Selaat arkistoa kohteelle #mavicontheair.

Modermaganiin

7.8.2018 Yleinen

Ammupalan jälkeen, puolipilvisellä kevyen tuulen kelillä lähdimme ajamaan kohti Modermagania.

Noin puolessa välissä matkaa sattui minulle todellinen amatöörimainen moga. Räpläsin plotteria ja zoomailin, katsomatta eteeni tarkemmin. Danskogin saaren länsipäässä on yksi länsiviitta, kohdassa, jossa pienveneväylä tekee sellaisen ysikymppisen mutkan, laivaväylä loivemman. Olin ajamassa 24 solmua viitan väärältä puolen. Jotenkin menin tilanteesta niin solmuun, että vedin vain vauhdin pois, vaikka oikeesti olis pitänyt käätää kaikki oikealle. Onneksi vene kerkes putoamaan liusta pois, kun matalikko näkyi jo selvästi. Tein toisen virheen. Olisi pitänyt viimeistään tuossa vaiheessa vetää täysillä pakilla, mutta minä vain jäin toljottamaan ympärillämme olevaa matalikkoa. Tuuli kuljetti meidät vielä pahempaan paikkaan tuloksena, että kallio allamme osui jo veneeseemme. Onneksemme tulosuunta oli jyrkempi, joten pikaisen juoksun takakannelle ja havainto, että vettä riittää vetolaitteelle, ja pakki päälle. Uusi juoksu taakse, ja takaisin vääntämään pakki päälle. Vasta kolmannen jälkeen totesin selvinneeni töppäyksestä. Pakitin jonkin matkaa, ennen kuin uskalsin vaihtaa kulkusuunnan eteen ja kääntää väylälle. Kyllähän tilanne herätti. Ei pidä räplätä mitään laitteita, vaan ajaa tarkkaillen karttaa sekä muita apuvälineitä. Vieläkään ei meinaa tajuta tuota lapsosta, joka oli tuhota veneemme, tai ainakin perävetolaitteen.

Elämäni ensimmäinen todellinen vaaratilanne vesillä. Enhän minä ole veneillytkään kuin kuutisenkymmentä vuotta.

Päästiin kuitentin säikädyksellä ja Modermaganissa Gopro-kameralla totesin, ettei potkurit olleet saaneet kosketusta.

Illalla jatketaan.

 

Ahvenanmaan saariston pohjoiskärkeen

21.7.2018 Yleinen

Löydettiin upea rantautumispaikka, Rankoskär.

Ennen kuin tultiin tähän paikkaan, käytiin kokeilemassa useampaakin saaren rantaa, vaan ei päästu maihin. Tämä on sen sijaan vimosen päälle.

 

Piti ottaa päivällä vallutseva tuulen suunta, joka nyt on pohjoinen. Tuo niemen kärki suojasi tällä kertaa hyvin meidät ja lisäksi nuo luodot blokkas mainingin myös, jota ensin pikkasen pelkäsin.

Ja tosiaankin, tämä on melekinpä pohjoisin paikka, mihin voitiin ankkuroitua.

Ja tarkoitan nyt ”emosaarta” ja sen välittömässä läheisyydessä olevia saaria.

 

 

Jos pikkasen palataan taaksepäin, niin aamulla satoi vettä, pitkästä aikaa, vai oliko peräti tämän reissun ekat sateet?

Lämpötila ensimmäistä kertaa lähellä kahtakymmentä. Ois luullut, että virkisti!!! Eipä käynyt niin. Heti kun hellitti, tuli painostava kostea lämpö.

Matkalla tänne, kun hissukseen köröteltiin, nähtiin harvinaisen hyvin säilynyt, tai entisöity?, kummeli.

Näitä soisi näkevän enemmänkin, sopivat niin hyvin saaristoon.

Kun keli pikkaisen ”hellitti”, eli viileni, käytiin saaren toisella puolella.

 

Hienot jäkälät saarella, ja sen ovat huomanneet myös peurat, ainakin jälkiä on paljon, vaikka emme täällä ole, vielä, nähneetkään.

Naapurisaaressa nähtiin useampakin, kun etsittiin rantautumispaikkaa.

Takaisin kun tultiin, Madam meni mereen.

Syvää vähän yli pari metriä uintipaikalla, joten ei ihan ylettänyt jalat pohjaan. Minä passasin tän kierroksen.

 

 

 

Vähän huonosti erottuu, mutta herra (tai rouva) meriharakka oli kalastelemassa aivan veneemme vieressä.

Kuva ikkunan läpi otettuna. Heti kun menin takaosaan, missä pressun liepeet oli ylhäällä, tämä veijari pyyhälsi pois.

 

Hetken päästä tuosta episodista, nähtiin kun käärme ui ehkäpä 50 metrin päästä meistä. Eipä erottanut kameran näytöltä, joten enpä tiedä, onnistuinko ikuistamaan.

Jos pilvet kaikkoavat illalla, mennään auringon laskua ihailemaan toiselle puolelle saarta.

Joten, pysy kanavalla.