Selaat arkistoa kohteelle lentokenttä.

16.8. Maanantaina takaisin Kiinaan

5.1.2018 Yleinen

Aamulla aikainen herätys ja juna-asemalle. Samalla saimme viimeiset vilkaisut lentokentästä, joka oli aika lähellä juna-asemaa.

 

Aika hurjalta näytti, kun koneet laskeutuivat hyvinkin jykästi vuoristosta lähestyessääm kiitorataa.

 

 

 

 

Ehkäpä tuon aikaiset koneet eivät ihan näin isoja olleet, mutta idea oli sama.

 

En nyt syytä muista, mutta kuulemma oli parempi lähestyä kenttää vuoristosta päin ja toivoa, että kiitorata riittää, se meinaan loppuu mereen.

 

Päästiin junaan ja tällä kertaa ei tarvinnut tullissa kauan odetella Kiinan junaa.

Hieman jännitti, että onhan se viisumi varmaan voimassa paluuseen rajan tälle puolen.

Oli se.

Saatiin uusi leima passeihimme.

Ei tuulut tällä kertaa nuorta naista istumaan kanssamme, saatiin ihan kaksistaan olla.

Voi harmi, emme siis enää olleetkaan julkkiksia.

 

Parin tunnin matkustamisen jälkeen, jo tuttuun toimistoon, junalippujen ostoon.

Se ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu.

Selitimme, että halutaan mennä Shanghaihin. Sen verran oltiin saatu selville, että illalla lähtee juna, jolloin säästettäisiin yksi hotelliyömaksu. Aikahan on rahaa. Tässä tapauksessa voitaisiin yöpyä liikkuvassa junassa. Oltiinha me siihen jo tähän mennessä totuttu.

Virkailija yritti väen väkisin myydä meille yötä tähän hotelliin ja että aamulla lähtisi juna Shanghaihin. Mepä kiven kovaan vaadittiin, että iltajunalla mennäään, myy vaan nyt kiltisti ne tiketit meille. Tytsy joutui käymään jossain lupaa kysymässä, ennen kuin taipui tahtoomme. Taas kannatti olla tiukkana.

Meille jäi koko päivä aikaa kuluttaa täällä, joten taksi alle, jonka tää virkailija ystävällisesti meille hommasi.

Päästiin käymään mm Yliopistossa, jossa kuulemma Suuri Puhemies Mao oli opiskellut vuosisadan alkupuolella.

Tämä ”heinäkasa” oli kuulemma ollut luentosali, jota kyseinen tuleva iso pomokin oli käyttänyt.

 

 

 

 

 

Tuosta ovesta olisi sitten päässyt ”kampusalueelle” mutta ei sit taidettu mennä.

 

 

 

 

 

 

Tää ei vissiin ole aito Bond, James Bond, vaikka hänellä näkyy salkku olevankin mukana.

Tuota salkkua piti sitten raahata koko päivä mukana.

Emme muka ”uskaltaneet” jättää sitä säilytykseen hotellille, matkalaukkumme kaveriksi.

Siellä hotellissa oli pari isoa lasikaappia, missä oli esillä tavaroita, joita läntiset asiakkaat olivat unohtaneet joko huoneisiinsa tai johonkin muualle hotellissa. Mao oli opettanut kansaa, että ei saa varastaa. Meille jopa kerrotiin, että vaikka heittäisit tukun rahaa kadulle, kiinalaiset keräisivät nopeasti kaikki pikku kätösin ja juoksisivat perääsi ja toisisivat rahasi sinulle.

Ulla kertoi meille, että hän sai tämän kokea kotonaan. Hänellä oli kynsilakka loppunut yhdestä pullosta. Hänpä siis luonnollisesti heitti sen roskikseen. Siivooja kävi muutaman kerran viikossa, ja hänen tehtäviinsä kuului myös roskien pois vienti. Niinpä joka kerran tyhjä pullo oli ilmestynyt keittiön pöydälle siivoojan käynnin jälkeen. Pullo oli siivoojan mielestä liian kaunis pois heitettäväksi. Kun tätä leikkiä oli kestänyt jonkin aikaa, Ulla rikkoi pullon, jolloin se pääsi ulos talosta.

Me länsimaiset emme voi edes kuvitella, että on noin rehellistä porukkaa missään, mutta näin se vaan oli Maon aikaan. Tuskin on enää.

Tuossa hotellin visiirissä oli jokaisen tavaran kohdalla vieraan nimi, huoneen numero ja ”jättöpäivämäärä”, tai ainakin sen löytöpäivä, jos ei tiedetty keneltä se oli jäänyt. Tästäkin meille oli kerrottu, mutta ei uskottu, ennen kuin nähtiin.

Ilta tuli ja me junaan. Kokki tuli taas kyselemään toivomuksiamme, jotka kerroimme hänelle. Taas oli ravintolavaunu tyhjennetty, ei saatu tälläkään matkalla seuraa muista matkustajista. Tietty, kielimuuri olisi ollut melkoinen, sillä oltiin ainoat muuta kieltä puhuvat koko junassa. Tai ainakaan ei nähty kuin kiinalaisen näköisiä.

Tässä junassa saataisiin sitten kaksi yötä viettää. Ja mikäs oli viettäessä, ruoka oli kiinalaiseen tapaan loistavaa ja olut hyvää ja kylmää. 

Taas sai ihailla kiinalaista maalaismaisemaa.

 

 

 

 

 

Olisko ollut noin puolessa välissä tätä osuutta, kun ylitettiin  joki.

 

Tämä oli leveä, mutta näytti matalalta, hiekkaiselta.

 

Iso joka tapauksessa.

 

 

 

 

 

Tarinan mukaan Mao oli uinut Keltaisen joen poikki, mutte joen nähtyämme, eppäilimme suuresti. Oli meinaan sen verta leveä ja virtaava, että edes itse Mao olisi moiseen kyennyt.

Mutta kaippa se on kansalle myyttejä tehtävä, mieluimmin sellaisia, joista tavallisen ihmisen on mahdoton suoriutua.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, käytetään tätä taktiikkaa nykyisinkin. 2010-luvullahan esitettiin erään päämiehen ratsastamassa tiikerillä ja mitä kaikkea muuta. Nimiä ja maita mainitsematta. Kanasalla pitää olla esikuvia. Oli ne sitten oikeita tai vääriä.

Veturi oli höyryllä käyvä tässä junassa, jolloin kun haluttiin edes vähän raitista, kuumaa ilmaa, tulvi noki sisään. Ja sitä nokea riitti, Sitä oli joka paikassa. Lämpätila oli melkeinpä sietämätön. Illalla saatoimme todeta: – ah – ihanan viileetä – mittari näytti osastomme seinällä tuolloin 32 astetta. Päivällä oli sitten vähän lämpöisempää.

Shanhaihin päästiin, eikä meidän edes täytynyt uida, muuta kuin omassa hiessämme.

Kiinnostaako hyvinvointi? Voi Hyvin on lehti Sinulle.

Lähdön aika

12.11.2017 Yleinen

Nukuttiin kuin tukit. Kello oli onneksi soittamassa, joten melkein jo valmiiksi pakatut laukut mukaan ja alas aamupalalle.

Heti tuli lady kysymään miten haluamme kananmunat. Minä perinteisesti munakkaa ja Madam valitsi paistettuna. Tarjolla oli vaaleata leipää paahtimen vieressä, voita, paria lajia marmelaadia, tuoreita hedelmiä ja tietysti kahvia tai teetä. Kahvi oli hyvää, niinkuin pääsääntöisesti täällä on oollutkin. Olisimme kyllä kaivanneet jotain leikkelettä leivän päälle. Ei ollut. Ei sen puoleen, Eivät taida muutenkaan täällä harrastaa  leivän päällä noita leikkeleitä, niin kuin me Suomessa. Tai ylipäätään syödä ruuan kanssa leipää.??

Kun paistetut munat tulivat, oli Madamen muna paistettu luoja ties koska, ei ainakaan lähimpään tuntiin. Yritti syödä, mutta jätti kesken. Meni pyytämään kokkeliksi tehtynä, jonka saikin aika nopeasti ja se, niinkuin omani, oli ihan ok.

 

Hotellilla oli oma koira, joka loikoili melkeinpä aamiaistilassa. Eräs asiakkaista kävi juttelemassa sen kanssa ja vähän rapsuttelikin. Ilmeisesti oli jo asustellut useamman päivän.

Ihan kiltin oloinen eläin. Yritty meidän pöydän lähelle tulla, mutta en oikein ollut halukas tuttavuutta sen kanssa tekemään, joten lähti pois.

Tulipahan vaan mieleen, tykkääköhän kaikki asiakkaat, että hotellin aamiaistilassa pyörii koira ??

Siis tämä kuitenkin on hotelli.

Tilaamamme taksi tuli paria vaille kymmenen ja vei kentälle. Matka ei todellakaan kestänyt kuin sen viis minuuttia. Niin lähellä oltiin kenttää. Ihme, ettei koneiden äänet kuuluneet yhtään hotelliin. Huoneemme oli sentään kolmannessa kerroksessa. Hyvä niin.

Tultiin vähän niinkuin tarkoituksella kentälle ajoissa. Mitä sitä huoneessa ois turhaan notkunut, sama notkuuko täällä kentälläe.

Paikalla oli myöskin Aurinkomatkojen opas, joka meiltäkin kyseli, josko heidän matkallaan ollaan. Siinä sitten aikamme kuluksi juteltiin tovi. Kyseli missä päin liikuskeltiin ja silleen. Meltä oli jäänyt yksi vesipullo reppuun ja kun oli tässä vaiheessa tarkoitus mennä turvatarkastuksesta läpi, annoin ladylle pullon.

Muutaman kerran reissussa etiskeltiin saksia laukuistamme niitä löytymättä.

Täs ois ollu. Heti tarkastuksen jäkeen. Ois saanu valita melkeinpä kaikista maailman valmistajista sen oman mieleisensä.

Oli jäänyt jonkin verran paikallista valuuttaa, että aateltiin, pääsiskös niistä täällä eroon. Ei oikeen päästy, piti ihan vaihtopisteessä euroiksi vaihtaa. Kierreltiin kyllä kaikki kioskit läpi, mutta ei nyt löydetty tällä kertaa ostettavaa.

Rahan vaihdossa kävi kyllä silleen, että ei mennyt ”tasan”, joten saatiin 110 pth ja eurot. Niistä päästiin eroon ostamalla kaksi vesipulloa. Ne olisivat maksaneet enempi, mutta saatiin ”alennusta” se 10 pth. Samalla tavalla ryöstävät vedestä kuin Seutulassakin. Tai melkeinpä kaikilla kentillä vesi tai limppari ihan sika hinnoissa.

 

Konekin saapui viimein, mutta ennakko tiedoista poiketen, eri portille.

Eipä tuo iso harmi ollut.

Kone ei tullut täyteen, niinkuin tullessa oli ollut. Takaosato jäi noin kolmanneksen tyhjäksi.

Lentokeli oli ilmeisen hyvä, koska olimme vähän yli puoli tuntia etuajassa Seutulassa.

Autokin löytyi paikaltaan, mihin se jätettiin. Nyt ekaa kertaa P4. 60.- € kahdelta viikolta ihan kohtuullinen maksu.

Kyllä Thaikkuihin kannattaa matkustaa, varsinkijn saarille. Ja ehkäpä pohjoinenkin olisi kokemisen arvoinen, jää nähtäväksi.

Viimeinen yö Phuketilla

11.11.2017 Yleinen

Aamupalan jälkeen laukut kiinni ja uloskirjaus hotellista.

Taksi tuli ajallaan mutta odotuksista huolimatta, emme saaneetkaan henkilöautoa vaan pikkubussin.

Kahdestaan sitten köröteltiin bussissa. Otin matkalta videoo, joka aikanaan päivittyy tänne.

Kovasti rakentavat pitkin saarta ja teitä korjailevat. Hidasti aika paljon matkan tekoa. Toisaalta, eihän meillä mihinkään kiire ollut. Valmiiseen hotelliin, toivottavasti, olimme menossa, ja konekin lähtee vasta huomenna.

Vähän yli tunti meni, saaren päästä melkein toiseen päähän.

Kohteemme oli Nai Yang Beach, lentokentän eteläpuolella kiven heiton päässä oleva hiekkaranta. Hotellimme ideo phuket, oli n 500 metrin päästä rannasta, jonne vei kapea polku. Toisella puolella polkea oli kalliin näköinen resortti ja toinen oli osittain rojuja täys. Lähempänä rantaa oli niiden rojujen jälkeen pienempi resortti.

Olin omasta mielestäni valinnut uima-altaallisen hotellin, mutta ei tässä mitään allasta ole??? Pahempi moga. Muuten ihan siisti pikku hotelli.

Oli se meidän majapaikka kuitenkin paljon parempi kuin näiden, oikeesti näytti, että pitempiaikaista leiriä siinä pitivät, keittimet ja kaikki. En kehdannut mennä lähempää kuvaamaan.

Melkeimpä ensitöikseen otettiin yläkropan hieronnat. Madamella oli ollut kohtuullinen, mutta mulla heikoin esitys ikinä. Sillä plösöllä, anteeksi vaan, naisella ei ollut hajuakaan hieromisesta. Lähinnä sivelyä muistutti koko touhu. Ei ollut ”tuntoa” sormissa. Yleensä nää löytää kaikki kipeet paikat aika helposti ja palaa aina silloin tällöin niihin ’herkkiin’ kohtiin, tää ei löytänyt saati palannjt yhteenkään kohtaan. Ja niitä ois ollut muutama, joita varten meninkin käsittelyyn. Lisäksi ei jaksanut siirtyä toiselle puolelle, joten oikea puoleni jäi lähes kokonaan ilman sitä pientäkin hieromista. Voiha tana kun harmitti.

Syötiin tuon ’sivelyn’ jälkeen lähimmässä ravintelissa. Nyt ei tarvinnut pettyä.

Vaatteiden vaihtoon ja mereen uimaan.

Näytti ensin ihan lupaavalta, mutta kun päästiin itse asiaan, mereen, molemnat huomattiin, että ei ollut vesi niin puhdasta kuin oli Nai Harn Beachillä tai Koh Lantalla.

Vaan eipä ollut edellisillä rannoilla veneitäkään. Täällä niitä piisas, tosi nyt suurin osa killui tuolla ankkurissa. En tosin tiedä, vaikuttaako puhtauteen mitenkään, mutta kyllähän se yleendä niin on, että jos on moottoreita, on likasta vettäkin.

Muutenkin ranta oli roskainen. Oli pullo ja pussii, oksaa ja lehtee. Ja kadun varret täynnä roskaa. Ei oltu totuttu tämmöseen epäsiisteyteen aikaisemmissa kolmessa kohteessa. Tosin, eihän me Patongilla oikeestaa hiekalla näytykään, mutta oli siellä sentää kadun varret lakastu, täällä ei. Eipän tulla tänne uudelleen josko ei mennä Patongillekaan. Ellei ilmaseksi pääse ,,,,,

Rahoitaan täällä pääsee eroon ihan niin kuin muuallakin, pikku myymälöitä riittää. Ja ravintoloita. Tää on iso paikka verrattuna Nai Harn Beachiin. siis tämä ranta-alue. Onhan tässä rantaviivaakin kolme-neljä kertaa pidemmästi ja resortteja pilvin pimein. Nai Harnissahan ei rannan lähellä ollut kuin kaksi. Pidemmällä, noin kilometrin päässä oli sit enempi sielläkin.

Ihan rantakadun varrella oli mielenkiintoinen hotellirakennus. Sisäkasvitkin olis ollu valmeena, ikkunat vaan paikalleen……

Valmiina, jos olis ikinä valmistunut, olis ollut aika iso keksintö. Yläkuvan siipirakennuksesta näkyy vain osa.

videoo tuleepi joskus.

Vatsa ilmoitti pienellä ääntelyllään, että pitäs täytettä saada. Siispä syömään.

Respan lady oli aikaisemmin meille kertonut, että vähän matkan päässä on markkinat. Lähettiin siis sinne lampsimaan. Koska oli pimeetä, otettiin fikkarit mukaan, kun ei tiedetty katuvalojen olemassaolosta. Oli siellä.

Meinas jossain vaiheessa tulla uskon puute, ei meinannut markkinoita kuulua. Loppupeleissä matka ei ollut ku ehkäpä pari kilometriä, ja vielä asfalttitietä. Mutta kun sirkat, anteeksi, täällä päin kaskas, piti melkosta meteliä, ja tiekin teki vähän mutkaa, eikä näkynyt kauempanakaan hirveesti valoja, niin vähemmästäkin.

Päästiin markkinoille. Paikalliset myivät katukeittiöistään ruokia, kojuistaan hedelmiä ja kasviksia sekä muita eineksiään. Lisäksi normi krääsää, vaatteita, leluja ja oikeestaan mitä vaan.

Ja tämä kaikki hiekkakentällä .

Ei siis hirveesti tehnyt mieli syömään ruveta tässä pälyssä. Oli myöskin jonnii cerran tuoksuja, vai pitäskö ihan rehellisesti todeta: hais aikas pahasti.

Rytkyjä ei kannattanut ees kattoo vaik halpojahan ne ois ollu.

Vahinko, että olivat jo kerenneet tästä vaatteet henkareineen ottaa pois.

Oli aika kätevää kierrätystä.

100 kolme paitaa, ei paha.

 

Oltiin tänne tullessa nähty pari hotellia ja niiden alakerrassa ravintolat, siispä sinne.

Toiseen ei menty edes ruokalistoja kattomaan, näki jo päältä päin, että köyhät kyykkyyn.

Se toinen osoittautui hyväksi valinnaksi.

Otin oikeen pihvin,  kun paikan edessä oli iso härkä. Muovia, tai jotain semmosta. Se härän kuva.

Ihan kelpo entrecote.

Madamella edelleen vähän hutera olo. Kävin naapurikaupasta ostamassa pienen Jägermaisterpullon ennen annosten tuloa. Kun tässä kuppilassa ei ollut myynnissä yhtään magenbitteriä.  Josko hörppy ois auttanut?? Jos ei muuten, ni sais ees nukuttua paremmin.

Takaisin otettiin taxi. Se kävi kääntymässä tien perällä, kyseli mihin mennään. Siinä vaiheessa hokasin, että siellähän on ihmisiä sisällä. Kun kuski sai tietää osoitteemme, käski hypätä kyytiin. Luulin, että hyppäävät toiselta puolen auto edelliset pois, mutta eivätpä hypänneet. Eivät edes hitaasti poistuneet. Olivat kuskin perhe. Vaimo ja kolme lasta. Yksi lapsista, vanhin, jäi takapenkille meidän kanssa. Ne kaksi muuta kömpi penkkien välistä kiireesti etupenkille äipän syliin. Niin lähti turistit taksiperheen saattamana hotellilleen.

Perillä kysyin hintaa kyydille. Kuski vaan, että ei teiltä mitään. Annoin 100 pth. Saatteeksi, että osta lapsille vaikka jäätelöt. Oikea hinta ois ehkä olmut 50??

Me kömmittiin epämukavan korkeita portaita pitkin kämpille. Askelmien korkeusero oli varmaankin 25 cm. Hankala nousta.

Pakattiin matkalaukkuja silmälläpitäen kotimaan astetta kylmempi keli. Täällä ollallakin 30-32 astetta, oisko huomenna Seutulassa klo 20:00 4 astetta ??

Shokki tulee joka tapauksessa.

Sitä jään nyt yöksi pohtimaan.