Selaat arkistoa kohteelle meri.

Kohti etelää

7.11.2017 Yleinen

Niin sai Patongit jäädä. Tilattiin respasta taxi, joka tulikin aika nopsaan. Oli iso Toyota henkilöauto eikä mikään paku tms. Oli sillä hyvä takapenkillä huristella ison johtajan tyyliin kohti saaren eteläisintä rantaa. 

All seasons hotels oli kohteemme ja reissun kallein.

Nai Harn Beach

Allasalue ihan reilun kokoinen ja vesi sopivan lämmintä/viileää.

Täällä on oikeen naisille suunnattu ”hoitola”, jonka hinnat meidän budjetin kipurajan yli. Kun muualla esim. Kokovartalohieronta 400 pth niin täällä yli tonnin… Pitäkää tunkkinne. Meri on heti tien toisella puolen ja ranta upea sekä hiekka pehmeää sekä vesi lämmintä.

Ensin meidän piti ottaa vielä yksi yö lisää täältä, jonka jo tullessa mainittiinkin, mutta kun käytiin syömässä ja pienellä lenkillä, niin takas tullessa peruttiin se tilaus.

Sen sijaan tilasin pohjoisesta, läheltä kenttää, viimeiseksi yöksi huoneen, oli yli puolet halvempikin kuin tämän hinta.

Ehkäpä siinä tulevassa hotellissa ei ole wc-paperi tällee taiteiltu

On näillä aikaa räpeltää ,,,, hyvä niin.

Lähistöllä on pikku ravintoloita ihan riittämiin, hyvä jos jokaisessa kerkee tän neljän päivän aikana käymään. Samoin pieniä myyntikojuja ja kauppoja, jos on jäänyt tuhlattavaa valuuttaa, voi ne niihin hupeloida.

Yllättävän paljon on turistia rannassa, parkkikset täys autoja, joten hyvä ranta houkutta muualta rahvasta paikalle. Täällä oli melkeen kesy paikkallinen visertäjä.

Eikö tämä pääsisäänkäynti jo kerro paikan luonnetta, rahvaalla ei asiaa.

Joku teistä tietty, että mitäs te siellä sitten teette. No me yritetään esittää, ettemme ole rahvasta.

Nyt lähetään testaamaan otsalamppujemme tehot, on meinaan sen verta pimeetä, eikä ole kaupungin valot edes taivaan rannassa.

Olihan täällä katuvalot, ehkei niin kirkasta Patongissa, mut ei otsalamppuja tarvittu.

Siinä ihmeteltiin noiden eri kuppiloiden toimintaa. Todennäköiseati niillä oli yksi kassapiste mutta kaikilla oma keittiö.

Tämä meidän valitsema tais olla paikkojen suhteen pienin, ehkäpä 24-26 paikkaa. Mut ruokaa nää osaa tehdä.

Broiskuu ja nautaa, kumpakaan ei pettänyt. Ja halpaa verrattuna Patonkiin.

Mitähän huomenna tekis?

Meniskö uimaan ….. ???

 

 

Kolmas päivä

2.11.2017 Yleinen

Nyt oli jo aamupalalla sutinaa. Kun eile ei ollut kuin meetamassa pöydässä, nyt oli jo puolillaan ravinteli. Kokilta sai oikein jonottaa munakasta. Vuorotellen oli joko lautaset tai joku ruokalaji loppu. Eniten mua ihmetytti ne lautasten loppuminen. Ois ollu pöydässä tilaa laittaa tälle porukalle kaikki kerralla esille. Mitenkähän tää toimii, jos tää resortti on täys. Nyt ei ihan puolillaankaan. Eipähän nähä sitä ihmettä. 

 

Nyt sain jonkinlaisen kuvan tästä linnusta. Tällä ei oke siivessä sellasta valkoista juovaa niinku sen kaverilla.

Yläilmoissa lentelee haukkapariskunta. Se pyörähtää tässä pari kertaa päivässä.

Ja kuten kuvasta näkee, välillä on pieniä sadekuuroja. Ovat luvanneet loppupäiväksi. Onneksi aamupäivä oli upea. Kuvasin goprolla meressä, mutta kun ei oli läppäriä, en saa editoitua.

Käytiin pulikoinnin jälkeen, ennen lounasta, hierottavana. On ’kallista’. Tunnin upea käsittely 300 bth eli noin 10 €.

Kävin rannas ottamas muutaman 

Nuo saaret ei eilen juurikaan näkyneet, josko ei hirveen hyvin nytkään.

Tää alempi otettu kännyn ’teleobjektilla’.

 

Pieni sateeton tauko ja pihastamme.

Nyt näyttää semmoselta tää keli, ettei kannata lähteä iltatoreille ja turuille eli katukeittiöille, vaan pitää tyytyä ihan paikallisen rantaravintolan anteihin.

Sateet loppuivat tältä illalta, joten raahasin turhaan sateenvarjoa mukana, kun käytiin syömässä, nyt oikealle resortistamme. Oli tosi hyvät eväät.

Alempi hapanimeläkanaa ja hot plate porkia vihanneksilla. Maukkaita ja edullisia, n 150 bth kpl. ( 4,5 €).

Viereisen resortin ravinteli tyhjä mennen tullen, pari kokkia ja neljä taejoilijaa nojaili baaritiskiinsä. Voi voi.

Huomiseksi luvattu ajoittaista sadetta, saapi nähä …

 

Matka jatkukoon

7.7.2017 Yleinen

Kaupasta neljän päivän eväät, septi tyhjäksi ja vesitankki täydeksi.

Kyllä kelpas lähteä lähes tyynessä kelissä Nauvosta kohti etelää. Tavoite toissa vuotisessa paikassa mut viereiseen saareen päädyttiin.

Liikennettä yllättävän vähän kelistä huolimatta. Rupeekohan purkkari-ihmiset jo valittamaan kun ei tuule tarpeeksi??

 

 

Saari on Väestre Båtskär.

Ei mikään lapsiystävällinen jyrkkien kallioiden vuoksi.

Mutta näköalaa sit senkin edestä.

Edellisellä kerralla olimme tuolla kiven heiton päässä, Mellan Båtskärissä.

Sehän on melkein kuin lahden pohjukka.

Äsken kun kävin vilkasemassa, oli sinne tullut yksi vene.

 

 

Kuvaa sekä ”alhaalta” että ylhäältä

Huikeet on maisemat.

Kävin muutaman heitonkin tekemässä, mut ei muuta kuin sormen mittasia seuraajia.  Niitä ois mennyt seitsemän tikkuaskiin ja silti ois rapissu jos heiluttais…..

Kyllä on luonto saaristossa kovaa. Toi käkkärä kiemura kasvoi tuolla huipulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näitä kelojahan täällä onneksi riittää, on niitä tarvitsevilla eläimillä mitä kaluta.

 

 

 

 

Nauvo 6.7.-17

6.7.2017 Yleinen

Lähdettin hetimiten aamupalan jälkeen, ennen tuulen voimistumista ajelemaan kohti Nauvoa.

Oli sitten pikkasen erikoinen laituriin kiinitys, enpä moista ennen nähnytkään.

Joutu maalaispoika oikeen miettimään, miten tohon saa kiinni. Onneksi naapuri opasti.

Tämmöiset värkit vievät vähemmän tilaa eikä ole poijut estämässä laituriin tuloa. Kätevä systeemi kun sen oivaltaa.

Hangossahan se yks sotkeentu poijuun ja mekin kerran meinattiin poijun kettiin ittemme sotkee.

 

Kun vene oli kiinnitetty, maksunpaikka, Satamamaksu 28.-€ sis kaikki, sauna, sähkö jne. Ja mikä myös erikoista ja ekaa kertaa mulle, se että septin pystyy tyhjentämään omata paikalta. Tuovat letkun veneele ja sillä selvä.

Laiturinäkymää.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

 

Saunaa saatiin odottaa klo 16:30 asti, oli siivoustauko, mutta kyllä kannatti oottaa. Lauteilla hyvä vaihtaa mielipiteitä muiden seilaajien kanssa. Kelit oli pääasiana keskusteluissa, eri toteen tuulet. Ne kun ovat vähän rassaneet yhtä sun toista matkaajaa.

Kävin ”laituriostoksilla” ennen saunaa, samalla sai jaloittelua.

Virkistäytyneenä lähdettii ravinteliin ruokailulle. Viimevuonna jo hyväksi havaittu ravintola oli tänäänkin meidän valinta ja sieltä listalta pizzat. Tulee varmaankin pizza-kiintiö tällä reissulla täyteen ?????

Pieni lenkki kaupalle, Sale ja kmarket vierekkäin. Pientä makeeta tarttui mukaan.

Ysin lippusoiton jälkeen koputettiin veneeseen ja satamahenkilökuntaan kuuluva poika kyseli lippua, sitä joka kiinnitetään keulakaiteeseen. Ihmeekseni sitä ei ollut ??? No onko kuittia ? Roskikset olin vienyt jo onnekseni aikaisemmin, ja lompakosta tyhjentämäni kuitit olikin tallella ”uudessa”roskapussissa. Kelpas pojalle. Huh.

Eipä tässä tällä kertaa muuta.

ohi kiitävät laivat

5.7.2017 Yleinen

Ei ole nimeksikään ollut liikennettä, mutta ne, jotka ohi menivät, tekivät sitten sitäkin isommat allot.

Juuri niinkuin oletinkin.

En todellakaan syytä näitä hyötylaivoja.

Molemmat tekevät tärkeätä työtään. Ilman näitä, jäätäisiin ilman monelta palvelulta tuolla saaristossa.

Iteppä paikkani valitsin ……….

 

Bärsskäret saa jäädä

4.7.2017 Yleinen

aikka laguuni onkin upea, oli aika jättää se huomisesta myräkkää ajatellen.

Ajatus on, että pääsemme Paraisten saariston suojaa, ohi isojen selkien ennen huonompaa keliä. Jo iltapäiväksi ovet luvanneet lännen upoleista tuulta 12 m/s ja se tekee jo matkanteon epämiellyttäväksi.

Käännyimme kohti Taalintehdasta ja puikkelehdimme kapeita väyliä pikin alittaen mm Lövö:n sillan, jota pitkin pääsee Kasnäsin satamaan autolla. Me ei olla nyt autolla eikä muutenkaan menossa ”hälinäsatamaan” vaan luonnon rauhaan.

Jylhiä kallioita ja kaunista maisemaa täälläkin, vahinko että vettä tihutti koko tän kapeahkon, mutkittelevan väylän joka sillalta jatkuu Brändön pohjoispuolelta kaartuen lounaaseen ja siitä kääntyen suoraan pohjoiseen.

Taas kerran ei ollut keli mitä luvattiin, piti olla 5-6 m/s , oli melekin kymmenen ja aalto sen mukainen, ihan sivusta, joten nopeus loppumatka 15-16 solmua, jolloin ei ihan hirveesti keinuta. Gullkrona fjärden on meinaan sen verran iso selkä, että kerkee kerätä laineelle kokoa. Onneksi siinä on edes vähän saaria suojana.

Hälsingholmiin oli kääntynyt suorastaan purjevenejata, sitä kun on tänä kesänä hehkutettu Saariston Satamissa todella paljon ja aiheestakin. Mekin olemme siellä Sarza2:n neitsytmatkalla yöpyneet, oiskoollut 27.5.-15.

Me jatkoimme ohi Hamnholmenin ja Purunpään välistä väylää. Tuossa Hamnholmenissa on oivallinen laguuni, sielläkin ollaan vietetty yksi yö, Sarza1:llä, 1.7.-14.

Olin eilen illalla yrittänyt tehdä kotiläksyjä, mutta nyt ne pettivät pahemman kerran.

Saari, johon ajattelin meidän ankkuroituvan, Tammo, oli liian matarantaista meidän Sarzalle. Itäpuolella oleva Madamshamnen samoin, josta Sarzan Madam ”pahoitti” mielensä, kun kerrankin ois päässy ”omalle” saarelle. heh heh..

Niinpä kokka kohti itää ja siellä olevalle suojelualueelle. Ajattelin, että kai sinne nyt johonkin vois maihin mennä, mutta ei. Rannoilla keltaisia kylttejä: Sotilas alue, maihinnousu kielletty.

Kuinka ollakkaan, löytyi aivan alueen länsipuolelta hyvä rantautumis paikka, Flisholmenista, sen kaakkoiskulmasta.

Pikkasen on vaikeakulkuista, joten en suosittele lapsiperheille.  Kuva kertokoon.

Tuo saari vasemmassa kulmassa aloituskuvassa, tai oikeammin sen takana oleva saari, Näverholmen, N60,1536 E22,4081 oli Panssarilaiva Ilmarisen viimeinen satama.

Väinämöinen ja Ilmarinen lähtivät  Nordwind-hämäysoperaatioon edeten Utöstä kohti Hiidemaata, mutta Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi 13.9.1941. Laiva upposi seitsemässä minuutissa ja vei mukanaan 271 merimiestä 132:n pelastuessa. Kuolleet siunattiin Naantalissa kesäkuussa 1943. Hylky paikannettiin 70 metrin syvyydestä vasta 1990. Utön majakan seinällä on muistolaatta ja muistomerkki Naantalin Kuparivuorella.

 

Tässä kuvassa oleva valko-musta taulu on armeijan merivoimien omia maamerkkejä, tässä tapauksessa linjataulu. Peräpuolellamme noin puolen mailin päässä on myöskin pari reimaria joita ei näy kirjoissa eikä kansissa, ihan niinkuin noita linjataulujakaan.

On siinä sotalaivojen hyvä kulkea noudattaen viitoitusta, koska vettä piisaa liki 30 metrin verran.

Itse asiassa, mentiin ja tultiin osaa tuota väylää pitkin tietämättä, että on ”sotilasväylä”. Tajusin sen vasta maissa ollessamme, kun tutkailin tarkemmin karttoja ja ihmettelin merkkien puuttumista kaikista välineistämme: plotteri, Loisto-karttaohjelma, sailmate-beta kännykässä sekä sailmate läppärillä unohtamatta paperikarttaa.

En siis seilaa mutu-tuntumalla.

 

 

On siinä Madamen hyvä tulla ja mennä portaita apuna käyttäen.

 

Vähän muutakin kateltavaa kuin meri ja vene. Jäkälää täällä on aika paljon, sekä peuran kavion jälkiä ja papanoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossapa tarkempaa tietoo missä ja miten.

Tuosta veneen paikasta parikymmentä metriä pohjoiseen päin, voi vaikka isommallakin purkkarilla tulla, kävin ”vaklaa” maista käsin, eihän sitä koskaan tiedä !!!!!

Kännykällä otettu ja nyt viimein hogasin miten sen saa tähän blogiin, hyvä minä. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta.

 

 

 

Meni illalla keli aika suttuseksi ja voisko sanoo viileeksikin

Hanko jäi taaksemme

3.7.2017 Yleinen

Aamupalan jälkeen kaupoille. Ensin venetarvikeliikkeeseen hakemaan ilmansuodatinta VolvoPentaan, josko sais happee paremmin. Sieltä S-markettiin kolmen neljän päivän eväät ja vähän muutakin. Takas tullessa koukattiin kuola valuen pikkumyymälään,  Leipomo-kahvilassa ei ollutkaan leipää, eivät kuulemma leivo maanantaiksi ???

Siispä Madame takas markettiin, minä kaikki kamat mukana veneelle. Ja kuinkas ollakkaan, rannassa ollut kauppias ei ollutkaan paikalla myymässä perunoita yms tuotteitaan. Oli jo eilen valitellut, kun kauppa ei käy. No, se ei nyt lohduttanut minua yhtään, jäädäänkö ilman pottuja. Onneksi oivalsin nykytekniikan ja kaivoin taskustani Samsungini ja pirautin Madamelle, että tuoppas perunaa. Lupas tuoda.

Sitten olikin veneen huollon vuoro, vettä tankkiin ja kun Madame oli paikalla, siirtyminen septin tyhjennyspaikalle.

Vieressä on huoltoasema, jossa nähtiin melkeinpä tyypillinen episodi. Mereltä oli tulossa purkkari ja sata-altaalta iso, 42 jalkainen Targa, joka tyrkkäs ittes törkeesti sen purjeveneen eteen huoltoaseman laituriin. Kävi pikkasen kuumana purkkarin kippari, näky kuinka savu korvista suhisi. Siinä sitten huoltamon poikien kanssa siirsivät Targan toiselle puolelle, jonne sen ois alun alkaenkin pitänyt mennä, koska siinä on kaiken maailman keula- ja peräpotkurit, ois pystyny menemään vaikka sivuttain sinne. Tod näk kippari ei osannut. No, pääs sitten se purkkarikin tankille. Mut silti tämmönen sapettaa, iso kun on, niin muka saa ohittaa asemalle menossakin muut.

Onneksi meillä ei mennyt hermoja, hoidettiin tyhjennyshomma ja lähdettiin ajelemaan.

Hankoniemen kierto ja ylittämään läntistä selkää. Onneksi oli vähän tyyntynyt, mutta se alkuperäinen ennustus 5 m/s ei pitänyt kutinsa, oli 8 m/s joka on ihan eri juttu. Tuulen suunta länsi-etelä, eli meille sivulta tai oikeestaan kun se väylä kiertelee kaiken maaliman luotoja ja kiviä, aallot tuli välillä sivulta, sivuvastaan tai takaa sivulta.

Alkuun ajelimme 7-8 solmua, mutta jossain vaiheessa hiffasin, että suunniteltuun ankkuroitipaikkaan on viel vähän yli 10 mailia ja kello oli jo varttia vaille kolme, siispä syöminen ois jäänyt turhan myöhäiseen, pulikka pohjaan ja menoksi.

Sen verran se aallokko häiritsi, että paras vauhti vaihteli 18 – 22 solmun välissä, riipuen vähän mistä päin se aalto tuli kiemurtelusta johtuen.

Oltiin illalla kateltu pikkasen kartasta, mihin mentäis ja jälleen kerran taustatyö kannatti.

En nyt osaa paremmin linkki, millä ton maisemakuvan sain paremmin, mutta kandee kattoo, se ei kestä kuin 16 sek.

 

 

Vähän tuolta pilkottaa kaakana väylä ja taitaa Sarza2 piileskellä jossain…

 

Kun tultiin tänne, lähestyi joku moottoripurjehtia  myös paikkaa. Ensin me yritettiin  kuvan niemen nokan taakse, mutta oli niin peijakkaan matalaa, että en hirvinnyt mennä.

Tämä toinen meni peremmälle lahdukkaan, joten me perässä.  Silloin nähtiin tää laituri. Me luultiin ensin, että menevät mökilleen, mutta eivät päässeetkään ihan laituriin asti, matalaa heille. Olivat lähdössä ”ulos” kun huikkasin heille tuosta laiturista, koska en nähnyt mitään mökkiä laiturin ”yläpuolella”. Vastauseksi sanoivat rootsi-soomella, että eivät ikinä ole nähneet täällä ketään, mutta heille ei nyt syväys riitä, mutta teille varmaan ok. Mehän tyrkätiin heti ittemme siihen.

 

 

Tuossa näkyy ne meidän ekat piruetit lahdukassa.

 

 

 

 

 

 

Katotaan mitä illalla keksii..

 

 

 

 

 

Sunnuntaiksi Hankoon Saunomaan

2.7.2017 Yleinen

Kun ei eilen päästy saunaan, lähdettiin Hankoon.

Mutta, ennen tätä, piti lähteä Lilla Byxholmista, jonka päätin sitten tehdä ihan yksin, ei pelkästään kuvauksen vuoksi, vaan hyvää harjoitusta hoitaa homma yksin, jos vaikka joskun oikeesti pääsee / joutuu sen ihan iteksee tekemään.

Matkalla oli vähän keinutusta, mutta eipä se meidän menoa paljon haittaa. Sarza2:n menee myötäiseen aikas pehmeesti eikä paljon kiemurtele, jos nopeuden pitää 18 – 25 solmussa. Aalto oli semmosta vähän yli metristä ja merisään mukaan suurimmat liki 2 metriä. Tuuli oli Hangon edutalla tuolloin 12 – 14 m / s . Pikkasen se fiskareita keinutti.

 

 

 

Niin päästiin upouuteen kahvilaan kaffelle.

Ja kohta testaamaan uusi sauna, ovatten kovasti kehuneet sitä ja sen löylyjä.

 

edit klo 15:15

Kyl oli kehujen arvoinen, näkymää riitti ja vähän tapahtumaakin.

Tämä itään päin.

sekä  kaakkoon

Näkymä löylyhuoneesta, harvassa saunassa satmissa tällaista, tai minä en aiemmin tavannut.

Terassilta näkyy vanha toimisto ja sauna, en minä ainakaan jäänyt kaipaamaan. Ja näkyypi pala vanhaa Hankoa puutaloineen.

Ja sit niitä tapahtumia.

 

Moottoripujehtia yritti poijukiinnittyä, mutta tuuli painoi poijuun ja potkuriinhan se meni, joko oma köysi tai poiju tai pahimmillaan molemmat. Poijun ketju saapi pahaa jälkeä jos potkuriin menee.

Kumiveneellä tuli apuja paikalle.

 

 

 

 

ja oikeen livenä ja huojuvana:

Tähän lopuksi sopii hyvin suhteistani mereen, Sarza2 ja Madam

 

 

 

Myrskyn jälkeen

1.7.2017 Yleinen

Myrsky meni menojaan kohti länttä, joten ”uskallettiin” jatkaa matkaa. Kartasta bongasin meille uuden kohteen, Lilla Byxholmenin. Sitähän me ei tiedetty, onnistuuko rantautuminen siihen, mutta Byxholmen on merkitty nro:lla 492 karttaan. Siellä on jopa sauna, mutta siellä oli jo pari venekuntaa, joten entisestään vahvistui ajatus alkuperäisestä suunnitelmasta.

 

Ankkurointi onnistui kokeneen miehistön voimin kertalinttuulla juuri siihen, mihin kartan perusteella olin ajatellut.

Pieni veryttelylenkki on aina paikallaan, nytkin tehtiin melkein tunnin kierros. Se ei aina olekaan mikään helppo juttu, kuten ei tässäkään saaressa. Medamelle tuli jopa lämmin kiipeillessä ylös ja alas kallioita ja kiertäessä puita.

Tämä saari ei ole lapsiystävällinen eikä jos vähänkin ongelmia liikumisen kanssa.

 

Tämmöseen törmäsin, minkähän linnun pesä mahtaa olla ??

Nätin kolon oli rakentanut.

 

 

 

 

Satoa pukkaa muuallakin kuin linnunpesissä.

Ja laitetaan vielä plotterista mihin voi rantautua, jos toinen puoli on miehitetty.

Tässä kun päivää istuttiin, ihmeteltiin kun naapuriveneissä kiikarilla tuijotettiin Hankoon päin merelle. Me ei nähty, koska kallio esti näköyhteyden. Hetken päästä selvis:

 

Onneksi oli kone, jolla puksuttaa kohti Tammisaarta.

 

Vaikea sanoa, onko eilisen tekosia, vai oliko eilinen jo pikkasen rikkonut paikkoja ja lopullinen niitti on tullut tänään?

Ajoittain on meinaan tänäänkin tuullut yli 10 m/s, joten kyllä se on koetellut vehkeiden kestävyyttä.

 

Tämä on sitten toinen mastovaurio minkä olemme nähneet. Viimekesänä ei nähty yhtään, vaikka ajeltiin 1398 merimailia.

Nyt on mittarissa 365 mailia.

Tämähän ennustaa mastojen näkökulmasta huonoa kesää.

Vaan niinhän eräs pohjalainen ukko ennusti tälle kesälle tuulisia jaksoja joiden välissä vain muutamia aurinkoisia päiviä, toivottavasti oli väärässä. Toistaiseksi osunut ihan kohilleen. Pahus ……

 

 

 

Perheen retki merelle 16.6.-17 perjantai

17.6.2017 Yleinen

Olimme sopineet jo aiemmin, että jos kelit sen sallii, lähdemme koko porukalla meriretkelle ja näin teimme.

Keli oli ainakin satamasta lähdettäessä ihan oukei.

Nouto lastauspaikalta, koska rompetta on pienten lasten perheellä jonnii verran, otettiin jopa rattaat mukaan, jotka myöhemmin osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sai pikkutytsy rauhassa ottaa päivänokoset, sitten kun vaan malttoi.

Svinösundin jälkeen kun piti lähteä kunnolla vauhtiin, huomasin heti, että nyt ei kaikki ole koneen osalta kohdillaan. Ei kiihtynyt niin kuin kuuluisi, ja plaaniin nousuun jouduin käyttämään ekaa kertaa trimmilevyjä apuna. Volvo Penta ei myöskään ottanut täysiä kierroksia, hikisesti 3500 rpm ja sisälle tuli semmoista palaneen kumin katkua, niinkuin hihna ois luistanut.

Hiljensin Amiraalisataman kohdalla, niinkuin muutenkin siinä teen, ja ajelimme hissukseen seuraavalle isommalle selälle, Rövaren ja Härrön pohjoispuolella olevalle. Kone seis ja luukku auki. Ensin en hiffannutkaan mikä vois olla ongelma, mutta kun aikani seurailin turbon letkuja huomasin, että turbon mittarille menevä letku oli yhdestä liitoksesta irronnut, oma moga kiinnitettäessä. Olin näet aatellut aikoinaan testiojon jälkeen laittaa siihen klemmari, no olinko?? en ollut ja nyt se sitten kostautui.

Kun kone alkoi pelittää niinkuin piti, hurautimme suorilta ulkoväylän kautta kohti ajateltua leiriä.

Tuuli kohtuullisesti lännestä, eli meille vastainen, joten lasten takia jouduin pudottamaan nopeuden 15-16 solmuun, aallokko oli noin 40-50 senttistä.

Ensimmäinen saari jota olin ajatellut, ei onnannutkaan. Bylandet. Meidän mielipoukamaan olikin joku isohko vene jo ankkuroitunut, dam’it.

Vaihdettiin länsipuolelle, poijupaikoille. Rantautuminen onnistui loistavasti, kiitos hyvän miehistön. Pesue rantaan haistelemaan keliä. Ja keli ei nyt tuohon kohtaan oikein sopinut. Tuuli kävi suoraan ruuantekopaikkaan ja koska meri on vielä aika kylmä. n 11 asteinen, pitemmän päälle tulisi siinä kylmä.

Komento: kaikki veneeseen ja paikan vaihto. Vaihtoehto kaksi : Stora Svartö

Siispä sinne. Onneksi sinne ei ole kuin muutama maili, joten aika pikaisesti oltiin perillä.

Kello alkoi jo tikittää ruokaa. Heti miten juuresten kuorintaan ja nyyttien rakentelua sekä tulien tekoon.

Kaikki vaan kuutioiksi, sulatejuustoo ja ihan tilkka vettä. Tietty mausteita varovasti-lapset.

Nuori kippari tuli tietenkin auttamaan sytykkeiden teossa. Kirves  kiinnosti kovasti.

 

Siinä sai äiti opastaa tytärtään varomaan tulta.

 

 

 

 

 

 

Nyytit noin tunniksi tulille, pihvit vähän vähemmän aikaa ja tomaatit jossain siinä välissä sekä kasvisnakit.

 

 

 

 

Tommoselta se sit näyttä ja hyvää oli.

 

Veikka ei tietenkään jaksanut ihan kokoaikaa ruuan teossa olla, joten hänelle keksittiin paljon parempaa tekemistä ,,,,,

Kun mahat olivat kaikilla täysiä, olikin muuten vaan yhdessä oloa.

Hyvät olivat kalliot jopa pikkuneidin ryömiskellä.

Siinä se päivä vierähti ehkäpä liiankin nopeesti, toki lähtöletut paistettiin.

Suurimman osan matkaa köröttelimme hissukseen, nauttien lähes tyynestä meri-ilmasta

 

Ilme kertokoon kaiken ……

 

sekä peräaalto ,,,,,

 

 

 

 

kotisatamaa panoraamana