Selaat arkistoa kohteelle lomamatka.

Lentäen Nha Trang’iin

11.3.2019 Yleinen

Aamupalan jälkeen maksettiin lasku,  retkestä My Son’iin ja taksi saapui sovittuun aikaan noutamaan meitä.

Lentokentälle rapiat 20 km ja kustantaa täällä melkein 12.- €. ”kallista”on.

Voucherit toimi ja liput saatiin, joten ahtauduimme melkeinpä loppuun myyntyyn koneeseen. Vanhahko Airbus, ja Vietnam Airlines.

 

Da Nangin kentällä oli pikkasen hussakkaa, joten ei vuoret oikein ikkunan läpi kuvattuna näy.

 

Aika yllätävää, että täällä keski-vietnamissa lentokentällä on meidän Fazerin suklaata myynnissä.

Nyt on pojat tehneet hyvää työtä.

 

Lähestyessämme Can Rahn’ia, joka toimii Nha Trangin kenttänä, sain näkyviini aikas monta rannikkovartioston paattia.

Näillä kun on tapana ”kähistä” japanilaisten kanssa kalavesistä.

Taximatka kaupunkiin ja hotellillemme melkeinpä samat 20 km, jossa ylitettiin pieniä vuoria ja tie kulki jonkin matkaa rinteeseen tehtynä.

Kaupungin liepeillä kulkee köysirata, aika pitkän matkaa meren yli saareen, jossa näkyy olevan huvipuisto sun muuta ajanvietettä.

Ilmeisesti risteilylaivatkin kääntyilevät täällä, ainakin yksi osui näköpiiriin.

 

Niemenkärjessä oli joku hieno Resortti, jonne taksimme jätti ilmeisestikin Japanilaisen pariskunna. Sieltä ei päästy ku pari kilometriä, kun kuski pysäytti auton, soitti jonnekin ja sitten selvis meillekin syy. Vedet kadonneet harakoille tai hiirille.

Onneksi oli pullovettä mukana autossa, joten aukomaan puolen litran pulloja ja kymmenkunta niitä kuski lonasi järjestelmään. Outo oli juttu, koska auto vaikutti aika uudelta.

Hotellimme on pienellä poikkikadulla, joka ei ihan viehkein ole, mutta eipä tän hotellin hinnoittelukaan päätä huimaa.

Pieniä ravintoloita kadunpätkä täys. Yhdessä niistä välipalaa otettiin,,,, no joo ,,,

Tutustuttiin rantaankin, johon ei matkaa kuin parisataa metriä.

Vähän kiireellä olivat veneensä parkkeeranneet eikä köysikään ollut puun ympäri. Huolimatonta touhua ; – )

Sen verran kurkkasin, että pohjan muoto hyvin lähellä meidän Sarzan runkomuotoja. Siispä merikelpoinen.

Pienen huilin jälkeen yksi pahimmista ravintolakokemuksista evör.

Ilmeisestikin omistaja, joka rääkyi parille nuorelle tytölle, jotka enempi aikaa suki tukkaansa tai kohenteli housujaan tai paitaansa. Rääkymisellä varmaankin yritti ohjeistaa?? Tyttöjen kielitaito nolla. Kun kysyttiin jotain, tuli omista paikalle.

Ruuat tuli sitten niin tipoittain kuin vain voi. Madam saalatille tilasi valkosipulipatonkia ja ehti melkeimpä syödä salaattinsa ennen kuin patonki tuli. Minun possuannokseeni kuuluvaa riisiä ei kuulunut ennen kuin pyysin sitä.

Vettä toivat kaksi pulloa vaikka tilattiin yksi.

Eivät kyllä laskuttaneet siitä toisesta, kun ei oltu avattu, ainut positiivinen juttu. Vahinko kun en löytänyt moista ruokalaa Tripadviserista, olisin pari valittua sanaa sinne laittanut.

Madam osti jotain kasvonaamioita, olivat melkein ilmaisia, hyvä etteivät maksaneet kun vietiin pois. (oikeesti, kymmesosa hintaan).

Siinäpä sitä vuodatusta tällä kertaa.

PS

täällä wifi on kohtuullisen nopea, eikä pätki ollenkaan.

 

 

 

 

 

 

 

Huilipäivä

9.3.2019 Yleinen

Tälle päivälle ei oltu sovittu mitään ihmeellistä, joten tuli huilipäivä.

Netin ihmeellisessä maailmassa hotelleita tutkailtiin. Piti varata Nha Trangiin kämppä, maanantaina jo sinne pyyhälletään.

Ja sellainen löytyi, valinnanvaraa kun on enempi ku viitsii kahlata läpi.

Kolmenkympin pintaa per yö ja kaksi yötä ollaan. Ei paha.

 

Vlillä parsilla lämmittelemässä, niin samalla huomasin, kuinka meidän hotellin päätyseinä saa uutta väriä lisää.

 

Maalari oli näin lauantainakin töissä, kuten näkyy olevan kaikki muutkin, kuten oli Huessakin.

 

Löydettiin kiva pieni ruokapaikka, vajaan kilometrin päässä hotelliltamme.

 

Ruoka edullista, hyvä palvelu ja erityisen siisti.

Omistaja todella miellyttävä.

Annoin täydet ***** tripadviseriin.

 

Sieltä palattuamme, huomattiin, että taas oli bileet allas-alueellamme.

Häät näyttäis olevan tulossa.

Hotellilla on tapana laittaa kirje siivoojan mukana illalla tulevista tilaisuuksista, joten saatiin jo toinen ruskea kirjekuori.

Ei jääty odottelemaan häävieraita, vaan tilettiin taxi ja suhattiin vanhaan kaupunkiin.

 

Näin illalla valaistus on kohillaan melekinpä kaikkialla.

 

 

 

 

Täälläkin on häät jossain, kun hääpari oli veneilemään lähtenyt.

Meitäkin kyseltiin kyytiin, tosin eri veneeseen.

 

 

 

 

Madam meinas, että mekin hommaamme tommosia paperivaloja veneeseen ensikesäksi. Mitähän mahtain kotisuomessa viranomaiset merellä tuumata moisesta ”joulukuusi”koristelusta???

 

Syötiin täällä joenvarsiravintolassa ja se oli virhe.

Huonointa mitä koko reissulla saatu.

Täysin mautonta, katkikset normikokoisia, herkkusienet purkista.

Ja kaiken lisäksi 30-40 % kallimpaa kuin ”kotikadullamme”

Sen sijaan vähän ylempänä kaupungilla, kakkupalat, joita ei saa ”kotikadulla”, olivat jälleen hyviä.

Thom tarkoittaa, todennäköisesti, ananasta.

Tekivät myöskin pizzaa.

Ja oikeessa tuliuunissa.

Näytti ainakin hyvältä.

 

Siinäpä tärkeimmät tapahtumat tälle päivälle.

 

Näitä räätäleitä riittä tuolla vanhassa kaupungissa.

Tämä oli ihan jokivarressa, todella siistissä kunnossa olevassa talossa.

 

 

Laiskotellen Hoi An 7.3.

7.3.2019 Yleinen

Välipäivä. Ei erityistä ohjelmaa.

Respasta tilattiin huomiselle auringonlaskun retki, Sunset My Son Holly Land. Saas nähä mitä pitää sisällään.

Vastapäisestä kaupasta/spasta Madame oli tilannut käsin tehdyt sandaalit , joten niitä noutamaan ja samalla jäin hierottavaksi.

Siistit tilat, aivan uuden karheat.

Samalla paikan emäntä ehdotti kantapäiden silottamista johon suostuin. Se oli virhe. Hieronta oli ok mutta kun daami alkoi jalkojani hioskella ja samalla höpötti naapurihoitsun kanssa, siis ei keskittynyt tekemäänsä, sutaisi kerran ohi ja jalkaterän ulkoreunasta nahat kurttuun. Ei raasu saanutkaan tippiä. Eikä jo puoliksi sovittu Madamen hieronta toteutunut. ”Kallis” hutaisu. Madame meni vähän matkan päähän toiseen paikkaan: käsien hieronta ja manikyyriin.

Minä tein pienen kävelyretken aikani kuluksi.

 

Sillalta, joka vie vanhaan kaupunkiin, molemmin puolin kasvattamoja. Onko sitten kaloja vai rapuja ??

Yllättävän siisti poikkikatukin löytyi.

Sekä ravintoloita.

 

 

 

Oli hienojakin taloja, pikkaisen tämän pääkadun poikkikadun varrella.

Eivät varmaankaan kovin vanhoja.

 

Altaalla löhoilyn jäkeen illalliselle tuon sillan viereiseen ravintolaan, River Front – nimiseen.

Paikalla oli neljän hengen seurue, jotka lähtivät melkeinpä meidän saavuttua pois.

 

Heti tuli nuorehko mies meitä vastaan, ohjasi pöytään ja ruokaa valkkaamaan.

Pieni tuulenvire kävi, niin että vaihdettiin pöytää tuohon baaritiskin eteen.

 

Madan oli päivällä tutkaillut paikallisia erikoisuuksia, siis ruokia, joten tilattiin alkuruuaksi semmoinen, Cripsy Wonton.

Jonkonlaista taikinaa, pikkasen sisällä ja paljon päällä maukasta ”törkyä”. Hyvää.

Kana hapanimelässä sekä Cripsy prawnit, erinomaisia myös.

Jälkiruuaksi otimme paikan omistajan suositteleman Banana pancake jädellä, joka oli suussasulavaa. Erilaista, mihin aikaisemmin totuttu.

Koko hoito 480 000 dongia eli vähän alle 20.- €.

Siis pikkaisen kalliimpaa kuin hotellimme viereiset, mutta huomattavasti parempaa.

Parasta ruokaa mitä tällä reissulla saatu.

Joten annamme täydet *****.

 

Otatimme vielä yhteiskuvan.

Kaksi sukupolvea ravintoloitsijoita ja perustaja, grand-mama ei ollut paikalla.

Meidän välissä oleva tytär hoiti tarjoilut ja puhui aika sujuvaa englantia. Annoin myös Tripadviserissa *****.

 

 

 

Vanha kaupunki kutsui

6.3.2019 Yleinen

Aamupalan jälkeen menimme vastapäiseen ”matkatoimistoon” tilailemaan jatkolippuja. Olin eilen illalla ”vakoillut” netistä, mitä maksaa, joten olin käryllä päivän hinnoista. Kun myyjä kertoi hänen hintansa, tehtiin kaupat.

Tämän kuitenkin ihan itse netistä tilasin.

Mutta kun sinne pitää päästä, kun sattuu olemaan useemman sadan kilometrin päässä etelään päin.

Siispä ostimme lentoliput Da Nang’ista Nha Trangiin. Tämä on lähin kenttä päästäksemme Phan Thiet’heen. Ja tuolta Nhan Trangista sitten junalla loppumatka, ensin Binh Thuan ja sitten taxi siitä. Tosin, päädyimme yöpyä enne junamatkaa pari yötä, päästään ”ison kaupungin” makuun ennen kun loppumatkassa ollaan oikeesti isossa cityssä, Saigonissa. Syy, että käytimme toimiston palveluita, enkä itse tilaillut netistä, on yksinkertainen. Emme pysty täällä printtailemaan lippuja. Joten nyt saimme voutherit, jotka sitten toivottavasti saamme vaihdettua matkusluviksi.

Kun tämä oli selvitetty, tilasi hän meille taxin, jolla huristelimme Hoi An’in vanhaan kaupunkiin, noin neljän kilometrin päähän. Maksoi melkein kolme euroa.

 

 

Siellä sitten ihmeteltiin vanhoja taloja,  oli kuulemma ranskalaisten ja japanilaisten rakennuttamoia, siis nämä hienoimmat.

 

 

Osa oli todella hienossa kunnossa.

Luulisi melkein uudisrakennuksiksi.

 

 

 

 

 

Tämän talon nykyinen käyttötarkoitus ei selvinnyt, tosin emme sitä kyselleetkään.

 

 

 

 

Kunhan saan ”pienennettyä” parempia kuvia, liitän niitä tänne.

 

 

 

 

 

Illalla kyätiin lähistöllä syömässä. Oli eka kerta, kun mopossa näin turvaistuimen ; – )

 

Tuohon se kaveri oikeesti istutti pojan ja huristelivat sitten koko perhe, vaimo takana, kotiin.

 

 

Hoi An ja ei hötkyilty

5.3.2019 Yleinen

 

 

Päivän sana oli allasosasto.

Ei oltu ajateltukaan tälle päivälle sen ihmeempää ohjelmaa, vaan rennosti otettiin.

 

Jossain vaiheessa alkoi tuulemaan aika reilusti, joten poistuttiin takavasemmalle eli pienelle lenkille.

 

 

 

Näkymää joen varrelta hotellimme ulkoterassilta.

 

Kävimme tutkailemassa meren rantaa, koska olin lukenut, että 2017 myrskyt oli vähän riepotellut rantaa.

Sitä olikin sitten korjailtu, lähinnä varmaankin ettei enempää vie hiekkoja pois?

 

Noi oli sitten pikkasen isompia hiekkasäkkejä.

Näkyi olevan tuotuna aika paljon, loppua ei näkynyt.

Palmurivistö oli kuitenkin säästynyt.

 

 

Pienissä ravintoloissa ruokailtiin ja välillä jätskiä nautittiin.

 

 

Näitä kuppiloita oli sitten heti paljon ja aika samanlaista evästä tarjolla.Hintakaan ei oleellisesti muuttunut vaikka puitteet sattoi ollakin aika erilaiset ja tasoiset.

Kadulla omistaja yrittää hoikutella ohikulkevia turisteja juurikin heidän ravitsemisliikkeeseen.

Kilpailu on kovaa.

 

Kun turistit syö istuen kunnon tuoleissa ja pöydissä, paikalliset joutuu tyytymään ”vähän” vaatimattomampiin olosuhteisiin.

Onko tämä nyt sitten se paljon puhuttu katukeittiö??

Todennäköisesti tällä ravintolanpitäjällä vuorekulut ei päätä huimaa, ellei sitten kylä veloita jalkakäytävän pätkästä jotain.

 

Vesi tulee ja menee vadeilla ja ämpäreillä. Oli sentää huuhteluvesi erikseen.

En ilennyt kysyä paljonko olisi annos maksanut.

 

Poikkikadullakin oli ravintoloita, mutta eipä olleet näin illalla auki.

Ei taida vielä olla high season???

Tällaista tänään.

Ja pieni informaatio lainattuna wikipediasta.

Hội An on kaupunki Keski-Vietnamissa. Hội Anin vanha kaupunki lukuisine suojeltuine rakennuksineen on julistettu Unesconmaailmanperintökohteeksi. Kaupunki oli merkittävä kauppasatama 1400-1800-luvuilla koko Kaakkois-Aasiassa, ja siellä oli useiden kiinalaisten ja japanilaisten kauppiaiden tukikohtia. Hội An on myös keskivietnamilaisen keittiön keskus.

Toinen päivä Huessa

1.3.2019 Yleinen

Aamupala oli runsas. Buffasta sai valita melkein mitä vaan, äyriässalaatista nuudelisoppaan. Ja tietenkin kokki kyselee munakkaan tai paistetun munan määrää. Ainut puutos: jugurtti. Ehkä me kestämme sen.

Ravintolasta upeat näkymät joelle.

Kalusto sekoitus rotinkia ja entisajan loistoa.

 

 

 

 

Huomiselle ostettiin ohjattu koko päivän kestävä kiertomatka oppaan kera. Saa ehkä enempi kun itekseen kiertelisi.

Mahat täynnä tutustumaan kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

Katosta riippuvia japanilais-kiinalais-vaikkutteisia koristeita, ilmeisesti diskon katosta.

Katukuva hyvin sekalaista arkkitehtuuria?

Kävimme kuitenkin kääntymässä huomisen kohteen ulkopuolella, kun ei viitsitty maksaa sisään pääsymaksua, se kun sisältyy siihen reissuun.

On vesiestettä ja tykkiä. Kyllä on vihulaisen ollut vaikea yrittää tänne tulla.

En hajuakaan, mitä tämä puussa oleva koristus tarkoitti, mutta tulipahan otettua kuva kuitenkin.

Joella oli oikeen merimerkit.

On siina helppo ajella, kun ei tarvitse kuin punaisen ja vihreän välistä puikahtaa. Vois pojilla mennä pasmat sekaisin, jos meitin saaristoon keppihelvettiin tuotaisiin.

Tämmösillä vehkeillä nää ajelee.

Oikeanpuoleinen on ”turistibussi” ja toi toinen tais olla ihan perhejahti??

Paikallisen ravintelin tiskinurkkaus ei herättänyt meissä hirveetä luottamusta astioiden puhtaudesta. Onneksi ei joka ravintolan vastaavaa tilaa pääse näkemään, vois jäädä pöperöt syömättä.

Semmoset 5-6 km lenkki ja sit altaalle löhöilemään.

Altaalla löhöilyn jälkeen, kävimme pienellä välipalalla, aivan periferiamme vieressä pienessä ravintolassa.

Tällaiset maukkaat kasvisruuat maksoivat pari € kappaleelta.

 

Palattuamme, vaihdoimme respassa rahaa, melkeimpä samaan kurssiin kuin kentällä, eli ihan ok.

Samalla varattiin bussiliput maanantaiksi Hoi An’iin. Matkaa on n 60 km ja maksaa karvan alle 4 € per nuppi. Hakevat hotellilta ja tod näk vievät hotellille, Hoi An’issa.

Nyt pieni huili, ennen illalliselle menoa.

Illalla liikenne rauhoittuu, mutta jotakin poikkeavaa omaamme nähden:

Perjantai-illan kunniaksi, olivat sulkeneet joitakin katuja liikenteeltä, joten sai rauhassa kävellä ja etsiä ruokapaikkaa. Sellainen löydettiinkin, aika läheltäkin.

Osoittautui varsin hyväksi valinnaksi.

Tosin ehkäpä pikkaisen hinnakkaaksi, paikallisittain ajateltuna.

Mutta olihan pöydissä oikeat liinatkin.

Kolmen lajin ja minun yhden ylimääräisen annoksen ja Madamen viinilasillisen kera, lasku oli huikeat 775 000.- Dongia eli n 30.- €. Ei ole paikallisilla tällaiseen useinkaan mahdollisuutta, keskiansio kun on 250-300 €/kk.

Seinillä vilisteli pieniä geggoja, tai mitä lie. Jättivät meidät kuitenkin rauhaan.

 

 

 

 

 

 

 

Naapurikuppilassa oli bussi hilattu yläkerran terassille. Kiva yksityiskohta.

Masut täynnä kämpille ja pehkuihin. Aamulla pitää nousta jo seiskalta palalle, tulevat hakemaan kasilta sille turneelle.

Pysykää kanavalla.

Syysreissulle ilman venettä

23.9.2018 Yleinen

Nyt tarnaa ilman kuvia, kun ei saa kännykällä tehtyä pikselipienennyksiä, joten kuvat tulee viikon päästä.

Siispä lähdettiin Norweigian lennolla Kyprokselle. Täällä ei kumpikaan ole ennen käynytkään, joten menee ihan opetellessa molemmilta.

Larnakasta oltiinvarattu pienesta hotellista apartomentti, jotta aamupalan voi ite räpeltää.

Kone lähti sitten pikkasen aikaisin, 6:40, tai siis piti lähteä. Ooteltiin kun ettivät ruumasta muutaman matkailijan laukuuja. Nämä eivät olleet ilmaantunut koneeseen, joten heidän laukut piti saada koneesta pois.

Niinpä meidän herätys oli 3:30. Sehän on melkein mun normi nukkumaan menoaika. Onneksi olin mennyt jo yhdentoita maissa pehkuihin, kerkesin edes vähän torkahtaa.

Perillä oli pilvetön päivä ja lämpötila sen mukainen, 30++ tai jotain. Oltiinhan me jo Suomen suvessa saaneet lämmöstä nauttia , mutta silti…. tuli vähän yllärinä.

Majapaikka ihan ok, hinta/laatusuhteeltaan. Oli jopa oma pieni allasosasto takapihalla. Hyvälle uimarannalle kun on kilsan verran matkaa.

Pieni alkuveryttelylenkki, välipalaksi krekusalaatit, jotka oli loistavat. Vähän altaalla oloa ja illalla tutkailemaan kaupungin menoa. Ja olihan sitä. Sunnuntai-illalla näköjään ”kaikki” paikalliset ja pari turreakin, oli liikenteessä.

Sataman ja uimarannan tuntumassa olikin varsinainen markkinameininki.

Redillä oli useampi laiva odottamassa lastinsa luovuttamista. Rahtisatamana tämä on merkittävä lastauspaikka.

Laituri satamassa on ilmeisesti Brittien tekemä, joskus 1800-luvun loppupuolella. Naulat oli sepän tekemiä.

Löytyihän sieltä jopa Suomalainen vene. Tai siis Suomessa tehty. Sargo tai Targa, en ihan saanut selvää, kumpiko oli.

Ja paikallisia ”nostalgia-veneitä.

Näytti siltä, että vievät turreja merelle purjein. Hyvä niin.

 

Pieni kierros, takain kämpille päin ja syömään. Valintamme ei osunut ihan kohilleen. Ei saanut kuin välttävän arvostelun ruuasta. No, oppirahat ja sillee …

Mielenkiintoista tietoa saaren hallinnosta. On täälläkin aika tuulista ollut.

Meillä sentään ”vain” kaksi valtiota käväissyt kokeilemassa, miten uppiniskaisia metsäläisiä voisi hallita.

Täällä usseimpi käynyt ihmettelemässä ja pois ovat joutuneet.

Onneksi nyt on suurin osa saaresta palautunut, ehkäpä alkuperäisväestölle??

 

 

Veikkaan että unimattii ei nyt illalla tarvi houkutella hirveesti..

Huomiseen.

 

Hanki äkkilähdöt edullisesti täältä!