Selaat arkistoa kohteelle mavic.

auringonlaskua ja muutakin

14.7.2018 Yleinen

Kytätessäni auringon laskua, kuului aikamoisen dieselin jyrinää lähistoltä. Hetken päästä selvisi, ja selviaa sinullekin, kun videon katsot, mikä aiheutti se jyrinän.

 

 

Hanko 12.7.

12.7.2018 Yleinen

Nyt oltiin jo riittävän kauan oltu ilman saunaa, joten kohti Hankoa.

Tämänkin ohi vuosien varrella tullut monesti mentyä.

Siltikin se aina ihastuttaa. Kyllä ne ennen vanhaan viittii oikeesti tehdä kunnolla jopa kummelit.

GoProllakin oli nyt pitkästä aikaa käyttöä:

Toisaalta, nykyisin ehkäpä tehdään ”kunnolla” pienvenesatamat.

Ja niitä tarvitaan, mihinkäs muuten nää kaikki saatais mahtumaan.

Mekin olemme täällä.

Toisaalta, tultiin myöhössä, sinilevä kerkes ennen meitä……

Kyllä ne ennen vanhaa osasivat talotkin tehdä kunnolla.

En tiedä talojen ikiä, mutta niin vaan pystyssä ovat ja ilman hometta.

 

Kandeis nykyrakentajien käydä oppia ottamassa, mitenkä noissa teknisesti ilmanvaihto ihan luonnon menetelmillä otettu huomioon.

On rossipohjaa, on kakluunia nurkissa, on punamulta maalia, tai ainakin pellavaöljypohjaista tms luonnon väriä, jotta lauta hengittää.

Saunassa saatiin käydä ja edelleen, yksi parhaista, mitä löytyy. Pehmeät läylyt, eikä mikään grilli. Sekä tietty näköala suoraan satamaan ja merelle.

Kun ruokapaikkaa etsittiin, kiinnitin huomiota tuohon trapetsitaiteilijaan.

Ehkäpä ei ollut tarkoitus tulla näytille tänne satamaan, siis pelkästään. Saattoi olle ihan muissa töissä.

 

Huomenissa sitten lisää juttua.

 

Grytskärin seikkailut jatkuvat

11.7.2018 Yleinen

Aurinko helli meitä tänää todellakin.

Paikan vaihto ja täysin plägä, edelliseen kävi pieni tuulen vire.

Söimme itsemme aivan ähkyiksi, joten meni pikkasen henkeä vetäessä.

Lähelle pöllähti jossain vaiheessa purkkari, joka ei syystä tai toisesta pitkään viihtynyt lahdukassamme.

Läksimme kuitenkin vähän myöhemmin lenkille. Saaren länsipäässä on pieni kalliokieleke, johon oli jossain vaiheessa tullut vene ja sinne asti päästyämme, juttelimmekin heidän kanssaan aika tovin.

Olin ajatellut, että radiossa, telkkarissa sekä netissämme jotain häikkää, kun on huonot yhteydet, mutta tapaamamme naapurit valittivat aivan samoista ongelmista. Eli, aluella nyt vaan sattuu olemaan hyonot kentät.

Tässäpä pieni pläjäys heidän veneestään.

Näköalat rupattelupaikalla oli oivallinen.

 

Näitä muurahaisten valtateitä oli tässä saaressa monessa paikkaa.

Tässäpä pientä havainnointikuvaa.

 

 

On ne merkillisiä otuksia, kun oikeen valtatiet raivaa.

 

 

Tämmösen vastavalokuvan otin, kun mielestäni tuo meri välkkyy niin hienosti, mutta ei taida välittyä oikea ”tunnelma” tästä otoksesta.

 

Siitä jatkettuamme, olikin maasto pikkaisen haasteellisempaa. Lopulta kävelimme ohi kohdan, josta olisi pitänyt mennä saaren poikki välttääksemme mökit, jotka saaren itäpäässä ovat. Mutta mepä melkeinpä törmättiin ensin päärakennukseen ja myöhemmin saunaan. Saatiin sitten mustikan varpujen seassa tarpoa tovi, ennen kuin päästii paremmalle polulle, joka toi meidät sinne, minne tavoitteemme alun alkaen oli, Sarzan luo.

Pysykää kanavalla.

Tarinat eivät lopu tähän, vaan huomenna jatkuu……

Fladalandet, kansallispuitossa Tammisaaren edustalla

10.7.2018 Yleinen

Aamun kuvausta ennen kuin tuli vaihtelua. Mielestäni paras video mitä olen kuvannut, valotus osunut kerrankin kohilleen.

Pientä vaihtelua. Isompaan saareen. Vieressä oleva Fladalandet, jota on kehuttu paljon. Siispä pitihän se mennä tarkistamaan.

Eka rantautumispaikka ei miellyttänyt, mutta toinen jo parempi. Tosin iltapäivällä itätuuli pikkasen aiheutti toimenpiteitä.

Katotaan nyt, pitääkö ankkuria siirtää??

 

 

 

 

 

 

Pieni saarikierros tehtiin ja kyllä kehuihin saaren suhteen on yhtyminen, magee paikka.

 

Pieni järvi, entinen meren lahdukka, nykyinen lampi, alkaa jo olla kasvillisuuden peittämä. Samoin alkaa nää muutkin olla lahdukat olla jo niin matalia, ettei meidän veneellä ainakaan uskalla keulaansa niihin työntää.

 

Täällähän maa nousee eteläsuomalaiseen olosuhteisiin nähden aika paljon per vuosi, joten maisema muuttuu.

 

 

Ja sinileväkukintoja, niitä on parissa päivässä tullut ihan hitokseen. Ei päässyt Madam tänä aamuna uimaan, kuten eilen teki pariinkin otteeseen.

Kivasti täällä polveilee kalliot ja metsiköt vuorotellen, joten lenkkeily on mielenkiintoista.

Konkeloita, näitä minun ”mielitiettyjä”, on joka metsikössä, niin täälläkin.

Ja on mustikkaakin.

 

 

 

 

 

 

Sitäpä ei näissä saarissa ole paljon näkynyt.

Toki, ei näitäkään nyt ihan sinisenä ollut, mutta kuitenkin. Ja vielä pikkasen pieniä, mutta maku oli jo kohillaan. Meitin selät vaan ei kestä noukkia, ees puimurilla, ja sekin on tallessa kellarissa kotona.

Tässäkin saarten keskivaiheilla, notkelma-metikössä varmaankin muutama sata vuotta sitte vesi lillui.

 

 

Matka jatkuu Loviisaan

13.6.2018 Yleinen

 

Melkeinpä heti aamupalan jälkeen lähdettii Ajelemaan kohti Loviisaa.

”vähän” oikaisin, kun en viitsinyt kiertää noita luotoja pohjoisen kautta.

Tämä on aivan Lehmäsaaren pohjois puolella.

Kun satamamaksu, 18.-€ maksettiin, käytiin laittamassa saunat lämpiimään.

Täällä saa itse lämmittää silloin kun haluaa ja saunat ovat hyvä-löylyisiä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Lisäksi

Täällä on hienosti ymmärretty säilyttää vanhoja puutaloja.

 

 

 

 

 

 

 

Laitan sitten tämän jutun loppuun , ettei ole pakko katsoa, jos vanhat talot eivät kiinnosta.

Käytiin taas syömässä Nepalilaisessa ravintolassa.

Taaskaan ei tarvinnut pettyä.

Puhana.

 

Alkuun otin jättirapuja, jotka todella maukkaita. Se heidän soosinsa on vaan niin hyvää.

Lämpöiseksi Madam kanaa ja mulle lammasta.

Meinas kielet mennä …….

Tein GoProlla otettuja pätkiä, muutaman, loppuosassa on vähän ennen Loviisaa vastaan tullut iso purjealus.

Petrin tekemää musiikkia taustana.

 

 

Kukahan kurkkii ????

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvaakohan tuo piskuinen tuolla ”isojen” välissä. Ainakin turvallinen luulisin siinä olevan.

 

Yli 60 000 tuotteen valikoimastamme löydät työkaluja sekä tarvikkeita autoon, puutarhaan ja kotiin.
 

Saaren vaihtoa, Lehmäsaareen

13.6.2018 Yleinen

Kun oli saatu satamamaksu hoidettua, jätskit syötyä, irrottauduimme upeasta Haapasaaren suojaisesta satamasta ja suuntasimme Kotkan läheiselle, Lehmäsaarelle.

Tämä hieno hiekkalaguuni on suosittu paikallisten veneilijöiden keskuudessa, läheisen sijainnin takia, arvatenkin, vain muutama maili Kotkasta etelä-kaakkoon.

 

Yllättäv monta venettä, tähän aikaan vuodesta.

Mutta, mutta.

Eipä jäänyt montaa yöksi.

 

 

 

 

Käveltiin kartassa näkyvä luontopolku läpi.

Ihan jees, ei nyt mitään hip hei huraa huutoja saa aikaan, mutta kuitenkin kietämisen arvoinen.

On vaan niin erilainen kuin ulkosaariston saaret.

 

Hiekkaharjiunen honkien täyttämä saari.

Ois varmaankin kanttarellipaikka, mene ja tiedä.

 

 

 

 

Ekan kerran elämässäni näin, että harvennushakkuun puille tehdään tuommoiset laverit.

Taitaapi jäädä puut joksikin aikaa saarelle, liekö polttopuiksi grillipaikoille, joita täällä on useampi.

 

 

 

 

 

 

Toisella puolen saarta on pitkä hiekkaranta. Suurin osa on veden rajassa vaan aika kivikkoinen, mutta pohjoisosassa on pitkä pätkä hienoa hiekkarantaa.

 

Kyllä noilla kiinnityksillä linjataulu pysyy paikoillaan. Toki, voipi tuolla ylhäällä aikas huju käydä, varsinkin syysmyrskyjen aikaan, niin syytäkin pultata kunnolla.

Täällä oli kiva seurailla sorsien touhuja.

Yksi poikasista tuntui suurimman osan aikaa olla jossain ihan muualla kuin muu pesue. Jossain vaiheessa näytti jopa siltä, että se ajettiin pois, mutta kun ilta saapui, liittyi se muiden mukaan ja tarinamme sai onnellisen lopun. Veikkailimme laiturilla, että eipä tuo veijari huomistanää, jos yksikseen meinaa pärjäillä. Täällä pyöri isoja lokkeja sen verran, että jos niistä joku ei tuota rassukkaa koppaa, joku hauki sen tekee.

Ja sitten se ”pakollinen” video ilmasta käsin:

 

 

 

Kohti Haapasaarta

11.6.2018 Yleinen

Aurinkoisessa ja kevyessä tuulessa päästiin vaihtamaan maisemaa. Kohde oli tälle päivälle Haapasaari, noin 11 mailia lounaaseen Ulko-Tammiosta, oikaisten. 

Tuolta matalikoita ja kivikoita väistellen osasin kuin osasinkin tulla.

Tarkkana tietty saa olla.

Merikortti, Loistokarttaohjelma sekä tämä plotteri. Niitä kolmea seuraillessa hyvä kun ohjaamaan kerkee…..

Ja pitäs vielä maisemiakin kattoo …..

Sattumalta huomasin tuommoisen luodon nimen, Sopanen.

 

Kyllä alkoi hymyilyttää.

Sen verran paljon ollaa herra-Sopasen kanssa aikoinaan merillä pyöritty, ja vähän muuallakin.

 

 

 

 

Täälaisesta saaresta on nyt kysymys.

Täällä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien.Nykyinen rakennuskanta on syntynyt 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Vanhimmat säilyneet ovat 1700-luvulta.

Kaksi ammattikuntaa on ylitse muiden, saarelaisten keskuudessa: luotsaus ja kalastaminen.

Virolaisten kanssa käytiin aina 2.maailman sotaan saakka vilkasta seprakauppaa,

Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.

Täällä suorastaan huokuu ”vanhat ajat”. Jotenkin tuli mieleen Utö, vaikka ei näitä voi muuten verratakkaan, kuin vanhojen ammattien perusteella.

Kirkko on rakennettu vanhan, 1741 karttoihin mainitun, kirkon paikalle, 1858, eli ei ihan eilen.

Majakka keskellä korkeinta kalliota, n 20 meren pinnasta, on ”vähän” nuorempi, 1862 kasattu kivistä, 19 m korkea ja 3 m tiiltä.

Virallinen tulliasema on toiminut 1863 lähtien, nykyisin merivartioston asemana vuodesta 1931.

Tänne on ilmoittauduttava, jos aikoo Saimaan kanavan kautta järvelle mennä.

 

Seinässä on kyltti, milloin kauppa on tänne saatu.

Toimii näköjään postina, yleisenä ilmoitusten jakopaikkana yms. sen verran tuulikaappiin päästiin vilkaisemaan. Oli mennyt tuntia aikaisemmin kiinn, kun tultiin sen verran ”myöhään, vasta kuuden pintaan.

 

Näkyi olevan siellä seinällä paikallinen tonttien asemakaava. Numeroitu oli, varmaankin tietävät kuka minkäkin numeroisen tiluksen omistaa.

Kaavoitus voi olla aika vanhaa perua.

Ja veikkaisin, että muutoksia on turha hakea.

 

 

Näkemistä on vähän liiankin kanssa, ei oikein tiedä, mihin päin katseensa suuntaisi

.

 

 

 

Tuossa oikealla olevassa kuvassa, näyttäisi, että tänne on pikitie tehty, mutta onneksi näin ei ole.

 

Kyllä tämä tie on ihka oikeeta Suomalaista graniittia.

Ei tarvi pinnoittaa uudelleen, eikä routa vaikuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, muutamaan tuhanteen vuoteen.

 

 

 

 

 

Kyllä täällä silmä lepää. Ja kait sielukin, ainakin pikkuisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanha kunnantalo. Oli rakennusvuonna maksanut kunnan koko vuoden budjetin verran.

Jatketaan huomenna. Yökuvat jää nyt saamatta, kun nuo mustat pilvet peittää punertavan taivaan, yöllä sataa.

Yö saapuu Sapokanlahteen

10.6.2018 Yleinen

Ensimmäiset yökuvaukset, joten harjoittelua pitää jatkaa.

 

Kotkaan lähettiin 9.6.

9.6.2018 Yleinen

Aamu valkeni upeana. Olimme jo eilen päättäneet lähteä Kotkaan, koska oletettavasti kaikki työssäkäyvät ”valloittavat” lähisaaret.

Tuulikin oli lähes olematon, joten mikäs oli meidän ajellessa.

Tämän videon alkuosa on ulkoväylältä, oikealta laivaväylältä otettua. Ei niin kauhian usein meri ole näin rauhallinen.

 

Saatin melkeinpä sama paikka kuin aikaisemmillakin kerroilla täällä Sopukansatamassa ollessamme.

 

 

 

 

Satamatoimisto on edelleen ravintolassa.

Pikkaisen harmittaa edellisten vuosien tapaan, sauna on vasta 18:00. Lisäksi empivät, että lämpiää vain yksi löylyhuone, kun ei ole kuin meidän lisäksi kolme muuta vierasvenettä.

Ilmeisesti muut tässä laiturissa olevat eivät ole ”tavallisia turisteja”?

 

 

Sauna sinällään on hyvällä paikalla, lähellä vieraspaikkoja.

Ja uimaankin pääsee, jos tarkenee.

Minä en tarkene.

Pintaveden lämpö on mittaukseni mukaan

+ 12, kuitenkin plussalla, ulkolämpötila 18.

Saunan jälkeen varasin pöydän ravintola Cantiinasta, sen verran hyvät kokemukset kyseisestä ruokalasta.

Juttu jatkuu illemmalla, joten pysy kanavalla.

Käytiin ennen saunaa pienellä kävelyllä ja melkeinpä heti törmättiin lannoitekoneisiin.

 

Näitä oli usseimpi pesue.

 

Tuosta vain kiven heiton päässä oli Merenkulun ammattioppilaitoksen ”tukikohta”.

Saivat oppilaat melkein oikeesti harjoitella niin nosturin käyttöä kuin pelastuskalustonkin veteen laskua tai sit niitten ylösnostoa.

Vaikka täälä on useastikin käynyt, ensimmäisen kerran vasta tajusin nuitten tarkoituksen.

Sitä vaan mennä tohottaa eteen päin miettimättä mitä ympärillä oikeesti on.

Saunaan päästiin ajallaa, olivat laittaneet molemmat löylyhuoneet lämpiämään. Miesten puoli oli aluksi pikkasen grillimäinen, mutta sit toiset löylyt jo miellyttävät.

Olen aikaisemminkin pohtinut meidän kaupunkiemme arkkitehtuuria, eritoteen julkisivupuolta. Miksei muualla toteuteta uudisrakennuksissa tällaista ”vanhahtavaa” julkisivua. Nättejä olivat vanhan ajan hengen mukaiset puuverhoillut talot. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet oikeesti vanhojakin jo, mutta siistit oli ulkopinnat.

Kiva ja rauhallinen olo on tässä satamassa, kun tietää, että meitä valvotaan.

Viime kerrallakin näitä pyöri täällä, onneksi.

Saunapuhtaana ja pikkaisen siistimpii retonkeihin sonnustautuneina suuntasimme tuttuun ravintolaan.

Alkuun otettiin kumpaisetkin etanat. Eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Madam valitsi pääruuakseen savuporo-metsäsienikeiton ja ilmeisesti oli maukas, kun kieli meni mukana, tai ainakaan ei vähään aikaan ääntä tullut.

Minut porotäytteiset possun fileet sienisoosilla olivat myöskin maukkaat, mutta valkosipuliperunat olivat pienoinen pettymys.

Tekeville sattuu. Oli täysi torppa, joten onneksi olin varannut pöydän.

 

Huomenna jatketaan.

 

Alkuillan ja melkein yön otoksia

9.6.2018 Yleinen

Näihin en meinaa laittaa mitään löpinöitä ,,,,