Selaat arkistoa kohteelle kipparinsilmin.

Nikosia kutsui

27.9.2018 Yleinen

Matkailu avartaa ja siksipä päätettiin hypätä bussiin, joka vei meidät Nikosiaan, Kyproksen pääkaupunkiin. Päivän lippu maksoi vain 7.-€ per nenä, jotenka edullista on. Bussi ei nyt ihan viimeistä huutoa ollut, mutta ilmastoitu kuitenkin. Nämä Intercity Buses käyttävät moottoriteitä, joten ei mikään perinteinen paikallisbussi. Vaikka matkaa ei ole kuin n 60 km, aikaa kului tunti ja vartti, johtuen lähtö- ja päätepisteiden sijainneista, aivan ytimessä molemmat.

Matkalla nähtiin huoltoasema. Esso, nimi joka on kadonnut meidän katukuvasta jo pitkän aikaa sitten.

Noissa risteyksissä käytetty musta-valkokivetys olisi mielestäni meilläkin hyvä ottaa käyttöön. Huomaa helpommin kuin meillä käytetty kiven luonnollinen väri. Tosin, voipi olla, että ei meidän olosuhteissa montaakaan talvea kestäisi. Oispahan maalareille töitä 😉

Nikosiassa olikin sitten nähtävillä vanhaa kaupunkia, jonka puutteesta valittelin Larnakasta. Ja tietty, osa kaduista kuin basaarit konsanaan. Kyllä turistilta yritetään rahat viedä. Se mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvita. Sivukujilla oli jopa vanhojen koneiden ja vaikka mikä härveleiden käytettyjä varaosia.

Tarttui meillekin jotain. Ei sentään varaosia, jos vaatteita ei lasketa.

Koska saari on kahtia jaettu, hallinnolisesti ja ehkäpä kansallisestikin, oli rajatarkastus eli tulli,(kuva oikealla)  jos mieli Turkkilaisten puolelle. Ja passi piti olla, ei riittänyt EU-henkkari. Onneksi kuulumme siihen valistuneeseen kansanosaan, että moinen matkustusasiakirja sattui olemaan mukana. (jos en olisi lukenut yhtä blogia, en olisi tiennyt).

Kauppakatuja oli vähemmän, mutta krääsä samaa. Rakennuksissa ei ollut hirveesti eroja, siis kauppakatujen, mutta heti sivummalla oli talot aika huonolla hapella. Aisti selkeesti tulevansa paljon köyhempään osaan saarta. Mutta Minareetteihin kyllä rahaa riittää. Niitä näkyi joka puolella, mitä toisella puolen rajaa en ole nähnyt ainuttakaan.

Käynnistä jäi todella hyvä maku, olisipahan kaduttanut, jos väliin olisi moinen matka jäänyt.

Sitten seurasikin ”huilipävä”, eli käveltiin rannalle, jossa olikin nyt hieman enemmän porukkaa, ei kuitenkaan vielä täynnä. Päivä löhöiltiin, takaisin tullessaa välipalalle. Madam sai vihdoinkin musakkaa. Emme ole moista herkkea tarjoavaa ravitsemisliikettä aikaisemmis täällä vielä nähneet. Se oli hyvää, sain maistaa. Illalla lähistöltä löydettiin hyvä, olmeisen suosittu, ruokapaikka. Todella hyvät eväät. Itsetehtyä makkaraa ja jauhelihapihvejä. Oli siinä grillattua lihaakin pitaleivän välissä salaattien kera. Alta 20.-€ juomineen.

Hyvä kokemus.

 

Dronea lennättämässä

21.9.2017 Yleinen

Läksin parkkipaikalle treenaamaan dronen lentoratoja.

Yrityksistäni huolimatta, en saanut kompassia kalibroitua ohjeidenkaan opastuksella, mutta tuntuu tuo lentävän ilmankin. Tosin varoittavat, että voipi koko keksintö hävitä pitkällekkin.

Koska kompassi ei ole kondiksessa, kokeiluissani olin havaitsevani ison puutteen, kotiin palautus namiskukkeli ei painamisestani huolimatta palauta kopteria luokseni. Voihan se olla kyllä osaamattomuuttanikin, mene ja tiedä??

Härveli vaikuttaa tosi hyvältä, tottelee ohjainta unelman lailla. Lisäksi tarvittaessa peijakkaan nopea.

En vielä päässyt harjoittelemaan ”seuraa minua” toimintoa, kunhan nyt oppis muuten hallitsemaan kopterin liikkeet.

Videon kuvasin vapaalla kädellä samalla pitämällä kädessäni ohjainhärpäkettä, siksi kuva heiluu vähän joka suuntaan.

https://kipparinsilmin.blogi.net/blog/

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat