäsee, voitas olla kalliolla. Mut ei ole paljon Targoja näkynyt. Eikä hirveesti muitakaan.

 

 

 

Lähdettiin palasen jälkeen pienelle lenkille, että sais noi pers-lihakset pientä helpotusta.

Kelikin suosi eilisen huttusateen jälkeen. Olo tuntui mahtavalta.

Siellä oli luonto taas tehnyt jos jonniimoista kieppii ja käppyrää.

Missähän se Sarza2 luuraa kaltsin takana.

Jos kartasta ei muuten löydy, koordinaatteja. 

Tuossa riittää kyllä syväys purkkarillekin, jos siirtyy pari-kolme metriä ulos päin, on varmaankin 2 metriä.

Ei välttämättä lapsiystävällinen.

Historiaa:

Täältä noin maili lounaaseen sijaitsee Gullkrona. Se on ollut asuttu jo 1700-luvulta alkaen ja mainittu 1540 Guskrona nimellä. Siellä oli luotsiasema 1600-luvulta vuoteen 1926 joka siirrettiin Timmerholmiin. Kunnostettu tuulimylly vuodelta 1859.

Gullkronan selkä on tarun mukaan saanut nimensä siitä, että Blankan, Numur Blanche, k 1363, heitti kultaisen kruunun veteen, koska ihastui niin maisemista. Albert Edelfelt on maalannut Kuningatar Blanka-maalauksen, jossa tämä laulaa, kuinka uljas Blanka-ratsu kuljettaa Haakon-poikaa.

 

Bärsskäret saa jäädä

4.7.2017 Yleinen

aikka laguuni onkin upea, oli aika jättää se huomisesta myräkkää ajatellen.

Ajatus on, että pääsemme Paraisten saariston suojaa, ohi isojen selkien ennen huonompaa keliä. Jo iltapäiväksi ovet luvanneet lännen upoleista tuulta 12 m/s ja se tekee jo matkanteon epämiellyttäväksi.

Käännyimme kohti Taalintehdasta ja puikkelehdimme kapeita väyliä pikin alittaen mm Lövö:n sillan, jota pitkin pääsee Kasnäsin satamaan autolla. Me ei olla nyt autolla eikä muutenkaan menossa ”hälinäsatamaan” vaan luonnon rauhaan.

Jylhiä kallioita ja kaunista maisemaa täälläkin, vahinko että vettä tihutti koko tän kapeahkon, mutkittelevan väylän joka sillalta jatkuu Brändön pohjoispuolelta kaartuen lounaaseen ja siitä kääntyen suoraan pohjoiseen.

Taas kerran ei ollut keli mitä luvattiin, piti olla 5-6 m/s , oli melekin kymmenen ja aalto sen mukainen, ihan sivusta, joten nopeus loppumatka 15-16 solmua, jolloin ei ihan hirveesti keinuta. Gullkrona fjärden on meinaan sen verran iso selkä, että kerkee kerätä laineelle kokoa. Onneksi siinä on edes vähän saaria suojana.

Hälsingholmiin oli kääntynyt suorastaan purjevenejata, sitä kun on tänä kesänä hehkutettu Saariston Satamissa todella paljon ja aiheestakin. Mekin olemme siellä Sarza2:n neitsytmatkalla yöpyneet, oiskoollut 27.5.-15.

Me jatkoimme ohi Hamnholmenin ja Purunpään välistä väylää. Tuossa Hamnholmenissa on oivallinen laguuni, sielläkin ollaan vietetty yksi yö, Sarza1:llä, 1.7.-14.

Olin eilen illalla yrittänyt tehdä kotiläksyjä, mutta nyt ne pettivät pahemman kerran.

Saari, johon ajattelin meidän ankkuroituvan, Tammo, oli liian matarantaista meidän Sarzalle. Itäpuolella oleva Madamshamnen samoin, josta Sarzan Madam ”pahoitti” mielensä, kun kerrankin ois päässy ”omalle” saarelle. heh heh..

Niinpä kokka kohti itää ja siellä olevalle suojelualueelle. Ajattelin, että kai sinne nyt johonkin vois maihin mennä, mutta ei. Rannoilla keltaisia kylttejä: Sotilas alue, maihinnousu kielletty.

Kuinka ollakkaan, löytyi aivan alueen länsipuolelta hyvä rantautumis paikka, Flisholmenista, sen kaakkoiskulmasta.

Pikkasen on vaikeakulkuista, joten en suosittele lapsiperheille.  Kuva kertokoon.

Tuo saari vasemmassa kulmassa aloituskuvassa, tai oikeammin sen takana oleva saari, Näverholmen, N60,1536 E22,4081 oli Panssarilaiva Ilmarisen viimeinen satama.

Väinämöinen ja Ilmarinen lähtivät  Nordwind-hämäysoperaatioon edeten Utöstä kohti Hiidemaata, mutta Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi 13.9.1941. Laiva upposi seitsemässä minuutissa ja vei mukanaan 271 merimiestä 132:n pelastuessa. Kuolleet siunattiin Naantalissa kesäkuussa 1943. Hylky paikannettiin 70 metrin syvyydestä vasta 1990. Utön majakan seinällä on muistolaatta ja muistomerkki Naantalin Kuparivuorella.

 

Tässä kuvassa oleva valko-musta taulu on armeijan merivoimien omia maamerkkejä, tässä tapauksessa linjataulu. Peräpuolellamme noin puolen mailin päässä on myöskin pari reimaria joita ei näy kirjoissa eikä kansissa, ihan niinkuin noita linjataulujakaan.

On siinä sotalaivojen hyvä kulkea noudattaen viitoitusta, koska vettä piisaa liki 30 metrin verran.

Itse asiassa, mentiin ja tultiin osaa tuota väylää pitkin tietämättä, että on ”sotilasväylä”. Tajusin sen vasta maissa ollessamme, kun tutkailin tarkemmin karttoja ja ihmettelin merkkien puuttumista kaikista välineistämme: plotteri, Loisto-karttaohjelma, sailmate-beta kännykässä sekä sailmate läppärillä unohtamatta paperikarttaa.

En siis seilaa mutu-tuntumalla.

 

 

On siinä Madamen hyvä tulla ja mennä portaita apuna käyttäen.

 

Vähän muutakin kateltavaa kuin meri ja vene. Jäkälää täällä on aika paljon, sekä peuran kavion jälkiä ja papanoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossapa tarkempaa tietoo missä ja miten.

Tuosta veneen paikasta parikymmentä metriä pohjoiseen päin, voi vaikka isommallakin purkkarilla tulla, kävin ”vaklaa” maista käsin, eihän sitä koskaan tiedä !!!!!

Kännykällä otettu ja nyt viimein hogasin miten sen saa tähän blogiin, hyvä minä. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta.

 

 

 

Meni illalla keli aika suttuseksi ja voisko sanoo viileeksikin