Selaat arkistoa kohteelle kokki.

Meitä ei shanghaiattu

5.1.2018 Yleinen

Tiedätkö tuolle sanonnalle tarkoitusta. Voin valaista: Koska Shanghai on ja oli jo muinoin erittäin merkittävä satama ja jossa näin ollen vieraili paljon laivoja, oli ennen vanhaan osassa laivoista ongelma. Jos kippari oli liian ilkeä, suorastaan hullu, saattoi osa miehistöstä karata ja jäädä kaupunkiin. Ja tietenkin näihin laivoihin oli vaikeampaa saada uutta tilalle, koska sana kiiri merimieskuppiloissa, että ton laivan kippari on ihan kahjo. Niinpä kippari määräsi upseerinsa maihin värväämään merimiehä. Se värvääminen olikin sitten pikkasen härskiä touhua. Juotettiin ukot humalaan ja ”talutettiin” tai kannettiin laivaan. Kun ukko sitten heräsi, oltiin jo ulapalla. Tätä menetelmää kutsuttii shanhaijaamiseksi.

Shanghai  on Kiinan suurin ja samalla maailman suurin kaupunki asukasluvultaan, jos metropolialuetta ei lasketa mukaan, ja yksi Kiinan neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta. Shanghai on yksi Kiinan tärkeimmistä taloudellisista keskuksista ja yksi maailman suurimmista satamista. Kaupungin taloudellinen kehitys on ollut nopeaa siitä lähtien, kun se avattiin ulkomaalaiselle kaupalle 1800-luvulla ja sen teollisuus on kehittynyt etenkin kommunistien noustua valtaan vuonna 1949. Vuoden 2016 lopulla kaupungissa asui arviolta 24 197 000 asukasta.

 

 

Hotellimme, sen ainokaisen, mihin ulkolaiset voivat, eiku saivat majoittua, ikkaunasta.

 

Kyllä täällä laivoja piisaa, joten varmaankin haijausta harrastetaan vieläkin ??

 

Paikalliset käyttävät edelleen paljon purjeilla kulkevia dsonkkeja, tosin moottorit niissäkin on.

 

 

 

 

Tuolta sivujoelta tuleva vesi, tai oikeammin ”mössö” oli melkeinpä mustaa, suorastaan luotaan työntävän hajuista.

Veneen perässä oleva ei suinkaa ole varjo, vaan ”pieni” väriero jokien vesissä.

Liekö pojilla yläjuoksulla pikkasen parannettavaa jätevesikäsittelyssä?

 

 

Tämä meitin asuttama hotelli on aikoinaan englantilaisten rakentama.

 

Oli varmaankin silloin upeaa luxusta.

Ravintolasali suorastaa henki vanhan ajan glamouria.

Illalla tutustuttiin kolmeen tanskalaiseen liikemieheen, jotka jotain kauppaa siellä olivat tekemässä.

Vietettiin ratkiriemukas ilta heidän kanssaan.

Eräs heistä teki sitten pienen tempun.

Asetti tyhjän pullon pöydän kulmalle ja sen suun päälle tikkuaskin pystyyn.

Sitten noin viiden metrin matkalta piti lähestyä käsi ojossa ja ohittaa pillo ja tikkuaski samalla yrittäen niin läheltä kuin suinkin knäkata tikkuaskia sitä kuitenkaan pudottamatta. Kymmenennella kerralla sitten piti knäkata se aski alas. Me kaikki epäonnistuttiin. Saattoi Peijin Piitsiolla (olut) olla osuutta epäonnistumiin. Sitä kului ”jonkin” verran illan mittaa.

Aamupalan jälkeen edellisenä päivänä tilaamamme taxi saapui oppaineen, jonka mukana olo oli pakkolinen ja oikeestaa hyödyllinenkin, milläs muuten ois osattu kulkea oikeisiin paikkoihin. 

Niinpä matkaan ja maaseudulle, kohteena kommuuni, jonka tehtävänä oli ruokkia Shanghai. Tuotantoon kuului vihannekset, lihat ja luoja tietää mitä kaikkea.

 

Tuotantomenetelmät olivat ihan vaan pikkuisen vanhan aikaisia, tiesi Pekka kertoilla. Hän on kuitenkin syntynyt maalallisen perillisenä. Ja pellot ovat enempi kuin tuttuja.

 

 

Nää kurpitsat olivatkin ainoot reilun kokoiset tuotokset. Kurkut olivat onnettoman kokoisia ruipeloita.

 

 

 

 

 

Pekka oli laaduntarkkailuryhmässä….

 

Lämpöä riitti ja meillä pieni kankkunen, taas…. ja ei ollut kuin liian makeaa limua, jota oikeesti ei voinut juoda.

 

   

Kuten huomaatte, vuosisadan taikaiset perinteen työtavoissa kunniaan, täällä ainakin.

Tämä kommuuni piti sisällään noin 35 000 asukasta, joten oli koulut, päiväkodit ja sairaalat.

Pieni kaupunki.

Päiväkodissa näyttivät meille, kuin kolme-nelivuotiaat tullessamme luokkaan ponkaisivat saman tien ylös ja alkoivat laulaa puhemies Maon ylistäviä lauluja ja julistuksia. Näin meille esityksen sisällöstä kerrottiin. Aivopesu on varminta aloittaa varhain, jos mielii vallassa pysyä. Täytyypä painaa mieleen !!!!

Tämän lisäksi näimme asunnon. Alakerrassa oli yhteinen keittiö, hiilellä toimivalla hellalla. Tässä tilassa hoidettiin sapuskan laitto ja pyykin pesy yms tulta rarvitsevaa toimenpidettä.

Yläkerrassa oli rappusten molemmin puolin huoneet, 12-14 neliötä, korkeintaan 16. Molemmissa huoneissa asui perhe. Ja nurkassa perheen kallein ja tärkein kapistus. Ei, se ei ollut telkkari, se oli poljettava Singer. Tai kiinalainen kopio siitä. Sitä varten nuoripari säästää muutaman vuoden kaiken ylimääräisen rahan. Seuraava isompi hankinta on polkupyörä, samoin vuosien uurastuksen jälkeen voi semmoisen hankkia. Sitten vasta on telkkarin vuoro, jos oikein on ahertanut taas muutaman vuoden.

Mutta. Näillä ihmisillä on katto päänsä päällä ja ruokaa. Eikä kukaan uhkaa heidän henkeään, jollei ala radikalisoitumaan. Tuohon aikaan maaseudulla kukaan hullu ei moiseen ryhtynyt, henkiriepu oli sen verran arvokas.

Tämän jälkeen melkein shokkiin jouduttiin.

Veivät sairaalaan ja siellä synnytysosastolle. Olivat todella pahoillaan, kun ei juuri nyt kukaan synnyttänyt, jotta olisimme voineet todistaa, kuinka kivut pidetään poissa akupunktiolla. Myönnetään, olin erittäin kiinnostunut hoitomuodosta, mutta ehkäpä sen todentamisen olisin halunnut jossain muussa yhteydessä nähdä, kuin synnytyksessä. Synnystuoli oli kopio suomalaisesta heinäharavan istuimesta.

En saanut nähdä missään muodossa. Mutta usko säilyi akupunktioon.

 

Täällä ei tiedetty mitään ylikuormasta.

Tai tiedettiin, jos ei pysy kyydissä , sulla on ylikuormaa.

Tämä kuorma oli oikeesti ihanvajaa. olikohan myynyt matkala osan jo pois??

 

 

 

 

 

 

Takaisin kaupunkiin ja kylmien oluiden pariin päästiin suht ajoissa.

Polkupyöriä, näitä ”statussymbooleja, oli paljon, siis paljon, joka paikassa.

Shanghaissa ne oli rekisteröity. Suurin numero, jonka näin, oli yli 9 miljoonaa.

 

Oppaaltamme kysyttiin illallispaikkaa, jotai tavallista, ei ”turisti”rysää. Ihan kuin täällä turisteja ois.

Merimiehiä olisi varmaankin ollut, mutta ei nyt tullut mieleen pyytää pääsyä merimieskuppilaan. Toisaalta vahinko, kun ei moista tajuttu. Tai en ainakaan muista, että ois pyydetty.

Taxi tuli sovittuun aikaan oppaineen hakemaan, ajoi heidän valitsemaan paikkaa ja jätti meidät sinne luvaten pois hakea kolmen tunnin kuluttua. Yritettiin maanitella opasta mukaan ruokailuun, mutta kieltäytyi. Varmaankin oli kielletty osallistumasta moisien kapitalistien kanssa illan viettoihin. Ties vaikka ois saatu ”käännytettyä”????

Ravintolasalista oli sermein eristetty oma tila meille.  Täällä sentään oli muita asiakkaita, kiinalaisia, joten sermit pelasti muut ulosajolta.

Illalliseksi saatiin päällekkäisiä koreja, alla oli pieni hiillos. Joka korissa oli ruokaa, erilaisia ”mössöjä”. Tämä oli ainut kerta, kun jäi jotain molemmilta syömättä. jossain keskivaiheilla olevassa korissa oli jollain jauhoilla päällystettyjä lihapullia, vähän niinkuin pelmennit. sillä erotuksella, että tämä jauhonyytti tarttui kitalakeen, eikä lähtenyt kuin puikoilla kaivamalla pois. Anteeksi vaan, hyi hitto. Muuten ruoka oli loistavaa.

Joka ravintolassa pyydettiin kokkia kirjoittamaan ruuista selitys ja niin tässäkin tapauksessa. Kokki oli tehnyt sen sepostuksen servettiin. Vahinko, että eivät reseptit ole tallessa.

Tällä reseptiikan pyytämisellä oli tarkoitus, muukin kuin vain itselle muistoksi keräily.

Sen aikaiset työnantajat, Anttilat, tunsivat toimittajan, joka teki ruoka-aiheisia juttuja mm Suomen Kuvalehteen. Hänen kanssaan oli sovittu, että reissun jälkeen tehdään juttusarja näistä meidän keräämistä autenttisista resepteistä. Tätä ei valitettavasti koskaan keretty toteuttamaan, toimittaja nimittäin menehtyi sairauskohtaukseen meidän vielä ollessa Kiinassa.

Tuotteet OBD-vikakoodinlukijoista peruutuskameroihin edullisesti!
Nyt ilmainen toimitus yli 30€ tilauksille! - Lue arvostelut ja tilaa!

 

Perheen retki merelle 16.6.-17 perjantai

17.6.2017 Yleinen

Olimme sopineet jo aiemmin, että jos kelit sen sallii, lähdemme koko porukalla meriretkelle ja näin teimme.

Keli oli ainakin satamasta lähdettäessä ihan oukei.

Nouto lastauspaikalta, koska rompetta on pienten lasten perheellä jonnii verran, otettiin jopa rattaat mukaan, jotka myöhemmin osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sai pikkutytsy rauhassa ottaa päivänokoset, sitten kun vaan malttoi.

Svinösundin jälkeen kun piti lähteä kunnolla vauhtiin, huomasin heti, että nyt ei kaikki ole koneen osalta kohdillaan. Ei kiihtynyt niin kuin kuuluisi, ja plaaniin nousuun jouduin käyttämään ekaa kertaa trimmilevyjä apuna. Volvo Penta ei myöskään ottanut täysiä kierroksia, hikisesti 3500 rpm ja sisälle tuli semmoista palaneen kumin katkua, niinkuin hihna ois luistanut.

Hiljensin Amiraalisataman kohdalla, niinkuin muutenkin siinä teen, ja ajelimme hissukseen seuraavalle isommalle selälle, Rövaren ja Härrön pohjoispuolella olevalle. Kone seis ja luukku auki. Ensin en hiffannutkaan mikä vois olla ongelma, mutta kun aikani seurailin turbon letkuja huomasin, että turbon mittarille menevä letku oli yhdestä liitoksesta irronnut, oma moga kiinnitettäessä. Olin näet aatellut aikoinaan testiojon jälkeen laittaa siihen klemmari, no olinko?? en ollut ja nyt se sitten kostautui.

Kun kone alkoi pelittää niinkuin piti, hurautimme suorilta ulkoväylän kautta kohti ajateltua leiriä.

Tuuli kohtuullisesti lännestä, eli meille vastainen, joten lasten takia jouduin pudottamaan nopeuden 15-16 solmuun, aallokko oli noin 40-50 senttistä.

Ensimmäinen saari jota olin ajatellut, ei onnannutkaan. Bylandet. Meidän mielipoukamaan olikin joku isohko vene jo ankkuroitunut, dam’it.

Vaihdettiin länsipuolelle, poijupaikoille. Rantautuminen onnistui loistavasti, kiitos hyvän miehistön. Pesue rantaan haistelemaan keliä. Ja keli ei nyt tuohon kohtaan oikein sopinut. Tuuli kävi suoraan ruuantekopaikkaan ja koska meri on vielä aika kylmä. n 11 asteinen, pitemmän päälle tulisi siinä kylmä.

Komento: kaikki veneeseen ja paikan vaihto. Vaihtoehto kaksi : Stora Svartö

Siispä sinne. Onneksi sinne ei ole kuin muutama maili, joten aika pikaisesti oltiin perillä.

Kello alkoi jo tikittää ruokaa. Heti miten juuresten kuorintaan ja nyyttien rakentelua sekä tulien tekoon.

Kaikki vaan kuutioiksi, sulatejuustoo ja ihan tilkka vettä. Tietty mausteita varovasti-lapset.

Nuori kippari tuli tietenkin auttamaan sytykkeiden teossa. Kirves  kiinnosti kovasti.

 

Siinä sai äiti opastaa tytärtään varomaan tulta.

 

 

 

 

 

 

Nyytit noin tunniksi tulille, pihvit vähän vähemmän aikaa ja tomaatit jossain siinä välissä sekä kasvisnakit.

 

 

 

 

Tommoselta se sit näyttä ja hyvää oli.

 

Veikka ei tietenkään jaksanut ihan kokoaikaa ruuan teossa olla, joten hänelle keksittiin paljon parempaa tekemistä ,,,,,

Kun mahat olivat kaikilla täysiä, olikin muuten vaan yhdessä oloa.

Hyvät olivat kalliot jopa pikkuneidin ryömiskellä.

Siinä se päivä vierähti ehkäpä liiankin nopeesti, toki lähtöletut paistettiin.

Suurimman osan matkaa köröttelimme hissukseen, nauttien lähes tyynestä meri-ilmasta

 

Ilme kertokoon kaiken ……

 

sekä peräaalto ,,,,,

 

 

 

 

kotisatamaa panoraamana

Veneilyä ja eräruokaa luonnossa

14.3.2017 Yleinen

Mistähän tulikin mieleen ,minkälaisii ruokii sitä on tullu tehtyä tuolla retkiolosuhteissa.

Peruslähtökohtana pidän yleensä aina tuoreet raaka-aineet, silloin kun se vaan on mahdollista. Ja myöskin noudatan isäni ohjetta: -Muista perimämme. tääl on aina syöty juureksia ja paljon. Lisättynä kauden muilla tuotteilla.

 

 

Halpoin tapa varsinkin useammalle, on tehdä jokaiselle tommonen nyytti. Sinne voi laittaa melkein mitä vaan.

Tässä tapauksessa ”nopeasti” kypsyvät tuotteet, kesäkurpitsaa, kukkakaalia, tomaattia ja taitaa olla jotain juustoo laitettu nestetasapainoa yllä pitämään. ’pitää sinne muutenkin lurauttaa pikkasen vettä, ettei pala pohjasta.

 

Ja samalla voi vaikka savustaa.

Ja tonne laatikkoon voi laittaa melkein mitä vaan, ei sen aina tarvi olla kalaa.

Itse asiassa, savustan paljon useammin muuta kuin kalaa. Broileri yksi suosikkini. Koipina tai vaikka kokonaisina.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kanantissit voi helposti myös halserissa laittaa, ei tartu kiinni käännettäessä nuotioritilään, tupaa meinaan yleensä olemaan aika kuuma se ritilä.

Nyyttien tekoon voi sit osallistua koko porukka, vieraita myöten, niin ei jää itelle kaikki hommat.

 

Ja saattaapi se olla osalle porukkaa elämänsä kokemus, eivät monetkaan ole retkioloissa edes kuvitelleet voivansa tehdä tällaista evästä.

 

 

Jotta tämä kaikki on mahdollista, anna vieraittesi luulla, että he itse saivat päättää, kuka teki mitä ja koska ………


Nämä palaverit kannatta jättää, jos mahdollista, itseltä pois, vedoten vaikka kipparin kiireisiin. Ei sellaista kukaan uskalla kyseen alaistaa.

 

 

 

Joskus voi kaikki laittaa halsteriin ja ootella. Toki, silloin on suotavaa, että tietää suurin piirtein kypsymisajat eri tuotteille.

 

Koska broisku koivet on suht edullisia, tulee niitä aika paljon kesällä grillailtua eri lisäkkeiden kanssa, siinäkin vain mielikuvitus on rajana.

 

 

Isojen herkkusienten täytteeksi juusto käypi oikein loistavasti ja ihan ite saa päättää, onka valko- vai sinihomeelta maistuvia.

 

 

Noi avokadot, nene vast herkkuja ovat, ei ole pakko olla viel ees ”kypsiä” ennen grilliin laittoa, kyl ne siel kypsyy.

 

 

 

 

Ja jotta saapi hyvän mielen ruuan päälle, voi kunnon pakkikahvit tehä.

Toi pakki on tos ikään kuin oottamas puruja sekaan.

 

 

  

Onneksi näissä meidän Espoon lähisaarissa on niin puut kuin keittokatokset, voi vaikka huonommassakin kelissä pöperöö tehä.

Pienillä puilla saa hyvin säädeltyä, onko uuni kaks vai kolmesataa astetta lämmin. Tämmöseen isoon uuniin törmättiin Viron Saarenmaalla.

 

Joskus kyl keitetään vaik potut veneessä, muuten suositaan notskiruokaa.

 

Maisemat voi ruokaillessa olla vaik tällaiset.

 

 

 

Onneksi tällaista apulaista ei hirveesti tarvi yllyttä tuomaan puita.

Mikäs sen parempaa alkuillasta, kun letun paisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeset kuvat Bylandet’ista.
Osallistu mielipidetutkimukseen ja ansaitse palkintoja!


Tee edullisempi sähkösopimus 2 minuutisssa tästä
 
Tutustu laajaa ja monipuoliseen uistin valikoimaan!
Valikoimasta löydät yli 250 erilaista ja yli 1000 eriväristä uistinvta!

keikkaa pukkaa

10.12.2016 Yleinen

Sitä sai keikalle lähtee ja tehä hienojen ihmisten kanssa töitä.

Mä olin Vip:ssä ja täytyy sanoo että oikeesti, henkilökunta aivan upeeta.

Ja tietenkin kaikki muutkin, eihän tällaiset olisi edes mahdollista järjestää ilman hyviä ihmisiä.

Tänään homma jatkuu ,,,,,,,,,

Joulutarjouksena kaikki lehdet -50%.

Tule tekemään löytöjä Iittalan verkkokauppaan!

 

 

 

 

oltiin pienis bileis

26.11.2016 Yleinen

Tässäpä vol 2

Tuli sit lisää henkilöitä toteuttamaan isompii bileit, oisko liki 1400 ollu skruudaamassa ,,,,,,,,,

Tällaisia isoja kun on harvakseltaan tekemässä, meinaa mennä itekkii ”sekasin”
mut onneksi oli nytkin ammattilaiset tekemässä, niin kaikki onnistuo tosi mallikkaasti, tai siis en ole ainakaan vielä kullut muuta, ootellaan maanantaihin, ehkäpä sit.

Sisusta suomalaisten suosikeilla!
Katso valikoima ja inspirodu Iittalan verkkokaupassa!


Vähän muuallakin

26.11.2016 Yleinen

Kävin keikalla Metroareenalla ja tästä henkilökuntakollaasi nro 1

Kunhan saan materiaalia leikeltyä, lisää voipi tulla ??

Tule tekemään löytöjä Iittalan verkkokauppaan!

Tämän kertainen työrupeama oli televesioitava Lapselle Elämää-konsertti ja me täydessä touhussa.

<a href=”http://”>