Selaat arkistoa kohteelle mavicpro.

illan kuvia Vuori-Kattilassa

29.7.2018 Yleinen

Oli sen verta erikoista auringonlaskun maisemaa, että olihan se ikuistettava.

 

Helle jatkuu ja Maijan saari jää muistoihin

24.7.2018 Yleinen

Pilvetön aamu, mutta tuulinen noin 6 m/s kaakosta. Tarkoituksemme mennä koilliseen päin, joten sivula toi kohtuullista aallokkoa. Loppumatkasta piti oikein hiljentää 19 solmuun ja samalla painaa keula alas, jotta paremmin halkaisisi sivuvastaiset aallot. Isommat alkoi jo olla yli metristä.

Matkalla tuli vastaan peräti yksi purjevene, tuloreittimme kun ei ollut mikään väylä. Loppumatkasta nähtiin kaukana peräti kaksi purkkaria.

Olin tutkaillut karttoja eilen, ja löytänyt tällaisen saaren, Norrskärin länsipuolella, Röören.

Vesi on täällä tosi kirkasta.

 

 

Oltais ehkäpä tuonne lahdukan perälle haluttu, mutta siellä olikin yksi purjevene jo.

Oli siellä yksi talokin.

Hetken päästä huomattiin, että olikin kaksi, toista vielä rakennettiin.

Tämän huomion tekeminen oli mahdollista, kun purkkari lähti pois ja me tietenkin samantien sinne sen tilalle.

 

Keulan kohdilla kalliossa olikin valmiina ikivanhat kalliokiilat, joten on ollut jo pitkään muidenkin tiedossa, että hyvä satamapaikka. Tähän kun ei oikeestaan käy mikään tuuli pahasti, vaikka merellä kuinka möyryäisi. No, ehkäpä jos pohjoisesta oikeen puhaltaisi, mutta silloinkaan ei kerkeis kovin isoja aaltoja kehittämään.

Kuten tuossa videossakin näkee, lokkeja on paljon. Välillä ne hullun lailla kierteli ilmassa, ja ilmi selvästi joitain lentäviä örkkejä söivät siellä yläilmoissa.

Vilahtaapi siinä yhdessä vaiheessa petolintukin, oletettavasti kalasääksi. 1 min 17 sek kohdalla, oikealta vasemmalle.

Näimme sen vielä toistamiseen. Lokit eivät välittäneet siitä hitustakaan, niillä kun oli kiire täyttää mahaansa lentävillä örkeillä.

Tässäpä vaan nautiskellaan ja katsellaan lintujen touhuja.

Huomenna ois tarkoitus mennä Jurmoon. Siis tänne pohjoisen Jurmoon, Isokarista kymmenisen mailia etelään.

Jos auringon lasku on hieno, tulee kuvia.

 

Väderskär, Myrkyluodon Maija

23.7.2018 Yleinen

Niinpä, aapulan jälkeen suorilta Väderskäriin.

 

 

Oli melkeinpä ”ruuhkaa”, vastaantulijoina vain pujeveneitä.

Ne harvat moottoriveneet, jos näkee, on paikallisten, ulkopuolella väylien.

”Myrskyluodon Maijan esikuva on Anni Blomqvistin isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter. Kalastajanvaimo Maria Mickelsdotter syntyi 1824 ja kuoli 1903. Hän eli elämänsä Väderskärin luodolla. Jannen esikuva on Johan Eriksson, joka kuoli vatsavaivoihin 59-vuotiaana”.

Todennäköisesti se oli tämä talo, jossa Maria oli elänyt. Saunarakennus taustalla.

 

 

Tuossa musiikkiviedossakin näkyy, kuinka Maija ja Janne asettuu ensimmäisenä yönä nukkumaan tähän.

 

Tein myös oman videon, mutta en saanut oikeaa musiikkia, anteeksi.

Saaren sisääntuloon oli kallioon laitettu valkoiseksi maalatut kivet merkiksi, koska ois muuten konstikas tulla.

Vettä jäi veneen alle pahimmillaan 1.3 metriä. Vesi on kyllä kirkasta, mutta se tuo myös haasteen, näkee liiankin selvästi, jolloin on vaikeampi arvioida, kuinka syvää oikeasti on.

Jotenkin mieli olisi tehnyt ajaa tuonne taustalla näkyvälle vanhalle venevajalle, mutta kaukaa jo näki, että tällä veneellä sinne ei ole asiaa. Muinaiset saaristolaisten käyttämät veneet kun eivät tarvinneet vettä alleen kuin pari-kolmekymmentä senttiä, me metrin verran, mieluimmin puoltoista.

Tämä antaa viitteitä meidän kiinnitymispisteestä. Filmissä vene kiinnittyi melkeinpä meidän perän puolelle

Päästäksemme lahdukan, Hemhamniksi kutsutun, toiselle puolelle, oli pikkaisen haasteita paikka paikoin löytää polku. Tuossa kaislikossa varsinkin.

Päästiin kuitenkin, kahveja ei keitetty, eikä talon tarpeita ollut odottamassa, joten me päästiin paljon vähemmällä kuin aikoimaan Maija ja Janne.

Mut hiki oli meilläkin.

 

Oli vähän huonolla hapellä tämä venetarvikevaja..

Jossain vaiheessä muovia laitettu katoksi, mutta ajan patina oli senkin haurastuttanut. Sisälle ei uskaltanut astua. Lahoja suurin osa lankuista. Vahinko.

Seuraava rakennus olikin sauna, savu-sellainen. Melko hyvässä kunnossa.

Voisin jopa kuvitella, että ihan lämmitettävissä. En kokeillut.

Oletettavasti navetan virkaa suorittanut rakennus, sekin aika ok, katto oli uusittu joskus kivi ja miekka.

Oli jotain mineriittin tapaista??

 

 

Itse päärakennus oli ajan saatossa myös ”pikkaisen” kärsinyt.

Takaseinä ”vähän” pullahtanut, mutta muuten ois vielä pelastettavissa.

Lattialankut ihan terveitä, noin äkikseltää katottuna. Eikä hellassakaan mielestäni mitään vikaa.

 

 

Jopa vanha silakkatynnyri, ehjä, niin kuin kerrossänky.

Kävimme myös saaren toisella puolen, melkein. 

Polku vei haapametsikön läpi. Luonto oli tätäkin kohdellut kaltoin. Toisaalta, ompahan örkeille syötävää ja koteja.

Huipulle matkalle oltiin törmätä merikotkaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt kameralla ottamaan kuvaa, sitä vaan ihaili sen nousua. Matkaa oisko ollut 20 metriä, mistä nuosi, lensi vartakkaiselle saarelle, ja laskeutui.

 Tämä on jäljellä ja merkkejä oli entisistä linja- tai joistain muista merkkien kiinnityksistä.

Nähtiin merikotka vielä uudemman kerran, kun oltiin takaisin tultu veneelle. Siksi en oikein uskaltanut kuvata dronella niin paljon kuin olisin halunnut. Olen nähnyt liian monta videota siitä, kuinka kotka vie dronen.

Kalliossa, missa vene oli kiinnittyneenä tuossa musavideossa, oli kivistä tehty risti, sekä kulmissa hyvin vanhat sepän tekemät taokset.

Takaisin kun kahlasimme heinikon läpi, jossa ei sitten punkitkaan viihdy, (ainakaan emme löytäneet), käytiin kurkkaamassa vielä yhtä rakennusta. Oisko ollut jokinmoinen varustevaja?

 

 

 

Ehkäpä nuo pullot eivät olleet vielä Maijan aikaan, 1800-luvulla. Eipä tainnut styrox-laatikoitakaan olla tuolloin.

Kalan perkuupöytään jalat oli otettu metsästä. Oli leppä päässyt uuteen tehtävään.

Reistireivuut tehty sen verran tukeviksi, ettei varmana hutkunut.

 

Kyllä ei mennyt tämä päivä hukkaan.

Jäi oikeesti jälkipolville kertomista.

 

Ahvenanmaan saariston pohjoiskärkeen

21.7.2018 Yleinen

Löydettiin upea rantautumispaikka, Rankoskär.

Ennen kuin tultiin tähän paikkaan, käytiin kokeilemassa useampaakin saaren rantaa, vaan ei päästu maihin. Tämä on sen sijaan vimosen päälle.

 

Piti ottaa päivällä vallutseva tuulen suunta, joka nyt on pohjoinen. Tuo niemen kärki suojasi tällä kertaa hyvin meidät ja lisäksi nuo luodot blokkas mainingin myös, jota ensin pikkasen pelkäsin.

Ja tosiaankin, tämä on melekinpä pohjoisin paikka, mihin voitiin ankkuroitua.

Ja tarkoitan nyt ”emosaarta” ja sen välittömässä läheisyydessä olevia saaria.

 

 

Jos pikkasen palataan taaksepäin, niin aamulla satoi vettä, pitkästä aikaa, vai oliko peräti tämän reissun ekat sateet?

Lämpötila ensimmäistä kertaa lähellä kahtakymmentä. Ois luullut, että virkisti!!! Eipä käynyt niin. Heti kun hellitti, tuli painostava kostea lämpö.

Matkalla tänne, kun hissukseen köröteltiin, nähtiin harvinaisen hyvin säilynyt, tai entisöity?, kummeli.

Näitä soisi näkevän enemmänkin, sopivat niin hyvin saaristoon.

Kun keli pikkaisen ”hellitti”, eli viileni, käytiin saaren toisella puolella.

 

Hienot jäkälät saarella, ja sen ovat huomanneet myös peurat, ainakin jälkiä on paljon, vaikka emme täällä ole, vielä, nähneetkään.

Naapurisaaressa nähtiin useampakin, kun etsittiin rantautumispaikkaa.

Takaisin kun tultiin, Madam meni mereen.

Syvää vähän yli pari metriä uintipaikalla, joten ei ihan ylettänyt jalat pohjaan. Minä passasin tän kierroksen.

 

 

 

Vähän huonosti erottuu, mutta herra (tai rouva) meriharakka oli kalastelemassa aivan veneemme vieressä.

Kuva ikkunan läpi otettuna. Heti kun menin takaosaan, missä pressun liepeet oli ylhäällä, tämä veijari pyyhälsi pois.

 

Hetken päästä tuosta episodista, nähtiin kun käärme ui ehkäpä 50 metrin päästä meistä. Eipä erottanut kameran näytöltä, joten enpä tiedä, onnistuinko ikuistamaan.

Jos pilvet kaikkoavat illalla, mennään auringon laskua ihailemaan toiselle puolelle saarta.

Joten, pysy kanavalla.

Matka jatkuu Kråkskäriin, Föglön lähelle

18.7.2018 Yleinen

Herättiin jo niin tuttuun lämpöön, hellettä piisaa.

Ajeltiin suorilta (Lilla) Kråkskäriin, vain yhdessä saaressa käytiin rantautumista tutkailemassa, joka epäonnistui. Tai siis ei menty edes ihan rantaan asti, kun näki rannan täydeltä pään kokoisia kiviä.

Mukava pikku saari, joka heti sitten hellettä uhmaten kierrettiin, jonka jälkeen oltiinkin valmiita mereen. Onneksemme ei ollut sinilevää, jota alkoi sitten ilmaantua kolmen jälkeen iltapäivällä, nyyh.

Matalat ovat vedet näillä main. Väylien ulkopuolella saapi olla tarkkana.

Videossakin näkyvä isohko fiskari yritti lähestyä tätä saarta, mutta kääntyivät pois, kun tähystäjä huuteli kipparille veden mataluudesta. Se saattaa yllättää, nimittäin näkee jopa kolmen metrin syvyyteen, eli loppupeleissä ei oli edes kovin matalaa.

Kiva pikku saari.

Vesi on kirkasta, kuten näkyy.

Pientä limamaista kasvustoa, mutta suurin osa kuuluu asiaan.

 

Tämmöisiä tiilen punaisia kiviä en ole ennen nähnytkään, siis meressä.

 

Enkä jäkälä kasvavan jonossa. Ilmeisesti halkeamaa pitki ovat kasvamassa. Oli pariakin lajiketta, tarkemmin tuntematta alaa??

 

Ja sitten tämä kuusenoksa. Tuolta katajikon alta pukkaa 3-4 metrin matkan käpyistä oksaansa, saakohan paremmin sitten uutta kasvustoaan levitettyä?? mene ja tiedä.

 

Pysykää kanavalla, että tiedätte, missä Sarza huomenna luuraa.

 

auringonlaskua ja muutakin

14.7.2018 Yleinen

Kytätessäni auringon laskua, kuului aikamoisen dieselin jyrinää lähistoltä. Hetken päästä selvisi, ja selviaa sinullekin, kun videon katsot, mikä aiheutti se jyrinän.

 

 

Hanko saa jäädä, länsi kutsuu

13.7.2018 Yleinen

Kaupassa ja pakolliset, septin tyhjennys ja veden lisäys. Olisin halunnut tankatakin, mutta kaksi kolmesta dieselpumpusta rikki ja jonossa monta venettä, joten ei jääty jonottelemaan. Päästään kyllä tällä pitkällekin tarvittaessa.

Vajaan kymmenen mailia Hangosta luoteeseen lähtevältä väylältä oikaistiin kohti Hiittistä. Matkalla ”törmättiin” valtavaan joutsenparveen.

Pakko taas tehdä tällai, kun ovat sen verran isoja, ettei muuten blogi ota vastaan.

 

 

 

 

 

Hanko 12.7.

12.7.2018 Yleinen

Nyt oltiin jo riittävän kauan oltu ilman saunaa, joten kohti Hankoa.

Tämänkin ohi vuosien varrella tullut monesti mentyä.

Siltikin se aina ihastuttaa. Kyllä ne ennen vanhaan viittii oikeesti tehdä kunnolla jopa kummelit.

GoProllakin oli nyt pitkästä aikaa käyttöä:

Toisaalta, nykyisin ehkäpä tehdään ”kunnolla” pienvenesatamat.

Ja niitä tarvitaan, mihinkäs muuten nää kaikki saatais mahtumaan.

Mekin olemme täällä.

Toisaalta, tultiin myöhössä, sinilevä kerkes ennen meitä……

Kyllä ne ennen vanhaa osasivat talotkin tehdä kunnolla.

En tiedä talojen ikiä, mutta niin vaan pystyssä ovat ja ilman hometta.

 

Kandeis nykyrakentajien käydä oppia ottamassa, mitenkä noissa teknisesti ilmanvaihto ihan luonnon menetelmillä otettu huomioon.

On rossipohjaa, on kakluunia nurkissa, on punamulta maalia, tai ainakin pellavaöljypohjaista tms luonnon väriä, jotta lauta hengittää.

Saunassa saatiin käydä ja edelleen, yksi parhaista, mitä löytyy. Pehmeät läylyt, eikä mikään grilli. Sekä tietty näköala suoraan satamaan ja merelle.

Kun ruokapaikkaa etsittiin, kiinnitin huomiota tuohon trapetsitaiteilijaan.

Ehkäpä ei ollut tarkoitus tulla näytille tänne satamaan, siis pelkästään. Saattoi olle ihan muissa töissä.

 

Huomenissa sitten lisää juttua.

 

Viereiseen saareen, Grytskär

11.7.2018 Yleinen

Koska tuuli eilen osui ikävästi Sarzan kylkeen, päätettiin vaihtaa lahdukan toiselle puolen ja samalla vaihtyi saari, Grytskäriin siispä päädyttiin.

 

Itseasiassa, tätä ensin katsottiin, mutta täällä oli silloin vene, joka tosin lähti pois, mutta emme silloin viitsineet vaihtaa paikkaa.

 

 

 

Nyt viitsittiin.

Oikein mukava saari tämäkin. Puolet jo heti kierrettiin, jo toinen puoli sit illemmalla, ettei ihan urakkahommiksi mene.

Videossakin näkee tän leväongelman.

 

 

Nyt tää on vähän niinku sinivihreätä ja näkyvyyttä puolisen metriä, kun vois olla liki parimetriä ilman levää.

 

Sarzan keulan puolella kallion toisella puolella oleva lahdenpohja on aika lohdutonta katsottavaa.

Puuroa.

 

 

Tuossa lahdukan rannalla oli parikin pääkallon puolikasta. En vain tunnista, minkä eläimen.

 

Kala tuo ei ainakaan ole ollut kun ei hampaita ole, siispä ilmeisesti joku lintu ?

 

 

 

 

 

Pysykää kanavalla, illemmalla kuvia lisää.

Fladalandet, kansallispuitossa Tammisaaren edustalla

10.7.2018 Yleinen

Aamun kuvausta ennen kuin tuli vaihtelua. Mielestäni paras video mitä olen kuvannut, valotus osunut kerrankin kohilleen.

Pientä vaihtelua. Isompaan saareen. Vieressä oleva Fladalandet, jota on kehuttu paljon. Siispä pitihän se mennä tarkistamaan.

Eka rantautumispaikka ei miellyttänyt, mutta toinen jo parempi. Tosin iltapäivällä itätuuli pikkasen aiheutti toimenpiteitä.

Katotaan nyt, pitääkö ankkuria siirtää??

 

 

 

 

 

 

Pieni saarikierros tehtiin ja kyllä kehuihin saaren suhteen on yhtyminen, magee paikka.

 

Pieni järvi, entinen meren lahdukka, nykyinen lampi, alkaa jo olla kasvillisuuden peittämä. Samoin alkaa nää muutkin olla lahdukat olla jo niin matalia, ettei meidän veneellä ainakaan uskalla keulaansa niihin työntää.

 

Täällähän maa nousee eteläsuomalaiseen olosuhteisiin nähden aika paljon per vuosi, joten maisema muuttuu.

 

 

Ja sinileväkukintoja, niitä on parissa päivässä tullut ihan hitokseen. Ei päässyt Madam tänä aamuna uimaan, kuten eilen teki pariinkin otteeseen.

Kivasti täällä polveilee kalliot ja metsiköt vuorotellen, joten lenkkeily on mielenkiintoista.

Konkeloita, näitä minun ”mielitiettyjä”, on joka metsikössä, niin täälläkin.

Ja on mustikkaakin.

 

 

 

 

 

 

Sitäpä ei näissä saarissa ole paljon näkynyt.

Toki, ei näitäkään nyt ihan sinisenä ollut, mutta kuitenkin. Ja vielä pikkasen pieniä, mutta maku oli jo kohillaan. Meitin selät vaan ei kestä noukkia, ees puimurilla, ja sekin on tallessa kellarissa kotona.

Tässäkin saarten keskivaiheilla, notkelma-metikössä varmaankin muutama sata vuotta sitte vesi lillui.