Selaat arkistoa kohteelle Matkailu.

”Lomalle”

24.4.2018 Yleinen

Näin eläkeläisenäkin voi ja kannattaa lähteä lomalle. Onhan se vaihtelua arkielämään, kun kotoa pikkasen kauemmaksi lähtee.

 

Tällä kertaa kohteemme ehkäpä ei niin tuttu,  Kosovo ja Pristiinan kaupunki.

Ja koska emme halunneet lähteä julkisilla, niin kentän parkkihallista on syytä ottaa kuva, löytää auton helpommin. Kas kun ei riitä että tietää kerroksen rakennuksen lisäksi. Tässäkin kerroksessa muutama sata autoa.

 

Lento lähti melkdin ajallaan, vartin myöhässä. Osasyynä saattoi olma matkustajien tottumattomuus. Lentoemot joutuivat neuvomaan suurinta osaa matkailijoista. Mihin pitää laittaa laukut ja reput, missä asennossa penkki tai tarjoilupöytä jne. Meille ihan perusasioita, mutta nyt kone oli täysi ja suurin osa ilmeisesti Kosovolaisia. Eivät olleet lennelleet, osa ei koskaan aikaisemmin. Sen kuulin eräältä n 25v naiselta vessajonossa, kun ei ymmärtänyt merkkivalojen tarkoitusta.

 

 

Norweigian on ainut, joka tekee suoria lentoja Helsingistä Pristiinaan, kaksi kertaa viikossa, ja kuulemma aina lennot täysiä. Asuuhan Suomessa liki 10 000 Kosovo-Sebia-Albania seudulta lähtenyttä siirtolaista.

Lisäksi lapsia oli paljon jotka sekä nousussa että laskun aikana järjesti oman ohjelman. Sinfonia oli melkoinen.

Keli oli kotimaassa kolea ja sateinen,  toisin kuin Kosovossa, aurinko pilvettömältä taivaalta toi kesäisen lämmön meille, 26 astetta.

Taxilla huristeltiin hotellille, semmosella vanhalla Opelilla, jossa ei ollut edes ilmastointia. Eipä kustantanutkaan kuin 20 € matkan kestäen yli puolituntia.

 

Hotelli ihan ok. Kaikki nyt tapaamamme ihmiset erittäin ystävällisiä. Positiivinen alkykokemus. Toivottavasti pöhinä jatkuu.

Kuvat tulee kunhan saan mulkattua,  ovat liian ”isoja” nyt.

Pieni lenkki majoittumisen jälkeen läheisellä keskusta/kävelykadulla, jossa ravintola poikineen täynnä ihmisiä. Tekevätkö nää töitä ollenkaan?? Ensi vilkaisu hintatasoon oli jopa sokeeraava,  näinkö halpaa.

Piti käydä vaatteita vähentämässä välillä ja sit välipalalle,  pikkusalaatti, pienet jauhelihapihvit ja leipää maksoivat peräti 6€ kivennäisveden kera. Ja oli erittäin maukasta.

Jälkkäriksi kävelykadun ravintolassa kahvin ja kaakaon sivuun isot, siis isot kakkupalat. 5.90€.

Nyt sit pieni huili.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalliselle lähdettiin kävemykadun varrella olevaan Metropol ravintolaan ja oikeen sisälle, liinoitettuun pöytään. Sisustuksesta päätellen, paikka on keskitasoa kalliimpi ja niin oli. Ruuat, ruokajuomat ja Madamelle vielä näkäräinen sekä mulle kahvi, teki jopa 18 €. Olipa kallista !!!!!

Öitä

 

 

Pohjoisen kiertoajelu

13.2.2015 Bali, Indonesia, matkailu, vaihto-opiskelu, Yleinen

Torstaina meillä oli koulussa vapaaehtoinen excursio jonkun opettajan kotiin, mutta Miroa ei niin kovin kiinnostanut, joten jätettiin väliin ja päätettiin suunnata kohti Pohjois-Balia. Tarkoitus oli lähteä ajamaan kohti Lovinaa ja sieltä Länsi-Balin kautta takas Kerobokaniin.Suunniteltiin etukäteen, missä nähtävyyksillä pysähdytään mutta yöpaikkaa ei oltu varattu etukäteen. Mielessä oli vain, että 1-2 yötä yövytään matkalla riippuen siitä, miten jaksetaan ajaa. Meijän kämpiltä Lovinaan on matkaa n.80km ja ensimmäinen pysäkki oli Jatiluwihin riisipellot n. 50km päässä. Riisipellot sijaitsi vuorten juurella ja peltoa todellakin oli silmänkantamattomiin. Ajettiin osittain vuoristoteitä pitkin ja näkymät riisipeltojen yli oli todella upeat.Sisäänpääsymaksu ”parhaille paikoille” oli 20 000 rupiaa.  Täällä riisipellot noudattaa malliltaan kerroksellisuutta, mikä mahdollistaa Balin omalaatuisen kastelutekniikan.

Jatiluwih rice fields

DCIM110GOPRO

 Jo ennen kuin oltiin päästy riisipelloille, ilma muuttui sateiseksi. Onneks vettä ei kuitenkaan tullut koko aikaa kaatamalla, vaan pystyttiin jatkaan matkaa pienestä sateesta huolimatta. Oltiin aiemmin luettu, että pohjoisen vuorilla on kylmempi kuin etelässä, mutta silti ilmasto yllätti meidät. Ajettiin todella korkeilla vuoristoteillä, joilla ilma tuntui sateen kanssa tosi kylmältä. Riisipelloilta matka jatkui korkeilla teillä pohjoisemmaksi kohti ehkä Balin tunnetuinta temppeliä Pura Ulun Danu Beratania, joka esiintyy myös paikallisessa 50 000 rupian setelissä. Tämä on ehkä turisteille se kaikkein tunnetuin temppeli, ja paikalla olikin melkoisesti vierailijoita sateisesta säästä huolimatta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 30 000 rupiaa.

SAM_8630SAM_8631

Pienen ruokatauon jälkeen otettiin kiintopisteeksi Gitgit- waterfall, joka on kuulemma Balin korkein vesiputous. Aluks oli hieman epäselvää, missä paikka sijaitsee, mutta loppujenlopuks tien vierestä löytyi iso kyltti, joka opasti meijät perille. Jätettiin skootteri parkkiin ja tietysti meidän luokse ryntäs heti mies, joka sanoi, että hän tulee meille oppaaksi 150 000 rupian hintaan. Ei onneks mennä enää näihin lankoihin ja sanottiin, että halutaan mennä ihan yksin ilman opastusta. Putouksille piti kävellä jonkin matkaa, mutta perillä kävely palkittiin. Toki tästäkin huvista piti taas maksaa 20 000 rp, niin kuin aika monesta ”nähtävyydestä” täällä. Käytiin kahdella eri putouksella, joista toisella olisi pystynyt uimaankin. Harmiksemme ilma oli niin huono, ettei tehnyt mieli uida sillä hetkellä. Ehkä ens kerralla sitten 🙂 Saatiin kuitenkin hienoja kuvia, ja oli siellä joku rohkea uimassakin sillä hetkellä…

DCIM110GOPRODCIM110GOPRO

Tässä vaiheessa oltiin jo aika lähellä pohjoisinta Balia ja matka jatkui Balin entisen hallinnollisen pääkaupungin Singarajan kautta Lovinaan. Päätettiin jäädä Lovinaan yöksi, ja pysähdyttiin tien viereen katsomaan, mistä löydettäs majapaikka. Viereen ajoi (taas kerran) mies, joka kysyi mitä oltiin ettimässä. Kerrottiin, että tarvitaan majapaikka ja hän suositteli meille Gede Home Stay Bungalowia. Pienen pohdinnan jälkeen mentiin katsomaan paikkaa. Se osottautui meille erinomaiseksi, saatiin erittäin siisti huone läheltä rantaa omalla kylppärillä 200 000rp/yö. Oltiin päätetty, että seuraavana aamuna lähdetään delfiiniretkelle katsomaan delfiinejä, ja kysyttiin oisko heillä tietoa näistä retkistä. Mies kertoi, että hän järjestää meille retken aamuksi ja teki meille pakettihinnan 700 000rp,joka sisälsi huoneen, veneretken delfiinejä katsomaan sekä samalla myös snorklaamaan. Oltiin tosi tyytyväisiä paikkaan ja palveluun.

Aamulla herättiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kun kukot alkoi kiekumaan jo ennen viittä. Pohjoinen on selvästi enemmän maaseutua täällä ja jos jonkinmoista eläintä löytyy takapihalta. Meijän laivan kippari Made tuli koputtaan vähän kuuden jälkeen aamulla oveen ja sanoi, että nyt on aika lähteä katsomaan delfiinejä. Lovina on tunnettu nimenomaan delfiiniretkistä, jotka starttaa aikaisin aamulla. Ilma oli taas vähän sateinen, ja pelättiin että näinkö tässä käy että perjantai 13. osuu kohtaloksi eikä nähdä delfiinejä hienosti auringonnousun aikaan. Made tarjos aamukahvit rannalla ja haki sillä välin meille veneen. Lähdettiin kolmisteen körötteleen kohti ulappaa balilaisella kapella veneellä ja sääkin alkoi selkiytyä merellä. Jonkin matkaa ajettiin kohti avomerta, kunnes delfiinejä alkoi pikkuhiljaa oikeasti hyppiä pintaan. Samaiseen kohtaan kerääntyi useita muitakin veneitä, ja yhdessä katseltiin loppujenlopuks kuinka monet delfiinit hyppi pinnalla. Delfiiniretkiä järjestetään nimenomaan aikaisin aamulla, koska sillon delfiinit näyttäytyvät hyvin todennäköisesti pinnassa. Jonkin aikaa katseltiin delfiinien hyppelyä, kunnes Made vei meidät hieman matalampaan kohtaan merellä,jossa oltais päästy snorklaamaan. Koska aamuyöllä oli satanut, vesi ei ollut kovin kirkasta ja hän pahoitteli ettei nyt ole kovin hyvä sää snorklata. Miro meni kuitenkin katsomaan näkyiskö kaloja ja kyllähän niitä kuulemma näkyi hyvin. Löytyi jopa meritähtikin. Yhteensä pari tuntia seilattiin merellä, vaikka alussa jännittikin lähteä kapella veneellä aallokkoon.

Delfiini ilmassa

DCIM110GOPRODCIM110GOPRO

Kun palattiin majoituspaikkaan, meille tarjottiin aamupalaks kaakaoo ja paahtoleipää. Sen jälkeen jätettiin Lovina taakse ja suunnattiin länteen 50 km:n päähän Pemuteraniin. Siellä Miro oli kattonu meille kilpikonnapaikan nimeltä Reef seen, jossa munat saavat rauhassa kuoriutua ja kasvaa ennen kuin ne päästetään vapaaksi mereen. Siellä pääsi katsomaan sekä aivan pieniä kilpikonnia että kahta todella isoa kilpparia. Aiemmin oltiin luettu, että pientä maksua vastaan saisi itse päästään mereen oman pienen kilpikonnan, mutta harmiksemme tällä hetkellä se ei ollut mahdollista, koska pieniä konnia oli niin vähän.

Tiiakin uskalsi silittää 😀

SAM_8648

Aivan saaren länsiosassa sijaitsee myös Balin kansallispuisto, mutta se ei meitä kiinnostanut niin paljon että oltais vierailtu. Koska Länsi-Bali on harviten asuttua aluetta, jouduttiin kiertämään kuitenkin koko läntinen osa, sillä keskellä oli vain vuoria, joilla ei mennyt teitä ollenkaan. Muutenkaan länsirannikolla ei juuri ole nähtävää, joten päätettiin sinnikkäästi ajaa suoraan takas kämpille Kerobokaniin. Matkaa Pemuteranista meille tuli yhteensä 154 km eli päivän aikana ajettiin yhteensä 200 km. Muutaman hengähdystauon jälkeen selvittiin kuin selvittiinkin kämpille, vaikka takapuoli onkin tällä hetkellä niin kipeä ettei tarvi hetkeen ajaa pitkää matkaa.

Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut. Nähtiin ja koettiin paljon sekä nähtiin hieman rauhallisempaa seutua Balista. Selvittiin matkasta yhdessä yössä ja sääkin lopulta muuttui auringoisemmaksi.

 -Tiia