Selaat arkistoa kohteelle mavic.

Matka jatkuu Loviisaan

13.6.2018 Yleinen

 

Melkeinpä heti aamupalan jälkeen lähdettii Ajelemaan kohti Loviisaa.

”vähän” oikaisin, kun en viitsinyt kiertää noita luotoja pohjoisen kautta.

Tämä on aivan Lehmäsaaren pohjois puolella.

Kun satamamaksu, 18.-€ maksettiin, käytiin laittamassa saunat lämpiimään.

Täällä saa itse lämmittää silloin kun haluaa ja saunat ovat hyvä-löylyisiä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Lisäksi

Täällä on hienosti ymmärretty säilyttää vanhoja puutaloja.

 

 

 

 

 

 

 

Laitan sitten tämän jutun loppuun , ettei ole pakko katsoa, jos vanhat talot eivät kiinnosta.

Käytiin taas syömässä Nepalilaisessa ravintolassa.

Taaskaan ei tarvinnut pettyä.

Puhana.

 

Alkuun otin jättirapuja, jotka todella maukkaita. Se heidän soosinsa on vaan niin hyvää.

Lämpöiseksi Madam kanaa ja mulle lammasta.

Meinas kielet mennä …….

Tein GoProlla otettuja pätkiä, muutaman, loppuosassa on vähän ennen Loviisaa vastaan tullut iso purjealus.

Petrin tekemää musiikkia taustana.

 

 

Kukahan kurkkii ????

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvaakohan tuo piskuinen tuolla ”isojen” välissä. Ainakin turvallinen luulisin siinä olevan.

 

Yli 60 000 tuotteen valikoimastamme löydät työkaluja sekä tarvikkeita autoon, puutarhaan ja kotiin.
 

Saaren vaihtoa, Lehmäsaareen

13.6.2018 Yleinen

Kun oli saatu satamamaksu hoidettua, jätskit syötyä, irrottauduimme upeasta Haapasaaren suojaisesta satamasta ja suuntasimme Kotkan läheiselle, Lehmäsaarelle.

Tämä hieno hiekkalaguuni on suosittu paikallisten veneilijöiden keskuudessa, läheisen sijainnin takia, arvatenkin, vain muutama maili Kotkasta etelä-kaakkoon.

 

Yllättäv monta venettä, tähän aikaan vuodesta.

Mutta, mutta.

Eipä jäänyt montaa yöksi.

 

 

 

 

Käveltiin kartassa näkyvä luontopolku läpi.

Ihan jees, ei nyt mitään hip hei huraa huutoja saa aikaan, mutta kuitenkin kietämisen arvoinen.

On vaan niin erilainen kuin ulkosaariston saaret.

 

Hiekkaharjiunen honkien täyttämä saari.

Ois varmaankin kanttarellipaikka, mene ja tiedä.

 

 

 

 

Ekan kerran elämässäni näin, että harvennushakkuun puille tehdään tuommoiset laverit.

Taitaapi jäädä puut joksikin aikaa saarelle, liekö polttopuiksi grillipaikoille, joita täällä on useampi.

 

 

 

 

 

 

Toisella puolen saarta on pitkä hiekkaranta. Suurin osa on veden rajassa vaan aika kivikkoinen, mutta pohjoisosassa on pitkä pätkä hienoa hiekkarantaa.

 

Kyllä noilla kiinnityksillä linjataulu pysyy paikoillaan. Toki, voipi tuolla ylhäällä aikas huju käydä, varsinkin syysmyrskyjen aikaan, niin syytäkin pultata kunnolla.

Täällä oli kiva seurailla sorsien touhuja.

Yksi poikasista tuntui suurimman osan aikaa olla jossain ihan muualla kuin muu pesue. Jossain vaiheessa näytti jopa siltä, että se ajettiin pois, mutta kun ilta saapui, liittyi se muiden mukaan ja tarinamme sai onnellisen lopun. Veikkailimme laiturilla, että eipä tuo veijari huomistanää, jos yksikseen meinaa pärjäillä. Täällä pyöri isoja lokkeja sen verran, että jos niistä joku ei tuota rassukkaa koppaa, joku hauki sen tekee.

Ja sitten se ”pakollinen” video ilmasta käsin:

 

 

 

Kohti Haapasaarta

11.6.2018 Yleinen

Aurinkoisessa ja kevyessä tuulessa päästiin vaihtamaan maisemaa. Kohde oli tälle päivälle Haapasaari, noin 11 mailia lounaaseen Ulko-Tammiosta, oikaisten. 

Tuolta matalikoita ja kivikoita väistellen osasin kuin osasinkin tulla.

Tarkkana tietty saa olla.

Merikortti, Loistokarttaohjelma sekä tämä plotteri. Niitä kolmea seuraillessa hyvä kun ohjaamaan kerkee…..

Ja pitäs vielä maisemiakin kattoo …..

Sattumalta huomasin tuommoisen luodon nimen, Sopanen.

 

Kyllä alkoi hymyilyttää.

Sen verran paljon ollaa herra-Sopasen kanssa aikoinaan merillä pyöritty, ja vähän muuallakin.

 

 

 

 

Täälaisesta saaresta on nyt kysymys.

Täällä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien.Nykyinen rakennuskanta on syntynyt 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Vanhimmat säilyneet ovat 1700-luvulta.

Kaksi ammattikuntaa on ylitse muiden, saarelaisten keskuudessa: luotsaus ja kalastaminen.

Virolaisten kanssa käytiin aina 2.maailman sotaan saakka vilkasta seprakauppaa,

Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.

Täällä suorastaan huokuu ”vanhat ajat”. Jotenkin tuli mieleen Utö, vaikka ei näitä voi muuten verratakkaan, kuin vanhojen ammattien perusteella.

Kirkko on rakennettu vanhan, 1741 karttoihin mainitun, kirkon paikalle, 1858, eli ei ihan eilen.

Majakka keskellä korkeinta kalliota, n 20 meren pinnasta, on ”vähän” nuorempi, 1862 kasattu kivistä, 19 m korkea ja 3 m tiiltä.

Virallinen tulliasema on toiminut 1863 lähtien, nykyisin merivartioston asemana vuodesta 1931.

Tänne on ilmoittauduttava, jos aikoo Saimaan kanavan kautta järvelle mennä.

 

Seinässä on kyltti, milloin kauppa on tänne saatu.

Toimii näköjään postina, yleisenä ilmoitusten jakopaikkana yms. sen verran tuulikaappiin päästiin vilkaisemaan. Oli mennyt tuntia aikaisemmin kiinn, kun tultiin sen verran ”myöhään, vasta kuuden pintaan.

 

Näkyi olevan siellä seinällä paikallinen tonttien asemakaava. Numeroitu oli, varmaankin tietävät kuka minkäkin numeroisen tiluksen omistaa.

Kaavoitus voi olla aika vanhaa perua.

Ja veikkaisin, että muutoksia on turha hakea.

 

 

Näkemistä on vähän liiankin kanssa, ei oikein tiedä, mihin päin katseensa suuntaisi

.

 

 

 

Tuossa oikealla olevassa kuvassa, näyttäisi, että tänne on pikitie tehty, mutta onneksi näin ei ole.

 

Kyllä tämä tie on ihka oikeeta Suomalaista graniittia.

Ei tarvi pinnoittaa uudelleen, eikä routa vaikuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, muutamaan tuhanteen vuoteen.

 

 

 

 

 

Kyllä täällä silmä lepää. Ja kait sielukin, ainakin pikkuisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanha kunnantalo. Oli rakennusvuonna maksanut kunnan koko vuoden budjetin verran.

Jatketaan huomenna. Yökuvat jää nyt saamatta, kun nuo mustat pilvet peittää punertavan taivaan, yöllä sataa.

Yö saapuu Sapokanlahteen

10.6.2018 Yleinen

Ensimmäiset yökuvaukset, joten harjoittelua pitää jatkaa.

 

Kotkaan lähettiin 9.6.

9.6.2018 Yleinen

Aamu valkeni upeana. Olimme jo eilen päättäneet lähteä Kotkaan, koska oletettavasti kaikki työssäkäyvät ”valloittavat” lähisaaret.

Tuulikin oli lähes olematon, joten mikäs oli meidän ajellessa.

Tämän videon alkuosa on ulkoväylältä, oikealta laivaväylältä otettua. Ei niin kauhian usein meri ole näin rauhallinen.

 

Saatin melkeinpä sama paikka kuin aikaisemmillakin kerroilla täällä Sopukansatamassa ollessamme.

 

 

 

 

Satamatoimisto on edelleen ravintolassa.

Pikkaisen harmittaa edellisten vuosien tapaan, sauna on vasta 18:00. Lisäksi empivät, että lämpiää vain yksi löylyhuone, kun ei ole kuin meidän lisäksi kolme muuta vierasvenettä.

Ilmeisesti muut tässä laiturissa olevat eivät ole ”tavallisia turisteja”?

 

 

Sauna sinällään on hyvällä paikalla, lähellä vieraspaikkoja.

Ja uimaankin pääsee, jos tarkenee.

Minä en tarkene.

Pintaveden lämpö on mittaukseni mukaan

+ 12, kuitenkin plussalla, ulkolämpötila 18.

Saunan jälkeen varasin pöydän ravintola Cantiinasta, sen verran hyvät kokemukset kyseisestä ruokalasta.

Juttu jatkuu illemmalla, joten pysy kanavalla.

Käytiin ennen saunaa pienellä kävelyllä ja melkeinpä heti törmättiin lannoitekoneisiin.

 

Näitä oli usseimpi pesue.

 

Tuosta vain kiven heiton päässä oli Merenkulun ammattioppilaitoksen ”tukikohta”.

Saivat oppilaat melkein oikeesti harjoitella niin nosturin käyttöä kuin pelastuskalustonkin veteen laskua tai sit niitten ylösnostoa.

Vaikka täälä on useastikin käynyt, ensimmäisen kerran vasta tajusin nuitten tarkoituksen.

Sitä vaan mennä tohottaa eteen päin miettimättä mitä ympärillä oikeesti on.

Saunaan päästiin ajallaa, olivat laittaneet molemmat löylyhuoneet lämpiämään. Miesten puoli oli aluksi pikkasen grillimäinen, mutta sit toiset löylyt jo miellyttävät.

Olen aikaisemminkin pohtinut meidän kaupunkiemme arkkitehtuuria, eritoteen julkisivupuolta. Miksei muualla toteuteta uudisrakennuksissa tällaista ”vanhahtavaa” julkisivua. Nättejä olivat vanhan ajan hengen mukaiset puuverhoillut talot. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet oikeesti vanhojakin jo, mutta siistit oli ulkopinnat.

Kiva ja rauhallinen olo on tässä satamassa, kun tietää, että meitä valvotaan.

Viime kerrallakin näitä pyöri täällä, onneksi.

Saunapuhtaana ja pikkaisen siistimpii retonkeihin sonnustautuneina suuntasimme tuttuun ravintolaan.

Alkuun otettiin kumpaisetkin etanat. Eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Madam valitsi pääruuakseen savuporo-metsäsienikeiton ja ilmeisesti oli maukas, kun kieli meni mukana, tai ainakaan ei vähään aikaan ääntä tullut.

Minut porotäytteiset possun fileet sienisoosilla olivat myöskin maukkaat, mutta valkosipuliperunat olivat pienoinen pettymys.

Tekeville sattuu. Oli täysi torppa, joten onneksi olin varannut pöydän.

 

Huomenna jatketaan.

 

Alkuillan ja melkein yön otoksia

9.6.2018 Yleinen

Näihin en meinaa laittaa mitään löpinöitä ,,,,

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kohti Lillfjärdeniä 8.6.

8.6.2018 Yleinen

Aamun lämpitilat ,,,,,

Aamupalan jälkeen tankille sekä septin tyhjennykseen. Oli kerrankin nopea ja tehokas imupumppu.

Nafta täällä melkein kymmenen senttiä halvempaa kuin kotisataman lähellä olevassa Skattan jakelupisteellä, joten tankki täyteen.

Keli on tosi hieno, tuulta vain nimeksi ja aurinko pilkistelee pilvien välistä. Hyvä päivä vaihtaa majapaikkaa.

 

Tuota salmea pitkikin tänne tultiin.

Kaukana horisontissa siintäis, jos näkis, Venäjä.

 

Nyt kun olette päässeet käsitykseen, mihin olemme päätyneet, voinkin rauhallisin mielin aloittaa juuresten kuorinta ja pilkkominen.

Ja noita kuutioita kun oli haudduttanut runsaan tunnin, lisäsin sulatejuustoa, Madamen oma sekoitus, vähän mausteita ja vot, ,,

Naudanlihasta pihvit, vain pippurirouhetta ja ripaus suolaa. Tällä kertaa sisätilassa paistettuna, on kulovaroitus, ei voinut tulia tehdä.

 

Niin, ja täytyyhän tämä paikka tarkemminkin kuvata, ollaanhan nyt täällä jo neljättä kertaa.

 

 

Hetken sulattelun jälkeen pikkulenkki, siis kävelylenkki.

Aiemmin huomattiin kun avovene ajeli leirimme ohi. Ihmettelinkin, mitenkäaikoivat tuota kautta mennä, kun kovin on matalaa jo entuudestaan, puhumattakaan, että nyt vesi tällä -40 cm.

 

Kävelyn aikana selvisi, että olivat leiriytyneet niemen nokan toiselle puolelle.

 

 

 

 

 

 

 

Ja leiri

oikeesti, kun oikeen teltan mäelle olivat laittaneet. Harvemmin nykyisin näkee moista saaristossa.

 

Yleensä minä taaplaan edellä, mutta kuinka ollakkaan, Madam työntyi jossain vaiheessa eteeni, ja kuinka ollakkaan, heti oli polulla käärme vastassa. En kerennyt kuvaa nappaamaan, sen verta vikkelästi luikerteli kotikoloonsa kiven alle. Oli aika iso rantakäärme.

Ulkomeren puoleinen saaren näkymä on upean karua. Useamman kerran olen täällä käynyt virvelöimässä hyvin laihoin tuloksin. Nyt en ottanut vapaa edes mukaani. Olis kyllä veneessä useampikin ollut.

 

 

 

Oikein ku mielikuvitusta on mukana, niin oisko ihminen ja jokunmoinen lintu.

 

 

Ja metsäkin näyttää ihan metsältä.

Suomen halvimmat LED loisteputket 

 

Pellingin Sandholm

7.6.2018 Yleinen

Päätettiin kuitenkin vaihtaa heti aamupalan jälkeen maisemaa, tällä kertaa pikkuisen takaisin päin, Pellingin Sandholmiin.

Olivat luvanneet iltapäiväksi kovaakin tuulta. Ja se tuuli todellakin tuli.

Tultiin tuttuun laituriin, oisko kolmas kerta täällä.

 

 

Onkohan talvi kohdellut kaltoin, vai mikä lie rikkonut, saa nähä, kauanko kestää jos ei korjata ??

Käytii pienellä lenkillä herrättääksemme ruokahalua. Maisemat kuin ennen vanhaan konsanaan maaseudulla. Paitsi, että täällä pikitie.

Ja tien varrella lupiineja, paljon.

Oli sit veneitäkin ripoteltu, en vaan tiedä kenelle.

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa liki oli myöskin karavaanarialue, mallia ”Norja”. Siis ekan kerran nähtiin moisia kyliä norjassa, missä vaunut parkkeerattu ja rakennettu kunnon pihat puusta ja vaikka sun mitä ympäri vaunua.

Ilmeisesti täällä on jonkin asteista teollisuutta, vai mikskö ois nuin isoja halleja??

Eikä ollut ainut.

 

 

 

 

Lisäksi oli pikkasen iso plantaasi. Ainakin aitaa oli muutaman sadan metrin matkalla tien vieressä

 

Kun tuo lauta-aita päättyi metsän reunalla, muuttui riista-aidaksi kääntyen pois päin tiestä.

 

Tätä mielessäni naureskelin, kun johtoihin laitettu punaisia pallukoita. Aattelin näet että ovatten ottaneet drone-lennätykset huomioon, Näkee aika kaukaa noi piuhat.

Todellisuudessa molemmin puolin tietä alavaa ja meri lähellä, jolloin varmaankin linnut, eri toteen isommat, voisivat myös havaita nuo ja väistää. Turhan paljon lenteleevät johtoihin muutkin kuin dronet.

Josko illaksi rauhoittuis tuo tuuli, tai edes huomiseksi, että voitais jatkaa matkaa lähemmäksi Kotkaa.

Illan kuvia. Oli hieno keli kun pikkaisen tyyntyi

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

 


Saaren vaihto

28.5.2018 Yleinen

Päätettiin jo eilen, että tänään, maanantaina, vaihdamme saarta, Bylandetiin haluttiin.

Ajettiin ulkoväylän kautta. Uutta näkymää ja kipparinkin pitää itseään ”opettaa”, ettei aina samoja väyliä sahaa, täällä joutuu oikeen kartasta katsomaan ja tarkistelemaan väylämerkkejä.

Edelleenkin oli yksi purkkari länsipäässä, paikassa, johon me ois ehkä haluttu, joten mentiin vakipaikalle pohjoiskärjen lahdukkaan.

Lounaaksi tänään grillasin raakajauhelihapihvit, Rosamundaa, sipulit höystettynä sulatejuustolla ja käärittynä folioon. Sit viel kesäkurpitsaa ja avocadoa. Raaáhko avocadokin kypsyy hyvin tulilla.

 

 

 

 

 

 

 

Se hyvä puoli tässä saaressa on, että puuhuolto on toiminut. Kuivia koivuklapeja. Osan viskelin sisälle, pysyyvät kuivempina jos vaikka joskus kesällä sataa.

Käytiin tietty saari kiertämässä, liikuntaa pitää saada.

 

Ja iltakin tulee, onneksi ,,,,

 

Sunnuntaina saareen

28.5.2018 Yleinen

Piti odottaa sunnuntaihin asti, ennen kuin merelle päästiin. Ja miksikö niin kauan??

No kun ei-eläkeläiset ovat viikonloppuisin ”valloittaneet” lähisaaret, se suotakoon heille. Meillähän on aikaa viikollekin.

Näin iltapäivällä, oli vain vastaan tulijoita.

 

Sää oli tuommoinen puolipilvinen, kun huristelimme kohti Bylandettia. Olimme matkalla piipahtaneet Kaparenissa, mutta se oli vielä tähän aikaan ”täysi”, siis sellaiset paikat, joihin me voisimme rantautua.

 

Sama oli tilanne Bylandetissakin, joten jatkettiin Stora Svartö:hön.

 

Heti miten kiinnityksen jälkeen olikin ruuantekoa. Ruotsalaisia uusia perunoita ja paistettua maksaa.

 

Alkuperäinen ideani oli, että ois saanut grillata maksa, mutta tässä saaressa kun ei kunnollisia puita ole ja edellisellä reissulla omat varastot poltettiin, ei auttanut kuin tyytyä veneessä paistamaan.

Ei ne huonoja ollut näinkään tehtynä.

Tosta oli jo puolet syöty kun tajusin ottaa kuvan.

 

 

Se oli reilun puolen kilon maksan pala, jonka viipaloin paistamista varten ja puoli kapallista perunoita, kaik män. Ja piisas.

Hetken piti happea ottaa ennen kuin pienelle lenkille lähdettiin.

 

Kauempaa katsottuna, näytti ihan kuin lammas tai vasikka ois tuossa ollut.

Kelo se vain olikin.

Aina tääl kuitenkin jotain uutta näkee.

Tai eihän ne välttämättä mitään uutta ole, ei vaan ole ennen huomannut.

Sitä niin helposti kattelee vaan omia varpaitaan, eikä havainnoi ympäristöään.

 

Tossa pohdin, että kumpikohan on vanhempi, kelottunut näre vai Sarza2:n

 

Ei kai sillä lopuksi ole väliä, kumpaakin kun tarvitaan.

 

Ilta pakkas päälle, joten kaivoin kuvauskalustoni esiin.

 

 

Taitaa puhutella nää kuvaukset enempi, joten lisää löpinöitä seuraavalla kerralla.